Ylikunto - jalat tuntuvat raskailta

85219
1. kesäkuuta 2004 10:48

Yritin etsiä hakusanalla keskusteluja ylikunnosta, mutta niissä oireet olivat hieman erilaisia kuin minulla, joten aloitin uuden keskustelun.

Kerronpa ensin vähän taustaa. Olen 19-vuotias nuori nainen, ja harrastanut liikuntaa aktiivisesti nelisen vuotta. Ensimmäiset vuodet liikuin noin neljä kertaa viikossa, pääasiassa jumppaa kotona ja kuntopyöräilyä sekä kävelyä. Myöhemmin otin kuvioon myös hiihdon talvisin. No, syksyllä jostain syystä aloin treenata tosi paljon. Liikuin noin 5-6 kertaa viikossa. Laitanpa tähän tyypillisen viikko-ohjelman:
ma sauvakävely 50 min
ti sali 90 min, stepperillä 45min
ke lepo
to sali 90 min, soutulaitteella 30min, kuntopyörällä 20 min
pe sauvakävely 50 min/hiihto 80 min
la sali 90 min, stepperi 45 min
su sauvakävely 90-120 min tai hiihto 100 min

Salilla siin harjoittelin KAIKKI lihakset kolme kertaa viikossa tosi huolellisesti.

Tämä ohjelma kesti siis elokuusta huhtikuuhun. Oireita (jalkakipuja) oli ehkä jo syksyllä, mutta en kiinnittänyt niihin huomiota.
Vähitellen, ehkä joskus tammi- helmikuussa oireet pahenivat. Jalkalihaksia poltteli usein, ja kurkku oli monesti treenin jälkeen kipeä. Huhtikuussa tilanne oli jo niin paha, (aloittelin silloin juoksua), että jalat tuntuivat heti ensi askelilla tosi raskailta ja kipuakin oli. Koska tämä helpotti muutaman kilsan jälkeen, ajattelin että se on vain jotain alkukankeutta. Huhtikuun liikuin vielä joten kuten, vaikka salia olinkin vähentänyt ohjelmasta. Toukokuun alussa lähetin kysymyksen kuntoverkon kautta Eija Holmalalle, ja hän kehotti pitämään kuukauden taukoa liikunnasta (salilla voi treenata ylä- ja keskivartaloa, mutta jalkoja ei ollenkaan). LIsäksi hän ehdotti ortopedillä käyntiä.

No, nyt olen ollut kuukauden rasittamatta jalkoja, mutta mitään muutosta parempaan ei ole tapahtunut. Jaloissa tuntuu pientä kipua levossakin, ja kävely (tarkoitan nyt semmoita vähintää sadan metrin yhtäjaksoista kävelyä) on myös jonkin verran kivuliasta. Viikon verran olen myös ottanut päivittäin särkylääkkeen,, jotta tulehdus jaloissa loppuisi. Ortopediltä en ole saanut aikaa, menee luultavasti yli kuukauden päähän. Olen aivan epätoivoinen, ja kaikki masentaa. Luulen että ongelmani on ollut se, että liikunta on ollut ja on ainoa keinoni purkaa stressia ja pahaa mieltä. Mitä enemmän on stressiä sitä enemmän liikun.

Kysyisin vaan, onko teillä kellään kokemusta tällaisesta? Kuinka kauan toipuminen vei? en uskalla edes arvata kuinka kauan itse joudun olemaan liikkumatta. Tästä ei kuitenkaan voi kuin ottaa opiski, mutta minä en ihan totta voinut edes kuvitella että liikun LIIKAA. Mutta kai se on niin yksilöllistä miten ´pitkän ajan palautuminen vaatii.

Anteeksi kun tuli näin pitkä viesti, tuntuu vain että on pakko kirjoittaa tänne ja kysyä onko muilla samanlaisia kokemuksia.

Vastaukset: 44

#1
01.06.2004 11:54

Ohjelmasi on mielestäni melko kova, mutta sinun taustallasi aivan mahdollinen mikäli sen verran kuuntelee kehoaan, että joustaa hiukan tarvittaessa. Riippuu tietysti paljon salitreenien kovuudesta eli miten loppuun sarjat vedetään.

Epämääräiset jalkakivut eivät aivan välttämättä ole merkki ylikunnosta, voivat toki olla. Ne ja kurkkukivut voivat olla myöskin oire jonkinlaisesta sitkeästä viruksesta, joka oireilee lihaksistokipuina. Toisaalta tällaiset iskevät usein juuri ylirasitustilassa.

Vaikea neuvoa. Perusteellisetkaan tutkimukset eivät välttämättä tuo selvyyttä, mutta kannattanee käydä kuitenkin.

Stressiä voi koettaa purkaa myöskin jollain kevyellä rentouttavalla liikunnalla, esim. uinti, jooga tms mieltymyksiensä mukaan. Jos ei sydänoireita ole niin totaalilepo ei liene välttämätön.

#2
01.06.2004 12:02


Jooga ei välttämättä ole kevyttää liikuntaa. Ainakin astangajoogaa (kunnolla tehtynä luonnollisesti) voi verrata kovaan punttitreeniin - siinäkin lihakset joutuvat kovin kuormitetuiksi. Mutta uinti voi olla hyvä, etenkin, kun juuri jalat ovat kipeinä ja uinnissa kuitenkin kova osa rasituksesta kohdistuu yläkroppaan.

#3
1005 1003 1003 e242d21c343ea9ceba70de3a7a042b2e05c820edf3230a650ee6ac7f59ed6118 hoo
01.06.2004 12:49

mulla vaivaa ajoittain paha penikkatauti. siihen ei auta oikein mikään muu kuin lepo. ja kuten sinullekin, niin liikkuminen on minullekin tapa purkaa stressiä ja huonoa oloa, joten teen aina kaikkeni, jotta voisin edes jotenkuten päästä liikkumaan.

haluan jakaa muutamia kikkoja, jotka ovat auttaneet hieman. voit kokeilla näitä, jos siltä tuntuu.

1) palautusjuoma. ehdoton pakko, ilman tätä en pääse seuraavana aamuna sängystä ylös

2) magnesiumlisä. Diasporal on ainoa joka toimii mulla.

