Kenen jalka on leikattu?

80414
13. huhtikuuta 2004 10:58

On ehkä mahdollisesti (ortopedin konsultaatio muutaman viikon päästä) edessä leikkaus tuossa kipeässä jalassa (takareisijänne). Eihän tämä ole parantunut, joten kaipa se perusteltua on, vaikka leikkaus hieman pelottaakin.

Haluaisinkin tiedustella arvon keho.netiläiset, että kuinka moni teistä on saanut puukosta (lääkärin toimesta) ja miten on sitten toipuminen mennyt ja onko teistä tullut normaaleja?

Ja pliis, olkaa sitten kannustavia ja positiivisia kertomuksissanne...

Vastaukset: 39

#1
13.04.2004 11:36

Valitsen ensimmäisen, koska olen aika huono teeskentelemään. ;)

Polven takakierukka operoitiin aika pahan repeytymän takia ennen joulua. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa. Sattui paljon, särki paljon jälkeenpäin, tulehtui, olin sairaalassa tiputuksessa, mutta jos positiivista haetaan, niin pääsin jouluksi kotiin. ;)

V-käyrä oli huipussaan, eikä jalka vieläkään ole täydellinen, mutta se toimii. Pystyn tekemään kaikkea mitä ennekin, en ehkä ihan samalla tavalla, mutta suunnilleen. Polvi on siis lähes normaali, tosin tunnoton. Tukea kun käyttää, niin kivasti toimii.

Toipuminen ei todellakaan sujunut hyvin kuin vasta tuon ylimääräisen sairaalareissun jälkeen.

Leikkaus jännitti etukäteen paljon, mutta hyvä, että se tehtiin. Ainahan siinä se infektioriski on, vaikka olisi kuinka rutiinileikkaus... Eipä sillekään mitään voi, jos vielä puukkoa tulee, niin tietää, että noinkin voi käydä. Onnea!

#2
13.04.2004 11:54

Okei, kyllähän tuosta positiivistakin löytyi eli en nyt ihan masennuksen suohon vaipunu ;)

Mimmonen on ollut kuntoutusprosessi? Missä vaiheessa oot päässy tekemään juttuja, minkälaisilla tehoilla. Mites ihan arkiset toimet?

#3
13.04.2004 11:55

Polvi tähystettiin tammikuussa nukutuksessa. Ei sattunut silloin, ei sattunut jälkeenpäin, ja parin viikon päästä pääsi jo punttikselle jalkaa treenaamaan.

Toipuminen vauhdittui noin 5 viikon päästä leikkauksesta, kun lääkäri antoi luvan varovaiseen lenkkeilyyn ja lajiharjoitteluun. Nyt sitä ei juuri huomaakaan. Eikä tarvi tukea.

Eli /Kaisa/:n kokemuksiin verrattuna huomattavasti miellyttävämpi kokemus.

#4
13.04.2004 12:03

Kuinka "pehmennetyn" laskun jouduit ottamaan, kun sait luvan liikkumiseen? Tunsiko-tiesikö ne rajat heti eli siis oliko mitään kivun tms tuntemusta tai muuta? Vai osasitko vaan ottaa iisisti? Saitko jotain erityisiä ohjeita?

#5
13.04.2004 13:41

Tuolle omalle leikkelylleni povailtiin ensin 2 viikon täydellistä taukoa, muutama päivä kepeillä, sitten omin voimin liikkeelle. Tulehtumisen takia kävelin kepeillä 2 viikkoa ja totaalitaukoa liikunnasta pidin kai nelisen viikkoa.

Aika hyvin se kuukauden jälkeen toimi (mutta siis sen OLISI pitänyt toimia samoin jo 2 vkon kuluttua leikkauksesta...). Jäykkä se oli kuin rautakanki, mutta toimi lähes kivuttomasti. Kun tunnusteli, että mikä sattuu ja mikä ei, niin hyvin meni.

