Missä vaiheessa terveellinen ruokavalio muuttuu syömishäiriöksi?

82291
0032 0003 0003 2cbc1596010314d9616164b7025b43b34c1a2c076fd09be636448efc56e4655a j_b
4. toukokuuta 2004 07:13

"Syömishäiriö, jossa on pakkomielle syödä ruokaa, jonka ortorektikko katsoo itselleen terveelliseksi. Ortoreksia on aluksi vain tavallista terveellisen elämäntavan saavuttamista terveellisellä ruokavaliolla, mutta vähitellen "oikea" syöminen muuttuu pakkomielteeksi. "Terveellinen" ruokavalio voi johtaa anoreksiaan ja sitä kautta kuolemaan.
Yleensä sairastuneella on takanaan kasvis- tai jokin muu erityisruokavalio."
Lähdeet: www.syomishairioistentuki.fi, www.tukiasema.net/teemat /artikkeli.asp?docID=336

Olen seurannnut keskusteluja täällä keskusteluiden puolella ja chat:ssa, niin minulle on herännyt pieni epäily ja huoli siitä, että joillakin on mennyt tämä terveellinen ja urheilullinen elämäntapa liian pitkälle. Keskitytään liian tarkkaan omaan ruokavalioon; Ei sallita itselle mitään herkkuja tai jos herkuttelee, niin on sitten kauhea "morkkis". Tutkitaan tarkasti mitä suuhun laitetaan ja lasketaan ravintoaineet ja kalorit. Ei siis osata nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta kaikkine paheineen.

Missä vaiheessa teidän mielestä mennään ns. yli, jolloin terveellinen ruokavalio on muuttunut syömishäiriöksi? Ja onko teille terveellinen ruokavalio pakkomielle?
En tiedä voisiko sanoa, että tällaisesta "elämäntavasta" tulee helposti pakkomielle ja syömishäiriö, mutta lähellä ja siinä rajoilla mielestäni liikutaan...

Vastaukset: 30

#1
04.05.2004 07:46

Tiedän Jb, että sinulla oli mielessä ainakin allekirjoittanut, kun tuota asiaa mietiskelit. Kiitos huolenpidostasi.

Olen varmaankin jonkun määritelmän mukaan ortorektikko. Olen myös sairastanut anoreksian ja voin kertoa, että näitä ilmiöitä ei ainakaan minun kohdallani voi rinnastaa mitenkään toisiaan vastaaviksi, joskin molempien asioiden taustalla vaikuttaa halu kontrolloida elämäänsä, "olla oman itsensä herra." Myönnän, että olen kontrollifriikki, niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Olen myös ollut todella reilusti ylipainoinen, ja siihen liittyvät itsetunnon ongelmat, henkinen ja fyysinen pahoinvointi ja ympäristön paineet ovat olleet jotain vallan erisuurta kuin nykyinen tilanteeni ruokapäiväkirjoineni ja kieltäytymisineni.

Suhtautuminen ruokaan voi olla erittäin ongelmallista. Pahimmillaan ruoka voi olla vihollinen ja kaiken huonon syy, se voi tehdä ihmiselämästä helvetin. Itse en tiedä, mitä se parhaimmillaan on, mutta mielestäni koen sen omassa elämässäni olevan nyt sitä, mitä se on parhaimmillaan koskaan minulle ollut, eräänlainen väline hyvinvointiin (niin kamalalta kuin se sellaisten korvaan kuulostaneekin, jotka pitävät ruokaa yhtenä suurimmista nautinnon lähteistä.) Kyllä minäkin nautin herkuista - itseni sallimissa rajoissa, mutta tulen kyllä vallan mainiosti toimeen ilman tätä nautintoakin (vaikkakin olen nautinnonhakuinen - useimmiten vaan saan kiksini muista asioista...)

Ehkä olen edelleen syömishäiriöinen, samalla tavalla kuin koen edelleen olevani lihava (vaikka en oikeasti ole) - psyyke laahaa perässä näissä asioissa. Ja koska en halua mennä siihen, että en taaskaan söisi vuosikausiin mitään tai että söisin järjettömät määrät mitä sattuu ja kärsisin edelleen ylipainosta tai vakavasta syömishäiriöstä, kontrolloin syömisiäni. Koen niin, että siinä ei ole mitään pahaa, jos syön säännnöllisesti mielestäni terveellistä ruokaa, karsin ylimääräiset herkut ja että se on oma tietoinen valintani.

Mutta tässä oli vain kolikon toinen puoli.

Mielestäni ruokavalion suunnittelu sekä kalorien ja makroravinteiden laskenta ovat myös osa tätä kehonrakennusharrastusta (jos sitä nyt siksi uskaltaa näin ääneen sanoa.) Se ei siis välttämättä tarkoita sitä, että asiaan suhtautuu pakkomielteisesti: suhtautuminen kun voi olla myös mielenkiinnon ja innostuksen sävyttämää. Minun läheisistäni kukaan ei ymmärrä ruokapäiväkirjaani (joka vielä on excelissä ja täynnä erilaisia laskelmia.) Ehkä he eivät myöskään ymmärrä sitä, että minä pidän numeroista ja minä lasken monia muitakin asioita kuin kaloreita. Mielestäni ruoka palvelee myös liikuntaharrastuksiani, enkö siis voisi suhtautua ruokaan siitä lähtökohdasta? Onko se jotenkin huonoa tai väärin?

