En vain osaa

122857
10. syyskuuta 2011 14:17

Onko kellään kokemuksia? innoitteita? apuja? kaikki otetaan ilomielin vastaan. Olen parikymppinen nainen joka rakastaa ja on aina rakastanut urheilua. Käyn salilla n 3krt viikossa sekä lenkkeilen että pyöräilen viikoittan satuinnaisia määriä. Olen yrittänyt jo jokusen kuukauden tiputtaa painoa n. vähän päälle 5kiloa. Painan siis tällä hetkellä noin 63kiloa ja olen 163cm pitkä. En ole tyytyväinen itseeni, minua ahdistaa pukea kun ei mikään vaate tunnu istuvan. 55-57kg olisi hyvä tavoitteena. Onge

Vastaukset: 16

#1
10.09.2011 14:20

jatkoa; ongelmaksi muodostuu ruoka. Syön terveellisesti ja proteeinia paljon ja näin, mutta minulle iskee kauhe ahminta kohtaus noin 1-2krt vkossa/2ssa. Eikä paino ikinä tipu, jos olen saanut painoa pois se tulee takaisin ahmimisella. Haluaisin hiukan apua miten päästä ärsyttävästä tavasta eroon ja laihduttaa "oikein" ja pysyvästi tuo muutama kilo. Harrastan kuitenkin pääsääntöisesti tanssia kilpasarjassa, ja painoa pitäisi saada hiukan pois. Tällä hetkellä pieni tauko (oheistreenikausi) päällä)

#2
10.09.2011 14:22

jatkoa; olisin enemmän kuin otettu jos joku osaisi hiukan valaista ja auttaa minua muutaman kilon pudottamisessa. Motivaation puutetta ei ole, motivaatio on korkea mutta epäonnistumiset toisensa perään alkavat ärsyttämään pahasti. Kiitos jos viitsitte vaivautua:)

#3
12.09.2011 08:25

Mitä tarkoittaa, että syöt terveellisesti? Syötkö kasviksia? Syötkö sokeria?

Nukutko hyvin ja kuinka paljon?

Stressaatko?

#4
12.09.2011 13:35

syön paljon kasviksia, salaattia, tomaattia, porkkanaa yms. raejuustoa, pähkinöitä, maitorahkaa jne. en syö kovinkaan paljon herkkuja, ainoastaan sillon kun ahmin, muuten en lähes koskaan. koska yleensä juuri silloin ilmentyy ahmimista jos syö jtn herkkuja tms, mutta silti vaikka tiedostan ahmimisen yms en osaa enää auttaa itseäni eroon ja laihtumaan. leipäsyön 1-3viipaletta päivästä riippuen sekä kaurapuuron. oliko mitään apua 'selvennyksistä'? niin ja pähkinöitään en syö isoja määriä päivässä.

#5
12.09.2011 13:37

ainiin ja nukun noin 7,5-8 tuntia yössä, nukkumaan menen 22:30-23 useimmiten

#6
12.09.2011 18:20

Sisältääkö syömäsi "herkut" runsaasti hiilihydraatteja? Jätä herkut pois jos kerran haluat laihtua. Jätä makeat ja viljatuotteet kokonaan pois,ota hiilarit vain kasviksista, näin vältät ahmimishimon joka on seurausta nopeasta insuliinin pitoisuuden noususta veressä. Voit ottaa energiaa viljojen asemasta lisäämällä rasvaa. Kun olet laihtunut voit lisätä taas kokojyvä viljaa. Pidä hiilihydraattien määrä n.20-40g/ vrk. kunnes olet tavoitepainossa.

#7
13.09.2011 08:18

Ok, kuinka usein syöt? Et syö lihaa/kalaa ollenkaan?

#8
13.09.2011 21:10

hei, hiilareiden pois jättöä on myös kokeiltu.. alan olla todella epätoivoinen. se jätä pois, kuulostaa helpolta mutta ehkä ekat 4päivää onnistuu ja sitten iskee joku kauhea mitä väliä vaihe -jolloin ahminta tapahtuu, en jotenkin kontrolloi/hallitse sitä. Syön noin 5-6kertaa päivässä 3-4tunnin välein, ja kyllä syön lihaa sekä kalaa.