Koska tuo koko prosessi oli niin pitkä, se söi voimia (ai mitä voimia?!) jalasta aika hyvin... Kuntosalilla sai tehdä reidenojennusta aika aktiivisesti, pienillä painoilla, mutta kuitenkin. Sen huomasin, että ellen olisi uskaltanut aloittaa treeniä heti sen jälkeen, kun lääkäri niin lupasi, olisi parantuminen kestäynyt varmasti vieläkin kauemmin.

#6
13.04.2004 13:59

Multa tähystettiin polvi ja siloiteltiin jotain rustovaurioita. Ennen leikkausta en voinut kävellä normaalisti portaissa ylös enkä alaspäin. Operaatio oli päiväkirurginen eli illaksi kotiin systeemi. Paripäivää burana 800 ja sitten helpotti. 10 päivää leikkauksesta osallistuin muuttoon ja kannoin tavaraa muiden mukana myös portaissa.

Lääkäri sanoi että tällaisessa vaivassa (rustovaurio) voi ja pitää tehdä heti sen mitä paikat/pää kestää.

Toipuminen varmasti vaivalloisempaa ja pidempiaikaista jos lihasta, jänteitä tai luita joudutaan sorkkimaan.

#7
13.04.2004 14:53

/Kaisa/ "Sen huomasin, että ellen olisi uskaltanut aloittaa treeniä heti sen jälkeen, kun lääkäri niin lupasi, olisi parantuminen kestäynyt varmasti vieläkin kauemmin."

Joo, näähän on kai ymmärtääkseni aika lääkärikohtaisia nämä, jotkut on todella varovaisia ja toiset antaa tehdä enemmän. Oma mahdollinen tuleva lääkärini on nimenomaan urheiluvammoihin suuntautunut ja ei kai ole pakkolepuuttamassa enempää kun tarpeen. Mutta sen näkee sitten, jos siihen tullaan.

Oliko sulla siis Kaisa mitään vaihtoehtoa leikkaukselle? Ei vissiin?

Santa. Jeps, mulla olis kyseessä tuo takareisijänne, että eihän näitä ihan kai suoraan voi "vertailla". Mutta kyllä tästäkin keskustelusta hyötyä on, vaikka ei vois suoraan omaan tilanteeseen soveltaa. Sulla sitten meni aika sutjakasti?

#8
13.04.2004 15:31

Mä ajattelin ensin, että kysymys koskee jotain silikonirintoja tai muuta kosmeettista leikkelyä.../hihittää/

#9
13.04.2004 15:34

Kun tää on terveys ja kauneus -osasto. Mutta onneks tänne on viitsiny katsoa ihan "oikeasti" leikellyt. Mä sanoinkin miehelle, että tää jänneleikkaus on sitte niinku mun rintojen kohotus. Siis että rahat menee tähän jänneasiaan, ei tisuihin. Tisujen kanssa tarttee nyt vaan entistä enemmän puntilla kyetä saamaan tulosta aikaan. Kai ne voi hieman ryhdikkäämmin roikkua...

#10
13.04.2004 15:41

Ei ollut mitään vaihtoehtoa leikkaukselle. Kyselin sitä jälkeenpäin, että olisiko polvi tullut kuntoon itsellään, mutta se vekki kierukassa oli kuulemma niin iso, ettei sitä muulla tavoin (kuin leikkaamalla kierukasta palan pois) olisi kuntoon saanut.

#11
13.04.2004 15:43

Lääkäri ei paljon puukottanut, mutta siis polveni tähystettiin (epäillyn) kierukan repeämän vuoksi. Repeämä siistittiin ja ylijäämäpalat otettiin pois. Tai näin minulle ainakin kerrottiin...

