Ei koskaan aikuiseksi?

77236
13. maaliskuuta 2004 12:49

Tuli vain sattuneesta syystä mieleen, että onko teillä rakkaat keholaiset sellaisia tapoja tai harrastuksia, joita aikuisemmat ihmiset nimittäisivät lapsellisiksi? Innostutteko hillittömästi jostain asiasta, jolle kanssaihmisenne tuhahtelevat ja hymähtelevät? Saatteko kummeksuvia katseita osaksenne?

Aihe on minulle ajankohtainen syystä, että eilen julkaistiin suomennos uusimmasta Potter-kirjasta, jotka ovat /sydän/ mahtavia. Tiedän, että en ole tälläkään sivustolla yksin tämän mielipiteeni kanssa. ;-)

Vastaukset: 263

#1
ep
13.03.2004 12:59

hep!

Tänään kuulin, että Mars-kirjat filmatisoidaan...

/palvo/ /sydän/

#2
13.03.2004 13:28

Nalle Puh rulettaa! :)

#3
13.03.2004 14:42

Mun on ihan pakko kahlata Harry Potterit englanniksi läpi, kun en jaksa odottaa suomennosta...

Tänään oli vihdoin hesarissakin järkevä selitys sille, miksi monet aikuiset ovat niin innoissaan pottereista. Aikuisten kirjat kun kertovat nykyään enimmäkseen siitä, "näyttääkö takapuoleni isolta tai voittaako jalkapallojoukkueeni mestaruuden tai mitä ihmettä teen kun tyttöystäväni jätti minut".

#4
13.03.2004 14:52

TC:n mukaan olen lapsellinen noin ihan yleensä. Nauran kakkavitseille ja sitä rataa. Itse asiassa tulihan se sätissäkin todettua päivänä muutamana, että pieruvitsit ne on parhaita.

Kaipa se lapsellisuus muutenkin ilmenee, kun siitä usein saan kuulla. En vain osaa antaa muita esimerkkejä, kun eihän sitä itseään samalla tavalla näe kuin muut...

#5
13.03.2004 15:57

Ei ole mitään erityisiä tapoja, mutta olen kyllä yleisesti ottaen varsin lapsellinen. Aikuiset ovat tylsiä. Tarkemmin ajatellen, suuri osa ihmisistä on tylsiä ja valitettavasti naiset tuntuvat olevan noin yleensä tylsempiä ja "aikuisempia" kuin miehet........hmmmmm.

#6
13.03.2004 16:16

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi puhutaan että ei haluta kasvaa aikuisiksi kun aikuiset on tylsiä. Onko se joku automaattinen ilmiö, että kun tulee aikuiseksi niin pitäisi olla tylsä tai toisinpäin. Niinpä niin... ja mitenhän se aikuisuus sitten määritellään...

Eli se mitä yritän sanoa on, että kyllähän aikuisenakin voi olla lapsenmielinen. Jostain (en nyt muista mistä) kuulin melko hyvän määritelmän aikuisuudelle - eli silloin olisi aikuinen kun kykenee ottamaan vastuun elämästään. Ei aivan aukoton tuokaan määritelmä mutta kelvannee paremman puuteessa. Pitäisiköhän tuohon vielä lisätä se, että kykenisi ottamaan vastuun muidenkin elämästä /miettii/.

Ei ole väliä paljonko on ikää niin aina voi mielestäni olla hieman lapsenmielinen. Voi vaikka kieriä lumihangessa, mennä lumisotaa, pelata Afrikan tähteä tai nauraa pieruvitseille. Mielestäni aikuisuus ei tarkoita tylsyyttä tai kapeakatseisuutta.

Ja tässä vaiheessa onkin hyvä huomata että en vastannut alkuperäiseen kysymykseen lainkaan :-D

#7
13.03.2004 16:45

Aika vaikea arvioida itseään tällaisessa asiassa. No, ainakin mulla on pieniä pehmokavereita jotka osaa puhua ja ne elää ihan omaa elämäänsä. Tänään yksi oli joogannut. :)

#8
13.03.2004 18:03

"Ei ole mitään erityisiä tapoja, mutta olen kyllä yleisesti ottaen varsin lapsellinen. Aikuiset ovat tylsiä. Tarkemmin ajatellen, suuri osa ihmisistä on tylsiä ja valitettavasti naiset tuntuvat olevan noin yleensä tylsempiä ja "aikuisempia" kuin miehet........hmmmmm"

Ei stana, linja pitää...LOL..../palvo/

Vastaus Maljiksen kyssäriin: /tottoroo/

//mika

#9
13.03.2004 18:27

Juu, ei nuo minun kirjalliset viehtymykseni vielä tuohon lopu. :-) Muutamia muita mainitakseni, Muumit, Upponalle, Narnia, Blytonit, Tarzanit, Kaislikossa Suhisee, Lindgrenit, Liisa ihmemaassa, Gaarderit, Nalle Puh, Andersenit, ym. kaikki on vallan ihania. Niin ja Mestaritontun seikkailut on kyllä mahtava kotimainen tuotos. /sydän/

Potter on puolessavälissä /tuuletus/. Kyllä tuokin tuli jo enkuksi luettua, mutta nuo suomennokset ovat vallan mainioita. Ryynirakeet... :-D :-D

TC: /finger/

:-D

#10
13.03.2004 18:39

Jos menen nukkumaan aikaisemmin kun mun mies niin nykyisin sen pitää tulla peittelemään mut... Seuraava aste on kait, että se saa lukea mulle Nalle Puhia iltasaduksi. Ja kaiken kaikkiaan kun olen väsynyt niin taidan olla hyvin lapsellinen joka suhteessa.

#11
13.03.2004 18:49

Maljiksella on huomenna synkkärit!

/lahja/ /tottoroo/ /kippis/ /sydän/

:-s

//mika

#12
13.03.2004 18:54

Väitän että keho.net on yleisesti ottaen aika "lapsellinen" mesta. Onneksi. Ja sätissä jos missä tämän huomaa hyvin ja konkreettisesti sen huomaa näitä neitejä, rouvia ja miehenretaileita tavatessaan /kippis/

//mika

PS. Lukekaa noita ihmisten siguja. Ne ovat aika paljastavia...;-)

<-------

#13
13.03.2004 19:32

Mä katson joka lauantaiaamu Staraoken.. :)

(Tosin myönnettäköön, että vain sen takia että Kana on niin ärsyttävän tekopirteä että siitä saa päivän naurut :D)

#14
13.03.2004 20:39

Aikuiset on zombeja.
ja niin olen kyllä minäkin ihan ihme viheltäjä.
ees taas, sinne tänne, mitään valmista ei kuitenkaan tule. Muuta kun lisää laskua ja murhetta.

Kevät tulee onneksi. En olis kestänyt enää viikkookaan.

#15
13.03.2004 20:46

"Mä katson joka lauantaiaamu Staraoken.. :)"

Mulla se on Suuri Kupla. ;)

#16
13.03.2004 20:55

Samurai Jack /sankari/

Miksi sitä pitäisi miettiä mikä on "aikuista" ja mikä ei. Jos jokin asia huvittaa Sinua suuresti niin miksi sitä ei voisi tehdä?

#17
13.03.2004 21:02

Sehän tässä ketjussa olikin pointtina :-D :-s

#18
13.03.2004 23:58

Ei juma....LOISTAVA tilitys...ROTFLMAO

/palvo/

Pispalan poika, Pulteriin joskus?

//mika

#19
14.03.2004 08:14

Huomenta Pariisista, aurinko tekee täällä nousua ja Puzzler on päättänyt työyönsä. Ah, mikäpä olisikaan tähän vuorokaudenaikaan mukavampaa kuin avata koirankopin kokoisen kahdeksannen kerroksen ullakkohuoneensa ikkuna ja lähettää matkaan pikkuriikkinen paperiliidokki esimerkiksi tuonne Eiffel-torniin tähtäillen... Leikkiin kuuluu tietysti, että jokaisessa liidokissa on joku idea. Jos käytän sanomalehden palasta, lähetän maailmalle sanan tai pari ympäröimällä siitä sopivan määrän kirjaimia. Myös karkkipaperit ovat kivoja, suosikkini "Laulava harakka", jolle brändinä vetää vertoja vain vielä klassisempi ranskalaistuote "Naurava lehmä" (joskaan ne alumiiniset juustokolmiokääreet eivät ihan kaikkein kätevintä liidokkimateriaalia ole)...

Paperia taitellessa kiehuu aamukahvi, joka lennokin lähdettyä tietysti juodaan ikkunan ääressä jättikokoisesta keltaisesta Naurava lehmä -mukista kaupungin heräilemistä tarkkaillen, samalla kehitellen päättömiä mutta usein kylläkin hännällisiä hypoteesejä liidokkien lentoradoista, myöhemmistä vaiheista ja mahdollisten (joskin epätodennäköisten) löytäjien reaktioista...

Ujona ja kenties myös harmeja ja väärinkäsityksiä vältelläkseen Puzzler ei ainakaan toistaiseksi ole kehdannut antautua tälle huvitukselleen keskellä kirkasta päivää, eikä näin aamuvarhaisellakaan ottaa maalitauluksi niitä harvoja aamuvirkkuja joita tuolla alhaalla kotikadulla pulujen lisäksi tähän aikaan mennä viipottaa (=lähinnä kaikenkarvaisia koiria ulkoiluttamassa emäntiään ja isäntiään). Mutta kylläpä tämäkin jo vallan näpsäkästi osaltaan toimii kamppailussa "aikuistumista"/ tylsistymistä vastaan!

Niin ja lieneehän tässä siitäkin kyse, että otetaan nyt vähän takaisin, kun tuli hitto vie lapsena oltua liian kiltti tyttö eikä koskaan koulussa paperiliidokkeja lennäteltyä...!!!

Elikkä ainakaan Puzzler ei aikuistua aio, pikemminkin pysyä iättömänä! Tosin on myönnettävä, että voi ollakin helpompi pysyä henkisesti lapsena ja ehkä jopa tulla semmoisena hyväksytyksi, kun on jäänyt jotakuinkin keskenkasvuisen kokoiseksi ja mahtuu lastenvaatteisiin. Vai mitä ovat mielipuolta isommat ihmiset? Jostain syystä kyllä omissakin silmissäni yleensä sitä hassummalta näyttää, mitä isompikokoisen ihmisen näkee käyttäytyvän jotenkin lapsenomaisesti... Mutta uskaltakaa vaan kaikki olla mitä olette ja nauraa itsellenne; sillä jos millä sitä onnistuu tartuttamaan hyvää mieltä ympärilleen! Ei välttämättä kaikkein yrmyimpiin ja pahiten masentuneisiin, mutta johonkuhun ihan varmasti.

Iloista sunnuntaita!

#20
14.03.2004 08:17

Tigerclaw
> Väitän että keho.net on yleisesti ottaen aika "lapsellinen" mesta. Onneksi.
PS. Lukekaa noita ihmisten siguja. Ne ovat aika paljastavia...;-)

Joo. Voisitko siis TC (tai kuka vaan) Puzzlerillekin neuvoa, miten tuommoisen harmaan tekstin saa nimimerkkinsä alle lisättyä, kun en ole tuota vielä hoksannut? Lähettämällä lennokin sähköisessä muodossa...?

Muuten piti vielä sanomani, että hauskaa, kun näissä avatar-hahmojen tukkavaihtoehdoissa on tämä saparopää! Ja nimenomaan nähdä, että Keho.netissä meitä saparopäitä on aika paljonkin! Puzzlerin kokemuksen mukaan tylsät ja kaavoihin kangistuneet, tai itsensä turhan vakavasti ottavat naisihmiset eivät KOSKAAN pidä tukkaansa kahdella saparolla tai letillä. Sitä vissiin pidetään niin lapsellisena...?! Itse tulenkin joskus hyvälle tuulelle ihan siitä, jos näen aikuisella saparot; kyllä se yleensä jotain sensuuntaista kertoo, ettei ainakaan täysin seipäännielleestä tosikosta ole kysymys! Jonain päivänä kun vielä näkisi jonkun oikein korkea-arvoisen johtajattaren, ministerin tai vaikka edes koulun rehtorin tms. saparot päässä... vai menisikö muka uskottavuus, mitä?!

Itse tosiaan tykkään saparot laittaa, ei nyt aina mutta usein; toisinaan sitä onnistuu jo omalla peilikuvallaan itseään piristämään, kun siitä vaan tekee yksinkertaisella tukkatempulla veikeämmän! Omassakin elämässäni on kyllä ollut monen vuoden jakso, jolloin moinen ei tullut mieleenkään, mutta sitten kun "keksin" saparotyylin uudelleen, niin koukkuunpa jäin ja enää en näekään mitään syytä miksi siitä pitäisi missään iässä luopua.

Toinen empiirinen huomio on, että täällä Ranskassa kyseistä kampaustyyliä näkee naisilla (vielä) harvemmin kuin Suomessa. On Puzzlerinkin saparoita täällä useampaan kertaan ihmetelty. Mutta sitten kyllä myöntävät, että somaahan se, ja persoonallista (=kohtelias tapa sanoa että "oletpas sinä lapsellinen")... :-)

#21
14.03.2004 11:14

Klikkaa "oma profiili" kohtaa (eli se missä muokkaat tietojasi)
Kirjoitat tekstisi "Postitoimipaikka"-riville ja voilá! :)

#22
14.03.2004 11:15

"Innostutteko hillittömästi jostain asiasta, jolle kanssaihmisenne tuhahtelevat ja hymähtelevät?"

Kyllä. Tämä ei ehkä ole lapsellista vaan ennemmin "teiniä" mutta hymähteleviä kommentteja saatiin viime kesänä enemmänkin kun kaverin kans kierrettiin kuukausi ympäri Eurooppaa yhden bändin perässä. Tai ei oikeestaan siinä kiertämisvaiheessa (koska siellä oli muitakin hulluja ;) vaan enemmän suunnittelu- ja jälkihehkutusvaiheessa :)

Tän saman kaverin kans tulee useinkin tehtyä kaikkea "lapsellista" (molempien iästä lähtee n. 10 vuotta kun ollaan kahdestaan). Joskus mentiin kaks päällä potkulaudalla pitkin Hämeenkatua (ja kaaduttiin kahvilan ikkunan alla), toisen kerran potkukelkalla perjantai-iltana jne. Myös hihityskohtausten saaminen keskellä kaupunkia tuntuu jostain syystä olevan kiellettyä. Ärsyttää.

Disneyn piirretyt on ihan ehdottomia, mutta sitä ei taideta nykyaikana edes laskea lapsellisuudeks, ainakin mun ostaman Leijonakuninkaan lainas niin moni kaverikin.

#23
14.03.2004 12:01

Lapsenmielisyys, leikkimielisyys, sisäinen lapsi jne ovat termejä, joita käytetään kyllä väärissäkin yhteyksissä. Huumorintajuja on lukemattomia, ei voida sanoa, että yksi olisi lapsellisempi kuin toinen. Samoin masentunut ja jurokin ihminen voi toimia lapsellisesti.

Ja mitä on lapsellisuus (TC määrittelemään) ? Osa lapsissa olevista piirteistä on sellaisia, että jos aikuinen siirtäisi ne suoraan toimintaansa, hän kohtaisi jyrkkää paheksuntaa.

Itse koettaisin mieltää positiivisen "lapsellisuuden" siten, että ihminen on mahdollisimman vähän kosketuksissa yhteiskunnan rattaisiin, jotenkin systeemin ulkopuolella. Näin ajatellen pahin vanhenemista ja kaavoihin kangistumista aiheuttava tekijä olisi ehkä säännöllinen työ.

Iän myötä materialistinen ajattelu tuppaa lisääntymään, ihanteet ehkä katoavat. Yksi vanhenemisen pahimpia ilmiöitä.

Aihe on laaja, suorastaan loputon

#24
14.03.2004 13:30

"Lapsenmielisyys, leikkimielisyys, sisäinen lapsi jne ovat termejä, joita käytetään kyllä väärissäkin yhteyksissä."

Ei kai tuollaista sisäistä lasta voi olla kuin raskaana olevalla naisella. Aikuinen ihminen on aina aikuinen, jos on täysijärkinen, miten se nyt sitten määritelläänkin.

Tylsällä aikuisuudella tarkoitan yliasiallista käyttäytymistä ja lähes totaalista huumorintajun puutetta. Ihmisiä, joiden seurassa haluaa ampua aivonsa pihalle 5 minuutin jälkeen, kun on kuullut lasten päiväkotitarinat, aviomiehen työuutiset ja tulevan viikon säätilan vaikutuksen perheen lomasuunnitelmiin. Tai sitten olen vain katkera, kun en itse ole perheellinen. Ota näistä selvää.

#25
14.03.2004 13:47

Heh heh

Joo mennään vaan.
Meidät tunnistaa siellä siitä että biljardipallot ei tahdo pysyä pöydällä ja peli on muutenkin aika hektistä.

;)

#26
15.03.2004 09:36

Puzzler: Kieltämättä saparot viestittävät jotain kovin tyttömäistä. Ainakin siltä tuntuu, kun laittaa töihin silloin tällöin saparot, niin saa kuulla usein kommentteja ulkoasusta. Peppi Pitkätossumaisuuteni kuulemma pääsee esiin :-)

Ja mitä noihin lastenkirjojen lukemiseen tulee, niin aika paljon tulee sitäkin harrastettua. Mutta mielestäni sitä ei pidetä lapsellisena, enemmänkin ihmiset tuntuvat ajattelevan, että on jotenkin kultturellimpi, jos lukee Muumeja tai Harry Potteria.

Oikeastaan ystäväpiirini taitaa olla sellainen, että harvoin mitään kommentoidaan lapselliseksi. Mutta toki tunnen ihmisiä, joiden mielestä lumienkeleiden tekeminen tai työtovereiden yllättäminen pukeutumalla sairaanhoitajaksi (siis tavallisessa toimistossa) kesken työpäivän on lapsellista ja vähän typerää. Tällaiset ihmiset ei vain oikein taida osata nauraa itselleen. Ja se on tärkeä taito!

#27
15.03.2004 15:24

Eipä sillä etteikö omia lapsellisuuksia riittäisi lueteltavaksi asti, mutta niitä enemmän kirjoittamaan pisti ihmetys siitä, mikä siinä aikuistumisessa on niin kokonaan kamalaa? Tässä kohti voi tietysti alkaa spekuloida aikuistumisen ja aikuisuuden määritelmällä ja pohtia puhutaanko nyt lapsellisuudesta vai lapsekkuudesta vai peräti lapsenmielisyydestä, mutta en lopultakaan ymmärrä miksi aikuistuminen olisi nähtävä niin negatiivisena asiana- olkoonkin että siihen kuuluu vastuuta itsestä ja muista, ja erityisesti omasta käyttäytymisestä. Ahdasmielisyys ja tiukkapipoisuus on taas sitten jokaisen (aikuisenkin) oma valinta (jonka näemmä olen itse jo tehnyt, kuten huomaatte :), ei mielestäni ikääntymisen tuoma velvollisuus. Saparot päässä voi lastenkirjoja lukea aikuinenkin, koska kyseiset harrasteet eivät välttämättä kuulu aikuistumisen ydinalueille. Jollainhan tätä vanhusten suppeaa elämää on kevennettävä!

Tämäkin näkemys saattaa tosin olla ajutajunnan yritys pehmentää vanhan naisen törmäystä todellisuuden kanssa, aikuisikä kun nyt kuitenkin muodostaa valtaosan elämästä. Helpommalla pääsee kun myöntää tosiasiat. :) Hankalaahan se tietysti on kun sekä sisäinen että ulkoinen ikinuoruus on ajan henki...

#28
15.03.2004 15:26

Eihän lapsenmielisyydessä/nuorekkuudessa ole kysymys satunnaisesta hulluttelusta tai saparoista vaan laajemmista elämän kuvioista. Jos vaikka Lipponen, Halonen ja Jäätteenmäki innostuisivat leikkimään hippaa Linnan juhlissa, en pitäisi heitä lapsenmielisinä, koska he ovat valtaosan ajasta kuitenkin sidottuja tiettyihin käyttäytymisnormeihin.

Vanhenemiseen liitetään yleensä sellaisia asioita kuin harkitsevaisuus, itsensä hillitseminen jne. Näin ollen todella lapsenmielinen/ nuorekas ihminen uhmaa tätä käyttäytymällä omituisesti, impulsiivisesti tai ärhäkästi. Esim. ikätovereitani Halmetta ja Nykästä voi tavallaan pitää ikäistään nuorempina, koska he mellastavat tavalla, jota ei yleensä heidän ikäisiltään hyväksytä.

"Ihminen on sen ikäinen kuin tuntee olevansa" on klisee, joka kovin harvoin pitää paikkansa. Ikä on yksi voimakkaimmin ihmisiä erottava tekijä, jota on vaikea mitenkään peittää.

Onko vaikkapa idealisti nuorekas/lapsenmielinen? Entä puliukko, terroristi tai exhibbailija? Tai jos teen kuten Jackassit ja marssin rautakauppaan ja paskannan myynnissä olevaan WC-pönttöön, nuorrunko 10 vai 20 vuotta? Jos on noin helppoa, teen jo huomenna. Ja eikun nuoria mimmejä pokaamaan...

#29
15.03.2004 15:34

"Tämäkin näkemys saattaa tosin olla ajutajunnan yritys"

Tietyin edellytyksin olen valmis keskustelemaan mahdollisuudesta että kyseessä sittenkin on ALItajunnan yritys...

Niin, kyllä minäkin harrastaisin enemmänkin lastenkirjoja jos joku suostuisi lukemaan mulle, tai edes opettaisi lukemaan ja kirjoittamaan....

#30
15.03.2004 15:40


Kävisikös Nalle Puhin - Suuret Seikkailut
näin varovasti ensialkuun? Voi kyllä olla
liian jännittäviä tarinoita unen saannin kannalta... Ainakin jos iltalukemisena
satuja haluat kuulla. :)

#31
15.03.2004 15:43

Njääh, se mulla on jo videolla- ja ne puhuu suomea!

#32
15.03.2004 16:08


Pitää sitten lukea itselleen kuten tähänkin asti.

"Terve Puh", sanoi Nasu.
"Terve Nasu, tämä on Tikru."
"Jaaha, vai Tikru", sanoi Nasu ja kiersi pöydän toiselle puolelle.
"Luulin että tikrut ovat pienempiä."
"Isot tikrut eivät ole", sanoi Tikru

kroooh..

#33
15.03.2004 17:04

Yksi aikuisuuden parhaista puolista on, että voi tehdä kaikkia noita yllä mainituja asioita, eikä tarvitse hävetä, vaikka toiset eivät hyväksyisikään. :-)

#34
15.03.2004 18:19

"eikä tarvitse hävetä, vaikka toiset eivät hyväksyisikään."

Itseään ei tarvitse hävetä. Ollaan täysin häpeämättömiä! :D

#35
15.04.2004 20:56

Omaan pahan tavan aukoa päätäni ja tehdä kaikkea typerää, yleensä huumorimielellä, tajuten vasta jälkeenpäin, että joku voi ottaa mun v*ttuilut todesta.

Olen käynyt kattomassa kaikki 3 Lord of the Rings leffaa... /NOLO/ ... Ja lukenut J.R.R Tolkienin tuotannon noin kymmeneen kertaan...

#36
16.04.2004 12:32

Mulla on tosi paljon lemmikkeinä pehmoeläimiä ja niillä kaikilla on ihan oma luonne ja persoonallisuus ja ne saattavat tehdä kaikkia hauskoja juttuja;)

Niin, ja sitten pääsiäisenä oli joka aamuksi pääsiäistiput munineet mulle yön aikana monta pientä pääsiäismunaa..