Herkuista tai "epäterveellisestä" ruuasta luopuminen tai niiden karsiminen minimiin ei ehkä kuitenkaan ole sen suurempi elämäntapavalinta kuin alkoholista tai tupakoinnista luopuminen. Tietysti siihen liittyvät henkiset prosessit voivat olla vakavasti otettavia, samoin kuin muihinkin itsensä kontrolloinnin muotoihin liittyvät. Kontrolloinnin ei mielestäni välttämättä kuitenkaan tarvitse tarkoittaa pakkomiellettä.

Äh, hankala juttu. Tässä näin, paljon kerralla. Keskustelu jatkukoot hedelmälisenä!

Ja jotta tilanne ei kuulostaisi vallan epätoivoiselta, niin sanon vielä kerran, että herkuttelukin kuuluu silloin tällöin elämääni, etenkin aina silloin kun olen Jb:n seurassa ;)


Lyyti

#2
0032 0003 0003 2cbc1596010314d9616164b7025b43b34c1a2c076fd09be636448efc56e4655a j_b
04.05.2004 08:55

En tarkoittanut sitä, että kaloreiden ja ravintoaineiden seuraaminen olisi aina häiriökäyttäytymistä tai silloin olisi syömishäiriö. Urheilijan ja dieettaajan täytyykin seurata kaloreita ja ravintoaineiden saantia.

Tarkoitukseni oli vaan herättää keskustelua ja ajattelua siitä, että milloin tämä kaikki menee ns. "överiksi". Kuten sanoin aiemmin, että lähellä rajaa mennää. Tosin tämä raja taitaa olla aika "veteen piirretty viiva"

#3
04.05.2004 09:02

Ymmärtääkseni terveellinen syöminen menee yli siinä vaiheessa, kun se alkaa rajoittaa elämää. Kun ei voi ikinä mennä ravintolaan, kun siellä ei saa luomupapukeittoa, tai yrttejä ei ole poimittu klo 6 aamulla. Eikä ruoka tule pöytään minuutilleen klo 18, vaan sitä voi joutua odottelemaan. jne.

Ortoreksiaan kuuluu paitsi pakonomainen terveysfanaattisuus, joka karsii syötäväksi kelpaavat ruoka-aineet minimiin, myös muunlaista, ajankäyttöön liittyvää pakkokäyttäytymistä.

Ja sitten on tietysti ne "lievät", muodot, eli tosiaan, missä menee raja...

Mutta en ole tällä palstalla lukenut kommentteja, jotka herättäisivät ortoreksiaepäilyjä.

#4
04.05.2004 09:06

Mikä on häiriökäyttäytymistä? Ehkä eri ihmisille hyvin eri juttu. Tc: huudan sinua määrittelyapuun! ;)

Voisiko se olla asia, joka häiritsee normaalia elämää? Joka hallitsee ajatuksia ja tekemisiä? Joka aiheuttaa "morkkista?"
Joka herättää vastustusta tai huolta muissa ihmisissä? Joka saa vihaamaan itseään?

"Tutkitaan tarkasti mitä suuhun laitetaan ja lasketaan ravintoaineet ja kalorit. Ei siis osata nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta kaikkine paheineen."

Voiko elämästä nauttia ilman herkuttelua? Ilman ruokaa ei varmasti voi, mutta ilman ekstroja... /miettii/

Mielestäni voi, JB:n mielestä ei varmastikaan voi (nimimerkillä tiedän kuinka paljon ja hyvin sä syöt :D) Voiko elämästä nauttia ilman nautintoaineita, ilman seksiä, ilman urheilua, ilman rahaa jne?

Olen toki samaa mieltä, että jos syömisistään tuntee syyllisyyttä, mennään vaarallisille vesille. Toisaalta, tämän voi aika helposti ehkäistä suunnittelemalla syömisiään ja antamalla itselleen luvan herkutella, mikäli on taipumusta tuntea syyllisyyttä mässäilystä. Toisilla se menee näin, toiset voivat herkutella spontaanisti koska tahansa haluavat. Erästä suurta ajattelijaa miettien sanoisin, että toiset ovat jännittäjiä ja toiset eivät (laittamatta näitä ihmistyyppejä mihinkään paremmuusjärjestykseen...)

Pääasia kai, että voi elää syömistensä kanssa ja voi hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin? :)

Lyyti

#5
04.05.2004 09:07

Mun mielestä silloin menee överiksi, kun ruokailun tarkkaileminen estää tai haittaa elämästä nauttimista.

Mulle itselle on käynyt näin monesti. Ensin opin että ruokailulla voi vaikuttaa kehon koostumukseen, sitten painoluokkaurheilun myötä olin usein otsa rypyssä diettaamassa. Tarkailin jokaista ateriaa ja olin koko ajan tietoinen syömisistäni aina siihen pisteeseen että stressi oli ajoittain suorastaan painostavaa.

