Kauneusihanteista

30229
4. helmikuuta 2003 16:00

Olen pitkään seurannut palstaa sivusta ja täällä onkin jonkin verran sivuttu tätä aihetta, mutta nykyajan kauneusihanteista (etenkin naisten) ei ole mielestäni juurikaan keskusteltu.

Olen miettinyt, että onko nykyajan kauneusihanne jotenkin vääristynyt? Naiset tavoittelevat lähes rasatonta kroppaa hinnalla millä hyvänsä. Koko elämä pyörii monella vain rasvan ja hoikkuuden ympärillä. Tuleeko ihminen onnellisemmaksi 5 kg hoikempana?
Ja onko ihminen koskaan tyytyväinen ulkonäköönsä/ulkomuotoonsa?
Tiedän, että todella monet normaalipainoiset naiset pitävät itseään jos ei lihavana niin ainakin pulskana. Mikä on "normaalia"?

Ja nämä laihdutusjutut tuppaavat usein johtamaan syömishäiriöihin, joista ei kovin helposti parannutakaan.

Tämä ei tietenkään ole naisten vika vaan kaikki media syöttää tälläista vääristynyttä (?) kuvaa meille.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että itsekin harrastan aktiivisesti liikuntaa ja toki tarkkailen syömisiäni, ettei kukaan luule, etten tiedä mistä puhun.

Vastaukset: 99

#1
04.02.2003 16:54

Itseäni joskus ärsyttää tällä palstalla se, kun tosi nuoret tytöt (vm. -84-88) pyytävät laihdutusohjeita ja kertovat haluavansa eroon "kauheista vatsaläskeistä". Sitten käy ilmi, että ovat painoindeksin mukaan täysin normaalipainoisia ja senkin jälkeen joku besserwisser tulee heille selittämään parhaista rasvanpolttotavoista ja julistamaan ankaran itsekurin merkitystä. Kannattaisi tosiaan vähän katsoa, kenelle niitä neuvoja jakelee.

#2
04.02.2003 16:56

Naisia sivusta seuranneena voin tuumailla, että yleensä se vihollinen on matemaattinen eikä reaalinen. Pitää joko ahtautua kokoon 36 tai nähdä puntarissa vitosella alkava lukema (kuitenkin kaksinumeroinen). Tämähän onkin sopivaa, jos on viidentoista ja päälle metrin mittainen.

Ja mediapa se syyllinen onkin... media syöttää sitä mitä ihmiset haluavat syödä. Ei ketään täyskäännytetä toimittajien ja/tai markkinavoimien käsin.

Kun oikeasti monien naisihanne ei ole Calista F. vaan Jennifer L.

#3
04.02.2003 17:29

Herkko puhuu täyttä asiaa! Olen itsekin useaan otteeseen ihmetellyt tällä palstalla, kun nimeltä mainitsemattomat aikuiset laihdutus-asiantuntijat jakelevat innolla mitä tiukempia laihdutusohjeita teini-ikäisille tytöille miettimättä sen kummemmin mihin kaikkeen se voi johtaa. Ylläpito puuttuu kyllä herkästi pikku kinasteluihin, mutta tuon lapsille laihdutusohjeiden jakamisen näkisin kyllä hieman suurempana ongelmana täällä. Teini-ikäisenä sitä ei kuitenkaan osaa vielä soveltaa ja suodattaa kaikkea, vaan ohjeet saatetaan ottaa hyvinkin kirjaimellisesti.

Omista kauneusihanteistani sen verran, että en ole koskaan ihaillut laihuutta. Itse olen luonnostani mallia "tikku", mutta treenaamalla ja syömällä hyvin olen pyrkinyt, ja osin onnistunutkin, hankkimaan lisää lihaa ympärilleni. Teininä inhosin sitä, kun kaikki vaatteet vaan roikkui päällä...

#4
04.02.2003 17:34

En missään tapauksessa väheksy syömisongelmia enkä pidä riukumaisuutta kauniina, mutta onhan asiassa toinenkin puoli: liikalihavuus lisääntyy koko ajan.
PT_Oona kysyy, tuleeko ihminen onnellisemmaksi 5 kg hoikempana. Väittäisin, että joissain tapauksissa tulee. Hoikka, terveen näköinen ihminen on kaunis. - Totta kai puuhassa on pidettävä kohtuus mukana.