Lukemistosta löytyy tietysti Muumit (ne alkuperäiset Tove Janssonin kirjoittamat) ja ehdoton suosikki on Mauri Kunnaksen Koiramäki-sarja.

#37
16.04.2004 13:30

Proge, loistava teos.../palvo/

Ja siitä tulikin mieleeni: Jason, sun piti lukea toi kirja jouluun mennessä /hullu/
Vai vieläkö Hippoksella on lunta? ;-)

Sokru:
"Ihminen on sen ikäinen kuin tuntee olevansa" on klisee, joka kovin harvoin pitää paikkansa. Ikä on yksi voimakkaimmin ihmisiä erottava tekijä, jota on vaikea mitenkään peittää.

Olen samaa ja eri mieltä. Nuori ei voi esittää kovinkaan uskottavasti itseään vanhempaa, noin yleisesti ottaen, kun puhumme aivoituksista emmekä ulkonäöstä. No, tämähän nyt on aivan itsestäänselvää.

Mutta tuosta peittämisestä...mitä tarkoitat sillä? Että joku yrittää peittää henkistä ikäänsä? Vai puhutko ulkonäöstä?
Sitten taas toisaalta olen sitä mieltä, että ihminen todellakin on hyvinkin useissa tilanteissa sen ikäinen kuin haluaa tai vain yksinkertaisesti on. Kaikki eivät petrity, mutta silti kasvavat aikuisiksi.

Tällä kaikella tarkoitan sitä, että aikuisuus ei ainakaan automaattisesti tarkoita jännittämistä, vaikka se monen kohdalla totta onkin. Tätähän juuri Lumikin sanoi. Tässä mielessä olen siis hieman eri mieltä tuosta "peittämisestä".
Jotkut vain on rentoja.../cool/

//mika

#38
16.04.2004 16:16

Niin, jos tuntemattomasta ihmisestä, jonka kanssa joutuu tulevaisuudessa läheisiin tekemisiin, saisi kysyä vain yhden asian, olisiko se kuitenkin ikä? Ei taida moni vain kehdata kysyä.

Peittämisellä tarkoitin, ettei nuorekkuus mielestäni koskaan ole osoittelevaa, ts. henkilö, joka yrittää olla nuorekas, ei sitä yleensä ole.

Jännittämisellä ja nuorekkuudella lienee jokin yhteys, mutta ainakin ensin mainittu pitäisi määritellä. Eihän jännittämisellä ole mitään tekemistä esim. Lumin mainitseman ahdasmielisyyden tms. kanssa.

Ja jos nuorekkuutta yrittäisi määritellä, se pitäisi kai tehdä negaation kautta.

Sinulle nuorekkuus on ehkä jotain hulluttelua ja rentoutta, minulle lähes päinvastaista. Muutama harva tuntemani ihminen, jotka olen mieltänyt ikäistään nuoremmiksi ja ovat myös nuorten seurassa viihtyneet, ovat olleet outoja koheltajia. Eräs oli toisessa säikeessä mainitsemani joogatyyppi ja toinen aivan posketon öykkäröijä-sikailija-piereskelijä
(ilman viinaa).

Mutta nuorekkuuttahan ei voi määritellä, monet nuoretkin ovat varovaisia, sovinnaisia ja hillittyjä. Ja samassa ihmisessä on usein lapsellisia ja vaarimaisia piirteitä.


#39
16.04.2004 16:21

Koska nyt on perjantai, olen kaikkien kanssa samaa mieltä!

Proge: Tirsk, tirsk. Tikru on ehdoton lempparini!

Koska itse olen viimeiset parikymmentä vuotta viettänyt lasten parissa ja yksitoista vuotta 24 tuntia vuorokaudessa, niin voin kertoa olevani Muumisuossa korviani myöten...mutta en ole vielä kertaakaan ollut kyllästynyt. Tekeekö se minusta lapsenmielisen? Ehkä, tai sitten vain nautin ylipäätään hyvästä kirjallisuudesta ja musiikista, välittämättä siitä, etten välttämättä ole kohderyhmää.

Esim. minua ei hevillä saisi soittelemaan pilareita kavereille tai laskemaan jätesäkillä mäkeä viideltä aamuyöstä, enää. Mutta saatan ruokalassa (töissä) lasten kanssa alkaa vertailemaan nenän kautta ulostulevien ruokien fiiliksiä ylipäätään (spagetti on pitkänlieruinen, hiilihappojuomat kutittaa, nenään jäänyt salmiakinpalanen kyrsii pitkään) jne.

Minun pointtini on se, että olen mitä suurimmassa määrin aikuinen. Lapsiin enkä mihinkään lasten kulttuuriin koskevaan suhtaudu niin, että se olisi jotenkin erilaista (tai hauskempaa; yhtälailla repeän Nalle Puhille kuin Monty Pythonille).

#40
16.04.2004 16:56

Hilma /peukut/

Sokuri-Sakari, tuosta iän kysymisestä voisi joku olla eri mieltä (esim. työasioissa koulutuksella ja kokemuksella on merkitystä, vapaa-ajan asioissa mieltymyksillä ja arvoilla, mutta viimeksi mainitut vaativat yleensä enemmän kuin vain sen yhden kysymyksen), mutta olen jokseenkin varovaisen samaa mieltä kanssasi.

"Eihän jännittämisellä ole mitään tekemistä esim. Lumin mainitseman ahdasmielisyyden tms. kanssa"

On, mutta ehkä vain minulle. Olen näitä jännittämiskeskusteluja käynyt Keijun kanssa jonkin verran aiemmin. Manki ja Maljis tietävät aivan tarkkaan, mitä jännittämättömyydellä tarkoitan. Kyseessä on täysin subjektiivinen määritelmä, joka on oman elämäni tärkein ohjenuora ja jonka alle voin laittaa melkein mitä tahansa.

"Mutta nuorekkuuttahan ei voi määritellä--"

LOL...taas tullaan näihin määritelmiin, eikö? Samaa mieltä olen, toki.
Koska muuten myönnät, että kaikki abstraktit asiat liittyvät määritelmiin melko tiiviisti ja ovat siten joustavan subjektiivisia? ;-)

//mika

PS. Se hiihtolomaperjantaina (sinun loma-aikasi) julistamani kommunikaatiokutsu on edelleen voimassa (mas@masters.fi).

#41
17.04.2004 08:53

Joo, nuorekkuus on joillekin enemmän tilannekohtainen asia, itse näen sen ilmenevän suurempien linjojen valintoina.

Jännittämisen käsitän kirjaimellisesti otettuna melko hankalana ongelmana, jonka taustalla on niin psykologisia kuin biokemiallisiakin tekijöitä - ja josta kärsivät ovat suurelta osin nuoria aikuisia. Laajemmin ajateltuna jännittämisen voi liittää vaikkapa stressityyppiin tms. mutta silti näen jännittämisen ja tiukkapipoisuuden välillä yhtä vähän korrelaatiota kuin vaikkapa jalkasienen ja lupsakkuuden kesken.

Sinulle jännittämättömyydellä on jokin aatteellinen, ehkä uskonnollissävytteinen merkitys, jota en uskalla edes arvailla.

Mutta koska säikeen aihe on kevyehkö, heitän lonkalta nuorekkaiden top five:
1) Nykänen, perustelut esitetty aiemmin, ristittiin muuten jossain lehdessä osuvasti "pissispapaksi"
2) Jouko Turkka, innostuu silmät kiiluen ja löytää arjesta draamaa ikäisekseen harvinaisella tavalla
3) Osama bin Laden, kykkii kivääri kainalossa luolissa vaikka olisi voinut valita ylellisen elämän saudien hovissa - ei siis keski-ikäiselle tyypillistä mukavuudenhalua
4) Tom of Finland, piirsi tuhmia kuvia vielä seitsemänkymppisenäkin
5) Kehonettiläisistä Hermis ei ole vielä tätimäinen. Tampereen porukka on valitettavasti jo petrittynyt.

Kommunikaatiokutsu meni ohi ja jäi tajuamatta, palataan siihen joskus. Yritän kerätä tahdonvoimaa kurkatakseni uudelleen mastersin sivuille. Tällainen herkkä jännittäjätyyppi kärsii nähdessään, miten dorkat kaulailevat.

#42
17.04.2004 10:00

Olipas harvinaisen kokonaisvaltaisesti humoristinen viesti Sokrulta...LOL

Itse asiassa, kyllä minäkin sen nuorekkuuden näen lähinnä isona kokonaisuutena, vaikka annoinkin armoa hetkellisesti relaaville edellisessä viestissäni. Ja mikä ettei?

Vai petrittynyt..prkl..LOL
Rivitalo, purkkarit, Stingiä DVD:ltä, ei enää korvakoruja, poliitikkohius, koira (Labbari, tietty), samanlaiset Karhu-tuulipuvut vaimon kanssa ja alkoholia vain viinin muodossa ja silloinkin vain korkeintaan kaksi lasia. Ja seksiä vain pimeässä ja omassa sängyssä ja lähetyssaarnaajassa ja ehdottomasti silmät kiinni ja mahdollisimman hiljaa...ei stana...LOL

Eipä silti, ei tuossa kaikessa sinänsä ole mitään hävettävää. It's all good..

Mutta kun rohkeus alkaa pettää henkisellä tasolla ja väkinäisesti taivalletaan elämän läpi otsa kurtussa ja keskitytään vain siihen omaan itseen - jota siis jo vihataan - ja nähdään kaikki muut uhkana tai harmina, voidaan jo puhua jännittämisestä. Kun ei enää nähdä itseä sinä naurettavana pellenä, joita me kaikki kuitenkin oikeasti olemme, eikä osata nauraa itselle, on jännittämisen merkkejä ilmassa. Kun ihmisten arvostelu ja tuomitseminen on tärkeämpää kuin heidän auttamisensa ja ymmärtämisensä, alkaa jännitys hiipiä taloon. Kun se, että *joutuu* rapaamaan auton ikkunat aamuisin, on päivän tuhoaja, mutta ne 40.000 päivittäin nälkään kuolevaa lasta (ep, hyvä pointti /peukut/) eivät liikuta millään muotoa missään vaiheessa, on jännitys iskostumassa takaraivoon.

Ja muuten, suvaitsevaisuuden oravanpyörää EI voi käyttää vasta-argumenttina.

Kuten Keijulle (muistaakseni se oli hän täällä keho.netissä) sanoin, mielestäni huumorintajulla ja mielikuvituksella pääsee melko pitkälle. Tai siis ei pääse eli ikäänkuin automaattisesti säilyy se lapsen avoimuus eikä matka taitu liian nopeasti sitä suppiloreittiä. Matka tietenkin jatkuu, mutta mitä reittiä? Siinäpä se, siinäpä se...

Just for the record, omat empiiriset tutkimukseni todistavat, että aika moni biologisesti aikuinen ei niin kauheasti jännitä (eli ylläoleva kuvitteellinen kuvaus edustaa kuitenkin sitten sitä vähemmistöä, IMHO). Ehkä tietyissä muissa jutuissa päästävät itsensä vähän liian helpolla, mutta yleisesti ottaen ovat melko /cool/...

//mika

#43
ep
17.04.2004 10:08

"Rivitalo, purkkarit, Stingiä DVD:ltä, ei enää korvakoruja, poliitikkohius, koira (Labbari, tietty), samanlaiset Karhu-tuulipuvut vaimon kanssa"

Häh? Suoraa minun elämästä, paitsi että mulla on kaksi labbaria ja pälvikalju.

Prkl. Tigru /hullu/

#44
17.04.2004 10:13

Jaa sää vai?

No, ei se mitään, se loppu onkin suoraan mun elämästä...LOL

//mika

#45
17.04.2004 12:29

Hyviä huomioita TC:ltä. Tosin eiväthän esim. pikkuasioista hermoilu ja huumori ole toisensa poissulkevia asioita, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Eli jos jää jatkuva urputuslevy päälle, niin voidaan puhua ja näkökulman kaventumisesta ja ehkä katkeroitumisesta. Tämmöistä on valitettavasti lähipiirissäkin.

Mutta minkälaiset elämän kolhut tai niiden puute sitten tuommoiseen johtavat, onkin sitten monimutkainen juttu. Huumori ja mielikuvitus ovat erinomaisia välineitä taistellessa kyynisyyttä ja katkeruutta vastaan, mutteivät nekään tietysti aina auta.

En ole monomaani (yhden asian jankuttaja) eli en sotke suvaitsevaisuutta tähän keskusteluun.

Mitä tulee arvostelu/auttaminen - akseliin, sanoisin, että kaikkea tarvitaan. Hyvä kriitikko pitäisi kuulua jokaiseen yhteisöön, mutta oletan, että tarkoitit jotain muuta.

Jännittämisestä meillä lienee edelleen aika eri käsitys, vaikka myönnänkin, että jännittynyt/stressaantunut/hermostunut ihminen saattaa olla alttiimpi joihinkin toteamiisi negatiivisiin suhtautumistapoihin.

#46
17.04.2004 15:25

Allekirjoitan koko edellisen viestisi.

Mutta HEI! Sittenhän me olemme SAMAA MIELTÄ! :-O

Ei prkl, jompikumpi ymmärsi jotakin väärin varmaan...;-)

Tuosta jännittämisestä vielä sen verran, että se on siis tosiaan ihan oma juttuni (jota gospelina yritän levittää mahdollisimman laajalle ;-)

Mutta auttaisiko, jos kertoisin että mihinkään kliiniseen jännitystilaan se ei liity?
Perustasolla (tällä asialla on pienessä mielessäni monta, monta tasoa) asia on niin, että kykenemättömyys olla oma itsensä on jännittämistä -> pelkää muiden reaktioita. Ei siis uskalla tehdä *mitään*, koska ei voi olla varma, onko se hyväksyttävää. Tällainen ajattelumalli voi sekä tehdä ihmisestä tosikon että kaventaa hänen maailmankatsomustaan. Koska jännittää.

Muutama esimerkkikysymys:

1) Pitääkö TV-lupamaksu maksaa?
2) Saako musiikkia soittaa lujaa kerrostalossa?
3) Saako yleisellä paikalla näyttäytyä humaltuneena?
4) Onko kannabis vaarallisempaa kuin alkoholi tai tupakka?
5) Onko Paavo Lipponen satuhenkilö?
6) Onko kuu juustoa vai kuttaperkkaa?

Näihin ja n. 147 muuhun kysymykseen vastaaminen saattaa kertoa jännitystilasta jotakin. Näihin pitää pystyä myös vastaamaan itseään ja muita koskien eli esimerkiksi niin, että vaikka itse maksaakin TV-lupamaksunsa, edellyttääkö samaa kaikilta muilta. Ja kuten kaikissa asioissa, kohtuus, kohtuus...jos vaikkapa 2) ja 3) ovat jokapäiväisiä ilmiöitä, voidaan keskustella liian vähäisen jännityksen muuttumisesta jännittämiseksi.

Näin siis yksinkertaisuudessaan jännittäminen, kuten sen määrittelen.

Tästä.

//mika

#47
19.04.2004 11:06

Kun maailma on jäänyt parantamatta, vuoret valloittamatta ja viikatemies on seuraava petikaveri, alkaa ihminen etsiä elämälle merkitystä pienistä asioista. Yhdelle on tärkeää vetää rööki tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, toiselle taloyhtiön roskisten väri. Tämähän on varsin inhimillistä, mutta hyvässä tapauksessa ihminen pystyy edes hetkittäin katselemaan tilannettaan ulkopuolelta.

Aiempi mainintasi itsensä vihaamisesta oli hyvä. On sanottu, että ihmisen osa on eläimiä raskaampi, koska hänen on jatkuvasti jotenkin paettava itseään. Iän myötä tämä itsestä irti pääseminen vaikeutuu eikä onnistu oikein enää edes dokaamalla. Lomamatkatkin ovat yhtä helvettiä, kun joutuu ottamaan itsensä mukaan.

Sosiaalinen jännittäminen on pahimmillaan invalidisoiva vaiva, josta olen nuorempana - en enää - kärsinyt itsekin. Lisäksi on koko joukko muita psyykkisiä ja fyysisiä jännitystiloja. Mikään em. jännityksistä ei kuitenkaan johdu yksistään liiallisesta toisten arvostelun pelkäämisestä.

Jos niputtaisin joukon negatiivisia tapoja - vaikkapa rappukäytäviin kuseskelu, riidan haastaminen ja vaimon hakkaaminen - käsitteen "masennus" alle, saisin vain oikeat masennuspotilaat kimpaantumaan, eikä paljon hyödyttäisi, vaikka selittäisin tarkoittavani masennuksella tässä yhteydessä jotain aivan muuta.

Käsityksesi, että pelko toisten reaktioista johtaisi kuvaamaasi petrittymiseen tms., on erikoinen. Päinvastoin, näkisin, että kuvaamallasi ihmistyypillä ei ole enää motivaatiota yrittää näyttää toisten silmissä mielenkiintoiselta tyypiltä.

Tavallisuushakuisuuden, kunnianhimon, motivaation, huomion, erikoisuuden tavoittelun jne suhteet ovat niin monimutkaisia, etten niitä voi täsä yhteydessä käsitellä.

Kysymysesimerkilläsi tarkoittanet, etteivät yksittäiset häiriötekijät ym saisi vaikuttaa laajemmin ihmisen maailmankuvaan. Ehkä tarkoitit myös, että pitäisi säilyä uteliaisuutta monenlaisia asioita kohtaan.

Käsittänet jännittämisellä jokseenkin samaa, mitä minä kutsuisin lässähtämiseksi. Jos se ei kelpaa, keksi joku muu, vaikka vieraskielinenkin termi.

Ei Lippis satuhahmo ole, oli eilen uimahallissa viereisessä suihkussa. Mutta teille faneille voin kertoa, että jotenkin raihnaiselta näytti.

#48
19.04.2004 11:29

Sanoisin vielä, että tämä terminologia on yksin omaani eikä se siis liity millään tavoin esim. klaustrofobiaan, esiintymiskammoon tai paniikkikohtauksiin. Käsite [jännittäminen] on hieman rennompi ja vapaampi. Tuo "lässähtäminen" voisi olla hyvä vastine, joskin ehkä hieman yksipuolinen. Käytän siis termiä hyvin vapaasti ja hieman vitsaillen, mutta jos se ei skulaa, keksitään jotain muuta.

Muuten, jännittäminen ja petrittyminen eivät välttämättä liity toisiinsa. Petrittyminen on ehkä enemmänkin periksi antamista kuin jännittämistä. Petrittyminen on selkeästi - ainakin useimmiten - muutostila, kun taas jännittäminen on - ainakin useimmiten - enemmän tai vähemmän synnynnäistä (tai jo nuorena opittua tai molempia, miten vain).

Ja kyllä, mainitsemasi käsitteet ovat monimutkaisia. Siksipä siis se mas@masters.fi.

Ja onhan tämä säie muutenkin muuttumassa kahden henkilön dialogiksi. Mua se ei silti haittaa vähimmässäkään määrin, mutta mulle sopii siis toi mailailukin. Miten vain.

Mutta noilla kysymysesimerkeillä tarkoitin myös sitä, että mitenkä ihminen suhtautuu itseensä ja ympäröivään maailmaan.

Jos henkilö ihan tosissaan vastaisi seuraavasti:

1) Pitää, kaikkien
2) Ei
3) Ei
4) On
5) Mitä?
6) Mitä?

Voisitko *arvailla* hänestä jotakin? Siis, jos hän todellakin tosissaan vastailee noin.
Siltikään mikään vastaus ei aiheuta minkäänlaisia arvoreaktioita minussa, mutta tiettyjä muita mielenkiintoisia havaintoja kylläkin.
Kaikki (unohtaen Stalinit ja muut) ihmiset ovat edelleenkin :-)

You is what you are...

//mika

#49
19.04.2004 13:13

Tämä säie taitaa hiipua kumminkin. Jatkossa voi toki mailatakin, mutta sivusto hiipuu, jos yleisesti sinne ja sättiin siirrytään.

Onhan ainakin Keretti seuraillut tätä ja varmaan joku muukin. Itsekin vierailen lähes kaikissa säikeissä katsomassa.

Sukujuuret on äidin puolelta Gruusiasta kuten Stalinillakin, mutta muuten olen samanoloinen kaveri kuin Orson Wellesin esittämä komisario Hank Quinlan elokuvassa Pahan kosketus. Kannattaa katsoa, kriitikoiden mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista leffoista. Ja sinä voit samaistua huumepoliisi Vargasin rooliin.

#50
19.04.2004 13:27

Ja LOL.

On selailtu. On.

#51
19.04.2004 14:15

Älkää vaan siirtykö mastersiin täällä on monta kiinnostunutta seurailijaa kulisseissa :)

Olenkin joskus muuten miettinyt että olisi kiva tietää mikä on keho.netin "hit rate" - moniko seuraa keskustelua verrattuna siihen moniko varsinaisesti osallistuu kiroittamalla omat ajatuksensa kaikkien luettavaksi :-O

#52
19.04.2004 14:21

Allekirjoittaneen epä-aikuismainen käytös ilmenee lähinnä siinä, että mulla tuntuu koko ajan olevan ylimääräistä energiaa jota kulutan tekemällä ylimääräisiä hypähdyksiä kesken seisomisen/kävelyn ja tanssahtelemalla lantio keinahdellen ja kädet vispaten työpaikan käytäviä pitkin. Suoraan kulkeminen on tylsää.

Parhaat "energianpoistobileet" mulla on kuitenkin kotona keittiössä: poppi täysillä ja mitä kummallisimmat diskotanssinytkähdykset kehiin - Kutri kuulema harrastaa samaa :D Tilan puutteessa varjonyrkkeilykin käy.

Hmm olikohan tää liian rankkaa kamaa julkiseksi tunnustukseksi.../ujo/

#53
19.04.2004 14:30

Koska mulla ei ole tarkkaa tietoa (eikä kai se nyt muutenkaan mikään liikesalaisuus ole, luullakseni), niin arvaan että tuossa 100.000 paikkeilla liikutaan kuukausittain. Ja toi siis eri ip-osoitteista. Aika lähellä pitäis olla.

Ako?

---------------------

Sokuri, en ole nähnyt filmiä, ainakaan muistaakseni.

http://www.suite101.com/article.cfm/hollywood_archives/58581

Jos tuo kuvaus on totta, olet kyllä väärässä suhteeni...LOL

Tätä Yleistä Keskustelua - jonka perustamista muuten ruinaamalla ruinasin Akolta, vaikka sätissäkin kohtasin vastustusta koko osion aloittamisesta - lukuunottamatta puhun täällä ammattiasioista, ja siksi pysyttelen tietyillä linjoilla. Paitsi siis tosiaan tässä osiossa...

//mika

#54
19.04.2004 21:32

Mitä tarkoittaa aikuiseksi?

TV-lupamaksu on epäsana, eikä sitä pidä kunnioittaa. Mielestäni se on niille, joiden näköradio punnitaan neuvolassa.

Aikuisuus, siis semmonen kaikilla mausteilla -versio, on varmaan tylsää. En tosin tiedä, enkä ajatellu kokeilla.

Pitäs varmaan tehdä oikeita töitäkin. Kahdeksasta neljään ja semmosta. Ei houkuttele.

#55
20.04.2004 00:15

"Mitä tarkoittaa aikuiseksi?"

Mikko on asian ytimessä. Kun asian oikein oivaltaa, niin ei tarvitse ollenkaan miettiä, että onko aikuinen vai ei.

TC, ootko alkanut vetämään kamaa, vai onko todellakin vain noin tylsää?

#56
20.04.2004 07:32

Mihin?

#57
20.04.2004 08:59

Pitääpä minunkin "taas" ilmestyä pistämään lusikkani soppaan, ettei vain oikeasti siirry tämän(kin) ketjun erinomaisen kiinnostava keskustelu (olkoonkin että meinasi jo mennä pitkälti dialogiksi) kaiken kehokansan silmistä yksityisposteihin.