Operaatiota varten annettiin kipulääkettä sekä rauhoittavia tai jotain muuten vain olon mukavaksi tekeviä aineita. Eli itse operointitapahtuma oli lähinnä mukava, kun sai pienessä pöhnässä jutella hoitsujen kanssa. :-D

Jälkeen päin kipu oli yllättävän pientä, mutta tulipa noita kipulääkkeitäkin syötyä tunnollisesti ensimmäisen kerran elämässä. Muutama päivä kepeillä ja siitä sitten omin avuin kun siltä tuntui. Muutaman viikon ajan vain jalannostelua yms. kuntoutusta, joka sekin rasitti jalkaa yllättävän paljon. Melko pian pystyikin sitten jo hieman enemmän liikkumaan vaikka pieni varominen jatkuikin. Nykyään polvi voi kipeytyä lähinnä pidemmistä kävely- tai juoksurupeamista ja todennäköisesti olisi tavallista herkempi menemään rikki jos vääntyisi liiaksi sivulle. Sitä vastoin esim. kyykkääminen ja polkupyöräily onnistuu paremmin kuin ennen operaatiota, sillä silloin jo kyykkyyn meneminen oli aika epävarmaa ja "hieman" tuskallista.

#12
13.04.2004 15:48

Tota oon nyt miettinyt itsekin. Mutta kun fyssari alkaa sanoa, että ei kuntoutuksella päästä mihinkään ja että se menee itse asiassa huonommaksi koko ajan. Lääkäri oli samaa mieltä ja nyt sitten ootan sitä ortopediä. Mutta alkaa näyttää siis kovasti siltä, että keinot on kokeiltu loppuun.

Mutta siis sullahan on asiat nyt kummiskin aika OK, eikö totta? Vaikka vähän suuremmalla vaivalla?

#13
13.04.2004 15:52

Joo, siis tähystyksessä tämä minunkin, vaikka eri paikka onkin. Kai. Mistä sä sen vamman sait, jos saa kysyä? Ja mitä tarkoittaa "hieman pidemmät" kävely-juoksurupeamat? Onko siis estäny sua jotenkin liikkumasta?

#14
13.04.2004 16:14

Vasen polvi tähystetty 5 krt. Eturistisiteen riekaleet poistettu, jäljellä kai jotain 10-20%. Kierukkaa siivottu samoin. Rustopinnat putsattu pariin otteseen. Kaikkea ylimääräistä sitä ihmisruumista löytyy ;)
Kaikkea pystyy tekemään edelleen, mitä nyt aina silloin tällöin pientä kipuilua, mikä tosin ei välttämättä itse operaatioiden aiheuttamaa, mulla kun taipumusta tuohon rustopintojen kulumiseen. Lääkäri menee vielä joka kerta sisään samoista reiistä, joten kosmeettisia haittojakaan ei ole suuremmin tullut. Itse operaation jälkeen toipuminen (ekaa tähystystä lukuunottamatta) nopeaa, parin päivän päästä kävelee jo ihan normaalisti, ja aika pian pääsee treenaamaankin. Olisikohan tuohon turtunut jo? No, todellinen syy kai se, ettei mitään ole tarvinnut 'rakentaa' uusiksi ja kyseessä on aina ollut tähystys, ei avoleikkaus.
Noiden lisäksi korjattu murtunut nenä kahteen otteeseen, ja varpaasta poistettu sisäänpäinkasvanut kynsi+pala lihaa. Muut vammat (nilkat ym) on paranneltu ilman leikkauksia.

#15
13.04.2004 16:39

No kävellessä huomaa joskus jo muutamankin (vaikka nyt noin 3-5) kilometrin jälkeen kipuilua polvessa, mutta voi olla että mää en vain osaa kävellä :-D Menee usein ohi esim. muutaman (kymmenen) minuutin tauon avulla. Juostessa rupeisi varmaan tällä hetkellä muut paikat kipuilemaan ennen kuin polvi, joten se siitä sitten. Tuollainen vaiva muutenkin voi olla aika yksilöllistä. Mutta jos sitä esiintyy niin siitä ehkä voi päästä eroon panostamalla juoksu- tai kävelytekniikkaan, kenkiin sekä oikeanlaiseen lihashuoltoon. Ja esim. kävelyn aiheuttama vaiva voi olla esiintymättä pitkänkin aikaa, mutta herkistyy jos polvea on muulla tavoin ennalta rasitettu. Eli, voisin sanoa, että kun en tällä hetkellä ole panostamassa kilpakävelyyn enkä maratooniin, niin ei ole estänyt minua liikkumasta.