3) nukkuminen. nuku tarpeeksi paljon, heti jos unen määrä jää vähäiseksi, se tuntuu kehossa. unen aikana keho palautuu tehokkaimmin

4) kylmägeeli. voitelen jalkani ja pakarani ennen nukkumaanmenoa, sillä muuten en pysty säryiltä nukkumaan. geeli auttaa myös lihasta rentoutumaan

5) venyttely. olen joutunut tottumaan jatkuvaan venyttelyyn. venyttelen aamulla, ennen treeniä ja illalla ennen nukkumaanmenoa. muista venytellä tarpeeksi varovasti, kipeät lihakset voivat vahingoittua helposti vain enemmän jos venyttää liian kovaa

6) akupunktio. koska rakas äippäni on fysioterapeutti, olen saanut häneltä hoitoa vaivaani. neulat todella auttavat lihaksia rentoutumaan ja ne saavat myös nesteet kiertämään kehossa.


paranemista toivotellen
hoo

#4
1005 1003 1003 e242d21c343ea9ceba70de3a7a042b2e05c820edf3230a650ee6ac7f59ed6118 hoo
01.06.2004 12:50

lisäystä edelliseen...

niin siis kärsin myös jatkuvasta jalkalihasten särystä, en pelkästään penikoista.

#5
01.06.2004 13:28

Kiitos paljon vastauksistanne!

Venyttely on kyllä minulle tuttua; venyttelen AINA treenin jälkeen joka paikan huolella, aikaa menee 45-60 min. Lisäksi aamuisin venyttelen kevyesti 20-25 min.

Magnesium-tabeltin otan joka ilta (aloitin tosin vasta kuukausi sitten), koska joskus yöllä pohkeisiin iski tosi kivulias lihaskramppi. En kyllä ole huomannu että siitä olisi mitään apua.

Uinti ei oikein onnistu; lähin uimahalli on noin sadan kilsan päässä.

Unen puute on myös osaltaan voinut vaikuttaa siihen, etten ole ehtinyt palautua kunnolla treeneistä. Varsinkin syksyisin en ehtinyt nukkua kuin ehkä 7 tuntia yössä, ja se on minulle liian vähän. Yritän nykyään nukkua ainakin 8 tuntia. Tosin joskus minulla on tosi vaikea päästä uneen.

Ruokavaliotakin olen miettinyt. Maaliskuun alussa löysin kutrin sivut, ja muutin ruokailutottumuksiani aika lailla. Tosin olen ennenkin syönyt aika terveellisesti, mutta proteiinia en ole saanut lähimainkaan tarpeeksi. Samoin hyvää rasvaa en ole saanut tarpeeksi. Liekö sitten tuo proteiinin puutekin osaltaan vaikuttanut. Laihtuminen ei ole minulle ollut päätavoite, mutta paino on pudonnut jotain neljä kiloa. (Nyt painan 60 kg, pituutta on 163 cm) Yritän vielä saada noin 5 kg pois, mutta olen vähän kahden vaiheilla siinä, että kannattaako minun nyt elää tuolla 1300-1400 kcalin ruokavaliolla, joka on vähän alle lepokulutuksen, koska lihasta lähtee varmaan nyt muutenkin liikkumattomuuden vuoksi.

Olen kyllä yrittänyt vähän liikkua (lähinnä kävellä kevyesti), mutta kun oireet vain pahenevat ja liikkuminen tuntuu raskaalta ja hankalalta, en ole uskaltanut jatkaa parin kokeilun jälkeen. Muutaman kerran olen tosin varovasti kokeillut trampoliinilla pomppimista, vain 10 min kerrallaan, mutta mukavasti tuolla saa sykkeen nousemaan. Vaikka kyllä tuokin jalkoihin vähän ottaa.

Ei kai tässä auta kuin odotella että joskus reilun kuukauden päästä pääsee ortopedille. Toivottavasti vielä tänä kesänä pääsen liikkumaan! =)

#6
02.06.2004 12:46

Täältä on tullut jo asiantuntevaa kommenttia, itse vastaan lähinnä kokemuksesta. Oireesi kuulostavat lähes identtisiltä omiini - diagnoosina erittäin paha loppuunpalaminen (ylirasitustila), juoksemalla ja tekemällä ylipäätään kaikkea liikaa. Samantyyppistä lihasoireilua, raskasta ja kivuliasta, betonissa olemista. Oireilun lisäksi myös pohtimasi syyt kuulostavat samanlaisilta: kovan liikunnan käyttäminen stressistä palautumiseen, liian vähäinen energian- sekä proteiininsaanti sekä uni.

En ole kannustava esimerkki: olen palautunut tästä toista vuotta, koko ajan mennään eteenpäin mutta kärsivällisyyttä pitää vielä olla kauan. Tosin en tiedä, onko tilasi yhtä paha kuin mun uupumus, joka esti ihan arkipäiväisen toiminnankin. Ja oirekuva on ollut hälyyttävän moninainen, kliinisesti musta ei löytynyt vikaa (esim. moninaisissa verikokeissa).

Toivon sulle parasta ja uskon, että voit pelastautua, kun otat ajoissa tosissasi sen miltä susta tuntuu. Onnea lääkärireissulle - musta kuulostaisi hyvältä etsiä henkilö joka ei ole vain ortopedi vaan myös liikuntafysiologiaan perehtynyt (urheilulääkäri). Jos nyt kyse on ylirasitustilasta.

#7
1005 1003 1003 e242d21c343ea9ceba70de3a7a042b2e05c820edf3230a650ee6ac7f59ed6118 hoo
02.06.2004 16:50

ruokavalio vaikuttaa ehdottomasti! itse oli kymmenisen vuotta tosi tiukka vege, josta viisi vuotta meni ihan vegaanina. olen tietysti perehtynyt ravinto-oppiin tarkasti ja sainkin varmasti vegaaniruuistani paremmin ravintoa kuin moni muu vegaani. nyt olen pikkuhiljaa siirtynyt alakarppisuuntaan jolloin lisäsin ruokavaliooni kanamunaa, kalaa ja lintua (maitoa en voi käyttää, allergia) ja täytyy sanoa, että vaikutus on ennennäkemätön! ei tarvii mättää salaattia ja tofua jatkuvasti vaan nälkä pysyy poissa. olen myös ollut rasvakammoinen, mikä ihan vuorenvarmasti vaikutti mun oireisiin (jotka siis ovat tätä nykyä jo paljon vähentyneet). nyt en paljoo muuta syökään kuin rasvaa ja proteiinia, kiskon näitä oikeesti tosi paljon ja se auttaa!!

magnesiumista vielä, että mäkin oon syönyt vaikka mitä mankkavalmisteita, mutta ainoo mikä toimii mulla on semmonen veteen sekoitettava Diasporal joka on kuulemma koostumukseltaan erilainen kun kaikki muut ja imeytyy siksi paremmin. se on kallis, mut kannattaa kokeilla ainakin yhden kuurin verran.

eli suosittelen syömään proteiineja ja rasvaa! ootko käynyt hieronnassa, osteopaatilla, fysioterapeutilla tms? sellainen varmasti helpottaa oloasi edes hiukan!

tsemppiä!