#5
04.02.2003 17:36

Pohdiskelin eilen vähän samansuuntaista aihetta omassa nettiblogissani...

Mua hirvittää enemmän valokuvamallit, jotka silmät kirkkaina selittävät naistenlehdissä, kuinka heidän ei tarvitse käydä salilla langanlaihan vartensa säilyttääkseen ja samaan aikaan tiettävästi nappailevat ihmeaineita, jotka pitävät nälän poissa ja energiat ylhäällä. Teinitytöt lukevat jutut, mutteivät tajua, ettei ko. kroppaa ole saatu normaalikeinoin ja ajattelevat että "ehkä mun tarttee vaan olla syömättä".

Nuoret mimmit eivät itseasiassa halua olla mahdollisimman vähärasvaisia, vaan mahdollisimman laihoja. Ja sama koskee kymmeniä tuhansia suomalaisia naisia, jotka painonvartijoiden aivopeseminä ovat fiksaantuneet tuijottamaan pelkkää vaakaa. Viime lauantaina olin vain 300 grammaa kevyempi kuin viime lokakuussa. Kuitenkin mm. vyötäröni on nyt navan kohdalta 7 cm kapeampi kuin silloin ja kaikki muutkin kohdat ovat 1-4 cm kapeampia kuin ennen. Ero? Nyt takana on kuukausi liikuntaa 6 päivänä viikossa, 30-60 min päivässä.

#6
04.02.2003 17:44

Näin voi olla joissakin tapauksissa, mutta minun mielestäni ylipainoinenkin ihminen voi olla kaunis (en puhu nyt itsestäni ;-)

Minulla on monia pulskempia ystäviä, jotka ovat tosi hyvännäköisiä. Ei nyt sentään mitään laardikasoja, mutta jonkin verran ylipainoisia kuitenkin. Samoin tunnen useita hoikkia naisia, jotka eivät ole mitään prinsessoita. Joten ei tuokaan jako niin yksioikoinen ole.

Ja väittäisin, että syömishäiriöön sairastuminen on suurempi terveysongelma kuin 5-10 kg:n ylipaino.

Mietin vain, haluaisivatko miehet mieluummin seurustella terveen, onnellisen ja jonkin verran ylipainoisen tytön kanssa, vaiko jokaista suupalaa ja omia linjojaan neuroottisesti vahtaavan beiben kanssa? Jos vastaus on jälkimmäinen, se kertoo ennen kaikkea miehen omasta itsetunnon puutteesta.

No, onneksi suurin osa meistä naisista varmaan osuu jonnekin tuonne noiden kahden esimerkin välimaastoon.


#7
04.02.2003 17:59

Johanna:Tarkoitin viestissäni nimenomaan näitä normaalipainoisia naisia, jotka kuvittelevat elämän muuttuvan onnellisemmaksi 5 kg tai vaikka 2 kg laihempana. Oikeasti ylipainoiset ovat asia erikseen.

Chihuahua: Ei varmaankaan media yksin ole syyllinen, mutta en usko, että naiset itsekseen päässään kehittelevät näitä kauneusihanteitaan.

Halusinkin herättää keskustelua siitä, että:

1) Onko laiha ihminen kaunis?
2) Onko laiha onnellisempi kuin normaalipainoinen?
3) Milloin ihminen on normaalipainoinen? Onko pieni rasvakerros vatsassa normaalia vai epänormaalia?
4)Kannattaako laihduttaa ja näyttää hyvältä hinnalla millä hyvänsä ?
5) Miten tähän laihuuden tavoittelemiseen ollaan tultu?

#8
04.02.2003 18:09

Hmm. Gallup tämän palstan lukijoille: Pidätkö itseäsi laihana, normaalipainoisena vai lihavana? Oletko tyytyväinen vai tyytymätön omaan ulkonäköösi/-muotoosi? Tavoitteletko laihuutta?

Minulla on varmaan keskivertoa parempi itsetunto, mutta en tosiaan koskaan (edes teininä) ole ollut tyytymätön ulkonäkööni. (Paitsi että juuri nyt en ole ihan täysin tyytyväinenkään, koska kaaduin tuolla jäätiköllä ja löin laukulla silmäkulmaan, ja se on nyt aika julman näköinen :) Mutta onneksi se on vain ohimenevä pintavaurio!)

