Miksi naiset laihduttavat?

70248
6. tammikuuta 2004 15:22

Aloitanpa tässä uuden gallupin, kun teräsmies tuolla kiinteytymiskeskustelussa mietti, että miksi naisten aina täytyy vaan laihduttaa ja laihduttaa. Saisimmeko tässä ketjussa aikaiseksi pienen katsauksen laihduttamisen erilaisiin (?) motivaatiotekijöihin?

Laihdutatko terveys-, ulkonäkö- tms syistä, vai ajaako sinut laihduttamiseen jotkin muut, ulkoiset paineet? Miten koet yleisten kauneusihanteiden vaikuttavan itseesi? Pakottaako naisen laihduttamaan mies vai onko se sittenkin meidän omaa syytämme?

Vastaukset: 88

#1
06.01.2004 15:37

Jos sallitte lisäisin vielä muutaman kysymyksen eli

Mitä vaikutusta esim. mainoksilla, missikisoilla, muotinäytöksillä, pop-idoleilla ja televisiolla on laihdutukseen? Onko nyky-yhteiskunnassa vaikeaa tulla hyväksytyksi, mikäli ei täytä ns. missin mittoja? Minkä takia yhä useampi turvautuu rasvaimuun, silikoneihin jne.? Näitä ei kyllä terveyssyistä hankita.. /miettii/

#2
06.01.2004 17:33

Luulen, että naiset puhuvat enemmän laihtumisesta kuin itse asiassa laihduttavat. Minäkin olisin mielelläni parisen kiloa kevyempi (ts. jos laihduttamisesta puhutaan, otan kyllä osaa keskusteluun), mutta koska siihen ei ole tarvetta, en myöskään laihduta.

#3
06.01.2004 17:34

Luullakseni naiset laihduttavat samasta syystä, kuin he mm. käyttävät meikkiä, hiertäviä korkokenkiä, pikku-pikku toppeja ja hameita kesäisin, push-up rintaliivejä ym.

Eli näyttääkseen hyvältä itseään varten.

#4
06.01.2004 17:40

"Minäkin olisin mielelläni parisen kiloa kevyempi "

Miksi? Mikä siihen on syynä, että se laihduttaminen on niin yleistä?

/miettii/---/miettii/

#5
06.01.2004 17:48

Miksi niin usea nainen kokee, että itsessä on muutama ylimääräinen kilo, vaikka ei edes olisikaan?

Enkä nyt puhu oikeasti ylipainoisista naisista, joille laihtuminen on luonnollisestikin hyvä asia monesta syystä.

#6
06.01.2004 17:57

Edellisen seurustelukumppanin mielestä olisin näyttänyt todella hyvältä 10 kg laihempana. Silloiset mittani olivat (ja ovat edelleen) 173 cm ja 65 kg. Sittemmin tajusin että mullahan on täydellinen salsapylly:-D. Nykyisen seurustelen ihanan latinomiehen kanssa, joka osaa arvostaa muotojani.

#7
06.01.2004 18:48

Laihdutan (?), jotta saan edes hetken nauttia kovan työn tuloksista. Mitä iloa on treenata lihaksia, jos niitä aina ja ikuisesti peittää tasainen rasvakerros?

#8
06.01.2004 19:00

"10 kg laihempana. Silloiset mittani olivat (ja ovat edelleen) 173 cm ja 65 kg"

173 cm ja 55 kg - sekö olisi ollut todella hyvännäköistä?
/miettii/
Tämä mies ei välttämättä yhdy tuohon mielipiteeseen.

Hmm... nyt on jo tullut aika monta viestiä miehiltä tähän ketjuun. Kuitenkin niitä naisten vastauksia olisi kiva tässä nähdä - heistähän tässä oli kyse.

#9
06.01.2004 19:01

"Mitä iloa on treenata lihaksia, jos niitä aina ja ikuisesti peittää tasainen rasvakerros?"

Parantunut maksimivoimataso, lisääntynyt nopeus ja räjähtävyys, korkea työkapasiteetti.......

#10
06.01.2004 19:27

"Hmm... nyt on jo tullut aika monta viestiä miehiltä tähän ketjuun. Kuitenkin niitä naisten vastauksia olisi kiva tässä nähdä - heistähän tässä oli kyse."

Mutta mitä jos naisia ei kiinnosta laihduttaminen tai mikään siihen liittyvä hössöttäminen?

Mua hieman ärsyttää tuo otsikko, tarkoitan vain että miksi yleistää- kaikki naiset eivät todellakaan laihduta. Ja samallahan voisi myös kysyä, miksi miehet laihduttavat? voisi saada jopa mielenkiintoisia vastauksia... ;)

#11
06.01.2004 19:48

Pitipä taas alkaa se viilaaminen... No, luuletko bimbo että tarkoitin otsikollani KAIKKIA maailman naisia?

Hyvin monet naiset laihduttavat ja etenkin nyt, kun joulu on takana ja uudenvuodenlupaukset tehty jouluherkut masussa... Laihdutusbisnes pyörii ja voi hyvin. Laihduttaminen on miljoonien naisten jokapäiväistä elämää - ihana asia, jos bimbo sinun ei tarvitse asiaa ajatellakaan. /peukut/

Mielellään miehetkin voivat kertoa, miksi laihduttavat jos laihduttavat. Saadaan näkökulmaa aiheeseen taas lisää. :)

t. Lyyti, joka yrittää olla yleistämättä

#12
06.01.2004 20:06

Pilkkua joo näyttää olevan syytä viilata vähän enemmänkin eli "treenata lihaksia" tarkoittaa kohdallani lihaksen kokoa ja muotoa sekä kehon symmetriaa. Voimalla ym. toisarvoisilla seikoilla ei siis ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Piste.

Ja Nallelle varmasti löytyy massaa palvottavaksi myös tästä maasta ;)

#13
06.01.2004 20:14

"Miksi niin usea nainen kokee, että itsessä on muutama ylimääräinen kilo, vaikka ei edes olisikaan?"

Pari kiloa pienemmillä rasvoilla voi olla just se "tarvittava" vaikutus lihaserottuvuuteen.

Miksi naisen yleensäkään on oltava fiksu, kaunis, hyvässä työssä ja pullan tuoksuinen äiti? Kuka sen paineen luo? Naispuoliset median edustaja?

#14
06.01.2004 20:19

Olin lapsena hyvinkin ylipainonen ja siit on jääny ainiaaks sellanen juttu tonne takaraivoon et on koko tuntee ittensä lihavaks. Ja viel telkkaris ja muualla näkee sellasia hemmetin laihoja tyttöjä jotka pääsee tosi pitkälle myös pelkällä ulkonäöllä.

Tällä hetkellä yritän laihduttaa koska harrastan paljon tanssia ja esiinnyn myös aika ajoin ja ei tunnu hyvältä olla lavalla kun mahaa tai jenkkakahvoja pursuaa vaatteista.
Eipä oo mun laihdutukset vielä tehonnu vaikka elän terveellisemmin ku koskaan ennen. Lihosin kesästä 6 kiloa, tosin alotin alkukesästä myös salilla käynnin et on tullu lihaksiakin, mut en kyllä mielelläni mee peilin eteen vähissä vaatteissa.

Viel ihmeellisempää on et joskus vuos sitte ku viel mahtu niihin housuihin mitkä ei enää ees mee päälle, niin sillonki piti itseään lihavana.
Ikuinen oravanpyörä.

#15
06.01.2004 20:29

"Miksi? Mikä siihen on syynä, että se laihduttaminen on niin yleistä?"

Teris: Viestissäni sanoin, että minäkin puhun laihduttamisesta (siitä parista kilosta, jonka soisin poistuvan), mutta en silti laihduta. En ole koskaan laihduttanutkaan. Mielestäni laihduttamisesta puhutaan enemmän mitä sitten varsinaisesti laihdutetaan. Minun on silti vaikea sanoa, miksi sitten koen, että voisinpa minäkin luopua kahdesta kilosta - johtuisiko siitä, että olen joskus ollut kevyempi ja aika kultaa muistot? Vai syyttäisinkö mediaa...

Syitä laihdutuksesta puhumiseen/laihdutustarpeen syntymiseen on varmasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin, mutta IHAN varmasti medialla on vaikutuksensa. Jos luet naistenlehtiä, tuntuu siltä, että olet liian paksu; jos luet fitnesslehtiä, tuntuu siltä, että et ole tarpeeksi lihaksikas tai vähärasvainen...

#16
06.01.2004 20:31

"Mielellään miehetkin voivat kertoa, miksi laihduttavat jos laihduttavat. Saadaan näkökulmaa aiheeseen taas lisää. :)"

Kyllä se kesän biitsi-kunto houkuttaa. Toki sitä mielellään näyttäisi muille ja eritoten itselleen hieman paremmin erottuvia lihaksia kun pitkän bulkin jäljiltä olevia läskimakkaroita. Ehkä hieman pienemmät rasvavarannot aikaansaavat kesän helteillä myös sellaisen efektin, ettei hikoiluta niin paljon, tiedä häntä.

Ei välttämättä mikään järin hyvä syy, tai siis ainakin jos ajatellaan asiaa niin että miksi ihmeessä sitten bulkkaa, jos kerran haluaa olla tiukkana. No, toki tuohon on moniakin syitä.

Hermeliini:

"Ja Nallelle varmasti löytyy massaa palvottavaksi myös tästä maasta ;)"

En Nallen massoista tiedä, mutta ainakin miehen treenipainot ovat sitä luokkaa, että chatissa tulee Nallen läsnäollessa olla varsin hiljaista poikaa omista painoista /ujo/ ja /palvo/

#17
06.01.2004 20:32

Luulen, että monet naiset laihduttavat siksi, että näyttäisivät paremmilta. Mutta kenen mielestä?

Useilla naisilla on varmaan käsitys, että heistä tulee kauniimpia, haluttavampia jne poikaystävän / miehen / kavereiden jne. silmissä, jos he laihduttavat mahdollisen ylipainon pois. Luulen myös, että jotkut naiset luulevat olevansa fiksumpia ja muutenkin kaikin puolin täydellisempiä laihempina. Moni lihava varmaan ajattelee (minä mukaanlukien), että silloinhan kaikkien vaatteidenkin on yksinkertaisesti pakko näyttää hyviltä ja, että elämä on muutenkin paljon mukavampaa.


En kyllä oikeastaan ihmettele tuota muiden takia laihduttamista, koska jos joudut jatkuvasti kuuntelemaan huomautteluja ylipainosta, niin kyllä itse kunkin itsetunto laskee kummasti. Varsinkin, jos näiden huomauttelijoiden joukkoon kuuluu perheenjäseniä, kavereita tai se kaikista pahin eli oma rakas. Sitä ei voi edes kuvitella, että kuinka pahan mielen se aiheuttaa.