Viimeisen vuoden aikana olen opetellut pikkuhiljaa taas relaamaan, ja nyt pystyn syömään aika pitkälle fiiliksen mukaan, ilman että on pakottava tarve kontrolloida. Haluan kuitenkin syödä ja elää suht terveesti pitkällä tähtäimellä.

Oho, tulihan tekstiä... Tais kalahtaa kalikka tähän koiraan..

#6
04.05.2004 09:35

Olen itse sairastanut ortoreksiaa, kuten myös bulimiaa ja anoreksiaa.
Mielestäni ortoreksiasta voidaan puhua siinä vaiheessa, kun ruokailut pitää suunnittella gramman tarkkuudella etukäteen, ja vain ja ainoastaan "sallituista" raaka-aineista. Ruokailu myös hallitsee elämää siinä määrin, että se haittaa jo ihmissuhteita.

Itselläni sallittuja ruokia eivät välttämättä olleet läheskään kaikki terveellisiksi mielletyt raaka-aineet, vaan minulla oli kausia, jolloin suostuin syömään esimerkiksi vain elävää ravintoa ja tofua, siis mikään paistettu, käsitelty tai eläinkunnasta peräisin oleva ei mahtunut enää ruokavalioon.

Ja mikäli mitään sallittua ruokaa ei ollut saatavilla juuri tiettyyn aikaan, sain hirveitä itkukiukkuraivareita ja olin yksinkertaisesti syömättä. Voitte kuvitella, että tämä lievästi sanottuna jo rajoittaa ihan normaalia elämääkin, esim. ravintolassa käyminen ei tullut kuuloonkaan, eikä perheen kanssa ruokailu onnistunut millään.

Mielestäni täällä ei kukaan ole ainakaan viestiensä perusteella ortorektikko.

#7
04.05.2004 09:40

"Mielestäni täällä ei kukaan ole ainakaan viestiensä perusteella ortorektikko."

Ei minunkaan mielestäni, jos nyt ylipäänsä meidän tarvitsee alkaa määritellä ihmisiä joihinkin lokeroihin, terveisiin, anorektikkoihin, bulimikkoihin, ortorektikkoihin jne. On vain erilaisia suhtautumistapoja syömiseen, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän häiriintyneitä. (huh, karu ilmaisu ;)

Joskus itse ei huomaa, että nyt mennään metsään ja lujaa. Joskus kaverit tulkitsevat väärin. Toivottavasti me kaikki tullaan toimeen tekemisiemme kanssa ja jos emme tule, niin pyydetään reilusti apua.

Lyyti

#8
04.05.2004 09:50

Tai sori, pitää korjata sanomisiaan... On toki anoreksiaa ja muita diagnoitavissa olevia sairauksia, joilla on selkeät oieyhtymät, mutta toisaalta myös hurjan paljon syömishäiriöitä tai niitä jonkun mielestä muistuttavia erityisiä, yksilöllisiä syömisen tapoja, jotka eivät välttämättä lukeudu minkään valmiin määritelmän alle. Eivätkä välttämättä ole huonoja tai sairaita juttuja.

On tavallaan muodikasta olla kiinnostunut omasta terveydestään ja terveellisestä ruuasta ja mielestäni hyvä niin. Ihan hyvä, että ollaan herätty ajattelemaan näitä asioita, joista voi seurata ajattelemattomina hyvin vakavia sairauksia, jotka eivät edes liity syömishäiriöihin.

Lyyti

#9
04.05.2004 10:00

Mielestäni ihan hyvä keskustelunavaus JB:ltä. Kun terveelliset elämäntavat on viety niinkin pitkälle kun tällä palstalla joillakin käsittääkseni on, on ehkä ihan hyvä joskus kyseenalaistaa omat tottumukset ja pohtia sitäkin vaihtoehtoa että nyt olisi menty jo liian pitkälle. Tällöin toivon mukaan ja useimmissa tapauksissa voikin saman tien närkästyneenä todeta että 'no en todellakaan ole'- mutta joissakin tapauksissa voi olla syytä miettiä pitemmällekin.

En omaa minkäänlaista alan koulutusta tai edes kokemusta enkä tiedä miltä ortorektikon viestin tulee näyttää, mutta onko vähän pitkälle vietyä väittää, että _kukaan_ tämän palstan viestittelijöistä ei varmuudella ole JB:n viestin herättelyä vailla? Olen ymmärtänyt että ortoreksia on käsitteenä melko uusi, mutta sitä en käsitä minkä vuoksi se herättää niin paljon enemmän vastareaktioita kuin vaikkapa anoreksia tai bulimia. Sairauksia yhtäkaikki?

Vaikka nämä asiat eivät omakohtaisesti koskettaisikaan, niin uskallan väittää, että on täällä turhempiakin keskusteluja käyty. Sanotaan nyt esimerkiksi vaikka allekirjoittaneen toimesta.

#10
04.05.2004 10:06

Juu, ei missään tapauksessa minunkaan mielestäni turha keskustelu! Pakko vaan ei ole itseään niputtaa ortoreksian määritteen alle, mikäli pitää "huolta" syömisistään, suunnittelee sitä ja kirjaa ylös, laskee ravintoaineita ja kaloreita yms. :) Välttämättä se ei ole sairaus, se voi olla myös osa harrastusta tai itse kunkin omalaatuista elämäntapaa. Tai jotakin muuta.