Minulle on ollut aina jokseenkin itsestään selvää, että liika laihuus ei ole kaunista eikä terveellistä, liika lihavuus ei ole kaunista eikä terveellistä, normaalipainoisuus näyttää hyvältä ja on terveellistä. Normaalipainon tietää katsomalla peiliin tai laskemalla painoindeksin. Normaalipaino säilyy, kun harrastaa liikuntaa ja syö monipuolisesti ja pääsääntöisesti terveellisesti.

#9
04.02.2003 18:32

Olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni kasvojen osalta ja hyvä niin, koska sitä puolta ei voi ilman kirurgin veistä muuttaa. Vartalossa on paljon kaunista, mutta myös paljon parannettavaa. Nyt osaan jo ajatella tätä "paremman kropan metsästystä" hauskana harrastuksena.. semmosena matkana, jossa ei oo tärkeintä pelkästään se päämäärä.

:)

#10
04.02.2003 18:41

Minä olen ihan tyytyväinen. Nuorempana olin huomattavasti hoikemmassa kunnossa, mutta silloin olin paljon onnettomampi ja vertailin itseäni vaikka mihin. Nykyään arvostan sitä, että kroppa toimii, pysyy terveenä ja elinvoimaisena. Ulkonäköseikat on loppujen lopuksi sivuseikka, vaikka eipä minulla niidenkään suhteen suurempia ongelmia ole. Kiva olisi saada muutama kilo pois, mutta jos ei onnistu niin eipä sekään maailmaa kaada. Hyvin on pärjätty näinkin ;-) Ennemminkin nautin nyt vain treenailusta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Yritän myös syödä hyvälaatuista ruokaa. Jos ulkonäkö parantuu liikuntaharrastuksen myötä, niin se on pelkkää bonusta.

#11
04.02.2003 18:51

Siis kertokaa nyt kenet se kasvoton toimittajapirulainen on ajanut syömishäiriöön? Tai mikä olisi ylipäänsä tämän suuren mediasalaliiton motiivi, jolla yritettäisiin saada ihmisiä langanlaihoiksi? Eikö median etu ole nimenomaan vauhdittaa kulutusjuhlaa eikä päinvastoin?

Media näyttää meille tasan sitä mitä haluamme nähdä (olla).

Vika ei muutenkaan ole kauneusihanteessa vaan siinä, että ihmisillä ei ole mitään hajua miten päästä omiin, ihan realistisiinkaan, tavoitteisiin. Sitten yritetään kaikkia täyspaastoja ja muuta mieletöntä.

#12
04.02.2003 18:57

sitähän se on, aattele jenkeis myytii jotai laihdutus ihmepillereit samalla rahamäärällä mitä Suomella on budjetti , eli ei mitää ihan nappi kauppaa ;) ja kuluttaa voi muutenki kuin syömällä

#13
04.02.2003 19:20

En voi sietää silikooneja naisilla. Keep it simple, keep it natural !!

#14
04.02.2003 19:51

Olen mielestäni normaalipainoinen, vaikka painoindeksin (18.9) mukaan alipainoinen. En tavoittele laihuutta, mutta kiitos hyvien geenien ja liikuntaharrastusten, pysyn sellaisena.

Olen jotakuinkin tyytyväinen ulkonäkööni muutenkin, tosin vähän harmittaa että mua yleensä luullaan kymmenen vuotta nuoremmaksi. Todella vaikeaa saada uskottavuutta työelämässä kun näyttää teinitytöltä >:I

Lopuksi on pakko sanoa, että jos mä olisin ylipainoinen, niin varmasti laihduttaisin. Syy on niin pinnallinen, että vaatteet yksinkertaisesti näyttävät mun mielestäni paremmilta normaalipainoisten päällä. Ja sehän tällaiselle vaatefriikille on ensiarvoisen tärkeää ;)) Plus tietenkin terveydelliset seikat puhuvat normaalipainon puolesta.

#15
04.02.2003 19:52

Sanoo mies joka tykittää testoa suoneen ;)

No ei... anteeks protsku! Olis vaan sopinut niin hyvin tohon väliin :) No hard feelings, ok?

