miten rasvasolut näkymättömiin

92174
11. elokuuta 2004 14:33

Olen ehkä turhamainen, mutta miten saan rasvat piiloon, joita jokaisella on?

Pituutta 173, painoa 62, ikääkin tosin 40 v. Olen kohtuullisen hyvässä kunnossa, liikkunut vaikka mitä enemmän tai vähemmän koko ikäni (nykyään juoksen 4 krt/viikko, yht. n. 30 km). Reisissä on selluliittia, toivotonta, mutta ne saa piilotettua kun ei käytä shortseja. Ongelmana on pohkeet ja käsivarret, tuntuu/näyttää siltä kuin joka ikinen rasvasolu näkyisi.

Enimmillään olen painanut 72 kiloa, synnytyssaliin siirtyessäni. Painoni on viimeiset 20 vuotta ollut muutaman kilon marginaalilla sama, en siis laihduta ja liho takaisin, tiedän sen lisäävän rasvaa. Syön terveellisesti, ainoa paheeni on salmiakki pari kertaa viikossa sekä olut, jota sitäkin kuluu niukasti (2 olutta/viikko).

Mikä auttaa? Rasvat? Kosmetologin hoidot? Syömisen lopettaminen? Tylsää kulkea aina pitkissä housuissa ja pitkähihaisissa paidoissa!

Vastaukset: 63

#1
11.08.2004 15:43

"miten saan rasvat piiloon, joita jokaisella on?"

Tähän auttaa tiukka kommandomallinen pipo ilman silmäreikiä. Varmuuden vuoksi voit laittaa viellä tummat alistajalasit päähäsi, ettei varmasti näy mitään.

Jos tämäkään ei toimi, neuvon tökkäämään valinnan varaisesti joko oikean tai vasemman käden etu- ja keskisormet nopeasti ja syvälle kohti silmiä. Eipähän enää näy rasvat.

piece and haterute

//Leicha


;P

#2
11.08.2004 18:17

Niihin selluliittirasvoihin ja muihin ihmevimpaimiin ei kannata rahojaan tuhlata, ei niistä vastaavaa iloa taida olla. Kosmetologihoidoista en tarkemmin tiedä, mutta tokkopa hekään rasvaa poistamaan pystyvät (tai muutoin olisivat jo miljonäärejä).

Ihan tavalliset kosteusvoiteet korvaavat ihmerasvat jos puhutaan vaikutuksista siihen miltä iho näyttää, jos niitä jaksaa hinkata yhtä pontevasti. Tietenkin syömisten siistiminen ja kuntosali auttavat aika paljon tähänkin ongelmaan, mihinpä ei.... Eikä niitä rasvasoluja nyt niin hirveästi kannata kesähelteillä murehtia, kun kaikillahan niitä kuitenkin on. Hikihän pitkähihaisessa tulee!

#3
11.08.2004 18:40

Voi mahoton sinua Leicha, meinasin kuolla nauruun :D.

Ei rasvat, eikä kosmetologit auta. Minä en ainakaan niihin usko. Selluliitti on osittain myös perinnöllistä. Itselläni ei kyllä sitä ole vaikka äidilläni on aina ollut. Joten uskon että, liikunta ja ruokavalio on pitänyt sellun poissa minun kropastani. Läskihän ei pala paikallisesti vaan suht tasaisesti koko kropasta. Kuntosali + aerobinen vaikka se lenkkeily on mielestäni hyvä yhdistelmä. Liiku enemmän kuin kulutat. Ruokavalio + liikunta + lepo. Siihen kun löydät balanssin niin hyvä tulee.

Lasten saaminen on erittäin huono tekosyy siihen kun monet väittää (en väitä, että sinä nyt niin sanot), että raskauksista johtuu kertyneet läskit ja se että nyt läski on jämähtänyt kroppaan ihan pysyäkseen, voi voi. Itsestä se on kiinni katsooko niitä mahdollisia kertyneitä kiloja vai ei. Itselläni on 3 lasta ja painoin lähes 80kg viimesilläni. Juuh, aikamoinen emäntä. Nyt painan sen 59kg ja olen elämäni kunnossa. Löysistä reisistä tai löllyvistä käsivarsista ei ole tietoakaan. Olen timmimmässä kunnossa kuin kakskymppisenä. En edes laihduttanut vaan liikuin todella paljon ja niin teen edelleenkin. Syön toki suht terveellisesti ja välillä on jopa ongelmia, että saan syötyä tarpeeksi siihen liikunnan määrään mitä harrastan. Että näin, yksi esimerkki. Tahdonvoimaa ja sisua sinulle vain :).