Tosin mun nykyinen mieheni hyväksyy mut just tällasena kuin olen eikä ole ikinä edes maininnut mitään laihduttamisesta. Mutta tiedän, että miehillä on suuri vaikutus naisten jatkuvaan laihduttamiseen valitettavasti myös sellaisessa tapauksessa, että nainen on jo valmiiksi hoikka.

Nyt laihdutan itse ensimmäistä kertaa ihan "oikeasta" syystä...eli terveyteni takia. Toivon, että laihdutuksen myötä verenpaineeni laskee lähemmäksi normaalilukemaa ja muutkin ylipainon aiheuttamat ongelmat häviävät. Tietysti olisi myös mukava löytää sopivia, istuvia ja omaa itseä miellyttäviä vaatteita, joita olisi mukava pitää. Nykyisin kun on tyytyminen siihen mikä mahtuu päälle.

Hieman rönsyilevää tekstiä, mutta kaipa se asia siitä selvisi =)

#18
06.01.2004 20:35

Meinasin kirjoittaa tähän ihan asiallisen kommentin, mutta alkoi mietityttämään tuo Teräsmiehen käyttämä ilmaus "kiitettävästi lihasta" tuolla toisessa keskustelussa. Siinä kulminoituu mielestäni ihan riittävästi ihmisten asettamat paineet toisilleen. Aina tuntuu ihmisillä olevan huomauteltavaa tai kommentoitavaa muiden ulkonäöstä. Liian paljon rasvaa, liian vähän rasvaa, liikaa lihaksia, liian vähän lihaksia... lista on loputon.

Lihavia ihmisiä aliarvioidaan tässä yhteiskunnassa. Se on ainakin selvä ja minusta riittävä syy laihduttaa. Jos siis terveydelliset syyt eivät riitä. Sitä en ymmärrä, että normaalimitoissa olevat ihmiset stressaavat kilojen kanssa, vaikka maailmassa on paljon suurempiakin murheita. Mutta ne jutut kuuluvat usein jo pääongelmien piiriin.

Ei minulla oikieastaan muuta sanottavaa ole kuin, että antakaa toisillenne hieman armoa. Ja itsellenne myös.

#19
06.01.2004 20:36

No hiipumaan päin alkaa tää mun voimailu-ura jo olla. /nolo/

#20
06.01.2004 20:49

Ehkä naisten ikuiseen laihduttamiseen vaikuttaa myös murrosiän kokemukset. Kun oma tuttu keho muuttuu yhtäkkiä isommaksi ja kummalliseksi (ja jos se vielä tapahtuu ensimmäisten luokkakavereiden joukossa), saa se tytön tuntemaan itsensä vieraaksi omassa kehossaan.

Tällä tarkoitan siis edelleen normaalipainoisten naisten laihduttamista.

#21
06.01.2004 20:52

""treenata lihaksia" tarkoittaa kohdallani lihaksen kokoa ja muotoa sekä kehon symmetriaa."

Ok, hyvä että selvisi. Tuo alkuperäinen retorinen kysymys vaan vaati voimaharjoittelijan vastaamaan.......anteeksi.

Itse olen kerran laihduttanut saadakseni six pack absit. Oletuksena oli, että se parantaa olematonta flaksiani naisten kanssa, eli pääsisin useammin ns.pukille. Havaintoni oli, että tällä naamalla, sillä kropan kireydellä ei ole väliä suuntaan eikä toiseen naisten saannin suhteen. Eli laihdutus on kohdallani taakse jäänyttä elämää.

Tämä tarina on tosi ja siinä on myös jonkinlainen opetus, kun sen sieltä löytää.

#22
07.01.2004 00:16

mikä minut on ajanut laihduttamaan? terveys ennen kaikkea, itsellä on todellakin liikaa läskiä ja liian vähän lihasta, mutta eniten naisia kai ajaa laihduttamaan ainainen ns. Mallien ihannointi ~ johon muittiin aniharva sopii.

itseäni kiinnostaisi enempi miltä näyttäisin vaikka n. 15 kg laihenpana tai ns. Normaalipainoisena, koska 15 kg laihempi en ole ollut 3-5 vuoteen ja normaalipainoinen olen ollut joskus penskana.

kaikkein kamalinta on jatkuva painosta huomauttaminen, erikoisinta näin jälkikäteen ajateltuna vielä, kun olin lähes tai normaalipainoinen mutta vartaloltani poikkeava(roteva) minua haukuttiin jatkuvasti, jos en olisi masentunut siitä voisin tänä päivänä olla jopa normaalipainoinen tai sitten en.

mutta nyt on edessä hieman isompi urakka, vaikka koenkin olevani sinut itseni kanssa(mikä tekee laihduttamisesta vaikeaa). Ns. Laihduttan muiden takia?

#23
07.01.2004 08:13

Vastaan, vaikka kysymys oli alunperin naisille. Inhoan läskiä ja siksi yritän, että sitä olisi kehossani mahdollisimman vähän. Mielestäni lihavat ihmiset (ja erityisesti naiset) ovat epäesteettisiä. Lihava ihminen ei voi mielestäni olla koskaan kaunis. Ulkonäköönsä ei voi vaikuttaa, mutta lähes jokainen voi vaikuttaa siihen, onko lihava vai normaalipainoinen.

#24
07.01.2004 10:31

Tämä keskustelu oli oikeestaan se, minkä takia rekisteröidyin että saan vastata :)

Mä laihdutan sen takia että mulla olis mukava olo. Sama missä vaatteissa, sama missä asennossa en halua tuntee olooni epämukavaks ainakaan ylimääräisten makkaroiden takia. En tiedä tietääkö kukaan mistä puhun mut jos esim. nostan jalan tuolille viereeni, en halua että se tekee kauheita makkaroita kylkeen koska se ei tunnu kivalta. Tai jos makaan kyljelläni, en halua että tunnen kuinka mahassa jotain valuu toiselle puolelle.

Lisäks oon huomannu että kun lihon (nyt ei puhuta siis kymmenistä kiloista vaan n. viidestä, mut oon niin lyhyt että muutamaki kilo tuntuu äkkiä) mulla on koko ajan morkkis syömisistäni mutta silti on joskus vaikeeta saada vaan itteeni niskasta kiinni, jo laihduttaminen eli tieto siitä että yrittää tehdä asialle jotain saa mut paremmalle tuulelle.

Nyt yritän tehdä elämäntaparemonttia etten ikinä enää lihoiskaan. Syksyllä kävi vähän niin kuin Kutri osuvasti teemavuotensa loppuraportissa sanoo "Eli varsinaisten ruokaostosten jälkeen saatoin kierrellä keksi-, sipsi- ja karkkihyllyjen luona miettimässä mitähän hyvää vielä haluaisin ostaa... " ja lähes joka kauppareissulta tuli mukaan jotain pientä hyvää. Vähintään vaaleeta leipää ja Voimariinia, jotka on mulle aika tuhoisa yhdistelmä.

No joo, laihdutusmetodit tai syyt lihomiseen ei varmaan ollu tän jutun aihe eli lopetan tähän. Toivottavasti pointti tuli selväks, laihdutan siis itteni ja hyvän oloni takia. Toki on mukavampi kun pystyy piitsillä tai uimahallissa kulkee pää pystyssä eikä tarvi kietoutua pyyhkeeseen tai pulahtaa mahdollisimman pian altaaseen...

#25
07.01.2004 11:08

Miksi edes puhutaan laihduttamisesta?!? Sehän usein mielletään vaan väliaikaiseksi tapahtumaksi jonka jälkeen voi taas palata entiseen (ja kilot kasaantua uudestaan). Laihdutuksesta pitäisi tehdä kirosana! Elämäntapojen PYSYVÄ muutos ja liikunta päivittäisessä elämässä ovat avaintekijöitä PYSYVÄÄN ja onnistuneeseen painonhallintaan. Ja miksi pitäisi hallita painonsa? Eikö ihminen ole mitään läskinä? Tottakai on! Mutta jo oman kehon (ja mielen?!) hyvinvoinnin takia, oman terveyden takia kannattaisi pysytellä suosituspainossa (painoindeksi). Jatkuva laihduttaminen aiheuttaa vain jojo-ilmiön, jonka seurauksena ihmiseltä varmasti katoaa motivaatio ja usko painonsa hallintaan. Ihminen haluaa hallita elämänsä; työn, kodin, parisuhteen, harrastukset, miksei painonsakin. Mutta kuten muissakaan asioissa, ei pelkkä väliaikainen panostus riitä. Eli elämäntapojen muutos auttaa..myös siinä painon pudotuksessa...Mutta hei, jokainen tavallaan! Joku 50kg pikkumimmi laihduttaa ja laihduttaa että olisi muka vielä laihempi ja kauniimpi jne...joku 150kg oikeasti tekee töitä ja remontoi elämänsä ja saavuttaa haluamansa. Kumpi on sitten parempi (näistä ääripäistä)?! Sen voi jokainen itse arvoida... Väliin mahtuu monta sohvaperunaa, aerobicaajaa, bodaria, sauvakävelijää, kasivvyöjää, sairauden takia ylipainoista, liikunnan inhoojaa, pakkomielteistä kärsivää, syömishäiriöisiä...
Meitä on moneksi, prioriteetit elämässämme ovat eriliaisia, sallikaamme se.....

#26
07.01.2004 14:48

Joku tässä keskustelussa mainitsikin läheisten ihmisten kommentit vartalosta ja sen, miten ikäviltä tällaiset kommentit tuntuvat. Itselläni nimittäin jokunen vuosi sitten syynä laihdutysyritykseen oli silloinen poikaystävä. Hän esim. kerran toi vaa'an luokseni sanoen "Nyt aletaan tarkkailla sun painoas". Toisen kerran hän humalassaan kehuskeli saaneensa kyllä mallimittaisiakin naisia. Minä kun olin 161 cm/n. 58 kg eli siis normaalipainoinen ja varsin muodokas.

Tätä ennen en ollut kokenut tarvetta laiduttaa (en edes nuoruusvuosina), kun kerran liikakiloja ei ollut ja myös miehiltä saamani palaute vartalostani oli positiivista. Vaikka kyseinen nuori mies yritti välillä mitätöidä lausahdukset kommentoimalla minua nätiksi tms, niin kyllähän nuo typerät heitot jäivät paremmin mieleen. Ja päätin siis näyttää pystyväni karistamaan pari kiloa.

Tyhmästi sitten kituuttelin vähän aikaa, kunnes tajusin, ettei tuollaisen miehen takia kannata liikoja stressaamaan, ja pian poikaystävä olikin entinen poikaystävä :-).