#16
04.02.2003 19:53

Juups... Poistettakoon äsköinen päiväkirjasta :)

#17
Fox
04.02.2003 20:04

Mulla ainakin tyytyväisyys omaa ulkonäköä kohtaan on lisääntynyt iän karttuessa (vaikkei ehkä ois syytä ; ) Silti aina tuntuu, et on just se maaginen viis kiloa liikaa, vaikka oon normaalipainonen.

Ostin eilen Marie Clairen, ja kääks, kun ne catwalkin naiset on haudasta nousseen näkösiä siis ruman laihoja. Mun mielestä kauniilla naisella kaaret on oikeissa kohdissa enkä nyt tarkota tällä isoja rintoja vaan kroppaa, jossa näkyy, että kyse ei oo sohvaperunasta. Esimerkikis Britney Spears, Jennifer Lopez ja Karita Tuomola ovat kaunisvartaloisia.

#18
04.02.2003 20:29

Ongelmana tossa muihin vertailussa ja painoindekseissä yms. on se, ettei kaikilla ole luuston tai ruumiinrakenteen tai raajojen mittasuhteiden tai geenien puolesta mahdollista ikinä saavuttaa ihailemiaan ns. mallin mittoja. Vaikka laihduttaisi kaikki rasvat pois ja kävisi salilla kuin hullu.

Esim. vaikka mulla olis täsmälleen sama rasvaprosentti kuin Brad Pittilla, en silti näyttäisi häneltä :)

Enpä tiedä, mun mielestä joillekin sopii lihakset/laihuus ja toisille ei. Pitäis vaan löytää se "oma" paras olotila.

Galluppiin vastaus: oon normaalipainoinen/laiha, tyytyväinen muuhun paitsi just perusruumiinrakenteeseen :)

#19
t
04.02.2003 20:33

"Mun mielestä kauniilla naisella kaaret on oikeissa kohdissa enkä nyt tarkota tällä isoja rintoja vaan kroppaa, jossa näkyy, että kyse ei oo sohvaperunasta." Foxia lainaten mutta ei suinkaan vasten hyökäten: Entä jos kropasta ei näy että ei ole sohvaperuna? Entä jos treenaa hulluna (lue 5-6 kertaa viikossa) mutta syö niin hyvin että näyttää melko pehmeältä?

Okei, tähän en kaipaa sen kummemmin vastausta. Kysymykset ovat aika retorisia ja kumpuavat syvältä omakohtaisen kokemuksen suosta...

#20
04.02.2003 21:21

Olin ennen aika onnellinen tyttönen enkä murehtinut painoani, liikuin kun siltä tuntu ja söin hyvin. Olen 169cm ja painoin tuolloin n.65kg eli olin normaalipainoinen. Kukaan ei haukkunut mua lihavaksi, mutta kuulin usein kommentteja siitä kuinka paljon syön. Okei söin hyvin kuten sanoin mutta lähinnä kotiruokaa. Olin n.17v kun päätin laihduttaa söin kevyesti jumppasin ja lenkkeilin joka päivä. Täytän pian 21 eikä tämä "laihdutus" ja itsensä parantaminen tunnu loppuvan. Painan nyt 53-54kg. Välillä tunnen itseni tosi hoikaksi välillä taas inhoan peili kuvaa.
Tuskin nainen koskaan on täysin tyytyväinen itseensä. Nyky yhteiskunta asettaa meille paineita ulkonäkömme suhteen. Itse en voisi kuvitella olevani painavampi, mutta en halveksi muita jokainen kantaa itse kilonsa. Eikä hoikkuus tuo aina onnea. Se tyydyttää hetkeksi, mutta se ilo ei kauaa kestä. Apuna taistelussa nyky kauneusihannetta vastaan auttaa hyvä itsetunto. Pitää oppia rakastamaan itseään :)

#21
04.02.2003 21:37

Jos nainen ei ole tyytyväinen itseensä niin vika on korvien välissä ;)

#22
04.02.2003 23:00

Edellinen viesti jäi vähän kesken kun piti lähteä syömään.... :-)