#4
11.08.2004 18:54

"Jos tämäkään ei toimi, neuvon tökkäämään valinnan varaisesti joko oikean tai vasemman käden etu- ja keskisormet nopeasti ja syvälle kohti silmiä. Eipähän enää näy rasvat."

Minä jo säikähdin, että silmiin tökkääminen unohtui! Mutta ei, aina voi luottaa ;D

#5
11.08.2004 19:06

"Minä jo säikähdin, että silmiin tökkääminen unohtui! Mutta ei, aina voi luottaa"

Voiks siinä murtua sormet?

#6
11.08.2004 22:46

Ciru, aina ilo palvella. :)

A láChatbustARD, minuun voit AINA luottaa. :)

Kaius, jos tekniikka on väärä, tämä on mahdollista. :)

:)

#7
11.08.2004 23:16

Meikkiksellä on puolikas margariinipaketti pakastimessa. Pysyypä näkymättömissä.

#8
12.08.2004 07:44

Kiitokset asiallisista ja asiattomista vastauksista.
Leicha, olet vielä niin nuori, että sinun pitääkin olla missinmitoissa, niin olen minäkin vielä.

Ongelmani onkin varmaan enemmän korvien välissä, en suostu myöntämään, että iho vanhenee vaikka muuten olenkin hyvässä kunnossa. Lihakset erottuvat, vähän liikaakin, mutta kun se iho ei enää ole entisensä.

Taidan olla liian vanha tänne ;-) Eläköön nuoruus, yli nelikymppiset kuuluvat hautaan!!

#9
12.08.2004 08:27

kaius -ehe, ole varovainen mihin sormesi tökkäät... ei sitä ikinä tiedä...

froggie -etkä ole liian vanha tänne, älä nyt leikistä suutu :). Ja minäkin olen ihan missinmitoissa vaikka VANHA olenkin, heh ;).

#10
12.08.2004 08:56

"Leicha, olet vielä niin nuori, että sinun pitääkin olla missinmitoissa"


MUAHAHAHAHAHAAAAA! Sen siitä saa, kukaan ei ota sinua enää vakavasti, eli siis leikillään. Eikä takaapäin ps.

Niin Leicha, olet vielä niiiin nuori, juuri kukkaan puhkeamassa. Sori, naurattaa... ;D

#11
1030 1001 1003 feb51af5de742ee29583ee60e4d7538c8b285ec04ac42e57a9dd33f06ecd98ed Eos
12.08.2004 09:29

Ranskassa on hiljattain tehty puolueeton tutkimus kiinteytysvoiteiden tehosta. Siinä todettiin useimpien voiteiden imeytyvän verinahkaan saakka. Tätä pidetään perusteena vetää pois markkinoilta kyseisiä voiteita, koska lääkelain mukaan tällainen imeytyminen on sallittua ainoastaan lääkeaineille (esim hormonilaastarit yms.)ei siis kosmetiikalle. Tästä voidaan kuitenkin päätellä, että voiteilla on jonkinlaisia vaikutuksia myös ihon aineenvaihduntaan, joka puolestaan nopeuttaa rasvan hajoamista ja sen poistumista kehosta.

Kosmetologit tekevät erilaisia hoitoja selluliitin määrän vähentämiseksi ja ihon tasoittamiseksi. Hoitoja tulee ottaa sarjahoitoina ja lisäksi hoitaa kyseistä aluetta/ongelmaa päivittäin myös kotona.

Se, että uskotaan, ettei kosmetiikka auta tämäntyyppisiin ongelmiin, johtuu siitä, että monet unohtavat tuotteita käyttäessään samalla syödä terveellisesti ja liikkua paljon, ja tietysti juoda paljon vettä. Lisäksi vaikutukset tulevat pikkuhiljaa, eikä yhdessä yössä. Silmä tottuu pikkuhiljaa tulevaan ihon kiinteytymiseen ja tasoittumiseen.

Ota käyttöön kuivaharjaus, ihon kuorinta ja kiinyteytysvoide ja jatka terveellisiä elämäntapojasi. Saat varmasti tuloksia.

#12
12.08.2004 09:34

En niinku yhtään tajunut, että sulla on ongelmia ihon kanssa. Ou my god, olen shokissa, mitä helvettiä mun iholle tapahtuu ihan lähivuosina. Kerro kaikki, tai en halua kuulla..., no haluumpas. Nyt mä tungen kaikki rasvat mun ihoon, kaksin käsin, auttoi tai ei. Oikeesti tosi scaryyyyy!