En nyt aivan tarkkaan osaa sanoa, missä vamma tuli. Mielestäni kehittyi siinä pikkuhiljaa ajan kanssa, osin huomaamattakin. Lopullisesti se meni p*skaksi kun ei tajunnut mennä valittamaan siitä tarpeeksi ajoissa ortopedille.
Pääasiallinen harrastus oli siihen aikoihin tuonne itäänpäin suuntautunutta lajia, jossa kaiken muun kivan ohella potkittiin ja pompittiin kuin duracel-puput. Tämä oli osaltaan erittäinkin paljon osasyyllisenä oman tyhmyyden lisäksi polvea rikkomassa. Ja huono reisien/polven seudun lihaksistokaan yhdistettynä edellämainittuun riehuntaan ei ollut kai niitä vähäisimpiä syitä.

Niin ja ensimmäiseen viestiisi vielä vastaten, leikkauksen jälkeen en ole yhtään sen normaalimpi kuin sitä ennenkään - jos ei nyt terveempää polvea oteta huomioon.

#16
13.04.2004 16:41

Niin ja vaikka itselleni juuri pitkänmatkan juoksu ja jooga voisivat olla niitä lajeja, joissa saisin kai olla polven kanssa erittäinkin tarkkana, niin kannattaa katsoa mikä on oma tilanteesi leikkauksen jälkeen.
Hyvällä kuntoutuksella sekä varsinkin oman kehon kuuntelulla voit päästä hyvinkin pitkälle jalkasi kanssa :-D

#17
13.04.2004 20:30

Mua on leikelty parikin kertaa, mutta mun vaivat eivät ehkä sulle nyt niin ajankohtaisia... (jalkaterä, poskionteloiden tähystys)

"...ja onko teistä tullut normaaleja?"

hm... ;)

#18
13.04.2004 22:06

Baby Blue. Siis odotat ilmeisesti, että noita tähsytysleikkauksia tulee sulle vielä lisää? Oot sitte aikamoinen veteraani.

SammyB. Mä oon tässä vuosien kuluessa oppinu kohtalaisen hyväksi itseni kuuntelijaksi, mutta hiukka liian kepeästi olen suhtautunut pienii kipuihin ja oireisiin ja olen ajatellut tietyn määrän kipua olevan "normaalin rajoissa". Joten sitä mä pelkään siinä kuntoutuksessakin eniten, että osaan tosiaan varoa, kun pitää. Ja että en kummiskaan olisi mitenkään hysteerinen. Että erotan kivut ja säryt.

#19
13.04.2004 22:15

juoksijatar: Lääkäri antoi 2 viikosta eteenpäin luvan kuntopyöräilyyn ja varovaiseen reisilihastreeniin vähitellen koventaen ja kehoa kuunnellen. Mulla ainakin oli täysin selvä homma, miten paljon pystyi treenaamaan.

Aluksi tuntui kuntofillarissa siltä, kuin polvessa olisi ruuvit väännetty liian tiukalle. Ei oikein tuntunut liikkuvan kumpaankaan suuntaan kunnolla ilman kipua. Paikat alkoivat kuitenkin aukeamaan parissa päivässä ja tempoa pystyi lisäämään koko ajan.

Henkilökohtaisesti en usko, että sitä kuntoutusta pystyy tekemään helposti liian kovaa, jos pitää järjen mukana. Vähän pitääkin sattua, mutta liika kipu ja koheltaminen pitää tajuta karsia pois.

#20
14.04.2004 00:00

Akillesjänne meni 2 kertaa poikki viime kesänä. Marraskuun puolivälissä sain kipsin pois jälkimmäisen kerran ja tammikuun lopulla kyykkäsin ensimmäisen kerran. Liikerata ei todennäköisesti koskaan tule yhtä laajaksi kuin toisessa jalassa (josta on nilkka murtunut ja sen takia leikattu 2 kertaa) mutta kyllä se riittää kun pystyy moottoripyörän jarrua painamaan :)

Lopettakaa sulkapallon pelaaminen vielä kun pystytte kävelemään.

