Liian raju laihdutus & iho & rinnat

121552
25. heinäkuuta 2010 08:01

Hei,

en tiennyt mihin kohtaan viestini ruksittaisin kun se koskee oikeastaan kaikkea; painonhallintaa, ravintoa, harjoittelua, kauneutta, terveyttä...

Olen 20-vuotias nainen. Takana on muutama laihdutusyritys teinivuosilta, mutta aina jonkinasteinen lihominen takaisin & masennus, ja jonkinlainen syömishäiriö (liikaa karkkia&sokeripitoisia ruokia tunne-elämän ongelmiin).

Nyt olen kuitenkin alkanut päästä irti kierteestä, mutta valitettavasti stressin ja uuden, aktiivisen työn seurauksena olin hyvin pahalla säästöliekillä (olin laihtunut ennen säästöliekkiäkin maltillisesti sen kummemmin yrittämättä), mutta lopputuloksena multa hävis KAIKKI näkyvät lihakset ja näytän mielestäni pahemmalta kuin koskaan (lihavampanakaan). Olen pelkkä löysä, roikkuva, selluliittinen nahkapussi, ja pelkään jo terveytenikin vuoksi (kuin myös estetiikan!)

Kysymykseni onkin, miten tästä eteenpäin? Miten pystyn jatkamaan terveempää elämää ja vielä laihtumaan (ylipainoa on n. 10 kg vielä) niin, ettei tämä pussittuminen jäisi tällaiseksi?

Suurin huolenaiheeni ovat rintani, jotka ovat ikäänkuin "löllistyneet" ja menettäneet täytteensä niin, että ne on sellasta ihoa vaan enää! Niinku ne ois rusinoitunu täysin (muutenkin riippurinnat, eli iho ei varmaan siitä laihdutuksen myötä kiristy), ja se näyttää ihan kamalalta! Onko mulla enää mitään toivoa saada niihin täytettä lihomatta? Ne on aivan kuin ravinnon-ja nesteenpuutteeseen kuolleet majavanhännät!!! Mutta jos tästä laihtuu pidemmällä aikavälillä lisää (maltillisesti), miten sitä voisi odottaa! Rintakudoksen ei kuuluisi tuntua tältä, tai siis, ihan kuin siellä ei olisi kudosta ollenkaan...

Mä oon tosi vihainen itselleni, että annoin tän tapahtua, ja vaikka tiedän, etten enää palaa vanhoihin epäterveellisiin ruokailutottumuksiini siinä määrin, mitä joskus olivat, pelottaa, että olen tällä säästöliekillä pilannut aineenvaihduntani ja lihon tästä takaisin entisiin mittoihini, ja vieläpä lihaksimattomana.

Käyn kyllä salilla, urheilen ja yritän syödä terveellisesti & tarpeeksi paljon protskua ja rasvaa, jotta tilanne voisi tasapainoittua, mutta tää tilanne ahdistaa tosi paljon, kun en tiedä, miten keho tulee reagoimaan ja MITÄ mun oikeestaan pitäis tehdä korjatakseni se. Olenko tehnyt jo lopullista haittavahinkoa kropalleni? Kuinka ihoni kimmoisuuteen tämä vaikuttaa, ylipäätään, laihtuminen-lihominen? Mikä on rintojeni kohtalo? Luultavasti vähän lisää painoa säästöliekin jälkeen on tullut, muttei niin että esim. vaatekoossa näkyisi.

Jos joku osaa auttaa, arvostaisin sitä todella paljon! Kiitos jo etukäteen.

Haluan vain löytää tasapainon ja terveen olemismuodon, jossa pysyä ja tuntuu hyvältä, mutta pelkään että olen jo pilannut kaiken...

Vastaukset: 2

#1
26.07.2010 16:44

Hmmm, kuulostaa melkoisen mahdottomalta, että 20-vuotiaan kroppa voisi olla roikkuva nahkapussi, kuten sitä itse kuvaat. Joskus (nuoret) naiset ja toki miehetkin näkevä itsensä kummallisessa valossa, kun vertaillaan itseä muihin ja varsinkin median vääristämään "täydelliseen" nais- tai mieskuvaan.

Itse olen pian nelikymppinen, enkä varmasti mikään täydellinen kympin nainen, mutta olen melkoisen sinut itseni kanssa, jolloin ulkonäöllä ei ole niin paljon väliä. Nautin siitä, että voin hyvin ja liikunta ja muu elämää maittaa.

Kehottaisin sua keskittymään ensin tasapainon löytymiseen elämässäsi ja koeta oppia näkemään itsesi oikeassa valossa ennen kuin vaivut epätoivoon. Se ei ainakaan auta mitenkään! Ihon kimmoisuus kärsii tietysti jojoilusta ja tissit varmasti alkavat riippua yhdellä jos toisellakin kunhan maan vetovoima alkaa kunnolla jyllätä, mutta terveellinen ja säännöllinen elämä ja onnellinen pääkoppa auttavat asiaa...

Näiltä kehon sivuilta löytyy paljon vinkkejä ja tukea, mutta kaikki on loppujen lopuksi omasta halusta kiinni!

#2
29.07.2010 08:18

Hei geegee,

Et suinkaan sinä nyt mitään ole pilannut. Kysyit, mitä tehdä, ja ensimmäiseksi rohkaisisin sinua hetken onnittelemaan itseäsi. Mainitset useita asioita, jotka ovat jo melkoisia henkisiä saavutuksia. Syömisongelmien helpottuminen, maltillinen laihtuminen, ruokatottumusten muuttaminen ja omien ajattelutapojen tunnistaminen ovat suuria asioita, ja jos olet saanut tunnistetuksi ja muutetuksi elämäntapojasi, se on paljon. Keho ja mieli tarvitsevat aikaa muutoksiin. Jos olet 20, et ole voinut keretä tottua muuttuneeseen elämäntapaan ja kroppaan vielä kovin pitkään. Teinivuosina vielä fyysinen kasvukin on käynnissä, eli nyt olisi tehtävä löytää realistinen ihanne aikuiselle keholle.