#9
14.09.2011 08:54

Ahminnan kanssa kannattaa varmasti olla yhteydessä lääkäriin/psykologiin. Noita ongelmia ei oikein voi yksin ratkaista.

#10
14.09.2011 22:45

olen käynyt psykiatrilla nyt noin 6kk asiasta, mutta ei tunnu helpottavan. ehkä pitää oppia elämään ahiminnan ja tulevan ylipainon kanssa joka seuraa tästä kaikesta..

#11
15.09.2011 16:25

Lekureista ja kyllonkutistajista sun muista voi olla apua, mutta mikään tai kukaan ei voi auttaa, ellet itse tee töitä muutoksen eteen. Ihmiset ovat tässäkin asiassa yksilöitä, joten se mikä sopii yhdelle, ei taas sovikaan toiselle. Jos sä olet sitä tyyppiä, että asiasta puhuminen helpottaa ja parantaa tilennetta, voi psykiatrista olla hyötyäkin. Useimmiten syömishäiriöiset (mikäli tästä kohdallasi on kyse) ovat kuitenkin hankalia autettavia, koska he eivät itse pysty kontrolloimaan käyttäymistään ja näin huijaavat auttajiaan, usein myös sitä ymmärtämättään.

Lisäksi useimmilla lääketieteen ammattilaisilla on vääränlainen kuva ja kyseenalaiset metodit syömishäiriöisten auttamiseen. Paras tie on siis aloittaa homma itse itsestäsi. Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä saman kokeneisiin ja siitä mahdollisesti parantuneisiin. Potilas-potilas-keskustelut ovat antoisia ja voivat antaa itselle sykäyksen oikeaan suuntaan. Tyyliin, perkele, jos tuokin on saanut elämänsä järjestykseen, niin miksen minäkin!

Ensin sun pitäisi itse diagnostisoida homma, eli ahmitko sairaalloisesti vai onko kyseessä silloin tällöinen herkuttelu, joka riistäytyy käsistä. Sitten sun tulisi listata ahmimisen ja sen seurauksen hyvät ja huonot puolet ja sen jälkeen punnita, kannattaako hommaan taas ryhtyä. Vilkaise tätä listaa, kun ahmiminen alkaa taas houkuttaa. Yleensä siitä seuraa huono olo sekä fyysisesti että psyykkisesti, joten mitään järkeä moisessa ei ole.

Oletko miettinyt miksi ahmit? Joissain tapauksessa siitä haetaan lohtua tai helpotusta ongelmiin, joihin ei muuten löydy ratkaisua. Toisaalta syy voi olla siinäkin, että pidät turhan tiukkaa linjaa ruoan suhteen, jolloin nälkä kasvaa kontrolloimattoman suureksi. Sulla voi myös olla pysyvä uupumustila runsaan liikunnan ja liian vähäisen energiansaannin (hiilarit) vuoksi, jonka oikaisemiseen voi mennä viikkoja.

Kehottaisin sua alkaa kehittään positiivista minä-kuvaa päästäksesi itseinhosta eroon. Vain itseensä positiivisesti suhtautuva ihminen voi olla onnellinen, olivat ulkoiset puitteet sitten millaiset tahansa. Eivät ulkonäkö, maallinen mammona tai muut ihmiset siihen auta. Toisaalta ruoan alinomainen syynääminen ei sovi kaikille. Jos olet ahmimiseen taipuvainen ja kehonkuvasi on vääristynyt, olisi syytä pyrkiä niin luonnolliseen syömis- ja liikkumiskäyttäytymiseen kuin mahdollista. Huippu-urheilu tai muut alat, joissa syömistä ja painoa kontrolloidaan eivät täten sovellu tällaisille henkilöille.