#13
12.08.2004 11:40

Froggie, älähän nyt, kyllä sinä tänne kehoon mukaan sovit vallan mainiosti! :)

"Leicha, olet vielä niin nuori, että sinun pitääkin olla missinmitoissa"

Iiiks! Nyt iski paineet! pakkolaihtuapakkolaihtuapakkolaihtuapakkolaihtua... ;P

No hard feelings, eh? :)

"kukaan ei ota sinua enää -- Eikä takaapäin ps."

Enks mä saakaan? Nyyh.. :,(

#14
12.08.2004 11:54

"Se, että uskotaan, ettei kosmetiikka auta tämäntyyppisiin ongelmiin, johtuu siitä, että monet unohtavat tuotteita käyttäessään samalla syödä terveellisesti ja liikkua paljon, ja tietysti juoda paljon vettä. Lisäksi vaikutukset tulevat pikkuhiljaa, eikä yhdessä yössä. Silmä tottuu pikkuhiljaa tulevaan ihon kiinteytymiseen ja tasoittumiseen."

Toisaalta, jos muistaa syödä terveellisesti, liikkua paljon ja tietysti juoda paljon vettä, ja unohtaa käyttää samalla sikakalliita ihmeaineita: tadaa, pikkuhiljaa alkaa näkyä muutoksia paitsi ihossa, myös ihon alla!

Ihon kiinteytymiseen ja tasoittumiseen riittää kosteusvoide, eikä selluliittisalvoilla ole rasvasoluihin sen suurempaa merkitystä, sanon minä. Saa todistaa vääräksi jos pystyy.

Niin, ja tuota lääkelain vastaisuutta en varsinaisesti pitäisi markkinavalttina...

#15
12.08.2004 12:08

...sanoo atoopikko. :)

Varsinkin jos rasvailette itseänne, niin
on saatava huokoset hoonattua aina
välillä...

#16
12.08.2004 20:36

Tekisi vaan mieli sanoa, että opettele jo olemaan sinut itsesi kanssa - aikuinen nainen. Enemmän elämää, vähemmän itsekritiikkiä. Kaikki meistä näyttää enemmän tai vähemmän rempallaan olevilta jostakin suunnasta. Kukaan ei oikeasti ole täysin selluliititon, täysin rypytön, täysin karvaton, täysin arveton ja raskausarveton, vieläkö jatkan listaa? Eivät muuten edes ne kuvankauniit missit ja mallit.

#17
13.08.2004 08:58

Luulen, että tämä aikuinen nainen osaa olla jo sinut itsensä kanssa aika monessakin suhteessa. Ikääntyminen ja siitä johtuvat "merkit" on aika vaikea paikka monelle naiselle. 40-kriisi voi olla aika rankka juttu. Ja se on vain läpikäytävä, vaikka ymmärtää, että turha murehtia sellaisia asioita, joille ei oikeastaan voi mitään. Luulen, että se on jonkinlaista "luopumista" nuoruudesta. Ja on vaikea hyväksyä, että nyt tässä aletaan olla keski-iässä ja nuoruus on jäänyt taakse. En tiedä..., näin minä olen sitä miettinyt.

#18
13.08.2004 10:03

Mikä hiton 40-kriisi? :D Pitääkö sitä nyt joka pikku ongelmasta rakentaa joku kriisi? Jossain lehdessä joku pohti, että kriisejä ei olisi lähes ollenkaan, ellei joku olisi niitä brändännyt ja mainostaisi koko ajan. "Näin kestät xx-kriisin!" "Miten tunnistat xx-kriisin?".

Paskat, sanon minä. Vastoinkäymisiä tulee ilmankin, että niitä pitää alkaa odottelemaan jonkun tietyn ikäisenä tai tietyssä vaiheessa elämää. Tosin mullahan on vielä 1,5 vuotta aikaa siihen kolmeenkymppiin, jolloin pitäisi saada jokin kriisi aikaiseksi. Mutta uskallan väittää, ettei kyseistä kriisiä mun kohdalle tule. Oikeella asenteella pääsee katsokaas paljon helpommalla.

#19
13.08.2004 10:19

marjis - jotkut ei koe mitään ns. kriisejä, mutta on monia kenelle ne on ihan totista totta. Sille olotilalle on vain keksitty nimi 30-kriisi, 40-kriisi jne. En usko, että niitä kukaan odottaa tai haluaa, mutta niitä vain tulee ja menee, joillain vähemmän ja toisilla enemmän. Ne voi olla tosi raskaita kokemuksia, eikä mitään pikku ongelmia. Nm. kokemusta on :/. Ja hyvä marjis, jos sinulla on niin hyvin asiat, että uskot, ettei sinun tarvitse käsitellä mitään aisioita ns. kriisin kautta. Sinulla on varmaan ollut aika tasapainoinen elämä :).