Näkisin, että projekti on kesken. Pitää mm. oppia ylläpitämään uusia tottumuksia stressaavissakin elämäntilanteissa. Etsisin edellisen kirjoittajan kanssa ratkaisua siinä mielessä samalta suunnalta, että näen että itsensä hyväksyminen ja itsetuntemus olisivat tärkeitä tietoisiakin tavoitteita, osana kokonaisuutta. Voisitko aloittaa hyväksymällä omat tuntemuksesi tässä tilanteessa ja olemalla tyytyväinen tähänastisiin saavutuksiin? Harva elämänmuutosyritys vie suoraan maaliin ilman mitään kiertoteitä ja etsiskelyaikoja.

Liikunta on siinä onneksi ihanaa, että se parhaimmillaan hoitaa sekä kehoa että mieltä. Ei tarvitse ensin mennä jonnekin istumaan ja hyväksymään itseään, vaan itsetuntemuksen ja mielen hallinnan taitoja voi kehittää samalla kun kehittää liikuntatottumuksia.

Itseäni on auttanut myös se ajatus, että itsensä hyväksymiseen kuuluu sen hyväksyminen, että ulkonäkö kiinnostaa ja että haluaisi näyttää hyvältä. Myös taipumus huolehtia tai syytellä itseään on hyvä tuntea; tuntematta sinua enempää kirjoituksesi nyt ainakin viittaa siihen, että olet aika ankara itsellesi ja myös huolestut ja ahdistut kehollesi tapahtuvista asioista.


Muutama ajatus:

-Voiko ”nahkapussiolon” kanssa päästä jonkinlaiseen kompromissiin? Perusteita tuntemuksillesi varmasti on: löysyys on laihduttajan harmillinen välitila, joka vaatii lihaskuntoharjoittelun jatkamista. Toisaalta on hyvä kysyä, mikä juuri omalle keholle olisi realistinen ihanne. Minulle on esimerkiksi ollut valaisevaa pohtia sitä, että äitini on hoikka ja hyväkuntoinen, mutta keholtaan silti rotevahko. Kovin siro kehoihanne tuskin on minullekaan siis realistinen. Sopivalla lihasten kehittämisellä voi vaikka vähän leveääkin ruumiinrakennetta kyllä muovata jäntevämmän oloiseksi.

-Löytäisikö liikuntaharrastustesi tueksi jonkun ihmisen, jolla on tietoisesti kannustava lähestymistapa ja joka tukisi sinua sopivassa suhteessa sekä hyväksymään kehosi ja prosessisi sen hallitsemisessa että kehittämään sitä terveemmäksi? Tosi hyvä, luotettu ystävä saattaisi olla mahdollinen, varsinkin jos hän itse on kiinnostunut liikunnasta ja keskinäinen kannustaminen sopisi hänenkin suunnitelmiinsa. Toisaalta jos sinulla on taloudellisia mahdollisuuksia, mm. erilaisten kuntosaliohjaajien ammattihan on kannustaa ja auttaa jokaista liikkujaa löytämään juuri heille itselleen sopiva fyysinen ja henkinen tavoite. Luulen, että tuollainen ihminen ensimmäisenä toteaisi sinulle ääneen, ettet ole rikkonut mitään ja antaisi muutenkin sopivan realistista palautetta muuttuvasta kehostasi. Arvaan, että pelkkä taputtelu ”olet hyvä tuollainen” ei tunnu vakuuttavalta jos juuri olet nähnyt kehosi eteen paljon vaivaa, mutta sopiva yhdistelmä muutoksen hakemista ja itsensä hyväksymistä olisi varmasti hyvä. Jos kaupalliset kanavat ovat taloudellisesti hankalia, pystytkö käyttämään työ- tai opiskelupaikkojen tai kunnallisia palveluja? En epäile taitoasi liikkua itse, mutta realistisen tavoitteen löytäminen omalle kropalle, rohkaiseminen ja turhien huolien hälventäminen ovat asioita, joissa toisen ihmisen tuki on suureksi avuksi. Katsomme itseämme kuitenkin myös sen kautta, miten muut meitä katsovat.

-Pystytkö hoitaman hyvinvointiasi myös muilla elämän aloilla ja tarkistamaan, etteivät huolestuneisuus ja ankaruus itselle ryöstä mielestä liian suurta tilaa?

Tuli pitkä viesti, asia kolahti vähän omiin kokemuksiini. Olen itse koettanut hyväksyä, että keholleni ei voi asettaa missi-ihanteita, mutta toisaalta ulkonäkö kiinnostaa. Näen ulkonäön myös viestintäasiana: olisi kiva, että oma fyysinen olemus viestisi asioita, joita haluaisi muutenkin ihmisenä välittää . Minua esimerkiksi toisinaan harmittaa kun töissä haluaisin antaa myönteistä ja muilleki innostavaa viestiä, ja koen kroppani usein näyttävän rasittuneelta ja kireältä. Oman näköistä viestiä täytyy sitten hakea myös muilla keinoilla, pukeutumisella ja käyttäytymisellä. Ja tietysti asettaa asia oikeisiin mittasuhteisiin ja myös ajatella muita asioita.

Voimia ja iloa projektiin.

kirjaudu sisään jos haluat vastata