Muita vajaakuntoisia treenaajia?

121826
0000 0000 0000 2270ca89b1ca9307a37c3fbb871cf433d45ee8872742b345ae57d57c45681f8d .S.
26. lokakuuta 2010 19:39

Olen aiemminkin lukenut juttujanne ja nyt sitten päätin itsekin liittyä. On vaan vähän tullut ajateltua, että tekeekö tällaisella palstalla tällanen vajaakuntoinen yhtään mitään. Mutta totesin heidän/meidän kumminkin pystyvän tekemään liikunnallisesti vaikka mitä, niin miksikäs ei.

Oma tarinani siis on pyörätuoli. Pääasiassa liikun sillä, mutta siirtymiset käy ihan helposti, lisäksi jalkojani harjoitan kumminkin paljon. No juoksu nyt ei onnistu, mutta kyykyt, painot, kuntopyörä, soutulaitteet ym. menee. Tässä jamassa ollessa on myös melkoisen hyödyllistä voimistaa käsiä painoin, punnerruksin ym. kanssa.

Mutta en jää lätisemään enempää itsestäni. Kysyisin nyt, että onko tällä foorumilla muita ns.vajaakuntoisia? Ei nyt välttämättä pyörätuolia tai muuta yhtä ''vakavaa'', mutta jotain joka estää joidenkin liikuntamuotojen harjoittamisen.

Vastaukset: 5

#1
27.10.2010 14:22

Tervetuloa keho.nettiin, .s.

Lasken itseni vajaakuntoiseksi treenaajaksi, koska vuonna 1999 todettu luuydinsyöpäni aiheutti luustooni vaurioita, jotka eivät kait korjaannu.

Etenkin madaltuneet ja vaurioituneet selkärankani nikamat haittaavat joidenkin lajien harrastamista: en mielelläni juokse ainakaan kovalla alustalla ; en myöskään voi tehdä raskaita perusliikkeitä levytangolla (jalkakyykky,maastaveto jne.).

Aina kuitenkin - niin kauan kuin henki pihisee - voi tehdä jotain, kuten osuuteni projekteissamme "Maailman ympäri" ja "Miljoonan toiston sarja" osoittavat.

Siispä tsemppiä Sinulle ja kaikille muillekin enemmän tai vähemmän vajaakuntoisille treenaajille.

t. Arthuro

http://kuntoguru.com
http://kuntoguru.blogspot.com

#2
29.10.2010 15:16

Kuulunpa minäkin tähän porukkaan, vaikka keho.net-aktiivisuuteni on jo pitkään ollut enempi taustaseuraajan tasoa.

Aktiivisen nivelreuman vuoksi treenikuntoni vaihtelee kovastikin. Parhaimpina kausina lääkityksen ja oikeanlaisen toimintakykyä ylläpitävän liikunnan avulla voin jopa juoksulenkkeillä (en tosin kovin montaa kertaa viikossa enkä kovin pitkälti yli tunnin lenkkejä enää nykyään) ja tehdä lihaskuntotreeniäkin monipuolisesti. Pahimpina kausina en selviä arkitoimistakaan itse vaan tarvitsen apua esim. pukemiseen, kaikenlaiseen nostamiseen, purkkien avaamiseen jne., samoin nukkuminen on niveltulehduskipujen vuoksi vaikeaa. Enimmäkseen tilanne on kuitenkin jotakin näiden ääripäiden väliltä. Tällöin liikunnan kanssa on eniten taiteilua ehkä siinä, että malttaa tehdä maltilla ja vain sillä hetkellä soveltuvia juttuja, jotta tekisi keholleen enemmän hyvää kuin pahaa, eikä liika "rakkaus liikuntaan" kostautuisi tulehduksina tai muina ongelmina.

En tiedä koetteko samoin, mutta myös reumaa edeltäneestä urheilutaustastani huolimatta välillä tuntuu, että oman kehon ja mielen terveyttä sekä toimivaa kehoaan ylipäätään on oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan näiden vaikeuksien kautta eri tavalla. Terveistä kausista osaa olla eri tavalla onnellinen ja toisaalta näistä elämän työvälineistä, omasta kehosta ja päästä, haluaa pitää huolta, jotta niissä riittäisi elämää mahdollisimman pitkään jatkossakin.

Tsemppiä ja positiivisia tuulia kaikille täältäkin!

#3
30.10.2010 09:48

Heipähei, lasken itseni myös jotensakin vajaakuntoiseksi nivel- ja ihopsoriaasin takia, joita olen jo ihan pienestä tytöstä sairastanut. Ongelmat ovat vastaavantyyppisiä kuin nivelreumassa, joita Minka edellä hyvin kuvasi. Juoksemista kokeilin toissa kesänä, mutta se päätyi vähän ikäviin nivelkipuihin ja lääkäri suositteli etten enää ainakaan aktiivisesti juoksulenkkeile. Mitään kovin raskasta ei näillä nivelillä paree tehdä, mutta onneksi liikuntalajeja/-tapoja on niin paljon että on varaa valita.

Kipu pitää toisinaan minua täysin lamassa, ja kaikki liikkuminen tuntuu olevan tuskaa. Myös sairauden ikävä ulkonäkö saa masentumaan, lisäksi kun ihmisten reaktiot siihen ovat mitä ovat. Minulta on kysytty "mukavia" kysymyksiä mm. "Oletko kaatunut" "Oletko saanut turpaan" ja "Tarttuuko tuo". Kaikkeen oppii kuitenkin ajan myötä suhtautumaan... Liikunnasta olen löytänyt paljon muutakin iloa kuin sen että se on terveellistä ja ylläpitää toimintakykyä. Aiemmin tahdoin jäädä sohvalle/sänkyyn kun sairaus masensi pahiten, nykyään lähden mieluummin liikkumaan. Se piristää, pitää minut iloisempana ja jaksan suhtautua positiivisemmin omaan sairauteen (myös noihin ääliökysymyksiin :).

Olen vähän sitä mieltä, että niin kauan kun jotenkin voi liikkua, niin antaa mennä vaan. Positiivisia ajatuksia kaikille :)

#4
04.11.2010 15:23

täällä myös yksi vajaakuntoinen.minulla todettiin muutama vuosi sitten ms-tauti.mutta liikkua yritän kuntoni ja vointini mukaan.on päiviä jolloin sairaus ei anna merkkiäkään itsestään,mutta sitten on taas niitä päiviä jolloin on hyvä,kun edes pystyy kävelemään.myös polvinivelien kulumat hankaloittaa liikkumista.

#5
07.11.2010 11:51

Joo täällä kans yksi vajaakuntoinen. Pyörätuoli on vähänkin pitemmille matkoille käytössä. Noh tästä hyvä yläkropan kunto. Nyt sitten lisäksi hankin GymStickin, jota olen pitänyt hyvänä mm. jalkojen lihasten ylläpitoon ja tasapainon harjoittamiseen

kirjaudu sisään jos haluat vastata