#20
13.08.2004 10:28

"Mutta uskallan väittää, ettei kyseistä kriisiä mun kohdalle tule. Oikeella asenteella pääsee katsokaas paljon helpommalla."

Mähän en tähän röökiin jää koukkuun. Mä lopetan heti kun mun alkaa tehdä mieli. Heh.

#21
13.08.2004 10:34

Kaius, toi on on kokeiltu jo. Ja se toimi.

Ciru, tasapainoinen? Kaikkea kanssa. :D
Pointti oli se, että kriisit ei ole "pakollisia". Ja niiden kriisien nimeäminen on yhtä tyhmää kuin olettaa että ne tulevat kaikille samaan aikaan ja samanlaisina. Tottakai tulee kriisi, jos sitä alkaa kyttäämään, että "koska se nyt oikeen alkaa ja onko tää nyt sitä?" ;-)

#22
13.08.2004 10:37

Niin ja vielä. Tää ei ollut sitten kritiikkiä Cirun mielipidettä tai viestiä tai henkilöä kohtaan. :-)Vain pieni avautuminen yleistä ajattelumallia vastaan.

#23
13.08.2004 10:58

Niin no, eiköhän noi kriisit synny lähinnä siitä, että kun ihmiset täyttelee tasavuosia, ne erehtyy funtsimaan elämäänsä taakse- ja eteenpäin ja on tajuavinaan miten ne ei oo saavuttanu mitään ja ihan kohta mikään ei toimi ja sitten kuollaan jotenkin goresti mutta hitaasti pois.

Mikä onkin totta.

#24
13.08.2004 11:18

Jepjep. Ja just tolla perusteella ennustan, että pääsen vähällä tosta kriisistä. Kun mä nyt oon tälleen itsetyytyväinen ihminen. Jos parissa vuodessa tyytyväisyys on kasvanut, niin eiköhän se yhä jatka kasvuaan. Ja vaikka loppuisikin, niin tuskin sitä takaperin mennään kuitenkaan koska tietoisuus on kasvanut. Mutta kerron sitten 1,5 vuoden päästä.

#25
13.08.2004 12:06

"Jos parissa vuodessa tyytyväisyys on kasvanut, niin eiköhän se yhä jatka kasvuaan. Ja vaikka loppuisikin, niin tuskin sitä takaperin mennään kuitenkaan koska tietoisuus on kasvanut."

No se on mukavaa, jos noin uskoo. Toki tuolla logiikalla kukaan ei koskaan voi huonommin vaan aina vain joko paremmin tai yhtä hyvin.

Mutta myönnän olevan mahdollista, että usko siihen että hyvin menee, voi hyvinkin olla itseään toteuttava ennustus.

#26
13.08.2004 12:25

Riippuu tietysti siitä, millaisiin asioihin sen tyytyväisyyden perustaa. Kuten yksi fiksu tyyppi jossain kirjoitti, sen uuden volvon tuoma onnen hehku hiipuu aika nopeasti. ;-)

Uskon vahvasti siihen, että tunteet kertaantuvat, sekä positiiviset että negatiiviset, ja näin ruokkivat itseään. Jokainen ihminen on vastuussa elämänsä ratkaisuista ja näin voi koko ajan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämä kulkee. Sellaiset ihmiset ovat varsinkin viime aikoina alkaneet väsyttää minua, jotka valittavat sitä, miten elämä kohtelee heitä. Se on omasta tahdosta kiinni, miten toimii. Tietty on sellaisiakin asioita, mihin ei voi vaikuttaa, mutta siinä tulee juuri elämänasenne avuksi. Sillä on huikea merkitys siihen, miten kohtaa elämän ongelmia.

#27
13.08.2004 13:08

Ei sillä tyypillä oo kuitenkaan koskaan ollu Volvoo, niin että mitä se siitä tietää.

Asioitahan tapahtuu meille ihan ilman että lupaa meiltä kysytään. Asiat on sinänsä asioita, mutta osallisina me itse annetaan asioille semmoisia attribuutteja kuin "hyvä" tai "huono". Siitä huolimatta asiat itsessään ovat luonteeltaan neutraaleja, olipa kyse rakastumisesta tai rekan alle jäämisestä.