Mun kokemukseni mukaan laihtuminen hieman ylipainoisesta (painoindeksi yli 24) tiukasti normaalipainoiseksi (muttei vielä kovinkaan kiinteäksi, bmi 22) vaikutti välittömästi flaksiin ja tämä EI johtunut siitä, että itsetunto olisi parantunut, koska koin silloin olevani yhä lihava. Mm. eräs vanha kaveri, jolle olin ollut lähinnä "hyvä jätkä" ilmaisi yhtäkkiä syvempää kiinnostusta... Tarkempi keskustelu useampien miesten kanssa paljasti, että ensi kontaktissa miehet (ainakin hyväkuntoiset miehet) suosivat hyväkroppaisia naisia -- ja hyväkroppaisuus ei todellakaan tarkoita Ally McBeal tai huippumallilaihuutta vaan nimenomaan kiinteää, mutta kurvikasta kroppaa (= saa punttitreenillä).

Aina välillä kuulee väitteen, että monet miehet pitävät vähän pulskemmista naisista. Moni reilusti ylipainoinen nainen kuvittelee sen tarkoittavan heitä, vaikka kyseessä on vain normaalipainon ylärajalla olevat, vaatekokoa 40-42 käyttävät naiset (miehille tiedoksi koko 38 on keskikoko).

Tietysti tilanne muuttuu, kun toiseen tutustuu paremmin (ainakin toivottavasti :-). Silloin ulkonäkö menettää merkityksensä.

No, nyt painan enemmän kuin tuolloin kun hyvät kaverit alkoivat pokailla, mutta pidän silti vartalostani nykyään paljon enemmän. Se ei tarkoita sitä, ettenkö silti haluaisi vihdoin ja viimein ottaa niskalenkin ylimääräisistä läskeistäni, sillä vihdoin ja viimein uskon löytäneeni tarpeeksi tehokkaat aseet selluliitin tuhoamiseen -- mutta haluan tehdä sen mahdollisimman terveellisesti, lihaksista tinkimättä. Näin ollen en usko muuttuvani syömishäiriöiseksi, alipainoiseksi tai epäterveellisen vähärasvaiseksi...

Ja ettei nyt jäisi epäselväksi, painoindeksini on nyt 24, rasvaprosenttini noin 27 (keskiarvo alavartalon ja ylävartalon sähkömittauksista) ja housukokoni 40 -- ts. ylimääräistä rasvaa on, vaikkei enää niin paljon. Hermeliini on nähnyt karmeat "ennen"-kuvani ja voi todistaa sen puolesta, etten vain kuvittele... :-)

Mikä sitten on saanut mut muuten pitämään kropastani? Hypnoosi, jossa selvitettiin heikon naisellisen itsetunnon syyt, punttitreeni joka saa mut tuntemaan itseni vahvaksi ja sen tajuaminen, että vartalo on mun sielun koti, ei vankila ja että siitä on parasta pitää hyvää huolta, jos haluan elää vanhaksi ja pysyä koko loppuelämän toimintakunnossa.

#23
04.02.2003 23:10

Niin siis se johtava ajatus -- Hermeliini on oikeassa -- jos normaalipainoinen on tyytymätön kroppaansa, vika on korvien välissä. Tällöin henkilön tavoitteet ovat väärät (= jotain, mitä ei ilman luukirurgia saa), tai kehonkuva vääristynyt (= näkee itsensä erikokoisena kuin on). Kumpikin tapaus kertoo heikosta (naisellisesta) itsetunnosta. Syystä tai toisesta ei usko, että voisi olla rakastettava ja haluttava sellaisena kuin on. Kummassakin tapauksessa oikea osoite on terapeutti, jonka luona selvitetään traumat heikon itsetunnon takana. Väitän, että jos tytön itsetunto on kunnossa, hän ei anna median tuputtamien ihannekuvien hämätä itseään (olen tavannut tällaisiakin tyttöjä).

#24
05.02.2003 01:26

Ai Aito_johanna kaatui ja löi itseään laukulla silmään! heh heh (ei vahingoniloa vaan muuten hassua)
EN pidä tikku laihoja kauniina en! kyllä treenattu kroppa näyttää hyvältä.
Mä olen kyllä tyytyväinen itseeni ja jokus saatu kehu tekee niin gutaa itsetunnolle että!