Tuolle "jännittämiselle" kun Sokrates tarjosi vastineeksi "lässähtämistä", niin minäpä ehdottaisin "petrittymisen" rinnakkaistermiksi "kivettymistä". En tiedä (eikä minun tarvitsekaan tietää), liekö tuon petrittyä-verbin syntyyn vaikuttanut joku TC:n tietämä Petri-niminen esimerkkihenkilö (ellei peräti ihan oikea elävä ihminen), mutta kiveen tai kallioonhan senkin etunimen etymologia juontaa. Kuvauksen perusteella kuulostaa joka tapauksessa joltisenkin kivettyneeltä elämältä...

Seuraavaksi voisikin heittää (määritelmä)soppaan kysymyksen, miten kivi lässähtää? Tai jos niin kummasti käy, oliko se sitten kivi ensinkään, vai esimerkiksi kiveksi naamioitunut muna? Jostain syystä pulpahti vaan mieleen Carl Barksin klassikko Nelikulmaiset munat - siihen, kuten parhaisiin ankkasarjoihin yleisemminkin, on kyllä uskomattoman hienosti kudottu sisään tietty "ei koskaan aikuiseksi" -asenne! (Oikeastaan jännä, ettei Aku-lukijoiden kärkimaassa ollut vielä kukaan tuonut ankkoja tähän säikeeseen, vaikka lastenkirjallisuutta onkin kiitettävästi sivuttu...)

#58
20.04.2004 14:58

"Aikuisuus, siis semmonen kaikilla mausteilla -versio, on varmaan tylsää. En tosin tiedä, enkä ajatellu kokeilla.

Pitäs varmaan tehdä oikeita töitäkin. Kahdeksasta neljään ja semmosta. Ei houkuttele."

Tuossa Mikko hyvin kiteyttää minunkin mielikuvani siitä "aikuisuudesta", josta en ole kiinnostunut ja jota en halua kokea.

Stressaantunut, elämäänsä leipääntynyt perheenpää tai -äiti ajaa iltaruuhkassa kotiinpäin - lapset pitää hakea päiväkodista ja kaupassa pitää käydä. Kotiin päästyä on siivottava, tehtävä ruokaa, tiskattava, pestävä pyykkiä, ehkä suunnitella seuraavan päivän töitä tai jotain muuta, ja kun ehtii hengähtää, on kello jo 21 illalla ja päivä on ohi. Harrasta siinä sitten mitään, varsinkaan liikuntaa, ja ole onnellinen!

Sanana "aikuinen" tarkoittaa eri asioita eri ikäisille. Muistan, kun 11-vuotiaana 15-vuotias oli mielestäni aikuinen. Nyt, 27-vuotiaana, aikuinen tarkoittaa ehkä jotain 45-vuotiasta ihmistä, joskin nyt aikuisuus viittaa juuri tuohon petrittymiseen. Ehkä aikuisuus tarkoittaa minulle nyt enemmän sitä tilaa, johon päädytään, kun leikkimielisyys ja elämän keveys katoavat ja jolloin elämästä tulee jotenkin vaikeaa ja hankalaa - valintoja ei enää voi tehdä niin vapaasti kuin ennen ja vastuun määrä ylittää vapauden määrän.

#59
20.04.2004 15:34

Olen huomannut muuten tuon saman kuin mankikin: aikuinen tarkoittaa ihan eri asiaa lapselle, teinille ja "aikuiselle". Jostain syystä tuo aikuusuden virallinen alkamisikä siirtyy jatkuvasti eteenpäin. Myös minä muistan, että pikku ala-astelaisena yläasteen tytöt ja pojat olivat tosi aikuisia, nyt 27 -vuotiaana tuo mankin ehdottama 45 tuntuu aika hyvältä alaikärajalta (tosin ei 5-kymppinenkään niin kauhean aikuinen vielä ole).

Mutta tärkeintä kai aikuisuuden/lapsellisuuden kannalta on se mielentila ja luonteenlaatu. Kun ei jaksa enää innostua mistään ja koko elämä on yhtä rutiinia, on lapsuus lopullisesti taaksejäänyttä elämää.

T: Tuutikki, joka edelleen tilaisuuden tullen kiipeää puuhun, hyppii aitojen ja ojien yli, lukee fantasiakirjallisuutta ja satuja, tanssii ja hyppii kotioloissa (ja joskus huomaamattaan julkisillakin paikoilla /nolo/), hymyilee bussissa yksin omille typerille ajatuksilleen ja innostuu kaikesta, mikä on tarpeeksi vauhdikasta, hauskaa, tyhmää, ennenkokematonta,....


#60
20.04.2004 15:45

"TERÄSMUMMO
>
>Ensimmäisenä koulupäivänä opettajamme esitteli itsensä ja pyysi
>tutustumaan johonkuhun uuteen ihmiseen, jota emme vielä tunteneet.
>Nousin ylös katsomaan ympärilleni kun hellävarainen käsi kosketti
>olkapäätäni. Käännyin ympäri ja havaitsin ryppyisen, pienen rouvan
>säteilevän minulle hymyä, joka sai koko hänen olemuksensa
>säteilemään. Hän sanoi: "Heippa, komea veikko, nimeni on Rose
>Olen 87-vuotias.voinko antaa sinulle halauksen?" Nauroin ja
>vastasin: "Tottakai saat!" ja hän antoi minulle valtavan halauksen
>
>"Miksi olet tullut kouluun noin nuorena ja viattoman ikäisenä?"
>kysyin. Hän vastasi kujeillen: "Olen täällä kohdatakseni rikkaan
>aviomiehen mennäkseni naimisiin ja saadakseni muutaman mukulan. "-
>"ei, mutta, aivan totta puhuen...?" kysyin. Olin utelias tietämään,
>mikä oli voinut motivoida hänet ottamaan osaa tähän haasteeseen
>hänen iässään.
>
>"Haaveilin aina mahdollisuudesta saada kouluopetuksen, ja nyt olen
>sitä saamassa", hän kertoi minulle.
>
>Oppitunnin jälkeen kävelimme oppilaitten yhteisrakennukseen ja
>nautimme yhdessä kaakaot. Meistä tuli hetkessä ystävät. Joka päivä
>3 kk:n ajan lähdimme tunnilta yhdessä keskustellaksemme
>taukoamatta. Olin aina haltioissani kuunnellessani tätä
>"aikakonetta", kun hän jakoi viisauttaan ja kokemustaan kanssani.
>
>Yli vuoden kurssin kuluttua Rosesta oli tullut campuksen perikuva
>ja hän sai helposti uusia ystäviä minne tahansa menikin. Hän
>nautti hienoksi pukeutumisesta ja piti huomiosta jota sai osakseen
>toisilta opiskelijoilta ja piti yllä huomionpitoa.
>
>Lukukauden lopussa pyysimme Rosea pitämään puheen
>jalkapallojuhlatilaisuudessamme. En ikinä unohda mitä hän meille
>Opetti! Hän esitteli itsensä ja astui lavalle. Kun hän oli
>aloittamassa valmistamaansa puhetta, hän pudotti kolme viidesosaa
>arkeistaan lattialle. Turhautuneena ja hieman hämmentyneenä hän
>nojautui mikrofoniin päin ja sanoi yksinkertaisesti: "olen
>pahoillani, että olen niin kömpelö. Luovuin oluesta paastokauden
>ajaksi ja tämä whisky tappaa minut! En koskaan saisi puhearkkejani
>oikeaan järjestykseen takaisin, joten antakaa minun vain kertoa
>teille mitä tiedän".
>
>Sillä aikaa kun me nauroimme, hän selvitteli kurkkuaan ja aloitti:
>"Emme lopeta leikkimistä koska olemme vanhoja. Me kasvamme
>vanhoiksi koska lopetamme leikkimisen. On olemassa vain neljä
>salaisuutta pysyä nuorena, olla onnellinen ja saavuttaa
>menestystä. On naurettava ja löydettävä huumorin aihe joka päivä.
>On oltava unelma. Kun kadottaa unelmansa, kuolee. Meidän
>ympärillämme kävelee niin paljon kuolleita ihmisiä, eivätkä he
>itse edes tiedä sitä! On olemassa valtava ero tulla vanhaksi ja
>tulla aikuiseksi.
>
>Jos olet 19-vuotias ja makaat vuoteessa yhden täyden vuoden, etkä
>tee yhtäkään kehittävää asiaa, sinusta tulee 20-vuotias. Jos olen
>87-vuotias ja jään vuoteeseen vuodeksi enkä koskaan tee mitään
>minusta tulee 88-vuotias. Kuka hyvänsä voi tulla vanhemmaksi,
>siihen ei tarvita mitään kykyä tai lahjakkuutta.
>
>Ideana on kasvaa, kehittyä, löytää aina muutoksen mahdollisuuksia,
>ei katua, Vanhemmat ihmiset eivät kadu mitä ovat tehneet vaan
>asioita, jotka ovat jättäneet tekemättä. Ne ihmiset, jotka
>pelkäävät kuolemaa, ovat niitä, joilla on katumuksia.
>
>Hän päätti puheensa laulamalla rohkeasti laulun "ruususta". (Rose)
>Hän rohkaisi meistä jokaista opiskelemaan lyriikkaa ja antamaan
>sen tulla ulos meidän jokapäiväisessä elämässämme.
>
>Sen vuoden lopussa Rose pääsi loppuun kouluasteensa, jonka oli
>aloittanut nuo vuodet taaksepäin. Viikko valmistumisensa jälkeen
>Rose kuoli rauhallisesti sillä aikaa kun nukkui. Yli 2000 koulun
>oppilasta otti osaa hänen hautajaisiinsa osoittaen kunnioitustaan
>tälle suurenmoiselle naiselle, joka opetti esimerkillään, ettei
>koskaan ole liian myöhäistä olla kaikkea sitä, mitä mahdollisesti
>voi olla.
>
>Muista, kasvaa vanhemmaksi on pakollista: kasvaa aikuiseksi
>vaihtoehtoista. Teemme elämisestä siitä mitä saamme, mutta elämää
>siitä mitä annamme."

#61
20.04.2004 15:51

Hauskasti menee tämäkin keskustelu käsitteiden määrittelyksi, mutta tottahan se on että tälläkin voidaan tarkoittaa niin monenlaista asiaa.

Tässä edellä on määritelty aikuisuus suunnilleen siten kun itse määrittelisin keski-ikäistymisen (no en kyllä sitäkään noin negatiivisesti) tai vaikkapa kalkkeutumisen - aikuisuus taas tarkoittaa minusta itsenäisyyttä ja valinnanvapautta (kääntöpuolella sitten se vastuu omista tekemisistä). Tavoiteltava ominaisuus siis! En tiedä onko aikuismaisuus lapsellisuuden vastakohta, mutta mieluiten koittaisin teeskennellä ensiksi mainittua. Ja tämä onnistuu hienosti samalla kun käyttää hyödyksi vaikkapa noita Tuutikin mainitsemia tilaisuuksia. :)

#62
20.04.2004 16:24

Hyviä pointteja Manki, Tuutikki ja Lumi (toi "on syönyt kaiken" on loistava, repeilen aina autossa kun ks. biisi soi radiossa :D)

Itse päätin joskus n. 15-vuotiaana (kun aikuiset oli ärsyttävimmillään) että mä en ainakaan ikinä jämähdä, vaan olen utelias ja opin uutta enkä koskaan ota asioita itsestään selvinä. Tämä ilmenee nykyisin mm. siinä että innostun helposti tosi pienistäkin asioista, esim. se että pysähdytään mökkimatkalla huoltsikalle ja mä saan sämpylän :D Tai siinä kun mietin joskus opiskeluaikoina että sitten olen onnellinen kun mulla on varaa ostaa ruokakaupasta mitä haluan, ja nykyisin kun siihen tosiaan on varaa kaupassa käyminen on aina viikon/päivän kohokohta :D Hesarin lukeminen on myös päivän suuri nautinto - nuorena kun äiti aina vei sen itselleen sanoen että "se joka maksaa saa lukea ensin."

Myöskään töissäkäyntiin ja muihin velvollisuuksiin ei saa kalkkiutua - jos oikeasti haluan (prioriteetit muuttuu se on) niin toteutan vanhan unelman ja lähden ulkomaille opiskeluvaihtoon tai otan virkavapaata ja lentelen Euroopan taivailla lentoemäntänä vuoden :) Sitä olen aina ihmetellyt miten ihmiset onnistuu yhdistämään lapset tähän "ei koskaan aikuiseksi" -kuvioon - itse en ainakaan vielä uskalla kokeilla. (Kinasin juuri viikonloppuna kaverin 5-vuotiaan kanssa siitä kumpi lukee kuvakirjan ensin..../punastuu/)

#63
20.04.2004 17:47

TC, muista verenpaineongelmani, kun julkistat tuommoisia.

Tuommoisen tekopirteän mummon oikea paikka on hauta, ei college.

Myhäilevän mummelin pitäminen nuorekkaana (vrt listani) kertoo, että todellisen ikäsi arvioimiseen ei nykyinen ajanlaskusysteemimme riitä, vaan avuksi on otettava kosmologiset dekadit.

Sokru (kiristelee hampaita ja kävelee seinien läpi.)

ps. Mutta päivän mietittyäni on pakko myöntää, että jännitysteoriassa on ehkä sittenkin jotain perää.

Ja tylsimys-Mikko on oikeassa, että kasista neljään muumioittaa ihmisen.

#64
20.04.2004 23:57

Lueskelin tätä ketjua tuolta alkupäästä ja siellä oli puhetta lasten kirjojen ja tv-ohjelmien katsomisesta. Teen suuren tunnustuksen: Tykkään katsella Pokemonia! Se on vaan jotenkin niin japanilainen sarja, että sitä on kiva toljottaa. ja samalla matkia niiden kaikkien pokemonien ääniä, kuten esimerkiksi: Pika! Tai vaikka: Sanfloorafloorafloora!

Ykkösen aamuteeveessä tuli myös viime vuonna aika kipeitä lastenohjelmia, päivä alkoi mukavasti Aimo-Annan ja Katja-Kain seurassa tai Merirosvolaivaa seuratessa. Yoho! Ahoy!


Tuo TC:n teksti muuten kuulostaa aivan Valittujen Palojen Opettavaiselta Tarinalta, tuollaista imelää _aikuisille_ suunnattua tekstiä...

#65
21.04.2004 07:52

"--imelää _aikuisille_ --"

LOL...tuossa saattaa jopa olla jotakin perääkin..

Noista lehdistä kun tuli puhe, niin ehdottomasti Aku Ankka on ihan ykköskamaa, kuten Puzzler ilmoitti /tuuletus/
Jos se vain olisi hieman edullisempi tilata...
Muita hyviä mun mielestä ovat Tintti, Asterix, Lucky Luke sekä tietyt Marvelin ja DC:n tekeleet (Hämähäkkimies, Daredevil, Tuomari jne.)

Helposti omaksuttava kirjallisuus on /peukut/

//mika

PS. Voisiko tästä säikeestä hätäisesti päätellä, että liikunnalla on jonkinasteinen positiivinen (miten sen sitten kukin määritteleekään) vaikutus henkiseen vireyteen? ;)

#66
21.04.2004 10:01

G.I.Joe! Ja nämä erikois-Batmanit, joissa Batman taistelee Alieneita tai Draculaa vastaan...Ja mikä se oli tämä Ronin, tämä kolmiosainen samurai-tieteissarjakuva. Mutta oikeastaan Batman on aina ollut mun suosikki. Ja sitten noista G.I.Joen hahmoista Snake Eyes (tietysti).

#67
21.04.2004 12:41

Mä aattelin lapsena, että voi vitsi kyllä sitten aikuisena on hienoa, kun voi ostaa karkkia ihan koska vaan haluaa ja justiin niin paljon kun haluaa. Joo, oishan se nyt taloudellisesti mahdollista (eikä äitikään olisi sitä kieltämässä), mutta muista syistä lähes rajaton karkinostomahdollisuus ei ookkaan enää niin huippujuttu.

Jos jotain voisi lapsuudesta säilyttää aina aikuisiälle asti, niin se ois ehdottomasti kyky innostua ihan pienen pienistä asioista.

#68
23.04.2004 12:10

Penskana haaveilin siitä kuinka ihanaa onkaan olla aikuinen - saahan silloin seinästä rahaa koska vaan ja miten paljon vaan! (siis tämä oli käsitykseni pankkiautomaattien toiminnasta ;)

Mutta joo, mulla ei ainakaan ole mikään kiire kasvaa aikuiseksi. Vaikka olen jo 23-vuotias, niin mä miellän itseni yhä enemmän tytöksi kuin naiseksi. Oikein särähtää korvaan, jos joku käyttää musta nimikettä nainen... :D

"Jos hän poistuisi Mikä-Mikä-Maasta, hänen olisi ehkä pakko kasvaa aikuiseksi. Ja sitä hän ei halunnut missään nimessä."
J. M. Barrie: Peter Pan

#69
23.04.2004 16:05

En tiedä, jotenkin tätä säiettä lukiessa jää päällimmäiseksi mieleen se, että aikuiset ja aikuisuus on jotenkin tylsä asia.( Mankilla oli huippu tämä stressaantuneen keski-ikäisen kauhupäivä: on käytävä töissä, kaupassa, haettava lapset päiväkodista, duunattava kotitöitä jne., onhan se ankeanoloista luettavaa, mutta toisaalta se samainen tylsyys ja rutiinien katkeamaton putki luo myös turvallisuuden- ja jopa onnentunteitakin: on koti ja perhe, kenen kenen kanssa olla ja jakaa asioita.;-))

Minun mielestä uteliaisuus, uusien haasteiden hakeminen, erilaisiin juttuihin perinpohjainen heittäytyminen, Aku Ankasta nauttiminen tms. ei ole mitenkään ikään sidottu eikä välttämättä edes mitenkään lapsellista vaan lähinnä persoonallisuuden piirre. Esim. tiedän kymmenvuotiaita, jotka ovat jo henkisesti petrejä ja pysyvät sellaisena hamaan loppuun asti.


Lapsuuteen liitetään yleensä sana huolettomuus (aikuisten mielestä?), jolla tarkoitetaan kenties sitä, ettei lasten tarvitse käydä töissä, maksella laskuja tai että niiden elämä olisi jotenkin kivaa ja helppoa (näin siis meillä länsimaissa, periaatteessa.)Tosiasiassa lasten elämä on kaikkea muuta kuin huoletonta. Jos ajatellaan ns. onnellisen perheen lasta, niin se stressaa koulun vaatimusten kanssa ja murehtii ehkä kaveriongelmia, jotka pikkuihmiselle saattaa olla hyvinkin raastavia. Sitten nämä ongelmaperheiden lapset (joiden määrä lisääntyy hälyttävästi koko ajan) oirehtii koko olemuksellaan: häiriökäyttäytymistä,( joka aiheuttaa lisää ongelmia joka paikassa ), alisuoriutumista koulussa. Eilen oli uutisissa, että lasten huostaanotot lisääntyvät koko ajan. Meillä koulussa ihan päivittäin näkee, miten eri perheissä menee ja on klinikkaa, esyä, emua ja avustajaa jokaisen tarpeisiin.

Minä muistan, millaista oli olla lapsi. Se oli kivaa ja taianomaista aikaa, mutta se oli myös aika-ajoin todella kammottavaa. Mielummin kestän töissäkäynnin kamaluuden (soittelen, laulelen, leikin, välillä vähän varovasti urheilen ja kamalasti kahvia kittailen), makselen laskuja vihellellen, käyn kohta kaupassa ja sitten lösähdän maksamalleni sohvalle ja kerään kaikki apinani kainalooni ja nautin aikuisena olemisesta!

#70
23.04.2004 21:37

... mihin unohtui Myrkky? Se on ihan ehdoton kun ketuttaa, ainakin mulle... No joo, mutta mullahan onkin 13 - vuotiaan pojanklopin huumorintaju. Siitäkin huolimatta, Palle Runkqvist on kuningas! ;)

#71
23.04.2004 22:55

"... mihin unohtui Myrkky?"

Sarjakuva vailla vertaa/palvo/

#72
23.04.2004 23:52

"Mielummin kestän töissäkäynnin kamaluuden (soittelen, laulelen, leikin, välillä vähän varovasti urheilen ja kamalasti kahvia kittailen), makselen laskuja vihellellen, käyn kohta kaupassa ja sitten lösähdän maksamalleni sohvalle ja kerään kaikki apinani kainalooni ja nautin aikuisena olemisesta!"

Et siis ole petrittynyt! :D

#73
24.04.2004 00:14

Hyviä pointteja monen suusta, etenkin Hilman ja Tanian suunnalta - Lumia unohtamatta. Asioita, jotka koskettavat ainakin itseäni.

Lapsuus oli varmasti omalla tavallaan kulta-aikaa, mutta Hilma tuossa tuo hyvin esiin myös sen, ettei se elämä lapsena ja nuorena aina ole täysin mutkatonta ja huoletonta.
Kovan paineen alla opiskellen, epätietoisuus tulevasta, mahdollinen "väliinputoajan" tunne(nuori aikuinen, muttei kuitenkaan vielä "aikuinen"), ihmissuhdetaitojen opettelu, minäkuvansa vasta muodostuminen, oman paikkansa hakeminen ja itsetutkiskelu, siinä vain muutamia mainitakseni.
Toki näitä kaikkia löytyy jokaisesta elämänvaiheesta, mutta pahimmissa tapauksissa nuo kasaantuvat ikävästi niille nuoruusvuosille.

Peräänkuuluttaisin myös tuota Tanian mainitsemaa kykyä tulla iloiseksi ja nauttia elämän pienistä asioista. En lähde arvioimaan, missä määrin tuo on ikään sidonnainen ominaisuus, mutta ikävästi tuo kyky tietyissä tapauksissa tuntuu vähenevän iän karttuessa. Itse väittäisin olevani tuohon erityisen kykynevä ja siitä syystä varmasti jotkut pitänevät tylsänä tyyppinä.. :D Joka tapauksessa ominaisuus, josta aijon pitää kynsin ja hampain kiinni, kun petrittymisen uhka suurenee..

Joka tapauksessa, minulle aikuisuus edustaa samoja asioita, kuin Lumi tuossa mainitsi; itsenäisyyttä ja valinnanvapautta, vastuuta unohtamatta. Siltikään millään tavalla pois sulkematta tiettyä pilkettä silmäkulmassa.

Tuosta keski-iästä lienen kuitenkin eri-mieltä. Tai sitten minulla on vain ollut ilo saada ympärilleni pirteitä keski-ikäisiä ihmisiä. Tuntuu nimittäin siltä, että keski-iän ylittäessä se jännittäminen saattaa jopa vähentyä ja elämään löytyy uusia aspekteja. Parhaissa tapauksissa (?) esim. töiden määrää voidaan jo vähentää, kun suurin työ on tehty jo aikaisempina vuosina ja aikaa jäänee enemmän harrastuksillekin ja muulle nautiskelulle. On aikaa käydä metsästyskursseja, retkeillä, hankkia vaikkapa maastoauto tai moottoripyörä ja fiilistellä kerrankin.
Elättelenkö liian positiivisia toiveita keski-iän suhteen, vai pitäisikö tämä kaikki leimata vain vaikkapa 5kympin villitykseksi? ;-)

Elävästä elämästä esimerkkejä vain..

#74
01.05.2004 21:36

"Eihän lapsenmielisyydessä/nuorekkuudessa ole kysymys satunnaisesta hulluttelusta tai saparoista vaan laajemmista elämän kuvioista. Jos vaikka Lipponen, Halonen ja Jäätteenmäki innostuisivat leikkimään hippaa Linnan juhlissa, en pitäisi heitä lapsenmielisinä, koska he ovat valtaosan ajasta kuitenkin sidottuja tiettyihin käyttäytymisnormeihin."