Eli mä olen samaa mieltä tosta asenteen merkityksestä, mutta vähän eri linjoilla siitä, että kuinkas paljon se elämä nyt taas olikaan omissa käsissä. Mun mielestä lähes kaikki mun elämään vaikuttavat asiat ja tapahtumat on täysin mun vaikutuspiirin ulkopuolella. Kuten vaikka kaikki muut ihmiset. Mulla on kuitenkin pieni oma leiviskä, josta mun täytyy huolehtia, koska kukaan muukaan ei sitä tee.

Mutta rasvasolut saa näkymättömiin sillä, että ei kiinnitä niihin mitään huomiota.

#28
13.08.2004 13:11

"Mutta rasvasolut saa näkymättömiin sillä, että ei kiinnitä niihin mitään huomiota."

Tai pukee vaatteita päälle?

#29
13.08.2004 13:16

Kaius, juu totta varmasti on se ettei muihin ihmisiin voi vaikuttaa. Mutta tarkoitinkin sitä, että voi vaikuttaa siihen, miten reagoi muihin ihmisiin ja niiden antamiin ärsykkeisiin. Lue se Coelhon kirja. :P

#30
13.08.2004 13:18

Tai kyllähän muihin ihmisiin voi vaikuttaa monasti (tietoisesti tai tiedostamatta). Mutta se ei nyt ollut tässä pointtina.

#31
13.08.2004 13:21

"Pointti oli se, että kriisit ei ole "pakollisia". Ja niiden kriisien nimeäminen on yhtä tyhmää kuin olettaa että ne tulevat kaikille samaan aikaan ja samanlaisina. Tottakai tulee kriisi, jos sitä alkaa kyttäämään, että "koska se nyt oikeen alkaa ja onko tää nyt sitä?" ;-)"

Ei ne kriisit ole pakollisia, ei todellakaan. Minulle se oli sellainen kasvun paikka, tavallaan siis tarpeellinen. Minä en ainakaan kytännyt sitä omaa kriisiäni. Jos nyt saisin valita, olisin onnellinen, jos en olisi sitä läpikäynyt, niin heviä se oli/on.... Toisaalta on paljon asioita joista olen tyytyväinen, kun sain ne käsiteltyä. Uskon, että ne olis pukannut eteen jossain vaiheessa kuitenkin.

Olen samaa mieltä, että jokainen on vastuussa elämästänsä ja tekemistään ratkaisuistaan, mutta niiden ratkaisuiden teko ei ole aina ihan yksinkertaista ja helppoa... Ajattelin joskus itsekin, että minuahan ei mikään heilauta, elämänasenne on kohdallaan ja positiivista ajettelua vain, mutta kuinka kävikään. Kaikki ei ole niin yksinkertaista. Arvostan edelleen sinunlaisia ihmisiä marjis ketkä uskovat noin. Elämä on arvoituksellinen matka kuitenkin, vaikka moneen asiaan voikin itse vaikuttaa.

Minä en ole myöskään koskaan ollut mikään ruikuttaja. En itsekään pidä siitä, että laitetaan "jonkun" syyksi, että on vaikeeta. Peili on usein hyvä väline kun ongelmia pukkaa. Iän karttuessa ja näitä asioita kohdanneena on ainakin suvaitsevaisuus muita kohtaan kasvanut. En enään hätkähdä tai tuomitse muiden ratkaisuja, vaikka ne olisi kuin kummallisia. Semmoinen jyrkkyys asioita kohtaan on kadonnut. Nyt mä lopetan tän avautumisen tähän :).

#32
13.08.2004 13:26

"Jokainen ihminen on vastuussa elämänsä ratkaisuista ja näin voi koko ajan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan elämä kulkee. Sellaiset ihmiset ovat varsinkin viime aikoina alkaneet väsyttää minua, jotka valittavat sitä, miten elämä kohtelee heitä. Se on omasta tahdosta kiinni, miten toimii. Tietty on sellaisiakin asioita, mihin ei voi vaikuttaa, mutta siinä tulee juuri elämänasenne avuksi."

Periaatteessa samaa mieltä, mutta entäpä tunnepuoli? Vaikkapa tämä ikäkriisi... Olet järjellä päättänyt, että ikääntyminen ei haittaa, ja suhtaudut positiivisesti ikääntymiseen ja elämän, mutta mitäpä sitten kun hallitsemattomat tunteet hyökyvät päälle ja kriisi syntyy. Et olekaan yhtäkkiä itsetyytyväinen, vaikka kuvittelit olevasi.

En tiedä, miten muilla, mutta mulla ainakin tunteet sanelevat monta asiaa - ihan yllättäviäkin - ja sitten hommat menee ei ehkä just niinkuin olisin toivonut tai suunnitellut. Ihan kaikkiin asioihin ei ainakaan tällaisella maanisdepressiivisellä luonteella varustettu hormonihirviö vain kykene vaikuttamaan. Oli elämänasenne sitten kuinka positiivinen tahansa.