#21
14.04.2004 09:50

Kaaduin viime marraskuun lopulla liukkaalla kelillä vasemman kyynärpääni varaan, ja se irtosi!! (näin kirurgi sanoi) Kuvittelin, että paranemisessa menisi iäisyys, mutta se paranikin yllättävän nopeasti. Olin jo reilun kuukauden päästä salilla, jossa aloittelin varovasti pienillä painoilla. Ei vasen käteni vielä ole täysin normaali, koska kyynärpää on kiinnitetty rautalangalla joka pitää poistaa, mutta sitten kaiken pitäisi olla ok kun se poistetaan. Muuten pystyn liikkumaan kuten ennenkin, mutta ojentajapunnerruksissa käsi tuntuu vähän aralta.

#22
14.04.2004 12:31

Molemaat polvet on tähystetty, muutama vuosi välillä. Toinen ollut hyvässä kunnossa kuntoutuksen jälkeen, toinen taas ei. Jalkapallon piti lopulta jättää väliin.

Kuntoutus kesti molemmat kerrat 5-6 viikkoa, sen jälkeen olin treeneissä kevyesti jo mukana.

Leikkaukseen kannattaa aina mennä jos vaivaa ei saa pelkällä levolla ja kuntoutuksella poistettua.

#23
14.04.2004 13:04

'Henkilökohtaisesti en usko, että sitä kuntoutusta pystyy tekemään helposti liian kovaa, jos pitää järjen mukana. Vähän pitääkin sattua, mutta liika kipu ja koheltaminen pitää tajuta karsia pois'

Minä taas uskon että voi. Ja helposti. Tulee innostuttua liikaa ja kuviteltua liikaa!

'Leikkaukseen kannattaa aina mennä jos vaivaa ei saa pelkällä levolla ja kuntoutuksella poistettua'

Hmm... Leikkausta tulisi kyllä musta pitää aina vihoviimeisenä vaihtoehtona! Vaikka sokeasti luotankin lääketieteen kaikkivoipaisuuteen.

#24
14.04.2004 15:23

Ensin pitää tietää, mikä leikkausta vaativan vamman aiheuttaa. Leikkaus varmaan auttaa monessa tilanteessa ja on ainoa vaihtoehto mutta jollei todellista vamman syytä tiedetä voi vamma palata leikkauksen jälkeen.
Itselläni takareisiongelmat eivät hävinneet leikkauksella vaan palasivat melkein heti normaaliin harjoitteluun palatessa.
Ennen leikkausta kannattaa testata ainakin lihasten voimatasapainot, venyvyydet jne. Lisäksi kunnon pohjalliset kannattaa teettää(katso esim. www.terveystuki.fi) ja myös ravinnolla voi olla ihmeellinen vaikutus tuollaisiin ongelmiiin.
Omalta osalta leikkaus oli ainakin ihan turha.

#25
14.04.2004 15:49

Joo, nuo asiat on selvitetty. Fysioterapeuttini on kartoittanut mun kaikki kuormitusongelmat jne. ja mulla on - tuosta vammasta johtuen - tullut asentovirhe, joka pahentaa ongelmaani. Mutta siis vammaani on yritetty kuntouttaa jo muutaman kuukauden ajan ja ongelma on, että se takareisi jänne ei toimi - ja se pahenee kuntoutuksen aiheuttamasta ärsytyksestä. Ja siitä jänteestä ei saada toimivaa ilman leikkausta. Toki mun asentovirhe voidaan korjata, jolloin kuormitus hieman vähenee alueella, tai siis tulee oikeammaksi. Mutta alkuperäinen vamma on olemassa ja se on etenevää laatua eli vähempi ja vähempi määrä ärsykettä riittää aiheuttamaan erittäin aggressiivisen tulehduksen. Ja nämä sitten heijastuu ihan mun liikkumattomaan arkielämääni. Mä kävin myös konsultoivalla fysioterapeutilla, joka on tän alueen vammojen asiantuntija ja hän sanoi myös, että kuntoutuksella ei saavuteta oikeastaan mitään. Vaikka asentovirheen nyt korjaisi, niin seuraavan akuutin vaiheen iskiessä oltaisiin kuitenkin lähtötilanteessa. Ja mulla on nyt näitä akuutteja tulehduksia takana muutama tältä talvelta ja keväältä. Nämä eivät ole kivoja. Eli jos tässä leikkaus tulee (ja se on ihan ortopedistä kiinni), niin uskon sen olevan todella perusteltua.