Juuri näin!

Lapsellisuus on sitä, että suhtaudutaan elämässä lähestulkoon kaikkeen kevytmielisesti, ei osata ajatella järkevästi, koska ei olla vielä kehitytty.

Keski-ikäiset aikuisetkin voivat olla lapsellisia, koska vastuullisuus ja asioiden syvemmin pohdinta voi olla pelottavaa. Heittäytymällä lapselliseksi voi välttää monta itselleen vaikeaa asiaa, joita ei kykene syystä tai toisesta käsittelemään ja sellaiselle ihmiselle ei myöskään mielellään muutkaan juttele aikuismaisesti vaan kevyesti ja pinnallisesti.

Ei ole lapsellisuutta taistella Batman-viitta päällä lapsen kanssa nurmella. Ero aikuisuuden ja lapsellisuuden välillä on siinä, että aikuinen osaa viheltää pelin poikki, kun menee liian rajuksi.

Käsittämätöntä, että ihmisillä täälläkin on käsitys, että aikuisuus on kaiken kivan; hulluttelun ja huumorin loppu. Aikuinen nimenomaan saa ja osaa nauttia niistä hyvän maun rajoissa. Kyllä kakkavitsillekin kerran voi nauraa, mutta jatkuva kakalla mässäily on kieltämättä lapsellista.

Tiger sanoi:
"Väitän että keho.net on yleisesti ottaen aika "lapsellinen" mesta. Onneksi."

Miten niin onneksi? Onko aikuisuus sinullekin pelottavaa? Ryhdytkö siellä opettajan toimessakin oppilaille "kivaksi kaveriksi", koska aikuisuus on tylsää ja pelottavaakin, lapsethan voivat pitää vaikkapa ikävänä ihmisenä, jos en ole heidän tasollaan? Vai onko se aikuisena olo niin väkinäistä, että just sen 8h/päivässä jaksaa, mutta sitten iskee kaipuu jo niihin omiin pellenaamaritouhuihin aivot narikassa?

Jännittämisestä aloin nyt jopa minä päästä jyvälle. Kyllä Tiger asiaa puhut.

#75
01.05.2004 22:14

Keiju is bäk! :)

Vastatakseni kysymykseesi lyhyesti - mikä ei ehkä ole paras vaihtoehto, mutta ottaen huomioon aiemmat keskustelumme, näen sen riittävänä - jotkut aikuiset ottavat itsensä aika tosissaan. Tämä ei ole mielestäni viisasta. Tästäkin aiheesta olen puhunut jonkin verran kevyesti, joten kommenttini voinee ottaa pilke silmäkulmassa. Asia on sitä paitsi niin monimutkainen ja -tahoinen, että loogisesti etenevän ja johonkin lopputulokseen toivottavasti päättyvän keskustelun aikaan saamiseksi tulisi kaikki termit ensin määritellä.

"Ryhdytkö siellä opettajan toimessakin oppilaille "kivaksi kaveriksi", koska aikuisuus on tylsää ja pelottavaakin, lapsethan voivat pitää vaikkapa ikävänä ihmisenä, jos en ole heidän tasollaan? Vai onko se aikuisena olo niin väkinäistä, että just sen 8h/päivässä jaksaa, mutta sitten iskee kaipuu jo niihin omiin pellenaamaritouhuihin aivot narikassa?"

Ei se mee noin mun kohdalla...ääh, meen pitäisi tavata...mitäs sinä sanoitkaan joskus Aapelinraitille tulemisesta? ;-)

//mika

Näin!

//mika

#76
01.05.2004 22:16

SALAPERSOONANI ON PALJASTUNUT.../raivo/

Okei, toi äskeinen oli siis mun viesti :-)

//mika

#77
01.05.2004 22:18

/kulmat/

#78
01.05.2004 22:47

Ei mulla mitään asiaa tänne enää ollut, kunhan kirjoittelin tähän ettei asiaa ollut. :-)

#79
01.05.2004 22:56

"jotkut aikuiset ottavat itsensä aika tosissaan. Tämä ei ole mielestäni viisasta."

Ai, vain joidenkin tähden koko aikuisuus on syvältä? No tiedän, ettet sitäkään tarkoittane.
Se tosissaan oleminen on tosikkomaisuutta, ei sinänsä kerro mitään aikuisuudesta. Samaa tosikkomaisuutta voi ilmetä lapsissakin...sellaisia "turhan tärkeitä".

Aapelinraitti on minulle liian lapsellista ympäristöä...;DDD

#80
02.05.2004 01:40


"Lapsellisuus on järjen mitta"

-Phung yeuin- ?

featuring vicecity

#81
02.05.2004 10:02

"--Samaa tosikkomaisuutta voi ilmetä lapsissakin...--"

Niin voikin, mutta uskoisin suhdelukujen muuttuvan ikäryhmän mukaan. Sitä paitsi lapsilta ei voi vaatia yhtä paljon kuin aikuisilta, joten totinen aikuinen on huomattavasti "vakavampi" asia kuin tosikkomainen lapsi.

"No human thing is of serious importance."
Plato

"Those are my principles. If you don't like them I have others."
Groucho Marx.

//mika

#82
02.05.2004 11:22

"Those are my principles. If you don't like them I have others."

Ihan samat sanat sinnekin, jos tuo oli nyt erityisesti minulle tarkoitettu.

"joten totinen aikuinen on huomattavasti "vakavampi" asia kuin tosikkomainen lapsi."

Sekin on enemmän luonteenpiirre olla tosikko, eikä niinkään tietoista elämänasennetta. Siis ihminenhän voi joissain asioissa päättää, että nyt relaan enkä ota niin vakavasti jotain asiaa, mutta tosikolla voi olla oikeasti hänen ajatusmaailman mukaan kyse elämästä ja kuolemasta, jos asiat ei onnistu tms.

Tämä nyt liittyy enemmän ehkä tuohon jännittämisjuttuun, mutta kai se älä jännitä on juuri sinun ohjeesi tosikoille?! Onko se tehonnut? Luulenpa, että ei...se olisikin loistavaa, jos tehoaisi. Niinpä niitä elämän ohjeita voikin MÄÄRITELLÄ vain itselleen, ja niinhän olet sanonutkin, että se on sinun juttusi. :)

#83
02.05.2004 11:42

Ei ollut sulle eikä kenellekään tarkoitettu, kunhan heitin.
Kyseinen paradoksaalinen lausahdus on mielestäni erittäin huvittava. Ja liittyihän se asiaan siinä mielessä, että "my principles" oli viittaus siihen, että kyseessä on vain minun vaatimaton mielipiteeni asiasta.

"Tämä nyt liittyy enemmän ehkä tuohon jännittämisjuttuun, mutta kai se älä jännitä on juuri sinun ohjeesi tosikoille?!"

Alkaa homma selvitä...;-)

"Onko se tehonnut?"

On, ja monasti. You'd be surprised...;-)

Sellasia. Tosiaan, se darvinisti [viestisi toisessa ketjussa] olisi kanssa hyvä saada mukaan näihin. Missäs mahtaa muuten olla?

Ja mikä on seuraava aihe? :-)

//mika

#84
02.05.2004 12:12

No eihän sitä nyt aihetta vaihdeta herra paratkoon....tästä jatketaan, tosin vasta illalla.

#85
02.05.2004 12:14

Minulla on tuosta jännittämisestä vielä miljoona kysymystä! Ja nyt ei pyydellä anteeksi muilta aiheesta jauhantaa, tämähän on keskustelupalsta ja täällä keskustellaan. :D

#86
02.05.2004 13:35

Mun mielestä Jason toi esille tosi tärkeitä pointteja tiellä aikuistumiseen; kovat opiskelupaineet, pelot väliinputoamisesta ja oman paikan etsintä.
Näitä mä olen myös miettinyt, sillä näkisin, että juuri tällaisten seikkojen edessä moni leikkisä ja "henkisesti nuori" (=epäpetriytynyt?) vetäytyy helposti siihen kierteeseen, jossa pyrkii maksimoimaan itselleen tietynlaisen vakaan tulevaisuuden ja unohtaa epävarman ja huolestuttavan nykyhetken saadakseen sitten joskus myöhemmin jotain. Ja kuinka mahdottoman epävarmaa se tulevaisuus kumminkin on, eihän sen varaan voi ladata kaikkea.
Sen iloisen lapsenmielen säilyttämiseksi joutuu joskus tietoisesti ponnistelemaan, ettei vaan antaisi periksi varmistelun oravanpyörälle (jännittäjän oravanpyörä?).
Ehkä parasta mitä lapselta voi oppia on tässä hetkessä eläminen; kyllähän sitä pienenä suunnittelee aikuiseloa, mutta se on lopulta aika kaukaista ja sellaista, joka väistämättä tapahtuu ilman, että sitä sen kummemmin odottelee kasaten paineita onnistumiseen.
Nautitaanko siis näistäkin opiskeluvuosista, jotka välillä tuntuvat tyhjän päällä olemiselta, pientä hellitystä omiin ankariin tavoitteisiinkin saa kai laittaa elämästä nauttimisen kustannuksella?

#87
02.05.2004 13:37

Mielenkiintoiseksi on mennyt tämäkin keskustelu ;-)

Lapsuudesta kaipaan eniten mielikuvituksen rajattomuutta. Asuimme käytännössä keskellä metsää ja se antoi lapsen mielelle loputtomasti virikkeitä.

Kaipaan sitä pelkoa, joka iski aina pimeässä läpi metsän kotiin kulkiessa. Silloin sai tosissaan varoa, etteivät vampyyrit ja ihmissudet hyökänneet kimppuun. Jokainen kivi ja kanto oli karhu, lohikäärme tai jokin alienhirviö. Kaipaan niitä peikkoja ja mennikäisiä, jotka asuivat siellä metsässä. Kaipaan sitä, että sai keijukaisena lennellä läpi kultaisen valtakunnan, joka oli viljapelto tai delffiininä sukeltaa valtamereen, joka oli mummulan joki.

Aikuisena on niin vaikea nähdä asioita muuten kuin aikuisen mielen läpi. Joki on joki, eikä se muutu valtamereksi, vaikka kuinka haluaisin. Toki voin kuvitella että se on valtameri, mutta se ei ole sama asia. Lapsena se todella _oli_ valtameri, koska niin uskoi.

Mielikuvitus kulkee niin läheisessä yhteydessä empatian ja eläytymiskyvyn kanssa, että sen käyttöön pitäisi kannustaa, ja sitä pitäisi ylläpitää läpi elämän. Epäilen, että maailma olisi hiukan parempi paikka, jos kaikki pystyisivät kuvittelemaan itsensä edes hetkeksi toisen ihmisen asemaan.

#88
02.05.2004 20:53

Ens alkuun sanon, että ei ole tarkoitukseni ryhtyä pelkkään juupas-eipäs väittelyyn vaan yritän puhtaasti päästä selville Tigerin logiigasta tai saada hänet tajuamaan minun logiikkani, eli tällä keskustelulla ON päämäärä.

Sanoit Tiger, että on monesti tehonnut tosikoihin tämä "älä jännitä". Mistä tiedät, että on tehonnut? Ovatko he todella läheisiä ihmisiä vai satunnaistuttavia, jotka voivat esittää seurassasi jännittämätöntä, koska tietävät, että et pidä negatiivisuudesta?

#89
02.05.2004 20:55

Toi logiigga tarkoittaa miehen ajatusmaailmaa ja logiikka naisen...hyvä selitys.

#90
02.05.2004 21:13

"vaan yritän puhtaasti päästä selville Tigerin logiigasta tai saada hänet tajuamaan minun logiikkani, eli tällä keskustelulla ON päämäärä."

Good luck vaan, tästä voi tulla maailmanhistorian pisin viestiketju.

#91
02.05.2004 21:31

Voi se jäädä hyvin lyhyeenkin, koska kyllähän mulla on taipumusta myös ymmärtää asioita hyvinkin pian. ;)

#92
02.05.2004 21:53

Ihan niin kova hahmo en ole, että ihmiset seurassani esittäisivät jotakin, mitä eivät ole, vain miellyttääkseen minua...LOL

"Mistä sen tietää, jos ei mitään tiedä?", sanoi jo vääpeli Nurmenrintakin aikoinaan (ja sama mies uhkasi "survoa minut suohon niin, että silmälasitkaan eivät näy"..LOL).

Keiju, jännittämättömyys on niin luonnollista, että omalla esimerkillään voi monille näyttää sen helppouden...seuraava valaistuminen, aluksi hetkellinen tosin, on helposti havaittavissa ;-)

TT, eipäs huudella vieraisiin pöytiin sieltä alusmailta..;-)

//mika

#93
02.05.2004 22:05

No sitten seuraava kysymys.

Hmmm, sinulle siis jännittämättömyys on luonnollista? Onko ollut aina? Vai oletko ex-jännittäjä ja löytänyt tuon elämänviisauden kenties jostain kirjasta tms. ja saanut siitä itse valaistumisen? Ilman omaa kokemusta en nimittäin usko, että henkilö pystyy sitä toiselle valaisemaan.

#94
02.05.2004 22:08

"Ihan niin kova hahmo en ole, että ihmiset seurassani esittäisivät jotakin, mitä eivät ole, vain miellyttääkseen minua...LOL"

Niin no en siitä kovuudesta tiedä, mutta jospa olet niin ärsyttävä ainaisella positiivisuudella, että jotkut mielistelevät päästäkseen eroon? ;D;D

#95
02.05.2004 22:13

Ah, minun mielestäni positiivisuus ei ole sama asia kuin jännittämättömyys. Toisaalta positiivisuuttakin on niin monenlaista. Minulle se ei ole sama asia kuin pirteys.

#96
02.05.2004 22:23

Ai niin TC oli saanut marjiksen (vai maljisko nykyään? Olen pihalla kuin leppäkeihäs) valaistumaan tuosta asiasta! Tule vain avuksi selventämään sitä minullekin. :)

#97
02.05.2004 22:27

Once while walking through the mall a guy came up to me and said, 'Hey, how's it going?' So I grabbed his arm and twisted it up behind his head and said 'Now who's asking the questions?'

I love to go to the schoolyard and watch the children jump and scream, but they don't know I'm using blanks.

//mika

#98
02.05.2004 22:51

Keiju, :D valitettavasti on pakko tuottaa pettymys ja tunnustaa, että kyllä minä olen tällaiseksi tullut ihan itselläni. Sitä vaan hakeutuu kaltaistensa seuraan. :D

Jännittämättömyys voi olla esimerkiksi sellaista, ettei harmita vaikka myöhästyy viimeisestä linja-autosta. Saattaahan olla, että junia vielä kulkee, ja jos ei kulje niin kyllä autokyyti järjestyy jotenkin. Ja meneehän niitä busseja aamullakin.

Niissä Veikko Lavin sanoissa piilee muuten monta viisautta ;-)

#99
02.05.2004 22:52

Välttämättähän sellainen jännittäjä ei kärsi olotilastaan, niinpä hän ei ole kovin vastaanottavainen toisten hyvää tarkoittaville kehoituksille tai esimerkeille. Hän ei pysty muuttamaan itseään. Suomeks sanottuna, kun vituttaa niin vituttaa, minkäs teet?

Toisen seurassa voi hillitä itseään ja pinttyneitä tapojaan, mutta siellä se vain sisällä kytee se oikea jännittäjä, jos sellainen on. Niiden jännityssolmujen aukaisemiseen tarvitaan ehkä vuosien työstäminen. Ei se hetkessä lähde, kun ei hetkessä ole tullutkaan.

#100
02.05.2004 23:03

"Suomeks sanottuna, kun vituttaa niin vituttaa, minkäs teet?"

No, sitä voi vaikka rupsauttaa mojovan pierun ja tuumata, että eipähän tullut varren kanssa. Että asiat voisivat olla huonomminkin - on myöhästynyt bussista ja paskatkin on tulleet housuun.

Kaipa sitä voisi sanoa, että kyse on perspektiivistä (kirjaimellisesti...hehheh...). Ei, vaan, ihan todellakin kyse on perspektiivistä.

Marjisko myöhästynyt linja-autosta - milloin tämä on tapahtunut?

*teeskentelee tietämätöntä*

#101
02.05.2004 23:04

Mutta, kun marjis ei ole jännittäjä sen enempää kuin minäkään niin meidän on helppo ymmärtää tuo ja oivaltaa tuo lause (varsinkin nyt, kun TC sitä selvensi tässä ketjussa). Eli meillehän tuo on itsestäänselvyys, mutta toisen mielikuvitus, huumori ja tapa suhtautua asioihin voi olla täysin päinvastainen ja silloin ei osaa tarttua edes niihin elämänviisauksiin, joita ihmiset latelevat.

Esim. minä tulen valinneeksi sellaisia kirjoja luettavaksi, jotka olisivat loistavaa luettavaa, vaikkapa jännittäjälle. Mutta jännittäjä ei millään muotoa ole kiinnostunut kyseisistä opuksista ja niinpä hän jää niistä viisauksista paitsi. Jos hän lukeekin niitä, ei niistä mitään irti saa, yhtä sanahelinää vain kaikki.

#102
02.05.2004 23:10

"Marjisko myöhästynyt linja-autosta - milloin tämä on tapahtunut?"

"*teeskentelee tietämätöntä*"

"on myöhästynyt bussista ja paskatkin on tulleet housuun. "

No kyllä sitä marjikselle kaikkee sattuu ja tapahtuu!


#103
02.05.2004 23:15

Housut on kyllä toistaiseksi säilyneet puhtaina, sen verran tulee kuitenkin jännitettyä... XD XD

#104
02.05.2004 23:43

Kiitos siitä.

#105
03.05.2004 08:21

Tuppaudun törkeästi mukaan jauhamaan.. :)

"Välttämättähän sellainen jännittäjä ei kärsi olotilastaan, niinpä hän ei ole kovin vastaanottavainen toisten hyvää tarkoittaville kehoituksille tai esimerkeille. Hän ei pysty muuttamaan itseään. Suomeks sanottuna, kun vituttaa niin vituttaa, minkäs teet?"

Esim. alkoholismissa ymmärtääkseni on sama meininki, eli jos ihminen ei itse koe että hänellä on ongelma, ei hän sitä myöskään lähde parantamaan. Ei vaikka kuinka muut puhuisivat viisaita.
Toisaalta, joku tuollainen sananlasku tai hyvä keskustelu tai loppuunpalaminen tai maksakirroosi tai vatsahaava saattaa laittaa käyntiin ihmisessä jotain ajatuksia, joka jonkun ajan päästä johtaa siihen omaan oivallukseen.

Mun mielestä kaikki tollaiset läpät kuten "älä jännitä" aukeaa OIKEASTI vasta sitten, jos on itsekin oivaltanut jotain samankaltaista kuin se alkuperäinen sanoja. Siihen asti noi on vaan sanoja ja teoriaa.

Tulihan taas naputeltua, oikeesti pitäis tehdä duunia eikä kirjotella tänne :) Hyvää maanantaita!

#106
03.05.2004 09:37

Ei kun sekaan vaan nahtaivel, en nyt muista ollaanko aikaisemmin täällä "tavattu", mut nyt ollaan.

Tiger saattaa hyökätä kohta sanomaan, että tämä liittyy alkoholismiin yhtä paljon kuin Paavo Lipponen Thai-nyrkkeilyyn...;)
Mutta kyllä tämä liittyy, koska ne jännittäjät ovat suurimmassa määrin taipuvaisia myös alkoholisoitumaan.

Alkoholistia ei pysty ymmärtämään täysin kuin toinen alkoholisti...siksipä AA-kerhoissa työntekijätkin ovat ex-juoppoja.

#107
03.05.2004 09:43

Tai ei mitään ex-juoppoja, vaan juoppo on aina juoppo, raittiinakin.

#108
03.05.2004 09:58

No, ehkä toi alkoholismivertaus oli huono, mut tarkoitus oli hyvä :) Pointtina(?) oli se että jos ihminen ei itse ajattele että joku hänen tapansa toimia (esim. jännittäminen) on ongelma, ei hän sitä lähde tietoisesti muuttamaan.

#109
03.05.2004 10:24

Se vertauksesi oli hyvä ja mä tajusin sen täysin. Eli ei anteeksi pyyntöjä please tähän ketjuun.

#110
03.05.2004 10:37

Öööh, AA:ssahan siis ei ole "työntekijöitä", vaan alkoholisteja. Koko homma hoituu ex-juoppojen eli raittiiden alkoholistien omalta vapaaehtoispohjalta ja omista kukkaroista ilman ulkopuolista apua tai rahoitusta. Suomessa AA:lla taitaa olla palkkalistoilla kaksi henkilöä pyörittämässä toimistoa.

#111
03.05.2004 11:19

Ok :)

Pitäis ehkä perustaa joku anteeksipyyntöketju. Sitten adminit vois käydä kuittaamassa: "se on ok, älä jännitä".

#112
03.05.2004 12:18

Toisaalta silti pieni jännittäminen - kuten Marjiskin tuossa aiemmin todensi - on pakollista, muutenhan sitä välittäisi liian vähän. Eli ei kannata jännittää, mutta jonkun verran on silti pakko.

#113
03.05.2004 12:52

Tuo alkoholismivertaus on sinäänsä paikkaansa pitävä, että kovast paljo rupee vituttamaan sellaisina hetkinä, kun on kiihdyksissään tai innoissaan jostain asiasta ja siihen tokaistaan "Älä jännitä!".

Eihän sillä nyt välttämättä ole jännittämisen kanssa mitään tekemistä. Yin ja Yang kun menevät epäbalanssiin muistakin syistä.

Näin ollen siis "apua" omaan tilanteeseen ei tule hakeneeksi, kun ei tiedosta olevansa pulassa, vaikka toinen jotain huomautteleekin.

Itsehän heiluttelen vaakakuppia ihan vaan sen takia, että se voi sitten rauhassa palailla balanssiin, mutta jännittäminen saattaa usein olla hyvinkin kaukana tilanteesta.

#114
03.05.2004 13:02

Kuten jo aiemmin todettiin, jännittämisellä on meille jokaiselle oma merkityksensä ja esim. TC käyttää sitä yhteyksissä, joiden hahmottaminen on meille muille vaikeaa.

Mutta TC:n toteamus, että omana itsenään oleminen vähentää monia jännittämisen muotoja, osui kyllä oikeaan. Ihmisellä on voimakas tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään. Siksi näkisinkin, ettei tuo omana itsenään oleminen synny mistään metsässä mölisemisestä tai nakkisillaan kaupungilla hiippailusta vaan siitä, että kokee ainakin hetkittäin tulleensa täysin ymmärretyksi toiveineen, suruineen ja haaveineen. Iän myötä nämä hetket ehkä joillain katoavat ja muutenkin esim. kovin erikoislaatuisilla ihmisillä tuo yhteisymmärrys ei ole mahdollinen.

Ja useassakin säikeessä esille tulleeseen sinänsä varsin loogiseen näkemykseen, ettei anna toisen negatiivisten mielialojen vaikuttaa itseensä, en kyllä voi yhtyä. Ihmisellähän on pyrkimys olla samassa tunnetilassa muiden kanssa, ts. pahantuulinen puoliso tms. pyrkii usein saamaan toisen mukaansa tuohon tunteeseen eikä niinkään odota mitään neuvoja, tukea tms. Sama pätee toki positiivisiinkin tunteisiin, innostunut haluaa muidenkin innostuvan jne. Nämä aluksi varsin itsekkäiltä näyttävät pyrkimykset ovat aivan luonnollisia ja syntyneet evoluution tuloksena. Ammoisina aikoina ei ole ollut toivottavaa, että toinen tanssii hulabaloota toisen tapellessa vernhimoista sapelihammastiikeriä vastaan. Taannoisessa bussiturmakeskustelussa tuli hyvin ilmi, miten korkealle arvostamme sitä, että toinen yrittää edes hetkeksi mennä toisen tunnetasolle, siis suremalla mukana.