Painosi putoaa ja tasoittuu vähitellen, jos ja kun ruokailusi normaalistuu. Suositusten ja uusimpien villitysten perässä juokseminen sekoittaa pakkaa, joten koeta pysyä terveellisessä ja monipuolisesessa perussafkassa liikkuen normaalisti. Unohda kaikenmaailman hörhöilyt kaalisoppadieetistä greipinsyöntiin. Äläkä pelkää hiilareita! Jätä kaikki pakonomaisuus pois ja salli itsellesi kohtuudella herkkuja, jos siltä tuntuu. Kaikki kielletty kiehtoo, joten vähän on parempi kuin kaikki tai ei mitään.

Näillä mennään, muuten en osaa auttaa. Loppu on susta itsestäs kiinni. Paranemisiin!

#12
16.09.2011 15:45

Hei!

Minä olen aikalailla samassa jamassa. Urheilen paljon (n. 8-10 tuntia raskasta liikuntaa viikossa). Olen hyvässä kunnossa ja mulla on paljon lihaksia. Olen kuitenkin myös vähän läski:D

Asia ei edes haittaisi minua niin kauheasti - minulla on hyvä parisuhde, paljon ystäviä ja nautin elämästäni - ellei se paino olisi kerääntynyt nimenomaan niin sairaalloisella tavalla.

En ole hiukkaakaan perso makean perään, mutta mikä tahansa suolainen uppoaa. Jaksan vaikka kaksi viikkoakin syödä vain ne

#13
16.09.2011 15:47

oikeat päivän ruoat. Sitten tulee se hetki, kun olen mielestäni ansainnut ryömiä sänkyyn kirjan ja sipsipussin kanssa. Tai jos en olekaan syönyt päivällä järkevästi, otan illalla sänkyyn mukaani syötävää.

Erityisiä "nyt on niin nälkä, että voisin syödä koko lehmän" -kohtauksia tulee aina ennen menkkoja. Niitä en yritä määrällisesti rajoittaa, katson vain, etten syö mitään ihan tyhmää. Minulla on aina ollut todella matala hemoglobiini ja tulkitsin, että kehoni yrittää siis varautua menkkoihin.

#14
16.09.2011 15:49

Nykyään hemoglobiinini on ennätyksellisen korkea (128!!!), eikä ennen menkkoja enää esiinny tuota ahmimista.

Muuta yösyömistä ja lohtusyömistä olen onnistunut rajoittamaan niin, että syön oikeaa ruokaa, vaikka vähän liikaakin, jottei tekisi niitä sipsejä enää mieli. Vaikka se päivä menisi niillä kaloilla ja kasviksilla ylikaloriseksi, niin on se kuitenkin parempi, kuin se 350 gramman sipsipussin tuhoaminen. Makeaa minulla ei tosiaan yleensä tee mieli, joten siihen on vaikea sanoa mitään.

#15
16.09.2011 15:51

Ja kannattaa miettiä, onko olemassa mitään herkkua, jota saisit ahmia suht turvallisesti. Mulla ne sunnuntaiset sipsit on korvannut wasabi-herneet, jotka on paljon parempi herkku. Suklaan voisi vaihtaa vaikkapa tummaksi suklaaksi?

Mutta ennen kaikkea suosittelen sitä, että syöt tosi kunnon ateriat ja laihdut sitten mieluummin sillä liikunnalla.

Olen huomannut, ettei se suhde ruokaan itellä tuu koskaan oleen sama, kuin "normaaleilla" ihmisillä. Mun suhde ruokaan on liian painoarvoinen

#16
16.09.2011 15:54

ja "romanttinen". Jotkut osaa syödä vain ravinnoksi. Mä en.

Neuvoksi sanoisin vielä: Älä mee kauppaan nälkäisenä, syö paljon (mutta terveellisesti) ja liiku paljon. Soita kaverille, kun kiusaus ahmia iskee.

Hoida veriarvot ja semmoiset kuntoon (helpommin sanottu, kuin tehty): Osa ahmimisesta ei tosiaan ole aina psykologista, vaan kehosi voi oikeasti kaivata tosissaan jotain, se vain ilmenee hiukan oudon voimakkaasti (kuten tuossa mun menkkaesimerkissä). Käy verikokeissa, syö paljon proteiinia

kirjaudu sisään jos haluat vastata