Mielestäni usein uusia tai erilaisia ilmiöitä lähestytään liian häiriökeskeisesti. Tietysti uudet asiat herättävät alkuun pelkoa ja vastustusta, vaikkeivät välttämättä olisi sen kummempia kuin vanhatkaan.

Lyyti

#11
04.05.2004 10:15

Lumi puhut asiaa, minunkin mielestäni keskustelun avaus oli aiheellinen ja varmasti herättää ihmisiä miettimään omaa suhdettaan terveellisiin elämäntapoihin ja ruokaan.

kun sanoin, ettei minun mielestäni kukaan ole viestiensä perusteella ortorektikko, tarkoitin vain, etten itse ole huomannut sen suuntaisia viestejä. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että tuskin ortorektikon viestit välttämättä näyttävät mitenkään erilaiselta muihin verrattuna ja tuskin pakkomielteistä suhtautumista ruokaan tuodaan kovin vahvasti viesteissä esille.

Keskustelu on aina hyvä juttu.

#12
04.05.2004 10:55

Itse kärsin korkeintaan epäterveellisen ravinnon oireyhtymästä (liikaa eläinrasvoja näillä koleterolilukemilla), mutta kyllä joskus pyörittelen päätä, kun luen mitä ihmiset täällä kirjoittavat.

Ymmärrän kyllä etteivät kaikki kiivassormiset oikeasti syö pelkkää Lidlin RAHKAA ja öljyjä, eivätkä nekään jotka uhoavat treenaavansa KOVAA aina treenaa KOVAA. Kuitenkin joku onneton saattaa luulla että se unelmakroppa tulee takuuvarmasti kun ylilyö asiat.

Kun viime perjantaina söin kattilallisen sinisimpukoita valkoviinikermakastikkeella, en miettinyt hetkeäkään näytänkö kesällä hyvältä bikineissä. Voisi olla aika irvokas näky.

Ja olen sitä mieltä ettei täälläkään tarvitse aina toitottaa vain sitä mikä laihduttaa ja on terveellistä.

Kehon kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole jatkuvaa nälkää ja tasapainottelua GI:n, ketoosin, katabolian jne. maastoissa. Se on myös sinisimpukoita valkoviinikermakastikkeessa.

Ja sitä paitsi voisilmä puurossa on hyvää, Aapo voi todistaa.

#13
04.05.2004 11:32

Chiltä, kuten tuossa myös aiemmiltakin, erittäin hyvää herättelyä. Vaikka tälläkin palstalla olisi näiden tiettyjen diagnoosien määritteitä täyttäviä henkilöitä, on lopullinen "lokerointi" melko mahdotonta näin netin välityksellä. Olisin kuitenkin itsekin taipuvainen ajattelemaan, että tälläkin palstalla esiintyy monta yksittäistä asiaa, jotka sopivisivat näihin lokeroihin. Täytyy kuitenkin muistaa, että se vielä ei täytä diagnoosia.

Liikkumavaraa on kuitenkin paljon ja täytyy muistaa, että ihmiset ovat täällä(kin) taipuvaisia puhumaan usein ensisijaisesti niistä "hyvistä" saavutuksista, tottumuksista ja teoistaan, kuin että avautuisivat siitä, kuinka rullakebu-putki on jo 10 päivän mittainen. =P Eli kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Koskaan ei näistä ongelmista ole mielestäni liikaa puhetta. Haluaisin ottaa esille erään, vielä hieman määrittelemättömän, mutta kuitenkin tunnustetun termin:
urheilijan anoreksia.
Mielestäni pelottavan usea laihdutuskertomus tälläkin palstalla sisältää näitä piirteitä. Muutamia mainitakseni:

- vääristynyt kehonkuva, "lihomisen pelko"
- liialliset ja hieman vääristynein motiivein tehdyt "ruokavalioremontit"
- painonpudotuksessa epäonnistuminen ja siitä seuraava "oravanpyörä"
- lähes rajaton määrä liikuntatunteja
jne.

Mikäli jotakin kiinnostaa kyseisen ilmiön tarkempi määrittely, voi googlettaa vaikkapa sanoilla anorexia athletica, EDNOS, tai muscle dysmorphia.

#14
04.05.2004 14:52

Tärkeä keskustelun- ja pohdiskelunaihe minunkin mielestäni.

"Missä vaiheessa teidän mielestä mennään ns. yli, jolloin terveellinen ruokavalio on muuttunut syömishäiriöksi? Ja onko teille terveellinen ruokavalio pakkomielle?"