Sinällään aina on hyvä olla varovainen. Ja kyllähän mulla kuntoutus tarkoittaa myös tuon kuormitusvirheen korjaamista. Mutta se on sekundaarinen vamma minulla, ei sen syy.

#26
14.04.2004 16:33

"Molemaat polvet on tähystetty, muutama vuosi välillä. Toinen ollut hyvässä kunnossa kuntoutuksen jälkeen, toinen taas ei. Jalkapallon piti lopulta jättää väliin."

Aivan sama tarina täällä. Toisessa onneksi oli vain pientä vaivaa(kierukka), jonka jälkeen parin viikon päästä pelaamaan. Toinen polvi on sitten ollut sitten pahemmassa kunnossa(sivuside poikki, kierukassa vauriota, kulumista, ristisiteestä säikeitä poikki) ja tuolla polvella pelattiin yksi kesä futista! Vaivaa ajoittain kyllä vieläkin ja kipeytyy kovan harjoittelun seurauksena, mutta kuntoliikuntaa kestää kivasti.

#27
14.04.2004 17:09

Tästä voi tulla ennätyspitkä säie, koska sairauskertomukset lyövät kaiken muun small talkin kevyesti - ainakin kertojan mielestä.

Leikelty on sieltä ja täältä ja joskus nuorempana tuli pukattua jalkaprässiä parillasadalla kilolla 2 vrk polvitähystyksen jälkeen. Eli toipumisajat riippuvat aivan siitä, mitä tehdään ja onko avoleikkaus. Siinä syntyy väistämättä hermotuksen vaurioita, ödeemaa ja arpikudosta, joten täysin kivutonta tilaa joutuu odottelemaan, vaikka leikkaus onnistuisikin.

Avoleikkauspäätös on aina iso ja kannattaa tarkoin punnita. Joskus joudutaan leikkaamaan epävarmalla diagnoosilla eikä huippulääkärikään voi tietää tulosta.

Kuntoutusohjeet on usein tehty keskivertokansalaista silmälläpitäen eli käytännössä himoliikkujat niitä harvoin aivan noudattavat. Kannattaa tietysti terveellä järjellä miettiä, aiheuttaako joku tietty liikuntamuoto kovaa kuormitusta kyseiselle alueelle. Usein lääkärit kieltävät varmuuden vuoksi kaiken sen tarkemmin miettimättä.

Kyllähän leikkaus aina se vihoviimeinen vaihtoehto on, aika harvoin tulee ihan täydellistä tulosta.

#28
14.04.2004 17:39

Juu, tuota minä olen miettinyt aika paljonkin. Että "aiheuttaako joku tietty liikuntamuoto kovaa kuormitusta kyseiselle alueelle". Ja siis vastaus on, että kyllä. Uinti minulle oli kaikkein kamalinta (harrastamistani asioista) mitä tein. Tätä en kyllä ennakkoon tiennyt, sillä minulla oli kovin pitkä uimatauko (ja se vamma välissä). No, helppoa siitä on luopua. Suht helposti pystyy luopumaan ajatuksesta, että en juokse koskaan maratonia tai kokeile triatlonia.