#8
02.06.2004 20:27

Olen sikäli samanlainen kuin sinä ja Mapu, että minullakin liikunta toimii varaventtiilinä ja stressinpurkaja. Varsinkin nyt kevään aika on tehnyt koko ajan mieli lenkkipoluille. Oma vinkkini jatkoa ajatellen on, että vähennä rasitusta vähentämällä harjoitusten kestoa ja intensiteettiä, älä lukumäärää. Tuolla liikuntataustalla kehosi kyllä kestää 5-6 harjoitusta viikossa, kunhan harjoitusten kesto ja intensiteetti on sopiva. Hiukan lyhyempi ja kevyempikin lenkki auttaa laukaisemaan stressiä, ei ole pakko huhkia puoltatoista tuntia yhteen menoon.

Ehkä jatkossa kannattaisi myös aloittaa jonkinlaisen treenipäiväkirjan pitäminen. Helpottaa omien tuntemuksien tarkkailua, kun voi aina tarvittaessa tarkistaa päiväkirjasta menneitten viikkojen treenit ja treenien jälkeiset fiilikset.

Siihen miten purkaa jo syntynyt ylirasitustila onkin sitten hiukan vaikeampia antaa hyviä vinkkejä. Jo mainitut lepo, riittävä uni ja oikea ravinto ovat varmasti ne tärkeimmät. Suosittelisin nukkumaan vähintään sen 8h yössä. Nuo univaikeudet liittyvät hyvin todennäköisesti kehossasi vallitsevaan ylirasitustilaan. Luontaistuotekaupan rohdosvalmisteet ovat ainakin minulla tehonneet hyvin tilapäisiin univaikeuksiin, joten jos/kun uneen pääseminen tuntuu vaikealta noita voisi kokeilla.

Mielestäni tuo laihdutusprojekti kannattaisi keskeyttää ja lykätä tuonnemmaksi. Miinuskaloreilla eläminen hidastaa ylirasitustilasta palautumista. Sitä paitsi sitten kun olet taas kunnossa ja pystyt jatkamaan liikunnan harrastamista, onnistuu ihannemittoihin pääseminenkin helpommin.

Jos nuo perusmenetelmät (lepo, uni, ravinto) eivät tehoa, on varmasti aika kääntyä asiantuntijan puoleen. Mapen ehdottama urheilulääketieteeseen perehtynyt lekuri kuullostaisi parhaalta vaihtoehdolta. Tavalliselta ortopediltä et välttämättä saa apua vaivaan, koska vaikuttaisi siltä, että sinulla ei ole mitään selkeää fyysistä vammaa. Käsittääkseni ylirasitustilat eivät ole tavallisten ortopedien ominta alaa.

#9
1005 1003 1003 e242d21c343ea9ceba70de3a7a042b2e05c820edf3230a650ee6ac7f59ed6118 hoo
04.06.2004 14:16

joo, laihduttaminen kannattaa heti lopettaa. itsekin ajattelen juuri niin, että nyt ei ole hyvä aika laihduttaa. täytyy ensin päästä normaalitilaan ja sitten vasta ruveta kikkailemaan!

#10
07.06.2004 12:32

Kiitos teille kaikille vastauksista! Tuntuu helpottavalta tietää että muillakin on ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja että niistä voi selvitä. Yritin kutri.netin keskustelussa kysellä tästä, mutta siellä en oikein saanut vastauksia.

Mapu: Voi kamalaa, en uskalla edes ajatella että toipuminen veisi toista vuotta! Mutta toisaalta mun ylikunto ei luultavasti ole yhtä paha kuin sinun, sillä se ei haittaa arkipäivän toimintoja hirveästi. Tosin portaiden nouseminen tuntuu aika kivuliaalta, mutta pikku hiljaa alkaa helpottaa. Toivotan sinullekin kaikkea hyvää, toivottavasti toivut pian ja pääset nauttimaan liikunnasta!

hoo: En ole koskaan käynyt millään mainitsemallasi asiantuntijalla, pitää ehkä harkita. Minäkin olin ennen rasvakammoinen, mutta nykyään saan sitä suunnilleen oikean verran. Jos en olisi alkanut laskea kaloreita, en vieläkään saisi tarpeeksi rasvaa. Tosin nyt olen lopettanut kaloreiden laskemisen, se alkoi stressata vähän liikaa. Nykyään syön nälän mukaan, tosin terveellisesti ja monipuolisesti, pyrin saamaan protsua/hiilareita/rasvaa suunnilleen suhteessa 25/45/30, eli Kutrin oppien mukaan. Laihduttamisen olen tosiaan jo siirtänyt taka-alalle; ajattelin, että tärkeintä on nyt se, olen oppinut terveelliset ruokalutottumukset. BMI on 22,6 joten senkään puolesta mun ei tarvii enää laihduttaa. Tosin haluan kuitenkin saada itseni vielä tiukempaan pakettiin, mutta sen hoidan sitten liikunnalla kun olen tästä ylikunnosta toipunut. Kuulostaako hyvältä? =)

Cleon: Olen jo ehtinyt varata ajan ortopediltä, mutta sekin on vasta reilun kolmen viikon päästä. Ongelmana on se, että lähin kaupunki on sadan kilsan päässä, enkä tiedä löytyykö sieltä urheilulääketieteeseen perehtynyttä lääkäriä. Pitänee ottaa selvää.

Ja vielä kerran, suurkiitokset teille kaikille! Olo on muutenkin jo parempi, ensimmäistä kertaa huomasin tällä viikolla että jalat eivät ole enää yhtä raskaat kuin enne. Ja päätin juuri tänään, että joskus_minä_vielä_juoksen_marathonin! Se on ollut haaveena jo monta vuotta, mutta kun lenkit ovat niin takunneet, olen ajatellut että en voi koskaan päästä sellaiseen kuntoon että se onnistuisi. Mutta kunhan olen toipunut kunnolla, aloitan (tietysti erittäin mailtillisesti) tavoitteellisen harjoittelun. Toki ensin pitää nostaa peruskestävyyttä. Aion myös sitten seurata jotain ohjelmaa ettei liikunta (taas) karkaa käsistä. Miksen minä pystyisi siihen kun niin moni muukin! Vaikka en ensi kesänä marathoniin vielä pystyisikään niin sitten seuraavana! =) Isäni on juossut pari kertaa HCM:n (tosin viimeisestäkin on jo viitisen vuotta aikaa), ja kerran hän sanoi, että jos joku lapsista joskus lähtee HCM:lle niin hän tulee mukaan. Pitänee heittää haaste! =)

Mahtavia lenkkelyilmoja teille!