Nyt sitten olen korkeiden kolesteroliarvojen vuoksi korjannut ruokailuni (mm. lisännyt hyviä rasvoja) ja lisännyt reilusti liikuntaa sen tuoman hyvän fiiliksen vuoksi. Siinä ohessa myös kroppa on muokkautunut parempaan suuntaan. Eli ensin laihdutin näyttämisen halusta (ja mitä kaikkea parisuhdeongelmaa siihen sitten liittyikään), mutta nyt parannan elintapojani itseni vuoksi. Ja toki on kiva katsella peilikuvaa, joka omasta mielestä näyttää hyvältä (kuten myös nykyisen poikaystävän mielestä ;-))

Mutta hyvin erilaiset vartalot voivat näyttää oikein hyviltä, se riippuu niiden kantajasta ja hänen suhtautumisestaan itseensä. Valitettavasti mainoskuvat yms. luovat hyvin yksipuolista mielikuvaa "sallitusta" vartalosta, eikä se varmasti voi olla vaikuttamatta minuunkaan.

#27
07.01.2004 15:07

Mä "laihdutan aina" sen vuoksi, että haluan pitää kauniin kroppani, hyvän terveyteni ja hyvän oloni. Tosin en ole koskaan ollut ylipainoinen, joten en tosiaankaan tiedä, millaista elämä on, kun kantaa 20 ylimääräistä kiloa mukanaan - enkä todellakaan edes halua tietää! Näin keski-iän kynnyksellä väistämättä aineenvaihdunta hidastuu ja muutkin vanhenemisen merkit alkavat näkyä, joten olen päättänyt, että lihavaksi en ainakaan muutu, vaikka vähän rypistyisinkin. Keho.netin keskustelijat ovat pääosaltaan nuoria, mutta painonhallinta on hyvä sisäistää nuorena. Onhan ylipaino jo terveysriskikin (diabetes, elimistön rasittuminen, osteoporoosi (taitaa liittyä enemmän liikuntaan) jne.)

Olen samaa mieltä yazukizun kanssa. Hän kirjoitti: "Miksi edes puhutaan laihduttamisesta?!? Sehän usein mielletään vaan väliaikaiseksi tapahtumaksi jonka jälkeen voi taas palata entiseen (ja kilot kasaantua uudestaan)Â…Elämäntapojen PYSYVÄ muutos ja liikunta päivittäisessä elämässä ovat avaintekijöitä PYSYVÄÄN ja onnistuneeseen painonhallintaan".
Juttu on vähän kuin aktiivisen ja passiivisen kielitaidon ero. Aktiivisessa vaiheessa pystyt käyttämään kieltä hyvin kirjallisesti ja suullisesti, mutta passiivisessa vaiheessa et enää osaa itse tuottaa kieltä, vaikka ymmärrätkin sitä. Oppi pitää sisäistää ennen kuin sitä voi hyödyntää ja sitten sitä on ylläpidettävä käytännössä. Tätä yksinkertaista asiaa ei monet jojo-laihduttajat tajua. Painonhallinnan eteen pitää tehdä töitä ja välillä kieltäytyä hyvästä, vaikka jatkuva mussutus ja vanhoihin tapoihin palaaminen onkin NIIN paljon helpompaa ja kivempaa.

#28
07.01.2004 15:17

Itse pyrin vahvistamaan kehoani liikunnalla ja oikealla ruualla (toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän kurinalaisesti...). Minusta on mukavaa, kun tiedän olevani vähän vahvempi kuin viime kuussa, jaksavani juosta vähän paremmin kuin puoli vuotta sitten jne. Mitä paremmassa toimintakunnossa kehoni on, sitä laihempikin (kiinteämpi?) siitä ruukaa tulla. Ainaski sillai vähän, tarkoituksenmukaisessa määrin, tikkulaihaksi ei tällä metodilla pääse..
Sitäpaitsi, huolimatta edelleen peruskoulun liikunnanopettajien tyranniasta, on se liikunta sittenkin hauska harrastus:-)..

"Tyhmästi sitten kituuttelin vähän aikaa, kunnes tajusin, ettei tuollaisen miehen takia kannata liikoja stressaamaan, ja pian poikaystävä olikin entinen poikaystävä :-)."
Erinomaista! /peukut/ Tässäkin ketjussa on hiuksianostattavia kertomuksia naisista joita omat poikaystävät haukkuvat... Jaiks. Tähän voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että joskus on kaikille parasta antaa periksi- on myös ihania miehiä jotka rakastavat ihmistä "näyttelyesineen" sijasta.

#29
07.01.2004 15:24

Puhut asiaa :) Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa..On varmasti vaikeampaa muuttaa tottumuksiaan ja elämäntapaansa esim. 50 "väärin" eletyn vuoden jälkeen. Tosin kyllä se vanha koirakin uusia temppuja vielä oppii..

Ja se niistä sananlaskuista ;)

#30
07.01.2004 15:55

Mutta pidän itseni tarkoituksella koko ajan alipainoisena, vaikka tiedän, että kymmenenkin kiloa painavampana näyttäisin yhtä hoikalta, ja että olisin ehkä terveempikin "lihavampana". Jotenkin ehkä olen omaksunut liian tiukasti nykyiset laihuus-, liikunta-, ja rasvattomuusihanteet.

#31
07.01.2004 16:11

Miksi laihdutan??
1) terveydelliset syyt
2) ulkonäkösyyt; tiedän, että tuolla jossain on lihasta, ja haluan ne esiin.. :-D /ujo/

#32
07.01.2004 16:34

En ole koskaan (ennen) laihduttanut. Olen ollut aina laiha tai normaalipainoinen.

Nyt kuitenkin kun tuota ikää alkaa pikkuhiljaa tulla ja jotenkin kummasti näyttävät karkit ja suklaat sun muut epäterveelliset ruuat jättävän jälkensä minunkin vartalooni. Ennen olin ihan varman että en minä liho, mutta eipäs naurata enää...

Nyt on tosiaan viimeisen vuoden aikana tullut huomattavasti lisää painoa eikä yhdetkään vanhat housut mene jalkaan. Ja alkaa hävettämään tuo vähän liian isoksi levinnyt takapuolikin :) Mies ja oma äiti motkottavat että jossain se raja menee ja miten vaikeaa se on saada se ylimääräinen pois.

Varsinaista ylipainoa on ehkä jokunen kilo, ei sen enempää, mutta kyllä sitä se 10kg pitäisi saada pois niin pääsisi omaan ihannepainoon.

Liikuntaa tulee harrastettua ihan kivasti, mutta syömisissä olen laiska ja saamaton ja ehkä liiankin nautiskelija, joten on vaikea saada itseään aloittamaan mitään mullistavaa dieettiä. Mutta ehkä se tästä kevään mittaan innostus kasvaa, täytyy vaan koittaa stempata itseä.

#33
07.01.2004 16:39

"Miksi edes puhutaan laihduttamisesta?!? Sehän usein mielletään vaan väliaikaiseksi tapahtumaksi jonka jälkeen voi taas palata entiseen (ja kilot kasaantua uudestaan)."

Puhuttaessa ylipainoisten ihmisten painonpudotuksesta vaikkapa normaalipainoon, on mielestäni erittäin sopivaa puhua laihduttamisesta. Ensin siis ylipainosta laihdutetaan tai pudotetaan painoa tai what ever. Tämän jälkeen jos halutaan esim. pysyä tässä painossa voidaankin ruveta puhumaan elämäntapamuutoksista.

Tämä nyt aivan omana mielipiteenä, mutta mitäpä nyt tästäkään tietäisin, kun tämänhetkiset tavoitteeni ovat hieman toisensuuntaiset.

#34
07.01.2004 20:59

On toki sopivaa puhua laihdutuksesta, harmi vain että monet todellakin mieltävät asian kuvaamallani tavalla. Laihdutus otetaan "kuuriluontoisena" ja kun paino on pudonnut unohdetaan usein ne terveelliset ruuat ja palataan helposti entiseen uskoen että nyt kun kilot on pois, turha enää huolehtia! (jolloin ne itseasiassa pikkuhiljaa hiipivät takaisin).

Mielestäni koko painonpudotusprosessi alkaa pääkopan sisältä ja elämäntapamuutoksen sisäistämisestä. On varmasti helpompaa "laihduttaa" totutellen samalla uuteen elämäntapaan, kuin ensin huitaista kilot pois ja sitten vasta miettiä asioita "syvällisemmin". Toki tämä on taas vain minun mielipiteeni, muut saavat vaikkapa soveltaa sitä omiin mielipiteisiinsä (taikka pitää potaskana ;)) Kuten jo totesinkin ekassa viestissä, jokainen omalla tavallaan...

#35
07.01.2004 21:35

little sanoi:

"mutta eniten naisia kai ajaa laihduttamaan ainainen ns. mallien ihannointi ~ johon muittiin aniharva sopii."

En tiedä onko noin, mutta jos noin on niin en tiedä olisiko noin hyvä. Heh, olipa helppo lause :D

Siis ainakin minun mielestäni pääasiassa kaikki mallit ovat aivan liian laihoja! On kyse sitten naisista tai miehistä, niin erinäisiä muotinäytöksiä on suorastaan iljettävä katsella kun catwalkilla kävelee toinen toistaan laihempia luurankoja.

Taitaa mennä vähän samanlaiseen suuntaan kun tuolla aloittamassani liian vähän vaiko liian paljon lihasta, vai mitenkäs sen nyt otsikoinkaan. Kun joku kuvittelee näyttävänsä tosi hyvältä lihaksikkaana, tai tässä tapauksessa äärimmäisen laihana valtaosa ihmisistä onkin aivan toista mieltä.

#36
07.01.2004 22:38

No mallilla tarkoitin ehkä virheellisesti tämän päivän lehdissä ja tv:ssä esiintyvää laihoja valokuvamalleja ja viimisen päälle treenattuja kroppia, en niinkään luikkuja huippumalleja(kenen mielestä se on kaunista kun luut paistavat ihon alta????).... No mutta pointti oli juuri se mikä onkin jo tullut esille siitä että lehdissä tuli olla myös normaalikokoisia ihmisiä... vai näkeekö niitä sitten liikaa katukuvassa.... liian tavallista....

#37
08.01.2004 11:39

Olen naisvaltaisessa työpaikassa ja ikähaitari on vähän alle kolmekymppisestä lähes kuuteenkymppiin. Melkein kaikki laihduttavat tai ainakin pitävät itseään "läskinä" - tosiasiassa meistä kukaan ei ole oikeasti ylipainoinen (ihme juttu muuten, kun kuitenkin niin monet suomalaiset ovat kuulemma ylipainoisia)...