Tätä mietin usein (sekä omalla kohdallani, että näitä juttuja lukiessa), mutta en tiedä vastausta. Toisaalta, itse en osaa muutakaan, kuin koittaa syödä terveellisesti, sääntöjen mukaan. En muista aikaa, jolloin ei olisi ollut sääntöjä. Jos sen lopettaa, niin sitten ei tiedä mitä pitäis syödä/ mitä söis. Nykyiset "säännöt" on kuitenkin aika helpot noudattaa, verrattuna vaikka niihin sääntöihin, joita oli joskus pimeänä teini-aikana. Säännöistä voi kyllä poiketa (tai ne voi jopa unohtaa) esim. jos on kylässä, tai yleensä muiden kanssa jossain syömässä, mutta yksin ollessa tarvii ohjeet/säännöt. En tiedä onko se pakkomielle. Ja jos on, en tiedä mitä sille voi tehdä.

Yksi määritelmä syömishäiriöiselle käyttäytymiselle voisi olla sellainen (tuon normaalin elämän häiriintymisen lisäksi, jonka monet jo mainitsivat), että jos syöminen ja syömisten suunnittelu yms. tuottaa ahdistusta, niin sitten on jotain pielessä. Ja tosiaan, syömishäiriö voi ilmetä myös lievänä, ts. kaikki kriteerit eivät täyty, mutta käyttäytymisessä on kuitenkin selvästi syömishäiriöisiä piirteitä.

#15
04.05.2004 15:23

Lyyti tokaisi: "Mielestäni usein uusia tai erilaisia ilmiöitä lähestytään liian häiriökeskeisesti. Tietysti uudet asiat herättävät alkuun pelkoa ja vastustusta, vaikkeivät välttämättä olisi sen kummempia kuin vanhatkaan."

Joo, nykyään on tapana nimetä kaikki mahdollinen häiriöksi tai sairaudeksi. Ja tämä määrittely tietysti sisältää myös sen, että on olemassa joku taho, joka määrittelee normaaliuden rajat. Haluaisinpa vain tietää kuka se on tässä tapauksessa ja millä perusteilla nuo rajat vedetään. Jos pelkästään äärimmäisen kurinalainen ruokavalio lasketaan ortoreksiaksi, niin lähes jokainen huippu-urheilija voidaan laskea joukkoon mukaan.

Komeat triplat Chi! Onko seuraavaksi tupla-triplat tähtäimessä?

#16
04.05.2004 17:30

MC Aropupu heitti: "Jos pelkästään äärimmäisen kurinalainen ruokavalio lasketaan ortoreksiaksi, niin lähes jokainen huippu-urheilija voidaan laskea joukkoon mukaan."

No, äärimmäisen terveellinen, monipuolinen ruokavalio, vaikka olisi vähäkalorinenkin, ei ole ortoreksian merkki. Se on ehkä jotain, mitä ortorektikot alkavat alunperin tavoitella, mutta mopo lähtee käsistä.

Asiantuntijat (kuten syömishäiriöihin erikoistunut psykologi Pia Charpentier + monet ravitsemusterapeutit) eivät kyllä leimaa jotain syömiskäyttäytymistä häiriintyneeksi, ennen kuin se on todella häiriintynyttä, esim. ortoreksiassa "sallittujen" ruoka-aineiden määrä on hyvin vähäinen, ja sekin vähä syödään gramman tai kellon tarkkuudella, kavereita ei voi nähdä eikä harrastuksiin mennä, kun ne vaikuttavat syömisrutiineihin jne.

Musta tuntuu, että ihmiset itse leimaavat toinen toisiaan tai kehittelevät mielessään syömishäiriöitä muille. Ja on jotenkin jännittävää ajatella, että terveellinen ruokavalio voisi äärimmilleen vietynä ollakin sairasta.

Mutta ortorektikon ruokavaliohan ei edes ole "superterveellinen", vaan sairas. Ja samoin kuin muidenkin syömishäiriöiden, ortoreksian taustalla on psyykkisiä ongelmia. Ei kukaan lipsahda ortorektikoksi vain vahingossa, syödessään terveellisesti. Vai miten on?

#17
04.05.2004 17:44

Ortorektikon ruokavalio pitäisi itseasiassa suomentaa "oikeaoppiseksi" ei "terveelliseksi". Eli ortorektikko lähtee noudattamaan jotain tarkkaan määriteltyä, ruoka-aineita (tai ruoka-aineyhdistelmiä) rajoittavaa ruokavaliota. Ratkaisevaa on se, millaisia tuntemuksia "oikeaoppisesta" ruokavaliosta poikkeaminen (tai edes ajatus poikkeamisesta) aiheuttaa. Jos ne aiheuttavat syyllisyyttä, ahdistusta tai jopa kuvitelmia "myrkyttymisestä", aika tod.näk. aletaan olla ortoreksian puolella.

Itse olen ollut lähimpänä ortoreksiaan paikkariaikoina. Viime vuoden aikana sain hyvin usein kuulla ortoreksiaepäilyjä, vaikka ihminen, joka ei kiellä itseltään mitään ruoka-ainetta, lähinnä merkitsee syömisensä ylös jälkikäteen, ottaa suunnitelmista poikkeamiset rennosti jne. ei voi olla ortorektikko.

Uskon, että yksi syy ihan vain terveellisesti syövien "ortorektikoksi" leimaamiseen on juuri se, että mediat puhuvat "liian terveellisesti syömisestä". Tavallisen pitsa-bisse-munkkipossu-linjalla elävän mielestä ihan perus broileri-kasvis-hyvä rasva -linja saattaa näyttää "liian terveelliseltä".