#11
07.06.2004 13:14

Lueskelin tämän ketjun viestejä ja heräsi hieman pelkoa omasta tilanteestani. Treenaan tällä hetkellä HCM:ää varten(eka maratonini) ja samalla käyn salilla 3 kertaa viikossa(~1,5h kerta). Lenkkejä yritän juosta tuon HCM:n nettisivuilta löytyvän maratonkoulun ohjelman mukaan("6h tavoiteaika"). Jalat on melkein aina kipeät kun lähtee lenkille, mutta kehitys on kuitenkin ollut nousujohteista. Jotkut päivät on rankkoja kun aikapulan takia pitää käydä salilla ja sitten syömisen ja parin tunnin levon jälkeen lähteä lenkille.

Yleinen vire on ollut ihan hyvä koko ajan, unta saa hyvin sen 7-8h joka tuntuisi mulle riittävän. Mietin vaan, että kun nyt kesä-heinäkuussa lenkkien pituus kasvaa niin voisiko olla pelkoa ylikunnosta. Syön paljon, paino tällä hetkellä 72kg ja pituutta 183cm. Se on laskenut pari kiloa kun aloitin juoksemisen. Salista en haluaisi luopua edes pariksi kuukaudeksi, koska se on erittäin tärkeä henkireikä ihan henkisen hyvinvoinninkin kannalta. Ja tietenkin niiden tulosten. =) Meneekö liian raskaaksi vai voiko tästä selvitä..

#12
07.06.2004 18:05

Minulla ylikunto ilmeni lähinnä sykkeen nousuna, voimattomuutena ja lopulta unettomuutena. Ensimmäinen oire oli jalkojen jäykkyys ja kipeys. Sitten vain yhtenä päivänä huomasin, että juoksu ei kulje niinkuin ennen, syke nousi korkealle, muutaman päivän lepokaan ei auttanut. Ylikunnosta palautumiseen meni noin vuosi. Kyllä se harmitti, mutta olen läksyni oppinut, eli kannattaa kuunnella omaa elimistöä eikä vain noudattaa orjallisesti harjoitusohjelmaa.

#13
07.06.2004 18:22

Niksu, otan osaa. Ollut varmasti karvas, mutta sitäkin opettavaisempi kokemus. Eikä muuten ole ainut laatuaan, ei edes tuon palautumisajan kohdalla.

Toi Niksun viesti pitäis saada "stickyksi" tänne, vaikka ylikunto-sanan alle jonnekin hakemistoon tai magazineen tai jotain...

Muuten, ihan raakasti mutulla lataan, että naisilla voi kuntoilijatasolla olla enemmän ylikunto-ongelmia kuin miehillä..(väitän naisten olevan miehiä tunnollisempia, keskimäärin)..../miettii/

//mika

#14
07.06.2004 23:34

"Muuten, ihan raakasti mutulla lataan, että naisilla voi kuntoilijatasolla olla enemmän ylikunto-ongelmia kuin miehillä..(väitän naisten olevan miehiä tunnollisempia, keskimäärin)"

Tässä on varmaankin perää, johtuneeko siitä(kin) että naiset laihduttavat liian pienillä kalorimäärillä.

#15
08.06.2004 20:00

Mulla on ollut aivan samanlaisia vaivoja kun teillä tähän threadiin kirjoittaneilla.
Kilpaurheilutaustan jälkeen totuin harrastamaan liikuntaa joka päivä ja siitä tuli täekä osa elämää. Oma ylikuntoni purkautui juuri jalkojen hirveänä kipuna (penikkatautina), ajoittaisina unihäiriöinä, ärtymyksenä ja yleisenä voimattomuutena. En ole vieläkään päässyt täysin eroon ylikunnosta, mutta ortopedi määräsi minulle keväällä hierontaa, lepoa (tätä käskyä on vaikea kyetä noudattamaan..), uudet pohjalliset kenkiin ja monipuolisempaa treeniä. Monet ystäväni sanovat, että itse valitsen jatkuvat jalkakipuni kun treenaan niin paljon ja sehän on totta. Mutta nykyään ylikunto ei ole enää paha ja ainoastaan penikkatauti häiritsee. Olen nyt panostanut venyttelyyn ja hierontaan, mutta nämäkään eivät aina auta. Viime viikolla juoksin maratonin ja jalta ovat yhä pahasti kipeät. Yritän nyt hetken keskittyäkin vain pyöräilyyn ja salitreeniin. Tsemppiä kaikille ongelman kanssa taisteleville!=)


#16
08.06.2004 21:37

"Tässä on varmaankin perää, johtuneeko siitä(kin) että naiset laihduttavat liian pienillä kalorimäärillä."

Aivan taatusti, vieläpä ehkä enemmän juuri tästä kuin siitä tunnollisuudesta.

//mika

#17
10.06.2004 16:21

Aivan samaa mieltä tuosta liian pienillä kalorimäärillä treenaamisesta. Ja usein siihen saattaa liittyä niitä kuuluisia ahimiskohtauksia, kun ruokailua kontrolloidaan liian tiukin ottein. Elimistö väsyy, nälkiintyy ja repsahtaa helposti herkkuihin. Ja näin nämä ihmedieetit sun muut epäonnistuvat tuoden epätoivottuja lisäkiloja... :P /kaak/

Niksu (ja muut, jotka olette joutuneet miestä syövään piiitkäaikaiseen pakkopalautumisajanjaksoon, hui); miten palauttelit sen vuoden? Olen itse huomannut olevani väsynyt ja lihaskipua on, jaloissa ja etenkin selässä ja hartioiden seudulla (se hieroja olisi ihan fiksu veto), lisäksi kankeutta ja uupumusta silloin tällöin. Pelottaa vaan, että jos täytyykin niin kovin kauan olla liikkumatta. Urheilua ei kuitenkaan pysty lopettamaan, huu, kauhea ajatus =) *addiction*.

#18
10.06.2004 17:35

Kävelin vaihtelevan pituisia lenkkejä, kunnes lääkäri lupasi aloittaa pikkuhiljaa treenaamisen: Mutta vain 3-4 kertaa viikossa, sykettä tarkasti seuraten ja matalalla teholla. Aloitin hiihdolla ja uinnilla, siitä pikkuhiljaa siirryin hölkkäämään. Syke pysyi tavallista korkeammalla vielä kuukausia. Kun olin saanut vähän peruskuntoa, otin ohjelmaan vauhtikestävyyslenkit juosten aluksi vain 10 min kovemmalla teholla. Siitä pikkuhiljaa lisää kilometrejä ja tehoja, ja aina jos tuntui olo väsyneeltä, lepopäiviä kehiin. Kärsivällisyyttä se vaatii, mutta parempi levätä kuin joutua sairaalaan tiputusletkuihin. Niin kävi eräälle tuttavalleni, joka jatkoi treenaamista ylikunto-oireista huolimatta.