Laihdutus ja läskit ovat joka päiväisenä puheenaiheena. Mitään ei laiteta suuhun ilman että suupalaa saatellaan "ei kyllä pitäis..."-harmittelulla.
Käyn nykyään eri aikaan syömässä kuin työtoverini. Alkoi nimittäin nyppiä, kun kuulin jatkuvasti huomautuksia "kuinka voit syödä nooooooin paljon" jne. Muut naiset kun syövät lounaaksi yleensä tyyliin vihreää salaattia, omena, näkkileipää ilman rasvaa jne. Olen siis ainoa jolla on kunnolliset eväät töissä.

Todella tympeää tämä normaalipainoisten laihdutusvouhotus. Eikö ihmisillä todella ole enää itään muuta tekemistä ja ajateltavaa. Kun olin lapsi (tosi kauan sitten ;)) en muista että äitini, sukulaistädit tai äidin ystävättäret olisivat kukaan laihduttaneet - tai eivät ainakaan vouhkanneet siitä jos laihduttivatkin. Nyt lähes kaikki naiset ikään katsomatta ovat jatkuvalla "laihiksella" - huh!

#38
08.01.2004 13:08

Syitä mun tämän hetkiseen kiristelyyn:

- vuoden aikana tullut 5 kiloa lisää, eikä ole enää kovin kotoisa olo omassa kropassa
- pieni osa tuosta painon lisäyksestä lienee lihasta, joten haluan että se myös näkyisi kropasta (löysän alta ei näy vielä mitään)
- jos haluaa pysytellä ns normaalipainossa, lienee syytä reagoida jo pieneen lihomiseen, eikä havahtua vasta sitten kun on 20kg liikaa
- muutaman kilon kevyempänä on kaikin puolin parempi olo, jaksaa lenkit ja muut aerobiset paljon paremmin =)
- vaatteet kiristää, ja haluan mahtua samoihin kuteisiin edelleen
- ja totta kai ulkonäkökin merkitsee! (siis ihan oman itseni takia tietty ;-) )

Nykyään aina vouhkataan, että naiset ottavat liikaa paineita median (eli viime kädessä kuitenkin ihmisten) luomista naisihanteista. Kriittisyys on kova sana nyky-yhteiskunnassa, jokaista asiaa ei tarvitse apinoida mediasta. Toisaalta joka asiaa ei myöskään tarvitse selittää medialla! Jotkut asiat saattavat lähteä ihan ihmisen omien korvien välistä.

nimim. (hammasten)kiristelijä :D

#39
08.01.2004 13:57

Katselin eilen BBC:ltä ohjelmaa englantilaisten laihdutus- ja liikuntahistoriasta. Siinä muistutettiin, että ei tämä laihuus-buumi mikään uusi asia ole. Kauan sitten viime vuosituhannen -60-luvulla oli idolina laiha mallityttö nimeltä Twiggy.
Tosin ohjelmassa vilautettiin sitten Marilyniakin ja hänen muhkeita muotojaan.
Niin ja mainittiin, että Twiggy oli lihakseton luuviulu, mutta nykytrendissä pienet söpöt lihakset eivät ole pahitteeksi - ja sitten kamera zoomasi kuntosalille.....

#40
08.01.2004 14:17

"Melkein kaikki laihduttavat tai ainakin pitävät itseään "läskinä" - tosiasiassa meistä kukaan ei ole oikeasti ylipainoinen"

"Laihdutus ja läskit ovat joka päiväisenä puheenaiheena. Mitään ei laiteta suuhun ilman että suupalaa saatellaan "ei kyllä pitäis..."-harmittelulla."

Juuri tätä tarkoitin aiemmin tässä ketjussa, kun kirjoitin, että moni puhuu laihduttamisesta enemmän kuin oikeasti laihduttaakaan. Eli justiin tuo "jokaisen suupalan harmittelu" on yleistä, samoin kuin jatkuva laihdutuksesta puhuminen. Ja tarvetta ei välttämättä ole - kuten esimerkissäsi mainitsit, työkaverisikin ovat kaikki normaalipainoisia.

On tietysti ikävää, että naisilla on niin huono itsetunto, että tavallaan koitetaan koko ajan sanoa, että "en mä oikeasti ole tällanen - olen vaan päässyt repsahtamaan, vaan kunhan laihdutan, niin..."

#41
08.01.2004 14:30

"Kauan sitten viime vuosituhannen -60-luvulla oli idolina laiha mallityttö nimeltä Twiggy."

Ei ollut kuin muotipiireissä. Jos katsot 60-luvun leffoja niin esimerkiksi Bond-tytöillä on niissä niin paljon löysää että tänäpäivänä ei tulisi kuuloonkaan Ursula Anderson bikineissä --> näyttää suorastaan läskiltä.

Kuvaavaa on, että pikkutyttönä kun katsoin Desperately seeking Susan -leffaa niin ihailin Madonnan kroppaa yli kaiken (80-luvulla). Kun katsoin saman elokuvan viime syksynä niin Madonnahan oli siinä järkyttävän tuhdissa kunnossa nykymittapuun mukaan. Laihuus-villitys alkoi vasta 90-luvulla ja kääntyi rasvattoman ja lihaksikkaan kehon palvontaan ennen vuosituhannen vaihdetta, luoja tietää mihin suuntaan tästä ollaan menossa.

#42
08.01.2004 14:57

Mun mielestä just noissa -60-luvun elokuvissa naiset on lihavia laihoja. Siis naisilla ei ollut lihaksia ollenkaan ja iho roikkui luiden päällä. Naiset eivät siis olleet kiinteitä, jos nyt voi tätä teidän boikotoimaa sanaa käyttää :-)
Mutta kyllä niillä lantio- ja lapaluut törrötti samaan tapaan kuin nykylaihoillakin.

Tosin en ole kovin aktiivisesti katsellut -60-luvun elokuvia eikä nyt tule mieleen, minkä näköinen esim. Ursula Anderson oli.

#43
08.01.2004 15:03

Joo just niin olen itekin miettinyt. Laihoja läskejä olivat 60-luvulla. Esim äitini minihameisia kuvia kun katsoin niin sanoin sille että kyllä sulla oli helppoa kun sai olla löysää käsivarsissa jne. eikä tarvinnu kokoajan miettiä kroppaansa kuten nykynaisten.

Mutta onhan toki miehilläkin menossa kovat ajat, katsokaas vaikka sitä Bondin kroppaa taikka Madonnan kukkakeppi-miesystävää 80-luvun leffassa.....

#44
08.01.2004 15:49

"Siinä missä kaljamahainen mies vilkaisee peiliin, mikäli edes vilkaisee, ja sanoo peilikuvalleen YES! ja painuu baanalle, me vedämme vatsaa sisään ja kuikuilemme vaatekaappiin, jossa taaskaan ei ole mitään päällepantavaa alennusmyynneissä tehdyistä löydöistämme huolimatta. Kuuluisiko se naisten perusluonteeseen, että jotakin voi aina tehdä paremmin ja että menettäisimme draivimme, jos yhtäkkiä olisimmekin kehoomme/painoomme/kuntoomme tyytyväisiä. Ehkä meidänkin pitäisi vain ruveta sanomaan peilikuvillemme YES! niin kuin tuhansien itsensäkehittämiskirjojen kirjoittajat ovat jo vuosia jauhaneet."

Heh, mielenkiintoisia linjauksia. En tiedä tarkoittiko "shiraz" tuossa että miehet ovat yleensä niitä, joita ei ulkonäköön liittyvät asiat kiinnosta mutta taas naiset vonkaavat habituksensa perään jatkuvalla syötöllä. Jos tätä tarkoitti, niin haluaisinpa ilmaista pari omaa linjaustani.

Nykyisessä yhteiskunnassa sukupuoliroolit ovat muuttuneet erittäin dramaattisesti. Maskuliiniset ja feminiiniset roolit eivät ole enää läheskään niin selkeitä kuin mitä ne olivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Miehien maskuliinisuus ilmenee nykyään yhä enemmän feminiinisessä muodossa ja sitä arvostetaan laajalti nuorten keskuudessa ja vapaa- sekä uudistusmielisten hieman vanhempien ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi sellainen maskuliinisuus, mitä pyritään vankentamaan on nähtävissä lähinnä koomisessa valossa (cowboyt, moottoripyöräjengiläiset ym.).

Nykyään puhutaan metroseksuaalisuudesta. Lähtikö se liikkeelle jostain futarista, enpä nyt enää muistakaan. Jalkapallosta kun tiedän tasan sen, että siinä ihmiset potkaisevat pallon muotoista kohdetta ja juoksevat villisti sen perään potkaistakseen sitä uudelleen. Nykyään pojat ja miehet kiinnittävät ulkonäköönsä erittäin paljon huomiota, mikä näkyy myös heidän kulutustottumuksissaan. He ostelevat kalliita vaatteita, käyvät kosmetologeilla ja ylipäätään panostavat ulkonäköönsä kaikinpuolin suurinpiirtein saman verran aikaa kuin naiset. Ehkä voisi kärjistetysti jopa sanoa, että miehiin kohdistuu nykypäivänä enemmän odotuksia kuin naisiin. Ei siis ihmekään, että miehet ovat alkaneet panostamaan itseensä enemmän. Nainen on monen miehen mielestä ihan kivannäköinen ollessaan normaali, mutta miehen taas olisi oltava miltei täydellinen atleettisen vartalonsa kanssa miellyttääkseen naisia.

Itse lukeudun tuohon kategoriaan, ketkä panostavat ulkoiseen olemukseensa. Toki henkinen kehittyminen on kaikki kaikessa, mutta valitettavasti myös ulkonäkö on monien mielestä tärkeätä ja siksi siihen tulee panostaa. Itse en tosin vielä koskaan kosmetologilla ole käynyt, mutta kyllä minä muuten uskoakseni täytän tuon nyky-miehen havittelijan piirteet.. Esimerkiksi jos lähden vaan lähikauppaan hakemaan jotain pientä pikaisesti, niin kyllä minä huolehdin että en sinne täysin räjähtäneen näköisenä mene. Ajan partani, jos edellisestä kerrasta on kulunut niin kauan aikaa että pientä sänkeä jo pilkottaa ja huolehdin että vaatteeni pukevat ja edustavat minua ja että värit sopivat hyvin yhteen (en nyt kuitenkaan missään frakissa tyypillisesti maitokauppaan mene, vaan käytän frakkia vaan sille tarkoitetuissa tilanteissa). Kaikki minun kaverinikin ovat tällaisia ja monet muutkin nimenomaan miespuoliset tuttuni. Sen sijaan toisinaan näen paljon sellaisia naisia, nuoriakin sellaisia, ketkä eivät ole selvästikään peseytyneet muutamaan päivään ja joiden vaatteet voisi heittää jo kaatopaikalle. Kaikkea muuta kuin viehättävän näköisiä naisia siis.