#18
04.05.2004 17:50

"Ei kukaan lipsahda ortorektikoksi vain vahingossa, syödessään terveellisesti. Vai miten on? "

Syömisten tarkkailu mistä tahansa syystä voi kyllä aiheuttaa syömishäiriön puhkeamisen. Olen ymmärtänyt, että esim. diabeetikoilla on enemmän syömishäiriötä kuin "normaaliväestöllä", vaikka syömisten tarkkailu ei (alunperin) johdu laihtumisen halusta. Samoin veikkaisin, että vegaanien keskuudessa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin muilla, mutta syy-seuraus-suhde ei tässä ole selvä. Voi olla, että joku on vegaani puhtaasti eettisistä syistä, ja syömisten rajoittaminen ja tarkkailu johtaa syömishäiriöön, mutta voi myös olla toisinpäin, että veganius on syömishäiriön ilmentymä (vegaanina välttää kivasti monet lihottavat herkut, ja sitä voi pitää hyvin "oikeaoppisena" ruokavaliona). Enkä siis tarkoita, että kaikki vegaanit on syömishäiriösiä.

Tietysti taustalla varmasti on psyykkisiä ongelmia. Toisaalta, "psyykkiseksi ongelmaksi" voi riittää vaikka vain epävarmuus omasta itsestä, mikä lienee aika tavallista (ja yleensä ohimenevää) ainakin nuorelle ihmiselle.

#19
04.05.2004 18:24

Jep jep, puhut asiaa!

#20
05.05.2004 08:27

Joku viisas(?) on sanonut että ihminen on ainoa elukka joka osaa tehdä itselleen häkin.

Esim. hyvät perustukset saa huonosta itsetunnosta, seinät voi rakentaa älyttömillä kauneusihanteilla ja ikkunat ja ovet(?) ortoreksialla :)

Katsoitteko muuten eilen sen dokkarin neloselta? Sen jossa kaveriin duunattiin silikonilihakset, koska hän uskoi että hänestä tulee sillä tavalla täydellisempi ihminen. Woah!

#21
05.05.2004 09:14

Kutri kirjoitti:

"Itse olen ollut lähimpänä ortoreksiaan paikkariaikoina."

Siis painonvartijat? Yllättävää sinänsä koska painonvartijathan eivät opeta mitään äärimmäisen tarkkaa ruokavaliota, vaikka pisteiden laskeminen tietenkin onkin aika pikkutarkkaa puuhaa. (Itse pisteytyshän on aika epätarkka)

#22
05.05.2004 10:32

Itse olin jonkinasteinen ortorektikko 5-6 vuotta sitten. Silloin kiinnostuin terveellisistä elämäntavoista, mutta ravintotietämykseni oli valitettavasti naistenlehtitasoa ja ruokavalioni meni lopulta sellaiseksi, että söin vain salaatteja, hedelmiä, puuroja jne. enkä juuri muuta. Eli proteiinit ja rasvat puuttuivat täysin... Sitten vielä ihmettelin, miksi kuntosalilla käynti ei näy missään... Lopputuloksena oli valtavat makeanhimot ja yleensäkin syömishimot, näin suurinpiirtein untakin aleksanterinleivoksista! Onneksi rentouduin syömisissäni vähitellen, ja nykyään olen saanut valtavasti enemmän tietoa näistä asioista, kiitos internetin :) Etenkin nämä ja Kutrin sivut ovat olleet loistava tietolähde, joiden avulla olen saanut monipuolistettua ruokavalioni.

#23
1005 1003 1003 e242d21c343ea9ceba70de3a7a042b2e05c820edf3230a650ee6ac7f59ed6118 hoo
05.05.2004 11:17

kaapista astuu ulos myös hoo. ortorektikko hänkin.

tietysti on aina hyvä asia kun ihminen syö terveellisesti ja huolehtii omasta hyvinvoinnista. tiedän myös senkin, että terveellisellä ruokavaliolla eläminen on usein helpompaa. olo on virkeämpi jne.

ortoreksian puolelle mennään silloin kun ruokailusta tulee ikävä asia, kun sen eteen stressaa ja pelkää tiettyjä ruokailutilanteita, esim kouluruokailu tai ravintolassa, että entäpä jossei siellä oo mitään mitä mä voin syödä? sekin on mielestäni merkki ortoreksiasta, että ruuat jaotellaan hyviin ja huonoihin. enkä nyt tarkoita ruuan makua. tai muuten vaan kärsii ja häpeää omia ruokailutottumuksiaan.

onneksi mä oon vaan osa-aikainen ortorektikko. osaan välistä elää normaaliakin elämää. ainakin kovasti yritän. onneksi tiedostan tämän häiriöni ja osaan siksi ehkä jollain lailla suhtautua asiaan järkevästi...