Tällä mentaliteetilla läksin kuntoutukseen. Että saisin harrastaa "kohtuudella" (5-6 kertaa viikossa) mieleisiä lajeja. Mutta ei kuntoutuksessa kovin hyvin ole käynyt ja "lajivalikoima" on supistunut pikku hiljaa. Ja en vain jaksa tyytyä rauhalliseen kävelyyn (ilman ylämäkiä) ja yläkropan punttitreeniin. Oma operaationi olisi onneksi tähystyleikkaus, vaikka ei riskitön sekään. Jos se siis tulee.

#29
14.04.2004 18:35

Viesteistäsi en oikein tunnista vaivaasi ja onkohan siellä jo tehty joku epäonnistunut operaatio. Kovin on hurja takareisivamma, jos uintikin noin koskee.

Tähystämällä ei tietääkseni takareisiongelmia hoideta, vai lieneekö vaiva sittenkin jossain lonkkanivelessä.

Hankalalta vaivalta kuulostaa eikä tosiaan enää mikään asentovirheiden korjaus tms. tuone apua.

#30
14.04.2004 18:58

Takareisijänteen osittainen repeämä spagaatissa 1,5 v sitten, joka ei sitten korjaantunutkaan. Pientä vikaa ollut pidempään, mutta 6 kertaa uimista tossa keskitalvella (uimatekniikkakoulussa vieläpä) sai äkäsen tulehduksen jännealueeseen, siihen kohtaan missä jänne kiinnittyy luuhun. Nyt tämä viimesin tulehdus tuli hieronnasta, joka oli varsin kevyttä ja yleistä luonteeltaan. Takareisijänteeseen tehdään kyllä tähystysleikkauksia, vaikkakin tämä alue on vasta viime vuosina tullu tähystysarsenaaliin. Tosin ortopedilla en ole vielä käynyt, mutta urheilulääkäri ja kaksi fysioterapeuttia siis on sitä mieltä, että kuntoutus ei takareisijänteeseen auta, siitä seuranneisiin kuormitusvirheisiin kyllä, mutta pitkäaikaishyötyä tästä ei olisi. Hankala tämä vaiva on kyllä. Esim tulehduksesta seurannut hermopinne ei ollut kovin miellyttävä kokemus.

#31
14.04.2004 19:12

Motocrossi ja enduro ajoilta on noita leikkausarpia jokunen kappale. Pahin on ehkä tuossa nivustaipeessa oleva arpi, tuli joku metallitanko nivusesta sisään.

Tarkistin tuosta treenikirjasta, niin kymmenen päivää on näköjään ollut taukoa jalka treeneistä.

#32
15.04.2004 17:15

on leikelty, viimeksi eilen. Isovarpaan kynsi oli kasvanut kynsivallin sisään ja nyt kun hiihtokausi loppui kävin sen leikkauttamassa. Kynttä siis jotenkin kavennettiin niin että se ei enää voi tulevaisuudessa kasvaa kynsivallin sisään. Paikallispuudutuksessa tehtiin, ei sattunut yhtään. mutta kun puudutus eilen iltapäivällä lakkasi vaikuttamasta niin särky alkoi ja sitä on jatkunut ainakin tähän saakka. Viime yönä en saanut nukuttua vaikka napsin särkylääkkeitä aika kasan. Nyt jo vähän helpottaa onneksi. ainakin 10 päivää tulee taukoa jalkalenkeistä.

#33
15.04.2004 17:53

Karpaasin vaiva tuntuu olevan yleinen. Itselläni viikon päästä uusintaoperaatio, kun edellinen auttoi vain muutamaksi kuukaudeksi. Tehtiin ns. fenolisaatio eli poltettiin juuriosaa ja kavennettiin kynttä. Parani kylläkin parissa päivässä.

On olemassa myös isompi leikkaus, lieneekö se mikä karpaasille tehtiin. Siinä toipumisaikakin selvästi pidempi.

Jalkahoitajan asettama jousi, joka ohjaa kynnen kasvua, on yksi ratkaisu, mutta pitäisi laittaa ja ennaltaehkäisevästi.