#115
03.05.2004 13:25

"Ihmisellä on voimakas tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään."

Tämä on tietenkin totta, mutta itse asiassa olen yrittänyt välittää jokseenkin päinvastaista sanomaa aiemmin tässä säikeessä.

"Perustasolla (tällä asialla on pienessä mielessäni monta, monta tasoa) asia on niin, että kykenemättömyys olla oma itsensä on jännittämistä -> pelkää muiden reaktioita. Ei siis uskalla tehdä *mitään*, koska ei voi olla varma, onko se hyväksyttävää. Tällainen ajattelumalli voi sekä tehdä ihmisestä tosikon että kaventaa hänen maailmankatsomustaan. Koska jännittää."

Eli se, että EI välitä mitä muut ajattelevat JA on silti tyytyväinen itseensä on kyllä jännittämättömyyden eräs lähtökohtia. Saivartelemalla tämäkin periaate voidaan kääntää nurinkurin, mutta keskeinen ajatus välittynee.

Ja mitä tulee siihen, ettei anna muiden tunteiden vaikuttaa itseensä, olen kyllä Sokrun kanssa samaa mieltä. Onhan se tietysti mahdollista, joillekin jopa helppoa, mutta useimmille ei. Jännittämättömyys auttaa tässäkin. Mutta koska negatiiviset fiilikset helposti leviävät ympäristöön - kuten positiivisetkin - olen edelleen (en muista enää, missä säikeessä asiasta keskusteltiin; George Carlin -säie?) sitä mieltä, että seura tekee kaltaisekseen. Mutta kumpaan suuntaan, jos kyseessä on kaksi ihmistä, toinen Yin-henkilö ja toinen Yang-henkilö? Niin, sehän taas riippuukin...

//mika

#116
03.05.2004 13:49

"Eli se, että EI välitä mitä muut ajattelevat JA on silti tyytyväinen itseensä on kyllä jännittämättömyyden eräs lähtökohtia."

Mun mielestä toi on kaikkein tärkein asia, tai siis ainakin jos haluaa olla onnellinen. Jos tuntee itsensä ja omat tarpeensa ja jos pystyy hyväksymään itsensä ilman mitään ehtoja. Helppoa?!?

#117
03.05.2004 14:35

Tämä jännittäminen alkaa pikkuhiljaa avautua myös tausta-tarkkailijalle :) Selventäkäähän rakkaat asiantuntijat vielä pari yksityiskohtaa:

1) Voiko jännittämättömyyttä harjoitella?

2) Onko jännittämisellä tekemistä henkilön persoonallisuuden ja temperamentin kanssa, vai onko kyse ympäristön aiheuttamasta reaktiosta tai oireesta?

#118
03.05.2004 14:37

Jep, mutta tuo toisista välittämättömyys kyllä yleensä perustuu tuohon carlin-säikeessä mainitsemaani resurssiajatteluun. Eli tällaisilla ihmisillä on selkärankanaan läheinen, joka hyväksyy tämän kummallisuuksineen. On sanottu, että vanhemmaksi tullessaan oppii olemaan rennommin oma itsensä. Tämä pitäneekin paikkansa koska lapsihan rakastaa vanhempiaan olivat nämä sitten vaikka paskat-housussa-bussia-odottavia.

Toki on niitäkin, joilla tällaista resurssia ei ole ja silti ovat oma itsensä, mutta se vaatiikin jo kovaa luonnetta ja ehkä synnynnäisiäkin resursseja.

#119
03.05.2004 14:52

Mä olen samaa mieltä.

#120
03.05.2004 15:13

1) Vaikea harjoitella, koska harjoitteluun liittyvä itsensä tarkkailu saattaa pahentaa jännitystä. Lisäksi jännityksellä on tapana muuttaa muotoaan, henkinen jännitys lihasjännitykseksi jne. Jonkun muun kriisin kautta voi ehkä päästä jännittämisestä, ehkä myös asiantuntija-avulla.

2)Niin kuin yleensä psykofyysisissä asioissa lukuisten tekijöiden summa. Perimä, lapsuuden kokemukset, aivojen biokemia, ristiriita itsensä ja ympäristön kanssa jne jne..

Ylläoleva pätee siis vain siihen jännittämiseen, jonka minä olen määritellyt. TC:n tarkoittamaan jännittämiseen on ihat omat lääkkeensä.

#121
03.05.2004 16:51

Sokru puhuu ihan asiaa, mutta nythän tässä on käymässä niin, että kärpäsestä ollaan tekemässä härkästä, jolloin koko asia muuttuu päinvastaiseksi. Jännitetään jännittämistä (kuten Sokru sanoikin).

Sitä paitsi, ei tätä asiaa voi tyhjentävästi selittää, se pitää oivaltaa...

Kyseessä on ja pitää olla yksinkertainen asia, jota ei voi liiaksi miettiä. Siinä se pointti juuri onkin. Ei vaan välitä, nauraa vaan (tietyissä rajoissa).

Tästä seuraa automaattisesti tällainen elämänasenne: /cool/

//mika

#122
03.05.2004 17:30

Ei-jännittäminen on melkeinpä buddhalaisuutta siinä mielessä, että ei välitetä liikaa asioista - toisaalta sitten taas tämä ei-välittäminen ei ulotu toisiin ihmisiin siinä mielessä, että empatia ja sympatia katoaisivat.

Jos ei jännitä, niin silloin sitä vain nauraa huolensa pois ja ottaa rennosti. Eikä välitä, vaikka bussi jätti ja rahatkin on loppu, vaan menee sitten vaikka läheiseen baariin ja pummaa kaljan...

#123
03.05.2004 17:31

...eli siis jos ei jännitä, niin maailmassa on hyvin vähän sellaisia asioita, jotka harmittavat tai pilaavat päivän. Oikeastaan niitä ei ole ollenkaan.

#124
03.05.2004 17:43

minusta te jännitätte liikaa. ja korostatte sitä kertomalla että te ette suinkaan jännitä.


ja minusta se on tosi jännittävää..

#125
03.05.2004 22:08

TC on viljellyt tuota jännittämisteoriaansa täällä jo aikana ennen Kristusta, joten nyt sitä sitten nypitään juurmultineen....

Kun sanoit, että se on tehonnut sinun ansiostasi moniin ihmisiin? Et vastannut, että ovatko he läheisiä ihmisiä, että siinä mukana on ollut myös lähimmäisen rakkaus? Silloin uskon sinua.

#126
03.05.2004 22:42

Don't sweat the petty things and don't pet the sweaty things...

//mika

#127
03.05.2004 22:44

Kyllä minä uskon, että esimerkillään voi vaikuttaa muihin ihmisiin. Ehkä jopa paremmin kuin perinteisellä "opettamisella".

Eräs ystäväni sanoi minulle juuri, että hän haluaisi olla siinä missä minä olen nyt. Tämä oli minusta äärimmäisen hienoa, sillä silloin voin olettaa, että esimerkkini (tosin olen kyllä saarnannutkin hänelle) on tehonnut ja ehkä hän nyt viimein pääsisi eteenpäin elämässään. Koska meillä on ollut muutamia samankaltaisia ongelmia, joista minä olen päässyt yli, voin käyttää itseäni esimerkkinä ja positiivisena todisteena siitä, että asioista tervehtyy ja ongelmien jälkeen ihminen voi olla vahvempi kuin ennen.

Mutta en tiedä toimisko tämä ventovieraaseen ihmiseen. Tämä ystävä on minulle rakas, ja toisinpäin, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Tiedän, että ystäväni kokevat minun seurani jostain syystä yleensä aika rauhoittavaksi. Joskus huomaan saman ilmiön tapahtuvan myös vieraiden ihmisten seurassa, joten kyllä kai se periaatteessa on mahdollista tavallaan luoda ilmapiiriä ympärilleen. En tosin tiedä kuinka pysyvä tuollainen lainattu olotila voisi olla ja tarttuisiko se ihmiseen. Ehkä silloin, jos kunnioittasi sitä toista ihmistä ja ehkä jopa haluaisi olla hänen kaltaisensa.

#128
03.05.2004 23:05

Niinpä, mutta mitä mahtaa olla niiden jutut, joilla on oikesti hätä? Joka toinen viikko yksi suomalainen nainen kuolee perheväkivallan takia ja x- määrä lapsia joutuu katsomaan sitä kotonaan.

On ihan kivaa säätää loputtomiin jostain jännittämisestä, joka on mun mielestä aika jonninjoutavaa: on olemassa ihmisiä, jotka ovat tosikkoja....ja ovat ihan hyviä tyyppejä. Kaikkien ei tarvitse olla rentoja, tarvitaan myös ne tylsät tyypit, jotka sitten hoitavat asiat.

#129
03.05.2004 23:10

Tottakai voi olla hyvänä esimerkkinä ihmisille ja herättää luonteellaan/käytöksellään/olemuksellaan toiveita "kunpa minäkin olisin. Mutta auttaakseen toista on ensin osattava ajatella asioita siten kuin toinen ajattelee ja tajuttava vielä, että miksi toinen toimii näin eri tavalla kuin minä.

#130
03.05.2004 23:17


"On ihan kivaa säätää loputtomiin jostain jännittämisestä, joka on mun mielestä aika jonninjoutavaa:"

Mutta mitä olisikaan keho.net ilman jonninjoutavia? Jos aina vain ajattelisi, että voi voi, joku viaton kuolee tänäänkin niin eihän sitä mistään kepeästä tulisi keskusteltua koskaan.

#131
03.05.2004 23:46

Hilma

Ei ole kovin viisasta tuomita muita, kun ei tiedä mitään toisten motiiveista tai lähtökohdista, saatikka sitten tarpeista tai pyrkimyksistä.

Tämä asia on minusta kaikkea muuta kuin jonninjoutava. Joutavaa on vertailla, mikä asia on tärkeämpi silloin, kun kaikki asiat ovat linkissä toisiinsa.

Vastaathan seuraavaan kysymykseen:
En hermostu tai menetä malttiani helposti, saatikka kohdista kiukkuani toisiin ihmisiin, enkä koskaan vahingoittaisi ihmistä. Nämä asiat ovat yhteydessä toisiinsa. Onko mielestäsi silloin joutavaa, että yrittän levittää esimerkkiäni ja ajattelutapaani myös tosille?

#132
04.05.2004 00:07

Kommenttisi ei vastaa sitä fiksua kuvaa, joka minulla sinusta on, ja joka henkii useista viesteistäsi. Olitko kenties pahalla tuulella sitä kirjoittaessasi?

Toiseksi, olen jo kertaalleen tässä säikeessä kirjoittanut, että omalta osaltani jännittämisen liittäminen mihinkään kliiniseen tai vakavampaan tilaan onkin sitten jo ihan eri juttu. Itse en niille vesille aio lähteä, mutta Marjis viitoittaa tietä varsin oivasti.

Kolmanneksi, mitä tarkoitat sillä, että ne "tylsät" (sinun määritelmäsi, ei minun) ihmiset "hoitavat hommat"? Itse asiassa, joissakin tapauksissa asiahan on juuri päinvastoin. Olet ilmiselvästi ymmärtänyt koko konseptin aivan väärin.

Neljänneksi, kukaan ei kaiketi ole väittänyt, etteikö ihminen voisi olla "tylsä" (sinun määritelmäsi, ei minun) ja "ihan hyviä tyyppi". Moinen eksluusio on vain omaa tuotantoasi.

Viidenneksi, et tiedä mistä puhut, sillä Marjiksen mainitsemasta esimerkistä tiedän vain vähän, mutta juuri sen verran, että viestisi ensimmäinen virke ja sen konnotaatiot ovat tylysti vääriä.

Kuudenneksi, kai olet jotakin oppinut tästä säikeestä?
Chillaa, äläkä jännitä.../cool/

//mika

#133
04.05.2004 00:55

Minä ilmeisesti loukkasin yhtäkkiä koko porukkaa samalla hengenvedolla. No, minä pyydän anteeksi koko jengiltä näin yhteisesti: oikeasti ajatttelin omia juttujani , kun kirjoitin tämän onnettoman ja typerän oman viimeisimmän päässä olevan ajatuksen. Oikeasti en omasta mielesttäni ansaitse tämänluokan ruoskintaa, mutta so not?

Kerran se vaan kirpaisee.

Kivaa kesää!

#134
04.05.2004 07:59

Mä luulen että toi "älä jännitä" on TC:n jonkun oman henkilökohtaisen oivalluksen tuottama läppä, joka ei suoraan siirry päästä toiseen. Se ei myöskään tarkoita että joku ei saisi olla sellainen kun on, ainakaan en usko niin.

Ennemminkin se näyttää näin sivusta katsottuna siltä että halutaan jakaa joku omasta mielestä hyvä asia muiden kanssa. Mun mielestä kenelläkään ei ole velvollisuutta miettiä omaa elämäänsä mutta mahdollisuus on.

Voinhan mä olla väärässäkin, ehkä TC haluaa hallitaa maailmaa muuttamalla kaikki ihmiset rennoiksi, jolloin hän voi yhtäkkiä kääntää kelkkansa ja orjuuttaa ihmiskunnan ?!?

:) :)

#135
04.05.2004 08:07

"Eli se, että EI välitä mitä muut ajattelevat JA on silti tyytyväinen itseensä on kyllä jännittämättömyyden eräs lähtökohtia."

Musta tämä on puistattavaa... Sellaiset ihmiset, jotka ovat ehdointahdoin aina ja joka tilanteessa juuri sellaisia, kuin itse tykkäävät olla, ovat monesti myös niitä, jotka ärsyttävät kaikkein eniten... Itseään täynnä.

Mielestäni täysi rentous ja omana itsenään oleminen on mahdollista lähinnä vain lähimpien ja rakkaimpien seurassa. Muissa sosiaalisissa tilanteissa ja ympäristöissä pitää sopeutua, joskus ottaa eri rooleja. Joskus vähän jännittää.

Tässä minun kaksisenttiseni. Jännittämisteoriasta en taida ymmärtää mitään, koska minua niin kovasti jännittää. /jännäkakka/

Lyyti

#136
04.05.2004 08:44

"Sellaiset ihmiset, jotka ovat ehdointahdoin aina ja joka tilanteessa juuri sellaisia, kuin itse tykkäävät olla, ovat monesti myös niitä, jotka ärsyttävät kaikkein eniten... Itseään täynnä."

Yksinkertaista: sekoitat henkisen rentouden ylimielisyyteen. Aivan sama kuin sekoittaisi paikallaan tapahtuvan liikunnan ja koko sen elämäntavan (kehonrakennus) ortoreksiaan.

Sitä paitsi se, että jokin ärsyttää, ON jännittämistä...

//mika

#137
04.05.2004 08:50

Onko niin, että ärsyyntyminen tai muut "negatiiviset" tunneilmiöt ovat TC sinun mielestäsi jotenkin huonompia tai ei-hyväksyttäviä tunneilmiöitä ihmisissä?

Mä en vaan tajua. Mun mielestä "jännittäminen" lienee ihan normaali ilmiö ihmisissä ja sinällään hyväksyttävä. Kauheeta jos ihmiselle aina pitäis kaiken olla vaan cuul ja jees jees, mikään ei vissiin paljoo tuntuis missään? Mitä tällä paetaan, negatiivisia tunteitako? Vai tunteeko tällainen "henkisesti rento ihminen" koskaan mitään muuta kuin rauhaa ja rakkautta?

Lyyti

#138
04.05.2004 09:19

Näkisin asian niin, että itse vastaat omiin kysymyksiisi melko tehokkaasti. Viestiäsi voisi itse asiassa käyttää jopa jonkinlaisena esimerkkinä.

Sinut tavanneena voin sanoa, että pidän sinusta ja kunnioitan sinua kaikkien juttujesi takia kuin myös sen takia, että avoimesti täällä niistä kerrot, mutta ennen kaikkea sen takia, että käytät kokemuksiasi muiden auttamiseen.

It's all good.../cool/

//mika

#139
04.05.2004 09:24

TC /sydän/ minäkin pidän sinusta vaikka en ihan aina sua ymmärräkään :) :-s

Lyyti

#140
04.05.2004 10:08

Apua!

Onneksi on pientä jännitystä tuolla lantion seudussa, muuten tulisi pisut housuun Beckhamille nauramisesta!

#141
04.05.2004 10:17

"Sitä paitsi se, että jokin ärsyttää, ON jännittämistä..."

Heh, tuo pelasti päiväni. Mutta, jos TC vastaisit nt edes johonkin kysymykseeni, etkä pelkäisi minua! ;D pelkokin lienee jännittämistä!??

Kysymys: sellainen, joka ei ärsyynny mistään ei luultavasti uskalla/osaa myöskään kyseenalaistaa mitään asioita, ainakaan julkisesti, se paljastaa jännittämisen? Niinkö? Se vaatii mielestäni pohjalle ärsyyntymistä, että saa itsensä yrittämään muuttaa asioita.

#142
04.05.2004 11:32

Eli kaksi kysymystä vaille vastausta?

1) Kyllä omalla esimerkillä voi näyttää tietä ihan tuntemattomillekin (katso kohta 3/Jakke). Jännittämättömyys kun kuitenkin on ihmiselle aivan luonnollista. Joiltakin se pitää vain kaivaa vähän syvemmältä. Ja muista nyt, että en puhu mistään kliinisistä tiloista, vaan yritän pitää tämän keskustelun omalta osaltani suht' kevyenä.

2) Ei. Kuten on aivan päivänselvää, jossakin ne rajat kulkevat. Jokaisella on ne omansa, joten ei siitä sen enempää.
Kun ei jännitä, niin silloin nimenomaan osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Hyvä pointti itse asiassa, Keiju. Mutta ei se mielestäni vaadi ärsyyntyneisyyttä, että osaa kyseenalaistaa. Järki ei välttämättä vaadi tunteita. Jännittämättömyyttä ja flegmaattisuutta ei saa sekoittaa keskenään. Mutta tämä alkaa mennä pian liian vakavaksi...;-)

-------------------------
Kaverini Jakke, joka ei jännitä.

1) Hän ja awokkinsa naureskellen kertoivat, kuinka heistä on joskus mielenkiintoista kuunnella, kuinka jotkut parit ihan tosissaan riitelevät tiskivuoroista. He eivät tuollaisista pikkuasioista riitele, koska eivät jännitä.

2) Jakke tuli kerran suihkusta, ja sanoi shampoon olevan lepo. Awokki tähän:"Lähr ny menee!", tarkoittaen että ei kai sentään, tai että ihanko tosi (Porin murretta). No, Jakke lähti saman tien munasillaan rappukäytävään. Kun oli käsketty...LOL
Ja awokki haki miehensä äkkiä rappiksesta takaisin, ja molemmat nauroivat oikein kunnolla. Koska eivät jännitä.

3) Jakke asui joskus Helsingissä jonkin aikaa. Kävin sitten kerran hänen luonaan ja juttelimme niitä näitä. Sitten hän katsoi kelloa ja sanoi "Jaahans, taitaa olla se aika", käveli olohuoneen tuuletusikkunan luo, avasi sen, ja kailotti koko naapurustolle "TYPEVÄÄ!". Arvaa putosinko? Pelimies, prkl...LOL
Hän teki tämän joka ilta kello 22:00. Koska ei jännitä.
Kuulemma ensin olivat naapurit vähän ihmetelleet, mutta aika nopeasti monet alkoivat hymyillä koko touhua. Gospel leviää...

Näin.

//mika

#143
04.05.2004 11:53

"No, Jakke lähti saman tien munasillaan rappukäytävään. Kun oli käsketty..."

Jännittäjä kyllä osaa kyllä tehdä samanlaisia tempauksia. Minä voin sanoa, että minulla on pari jännittäjä ystävää. He suhtautuvat monesti haudan vakavasti itseensä, kun on kyse jostain suorittamisesta ja homma menee pieleen. Mutta satunnaisiin tempauksiin ja loistavaan huumoriin hekin pystyvät.

#144
04.05.2004 12:03

Mun mielestäni kiteytin ei-jännittämisen tuolla jo aiemmin varsin hyvin (en kehu itseäni, totean vaan ;-)) seuraavin sanoin:

"...eli siis jos ei jännitä, niin maailmassa on hyvin vähän sellaisia asioita, jotka harmittavat tai pilaavat päivän. Oikeastaan niitä ei ole ollenkaan."

Siinä se. Jos mietitte sitä hetkisen ja unohdatte kaiken epäolennaisen, niin se valkenee suorastaan humahtaen. :-) Siinä kaikki - ja elämä on paljon helpompaa, sekä hermoille että maksalle.

#145
04.05.2004 16:12

Harvoin näkee näin sekavaa keskustelua. Tc:n jännityskäsite on edelleen epäselvä, mutta käsittäisin sen olevan jonkinlainen yhdistelmä tosikkomaisuutta, kireyttä, ehkä kliinistäkin jännittämistä ja tietynlaisiin ihmistyyppeihin liittyviä asioita.

Kysymyshän on valinnoista. Tietyllä tavalla Hilma oli oikeassa: Jos Jaken tapainen ihmistyyppi olisi vallitseva Suomessa, tuskin bussit kulkisivat minuutilleen ja elitaso olisi se mikä on. Eiköhän silloin elettäisi enemmänkin itänaapurin tavoin ja bussit tulisivat joskus "manana". Eli tietynlainen perisuomalainen pingottaminenhan tämän maan on muovannut. En minäkään halua japsien työmoraalia ym. mutta asioitten yhteydet on myönnettävä.

Ja mitä tulee pikkuasioista hermoiluun, kysehän on paljolti korviketoiminnasta. Jonkun isomman ongelman stressaamalle ihmiselle se bussin myöhästyminen on sitten se viimeinen niitti. Okei, sanotte ettei siitä isommastakaan jutusta saisi ottaa murheita, mutta jos se onkin vaikka krooninen kiputila, kuollut muksu tai hakkaava ukko.

Hyviä pointteja täällä kuitenkin on tullut vaikkapa Lyytiltä ja Keijulta. Ja Kaius totesi hyvin eräitten jännittäjien olevan hyviä myös innostumaan pienistä asioista.

#146
04.05.2004 16:18

"Jos Jaken tapainen ihmistyyppi olisi vallitseva Suomessa, tuskin bussit kulkisivat minuutilleen ja elitaso olisi se mikä on. Eiköhän silloin elettäisi enemmänkin itänaapurin tavoin ja bussit tulisivat joskus "manana"."

Kaikista tuntemistani ihmisitä Jakella on ylivoimaisesti korkein työmoraali (no, ehkä muutaman muun ohella). Eli toi meni ihan väärin.

Ette taida kauheasti tuntea pelimiehiä: hommat hoituu ja hauskaa on.../cool/

Ja kolmannen kerran: kun kyse on vakavimmista asioista, kuten nyt tuo krooninen kiputila, en käsittele tätä asiaa siltä kannalta tässä yhteydessä. Menee hyvä asia liian vakavaksi minun makuuni...

Relaa vaan.../cool/

//mika

#147
04.05.2004 16:19

Hmm..keskustelu leviää käsiin, mutta levitköön..

"Jos Jaken tapainen ihmistyyppi olisi vallitseva Suomessa, tuskin bussit kulkisivat minuutilleen ja elitaso olisi se mikä on. Eiköhän silloin elettäisi enemmänkin itänaapurin tavoin ja bussit tulisivat joskus "manana". Eli tietynlainen perisuomalainen pingottaminenhan tämän maan on muovannut"

Vaikka jollain tapaa, omallani, ymmärränkin tuota jännittämättömyyttä, niin tuossa edellisessä on kyllä todella paljon perää.
En silti sanoisi, että jännittämättä ei voitaisi päästä samaiseen, kai kyse on taas vivahde-eroista ja siitä, mitä tuo jännittämättömyys nyt todella on.