#19
10.06.2004 18:43

Niksu, pitikö sinun siis olla ollenkaan kokonaan liikkumatta, edes alussa? Minä olen yrittänyt tehdä sellaisia kevyitä kävelylenkkejä, mutta kun kipu ja raskauden tunne jaloissa pahenee, niin en ole uskaltanut nykyään tehdä niitäkään. Entä söitkö mitään tulehduskipulääkkeitä? Minä oon nyt ollut rasittamatta jalkoja vähän reilun kuukauden, mutta mainittavaa parantumista ei ole tapahtunut. Odotan kauhulla, mitä ortopedi sanoo kunhan pääsen vastaanotolle. Miten se ortopedi muuten tutki sua? Otettiinko verikokeita tms.?

Minibean, sinulla on just samoja oireita kuin minulla. Kannattaa ihan oikeasti ottaa ne vakavasti! Nyt kun jälkikäteen ajattelen niin mulla oli oireita jo varmaan syksyllä, tosin ei niin pahoja.

Jos nyt jotain positiivista löydäm tästä liikuntakiellosta niin sen, että nykyään mulla on älyttömästi aikaa tehdä kaikkea muuta kivaa jolle ennen ei ollut aikaa: luen ja tapaan kavereita useammin. Ennen suurin osa vapaa-ajastani meni liikuntaan. Esim tällaisia päiviä oli kolme viikossa: töistä kotiin kolmelta, sitten söin, viideksi menin salille. Siellä olin 2,5 tuntia, ja matkoihinkin meni yhteensä 20 min (kävellen). Kotona taas söin, kävin suihkussa ja sitten venyttelin tunnin. Ja sitten olikin jo niin myöhä että piti alkaa (yrittää) nukkumaan.

#20
10.06.2004 19:19

Olin täydellisessä levossa aluksi noin viisi viikkoa, siis ei mitään ylimääräistä, vain tavalliset mitä nyt päivän mittaan liikkuu, kaupassa käynnit ym. Minä en käynyt ortopedilla vaan urheilulääkärillä, koska lihaksissa ei alun jäykkyyden hävittyä ollut kipuja, vaan oireet olivat hermostollisia. Lääkäri antoi lähetteen verikokeisiin (pieni verenkuva, kilpirauhanen ja mitä niitä nyt oli) sekä sydänfilmiin, jotka tehtiin TK:ssa. Onneksi, yksityisellä olisivat maksaneet mansikoita!
En tiedä auttaako tulehduskipulääke, varmaan yksilöllistä, itse olen kokeillut niitä joskus kuurina (3xpäivässä 3 päivän ajan) joihinkin rasitusvammoihin, ilman sanottavampaa vaikutusta.

#21
10.06.2004 22:51

Hei Minibean ja muut. Järki käteen (hyvä Niksu!), niin vaikeaa kuin se onkin. Tiedän, että paha ylikunto ei parane koskaan - esim. sairastelualttius, sykereaktiot, lihasten rakenne jne. voivat saada loppuelämäkseen merkkejä elimistön liiallisesta polttamisesta. Itse en vielä tiedä, mitä mulle käy, mutta olen varma että vaikka tästä noustaan(/isiin), paluuta entiseen ei ole.

Elimistön jättäminen lepoon urheilusta on vaikeaa, tuntunee tämän foorumin lukijoista lähes mahdottomalta - mutta jos ylikuntoilu jatkuu liikkumisesta tulee mahdotonta. Näin kävi allekirjoittaneelle, olkaa fiksumpia. Lisäksi painotan, että rasittuminen ei välttämättä tunnu kerääntyvän tasaisesti: minä jaksoin hyvin mielin pitkään, sitten tuli hyvin lieviä oireita kunnes syöksykierteen omaisesti putosin täysin pohjalle.

Siis selvisin pahimmasta vaiheesta olemalla niin sekaisin, etten pystynyt tekemään mitään.. kuumeilua yli kuukauden päivät, huimausta, rintakipuja, tavatonta uupumusta (invalidisoi minut täysin urheilun ulkopuolisestakin elämästä). Venyttelin ja tein kevyttä lihashuollollista harjoitetta melkeinpä heti, koska täydellinen paikallaan olo veti jumittuneet lihakset niin kipeiksi. Mutuaman kuukauden jälkeen otin ohjelmaan kaikenlaista vesiliikuntaa, nyttemmin myös kevyttä salia, hiihtoa, sauvakävelyä. Ja yhä pelkään, että teen liikaa, varsinkin koska lääkärit eivät kiellä vaan antavat yltiöpositiivisia diagnooseja. Ja sitten olen taas kuopassa. Olen oppinut luottamaan eniten itseeni ja itseenikin varauksella; himo urheilla elää edelleen vahvana.

Parhaat hoidot ylirasittuneille mun mielestäni:
- KEVYT, mielekäs liikuskelu (ulkoilu, pilates, jooga, venyttely)
- psyyken hoitaminen (ystävät, ei urheilulliset vapaa-ajan harrastukset, rentoutusharjoitukset)ja puhtaan mitättömän olemisen opettelu
- riittävä, säännöllinen ja monipuolinen ravinto, uni ja LEPO

Paras ominaisuus
- hymyilevä kärsivällisyys - ei helppoa, mutta se vie eteenpäin

Mullekaan ei ollut mistään tulehduskipulääkkeistä hyötyä. En usko, että mistään lääkkeestä on, mutta oireita ne voivat helpottaa. On turhaa kuitenkaan etsiä kiertoteitä, tunkea kemiaa elimistöön tai korvata rasitusta rasituksella (esim. juoksua spinningillä). Lepoa siis. Se voi olla aktiivista, ei tarvitse maata sängyssä. Mutta aktiivisuusaste on alussa todella matala (taas hyvä Niksu).

Ja hei - tämä on opettavainen kokemus ja jos siitä oppii malttia ja lepäilytaitoa, se on suurempi saavutus kuin mikään itsensä (ihana) rääkkääminen.

#22
10.06.2004 22:59

Kiitos teille avuliaille. ;) Tiedän, järki pitää ottaa käteen ja ajoissa. Sen takia aloinkin jo kysellä, että mitä muiden palauttelujaksoihin kuului, koska en itse halua joutua "liikuntakyvyttömäksi". Oireilu ei kuitenkaan ole vielä niiiin pahassa jamassa, ettenkö ajoissa kerkiäisi sitä seivaamaan (toivotaan ainakin). =) Nyt alkoi tajuton venyttely muuten!