Lyyti

#33
13.08.2004 13:32

Minäkin olen vahvasti tunneihminen. Onneksi meitä on erilaisia ihmisiä, toiset sentään osaa ajatella järjellä.

Ja mulla ei edelleenkään ole kuin ihan pari pikku rasvasolua, ei tarvi piilotella, HIP HEI :D.

#34
13.08.2004 13:49

Eikai täällä kutsuta marjista järki-ihmiseksi? :D :O
Miten musta tuntuu, ettei tässä ketjussa kukaan tajua, mitä mä yritän sanoa? :D Ehkä olen kadottanut ilmaisutaitoni tässä toimiston helteessä 32 astetta näyttää mittari.

Ciru
En ole missään nimessä sitä mieltä, että kriisit olisivat pahasta. Päin vastoin ne yleensä kasvattavat ihmistä, ja olen itsekin niitä kokenut ja kuten sinäkin, niissä kasvanut. Mutta tuo keinotekoinen rajaaminen vaan ärsyttää. Ja se, että kaikken voi laittaa ikäkriisin piikkiin.

Lyyti
En ole päättänyt, että kriisiä ei tule. En vain omalla kohdallani usko, että sellaista varsinaista 30-kriisiä tulee. Sitä tässä kai yritin sanoa. Varmaan jotain kriisejä tulee, mutta yhä edelleen vastustan sitä lokeroimista.

Tunteet. Niin tunteet. Tästä mulla on oma hyvin läheinen teoria, mutta on hirveän vaikea sitä tässä alkaa selittää, koska kyseessä on mulle lähes valaistumisen kokeminen. Eikä se oikeastaan liity nyt tähän mitenkään. Idea siinä on kuitenkin se, että tunteiden annetaan tulla ja mennä. Olen nykyään niin täynnä positiivista tunnetta ja elämän merkityksen näkemistä ja valoa, että välillä se oikein kauhistuttaa. koska järki-ihminen toteaisi, että loppuuhan tuo aikanaan. Tunneihmisenä uskon kuitenkin, että tämä jatkuu ikuisesti. ;-)

#35
13.08.2004 13:51

Niinpä niin, tunteet. Itse taas olen (jälleen) masentunut ja aika pohjalla, enkä jaksa ymmärtää kenenkään yltiöpositiivisuutta.

Lyyti

#36
13.08.2004 14:02

marjis -en tarkoittanut, että sinä olet järki-ihminen, vain yleensä ;). Ja kyllä minä ymmärsin mitä tarkoitit. Noi 30-40 kriisit on kai saanut siitä nimensä, koska niihin aikoihin useilla tulee näitä kriisejä. Niihin ikäryhmiin kuuluu tietyt asiat mitkä alkaa askarruttaa esim. nyt vaikka ne rypyt ja ihon kimmoisuus ja elämä takana, 40v. kuuluu hautaan masennukset. Ei se sen kummosempaa ole. On aika hassua, jos joku ehdoin tahdoin haluaa itselleen kriisiä, koska se jotenkin kuuluu asiaan kun ollaan nyt 30v. tms.

Lyyti -sama juttu, mikään ei nyt oikein suju minullakaan, vaikka kuinka yritän vetää naamaria hymyyn. Lähden illalla bailaamaan, niin eiköhän se siitä :).

#37
13.08.2004 14:07

Minä en edes yritä hymyillä: niinku marjis tossa sanoi, tunteiden annetaan tulla ja mennä, minulla ei ole aikomustakaan kieltää itseltäni myöskään masennuksen ja surun ja vitutuksen tai itsesäälin tai vihan tms. tunteita, vaikka ne ovatkin negatiivisia ja voivat ruokkia itseään enempäänkin negatiivisuuteen.

Ehkä yltiöpositiivisuus on joskus jopa tunteenkieltoa tai itsensä pettämistäkin? En tiedä, kun en tunne.

Tunnen kuitenkin itseni ja tiedän, että tämä menee ohi. Pian taas jaksaa hymyillä, ja jos ei pian niin ainakin sitten kohta. :)

Lyyti

#38
13.08.2004 14:13

Lyyti -tulihan se hymy sieltä kuitenkin lopuksi :). Hyvä tyttö!

#39
13.08.2004 14:13

Jos murkkuikä unohdetaan...

Minulla oli 19vee-kriisi, 20vee-kriisi, 21vee-kriisi, 22vee-kriisi, 23vee-kriisi ja sitten oli vain kriisi ja pari muutakin kriisiä.