Mutta jos haluatte nähdä tietyn tyyppistä jännittämättömyyden täyteistä elämänasennetta, niin menkääpä hetkeksi pällistelemään vaikka Kreikkaan, keskelle arkipäivää keskikaupungille.. :O

#148
04.05.2004 16:37

En - Luojan kiitos - ole Jakkea tavannut, mutta mutu-pohjalta heittäisin, että tällainen kaveri toimii tietyssä viitekehyksessä kieltämättä varsin miellyttävästi ja tehokkaasti. Eli niin kauan kuin ympärillä on edes jotenkin samanhenkistä porukkaa ja tilanne tuttu. En hiukkaakaan epäile edes Jaken työmoraalia. Mutta missä Jakke on silloin kun pitäisi kohdata ahdistuneita, aggressiivisia ja umpinegatiivisia ihmisiä? Tai kun auttamasi ihminen vihaa sinua koska kokee itsensä riippuvaiseksi sinusta?

Jos pitäisi nimetä miesten kuolemansynti nro 1, sanoisin sen olevan tapa tehdä asioita joissa on hyvä ja hakeutua tilanteisiin jotka kokee hallitsevansa. Tämä koskee niin S:sta, TC:tä kuin Jakkeakin.

Ja pelimiehiä en halua tuntea jos heillä ei ole edes kanttia keskustella kroonisista kiputiloista.

#149
04.05.2004 17:13

"Ette taida kauheasti tuntea pelimiehiä: hommat hoituu ja hauskaa on.../cool/"

Niin kai kun pelimiehet osaavat delegoida hommat muille ;-D

Mutta entäs jos kaikki olisivatkin pelimiehiä (tai -naisia)? Kuka sen homman silloin hoitaisi...

#150
04.05.2004 18:46

Jännittäminen vie energiaa, sen verran minä tästä asiasta tajuan. ja se ei ole hyvä asia.


Jos ympärillä on liikaa relaavia ihmisiä niin ei hommat kyllä mihinkään etene ,se on ihan selvä. Ainakin mun kokemuksen mukaan, asiat loppupeleissä, kun ne "jännittäjät" tulevat ja pilaavat kaiken kivan... Mutta jos tigeri aikoo tän maapallon ottaa haltuunsa niin täällä on yksi sotilas valmiina liittymään taistoon.
Otetaan vaan hittiä B....

#151
04.05.2004 18:57

:D Ei tästä mitään tule. Tulkaa kaikki Poriin jazzien aikaan niin selostan oman kantani jokaiselle, joka haluaa kuunnella. Jos ei huvita kuunnella, niin ei se mitään, nautitaan vaan kesästä ;-)

PS. Paitsi sen haluan sanoa, että omien rajojen rikkominen sekä uusiin ja epävarmoihin tilanteisiin meneminen kuuluu mielestäni olennaisena osana tähän, mitä tässä ajetaan takaa. (mikäli minä mitään ymmärrän) Itsensä likoon pistäminen ja nolaaminen on välillä oikein piristävää. Kun tekee jotain sellaista, mitä ei hallitse, voittaa jotain itsestään. Eikä siis jännitä.

#152
04.05.2004 19:06

Tässähän alkaa pian jännittää...

Lainaan taas omia, yhäkin mainioita sanojani (edelleen, totean vain asioiden luonnollisen tolan):

"unohdatte kaiken epäolennaisen, niin se valkenee suorastaan humahtaen."

Unohtakaa nuo "bussitkin ovat myöhässä/mikään ei toimi/perisuomalainen pingottaminen/" -epäolennaisuudet. Henkilö, joka ei turhia jännitä, hoitaa hommat niin, että valittamisen sijaa ei ole. Asioiden hoituminen ja hoitaminen eivät tarkoita sitä, että henkilön täytyy jännittää asioiden hoitumisen turvaamiseksi.

Jännittäminen on turhaa, koska, kuten vicecity sanoikin, se vie turhaan energiaa. Ei tartte jännittää, jotta asiat hoituisivat.

Yksi hyvä esimerkki jännittämisestä on tilanne, joka syntyy, kun joku ehdottaa jossakin ryhmässä tms. hyvää asiaa/juttua, joka hyödyttää kaikkia. Oli juttu miten hyvä tahansa, aina löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että "ei tehdä tuota". Mitään järjellistä selitystä ei ole, on vain sumeaa muutosvastarintaa. Juuri tuollainen muutosvastarinta on hyvä esimerkki jännittämisestä. Ja yleensä se, joka tuo uuden idean esille on se henkilö, joka ei todellakaan jännitä.

Joko edes joku tuntee pakotusta aivoissansa ja on kokemaisillaan valaistumisen jännitysasiassa? :-D

#153
04.05.2004 19:16

veikkaisin että tc hakee tuolla käsitteellään "pelimies" ihmistyyppiä, joka osaa tehdä asiat eritavalla kuin muut ja menestyä.

tämä kyky on tietysti kaiken tämän kehityksen pohja. ja tästä syystä moni suurista neroistamme (galileo, da vinci, kolumbus..) on aina tavallaan toiminut "vastavirtaan".

älykäs ja luova ihminen on harvinaisuus ja tavallaan "tuomittu" aina pärjäämään hyvin.

Miksi sitten niin moni ei edes yritä koskaan luoda mitään omaperäistä?

Tai toimii usein jopa (omankin) järjen vastaisesti ainoana perusteenaan tottumus?

#154
04.05.2004 19:16

veikkaisin että tc hakee tuolla käsitteellään "pelimies" ihmistyyppiä, joka osaa tehdä asiat eritavalla kuin muut ja menestyä.

tämä kyky on tietysti kaiken tämän kehityksen pohja. ja tästä syystä moni suurista neroistamme (galileo, da vinci, kolumbus..) on aina tavallaan toiminut "vastavirtaan".

älykäs ja luova ihminen on harvinaisuus ja tavallaan "tuomittu" aina pärjäämään hyvin.

Miksi sitten niin moni ei edes yritä koskaan luoda mitään omaperäistä?

Tai toimii usein jopa (omankin) järjen vastaisesti ainoana perusteenaan tottumus?

#155
04.05.2004 20:50

"Kyllä omalla esimerkillä voi näyttää tietä ihan tuntemattomillekin (katso kohta 3/Jakke)."

Miten tuo Jakke liittyy siihen, että "omalla esimerkillä..."? Eli ensin sinä rentoutit hänet omalla tyylilläsi (Jakke siis oli jännittäjä siihen asti?) ja sitten hän meni ja huuteli ikkunasta...?

TC:n mielestä se siis onkin kuin onkin jännittämättömyyttä (nyt alkaa valjeta minullekin) se, että uskaltaa pelleillä. Minusta tuo Jaken huutelu on paremminkin örvellystä, ihmisten häirintää, putkaan joutais mokoma!

#156
04.05.2004 21:00

Jason, väärin. Kreikkalainen "whatever dude, let's have a party and not give a fuck"-elämäntyyli EI liity tähän asiaan. Velttous ja asioista välittämättömyys yleisellä tasolla ei ole sama kuin se, ettei jännitä. Aika kaukana olen kreikkalaisesta rentoudesta, omasta mielestäni. /cool/ ei ole sama kuin /tottoroo/
Silti, :-s

Sokrates, jassoo. Jakke on muuten käynyt elämässään sellaisia juttuja läpi, että moni täällä ei osaa edes niitä kuvitella.

Tätä koko asiaa on käsitelty rennosti ja jonkin verran ylimalkaisesti. Ymmärrän että sinusta olisi mielekästä alkaa liittää sitä johonkin krooniseen kipuun tai muuhun vastaavaan, mutta se on sitten jo toinen juttu. Ja alkaisi se mennä jo ohi aiheenkin ("ei koskaan aikuiseksi").

"Jos pitäisi nimetä miesten kuolemansynti nro 1, sanoisin sen olevan tapa tehdä asioita joissa on hyvä ja hakeutua tilanteisiin jotka kokee hallitsevansa. Tämä koskee niin S:sta, TC:tä kuin Jakkeakin."

1) Miksi tämä on kuolemansynti?
2) Eikö ole hyvä, että ihmiset keskittyvät asioihin, joita osaavat?
3) En usko tämän olevan muutenkaan mitenkään *rajoittavan* yleistä.

Sammy, ei. Siis ne jännittämättömät ihmiset saavat asioita usein jopa ENEMMÄN aikaan kuin ne, jotka sokeina kulkevat lauman perässä ja tekevät VAIN kuten käsketään ja VAIN koska on pakko.

Hyvät ihmiset, te sekoitatte asioita. Mitä voimme kommenteistanne päätellä? Että ette ole hokanneet sitä asian ydintä. No, mitä siitä voimme päätellä? No niin, kukin päätelköön itse...;-)

Manki, Maljis ja Simppa tietävät totuuden tästä asiasta. Vice ja Levi ovat lähellä.

"Oli juttu miten hyvä tahansa, aina löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että "ei tehdä tuota"."

Aivan, kuten tämän Yleisen Keskustelun perustaminen, mikä osio taitaa olla eräs vilkkaimpia tätä nykyä täällä keho.netissä. Sätissä osa jengistä oli koko osiota vastaan. Mutta miksi? Niinpä, mitään loogista syytä siihen ei kukaan osannut antaa, eli vain jännittivät...LOL
Onneksi Ako EI jännittänyt ja prkl aika nopeasti koodasi tämän osion tänne /peukut/

Oli miten oli, tämä EI ole vakava asia, ei vaikka voissa paistaisi. Ja SIINÄ se ydin onkin...;-)

Peace and out,

//mika

#157
04.05.2004 21:13

Keskustelu ei toimi kun epäselvän käsitteen alle niputetaan yhä uusia asioita, nyt jo muutosvastarintakin. En ollenkaan ymmärrä, miksei jännittäjällä voisi olla uusia hyviä ideoita. Taitavat laumasieluiset ei-jännittäjät määritellä mikä on hyvä idea ja mikä on hauskaa.
Ja Simpanssin väite, että älykäs ja luova ihminen pärjää aina, menee kyllä harvinaisen metsään. Älykkäitä ja luovia löytyy paljon, mutta vain harvalla heistä on voimia luovia vastavirtaan ja murjoa ideansa läpi. Suuri viisaus minkä eräs älykäs ja luova henkilö minulle sanoi: Yksinkertainen ihminen pärjää elämässä aina!


#158
04.05.2004 21:22

"Yksinkertainen ihminen pärjää elämässä aina!"

Kiitos sokrates, kerrankin joku kehuu minua!

#159
04.05.2004 21:26

"Hyvät ihmiset, te sekoitatte asioita. Mitä voimme kommenteistanne päätellä? Että ette ole hokanneet sitä asian ydintä. No, mitä siitä voimme päätellä? No niin, kukin päätelköön itse...;-)"

Sen, että sinä et osaa sitä meille selvittää ;)

Äläkä jännitä!

Lyyti

#160
04.05.2004 21:30

"Ja Simpanssin väite, että älykäs ja luova ihminen pärjää aina, menee kyllä harvinaisen metsään. Älykkäitä ja luovia löytyy paljon, mutta vain harvalla heistä on voimia luovia vastavirtaan ja murjoa ideansa läpi. Suuri viisaus minkä eräs älykäs ja luova henkilö minulle sanoi: Yksinkertainen ihminen pärjää elämässä aina!"

Hyvin moni ihminen on omasta mielestään älykäs ja luova. Harva sitä todellisuudessa on.

Älykkyys on eräs vaikeimmin mitattavista asioista.. Mutta jos oletetaan että toimivimman/tehokkaimman ratkaisun löytäminen on älykästä. Ja että ympäristön tunnustaminen on tehokkuuden kannalta välttämätöntä, niin älykäs ihminen pystyy sanomaan välillä että on väärässä jotta toimintaedellytykset pysyisivät.

Mutta toki kuiskaa poistuessaan "se pyörii sittenkin."

Ehdottomuus ei minusta kerro juuri koskaan älykkyydestä. Älykäs ihminen kyllä ymmärtää ettei voi tietää kaikkea.


#161
04.05.2004 21:37

Lyyti, :-s

"Keskustelu ei toimi kun epäselvän käsitteen alle niputetaan yhä uusia asioita, nyt jo muutosvastarintakin."

LOL...
Luulitko tämän olevan ihan yksinkertainen asia? Montako kertaa olen tässä säikeessä sanonut, että asiaa on vain sohaistu? Juuri siksi en haluakaan enää kovasti tätä keskustelua jatkaa, sillä tätä asiaa ei voi tyhjentävästi selittää (enkö käyttänyt noita samoja sanoja juuri sivu, pari sitten?) vaikka keskustelua käytäisiin vuosi. Jotkut jutut pitää vaan hokata.../cool/

"En ollenkaan ymmärrä, miksei jännittäjällä voisi olla uusia hyviä ideoita."

En muuten ymmärrä minäkään. Kuka niin väitti? Kysytäänpä häneltä yhdessä, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti.

"Taitavat laumasieluiset ei-jännittäjät määritellä mikä on hyvä idea ja mikä on hauskaa."

Ei kun taas on se idea ihan kadoksissa, jos noin luulee...LOL

Ja voisit hyvänä keskustelijana vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin, jos kerran haluat asiasta keskustella :-)

//mika

#162
04.05.2004 21:46

Vastaapa rakas TC noihin sivulla 8 esittäämiini kysymyksiin Jakesta!

#163
04.05.2004 21:49

Tämä keskustelu kyllä peilaa hieman noiden varsinaisten keskustelupalstojen hiljaisuutta.. :)

#164
04.05.2004 21:59

En löytänyt kuin yhden. Oliko niitä siis enemmän? ("--esittäämiini kysymyksiin--").

Jakke on siis aina ollut /cool/, ei mua ole siihen tarvittu. Meidänlaisillamme on vain tapana löytää toisemme...;-)

//mika

#165
04.05.2004 22:06

Niin, se toinen kysymys siinä samassa oli, että kuinka sinä omalla esimerkilläsi häneen vaikutit? Sanoit aikaisemmin, että "kyllä omalla esimerkillä voi vaikuttaa toiseen " ja käskit lukea kohdan "Jakke".

#166
04.05.2004 22:14

Niin, siis kun aluksi jengi ihmetteli otta paljaana muna kädessä sitä TYPEVÄÄ!, mutta sitten myöhemmin alkoivat hymyillä koko jutulle...eli relasivat...:-)

//mika

#167
04.05.2004 22:21

Jännittävä ketju. Jatkakaa ihmeessä :-D

#168
04.05.2004 22:21

Eli siis Jakke näytti esimerkillään toisille...että voi relata...hienoa Jakke.
Minua edelleen kiinnostaisi, että miten sinä olet saanut toiset relaamaan? Juossut muna kädessä kadulla vai?

#169
04.05.2004 22:32

"Juossut muna kädessä kadulla vai?"

Hmm...hyvä idea...;-)

No, seura tekee kaltaisekseen, eikö? ;-)

//mika

#170
04.05.2004 22:38

Joopajoo, onpas melkoista "filosofointia" koko ketju. Kuten Sokrates sanoi, TC tuntuu sisällyttävän Älä Jännitä (tm) -teoriaansa kaiken mahdollisen positiiviseksi katsomansa asian. Jos tuolla jännittämättömyydellä haluaa tosissaan jollekulle jotain opettaa, niin kannattaisi hiukan koittaa karsia ja pelkistää sitä, ei siitä muuten saa mitään tolkkua.

Itse en näe tässä teoriassa sinänsä mitään uutta ja mullistavaa, samanhan on moni muukin sanonut jo eri sanoin. Bob-setä aikanaan totesi jotta: "Don't worry, be happy." Mitä uutta tämä Teoria Jännittämättömyydestä tuo noihin sanoihin?

Yleensä tällaiset suuret elämänohjeet sortuvat hiukan siihen, että kuvitellaan että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Olen siitä samaa mieltä, että monien ihmisien pitäisi jännittää vähemmän, mutta ei tuo mikään kaikki ongelmat ratkaiseva taikasana ole.

Muuten olen huomannut, että useimmat todella luovat ihmiset ovat todella kaukana TC:n ihannetilasta. Yleensä todelliset taiteilijat ovat todellisia jännittäjiä. He saattavat hermostua todella naurettavan pienistä asioista. Mutta se ei estä heitä olemasta luovia. Ehkäpä juuri päinvastoin?

#171
04.05.2004 23:14

Aivan. Hyvä viesti /palvo/

"Yleensä tällaiset suuret elämänohjeet sortuvat hiukan siihen, että kuvitellaan että kaikki ihmiset ovat samanlaisia."

Aivan. Ja tätähän mä sanoin jo ihan alkusivuilla, että kyseessä on MUN elämänfilosofia. Jossain sivulla kivi ja tikku multa alettiin siitä kysellä, ja epätoivoisesti yritin asiaa valaista. Itse en ottanut asiaa laajamittaisesti puheeksi, koska tiesin lopputuloksen.

Mutta saatiinpa taas jutun juurta..;-)

Mutta se siitä, ja kohti uusia seikkailuja..

//mika

#172
05.05.2004 08:07

hehe. Tää jännittämiskeskustelu on huippu, melkein vois liimata tän johonkin oppikirjaan esimerkiksi siitä miten oivalluksia ei voi siirtää päästä toiseen, vaikka saarnaisi tuhansia vuosia ja tekisi ristiretkiä :)

Ehkä tästä näkee myös että omaa filosofiaa on tosi vaikee selittää, varsinkin näin virtuaalisesti pieniin tekstibokseihin ilman näkemättä niitä opetuslap... eiku tyyppejä. Koska pelkät sanat ei riitä, tai ne tarkoittaa toiselle eri asiaa. Ei voi väittää etteikö TC olisi yrittänyt :)

Ja sit taistellaan jostain täysin epäolennaisesta, kuten oliks joku kaveri olemassa tai osasko se oikeesti lentää tai kuinka jännitetään oikein tms.
Tää on ihan kuin joku kirkkohistoria pienoiskoossa, tosi mielenkiintoinen ilmiö.

No, Pelle Miljoonakin sanoi jo monta vuotta sitten:
"Älä usko minua vaan usko sydäntäsi"


t. ortojännittäjä

#173
05.05.2004 09:57

Filosofian kanssahan tällä keskustelulla ei ole juuri mitään tekemistä. Filosofia tieteenä on eksaktiudeltaan verrattavissa matematiikkaan eivätkä mitkään epämääräiset mutu-jutut kuulu siihen.

Tuo väite, että älykkäät ja luovat ihmiset pärjäävät aina, on kyllä tutkimuksin todistettu vääräksi. Parhaiten ihmisyhteisöissä pärjäävät hieman, muttei liikaa, keskinkertaista lahjakkaammat yksilöt. Huippulahjakkailla (siis lähinnä erittäin luovilla tai matemaattis-loogis-kielellisesti lahjakkailla) on usein keskimääräistä suurempia vaikeuksia "menestyä" so. saavuttaa korkea asema yhteiskunnassa.

Ja ei, tämä ei ole "hullu nero" tyyppinen asia. Kyse lienee ennemminkin ilmiöstä jota H.G.Wells kuvaa hienossa "Country Of The Blind"-novellissaan. Siinä näkevä mies päätyy sokeiden asukkaiden kansoittamaan laaksoon jossa hänen väitteitään näkökyvystä pidetään lähinnä mielenhäiriönä ja häntä päätetään auttaa poistamalla nuo kummat, turhat pallerot hänen päästään...

http://www.litrix.com/cblind/cblin001.htm

#174
05.05.2004 11:24

"Velttous ja asioista välittämättömyys yleisellä tasolla ei ole sama kuin se, ettei jännitä"

Juu, oikeastaan tuo mun juttu oli vain väsynyt heitto tämän threadin jatkeeksi. :) Tiedän kyllä mitä haet takaa, enkä tarkoita, että jännittämätön ihminen ei olisi tehokas, päinvastoin, kuten sanoit..

Kunhan vain toista näkökantaa ja uutta aspektia.. ;)

Edelleen, musta tää koko homma aukeaa parhaiten, kun sitä ei liikaa päässään pyörittele..:)

#175
05.05.2004 11:54

Myönnän, että onnelliset ihmiset ärsyttävät. Olen itse melankolisluonteinen (koitin etsiä sanaa, jolla ei olisi negatiivista konnotaatiota, kuten "masentunut".) enkä silti koe olevani jännittäjä. Nautin haikeasta tunnelmasta ja kyynisestä huumorista ja tunteista, jotka monet saattaisivat tulkita negatiivisiksi. Joskus jopa ajattelen niin pahasti, että olen varma että vain yksinkertaiset ja ainoastaan itsensä ympärillä pyörivät ihmiset voivat olla täysin onnellisia. Ja unohtaa muun maailman.Siksi onnellisuus on hiukan karmivaakin.

Ja vaikka yhdynkin TC:n useimpiin ajatuksiin ja etenkin hänen moraali-käsityksiinsä niin mietityttää hänen Amerikoissa vietetty aikansa, eikö sieltä suolleta vastaavia aivopesuja jatkuvalla syötöllä muutenkin ;-) <--huom!

Delfiinit ovat muuten (aivokorteksin pinta-ala mitattuna tai jotain-en muista) lähes yhtä älykkäitä kuin ihmiset. Ja ne ovat toosi onnellisia, koska niillä ei ole vihollisia eikä huolia, meri antaa kodin ja tarjoaa ruuan. Ponnisteluja ei tarvita. Jos emme olisi koskaan merestä maalle nousseet niin siihenkö olisi tyssännyt meidänkin luovuus?

#176
05.05.2004 12:11

"Esimerkiksi Maapallon asukkaat olivat aina pitäneet itseään älykkäämpinä kuin delfiinit sillä perusteella että heillä oli delfiineihin verrattuna tilillään niin monia saavutuksia - kuten pyörä, New York, sodat ja niin edelleen - kun taas delfiinit olivat tyytyneet polskimaan pitkin meriä ja pitämään hauskaa. Delfiinit puolestaan ovat aina pitäneet itseään ihmisiä älykkäämpinä - täsmälleen samoista syistä." D.A.

#177
05.05.2004 12:23

"Joskus jopa ajattelen niin pahasti, että olen varma että vain yksinkertaiset ja ainoastaan itsensä ympärillä pyörivät ihmiset voivat olla täysin onnellisia. Ja unohtaa muun maailman.Siksi onnellisuus on hiukan karmivaakin."

Tähän liittyy eräs kiinnostava tutkimus, jossa selvitettiin masennusdiagnosoitujen ihmisten ja "normaalien" ihmisten käsityseroja siitä, kuinka hyvin he hallitsevat ympäristöään.

Koehenkilöt, joissa oli siis niin masennuksesta kärsiviä kuin ei-masennukseen-taipuvaisia, asetettiin istumaan yksin. Heidän ulottuvillaan oli katkaisija, jota heidän käskettiin napsutella ja välillä, täysin satunnaisesti, huoneen valot joko sammuivat tai syttyivät katkaisijasta ja joskus sillä ei taas ollut mitään vaikutusta valoihin.

Kokeen jälkeen heitä pyydettiin arvioimaan, kuinka usein valot "tottelivat" katkaisijaa. Tuloksista ilmeni, että ei-masennukseen taipuvaiset ihmiset säännönmukaisesti kuvittelivat "hallinneensa" valoja paljon useammin kuin todellisuudessa oli käynyt. Masennuksesta kärsivät taas kykenivät paljon objektiivisempaan arviointiin.

Mielenkiintoista tässä on erityisesti se, kumpi on muna ja kumpi kana. Onko objektiivisuus maailman ilmiöistä masennuksen seurausta, vai onko masennus objektiivisuuden seurausta?