En tarkoita että miehet ja naiset olisivat kuitenkaan tasa-arvoisia, koska onhan vieläkin tilastoissa havaittavissa esimerkiksi tulo-eroja miesten eduksi. Kuitenkin uskon, että sekä miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia siinä suhteessa mitä tulee heidän ulkonäköönsä. Tällaisia asioita halusin tuoda esille, jos nämä eivät olleet sinulle shiraz tuttuja jo entuudestaan.

#45
08.01.2004 16:26

Mr Olympia iski naulan kantaan kirjoittaessaan sukupuoliroolien muuttumisesta. Tämä muutos ilmenee välillä niin, että miehet sijoitetaan ikään kuin janalle, jonka toisessa päässä ryskää joku Tony Halme ja toisessa päässä tanssii Jorma Uotinen. Emme kai me miehet näin yksiulotteisia ole. Kovassa on jotain pehmeää ja pehmeässä jotain kovaa. Miehet kerääntyvät kaltaistensa kanssa ryhmiksi, joiden välinen vuoropuhelu puuttuu.
Uudessa miestyypissä on jotain hyvää, mutta jotain on vanhassakin. Itse esim. arvostan Olympian tavoin kehonsa tuntemista ja hoitamista, mutta en juurikaan satsaa pukeutumisseikkoihin. Eli meitä löytyy joka lähtöön.

#46
08.01.2004 17:54

luulisin, että tässä kaaoksenomaisessa maailmassa, jossa naisen täytyy nykyään päteä joka alalla, nainen pyrkii hallitsemaan elämäänsä painoaan kontrolloimalla. se ei ole kyllä hyvä tapa - seurauksena masennusta ja syömishäiriöitä...

naiselle oma ulkonäkö on usein tärkeämpi kuin miehelle. toisaalta naiselle on myös tärkeää tulla hyväksytyksi(/ihailluksi) myös ulkonäkönsä takia. media syöttää laihoista naisista kuvaa kauneusihanteena. aivopesee sitten tytöt pienestä pitäen (penskana pidin barbie-nukkea normaalin naisen näköisenä!). nykyään jo 8-luokkalaiset tytöt ovat huolissaan painostaan & laihduttavat/lopttavat lihan syönnin tms...

#47
08.01.2004 18:17

Niin on hulluksi maailma mennyt, että ton 8-luokkalaiset tytöt voi vaihtaa suunnilleen 8-VUOTIAIKSI...

#48
08.01.2004 18:56

Muttamutta... Olen hieman eri mieltä siitä, että naisten tarvitsee päteä joka alalla. Tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, että yhteiskunta kasaa naisten harteille kaikenlaista taakkaa ja paineita. Tämä varmaan pitää paikkansa, mutta ehkä olen naiivi, kun ajattelen, ettei sitä taakkaa ole pakko ottaa vastaan.

Lopulta on kuitenkin turha syyttää yhteiskuntaa tai mediaa, sillä itse sitä on vastussa omista ratkaisuistaan ja päätöksistään. Ei jokaisen tarvitse olla hyvä perheenäiti, uranainen, kaunotar ja kaikkea muuta. Jokaisella on oikeus itse valita mihin ryhtyy ja mihin suuntaan elämäänsä ohjaa.

Ja minun mielestäni Ursula bikineissään näyttää lähinnä jumalattarelta. Ei se vetovoima synny siitä, millainen kroppa jollakin on. Se on jotain meidän on sisällämme.

#49
08.01.2004 20:05

"Mutta pidän itseni tarkoituksella koko ajan alipainoisena--"

Sairasta. Tässä ole mitään järkeä...

Toisaalta hyvä, jos olet tyytyväinen omaan kroppaasi, mutta kuinka kauniilta näyttäisitkään jos olisit normaalipainoinen.. just wondering

#50
08.01.2004 20:35

"Ja minun mielestäni Ursula bikineissään näyttää lähinnä jumalattarelta."

niin näyttää, mutta hollywood leffoihin sitä ei enää huolittaisi (taikka mainoksiin jne.)

#51
08.01.2004 21:37

Kuunnelkaa marjista. Kyllä hän sanoi kuinka asia on.

#52
09.01.2004 11:45

Tuli tätä keskustelua seuratessa mietittyä vähän omaa laihdutushistoriaa. Muistan ensi kerran "halunneeni" laihduttaa neljännellä luokalla ja 30 kiloa sitten. Silloin äitini oli moitti jokaista suupalaani ja sanoi, että sitä on sitten niin vaikeaa laihduttaa... Yhdeksänteen luokkaan asti olin näin jälkeenpäin ajatellen erittäinkin normaalipainoinen, tosin ehkä rotevampi, lihaksikkaampi ja harteikkaampi kuin useimmat ikätoverit (kiitos uintiharrastuksen). Lisäksi olen aina ollut isorintainen. Äitini täälläkin mainittu 60-luku tyylinen eli "laiha mutta läskinen". No sitten kilpauran lopetettua tuli + 10 kiloa ja vaihto-oppilasvuonna +10 kiloa. Aina olen yrittänyt laihduttaa mutten tuloksista päätellen ilmeisesti kovinkaan vakavasti.

Nyt olisi tarkoitus kuitenkin muuttaa elämäntapaa muutoinkin, koska olen asettanut itselleni taas tavoitteita urheilun osalta. Ehkä samalla saa kilotkin kyytiä. Yleensä nuo urheilutavoitteet ovat toimineet minun kohdallani parempina motivaattoreina kuin esim tavoite - 15 kg painoa pois.

Melkoinen vuodatus, mutta lienee aiheeseen liittyen kuitenkin. Edelleenkään muuten äitini ei ymmärrä suhdettani urheiluun...

#53
09.01.2004 11:46

Tarkoitus ei kai olekaan ensisijaisesti miellyttää miehiä, vaan vastata "virallista kauneusihannetta", siis sitä äärimmilleen vietyä.
Itselläni on kai kyllä myös kysymys sekä siitä, että urheilu pitää laihana, myös siitä, että kevyenä on tyylikästä olla kun se on melko helppoakin.

#54
09.01.2004 12:12

Onko kukaan ajatellut naisten (ja miestenkin) ikuista vouhkaamista laihduttamista siltä kannalta, että vaikka niitä ylimääräisiä kiloja olisi vain 2-3 ja varsinaista laihdutustarvetta ei ole, niin silti tulee kiinnitettyä hieman huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Toiseksi, vaikka ikuisesti laihduttaa, mutta paino ei laske, niin "laihduttamisesta" saattaa olla se hyöty, että paino pysyy samana eikä ainakaan nouse ja kuntokin pysyy pienen liikkumisen vuoksi edes jonkinlaisena.

"Ja minun mielestäni Ursula bikineissään näyttää lähinnä jumalattarelta."

Veit jalat suustani! 8)
http://www.jamesbondmm.co.uk/women/honeyryder.html

#55
09.01.2004 12:38

Laihdutan siksi , että kun nyt istun tässä työtuolissani samoissa farkuissa, joissa joskus näytin hyvältä , vyötärölleni jää parin campingin paksuinen rengas.

Minua ei sinänsä kiinnosta kuka laihduttaa mistäkin syistä, itse laihdutan nyt pari kiloa kesäksi pois, jotta vaatteeni istuvat paremmin ja kehtaan mennä biitsille uikkareissani.
Ei tarvitse laittaa koko garderoobia uusiksi pikku painonnousun vuoksi.

Alipainoisena itseään pitävät, heitä en ymmärrä. Mutta tuskin minun tarvitseekaan.

Olen sitä mieltä, että jos liikkuu säännöllisesti koko elämänsä , pienet painonvaihtelut on ookoo. Fläsää saa lisää ja sitä saa poltettua.

Naisenä tykkään tietysti myös siitä, että näytän hyvältä. Siksi myös meikkaan, käyn kampaajalla, ostan hyvännäköisiä vaatteita jne jne. Tähän liittyykin muuten yksi kuolematon läppä ystävältäni, jonka kanssa olin lähdössä baariin " eihän sun tartte laittautua, sulla on jo mies " . Heh.

#56
09.01.2004 13:01

Nino, paras läppä aikoihin... :D

Hei miksi harrastaa seksiä, jos on jo hankkinut lapsen?

*repeilee yksinään*

#57
09.01.2004 13:42

Siis oikeastaan tässähän enemmän ihmetyttää se, että käyt baarissa - vaikka mies ei sillä hetkellä olisikaan kotona passattavana, on siellä kuitenkin siivoamista sun muuta tähdellistä kotihommaa ;)

Meikkaamisesta sen verran että tottakai kunnon kodin hengetär tuo ne makkaravoileivät ja oluet ukolle laittautuneena, kuitenkin sen verran hillitysti ettei jääkiekko-ottelun seuraaminen telsusta häiriinny.

#58
09.01.2004 14:02

No, jos en sinua henk.koht. tuntisi, suuttuisin tuosta kommentista. Tiedän, että pilailet ;-)

#59
09.01.2004 15:39

"..kaljamahaisia miehiä", joiden olemassaoloa sinä et ehkä ole edes huomannut (tai ehkä siellä, missä liikut, ei sellaisia näy)."

C'mon. Asun tällä hetkellä Kotkassa, kuten profiilinikin osoittaa. Täällä kaljamahaisia, piereskeleviä, verkkariasuisia ja persettään raapivia sällejä riittää. Tottahan olen noita huomannut katukuvassa. Toisaalta ihan samanlaisia kaunistuksia löytyy ns. kauniimmankin sukupuolen edustajista.

"Kirjoitat edelleen, että "Nainen on monen miehen mielestä ihan kivannäköinen ollessaan normaali, ". Miksiköhän niin monet naiset eivät sitä voi uskoa?"

Paha sanoa mitään yleistä syytä. Ehkä ainakin osittainen syy on sama kuin miehilläkin - huono itsetunto. Pitäisi olla ylpeä itsestään ja onnellinen siitä millainen on, niin ehkä tätä myötä sisäinen kauneutemme välittyisi ulkoisten piirteiden havittelijoillekin.

"Ja vaikka Mr. Olympia ei minua kelpuutakaan "vapaa- ja uudistusmielisten vanhempien henkilöiden keskuuteen..."

En minä varmaankaan uskalla alkaa ketään yksittäisiä ihmisiä luokittelemaan, tai edes ryhmittymiäkään. Varsinkin tässä tapauksessa, kun itse olen kuitenkin lopulta varsin vanhoillinen ihminen. Esimerkiksi vähän aikaa sitten oli keskustelua keholaisten henkisestä iästä ja siinä osoittauduin noin 50-vuotiaaksi. No, tuota ketjua nyt ei enää taida muistaa muut kuin ehkä Keiju :-)

Ja lopuksi vielä sanon, että ihan turhaan pyytelet anteeksi. Ymmärsin sanasi väärin, ei minun virhettä tarvitse muiden nöyristellä :-)

#60
10.01.2004 15:22

"Toisaalta, olet varmaan sinäkin tavannut upeannäköisiä naisia, jotka kaikesta huolimatta aina valittelevat, että tossa on kyllä vielä liikaa rasvaa jne. Jotka siis upeasta ulkomuodostaan huolimatta eivät koskaan ole siihen täysin tyytyväisiä."