#25
05.02.2003 10:14

Avaan nyt minäkin tällaisena laihduttavana teininä suuni. Kutri on mun mielestä löytänyt tästä pointin. Paljosta voi mediaa syyttää, mutta toisaalta niinkun kUtri sanoi, terveen itsetunnon omaava ei lähde juoksemaan vääristyneiden kauneusihanteiden perässä.

Mulla ainakin koko syömishäiriörumba lähti huonosta itsetunnosta. Eikä muutenkaan kyseessä ollut vaan kroppa. Kuvittelin, että laihuus tuo mukanaan kaikkea muutakin. Ajattelin että kun olen laiha, olen kaunis, kaikki miehet juoksee mun perässä ja naispuoliset haluaa olla mun ystäviäni. Jotenkin liitin siihen laihuuteen kaiken onnen. Ajattelin että silloin kaikki muuttuu, kukaan ei voi olla pitämättä musta, voin aloittaa harrastuksia joista olen aina haaveillut, muuttaa pukeutumistyyliä, tulla paremmaksi ihmiseksi.

Joku silloin alkuvaiheessa kysyi, miksen voisi tehdä sen samantien, laihduttamatta. Se vain tuntui mahdottomalta. Mun päähän oli koulu, nuortenkirjat yms. takoneet että lihava on aina se raukka jolla ei ole harrastuksia ja joka jää yksin. Ja mä en halunnut olla se lihava raukka. ajattelin ettei musta sellaista tule jos pudotan PARI kiloa. Mitat oli tuolloin 168/64, olin suosittu, hyvä koulussa ja harrastuksissani.

Kummasti se laihuus ei tuonut mukanaan onnea. Mitä enemmän kiloja lähti, sen enemmän itseäni ja kroppaani vihasin. Olin salaa tyytyväinen kun kiloja lähti, ajattelin sairaassa mielessäni että olen keksinyt salaisuuden, joka vie mut täydellisyyteen, ja että se odottaa mua ihan käden ulottuvilla. PAino laski ja laski, mutta se jokin pysyi saavuttamattomissa. Jossain vaiheessa tajusin, että olen tyytyväinen vasta, kun olen niin laiha että olen kuollut. Sairasta, miten vuodessa, typerä laihdutusprojekti sai mut ryhtymään kilpajuoksuun kuoleman kanssa. Ja se oli vasta alkua..

Toivoisin, että nuorten itsetuntoon kiinnitettäisiin huomiota aikaisemmassa vaiheessa. Kouluterveydenhuoltoa pitäis kehittää paljon, ja median viestejä muuttaa paljon. Mun mielestä nuoret pitäisi aikaisemmin ohjata hoitoon. EI kenenkään peruskouluikäisen (jos ei ole TODELLA vaike ylipaino) vielä kuuluisi laihduttaa. Mutta toi on vaikea kysymys. Ei ole ihan mahdollista pistää peruskouluun pakolliseksi oppiaineeksi jokaiselle yksilöterapiaa.

Luonnottomasti laiha ihminen ei ole mun mielestä kaunis. Eikä laiha ihminen välttämättä ole onnellisempi kuin lihava. Ja toisinpäin. Ei onnellisuus riipu ulkomuodosta. Mun mielestä kaikki on kiinni itsetunnosta. Toki jollain ihmisellä muutaman kilon pudotus voi kohottaa itsetuntoa, mutta se ei missään nimessä ole ainoa keino jos itsetunto on hukassa.

Ja pieni rasvakerros vatsassa ja muualla on mun mielessä normaalia. Normaalipainokin on niin vaikeasti määriteltävä juttu. Painoindeksiinkään ei täysin voi luottaa. Joku ihminen on omlle keholleen sopivimmassa painossa 50kiloisena, toinen 70kiloisena. Ei se ole niin tarkkaa, kunhan ruumis ja mieli voivat hyvin.

Ja miehistä vielä...just vähän aikaa sitten kuuline räältä mieheltä kommentin, kuinka seurusteleminen on niin vaikeaa kun naiset ainaa vahtaa mitä voi syödä. Hän koki sen todella rasittavana. Enkä vielä ole törmännyt mieheen, joka ihannoisi laihuutta ja olisi muuten ihan fiksu. Mun kokemuksen (mitä ei näillä ikävuosilla niin paljon vielä ole) mukaan miehet joilla on älyllinen puoli ihan kunnossa, arvostaa itsensä näköisiä ja kokoisia naisia, oli sitten laihoja tai lihavia. Mutta useimmat kyllä sanoo, että on se kiva kun on mistä ottaa kiinni.