#178
05.05.2004 13:03

"Aivan, kuten tämän Yleisen Keskustelun perustaminen, mikä osio taitaa olla eräs vilkkaimpia tätä nykyä täällä keho.netissä. Sätissä osa jengistä oli koko osiota vastaan. Mutta miksi? Niinpä, mitään loogista syytä siihen ei kukaan osannut antaa, eli vain jännittivät...LOL"

Länsi-Suomen jännittäjien kannatusyhdistys Kramppi Ry:n pj Lumi (nimi unohdettu taittovaiheessa vaihtaa, mutta ääni muunneltu, faktat poistettu ja kuvattu vastavaloon) muistelee asiaa hiukan toisin. Asiasta oli paljonkin puhettu, ja mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan- ainoastaan vastustavilta kommenteilta edellytettiin perusteluja, koska puolustavat saattoivat aina vedota perinteeseen "No mut miks ei? Perustele!" -klausuuliin. Listasin näitä vastustavia kannanottoja perusteluineen noin kilometrin, mutta yllättäen katosivat lähetysvaiheessa bittiavaruuteen. Alkoi siinä määrin jännittää etten jaksa uusia.

Ja ennen kun kellekään nousee hiki pintaan, olin osion kannalla- mutta kykenen silti siteeraamaan vastakkaisiakin näkökulmia. Epäilen sen johtuvan siitä että jännittämällä tarkkaavaisuuteni äärimmilleen saatoin kuunnella myös omasta kannastani poikkeavia pointteja.

Ja kyllä vain, LOL, tämä on täysin epäoleellinen viesti koko keskustelun kannalta, mutta stressi-erkkinä tykkään tunnetusti takertua niihin pikkuasioihin ja ruutuvihkoihin. Jos jollakulla on vastaan väittämistä, se johtuu lähinnä siitä, että olen tajunnut jotain ratkaisevan tärkeää ja tajuntaa laajentavaa, jota te ette koskaan voi ymmärtää. Sori.

#179
05.05.2004 13:09

Sä olet mun sankarini edelleen. :)

#180
05.05.2004 13:14

Tuo Lumin teksti on melkein kuin psykedeelinen 70luvun proge-biisi. Olen sanaton. /Palvonnan eleitä/

#181
05.05.2004 13:29

wau.../palvo/

#182
05.05.2004 13:38

Tosiasiassa delfiinit eivät ole mitään erityisen älykkäitä eläimiä. Ne ovat laumaeläimiä ja luonteeltaan leikkisiä, kuten koirat, ja siksi ihmiset kuvittelevat niiden olevan älykkäitä. Mutta ne eivät todellisuudessa ole sen kummempia kuin muutkaan nisäkkäät.

#183
05.05.2004 14:13

"Mutta ne eivät todellisuudessa ole sen kummempia kuin muutkaan nisäkkäät."

Ja ihmisethän kuuluvat toki nisäkkäisiin myös. Emmekä mekään siis ole sen kummempia kuin muutkaan nisäkkäät.

#184
05.05.2004 14:34

Lumi, hassuva..:-D

Ote aikaisemmasta ketjusta:

"Ja yhdyn SimpAnssin mielipiteeseen keskusteluosiosta. Keitä se ei kiinnosta - kuten chatissa on jo käynyt selväksi - ei tarvitse osallistua siihen. Keneltäkään se ei olisi pois, se on ihan selviö.

Hyödyt olisivat mm. vanhojen käyttäjien pitäminen (he ovat usein kyllästyneet samoihin aiheisiin - esiintyyhän liikunta-aiheisella sivustolla samoja aiheita väkisinkin aika ajoin - ja osaavat jo kysymättä hakea mahdollisia lisätietoja).

Mielummin keskustelisin yleisistä asioista täällä kuin jossakin muualla.

En usko että kyseisen osion lisääminen mitenkään vaikuttaisi muihin osioihin tai toisi tänne hörhöjä.

Tästä olisi hyvä kuulla mielipiteitä..."

http://www.keho.net/keho?&m=keskustelu&cat=90&part=read&id=55993

Nythän olisi vieläkin mielenkiintoisempaa kuulla niitä mielipiteitä, sillä tämä osio on ollut olemassa jo monta kuukautta. Ja muuten vireänä...;-)

----------------------------

Marjis /palvo/

//mika

#185
05.05.2004 15:02


Alkeisryhmälle oma allas ja jo hyljemerkin suorittaneet eri uimahalliin?

Menee niin monimutkaiseksi tää keskustelu kohta että taidan sukeltaa parilla kierteellä
delffiinin elkein mielikuvauinneille
[http://www.screensavershot.com/nature2/halong.jpg] tuonne. :)

#186
05.05.2004 15:08

LOL juu vaan kaikille. Tuota en olisi muistanutkaan, hyvä pointti!

TC huomauttaa:
"Lumi..
Se oli tää ketju...
Mika"

..ja Lumi siihen että:
"Kannatan ja allekirjoitan kaikkia ehdotelmia"

Kaikkien jännittäjien esitaistelijana ja mielipidejohtajana pyydän jatkossakin yhtä selvää ohjeistusta siitä, mihin ketjuihin sätissä samansuuntaisiksi havaitut kannanotot käydään merkitsemässä. Kyllä se tästä! :)

#187
05.05.2004 15:27

"Tosiasiassa delfiinit eivät ole mitään erityisen älykkäitä eläimiä. Ne ovat laumaeläimiä ja luonteeltaan leikkisiä, kuten koirat, ja siksi ihmiset kuvittelevat niiden olevan älykkäitä. Mutta ne eivät todellisuudessa ole sen kummempia kuin muutkaan nisäkkäät."

Katselin tuossa kerran telkusta delfiinidokumenttia, jossa niiden hämmästyttävä älykkyys osoitettiin erilaisten kokeiden kautta. Oppivat mm. nopeasti laskemaan vaikeampiakin laskutoimituksia ja suorittamaan monimutkaista ajattelua vaativia tehtäviä. Sellaisia jotka monelta ihmiseltä jäisivät tekemättä... ;)

Kyllä ne vaan kummempia ovat kuin monet muut nisäkkäät.

#188
05.05.2004 15:28

Tähän keskusteluun on mahdotonta saada mitään otetta. Hyviä pointteja on tullut, mutta TC:n viesteihin samoin kuin omiini olen kyllä pettynyt.

Toteamukseni kuolemansynnistä oli kuvaannollinen mutta liittyi ohuesti aiheeseen tarkoittaen osaamisen/pärjäämisen/filosofioiden kapeutta. Tokihan oman alan hallituissa ympyröissä viihtyminen harventaa sinänsä opettavaisia epäonnistumisen kokemuksia. Mutta tämä on taas oma laaja kysymyksensä jota ei kerkiä käsitellä.

Joku vei keskustelun eläinkunnan tasolle ja sinnehän se olisi pitänyt jo aikaisemminkin viedä. Tämä varsinkin jonkinlaisen A-tyypin ainainen tyytymättömyys vallitseviin oloihin kun on ihmisen ns. luomakunnan kruunuksi vienyt. Onko se hyvä asia, viisaammat päättäkööt.

Mutta jos nyt äkkiä käännämme kelkkamme ja leimaamme tuon ihmistyypin kireiksi pingottajiksi ei sekään liene oikein (tuskin TC&kumppanit tätä tarkoittivatkaan). Parempi on yrittää ohjata heidän kapasiteettinsa pitkällä tähtäimellä hyviin asioihin. Niiden määrittely on sitten jo todella vaikeaa.

Ja väite, ettei jännittämällä/pingottamalla voisi päästä koviin tavoitteisiin, on kyllä väärä. Tunnen ihmisiä, jotka hyvinkin stressipohjaisella toiminnalla ovat tehneet yleiseti erittäin arvostettuja asioita.

Mutta lopuksi sanoisin, että iän myötä usko pelimiehiin ja koviin juttuihin on kyllä haalistunut. Joskus kymmenkunta vuotta sitten jonkun ns. hyvän tyypin rento koheltaminen ehkä ihastutti mutta nykyään näkee senkin elämäntavan rajallisuuden. Toki aihe on mahdoton kun en ole sen enempää Jakkea kuin Petriäkään nähnyt.

#189
05.05.2004 15:44

..."mutta TC:n viesteihin samoin kuin omiini olen kyllä pettynyt."

Joo, ei taida TC pysyä enää itsekään kärryillä tässä omassa viisaudessaan. Kiertelee ja kaartelee kysymyksiäni.

Yksinkertaisesti olen tullut siihen lopputulokseen, että TC:lle jännittämättömyys on juuri sitä, mikä sokratesta ei enää naurata (eikä minuakaan), koheltamista isolla K:lla

Kyllä se niin on, että pelimiehet ovat niitä, jotka pingottavat niin pajon, että sen voimalla uskaltavat lyödä nyrkkiä pöytään ja käyttää voimasanoja hoitaakseen asioita.

#190
05.05.2004 15:59

Ihan näin vaan täysin aiheen (joka on???)vierestä.

Voisko Marjikselle antaa jonkinlaisen "kehon paras Frankenstein" -tunnustuksen??

Kun vertailee alkuperäistä aihetta ja keskustelun paria viimeistä sivua niin WAU!! :P

Siis onneksi olkoon keskustelun äidille!!

#191
05.05.2004 16:00

"Joku vei keskustelun eläinkunnan tasolle ja sinnehän se olisi pitänyt jo aikaisemminkin viedä."

Itse asiassa meinasin jo eilen mainita, että kissat eivät jännitä. Ottakaamme oppia niistä. Jäi sitten kirjoittamatta sekin, niin kuin on jäänyt kirjoittamatta monta muutakin viestiä, kun en useinkaan viitsi.

"Joskus kymmenkunta vuotta sitten jonkun ns. hyvän tyypin rento koheltaminen ehkä ihastutti mutta nykyään näkee senkin elämäntavan rajallisuuden."

Rento koheltaminen ei ole sitä ettei jännitä.

"Yksinkertaisesti olen tullut siihen lopputulokseen, että TC:lle jännittämättömyys on juuri sitä, mikä sokratesta ei enää naurata (eikä minuakaan), koheltamista isolla K:lla"

Koheltaminen ei ole sitä ettei jännitä. Esimerkiksi se, että kiertelee pienessä sievässä ympäri pihoja kavereiden kanssa ja tyhjentää pyörien renkaista ilmat (kuten eräs kaverini teki n. 12 vuotta sitten) ei ole sitä, ettei jännitä. Se on pelkästään tyhmää toimintaa. Enkä arvosta kovinkaan korkealle sellaistakaan henkilöä, joka kuseksii Moskovassa jonnekin hautausmaalle - sekin on puhtaasti älyvapaata toimintaa. Ja molemmat tapaukset ovat kenties kovinkin hauskoja tekijöidensä mielestä ja he ehkä kokevat ne kovinkin "uskaliaiksi".

Se, ettei jännitä ei tarkoita sitä, että tekee jotain "uskaliasta" ja koheltaa tarpeettomasti omiaan.

Taisinpa tuossa jo aiemmin quottailla omia viestejäni, joissa hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi sanoin, mitä tarkoittaa se, ettei jännitä. Mutta ilmeisesti ne olivat niin hyviä viestejä, että niiden antama kuva jännittämisestä ei ollutkaan sitä, mitä jännittämisen määrittelyä peränneet hakivat takaa, niin että ne taisivat hukkua kaiken epäolennaisen joukkoon.

I guess I'm chopped liver.

#192
05.05.2004 16:19

Aiempi esikuvani heitti yleisötilaisuudessa järjestysmiehenä ollessaan ihmisten fillarit puun latvaan.

Ja hautausmaalla räyhääminen on leipälajini, sen voi virkavalta todistaa.

Olen siis älyvapaa koheltaja-jännittäjä.

#193
05.05.2004 16:20

/rolleyes/

#194
05.05.2004 16:21

"You give them an inch, they swim all over you"
- Sebastian, Pieni Merenneito -elokuvassa

Toim.huom. Sebastian on rapu.

#195
05.05.2004 16:44

liito-oravat fiksumpia, varsinkin Giga sellaiset!!!

Mikä olikaan alkuperäinen viesti?!?!?!?!!?

Ps. liito-oravilla on taipuvaisuutta omahyväisyyteen!

#196
05.05.2004 16:45

täysillä kohti aikuisuutta...

#197
05.05.2004 17:08

Käytettävä asiasana: jännittäminen
Rinnakkaistermit: ahdistus
pelot
tunteet

Kuuluu ryhmiin: [55] Psykologia

Ruotsinkielinen asiasana: spändhet

Lähde: YSA - Yleinen suomalainen asiasanasto
http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html


Ja jousipyssyllä ampujat jännittävät erittäinkin paljon! :-O


P.S.
Proge jos maisemat on kuten linkkisi kuvassa, niin tilaa mulle yksi ylimääräinen mielikuvalippu sinne.

#198
05.05.2004 17:46


Määrätön määrä lippuja tilattu.

Kaikki pääsee mukaan sen enempää ikään(fyysiseen että henkiseen),sukupuoleen,väriin,
uskontoon,ruokavalioon,penkkitulokseen,
tai jännittämiseen katsomatta.

Myöskään kirjoitettujen kommenttien lukumäärällä ei ole väliä.

Uimataito suotavaa.

#199
05.05.2004 17:47

Sieltä TC:n postaamasta linkistä..
Simpanssi kirjoitti otsikolla "yleistä palsta"..
"Olisi ehkä ihan hyvä laittaa tänne palsta, jossa keskusteltaisiin yleisistä asioista. Siis jutuista jotka eivät liity suoranaisesti liikuntaan tms.

Kun moni keskustelu täällä ajautuu siiihen kategoriaan kumminkin.."
.
.
.
Tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä, että "yleistä palsta" on minun lehtolapseni. /ounou/ Oikea Rosemaryn painajainen..

Juu ja tuosta älykkyydestä ja menestymisestä sen verran, että tokihan se älykkyys ja menestys pitää määritellä/rajata ensin, jotta voitaisiin sanoa että niillä on/ei ole korrelaatiota. Koska molemmmat ovat todella vaikeita mitata.

Suurin ja kaunein menestyksen aiheuttava tekijä on tietysti motivaatio.

"Motivaatio ei ole kaikkea, mutta mitään ei ole ilman motivaatiota."

marjis.
Näkemiin ja kiitos kaloista.

#200
05.05.2004 17:59

Simpanssi osui ytimeen. Motivaatiosta kaikki lähtee. Ja kaikkihan eivät halua "menestyä".

#201
05.05.2004 19:16

Totta. Jos joku haluaa jännittää, niin silloin tuskin on motivaatiota olla jännittämättä.

#202
05.05.2004 21:22

Valion Fanny-maitosuklaavanukkaassa on 1% suklaata. Kuvitelkaa. Suklaavanukkaassa 1% suklaata. Nyt rupes tätäki poikaa jännittämään. Mitä pirua ne 99% on? Vastaa doc, please. Olenko normaali.

#203
05.05.2004 21:24

"Olenko normaali."

Et.

"Mitä pirua ne 99% on?"

Vanukasta. Ei tää voi olla näin vaikeeta.

#204
05.05.2004 21:35

Barney Flintstone, olet idolini enemmän kuin anttituisku

#205
05.05.2004 23:10

"'Cause the most perfect strangers that you can talk to
Are the ones who pretend that you're not really you

Are with any attempts here to play Frankenstein
Come with plenty of chances for changing your mind
When you're building your own creation
Nothing's better than real than a real
Imitation"

Aimee Mann, Frankenstein

#206
05.05.2004 23:18

Dan Fante on John Fante poika.

Ajattelin että tämä tieto uupui jolta kulta.

#207
06.05.2004 00:40

En ole tuollaista dokumenttia sattunut katsomaan, mutta delfiinejä työkseen hoitava ja kouluttava tuttavani ainakin oli sitä mieltä, että tuo delfiinien älykkyys on lähinnä myytti.

#208
06.05.2004 00:46

... sinä naurettavan pieni kassissa kannettava koira. Valion Fanny -maitosuklaavanukkaassa on tietysti suklaan lisäksi maitoa ja vanukasta. Jos maitosuklaavanukkaan, suklaan, maidon ja vanukkaan ravintoarvot on tiedossa, niin niistä pystytään laskemaan suklaan, maidon ja vanukkaan prosentuaalinen osuus maitosuklaavanukkaassa. Kts. viestiketju "Fast WHEY3:n sisältö".

#209
06.05.2004 01:07

Onpa kauhian totista porukkaa! MUAH!

#210
06.05.2004 01:13

Yhden ihmisien toisilleen aiheuttamia vammoja työkseen hoitavan ystäväni mielestä ihmisten älykkyys on vain myytti.

#211
06.05.2004 09:15

Ask the dust on tuttu?

Kaikille: turha jännittää, hyppäät vain oksalta ja alat liitää!

#212
06.05.2004 09:33

Mullapa on Egotripin keltainen vappupallo. /sankari/

Lyyti

#213
06.05.2004 09:37

Totta kai "Ask The Dust" on tuttu, ja niin on "Chump Changekin".

John Fantehan kirjoitti, että "Don't Be Bitter", mikä sopii ketjuun mainiosti.

Nyt jos vielä joku kertoo pitävänsä "John Lurie & The Lounge Lizards"-orkesterista, olen ällikällä lyöty.

#214
06.05.2004 10:01

Heh, Fante on uusi tuttavuus. Ensin luin isää, sitten poikaa. Syksyllä tulee Dan Fanten toinen romaanisuomennos Sammakolta. Siihen asti fiilistellään alkuteksteillä.

Ja sitä paitsi fake jazz sopii hyvin yhteen soul fictionin kanssa...

#215
06.05.2004 10:19

John Lurielta en ole kuullut kuin muutaman biisin (Africa Swim -levy tms.), mutta ei ole oikein mun musaa. Periaatteessa kannatan, toki (vrt. esim. johonkin Kiss FM -musaan /yokkis/). Voisin vaikka lyödä veikkaa, että täällä on ainakin yksi ihminen, joka saattaisi lämmetä tollaselle musalle. Ketjun aloittaja.

Mielenkiintoisissa leffaprojekteissa kaveri on ollut mukana. Down By The Law oli mielestäni hyvä leffa, joskin näin sen...hmm..."otollisissa" olosuhteissa (tuolla --> http://www.backpackbudapest.hu/). Pari muuta on kyllä olleet aika outoja. New Rose Hotel sai Mankilta 0 ja multa 1 (tuokin ihan vain Christopher Walkenista), Clay Pigeons Mankilta 3, multa 2 (asteikolla 0-5).

Mutta tuosta filosofian (niin pehmeää joskus, että suorastaan valuu käsistä) ja matematiikan (niin kovaa joskus, että sattuu) vertailtavuudesta olen kyllä vähän sitä mieltä, että.../miettii/...(joku toinen säie joskus)

//mika

#216
06.05.2004 10:56

tykkää myös nälästä? Siis kirjasta...

Nälkäisenä on toki parempi myös liitää, vaikka vähän jännittääkin, koska saa ruokaa (tämä siis liito-oravaperpektiivistä).

#217
06.05.2004 11:48

"Down By Law" on Jarmuschin upea mestariteos. Elokuva jonka alkumusiikkina on Tom Waitsin "Jockey full Of Bourbon" ei voi olla kuin loistava! Waits, Lurie ja Benigni samassa sellissä, ihanaa!

Lurien musiikista voisin suositella vaikkapa tätä viimeisintä:

http://www.strangeandbeautiful.com/marvin/

"Legendary Marvin Pontiac: The Greates Hits"

Mikäs filosofian suuntaus on niin valuvaa ettei ankara logiikka sanele sääntöjä?

#218
06.05.2004 12:08

Hamsunin Nälkä jätti vähän kylmäksi kyllä. Ehkä syynä oli se, että sitä lukiessa minullakin oli nälkä. Maha tyhjänä on paha kokea ylevänä se, että joku kärsii nälkää... tosin Ask the Dustin appelsiini-dieetti otti myös koville.

Täähän menee ihan runopiiriksi kohta.

#219
06.05.2004 12:35

Tom Waits kicks ass, ja löytyy häneltä tähänkin aiheeseen, jota Sokrates sohaisi, kaikenkattava läppä:

"The higher that the monkey can climb, the more it shows it's tail"

... ...


Sitten itse Asiaan:

A.T. laulaa "heiheimikäsullaooo--ooonmikäsuavaivaa"

hmmm... Onko tuo oikeasti laulu jännittäjille, eikä 7-10v pikkutytöille? Salaliitto ihan selvästi. Siinä miettimistä itse kullekin.

#220
06.05.2004 12:49

Tigerclaw ja Antti Tuisku ovat sama henkilö???? No, ei siinä mitään, TC:lle rispektiä tyylikkäistä olkapäiden hytkytyksistä Levyraadissa.

#221
06.05.2004 13:09

Ei kun siis yleisesti ottaen se, että omasta näkemyksestähän se on kiinni.
Kunnioitan filosofiaa noin yleisesti, mutta onhan se joskus aika huvittavaa ajankulua. Matematiikka taas on tietyssä_mielessä kaiken tieteen perusta ja mitattavissa sekä todennettavissa, olkoonkin sovittua. Ja sovittuahan sen onkin oltava, sillä Uffo-miehet eivät vielä ole salaisuuksiaan meille jakaneet...;-)

Hyvä ystäväni, joka on lukenut enemmän faktakirjoja kuin kukaan tuntemani henkilö (no, jaa...Dr. Scaffidi ja Dr. Barnes ovat kyllä lukeneet enemmän, ihan ikänsäkin puolesta), lopetti monen vuoden filosofian lukemisen turhana. Ja hän muuten elää todella askeettista elämää, ja lukee n. 8 tuntia joka päivä. Todella poikkeava yksilö ja myöskin todella tietävä kaveri.
Hänen tekstiviestinsä asian tiimoilta meni jotenkin niin, että "Filosofia = teoriaa, Tiede = faktaa". Hän toki tarkoitti tuota pilke silmäkulmassa, mutta...

Tietysti voidaan kysyä, mikä on filosofiaa. Onko matemaattisten teorioiden pohdinta filosofiaa? Niin...

Filosofia on tärkeää eikä matematiikkakaan todellakaan ole aukotonta, mutta itse en jaksa kauheasti innostua aivan_kaikista pehmeiden tieteiden haaroista...

Viestini on täysin subjektiivinen, ja sellaisena pysyy ;-)

//mika

#222
06.05.2004 13:24

"Filosofia = teoriaa, Tiede = faktaa"

Jahas, lukenut kaveri ei ole tainnut vielä ehtiä epistemologiaan saakka...

Faktojahan ei reaalimaailmassa ole olemassakaan.

#223
06.05.2004 13:50

"Faktojahan ei reaalimaailmassa ole olemassakaan."

Hehe, paitsi että 12.5.2004 suomalaisessa musiikkimaailmassa RÄ-JÄH-TÄÄ!

#224
06.05.2004 14:01

Hei, onks niin että se, joka ei oo kertaakaan tämän ketjun aikana hymyillyt tahi naurahtanut itsekseen, jännittää? /plonti/ /lumiukko/

Lyyti

#225
06.05.2004 14:07

Lyyti, ON se niin! Nyt se selkis.../tuuletus/

Kaius, hyvä heitto ;-)
Kuten sanoin, kaikkihan loppujen lopuksi tai alkujen aluksi, miten vain, voidaan käsittää filosofiana. Ymmärrät silti varmaan, mitä kaverini ja minäkin tarkoitamme. Epistemologia nyt on kuitenkin melko tieteellistä, ihan lähtökohdiltaankin.

Fakta. Hmm...no, riippuu miten fakta käsitetään. Jos fakta on jotakin, mitä ei ole pystytty todistamaan vääräksi (eli yleisesti hyväksytty teoria), niin silloin niitä on paljonkin. Jos taas fakta on jotakin sellaista, mitä voidaan pitää *totuutena*, niin silloin katselen omalla pöydälläni tyhjää paperia.