Ihmiset, rakastakaamme kroppaamme, se on se, mikä meidän liikkumisen mahdollistaa.

-->Keho ei ole pahin vastustajasi, vaan mielesi.
...tai jotain muuta yhtä filosooffista. ;D

Levätkäämme rauhassa.

#23
11.06.2004 21:05

On helpotus huomata ettei kamppaile ongelmiensa kanssa yksin. Samassa jamassa ollaan jalkojen osalta. Joulukuu-huhtikuu välillä kulutin latujen pintaa aika lailla ja tosi pienillä energiamäärillä. Harjoitukset olivat tasapaksuja eikä lihakset tainneet päästä palautumaan koskaan. Lihashuolto oli jossain unholassa ja voiko kukaan uskoa, että opiskelen fysioterapiaa? Sanonta: "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" pätee muhun aika hyvin..

Tunne jaloissani on kuin kivirekeä perässä vetäisi, eli voimat loppu, lihassärkyä ja varovaisella venyttelyllä jalat vain kipeytyvät lisää. Olin toukokuun 3vkoa iisisti enkä harjoitellut..toivoin, että se aika olisi riittänyt. Jalat taitaa olla kuitenkin eri mieltä nyt kun olen aloittanut taas harjoitella intensiivisemmin ensi talven kestävyyshiihtoja ajatellen. Ruokavalion olen muuttanut terveelliseen sekaruokaan ja yrittänyt olla ajattelematta laihduttamista. Sen aika tulee myöhemmin. Yhdestä artikkelista löysin itseni kun siinä puhuttiin lihasten kroonisesta glykogeenivajeesta. Ohjeistuksena oli, että 3pvän hiilaritankkauksella sitä voidaan parantaa (10g hiilih./painokilo). Vielä tuosta harjoittelusta..itselläni harjoitteet olivat aikaisemmin tasapaksuja eikä vaihtelua tullut juurikaan. Sen aion myös muuttaa siten, että 2 kovempaa vkoa ja 1 palauttava. Lepääminenkin kun nostaa kuntoa, se on täytynyt hyväksyttää itsellä. Ihanaa kesää kaikille!

#24
14.06.2004 10:09


Ihmeellisen paljon sitä onnistuukin katsomaan läpi sormien. Mulla on kanssa nimenomaan noita jalan (takareidet, phkeet, etusääri) kipuiluja, lisäksi mun polvet on aina olleet jotenkin huonot ja ne menee vähän väliä niin kipeiksi, että istuminenkin sattuu. Uskalsin (?) vasta pari viikkoa sitten jättää treenistä jalkaprässin jne. kun polvissa kipu tuntui hillittömän kovana. Kaksi viikkoa olen kävellyt tulisilla polvilla niin sanoakseni. Sain neuvonta-ajan fysiotearepeutille kuun puoleen väliin, joten mitään ei ole sitä ennen tehtävissä. En tee treeniä jaloille ollenkaan tässä välissä.

Lisäksi käynnistämäni 3-3-1 -sykliharjoittelu (josta toisessa ketjussa) alkoi mukavasti viime viikolla 1 treenin viikolla. Se auttoi mua huomaamaan, ettei krooninen "penikkatauti" todellakaan ole mikään normaali tila. Tällä viikolla aion tehdä varovasti ja kuulostella, rupeaako jalat taas kiristämään ja kipeytymään. Tällä hetkellä ne tuntuvat toimivilta, mutta en usko, että tuntuisivat, jos olisin viime viikolla treenannut enemmän...

Se lepo kannattaa. Vaikka sitten bussissa istumalla. ;)

#25
15.06.2004 12:14

Toi bussissa istuminen on muuten hyvä tapa levätä, harrastan sitä itsekin lepopäivinä. ;)

Toivottavasti sulla ei ole tulehdusta polvessa, jos kipu tuntuu kuitenkin kovana. Kuumottaako polvia? /jaiks/

Aloin muuten tekemään venytyksiä treenin jälkeen, sellaisia vähintään kahden-kolmen minsan settejä, ja kyllä se ihan oikeasti helpotti! Että kun pitää aina olla laiska venyttelemään. Never again. :P

#26
15.06.2004 13:21


Niin. Argh. Kyllä niitä kuumottaa silloin, kun ne todella ovat kipeät. Ja ne ovat ihan kosektusherkätkin. Mutta mä olen ravannut yleislääkäreillä moneen otteeseen niiden takia ja aina ne sanoo vaan, että "odotellaan". En mä tiedä, MITÄ me odotellaan... Ei auta muu kuin yrittää olla niitä rasittamatta. :( Ja sehän onnistuu hienosti, kun missään aerobisessa ei polvet olekaan kovalla kulutuksella... Onneksi crosseri on polville aika armollinen ja ylävartalotreeni on sitäkin puhdikkaampaa, kun alakroppa on vähä poissa pelissä.

Pitää munkin ruveta pidempään venyttelemään. Nytkin on eilisestä etureidet nihkeinä. Paha minä!

#27
15.06.2004 13:22


Siis kosketusherkät.

#28
15.06.2004 16:24

mä uskon tohon venyttelyyn kyllä kans, että siitä on apua, mutta en tiiä mikä ihme mun lihaksissa on kun ne vaan kipeytyvät venyttelystä ja takareidet puristaa iskiashermoa. Ja en todellakaan ole kylmiä lihaksia venytellyt vaan verryttelyn jälkeen..

#29
15.06.2004 21:42

Et kai vaan venytä liian kovakätisesti? Heti treenin jälkeen jos rupeaa kiireessä taivuttelemaan liikaa, niin kyllä kostautuu. :Z Venytellä kannattaa ajan kanssa, ja vaikka jonku hyvän lehden kera. =)

Esni parka, voi kun noi polvet palautuis. Nii-i, mitä lie sitten odotellaan niiden yleislääkäreiden mielestä, että polvet lähtee irti?? Crosseria suosin mäkin, ihana laite! 8)

#30
16.06.2004 11:39

omasta mielestäni venyttelen "hellällä kädellä" ja pitkäkestoiset venyttelyt 2-3 tunnin kuluttua jonkun harjoitteen jälkeen, mutta silti lihakset kipeytyy. Lihakset ei vaan niinku ota vastaan mitään..

#31
16.06.2004 17:19

Oletko Solina käynyt hierojalla? Itse käyn kerran kuussa urheiluhierojalla, eipä paikat kiristä!

#32
16.06.2004 21:57

Hmm - tämä keskustelu lipeää hieman sivuun otsikosta, mutta vastaan silti, jos sanoista olisi jotain apua.

