Laihdutus ilman liikuntaa

2646
1001 1001 1001 0ea8db2038bf12727a5592db44fb7725b6cd9212ff7fd41a85ec8932c981a634 May
20. maaliskuuta 2002 10:21

Mulla on polvi sen verran huonossa kunnossa, että en pääse oikein mitään liikuntaa harrastamaan (käsiin tosin oon tehnyt jokatoinen päivä punttitreeniä). Niin ja kuitenkin painoa pitäisi pudottaa semmoiset vajaa 10kg. Kuinka moinen urakka mahtaa onnistua ilman liikuntaa? Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Rakastan urheilua monessa muodossa, mut nyt siitä on vaan vähäksi aikaa luovuttava. Paljonkohan 166cm pitkä ja 74kg painava 21-v tytsi tarvitsee päivässä kaloreita? Olen istumatyössä ja kuten sanottu, en muutenkaan pääse nyt kuluttelemaan kaloreita. Kivaa, jos joku jaksais vastata, vaikka täällä nyt laihdutuksesta ollaan varmaan kyllästymiseen(kin) asti puhuttu :)

Vastaukset: 12

#1
20.03.2002 10:51

Kyllä ilman liikuntaakin laihtuu, ei pelkoa.

Ilman liikuntaa kulutat arviolta n. 1700 kaloria. Tuolla liikkeelle ja pikku hiljaa siitä sitten alaspäin.

#2
20.03.2002 11:01

Itse tiedän entisenä polvivaivaisena, että melko kipeälläkin polvella pystýy yllättävän hyvin liikkumaan. Mikä muuten polveasia vaivaa? Olethan käynyt asiantuntevalla ortopedillä näyttämässä sitä? Mutta jos polvesi ei ole todella kipeä niin kannattaa kokeilla vaikka uintiä, sen ei pitäisi rasittaa paljon polvea. Tuo 10 kilon painonpudotus on muuten loistava parannusruiske myös polvellesi. Siihen kohdistuu paljon pienempi paino tuon 10 kilon jälkeen. Polvivammoja edesattavat myls huonot polven ympäristön lihakset, mutta salilla sinun ei kannata ruveta jalkoja tekemään, ennen lääkärin lausuntoa.

#3
1001 1001 1001 0ea8db2038bf12727a5592db44fb7725b6cd9212ff7fd41a85ec8932c981a634 May
20.03.2002 12:51

Polvea ei vielä oo diagnisoitu, mutta ens viikolla on lekuri. Sitten on vielä toi selkä, joka on aivan romuna. Yhdessä noi tekee liikkumisen (ja jopa istumisen) tosi vaikeeksi.
Huomasin, että heti kun liikunta jäi vähemmälle, niin turha syöpöttely lisääntyi, kumma juttu. Nyt täytyy vaan koittaa pysyä tiukkana noiden kaloreiden kanssa, jotta kesällä mahdollisesti pääsisi bikineitä ostelemaan :)

#4
20.03.2002 13:04

Hyvä että menet lääkärille, nimittäin ainoastaan sieltä saa kunnon diagnoosin ja ohjeet polven kuntoutukseen. Mutta kun teet istumatyötä, ja jos liikuntasi on melko vähäistä on mahdollista että vaivasi johtuvat enemmän lihaksistostasi, kuin vakavimmista vammoista. Jos näin on niin kannattaa kysyä lääkäriltä minkälaisia liikkeitä kannattaisi kuntosalilla tehdä ja miten etenkin selkää kannattaisi venytellä. Mutta itselläni kävi aikoinaan niin, että treenasin puolisentoista vuotta todella vaurioituneella polvella, ilman mitään ylitsepääsemättömiä vaivoja, ja huippu ortopedi ihmetteli asiaa ja sanoi, että luultavasti vahvat polvenseudun lihakset ovat tukeneet polvea niin hyvin, että käytännössä rikki ollut polvi on toiminut lähes moitteettomasti. Jos lääkärisi on asiantunteva hän näkee/tuntee/kuulee, onko polvessasi mitään isompaa vialla ja jos ei ole niin uskoisin hänen käskevän sinut vahvistamaan jalkojasi. Menetkö muuten yksityiselle puolelle vai kunnalliseen järjestelmään?

#5
1001 1001 1001 0ea8db2038bf12727a5592db44fb7725b6cd9212ff7fd41a85ec8932c981a634 May
20.03.2002 14:38

.. eli taloudellisista syistä meen terveyskeskukseen. Itseasiassa olin siellä jo kerran ja sain tulehdus-ja särkylääkkeet, jotka auttoivat just sen ajan kun niitä söi. Nyt meen uudestaan ja vaadin röntgenkuvia..