Tässä tuli taas pieni romaani, mutta ketään ei ole pakotettu lukemaan. Mä en vaan tunnetusti tunne käsitettä tiivistäminen:(

#26
05.02.2003 10:56

Myrtti, mua ei haittaa yhtään, että mua luullaan kymmenen vuotta nuoremmaksi :-D
Mikä on pitkälti hyvien liikunta- ja ravintotottumusten ansiota. Varsinkin kun vertaan itseäni omanikäisiini suomalaisiin naisiin, olen tyytyväinen kroppaani, ulkonakööni, terveyteeni ja yleiseen jaksamiseeni.

Olen myös erittäin onnellinen siitä, ettei syömishäiriöitä ollut vielä keksitty silloin kun olin teini-ikäinen, olisin nimittäin ollut otollista kohderyhmäainesta.

#27
05.02.2003 11:21

Minä voin sanoa, että kuulun varmaan monien mielestä siihen turhamaiseen ryhmään, jotka vinkuvat paria kolmea ylimääräistä kiloa. En ole koskaan ollut ylipainoinen, enkä myöskään alipainoinen. Yläkropasta olen aina ollut hoikka (vyötärön ym. tällä hetkellä 63 cm) mutta ruumiinrakenne on sellainen, että kaikki ylimääräinen kertyy reisiin ja persaukseen. Lukioaikoina tämä oli todellinen stressin paikka, olisin halunnut pitää tiukkoja yläosia mutta kun en iljennyt näyttää leveitä reisiäni.

Nyt olen muutaman vuoden aerobicillä ja muulla liikunnalla ja nyt saliharjoittelulla saanut kroppani omasta mielestäni siinä mielessä balanssiin, että naureskellen katselen vanhoja valokuvia ja kokeilen "telttoja" joilla nuo "reisipallukat" piti ennen muka peitellä... :) Sen asian olen hyväksynyt kauan sitten, että mun lihaksistolla ja ruumiinrakenteella en tule koskaan olemaan tikkulaiha, enkä tätä haluakaan. Ennemmin näytän sopivan lihaksikkaalta ja terveeltä. Ja tähän tavoitteeseen pääsemiseen auttaa nyt tämä salitreeni ja ruokavalion tarkkailu. Ja tämä ruokavalion tarkkailu on mulla todellakin aika kausiluonteista, tällä hetkellä on menossa sellainen kausi, että itsekuria näköjään löytyy ja hyvä niin, koska tiedän, että en tätä linjaa viitsi kuitenkaan loputtomiin jatkaa.

Vuosi sitten mulla ei ollut hajuakaan ruokavalio jutuista (hiilarit, protskut, rasvat ym.) mutta tätä keho.nettiä ja muita tietolähteitä lueskelemalla normaalin terveellisen ruokavalion perusteet on kyllä hahmottuneet todella hyvin. Nyt, kun tarkoituksena on pudottaa juuri ne muutama
kertynyt "ylimääräinen" kilo, pitää itseään normaalia tiukemmalla, mutta mulle se on vähän sellaista omien rajojen kokeilua, vähän niinkuin harrastus, kuten joku aiemmin jo mainitsikin. Normaalitilanteessa yritän syödä suht terveellisesti, kuitenkaan niuhottamatta. Jos tekee mieli jotain hyvää ja "kiellettyä", siitä vaan. Mutta nyt nämä karistettavissa (ja jo melkein karistetut) kilot ovat reilun puolen vuoden sisällä kertyneet, kun tuota "hällä väliä ja syön mitä huvittaa"-kautta jatkui vähän turhan pitkään...