Mitä jos he salaa ovatkin ulkomuotoonsa tyytyväisiä, mutta jos ilmaisisivat sen ääneen, he olisivat ylpeitä, diivoja, itseänsä täynnä jne. Sehän se kuolemansynti tässä maassa vasta onkin, olla tyytyväinen itseensä/ulkonäkönsä!

#61
10.01.2004 23:35

Moi, tulin nyt eka kertaa kehonettiin.
Otsikkokysymys on mulle hyvin tuttu nuoruudesta lähtien. Olin lapsena laiha, mutta teininä yhtäkkiä +10kg. Veljeni sanoi:"Tuoki painaa ainakin 80!" (olin 68kg/171cm).
Naimisiin menessäni painoin 62kg; ja mieheni nimitti minua 100kgn keijukaiseksi. Sain kaksi lasta vuoden välein; painoin viimeisilläni 81kg kummallakin kerralla. Olin edelleen "100 kiloinen". Nyt "aikuisena" olen ihmetellyt, kuinka olen voinut uskoa olleeni lihava, katseltuani vanhoja valokuvia.
Kunnes minusta tuli 100 kiloinen! Olen laihduttanut pari kertaa n. 25-30kg: ei mitään valkoista: suolaa,sokeria,vehnäjauhoja, rasvaa vähemmän..
Ruokavalioni kaatuivat aviomiehen jatkuvaan nipottamiseen ja moittimiseen. Meillä ei kahteen aikaan ruokapöydässä puhuttu mistään muusta kuin poikani ja minun väärästä syömisestä. Kaikkien olisi pitänyt syödä samaa ; minä olen laktokalavegetaari ja nuorin poikani on kokeillut erilaisia ruokavalioita: erittäin tiukkaa terveysdieettiä ja muslimiruokaa; hänelle puhkesi ahmimishäiriö, ei varsinainen bulimia. Hän parani siitä vuoden hoidolla, mutta nyt emme syö kukaan samaan aikaan, emmekä aina samaa ruokaa, niinpä ei tarvitse syödessä ruuasta tapella.
En lukenut kaikkien tekstejä tästä asiasta, mutta uskon että kanssaihmisillä on suuri vaikutus varsinkin nuoreen mieleen.
Varon nykyisin työssäni sanomasta lasta painavaksi tai kylläpä olet jo iso (kooltaan).

#62
12.01.2004 21:33

On se kumma, että lihavia/ylipainoisia ihmisiä pitää kutsua läskeiksi...Jokaisessa keskustelussa missä lihavuus tulee jollain muotoa esille joku alkaa puhua läskeistä. Miksei sitten alipainoisia kutsuta anorektikoiksi tms? Olisihan noita vähemmän mairittelevia nimityksiä muillekin kuin meille läskeille...

#63
12.01.2004 22:21

Niin Weera, minäkin ihmettelen, miksi läskistä on tullut kirosana? Läski (siis rasvakudos) on kuitenkin ihan tavallinen osa ihmiskehoa, etenkin naisella, jolla sitä pitää vähän ollakin.

#64
13.01.2004 12:58

Kauheasti mielenkiintoisia ketjuja syntynyt kolmen viikon loman aikana :)
Asiaan: Sanalla "laihdutus" on ainakin minun korviini vähän negatiivinen, hysteerinen kaiku. Silti melkein kenelle tahansa keskiverto-länsimaiden asukkaalle laihdutus on välttämätön ja jokapäiväinen osa elämää, sillä ruokaa on tarjolla ylenmäärin, ja nykypäivän ympäristössä on mahdollista minimoida tehokkaasti liikkuminen/liikunta. Tosin itse puhun mieluummin painonhallinnasta kuin laihdutuksesta. Laihduttamisesta on parin viimeisen vuosikymmenen aikana muodostunut miljardibisnes - toisaalla politisoituneet elintarviketuottajat syytävät markkinoille rasvasta, suolasta ja sokerista valmistettuja herkkuja megapakkauksissa, ja toisaalla valtavat laihdutuskorporaatiot keräävät kansalaisten pennoset lupaamalla ihmeitä kahdessa viikossa. Tämän oravanpyörän voi jokainen kuitenkin tietoisesti sivuuttaa, ja aktiivisesti tietoa hakemalla pyrkiä elämänmittaiseen painonhallintaan syömällä terveellisesti normaalia ruokaa ja liikkumalla säännöllisesti. Itselleni ainakin terveelliset elämäntavat ovat välttämättömiä monestakin syystä - en halua syödä enempää kuin kulutan koska siinä ei ole mitään järkeä, en vaikka elintarviketeollisuus miten haluaisi että syön mieluummin megakoon TV-pussin ja bbq-perunalastuja kuin luomuporkkanoita ja loimulohta. Haluan elää terveenä niin pitkään kuin mahdollista enkä halua piikittää insuliinia tai kärsiä nivelrikosta väärien ruokailutottumuksien vuoksi. Terveellä keholla on ihanaa tehdä kaiken näköistä - tanssia, juosta, punnertaa, nauttia seksistä - sitä on myös kiva pukea kauniisti, enkä voi kieltää ettenkö saisi salaista tyydytystä vilauttaessani upeaa, funktionaalista kehoa pienissä bikineissä uima-altasta noustessa :)

#65
13.01.2004 18:41

Kerrankin vilpittömästi uskoin kun miesystäväni sanoi minulle että teet niikuin itse haluat laihdutat tai et, miten haluat. Hän on tutustunut yhtä isona joten kai tiesi mitä saa???

#66
14.01.2004 19:34

No nyt alkaa Lyyti kirjoittaa ;)

Olen laihduttanut elämäni aikana kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja, monista eri syistä.

Ollessani pikkulapsi terveydenhoitaja antoi äidilleni laihdutuslääkettä (jotain Guaramia tms. joka turpoaa mahassa ja muka vie nälkää) minulle syötettäväksi. Enhän minä mitään silloin vielä tajunnut, paitsi sen, että en saisi syödä niin paljon kuin söin ;) Samalla äitini taivasteli peilin edessä kamalan lihavaa olemustaan. Opin äitini mallista, että lihavuus on rumaa ja huonoa. Tätä käsitystä tuki se, että koulussa lihavia lapsia kiusattiin ja terveydenhoitajat taivastelivat painokäyriä.

Koska olin erilainen kuin muut lapset, yritin olla kaikessa muussa parempi. Perfektionisti minussa heräsi, menestyin koulussa, minusta tuli kaikkien kaveri. Mutta olin lihava. 12-vuotiaana tutustuin Painonvartijoihin ja laihduinkin hienosti siellä ja niillä opeilla. (12-vuotiaana!!!!)

Lukioiässä perfektionismini meni siihen, että sairastuin lopulta anoreksiaan. Vaikka olin kerrankin elämässäni laiha, ei minusta tullut yhtään sen parempi ihminen. Sinä aikana vihasin itseäni - ilmiö, jota en muulloin ole tuntenut.

***

Nykyisin olen terve ja hyvinvoiva aikuinen. Takana on iso laihdutusurakka, mutta tällä kertaa eri motiiveista. Minun ei tarvitse laihduttaa ketään muuta kuin itseäni varten, vaikkakin on tosiasia, että lihavuus katsotaan halveksuttavaksi asiaksi tässä yhteiskunnassa. Olen normaalipainoinen, mutta en millään tavalla erilainen kuin lihavana tai anorektisena. En parempi, en kauniimpi. Fyysisesti paremmassa kunnossa kyllä, mistä olen valtavan onnellinen  Laihdutin, koska halusin nauttia enemmän urheiluharrastuksistani ja saavuttaa niissä tuloksia. Laihdutin, koska verenpaineeni oli koholla ja minua huolestutti.

Toisaalta en voi väittää etteivätkö muiden mielipiteet ja tietynlaiset ulkonäköpaineet minuun vaikuttaisi - identiteettini on edelleen lihavan ihmisen sellainen, ja suren valtavasti sitä, että yhteiskunta pitää ihmisiä huonompina, rumempina, arvottomampina kuin hoikkia tai laihoja kanssasisariani tai -veljiäni. Loukkaannun lihavuuteen kohdituvista ennakkoluuloista ja negatiivisista asenteista, vaikka ne eivät enää kohdistukaan minuun. Lihavan ihmisen identiteetti minussa varmasti säilyy vielä pitkään.

Lyyti

#67
15.01.2004 08:00

Sinä sen sanoit -> lihavuutta pidetään halveksuttavana ja lihavia yleensä "heikkoina" ihmisinä.

Itsekkin loukkaannun niistä kaikista mahdollisista kommenteista, vaikken enää lihava olekkaan. Koulukiusaamisesta jäi pahat arvet...

Tämän takia teen kaikkeni jotta painoni pysyy kurissa. En laihduta, mutta tahdon olla terve, voida hyvin ja näyttää hyvältä :)

#68
15.01.2004 09:09

Oho, olipas Lyytillä kummallisia lauseita tuossa avoimessa tilityksessään ;) No, ymmärsitte, mitä yritin sanoa...

En syytä ketään tai mitään siitä, että olen kokenut koko elämäni ajan tarvetta laihduttamiseen. Kai se on ollut jokin oma sisäinen pakko ja heikkous - itsetunto ei ole ollut niin vahva, että olisi voinut haistattaa pitkät ulkonäköpaineille. Olisi kyllä mahtavaa joskus törmätä naiseen, joka todella pitäisi itsestään ja ulkonäöstään ilman mitään muttia. Muutamia tällaisia miehiä jo tunnenkin. Toivottavasti itsekin voin joskus rehellisesti sanoa, että pidän kehostani kaikkinensa. (Kutri on tainnut omaksua jo tämän ajatuksen itsestään? /palvo/)

Suomalaisuuteen ilmeisesti kuuluu puhua itsestään vähättelevään ja nöyristelevään sävyyn. Luulen, että jossakin muussa kulttuurissa voisi ehkä olla helpompaa olla ylipainoinen (tai muuten "viallinen") ja kantaa kilonsa kauniisti pää pystyssä. (???)