#6
03.05.2009 11:33

Terve! Liityin just äsken tänne. Mä olen 160cm 100kg, ex kung-fu'ka. Tuli muutettuu stadista landelle ja kung-fu seura jäi stadiin. Pikkukaupungissa hiipu pikkuhiljaa halut treenata, kun ei ollu mieltä piristämässä 2 X/vko treenit. Hanmoodoon ja muihin sen tyyppisiin en oo viittinyt edes yrittää mennä ku se tuntuu miedolta kung-fuun verrattuna. Mä harjottelin sitä rankkaa versioo eli WuSHua. Aloittaessani aikanaan treenaamaan lähtöpaino oli lähes sama kuin nyt. Hiki lensi ja mieliala oli paljon parempi ku nykyään. Sairastan muutamaa eri psyykkistä sairautta ja pahin niistä on masennus, joka iskee millon vaan lupaa kysymättä. Tossa yks päivä tsekkasin peiliin ja tuumasin että ei helkutti mun on pakko, ihan pakko, tehdä jotain mun ylipainolle. Astmaatikkona se vaikuttaa myös hengityselimiin. Alotin treenaamaan vatsalihaksia sillä tyylillä mitä kung-fu'ssa oon aiemmin oppinut (muuta tyyliä en osaa), ja mietin sitä, että pitäis varmaan ruokatapoja muuttaa johonkin suuntaan. Koskaan en oo tykännyt lihasta, mutta raikas salaatti menee hyvin alas. En oo mikään suursyömäri, itse asiassa syön aika vähän, mutta silti tulee tota selluliittia ja jenkkakahvoja ja lihon eniten alavatsasta. Lienee osittain sen ansiota että oon kahden lapsen äiti. Tosin mun oma äiti ja mun sisarpuoli kärsivät samasta asiasta, samoin mun molemmat veljet. Eihän se nyt miehillä meidän suvussa oo ongelma, eikä sisarpuolikaan pidä sitä ongelmana tai äiti, mutta mulle ylipaino on ongelma, josta pitäis päästä irti.
Vatsalihaksia treenaamalla ei paljon saa aikaan kuntoo, ja kuntosalille täältä on yli kilsan matka, joten vielä ei ole huvittanut. Mietinki tässä, että pitäiskö vatsalihasten treenaamisen kanssa ottaa mukaan kung-fu'n potkut...
Aiemmin en oo yrittänyt laihduttaa millään tavalla tarkoituksenomaisesti, mutta nyt tartten apua siihen, millainen kunto-ohjelma pitäis olla, että se tuottais tulosta. Tiedän, että treenaaminen tulee olemaan elämän mittainen projekti, muuten ylipaino tulee takas.
Jeesiä??

#7
03.05.2009 12:37

Tervetuloa porukkaamme, Freija

Laihduttamisessa tärkein tekijä on ruokavalio. Siitä pitäisi saada riittävästi energiaa varmistamaan peruselintoimintojen toimivuus ... liikkumiseenkin pitäisi jotain jäädä. Kitudieetit ovat siis täydellisesti OUT. Painosi ei ole noussut sataseen salaatteja syömällä, vaan aivan jostain muusta. Noita muita Sinun pitää alkaa vähentää: sokeripitoisia (juomat, karkit, leivonnaiset yms.) ja valkeaa jauhoa sisältäviä ruoka-aineita (valkea leipä jne.). Samalla kun niitä karsit lisää hedelmien, vihannesten, marjojen ja proteiinipitoisten ruokien määrää ruokavaliossasi.

Jos olet ollut harrastamatta liikuntaa pitemmän aikaa, Sinun kannattaa aloittaa peruskuntosi kohentaminen ulkoilemalla. Reipasta kävelyä vähintään puoli tuntia päivässä. Lisää sitten määrää vähitellen tuntiin.

Lihaksistosi tarvitsee myös liikuntaa, joka sitä vahvistaa ja estää laihduttaessa lihaskatoa. Vatsalihasten treenaaminen ei kovin paljon vähennä kehosi rasvoja...toki se vatsalihaksia kuntouttaa.

Alavatsa on sellainen paikka, johon helposti keräätyy rasvaa ja josta se myös viimeksi lähtee - se pikemminkin varastoi kuin luovuttaa.

Jos kuntosalille meno on hankalaa, voit kotiin hankkia aluksi vaikka ison jumppapallon ja Gymstickin. Niiden yhteishinta on reippaasti alle 100 euroa, mutta ovat silti monipuolisia välineitä.

Tsemppiä projektiisi, Freija

Terveisin Arthuro

http://kuntoguru.blogspot.com
http://www.kuntoguru.com

#8
03.05.2009 13:27

Freija kirjoitti: ....silti tulee tota selluliittia ja jenkkakahvoja ja lihon eniten alavatsasta. Lienee osittain sen ansiota että oon kahden lapsen äiti.