Ja kerran, kun olin onnellinen, tuli minulle siitäkin kriisi!

Nykyisin olen opetellut meditoimaan.

Näin minun kohdalla. Positiivinen ajattelu tekee toki elämästä hauskempaa. Ja iän myötä minusta tulee varmasti tasapainoisempi, minähän olen vielä niin nuorikin...

#40
13.08.2004 14:19

"Miten musta tuntuu, ettei tässä ketjussa kukaan tajua, mitä mä yritän sanoa?"

Mitä sä nyt taas yrität sanoo?

"Ehkä olen kadottanut ilmaisutaitoni tässä toimiston helteessä 32 astetta näyttää mittari."

Silloin sulla on oikeus pitää muistaakseni kerran tunnissa ylimääräinen tauko. Mee vaikka töniin kaffekonetta epäkuntoon.

"Idea siinä on kuitenkin se, että tunteiden annetaan tulla ja mennä."

Luther käytti usein kirkkoisiltä peräisin olevaa lausetta: "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää hiuksiisi."

#41
13.08.2004 14:23

Vitsi ku mä tykkään susta Kattipaskiainen. Sä saat mut aina niin hyvälle tuulelle. :)

Niin, ja älkää unohtako 3v. uhmaa, se on tosi paha! :D

#42
13.08.2004 14:23

Kaius
Mä oon ymmärtänyt tahallani väärin sen taukohomman. Siksi pidänkin ne tauot kaikki putkeen, eli lähden nyt kotiin! Ja potkaisen tota kaffemasiinaa ohimennessäni.

#43
13.08.2004 14:50

"En ole päättänyt, että kriisiä ei tule. En vain omalla kohdallani usko, että sellaista varsinaista 30-kriisiä tulee."

Niinpä niin, kukapa uskoisi, että ei huomenna enää ole olemassa vaan dead, kuollut ja kuopattu... Minäkään en koskaan uskonut, että terveellisesti eläen sairastuisin vakavasti ja vieläpä useaan otteeseen. Hmmmm... ja todennäköisesti jopa loppuelämäkseni.

On se vaan niin ihmeellinen tämä maailma. Nöyryyttä, nöyryyttä ihmiset. Ette ehkä sittenkään ole niin suuria ja mahtavia kuin luulette olevanne ;)

#44
13.08.2004 14:57

Aivan, sinä sen sanoit... nöyryyttä! Elämä voi tosiaan nöyryyttää meitä ja mehän ei voida tehdä asialle yhtään mitään.

#45
13.08.2004 15:11

Nöyryytyksillä ja nöyryydellä ei ole juurikaan yhteyttä toisiinsa.

Nöyryytykset nostattavat uhmaa ja vihaa. Nöyryys taas voi olla vaikkapa totuudelle avointa mieltä. Jos on heikko ja myöntää sen, niin ei se mitään nöyristelyä ole, vaan nöyryyttä.

#46
13.08.2004 15:16

Sanoinhan ettei mun viestejä ymmärretä. Mä uskon kyllä siihen, että huomenna voin olla hyvin kuollut tai pahempaakin. Mutta siihen 30-kriisiin en kohdallani edelleenkään usko. Hitto soikoon, lakatkaa lainaamasta mun tekstejä. ;-)

#47
13.08.2004 15:28

kaius -sinun ei varmasti tarvitse kertoa näiden kahden asian eroa, uskon, että kaikki ymmärtää sen eron :).

Minun tarkoitukseni oli tuossa sanoa, että elämä voi nöyryyttää meitä vaikka yllättävällä sairaudella tai jopa yllättävällä kuolemalla. Ja nöyryydellä sitä, että tulisi suhtautua elämään nöyryydellä, hyväksyä heikkoutensa ja pienuutensa. Olla kiitollinen jokaisesta päivästä, vaikka se välillä vaikeeta onkin.

Hermeliini sanoi sen hyvin.

Apua mähän puhun henkeviä täällä kehossa koko päivän! Tämä alkaa olee vakavaa! ;D

#48
13.08.2004 15:39

Ciru, ei suakaan ymmärretä. ;-)

Nöyryyttääminen voi tarkoittaa myös nöyräksi muuttamista.