Lyyti

#69
15.01.2004 13:39

Aika uskomaton tarina :) Huippua että olet päässyt onnellisuuden etsinnässä noin pitkälle ja saanut kaikista ilkeistä terveydenhoitajista tms. piittaamattomista kanssaeläjistä huolimatta prioriteetit ojennukseen /peukut/

Asiahan on niin, että kaikenlainen normista poikkeaminen herättää huomiota ja tarpeettomia kommentteja. - Itse kuulen viikottain kommentteja tyyliin "No c'moon ei kai pari irtokarkkia sua tapa!?" , "Ei kai nyt kaikesta hyvästä sentään tarvitse luopua" tai "Nykyajan nuorilla ei kyllä ole mitään oikeaa elämää, kaikki aika menee pumpissa ja pampissa." Tällaisten kommenttien laukojille suon vinon hymyn ja keskityn leijumaan kaiken yläpuolella ;)

#70
15.01.2004 13:52

Tania, ihan samaa kuulen minä nykyisin. Kun ikinä ei ole hyvä, olit sitten liian lihava, liian laiha tai liian sporttinen tai kontrolloit liikaa syömisiäsi tai liian vähän tai... lista on loputon. :D

Jos jotakin tässä matkan varrella olen oppinut, niin sen, että onnellisuuteni ei ole missään nimessä kiloista kiinni!!!! Onni ja itsetunto yms. on niin monen tekijän summa. Onneksi näin.

Tania, olen iloinen siitä, että sanoit tuolla edellisellä sivulla kauniisti itsestäsi. :) Tuli hyvä mieli. /peukut/

#71
15.01.2004 15:00

Näköjään muillekin on asetettu paineita jo pienestä pitäen neuvolassa. Äiti on useasti muistellut miten terkkarit aina sanoivat, että ei saa syöttää niin paljon lapselle minkä paino pysyttelee ylemmillä käyrillä (n. 1-2v vanhana). Äiti oli terkkarille selittänyt, että minkäs teet kun tyttö popsii lautasen tyhjäksi ja tyytyväisenä pyytää sitten lisää. On varmaan ollut ensimmäisiä oppimiani sanoja, hih!Sinänsä mielenkiintoista, että pikkusiskolleni on pitänyt syöttää kaikenmaailman ruokahalua kiihottavia mömmöjä pienenä. Onkohan nykyään yhtään eri meininki neuvoloissa, kuin tuolloin 70-luvullla?

#72
15.01.2004 15:07

No juu, toisaalta, kyllähän se on vanhempien vastuulla, millaisia ruokailutapoja lapsilleen opettavat. Varmasti minäkin olisin pysynyt "kuosissa" lapsena, jos meillä olisi ollut säännölliset ruoka-ajat ja terveellinen ruokavalio. Kotoaan ne ravinto-opit saa siihen saakka, kun itse tajuaa alkaa asioita ajattelemaan.

Tietty ravitsemusvalistus lienee paikallaan terveydenhoitajien yms. taholta, mutta syöttää nyt lapselle laihdutuslääkkeitä, huh huh.

#73
15.01.2004 15:13

Ja vielä...

Useinhan lapselle annetaan ruokaa myös murheeseen, vaikka ehkä olisi parempi ottaa syliin tai leikkiä... Mm. näistä niitä ruokaan liittyviä, vääristyneitä malleja syntyy ja sitten kasvetaan lihaviksi tai syömishäiriöisiksi tai jotain. Eikä se yhtään auta asiaa, jos äiti pyörii peilin edessä vuodesta toiseen taivastellen "mää oon niin läski ja ruma ja kamala voivoi valivali" ;)

Voi kun itse osaisi olla sitten joskus hyvä malli lapsilleen, opettaa heille itsensä hyväksymistä ja terveellistä elämää... :)

#74
16.01.2004 08:12

Kyllä neuvoloissa edelleenkin kyttäävät niitä käyriään.

Pienipainoisena syntynyt sentään saa "kulkea" pari vuotta omilla käyrillä, kunhan paino vain nousee tasaisesti. Jos ei nouse niin paaljon ruokaa ja ruokaöljyä!!

Isompikokoisen lapsen syömisiä taasen pitää seurata suurennuslasin kanssa. Kun vaan kaikki vanhemmat tajuisivat tehdä sen lapselta "salaa", jotta vältyttäisiin niiltä traumoilta.

#75
TP
16.01.2004 13:49

Toistoa taitaa tämä jo ollaÂ…

Laihdutan siksi, että minulla hieman laihempana (BMI-tavoite 22-23, tällä hetkellä 26) olisi kaikin puolin hyvä olla. Hyvää oloa on tietysti monenlaista, mutta tässä muutamia siihen laihtumisen kautta itselläni liittyviä asioita:

1. Matalampi verenpaine ja parempi terveys kaikenkaikkiaan (nivelet, sisäelimet)
2. Vaatteiden parempi istuvuus ts. löydän kaupasta ylipäätään edes jotain sopivaa, liian lyhyt ja omituisen mallinen olen silti.
3. Ähkimisen loppuminen (kenkiä jalkaan laittaessa, sohvalle istuessa/noustessa), ylipäätään olemisen ihana keveys
4. Parempi lihaserottuvuus, haluan että treenini näkyisi, edes vähän, edes jossain kohdin kroppaa
5. Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, jotta tuntisin oloni taas omaksi itsekseni. Kauhistun aina minusta otettuja valokuvia/videon pätkiä, koska en koe/näe itseäni lähellekään niin pyöreänä kuin kanssaihmiseni ilmeisesti minut näkevät. Sisälläni asuu siis vieläkin hoikka-minä, vaikka siitä todellisesta hoikkuudesta on aikaa kohta jo kymmenen vuotta.

#76
17.01.2004 16:51

...josta aiemmin kejussa oli puhetta. Siis tytöllähän on aivan upea kroppa!! Ei ton näköistä mimmiä voi vakavalla naamalla sanoa "lihavaksi laihaksi". Ainakin minä ymmärrän ton käsitteen sisällöksi jotain aivan muuta...(Kiitos muuten Tommie linkistä Bond-sivuille:-))

On muuten mukva huomata, että muitakin ärsyttää tuo naisten/tyttöjen jatkuva TERVEELLISEN ruoan säännöstely... Itse syön koulussa aina reilusti ruokaa ja saan sen vuoksi osakseni kyräileviä katseita. Silti mieleeni ei ole koskaan tullut millään tavalla syömistäni puolustella. Pitäähän minun jollakin elää!

Sitten kun katsoo noita finninaamaisia kavereita, jotka syö pienet nokareet ruokaa ruokalassa ja mussuttaa koko loppupäivän karkkia niin ei kyllä harmita se tie jonka olen valinnut... Itse aloin syödä terveellisesti kun huomasin miten hyvä olo siitä tulee. Ja terveellisesti EI tarkoita mun mielestä samaa kuin kokonaan rasvattomasti, herkuttelukin sallitaan silloin tällöin.

Pakko kyllä kiittää teitä vanhempia keho.nettiläisiä, teiltä olen oppinut suunnilleen kaiken minkä tiedän terveellisestä elämästä ja liikunnan ihmeellisestä maailmasta:-)

#77
17.01.2004 16:57

"teiltä olen oppinut suunnilleen kaiken minkä tiedän terveellisestä elämästä ja liikunnan ihmeellisestä maailmasta:-)"

Tämä oli yksi pelottavimmista kommenteista mitä olen tältä palstalta lukenut.

#78
17.01.2004 17:59

Eilen yksi lihavuustutkija esitti mielenkiintoisen väitteen: "tyttöjen kasvattaminen naiseksi tapahtuu laihduttamaan opettamisen kautta". (tms.)

Mielenkiintoinen väite ja varsinkin ainakin osin paikkaansapitävä. Juuri toi, että äidit ovat jatkuvasti laihiksella ja kaikki naistenlehdet ja tv-mainokset täynnä laihdutusjuttuja tiettyyn aikaan vuodesta, jne. auttaa siinä, että tytöistä tehdään hyviä laihduttajia.

Uskon vilpittömästi, että nyt teemavuoteni jälkeen mun ei tarvitse enää koskaan laihduttaa (välillä saatan tarkistaa syömisiä ja liikuntaa, mutta laihduttaa en todellakaan aio). Olen erittäin tyytyväinen vartalooni. Todennäköisesti se muokkautuu tulevien vuosien aikana paremmaksi elämäntapojeni johdosta, mutta jos niin ei tapahdu, se ei haittaa mitään. :-)

No, nyt olen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön. Jengin on ilmeisen vaikea uskoa että joku voisi olla tyytyväinen vartaloonsa -- siis oikeasti, syvästi tyytyväinen vaartaloonsa. Ja jatkokommentti on aina: "eihän kukaan nainen voi olla tyytyväinen vartaloonsa". HALOO! Ihan niin kuin naisten KUULUISI olla tyytymättömiä vartaloonsa.

Eikös aleta naiset sellainen "tykkään vartalostani" -kampanja ja muuteta esimerkillämme ainakin suomalaisten naisten asennetta omaan kehoonsa positiivisemmaksi?

Olen tilittänyt aiheesta eilen ja tänään blogiini:

http://homepage.mac.com/kutri/iblog/

#79
17.01.2004 20:47

Välillä sitä miettii, miksi laihdutus täällä kehossakin on koko ajan esillä? Tavalla tai toisella.( Minulla on ainakin kyllääntymispiste tullut täyteen aikoja sitten), Samaa asiaa jauhetaan suurinpiirtein päivästä ja vuodesta toiseen. Ja sama juttu näköjään kaikissa urheilua tai liikuntaa sivuavissa lehdissäkin (akkain lehdistä puhumattakaan, paitsi että ne sentään pitää pientä taukoa silloin tällöin) Selailin tänään kaupassa melkein kaikki lehdet läpi Sportista Runners Worldiin, ja jokaikisessä oli joku painonpudotusohjelma.

Kaiken huippu oli, kun sain käsiini yhden yläasteen terveyskasvatuksen uuden oppikirjan prototyypin: kannessa neljä noin kaksikymppistä unelmahoikkaa ja -lihaksikasta tyyppiä juoksevat ranta-aallokossa.

Opeta siinä sitten ja ole mallina pienille tytöille, kun koko ympäröivä maailma näköjään pitää alhaista rasvaprosenttia ja näkyvää sixpatteria normina.

#80
18.01.2004 11:40

Kyllä mä jonkun verran suodatan tuota tietoa, ei pelkoa, mutta kyllä kaikki pohjatiedot on täältä kotoisin, usko tai älä.

Ei koulussa nykyään puhuta terveellisestä ruokavaliosta paljon muuta kuin että "syö paljon leipää ja kasviksia". Proteiinia ei paljon mainita, lähinnä tyyliin "kyl sitä lihaakin pitää vähän syödä".

Ja rasva se vasta onkin peikko. Useimmat ikäiseni tytöt eivät käytä edes margariinia leivällä, saati sitten öljyä ruoanlaitossa. Eivätkä ne tytöt edes laihduta, vaan "syövät terveellisesti".

Kyllä tämä mun mielestä kertoo siitä että terveystiedon opetuksessa on jotakin pahasti vialla... Tai sitten ei tehdä tarpaaksi eroa oikean tiedon ja median viestittämän "tiedon" välille.