#24
05.05.2004 15:20

Tonnikana -- Paikkareiden ohjeilla tulin todella rasvakammoiseksi ja pistemäärään keskittyminen teki sen, että pisteiden ylityksestä tuli ihan käsittämätön morkkis. Eli uskoin että vain rasvattomalla ruokavaliolla ja sillä 18 pisteellä laihduin. Ja esim. joulu 1999 meni piloille mm. siksi että piti olla "laiha" uutenavuotena, minkä takia en voinut syödä yhtään mitään. Heh heh, nyt kyllä huvittaa, mutta silloin itketti.

Niin ja monilla ortorektikoilla (paitsi sanoiko joku jo tän aiemmin) homma alkaa siitä, että yritetään löytää ruokavaliolla "hoitoa" johonkin todelliseen tai kuviteltuun terveysongelmaan (allergiat, vatsaoireet, väsyneisyys, hiivatulehdukset jne.). Sitten kuvitellaan, että jos ruokavaliosta poikkeaa, tulee ihan kauheita fyysisiä oireita (väitän, että monet niistä voivat olla ihan kuviteltuja).

Jees, voiskin mennä taas syömään... :-D

#25
05.05.2004 15:39

Niinkuin Kutri tuossa mainitsikin:
"homma alkaa siitä, että yritetään löytää ruokavaliolla "hoitoa" johonkin todelliseen tai kuviteltuun terveysongelmaan (allergiat, vatsaoireet, väsyneisyys, hiivatulehdukset jne.). Sitten kuvitellaan, että jos ruokavaliosta poikkeaa, tulee ihan kauheita fyysisiä oireita (väitän, että monet niistä voivat olla ihan kuviteltuja)."
Itselläni kävi juuri näin, olen ollut syntymästä asti vatsavaivainen ja aloin tosiaankin etsiä lääkettä vaivoihin viemällä ruokavalion tarkkailun ja "pahojen" ruokien karsimisen lopulta äärimmäisyyksiin, kunnes jäljellä oli vain ituja ja tofua ruokalautasella. Tässä vaiheessa ruokavaliota tuskin voi enää hyvällä tahdollakaan kutsua terveelliseksi.

Homma lipesi todella pahasti käsistä, ja tuloksena olikin sitten anoreksia.

#26
05.05.2004 16:15

Kutri: "Sitten kuvitellaan, että jos ruokavaliosta poikkeaa, tulee ihan kauheita fyysisiä oireita (väitän, että monet niistä voivat olla ihan kuviteltuja)."

Tuolla logiikalla allergian, vatsaoireiden, väsyneisyyden, hiivatulehduksen poistuminenkin on varmaan ollut kuviteltua.

#27
05.05.2004 19:32

Niin tai sitten homma menee niin että esim. on vehnälle allerginen, mutta samalla kun jättää vehnän, jättää kaiken muunkin viljan pois -- ja myöhemmin kuvittelee että jo kauran syöminen aiheuttaa oireita. Esimerkki vedetty hatusta.

Tai että joku vaihtaa vähähiilariselle dieetille, lopettaa sitä kautta ylensyönnin --> olo paranee. Yhtenä päivänä ko. tyyppi syö sitten yhtenä päivänä enemmän (nopeita) hiilareita ja ylipäätään yli oman kulutuksensa (ahmimiskohtaus) ja on samantien että "hiilarit alkoi heti oksettaa ja tuli kurja olo" -- vaikka ylipäätään ylensyönti ja morkkis lienevät todellinen syy paskaan fiilikseen. Esimerkki tosielämästä.


Ja käsittääkseni mitään hiivasyndroomaa ei ole oikeasti kyetty diagnostisoimaan. Silloin kun söin vähemmän rasvaa kärsin itsekin jatkuvasti hiivatulehduksista, erilaisista sienistä ja psoriasis-henkisistä kuivista läikistä. En kärsi enää, vaikka syön ihan kohtuudella hiilareita ja välillä jopa -- hui kauhistus -- sokeria. Eli hyvässä rasvassa sen salaisuus.

#28
1005 1003 1003 e242d21c343ea9ceba70de3a7a042b2e05c820edf3230a650ee6ac7f59ed6118 hoo
06.05.2004 10:54

näin juuri
"homma alkaa siitä, että yritetään löytää ruokavaliolla "hoitoa" johonkin todelliseen tai kuviteltuun terveysongelmaan (allergiat, vatsaoireet, väsyneisyys, hiivatulehdukset jne.)."

itselläni maitoallergia, vatsaoireet, kutinat jne. tietysti hoidin/hoidan näitä oireita ruokavaliolla, MILLÄ MUULLAKAAN??? kukaan lääkäri ei ole osannut auttaa, mitkään lääkkeet mitä oon kokeillu ei auta (jossain vaiheessa kanniskelin repun täydeltä kalliita reseptilääkkeitä, kiskoin niitä ohjeiden mukaan mutta ei niistä mitään hyötyä ollut).

rehellisesti sanoen, kyllä nää oireet on pysyny jollain tapaa kurissa ruokavaliolla. ei ruokavalio tietenkään ole parantanut sairauksiani, ihottumaa tulee joskus ja vatsaa vääntää useinkin. en tiedä olisko nää oireet pahempia jos söisin kuten "normaalit" ihmiset, en ole uskaltanut kokeilla, uskon vain sokeasti ruokavalioni olevan se, joka vaikuttaa. MUTTA MITÄ MUITA VAIHTOEHTOJA MULLA OLISI?? en keksi yhtäkään.