#49
13.08.2004 16:03

Minusta nöyryyttäminen on lähinnä alistamista ( joka sekään ei aina ole niin kivaa).
Nöyryyttämällä voi osoittaa (kuvitellun) ylivoimaisuutensa nöyryytettävää kohtaan.
Nöyryyttäjä voi olla esim. Cirun mainitsema sairaus. Ken

Ja:
Tällöin voi nöyrtyä ja oppia, että on asioita joita itse ei voi hallita (mikäli tämä nöyryyttäjä ei siis ole joku itsestään epävarma, asemallaan leveilevä jästipää). Kenties sanaan nöyryyttäminen liitetään liikaa negatiivisia tunnetiloja... Toinen voi olla syntyjänsä nöyrä (niin kuin Kaiuskin epäilee) ja joku vain hakkaa päätänsä seinään koko ikänsä...

Minä pystyn hyväksymään elämän realiteetit, mutta minä en pysty niitä ymmärtämään.

nimim. en ole vielä kuollut, toivoa siis on

Ja tässä huomaan jaarittelevani samoista asioista kuin muutkin.... :)

#50
13.08.2004 16:04

Ken ja Barbie, juurikin näin...

#51
13.08.2004 16:06

Hei, ootko muuten kuullut, että Barbie ja Ken on jo eronnut. Ja Barbiella on uusi mies!11

#52
13.08.2004 16:21

Joo, kuulin muuten tosta. Olin aika daun... EIKÖ MIHINKÄÄN ENÄÄ VOI LUOTTAA!!!

Ihmiset eroo, ja nytten vielä nuketkin :'( byäää...

#53
13.08.2004 16:29

Miten ihmeessä näin "vakava" keskustelu voi mennä Barbien ja Kenin eroon, ei saatans :D. Ja uus mies ja kaikki, lutka! Mä kikatan ihan hysteerisesti täällä!

#54
13.08.2004 16:31

Mut toisaalta: Ken on nyt sinkku!!! Drool ja ahaa.. Nopein tyttö voittaa!!!11

#55
13.08.2004 16:32

Ken on ihan perseestä. Eihän se oo ees bodari /iik/ Saat marjis mun puolesta pitää sen laiheliinin. ;)

#56
13.08.2004 16:36

No se on kyllä niin huonosti varusteltu muutekin, että paskat siitä. Nopein tyttö häviää!!!1

Ai juu, mun pitäs käyttäytyä mun uuden sigun mukaisesti. :O

#57
13.08.2004 16:44

Joo sillä on semmonen ihme lerpukka /ujo/

Ei semmosella mitään tee...

#58
13.08.2004 16:55

Ken on homo. ps.

Hyvä marjis ;D

#59
24.08.2004 14:36

Kesti kommentointi kun pitää välillä tehdä töitäkin...
Mielenkiitoista tuo ajatusten aasinsillat ;-)
40-kriisi tuli ja meni ennen maagista vuotta, mutta kyllä se kehon vanheneminen harmittaa, silti.
Eräänä iltana tutkimme nahkojamme kavereiden kanssa, siitä yhteenveto:
- aurinko vanhentaa ihoa eniten, suojassa olleissa paikoissa iho on kimmoisampaa, rasvapatit eivät näy
- atoopikkojen/kuivaihoisten naama rypistyy huomattavasti aikaisemmin kuin rasvanahkojen, mutta säännöllisestä rasvauksesta johtuen muu kroppa paremmassa kunnossa
- geenit, katso äitiäisi ja kiitä tai kiroa

Joten, välttäkää aurinkoa, rasvatkaa ihoanne ja tyytykää perimäänne.

Naisen elämä on parasta yli nelikymppisenä! Vaikka joku rasvasolu joskus harmittaakin :-)

#60
24.08.2004 15:51

"Kaikki meistä näyttää enemmän tai vähemmän rempallaan olevilta jostakin suunnasta. Kukaan ei oikeasti ole täysin selluliititon, täysin rypytön, täysin karvaton, ..."

Ai onko karvat niinkuin pahasta?

T: SammyB, joka EI kyllä ajele sääri- eikä liioin kulmakarvojaan.

#61
24.08.2004 21:38

Kaikki täällä puhuu asiantuntevina kriiseistä eri ikäkausina, muttei kukaan MÄÄRITTELE mikä on kriisi.

Onko mulla nyt yhteen putkeen 20-, 30-, 40- ja 50-kriisit? Vai kuuluuko vaan mun syntymäluonteeseeni ainainen vitutus? Onko kriisit vielä tulossa? Mistä tiedän kun se on päällä? Vai olenko mä vaan yksinkertaisesti tyhmä?

#62
24.08.2004 21:44

Niin ja entäs sitten lähi-idän kriisi? Siitä oli usein uutisissakin tossa joskus...

#63
24.08.2004 22:29

"geenit, katso äitiäisi ja kiitä tai kiroa"

Voi piäte, musta tulee ihan kurppa.

kirjaudu sisään jos haluat vastata