#81
19.01.2004 15:39

Eipä munkaan äidiltä saama pohjatieto ollut siitä terveellisemmästä päästä kun aina olis pitäny jostain saada pois ylimääräistä ja voivottelu on jatkunut niin kaua ku muistan.... ainasene täydellisyyden tavoittelijana hän on ollut joskus anorektikko ja hänen tapansa voivotella on saanut minussa aikaan kyllä täysin vastakohtaisen reaktion.... enkä voi esim sietää kommetteja syömisestäni yms liikunnasta, laihiskin sujuu hyvin kun hän ei siitä tiedä koska sais kuulla vain siitä et mitä sä ny taas syöt... no ei laihiksella tarvii olla syömättäkään??? Tulen äitini kanssa kyllä hyvin toimeen mutta ruuasta, liikunnasta(laihdutus tarkoituksessa) ja uskonnosta puhuttaessa on varma riita enemmän kuin lähellä :-/

Kyllä terkkojen ja lääkäreiden ohjeiden tuputtaminenkin on aika rasittavaa.... ite ne valinnat on tehtävä!!

#82
19.01.2004 16:49

Minun kouluajoistani on jo vuosia, mutta elävästi muistan opiskelleeni terveellistä ravintoa ainakin kotitalous- ja liikuntatunnilla. Proteiinit, hiilarit ja rasvat tuli samoilla tunneilla esille ja ööö, käytiinköhän niitä samoja juttuja läpi vielä muillakin tunneilla? Vaikea sanoa, mutta sen tiedän, etten niihin ekaa kertaa aikuisiällä törmännyt ;-)

Terkan opetus on niistä ajoista astunut aimo harppauksen eteenpäin, nythän se on jo oma oppiaineensa yläasteella. Ehkä se ongelma koulussa näitä asioita oppiessa on, että aika harvaa peruskoululaista kiinnostaa nämä asiat siinä iässä( eli ei jää jutut mieleen).

Naisten laihdutushan on ihan ok, jos on mistä laihduttaa ja sen tekee jotenkin järkevästi.

#83
20.01.2004 12:32

Kyllä se on oman itsensä hyväksymisen hakemista se laihduttaminen. En ole itse ylipainoinen, mutta tällä hetkellä tuntuu että sitä on muutama kilo liikaa väärässä paikassa (eli massussa).
Laihduttavia ihmisiä ajaa ajatus kaikin puolin paremmasta elämästä, joka yhtäkkiä toteutuu sitten kun ne viisi kiloa on poistunut kehosta. Ja "kuka" onkaan tämän ajatuksen takana? Turha syyttää mediaa tai yhteiskuntaa langanlaihoine malleineen...Omassa päässä laihduttavat ihmiset kehittävät tämän teorian laihdutuksen hyvää tekevästä vaikutuksesta koko elämään! Ja puhun nyt vain niistä, jotka laihduttavat ulkönäöllisistä syistä.
On tämä rankkaa tämä elämä...koko olemassaolon merkityksellisyys kiinni parin sentin kahvoista ruoansulatuselimien tai liikuntaelimien päällä. HUI ;)

#84
20.01.2004 17:03

Niin kyllähän sitä terveystiedon tunnilla paljon tietoa saa, mutta millaista tietoa, se onkin sitten asia erikseen. Se kun on hyvin pitkälti sitä "rasvaa 30% energiasta" yms. infoa, jolla ei tavalliselle pulliaiselle ole paljon sanottavaa.

Mun mielestä ravinnosta pitäisi opettaa enemmän tyyliin "syö vähintään kaksi lusikallista öljyä päivässä tai hiukset putoo päästä"(äärimmäinen kärjistys:-D). Ikävä totuus nimittäin on, että nuoruudessa harvaa kiinnostaa saako sitä rasvaa suklaapatukasta vai öljypullosta. Lähinnä kiinnostaa se energian määrä, ei laatu.

#85
21.01.2004 15:19

Tämähän ei varmasti ole mikään syömishäiriöisille suunnattu keskustelu, mutta aattelinpa kertoa, mistä minun, naiivin tyttösen, ensimmäinen laihuttaminen sai alkunsa.

Lähes 18-vuotiaaksi elelin syöden mitä sattuu nälän mukaan ollen silti alipainoinen.
Ainoa painostani ajattelema asia oli, että saisin hyvinkin painaa enemmän. Tuon vastauksen laitoin sitten lääkärin kyselylappuun koulun terveystarkastuksessa. Lääkäri kuitenkin katsoi parhaimmaksi kritisoida 44 kiloa painavan 158-senttisen tytön vastaukseen tokaisemalla: "Ei sinun nyt lihoa tarvi".

Varmasti tuntuu monita oudolta, mutta minua tuo vastaus todella järkytti ja sai ensimmäistä kertaa miettimään, mitä suuhuni laitan. Aloin miettiä omaa kehoani muiden näkökulmasta ja muihin verraten, sillä olihan lääkäri juuri osoittanut, että saatan nähdä kehoni väärällä tavalla. Siis noin minä sen tulkitsin.

Tässäpä sitä sitten ollaan kontrollikierteessä. Vuoden ajan tuon lääkärikäynnin jälkeen painoin alle 40 kiloa liikkuen hullun lailla ja syöden minimaalisesti luullen tosiaan olevani terve! Nyt sitten oon puolen vuoden sisällä alkanut tiedostaa ongelmani, kun en enää pystynytkään yhdistämään sekä opiskelua että syömisiäni. Ongelma on tosin vai muuttanut muotoaan: välillä syön järkysti vihaten itseäni, kuten nyt ja välillä paastoan, hullua.

Vaikka en enää jaksaiskaan ryhtyä laihututysrumbaan enkä haluaisi olla luurankomainen sairas, en silti osaa olla vähänkään muodokkaammassa kropassani. Muilla se näyttää hyvältä, omalle keholleni mieleni ei anna lupaa olla normaali. Enhän minä edes koskaan oo ehtinyt moiseen sopeutua.

Jaksan vain olla katkera tuolle mieslääkärille. Pohjimmainen syy toki löytyy varmsti pinnallisuudestani ja lapsenomaisesta tyhmyydestäni, mutta eikö nyky ajan lääkäreiden pitäisi muistaa ottaa moisetkin tapaukset huomioon ja miettiä sanomisiaan.

Sitä paitsi miksiköhän moinen mielipidekysymys omasta painosta oli edes laitettu kyselylomakkeeseen? Luultavasti kartoittamaan syömishäiriöisiä, mutta eikö huokettoman henkilön kohdalla olis voinut jättää kommentoimatta, kun ei se painokaan ihan huippulukemia osoittanut (eipä kyllä lihaksistakaan muodostunut, mutta silti).

Anteeksi väärälle palstalle vuodatukseni, mutta täytyyhän se katkeruus jonnekin purkaa, kun en päiväkirjaakaan oo tottunut suoranaisesti pitämään.

#86
21.01.2004 15:22

Tämähän ei varmasti ole mikään syömishäiriöisille suunnattu keskustelu, mutta aattelinpa kertoa, mistä minun, naiivin tyttösen, ensimmäinen laihuttaminen sai alkunsa.

Lähes 18-vuotiaaksi elelin syöden mitä sattuu nälän mukaan ollen silti alipainoinen.
Ainoa painostani ajattelema asia oli, että saisin hyvinkin painaa enemmän. Tuon vastauksen laitoin sitten lääkärin kyselylappuun koulun terveystarkastuksessa. Lääkäri kuitenkin katsoi parhaimmaksi kritisoida 44 kiloa painavan 158-senttisen tytön vastaukseen tokaisemalla: "Ei sinun nyt lihoa tarvi".

Varmasti tuntuu monita oudolta, mutta minua tuo vastaus todella järkytti ja sai ensimmäistä kertaa miettimään, mitä suuhuni laitan. Aloin miettiä omaa kehoani muiden näkökulmasta ja muihin verraten, sillä olihan lääkäri juuri osoittanut, että saatan nähdä kehoni väärällä tavalla. Siis noin minä sen tulkitsin.

Tässäpä sitä sitten ollaan kontrollikierteessä. Vuoden ajan tuon lääkärikäynnin jälkeen painoin alle 40 kiloa liikkuen hullun lailla ja syöden minimaalisesti luullen tosiaan olevani terve! Nyt sitten oon puolen vuoden sisällä alkanut tiedostaa ongelmani, kun en enää pystynytkään yhdistämään sekä opiskelua että syömisiäni. Ongelma on tosin vai muuttanut muotoaan: välillä syön järkysti vihaten itseäni, kuten nyt ja välillä paastoan, hullua.

Vaikka en enää jaksaiskaan ryhtyä laihututysrumbaan enkä haluaisi olla luurankomainen sairas, en silti osaa olla vähänkään muodokkaammassa kropassani. Muilla se näyttää hyvältä, omalle keholleni mieleni ei anna lupaa olla normaali. Enhän minä edes koskaan oo ehtinyt moiseen sopeutua.

Jaksan vain olla katkera tuolle mieslääkärille. Pohjimmainen syy toki löytyy varmsti pinnallisuudestani ja lapsenomaisesta tyhmyydestäni, mutta eikö nyky ajan lääkäreiden pitäisi muistaa ottaa moisetkin tapaukset huomioon ja miettiä sanomisiaan.

Sitä paitsi miksiköhän moinen mielipidekysymys omasta painosta oli edes laitettu kyselylomakkeeseen? Luultavasti kartoittamaan syömishäiriöisiä, mutta eikö huokettoman henkilön kohdalla olis voinut jättää kommentoimatta, kun ei se painokaan ihan huippulukemia osoittanut (eipä kyllä lihaksistakaan muodostunut, mutta silti).

Anteeksi väärälle palstalle vuodatukseni, mutta täytyyhän se katkeruus jonnekin purkaa, kun en päiväkirjaakaan oo tottunut suoranaisesti pitämään.

#87
21.01.2004 15:50

Niin, jos täällä on mahollista muokata jälkikäteen omia tekstejä ja poistaa turhia, joku voisi varmaan minua opastaa?

#88
21.01.2004 16:14

"Niin, jos täällä on mahollista muokata jälkikäteen omia tekstejä ja poistaa turhia, joku voisi varmaan minua opastaa?"

Jos vaan voisikin, niin opastaisin mielelläni. Mutta tuollaista toimintoa ei siis (ainakaan vielä) ole keho.netissä. Laita sinäkin äänesi esimerkiksi tähän threadiin http://www.keho.net/keho?&m=keskustelu&id=55993&part=read&cat=90&start=0 niin ehkä nuo ylläpitäjät tekevät asialle jotain ;-)

kirjaudu sisään jos haluat vastata