#29
06.05.2004 11:53

Joo, ja saman voi sanoa loufattääjistä, vegeilijöistä, kalorikyttääjistä tai minkä vaan ruokavalion noudattajasta: yhtenä päivänä syöty liha, rasva, lisäkalorit alkoivat oksettaa ja tuli kurja olo. Omaan hyvinvointiin liittyvien syiden ja seurausten tarkkailussa voi vetää vääriä johtopäätöksiä siinä missä oikeitakin. Ja laatikon ulkopuolella ajattelu näyttää olevan tässä asiassa psyykkisesti raskasta useimmille.

On jotenkin hyväksyttävämpää lisätä jotain nieltävien aineiden joukkoon (esim. lääkkeitä, luontaistuotteita, lisäravinteita, uutta kaupan hyllylle ilmestynyttä elintarviketta) kuin jättää jotakin pois. Se joka jättää ruokavaliostaan pois vaikka kaikki sokerit on kummajainen, se joka vetää statiineja, proteiinihydrolysaattijauhetta, askorbiinihappoa ja PepsiMaxia on normaali.

Sen sijaan, että alkaa oireisiinsa syödä päivittäin mikrogrammoja ainetta x, voi jättää pois jonkin niistä aineista, joita syö päivittäin satoja grammoja. Tyydyttyneen rasvan ja ravintokolesterolin kanssa tuo on yleisesti hyväksyttyä ja vaadittua, mutta muualle sen ulottaminen on ufoilua.

Esimerkkejä: Jättää pariksi viikoksi kaiken viljan pois ja ottaa ne sitten takaisin. Tekee saman maitotuotteiden kanssa. Tekee saman vaikka kasvirasvojen, jalosteiden ja vaikka niiden hiilareiden kanssa. Kirjaa ylös miltä milloinkin tuntui. Miettii löytyikö ns. jatkotutkimuksen aiheita tai konkreettisia muutostarpeita.

Tällä tavalla konsensuksen ulkopuolella terveydenhoitoonsa satsaava ihminen on friikki, jota yhdellä viikolla pelotellaan kuiduilla ja syövällä, toisella tyydyttyneillä rasvoilla ja sydäntaudeilla, kolmannella kalsiumilla ja osteoporoosilla. Oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin kuunteleminen vaatii rautaista mielenlujuutta. Tai tutkimusten ja tutkimusten koko kirjoon paneutumista.

Useille nykyvaivoille ei ole pystytty 'oikeasti' tekemään taudinmääritystä. Sillä onkin kätevää vaientaa potilas ja jättää elämään vaivoineen. Ja sitten tapahtuu 'ihmeparanemisia'. Esim. sinun tapauksesi voitaisiin kuitata kirjaoppineesti näin: Nautittavan rasvan määrän lisääminen ei ole käypä hoito hiivatulehdukseen, joten se ei ole voinut sinua parantaa. Kun on omakohtaista kokemusta muusta, tuo naurattaa, mutta jos ei ole niin tottahan sen on pakko olla.

#30
06.05.2004 19:01

Ööö... Nyt me taidetaan puhua vähän eri asioista. Mä puhun lähtökohtaisesti ihan oikeasta ortoreksiasta, siis tilasta, jossa kaikki ajatukset pyörivät "oikean ruokavalion" ympärillä ja dieetistä poikkeaminen aiheuttaa aivan hirvittävää ahdistusta ja jopa fyysisiä oireita (esim. tunteen siitä, että "myyrkyttyy") myös silloin, kun tosiasiassa siihen ei ole mitään aihetta. Ts. vuosia myöhemmin, jos henkilö on parantunut ortoreksiasta, ko. ruoka-aineet eivät aiheuta enää oireita (koska ei kuvitella niiden aiheuttavan oireita). Esim. ääritapauksissa ortoreksiasta kärsivät ihmiset kokevat "myrkyttyvänsä" siitä, että ovat syöneet edellispäivänä poimittuja vihanneksia eikä samana aamuna poimittuja vihanneksia (esimerkki todellinen).

Sinällään en näe mitään ongelmaa siinä, että ihmiset jättävät jotain turhia, varsinkin ravinneköyhiä ja energiatiheytä ruoka-aineita pois ruokavaliostaan. Sinällään en näe mitään ongelmaa siinä, että ihmiset "lääkitsevät" itseään ruokavaliolla. Toisaalta esim. jos epäilisin keliakiaa, menisin keliakiatutkimuksiin jo ihan senkin takia, että sen jälkeen saisin Kelalta rahallista korvausta vaivastani. Tai siltä varalta että oireiden takana olisikin esim. syöpä, muu vakava sairaus eikä ruokavalio.

Näkisin rasvan liittyvän aiempiin hiiva-/sieniongelmiin ihan sitä kautta, että aiemmin ihoni oli koko ajan hilseilevän kuiva, koska olin karsinut käytännössä kaikki rasvat ruokavaliostani, uskoen rasvan syönnin automaattisesti lihottavan.

kirjaudu sisään jos haluat vastata