Kuulemma vaivaan ei ole mitään takuuvarmaa hoitoa, vai tietääkö joku?

#34
15.04.2004 18:37

mulle tehdyn toimenpiteen nimi oli "kiilaresektio" eli kynnen sivusta leikattiin viipale pois ihan kynnen tyveä myöten sieltä niinkuin ihon alta asti (sieltä missä uutta kynttä muodostuu) niin, että kynsi kasvaa tästä lähin kapeampana kuin ennen toimenpidettä ja kynnen reunat on suorat eikä kaareudu kynsivallia kohti. Siihen laitettiin pari tikkiä jotka otetaan pois maanantaina ja sitten varvasta pitää huuhdella vedellä päivittäin 7-10 päivän ajan kunnes haavat on kokonaan parantuneet. Mun toisen jalan isovarpaaseen tehtiin sama toimenpoide about 5 vuotta sitten ja silloin tikkejä ei laitettu ja särkykin oli silloin paljon pienempi. Tämä toimenpide kyllä estää kynnen kasvamisen kynsivallin sisään ihan pysyvästi siinä varpaassa mihin toimenpide on tehty, koska kynsi siis kasvaa operaation jälkeen kapeampana "levynä".

#35
19.04.2004 22:44

'Paikallispuudutuksessa tehtiin, ei sattunut yhtään. mutta kun puudutus eilen iltapäivällä lakkasi vaikuttamasta niin särky alkoi ja sitä on jatkunut ainakin tähän saakka'

Mulla tehtiin tuo operaatio joku viitisentoista vuotta sitten ja muistot on kyllä niin karmaisevat... Ensinäkin ne kaksi puudutuspiikkiä ristiin siitä isovarpaan tyvinivelen kohdalta sattui niin pe...leesti! No, hetken päästä aloitettiin itse operaatiota, ja puudutus ei ollutkaan tehonnut...
Sen jälkeen ei kyllä ole kynsi kasvanut ihon sisään. Ruma se kyllä on, koko varvas.

#36
22.04.2004 13:39

Minuakin on leikelty. Tuo todella yleinen polven tähystysleikkaus on tehty oikeaan polveen ja se on nyt taas pelikunnossa. Tosin jalkapallo sai minultakin jäädä, paraneminen kesti (liian) monta kuukautta.

Akilesjänteeni on myös leikattu, se vaivaa ajoittain, varsinkin kun jänne joutuu ns. venymään. Tuki auttaa.

#37
22.04.2004 15:59

Molemmat ranteet ja toinen nilkka on leikelty n. 10 vuotta sitten nivelongelmien vuoksi. Vasen ranne jäi harmillisesti leikkauksessa jäykemmäksi, mutta onneksi sitä huomaa aniharvoin.

Kamalat arvet on leikkauksista muistona, mikä aina harmittaa näin kesäkauden lähestyessä, kun hihat taas lyhentyvät.
Mutta pääasia, ettei enää ole mitään niveltulehduksia tms =) Niitä kipuja en mitenkään kaipaile...

#38
22.04.2004 20:26

Vasen polvi on leikattu tähystyksessä. Paskahan se on vieläkin.

#39
25.04.2004 21:36

Itselläni on polvi ollut pian kaksi kuukautta kipeä ja liikkuvuus on muuttunut niin että polvi ei mene koukkuun. Vammat ovat tulleet salibandyssa ja futsalissa, joissa kaatumisen yhtedessä olen satuttanut saman polven pariin viikon sisällä kolme tai neljä kertaa aika pahasti.

Lääkärillä kävin reilu kuukausi sitten ja ei todettu mitään vakavampaa. Kivun ja liikkuvuuden olisi tosin pitänyt parantua parissa viikosssa levolla ja nyt on mennyt jo pitkälti toista kuukautta ilman positiivista kehitystä.

Onko jollakulla palstalaisella ollut samanlaista vaivaa, ja onko vaatinut leikkausta?

kirjaudu sisään jos haluat vastata