"Lepääminenkin kun nostaa kuntoa, se on täytynyt hyväksyttää itsellä."

Poistetaan tuo KIN - niin ollaan oikealla reitillä. Lepääminen nostaa kuntoa. Ei kehitystä ilman harjoitusta, ei kehittävää harjoitusta ilman lepoa.

Niistä jaloista - jos ne on ihan lukossa, tarvitaan enemmän keskittymistä ja kuuntelemista. Niksun ehdottama (urheilu)hieroja auttaa varmasti alkuun, myös naprapaatti, osteopaatti tai akupunktio voisi auttaa vaikeisiin paikkoihin. Ja venyttelyn luulisi auttavan, kiinnitätkö huomiota hengitystekniikkaan ja rentouttamiseen? Se on aika pienestä kiinni, itselläni fyssarin apu ja method putkiston opit ovat vieneet pisimmälle, samoin perinpohjaisempi anatomian opiskelu, tietää mitä venyttää ja miten. Jos on hermojumeja, normaali venytys voi alkuun olla liikaa, takareisille suosittelen pumppaavia venytyksiä kuminauha nilkassa, lattialla selinmakuulla. Hermot tykkää.

Vaikea sanoa sun lihaksistasi, miltä ne tuntuvat, omani ovat olleet täysin lukossa, kuin kiveä ja siksi kolottavat, mutta kosketusarkuutta tai kipeytymistä venyttelystä en ole huomannut. Laitan silti lyhyesti listan niistä asioista, jotka on auttaneet mun lihaksiin. Ja suosittelen ymmärtävän asiantuntijan/oiden etsimistä!

- vesi = kevyt uinti, syvässä vedessä jumppaaminen rennosti (vesijuoksuvyön kanssa, liikeratojen avaaminen, jalkojen ravistelu jne.), lämpimässä vedessä venyttely ajan kanssa
- pilates, syvävenyttely, hengityksen ja rentouttamisen keskittynyt opettelu
- säännöllisyys ja kärsivällisyys venyttelyssä eli ei 'urheilijamaista' revittelyä vaan aluksi turhauttavaltakin tuntuva pumppailu (tulokset alkavat näkyä kuukausien päästä..)
- hieronta ym. passiivinen lihashuolto

Tsemppiä ja malttia!

#33
16.06.2004 22:10

Tästä oli alkupään viesteissä puhetta, joten ajattelin osallistua. Magnesiumista on alkanut tulla uusi muotioikku ja tuntuuhan tuo toimivan rentouttavana (n. 500mg/pvä) lisukkeena.

Myös kreatiini, glutamiini ja sinkki ovat palautumista edistäviä. Tämä tietysti monipuolisen ruokavalion ohella. Threadin aloittajan urheilumäärät eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia, joten luulenpa että ruuasta ja unesta on tingitty.

Silloin kun kunnon ruokaa saa vähemmän, kannattaa napsia lisäravinteita. Muulloin niissä kuntoilija nakkaa rahansa yleensä hukkaan.

#34
16.06.2004 22:40

Joo, mutta magnesiumia ei kannata yhdistää sinkin ja kalsiumin kanssa, jottei niiden vaikutus heikenny. (korjatkaa ihmeessä, jos tekstini heittää kuperkeikkaa!!) Tosin itse aina nautin magnesium-poretabletin illalla reenin jälkeen ja syön maitorahkaa tms...Ei sitten varmaan pitäisi, jos haluaa täydet hyödyt (?).

#35
18.06.2004 10:05

Voiko siis ravinnolla oikeasti olla niin suuri merkitys? tiedän kyllä, että söin liian vähän proteiinia, mutta kuitenkin jonkin verran. Joku kuitenkin mainitsi jossain toisessa threadissa, että mun liikuntamäärät vaikutti ihan kohtuullisilta. Kalorimäärät saattoivat kyllä jäädä aika alhaisiksi kovina treenipäivinä. En kuitenkaan laihtunut, johtuu varmaan siitä että söin kyllä herkkuja suht reippaasti välipäivinä.

Nykyään mua ihan hirvittää, kun katson äitin ja iskän syömisiä. Karkean arvion mukaan ne saa korkeintaan 50-60 g protskua päivässä. Iskä varsinkin liikkuu paljon, juoksee, pelaa jalkapalloa ja jääkiekkoa jne. Illalla lenkin jälkeen se syö pari leipää jossa päällä margariinia. Äiti vetää jotain painonhallintaryhmää, eikä varmasti oo puhunu niille proteiinin merkityksestä mitään. Mutta vähän se vetäis herneen nenään jos MINÄ alkaisin sitä neuvoon. Hänhän syö omasta mielestään niin terveellisesti, tyyliin paljon ruisleipää ja salaattia.

Joopa joo, pitäis varmaan pitää niille kunnon luento aiheesta ja kertoa, että ne syö ehkä suht kevyesti, mutta ei todellakaan TERVEELLISESTI!


Joskus muuten tulee mieleen, että onkohan tässä sittenkään kysymys mistään ylikunnosta. Nimittäin nyt oon kuutisen viikkoa ollut rasittamatta jalkoja (no okei, oon muutaman kerran hyppiny trampoliinilla mikä ei varmasti tehnyt hyvää). Kuitenkin tuntuu että jalat on entistä kipeämmät. Niitä siis särkee yötä päivää, ne on kai tosi tulehtuneet. Ärsyttää tämä epätietoisuus, vasta vajaan kahden viikon päästä pääsen ortopedille.

#36
18.06.2004 12:58

Laitatko Emily viestiä tulemaan sitten kun olet käynyt ortopedillä? Että mitä ne siellä ovat tehneet jne..olisi mukava tietää. Kiitti edellisille neuvoista, aloitan venyttelyt takareisille pumppaavilla näin alkuun. On se inhottava kun joutuu koko ajan elämään noiden tuntemuksien kans (kipu, puristava tunne..). Olen käynyt hierojalla, mutta sekin pitäisi saada sillai kuurina otettua. Itseä niskasta kiinni vaan.

#37
18.06.2004 15:46

Joo, ilmottelen sitte kuinka kovan tuomion sain :)

#38
18.06.2004 18:24

Minipapu: Tottapa kyllä tuo keskenään reagointi. Vaan toisaalta: kaikki hivenaineet toimivat keskenään jonkinmoisessa synergiassa, joten kävisi aika mahdottomaksi alkaa liiallisesti vahtimaan niitä. Eli en itse hätääntyisi kyllä. Ja ilta-aika on parasta aikaa magnesiumille, kun sillä on tämä rentouttava efekti.