Mutta ontologia se vasta mielenkiintoista onkin...

//mika

#226
06.05.2004 14:55

Tosi taas on jotain, joka on voitu *todistaa*. Se, että väitettä ei ole todistettu vääräksi ei tee väitteestä totta.

Itse asiassa negaation kautta todisteluyrityskin on absurdia puuhaa. Todistapa vaikka, ettet ole jännittäjä. ;-)

Reaalimaailman faktoina, totuuksina, pidetään hyvin todennäköisiä ilmiöitä. Mutta tosiahan nämä olettamukset eivät ole. Mikään ei estä maapalloa olemasta sekunnin päästä neliskanttinen, me vain kovasti luotamme ettei näin käy. Sekään, että esim. luonnonlait näyttävät pysyneen kauan samoina, ei sano mitään siitä että näin olisi vaikkapa minuutin päästä.

Totuuksia sen sijaan löytyy vaikkapa filosofian piiristä pilvin pimein.

Jos oletamme, että lauseet: "Kalle on poika." ja "Kaikki pojat ovat villejä." ovat tosia, voimme päätellä, että lause "Kalle on villi." on myös tosi.

*Tämä* on faktaa, ei teoriaa.

;-)

#227
06.05.2004 16:07

Olet silti aivan oikeassa /palvo/

Jos jotakin on sovittu, sitten se vain on niin, jos ei ole sovittu jotakin muuta tai joillakin ehdoilla tai muilla muutosmääreillä. 2 + 2 = 4, koska niin on sovittu. Ja 2 on 2, koska se on 2. Sillä sipuli.
(Paitsi kvanttifysiikassa, jolloin hiukkastasolla 1 voikin olla 2, mutta se ei kuulu tähän...).

Luonnonlakien suhteen tämä onkin sitten jo vaikeampaa. Logiikka (tieteenalana) sinänsä toimii toki kuten matematiikkakin, mutta käsiteltävien määritelmien on ensin oltava faktuaalisia. Jos Kallella on sekä naisen että miehen sukupuolielimet (hermafrodiitti), onko hän sitten poika? Villi voi kyllä olla...;-)

Ei ole tarkoituksenani saivarrella, kunhan lonkalta heittelen tyhjänpäiväisyyksiä...;-)

//mika

#228
06.05.2004 16:27

Joo, mutta mielikuvituksen ulottuvuudet ovat paljon matematiikan ulottuvuuksia laajemmat. Ja ajan ja avaruuden kanssa, ja filosofian.

#229
06.05.2004 16:47

Niin logiikan mukaanhan "tosi" tai "fakta" on paikkansa pitävä tosiuskomus. Tämä määritelmä pitää sisällään sen varauksen, että kaikki totuudet ovat antiessentiaalisia ja epäontologisia paitsi tietyssä ajassa ja paikassa. Sen pyörittely mikä on teoriaa ja mikä tiedettä, täytyy pitää liikkeessä, mutta maailmaahan aika pitkälti pyörittää "tyhjä puhe", filosofia, politiikka, sopimukset, uskonto, Jari Sarasvuo. Ajatus (teoria) edeltää intentionaalista tekoa.

#230
06.05.2004 19:19

"(Paitsi kvanttifysiikassa, jolloin hiukkastasolla 1 voikin olla 2, mutta se ei kuulu tähän...)."

Eeei, ei, kvanttitasolla jokin, joka voi olla 1 tai 2, voi olla kvanttitilassa, eli potentiaali olla 1 että 2 on yhtä suuri. Tosin tätä on mahdoton todeta, koska mittaaminen romahduttaa kvanttitilan jommaksi kummaksi tilaksi.

#231
06.05.2004 20:18

"En ole tuollaista dokumenttia sattunut katsomaan, mutta delfiinejä työkseen hoitava ja kouluttava tuttavani ainakin oli sitä mieltä, että tuo delfiinien älykkyys on lähinnä myytti."

On hienoa, että uskot tuttavaasi (olet selvästikin ei-jännittäjä) mutta kun mitataan, miten paljon aivomassaa eläimellä on käytettävänään muuhun kuin ruumiin perussäätelyyn, on kerroin ihmisellä 7.44 ja delfiinillä 5.31. Kaukana perässä tulevat muut: simpAnssi 2.49, KOIRA 1.17 (vertasit delfiinejä koiriin, onhan ihminenkin laumaeläin!) kissa 1.00, rotta 0.40 jne.

Elikkä älykkäimpiä ovat nisäkkäät, joiden aivokuoren pinta-ala on kasvanut suurimmaksi.
Ja nyt rupesin miettimään omia argumenttejani. Eli jos meri on sellainen ympäristö, jossa aivojen kehitys pysähtyy, niin luulisi että delfiinitkin ovat joskus olleet "maalla" mutta palanneet jossain vaiheessa mereen ja jääneet veteen junnaamaan. Siksikö niiden eväätkin ovat noin "surkastuneet"?

Toisaalta taas, ei ihmisenkään kehitys "maalla" ole ollut päätä huimaavaa: jos toisimme ihmislapsen 40 000 vuoden takaa nykyaikaan, sen kasvaessa kukaan ei huomaisi eroa eli se olisi täsmälleen yhtä älykäs kuin mekin. Eli onko ihmisen aivojen kehitys taantunut juuri kulttuurin kehityksen vuoksi? Näyttää siltä, että käden jatkeet, erilaiset tieteen tulokset ja keksinnöt ovat ikään kuin korvanneet aivojen rakenteellisen kehityksen.

Näin siinä aina käy, kun rupeaa oikeen pohtimaan aikaisempia pohdintojaan niin mistään ei enää ole niin varma kuin aluksi...ja voi taas miettiä lisää. Kyllä on hienoa tämä ihmisen elämä!

#232
06.05.2004 20:18

Kuulemma joskus yliopiston (olisko ollut matematiikan) luennoilla todisteltiin kai pidemmänkin ajan, että 1+1 ei olekaan kaksi. Ihmisenbiologiaan ei liittynyt, mutta ehkä just kvanttifysiikkaan tai vain kieroituneeseen käsitykseen matematiikasta. Niin, että jos ei mitään parempaakaan tekemistä ole, niin siitä sitten vain todistelemaan :-O
(Vaikka tää turhien viestien kirjoittelu käy kyllä jopa paremmin ajankulusta.)

Joo ei kyllä taas liittynyt tähän keskusteluun millään tavalla, mutta eiköhän tämä ketju ole muutenkin menetetty jo aikoja sitten...

#233
06.05.2004 20:29

Eli, jos Kalle kuvittelee olevansa tyttö, niin kyllä hän silloin omasta mielestään on tyttö, vaikka biologia muuta väittäisi.

#234
06.05.2004 20:41

Kaikki vaan lukemaan pohjille Kanttia ja Descartesia.. Sitten kun luulet jotain tietäväsi niin Wittgensteinin Tractatus Logico Philosophicus käteen ja eikun pohtimaan. Wittgenstein olikin muuten tuon teoksen tekemisen jälkeen sitä mieltä että filosofia on sitten hanskassa. Tosin aluksi hän toteaakin, että " tämän kirjan ymmärtää ehkä vain se, joka itse on jo kertaalleen ajatellut siinä ilmaistut ajatukset." mikä on itsessään aika nasevasti sanottu.


Loppupäätelmähän Wittgensteinilla oli hänen fiksuin ajatuksensa..

"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."

vinkki.. vinkki.. ;)

#235
06.05.2004 20:45

Maljis, niinpä. Ja siinäpä sen ristiriita.../miettii/

Sammy ja Kaius, niinpä. Ja siinäpä sen ristiriita.../miettii/

Harmaan sävyjä, harmaan sävyjä...

Mutta seuraava juttu on kuitenkin ihan mustavalkoisesti HAUSKA!

"One thing kids like is to be tricked. For instance, I was going to take my nephew to Disneyland, but instead I drove him to an old
burned-out warehouse. "Oh no," I said, "Disneyland burned down." He cried
and cried, but I think that deep down he thought it was a pretty good joke. I started to drive over to the real Disneyland, but it was getting pretty late."

Jack Hand(e)y

//mika

#236
06.05.2004 20:47

100:3= 33,3....

mut 33,3.....x3 ei olekaan 100

En tajuu!

#237
06.05.2004 20:59

ufojen kanssa ei voi filosofoida mut niiden kanssa voi matikoida (ja fysikoida).

Tai, voi niiden kanssa filosofoida mutta se menisi väittelyksi koska niiden filosofia on erilainen kuin meidän. tai sitten me opittaisi uutta. tai ne oppisi.

PRKL ku suomi hävis!!!!

#238
06.05.2004 21:10

"Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."

Hmm...jälkiosa kuulostaa ihan media- ja ajatuskontrolloidulta yhteiskunnalta (P-KOREA! mitä tekivät ekaksi, kun junaonnettomuus sattui? sulkivat puhelinlinjat ulkomaille...selvä...)...;-)

Keke, en mäkään..

Keretti, mutta onhan silti länsimainen lineaarinen filosofiakin kovin erilaista itämaisista holistisista suuntauksista...kummatkohan hokais Uffo-miesten höpinöitä syvemmin?

#239
06.05.2004 21:15

Hockey is Canada - Canada is Hockey

/cool/

#240
06.05.2004 21:43

/HULLU/

Prkl, ottaen huomioon, missä olit duunissa taannoin, toi sun epäisänmaallisuutes on kyllä kumma jumma...

Kutsun pian ep:n ja Jyrkin apuun. Tiedätkös muuten heidän reserviarvonsa?
OSAAASTO! ASTO! TAAKSE TSU!

;-)

:-s

//mika

#241
06.05.2004 22:16

Ja oltuaan tovin opettajana rasittaville penikoille Wittgenstein totesi että ei saatana, ny riitti ja ryhtyi keksimään lisää ajateltavaa. Eipä siinä, onhan Tractatus kiinnostava, mutta Wittskun myöhemmässä tuotannossa (myös esoteerisessa) on hyviä juttuja.

Jääkiekossakin olis muuten tarpeen tuo kvanttisysteemi. Menis ykköset ja kakkoset sekasin... vois Suomikin pärjätä. /nyyh/

#242
06.05.2004 22:17

Joko tää on maailman pisin ketju?

#243
06.05.2004 22:28

"Keretti, mutta onhan silti länsimainen lineaarinen filosofiakin kovin erilaista itämaisista holistisista suuntauksista...kummatkohan hokais Uffo-miesten höpinöitä syvemmin?"

Mun mielestä idän viisaat saattais tulla paremmin juttuun niiden kanssa....ihan vaan mutulla ajateltuna.

#244
06.05.2004 22:39

Voi olla, ainakin jos tähän on uskominen (LOL):

"I don't think I'm alone when I say I'd like to see more and more planets fall under the ruthless domination of our solar system."

Jack Handey

Ja tässä vähän filosofiaa itselleni (joskin tuon witty-sanan eteen vois laittaa pseudo-sanan mun kohdalla):

"A witty saying proves nothing."
-- Voltaire

//mika

#245
06.05.2004 23:32

mistä ihmeestä sä oikein kaivat noita aforismejasi, onko sulla joku pehmeäkantinen jenkeistä ostettu "näin vaikutat älykkäältä" opus, josta voi etsiä elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen....

Mutta kiitos niistä, parhaimmat ovat niin ilmeisiä että ihmettelee miksei ole itse keksinyt/ajatellut tuota aiemmin (eikö se oivallus ole juuri noiden tavoite) esim. se "ainoastaan makuasiaoista voi kiistellä, ei faktoista" oli loistava.

ja kyllä stand up koomikot on älykästä porukkaa, pakko myöntää.

#246
07.05.2004 00:03

"On hienoa, että uskot tuttavaasi (olet selvästikin ei-jännittäjä) mutta kun mitataan, miten paljon aivomassaa eläimellä on käytettävänään muuhun kuin ruumiin perussäätelyyn, on kerroin ihmisellä 7.44 ja delfiinillä 5.31. Kaukana perässä tulevat muut: simpAnssi 2.49, KOIRA 1.17 (vertasit delfiinejä koiriin, onhan ihminenkin laumaeläin!) kissa 1.00, rotta 0.40 jne."

No kai kaveriin pitää uskoa tässä asiassa, kun ei Suomesta taida juurikaan löytyä ketään, joka tietäisi delfiineistä enemmän. On aivomassaa tai ei, mutta ei se delfiinien väitetty älykkyys ainakaan ilmene mitenkään niin, että sen ihminen havaitsisi. Ehkä ne sitten sukellellessaan (<-aika hassu sana...) miettii kvanttifysiikkaa ja nauraa hiljaa partaansa, kun ihmiset luulee niitä tyhmiksi. Nuo meriemme partasuiset läskipallerot...

Mutta tämä ketju alkaa menemään vähän turhan asiapitoiseksi, koitetaanpa nyt pysyä poissa asiasta.


"mistä ihmeestä sä oikein kaivat noita aforismejasi, onko sulla joku pehmeäkantinen jenkeistä ostettu "näin vaikutat älykkäältä" opus, josta voi etsiä elämänviisauksia tilanteeseen kuin tilanteeseen...."

Joo, mietin juuri ihan samaa. Voin hyvin kuvitella kuinka TC kaivelee tuota huttua jostain opuksesta sanakirja kädessään. Ja ihan vaan antaakseen itsestään älykkään kuvan täällä keho.net:ssä. TC:tä taitaa vähän jännittää...

#247
07.05.2004 08:27

Ehkä se delfiinien älykkyys ilmenee yksilötasolla, esim. delfiineillä ei ole keltaista lehdistöä, jotka käyttää ainutkertaista elämäänsä sen miettimiseen kenen kaikkien kanssa Beckham oli lentokoneen vessassa matkalla Suomeen :) Lihasimplanteista nyt puhumattakaan.

#248
07.05.2004 09:07

Muuta pehmeää ei ole kuin lihakset ja tämä pyöreä huone, jossa olen.../raivo/

Älykkään kuvan? HA? Ei onnistuis, vaikka itse Picasso olis piirtämässä...:-D

Mutta sen sanon - ja olen tämänkin sanonut kerran aikaisemmin täällä - että ihmisen aivotoiminnan mittaamisen rajat johtuvat juuri ihmiset omista aivoista. Kamoon, aivoilla mitataan aivoja...eihän siinä voida päästä eteenpäin ihan loputtomasti...;-)

//mika

#249
07.05.2004 09:12

No lihasimplantithan on oiva esimerkki älykkyydestä. Uusi ratkaisu uuteen ongelmaan.

:-)

#250
07.05.2004 10:14

"mistä ihmeestä sä oikein kaivat noita aforismejasi----
esim. se "ainoastaan makuasiaoista voi kiistellä, ei faktoista" oli loistava."

No tuo on ainakin City-lehdestä vuodelta 2002, muistaakseni elokuun numero. On siteerattu myöhemmin mm. MeNaisten pääkirjoituksessa. Meillä on TC:n kanssa sama lehtimaku.

Ja tämä on fakta.

#251
07.05.2004 10:31

2002 olen vielä ollut muualla kuin armaassa Suomessa, joten tuo on valitettavasti jäänyt näkemättä.

Tuon kyseisen "viisauden" (siis toi makuasia-juttu) kuulin Salosen Jussilta lokakuussa 2003, kun olimme samoilla kursseilla. Propsit siis Jussille mun suunnalta.

//mika

#252
07.05.2004 10:37

Okei, uusien faktojen valossa korjaan, minä ja JUSSI tykätään akkainlehdistä.

ps. Älä nyt jännitä, ei se Citynkään oivallus varmaan alkujaan ollut. Eikä mun edes. Epäilisin että tuolla omaperäisyysasteella alkulähteitä on useampia. Ihan hyvä juttu silti. :)

#253
07.05.2004 10:40

Varmasti on useita lähteitä, ja noin hyvälle sanonnalle tuskin edes löytyy kiistatonta alkuperää. Kunhan korjasin asian omalta osaltani (kunnia sille, kenelle kunnia kuuluu). Jussi myöskin muuten "digitoi" logomme, joten mainittakoon nyt vielä sekin hänen (kyseenalaiseksi?) kunniakseen :-)

Jännitä? Mitä se on? :-O

;-) ja :-s

//mika

#254
07.05.2004 11:28

Luultavasti tuokin viisaus on Matti Nykäsen suusta. Sen verran syvällinen sutkaus.

Tässä lisää:

"Ainoastaan hernekeiton mausta voi kiistellä, ei purkista jossa se myydään"

"Ainoastaan makuaistista voidaan kiistellä, ei näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja kuudennesta aistista"

"Ainoastaan maku lähtee, kumi jää"

"Jos katsot kieroon ja tuulee väärään suuntaan, silmäsi jäävät vinoon"

#255
07.05.2004 11:32

"Jos katsot kieroon ja tuulee väärään suuntaan, silmäsi jäävät vinoon"

HaHAA, jäit kiinni. Tuo on kylläkin mummon suusta. Ilmeisesti myös irvistely epäsuotuisalla tuulella voi johtaa pysyviin, ei-toivottuihin seuraamuksiin.

#256
07.05.2004 11:49

Säätiedotusten loppuun varoituksiin olisi hyvä lisätä tuollainen irvistelyvaroitus. "Metsäpalovaroitus on voimassa koko maassa. Etelä- ja Keski-Suomessa irvisteleviä varoitetaan navakasta koillisenpuoleisesta tuulesta." FC Barcelonan lääkäri kieltäisi Ronaldinhoa pelaamasta yli 2 m/s tuulella.

#257
07.05.2004 11:50

Aamulehden Valo-liite 7.5.-13.5.2004, "Merileijona karkuteillä" -juttu (Ville Lehtovaara):

"Kun delfinaariossa opeteltiin vuosia sitten pyrstön näyttämistä pinnalla, tuntui alku hankalalta. Ketkuna luonteena tunnettu Niki ei jaksanut keskittyä tehtävään. Pääkouluttaja Kai Mattson sai kuitenkin kokea yllätyksen palatessaan illalla tarkastuskäynnille.
- Kuulin altaalta outoa loisketta ja hiivin katsomaan. Niki treenasi tehtävää itsekseen pyrstö seinään nojaten. Seurasin Nikin salaharjoittelua ainakin puolen tunnin ajan.---"

"Lasten eläintarhalta katosi ankka pari vuotta sitten. Lintua etsittiin viikkoja. Eräänä aamuna se palasi muina ankkoina mukanaan kaksi poikasta. Illalla hoitajat varjostivat salamyhkäistä ankkaa. ---Matka jatkui heinävaraston alle, missä sillä oli pesä, kertoo ankkaa vakoillut eläintenhoitaja Teija Jokinen. Ankka kävi muutaman viikon päivisin töissä eläintarhalla ja vei poikaset illaksi kotiin."

Näitä juttuja oli monta ko. liitteessä ja ne pelastivat viikonloppuni! :-D

#258
07.05.2004 12:01

It takes a big man to cry, but it takes a bigger man to laugh at that man.

If a kid asks where rain comes from, I think a cute thing to tell him is "God is crying." And if he asks why God is crying, another cute thing to tell him is "Probably because of something you did."

I'd rather be rich than stupid.

I bet one legend that keeps recurring throughout history, in every culture, is the story of Popeye.

To me, clowns aren't funny. In fact, they're kind of scary. I've wondered where this started and I think it goes back to the time I went to the circus, and a clown killed my dad.

--Jack Handy
http://planetwill.jt.org/

Yo quiero Taco Bell

#259
07.05.2004 15:53

Meillä on sama mummo. Aikamoinen sattuma! Mää pyörryn. :-s

#260
11.05.2004 10:46

(Tämä viesti kuuluisi oikeastaan sivulle 8, eli on auttamatta jälkijunassa, mutta enpä silti malta olla kommentoimatta. Pääsenpähän samalla jatkamaan tätä ketjua - kuuluu ihan suosikkeihini täällä...)

Hii, arvatkaapa mikä "sanoma" lähti liidokkiin raapustettuna ikkunastani (ks. viestini tämän ketjun avaussivulla) luettuani Jakesta (Tc s. 8-9)...?! TYPEVÄÄ! Ja kyllä oli Puzzlerilla hauskaa - toden totta, hullulla on halvat huvit... :-D

Pakko nyt kuitenkin heittää kysymys, kun en muista kyseiseen adjektiiviin koskaan missään aiemmin törmänneeni, että olikohan kyseessä mainitun Jakke-nimisen ikkunahuutelijan oma keksintö, vai viljelläänkö tuota mahdollisesti esimerkiksi jollain murrealueella yleisemminkin??? Merkityksen suhteen arvelisin kyllä kuuluvan sarjaan "vastuu on kuulijalla", eli kukin tulkitkoon miten parhaaksi katsoo... vai?

#261
11.05.2004 10:50

Japan Todayn sivuilla oli äskettäin päivän kuvana tämmöinen:
http://www.japantoday.com/e/?content=picture&id=1196&display=all

Aktiivikeskustelijat tuolla saitilla ovat hyvin heterogeenistä ja kansainvälistä porukkaa, (jenkit lienevät kyllä enemmistönä), ja mielipiteiden kirjo sen mukainen. Tuohon nimenomaiseen kuvaan liittyvästä keskustelusta tuli heti mieleeni tämä meidän Ei koskaan aikuiseksi -ketjumme; alkoivat tietysti vääntää puoleen jos toiseenkin siitä, onko kuvan esittämä touhu lapsellista vai ei...

Muuan omassa luokassaan tyypillinen kommentti:
"I guess that you have be to suffering from an identity crisis to dress up like characters from some children's cartoon show and then hang out in public. This type of fun would amuse my 8 year old but teenagers and young adults doing this is extremely childish."

Toisena esimerkkinä näkemys, johon taisi yhtyä aika moni:
"When I first saw this photo, yikes. Now, the more I look at it, these chicks are HOT!"

...Ja kuinka ollakaan, pitihän jonkun sinnekin heittää kunnon wannabe-intellektuelli klisee:
"Socrates lamented about the iconoclasm and loose morals of the youth of his day."

Kävisi vaan tuokin tyyppi lukemassa Keho.netin Sokrua (ja muita), niin ei tarvitsisi pelkkiin kliseisiin turvautua... ;-)

P.S. Epäilijöille tiedoksi, että kumpikaan kuvan tytöistä ei ole Puzzler, vaikka periaatteessa hyvin voisikin olla... Onhan tuolla Harajukussa(kin) tullut hengailtua... ja itselleni esimerkiksi juuri tuolla ja niin monella muullakin tavoin ihanan yleisesti ilmenevä "lapsellisuus", tai uskaltaisinko nyt ihan sanoa "jännittämättömyys" (?!), on ehdottomasti yksi iso syy olla koukussa Japaniin!

#262
11.05.2004 11:27

Odotin jotain tosi repäisevää, mut eihän siel mitään näkynyt. Pari tyttöä istumassa kadulla, sitä kuvaako tarkoitit?

#263
11.05.2004 11:34

Taisipa olla kyseinen sana ihan Jaken itsensä lanseeraama...varmasti sen v-kirjaimen voisi vaihtaa r-kirjaimeen merkityksen suunnattomasti muuttumatta...

Hauska kuva! :-D

Tuo ensimmäinen lainattu kommetti kuvaa koskien on LOISTAVA! /palvo/
Tuollaisten ihmisten [kommentin kirjoittajan ja hänen sielunveljiensä] kustannuksella voi pilailla koko elämänsä...LOL

Japani on muuten melkoinen vastakohtien maa (en ole itse käynyt, mutta opiskelukavereina oli kymmeniä, joiden kanssa tuli hengailtu paljon), varsinkin sukupolvien väliset erot tuntuvat noin yleisellä tasolla olevan megalomaanisen suuria. Kiinnostava maa...

//mika

kirjaudu sisään jos haluat vastata