Tuohon "koska olen 2 lapsen äiti, olen lihava" sinun ei kannata tuudittautua. Ei raskaus ja äitiys tee lihavaksi. Hetkellisesti masu on luonnollisesti iso ja raskauden jälkeen "löysä", mutta siitä pääsee kyllä eroon. Raskausarville ei voi mitään, mutta läskille voi. Se on tasan siitä kiinni mitä suusta alas laittaa ja kuinka paljon liikkuu tai on liikkumatta. Tämä tulee kokemuksen rintaäänellä, olen 3 lapsen äiti ja kroppa on loistavassa kuosissa.

Arthurolta hyviä vinkkejä. Tsemiä sinulle projektiin. Huomaat mielesikin virkistyvän, kun saat kiloja pois ja kuntosi kohenee.

#9
04.05.2009 15:08

Kuntosalille on vähän yli kilsa? Mikä matka tuo muka on? Senhän kävelee vartissa vaikka laahustaisikin! Mulla on töihin 15 kilsan matka ja kuljen sen pyörällä.

Siis herätys, vähän vipinää kinttuun siitä ja kummasti alkavat jenkkakahvatkit hupeneen! Äläkä vaan mieti siellä, vaan ryhdy toimeen. Turha pähkäily ja päätteen edessä kököttäminen ei ainakaan laihduta eikä tee susta tippaakaan timmimpää.

Ylös ja ulos ja liikkumaan!

#10
04.05.2009 22:46

Masentuneena (eli ei hetkellisesti alakuloisena vaan todella kliinisesti masentuneena) sängystä nouseminenkin voi olla mahdottoman tuskaisen vaikeaa, joten kuulostaa varsin loogiselta, että kilometri salille tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Toivottavasti, Freija, sulla on olemassa toimiva ja säännöllinen hoitosuhde. Tai vähintään taho, johon tiedät voivasi ottaa yhteyttä heti, jos tunnistat tuollaisen lupaa kysymättömän masennuksen taas lähestyvän. Niinkuin varmasti tiedät, oireiden kanssa kannattaa olla aika skarppina ja tehdä asialle jotakin mieluummin aiemmin kuin myöhemmin, koska mitä syvemmälle valutaan, sen raskaammalta tuntuu aloittaa ylöspäin kiipeäminen.

Cirua komppaan siinä, että äitiyttä tai masennustakaan ei ole mitään syytä pitää esteenä paremmalle kunnolle, voinnille tai ulkonäölle. Ne eivät ole kiveen kirjoitettuja kohtaloita, jotka antaisivat ikuisen selityksen ja syyn omalle olotilalle. Ne eivät vie pois omaa vastuuta tai omia vaikutusmahdollisuuksia, eikä niihin ole pakko tukeutua selityksinä, kun oikeasti ei vaan jaksa, halua tai huvita.

Toivottavasti tän hoksaaminen olisi vapauttavaa. Ajattele, sä pystyt ja VOIT ihan itse tehdä isoja asioita omalle hyvinvoinnille. Ei sun oikeasti ole pakko, ei kenenkään ole. Sen sijaan sä voit, pystyt ja saat liikkua, syödä terveellisesti ja siten pitää huolta itsestäsi. Ja ehdottomasti olet sen arvoinen.

Niinkuin Arthuro, kannustaisin sua ehdottomasti lähtemään ulos lenkille. Kävellen, reippaillen, sauvojen kanssa tai ilman, omasta aikaansaamisesta iloiten ja vaikka luontoa tarkkaillen. Liiku joskus vaikka lasten kanssa tai ota lenkillä omaa aikaa itsellesi. Tee siitä mielekäs rutiini. Ja vaikka alkuun lenkki ei houkuttaisi, lähde silti, sillä lähteminen on usein vaikeampaa kuin itse lenkki. Uskallan veikata, että myös mielialan kannalta ulkoilulenkit auttaa, sekä välittömästi että pitkällä tähtäimellä. Kovasti tsemppiä!

#11
04.05.2009 23:24

Ulkona lenkkeily oikeasti auttaa masennukseen. Kaverini lainasi välillä toisen kaverini koiraa lenkkiavuksi pahimman masennuksen aikana. Psykologi oli kai sitä ihan ehdottanut. Itse kyllä myös huomaa kuinka koiran tulo talouteen on vaikuttanut omaan alakuloisuuteeni. Aamulla on pakko nousta aikaisin viemään koiraa ulos ja lenkille on aina pakko mennä. Samalla näkee luontoa, on virkeämpi ja saa raitista ilmaa.

#12
05.05.2009 21:01

Sori Freija, jos tölväisin rumasti. Multa tuntuu välillä puuttuvan empaattisuus-geeni... En tarkoittanut loukata, hyvä että Minka ojensit. Masennus ei tosiaan ole mikään leikin asia. Toivotan sulle Freija tsemppiä ja parempaa vointia.

kirjaudu sisään jos haluat vastata