Emily: reippaalla proteiinin saannilla on etunsa, jos yrittää laihtua tai kasvattaa lihasmassaa, mutta jos kumpikaan näistä ei ole tavoitteena, riittää n. 1g per kehon painokilo (miehillä n. 70g pääasiallisesti, ravintosuosituksissa tästä muistaakseni puolet - älkää korjatko jos olin väärässä). Eli ei kannata välttämättä hirvittävästi ryhtyä heti luennoimaan.

Hassua kun nykyään jokaisella pitää olla suunnilleen kilpaurheiljan ruokavalio että selviää elämästä hengissä lihomatta... itse olenkin enemmän munkkien ja täytekakkujen perään.

#39
18.06.2004 23:01

Mä rrrrakastan munkkeja! Mutta totta tuo, että eipä kande alkaa hätiköimään noiden vitamiinien reagoimis-hässäköiden kanssa. Hulluksihan siinä tulee.
...vaikka sitä jo osakis onkin.... ;)

Emily, odotan kiinnostuksella itsekin uutisia siitä, mitä sinulle ortopedillä sanottiin, kiva jos pistät raporttia! =) Ihme juttu tosiaan nuo jalat. Toivottavasti juttu selviää!

Minipapu

#40
29.06.2004 21:20

Just tulin ortopedilta. Täytyy sanoa että olen äärimmäisen ällistynyt ja hämmentynyt. Ensiksikin, kun menin huoneeseen, lääkäri kysyi mikä vaivaa, ja vastasin että ylikunto. Se toljotti minua pitkään ja kysyi: "Siis mikä???" Minä siihen yritin selittää että semmonen ylirasitustila. Lääkäri siihen, että mistä semmonen on tullu. Selitin että liiasta liikunnasta. Sitten se kyseli että kuinka paljon oon liikkunu. Ja minähän kerroin. Tarkemmat oireet tietty kerroin kans. Lääkäri vastasi heti että ei tuo ainakaan ylikuntoa ole, näin nuorelle ei kuulemma sellainen voi kehittyä muuta kuin aivan äärimmäisestä rasituksesta. Minä yritin sinnikkäästi väittää vastaan, mutta hän oli ehdoton. Vastaanotolta lähdin mukanani lähete magneettikuvaukseen. Ortopedin mielestä ongelmana on ´joku välilevyjuttu. Kerroin kyllä että mulla ei oo ikinä ollu selkävaivoja tms. Ja liikuntaa pitää LISÄTÄ entisestään. Sitä en kyllä tee, muuten ei jää aikaa muulle elämälle. Tosiaan hän kirjoitti reseptin Burana 600 mg jota pitää ottaa 3-5 päivässä. Ja liikkua siis pitää vaikka sattuis kuinka paljon ja vaikka kivut pahenis.

Olin tosiaan aivan äimän käkenä kun lähdin. Ja olen vieläkin. Mutta kaipa sitä pitää asiantuntijan sanaan luottaa. Toisaalta olen helpottunut että saan taas alkaa harrastaa liikuntaa, mutta ihmettelen vähän että miten se onnistuu: edelleenkin kävelykin on tosi kivuliasta. Mutta heti huomenna pitää lähteä juoksemaan, vaikka hammasta purren. Lääkärin määräys...

#41
29.06.2004 22:57

Käkenä olisi tämäkin. Miten niin ei voi tulla ylikuntoa, ja suosittelee sinulle vielä lisää liikuntaa?!!!? Tiedä häntä, uskaltaako tuollaista lekuria mennä uskomaan, kun jos sille piti selittää että mikä on ylikunto! Jaiks.

Ehkä kannattaa kuitenkin vielä (huomisen lenkin aikana) tosiaan kuunnella sitä omaa kroppaa ja tuntemusta. Jos ei juoksu ihan oikeasti tunnu hyvältä, niin älä lähde rääkkäämään paikkojasi! x) Toivotan ihan oikeasti pikaista paranemista, jotta pääset kirmaamaan taas tunteella kuin varsa konsanaan!! ;D

#42
30.06.2004 21:34

Mitä muuten kunnon urheilulääkärit ja ortopedit maksaa täällä Hesassa?

#43
02.07.2004 11:49


Vaikka toi kuulostaa kaukaa haetulta, voi hyvin olla mahdollista, että selkävaivat oireilee jaloissa tai päinvastoin. Ystävälläni on ollut selkä tosi kipeänä pitemmän aikaa. Fysioterapeutti antoi sitten ohjeet jalkojen venytyksiin! Kaveri tekee venytysohjelmaansa ja selkäkipu on kadonnut. Ihmejuttu.

Tosin toi liikunnan lisäämisen ohje kuulosti vähintäänkin oudolta. Sanoiko lääkäri mitään erityistä lajia? Voisi kuvitella, että uinti esim. olisi hyvä, mutta luulisi, että se oletettu muljahteleva välilevykin kärsii juostessa...

#44
02.07.2004 12:24

Kiitos Minibean! :)


Esni:
Juoksua se lääkäri nimenomaan ehdotti. Kokeilin toissa päivänä juoksua, mutta se oli ihan hirveää!! En oikeasti voinu ees kuvitella että juoksu (tai liikkuminen yleensä) voi missään tilanteessa sellaista tuskaa. Kipu sinänsä ei ollut kestämätön, mutta jalat oli uskomattoman tönköt ja jäykät. Eilen sitten kävin reilun tunnin reippaalla sauvakävelyllä, ja se tuntui paljon helpommalta. Tosin juuri otettu burana saattoi vaikuttaa. Aion nyt kuitenkin liikkua ahkerasti ja kokeilla miten se alkaa sujua.

Minua ihmetyttää oikeastaan eniten se, että kun lääkäri sanoi että kova liikkuminen parantaa jalkakivut. Nimittäin keväällä liikuin tosi paljon, mutta silti kivut vain pahentu. Mutta pitää nyt odottaa sitä magneettikuvauksiin pääsyä; lääkäri oli lähetteeseen merkannut mun tapauksen kiireelliseksi, joten enköhän kohtalaisessa ajassa sinne pääse. Jos niissä ei löydy mitään, niin minut ohjataan neurologian laitokselle tutkimuksiin.

Sekin kyllä vähän ihmetyttää, kun epäilin etten kovalta liikkumiseltani ole ehtinyt palautua, niin lääkäri sanoi, ettei minun liikkumiseni ole LÄHELLÄKÄÄN ylärajaa. Tämän ikäinen kuulemma palautuu uskomattoman nopeasti... Aion silti kuunnella itseäni, ja kuten jo edellisessä viestissä sanoin, en lisää liikuntaa viime keväästä. Pikemmin päinvastoin.

kirjaudu sisään jos haluat vastata