Mutta voin sanoa, että olen paljon tyytyväisempi nyt, kun paino on pudonnut 3 kg. En tiedä johtuuko se litteämmästä vatsasta ja siitä että housut tuntuu reisistäkin väljemmiltä vai siitä, että tein sen, mitä itselleni lupasin ja pystyin siihen. Joo, tämmöistä pohdiskelua...Ollaan me sonyan kanssa kovia tyttöjä kirjoittamaan! =D

#28
05.02.2003 11:53

Kauneusihannekeskustelu tuntuu urautuvan liikaa kehonpainoon. Paino on vain yksi osa kokonaisuutta. Lyön vetoa, että voin osoittaa kaksi samanpituista naista, joilla on 10kg ero painossa ja muista kuin painosta riippuvista tekijöistä johtuen joko kevyempi tai raskaampi on 95% mielestä kauniimpi. Enkä tarkoita eron löytyvän treenauksesta, vaan synnynnäisistä asioista kuten hiukset, kasvot, rintojen koko ja luuston rakenne.

Painolla on merkitystä, mutta vain jos se poikkeaa tosi paljon johonkin suuntaan. Muut seikat ajavat lähes aina sen ohi.

#29
05.02.2003 11:57

ja tunnen itseni normaalipainoiseksi mutta hieman pulskaksi. laihduttelen tässä vielä noin 3-5 kiloa. ja kyllä. uskon silloin olevani onnellisempi. tällä hetkellä muuten olen tyytyväisempi elämääni kuin koskaan mutta nuo muutamat kilot häiritsevät. ne ovat tulleet ajan kanssa ja haluan mahtua vanhoihin vaatteisiini sekä tuntea taas olevani normaalipainoinen. muistan etten silloin aikoinani ikinä kokenut tarvetta laihduttaa vaikka joskus haaveilin olevani kevyempikin. mutta en kokenut itseäni mitenkään liian painavaksi kuitenkaan. joten uskon että niissä vanhoissa mitoissa voisin olla taas tyytyväinen. ja se on varmasti saavutettavissa koska olen oppinut liikkumaan ja kuntoilemaan. mitä en ennen tehnyt. laihdutuksen myötä olen löytänyt terveellisemmän elämän.. en pilannut sitä vahtimalla jokaista suupalaa. nytkään en muuten laskeskele kaloreita..

ja olen muuten jo laihduttanut viisi kiloa. ja tunnen oloni kevyemmäksi ja paremmaksi kuin silloin viisi kiloa painavempana. (silloin olinkin lievästi ylipainoinen -bmi 25,9) pirteempikin olen. mutta siitä en tiedä onko se sitten masennuksesta toipumisen ansioo vai laihtumisen..

:)

#30
05.02.2003 12:03

totta puhut. jokaisella on mieltymyksensä ja toiset viehättävät enemmän kuin toiset. painosta riippumatta tai riippuen. kasvoihini ja muuhun olenkin tyytyväinen. mutta laihdutus on ollut mulle siinä mielessä kuitenkin hyvä (kuten jo edellises kerroin) että olen oppinut elämään terveellisemmin ja sitäkin kautta saanut lisää hyvää mieltä. itsetuntoakin ehkä..

#31
05.02.2003 12:08

kauheeta jeesustelua, en nyt muista keneltä mutta ei se aina tarkoita että josa haluaa laihduttaa että haluaa/päätyy mikskään allyksi/malliksi, jotka muuten ovat aivan v*tun kuvottavia, en tiedä YHTÄKÄÄN miestä joka niistä tykkäis. Eikä kaikki saa mitään syömishäiriötä jos haluaa laihtua 5 kiloa. Aina pitää paisutella.

#32
05.02.2003 12:16


Nimittäin niitä jotka laihdutettuaan sen 3-5kg ja kiinteydyttyään ovat todellakin onnelllisempia, kuin aiemmin! Mieletäni, jos ihminen tuntee olonsa paremmaksi ja onnellisemmaksi pari kg hoikempana, on paljon parempi, kuin että salaa niitä muutamaa ylimääräistä kiloaan inhoten katselisi itseään häpeällisesti peilistä! .....En tiiä menikö tuo nyt ihan niin kuin ajattelin, mut kuitenkin...

#33
05.02.2003 12:21

Olen erilainen nainen, en ole koskaan laihduttanut enkä ole kokenut tarvettakaan. Tosin olen normaalipainoinen, joten se johtuu siitä ja itsetunnostani. Siltkin kun kuuntelee tuttuja ja yleensäkin naisten puheita niin jokaisella on tavoitteena laihtua ainankin jonkun verran ja koskaan ei kuitenkaan osata olla tyytyväisiä omaan ulkonäköön vaikka laihtuisikin. Pakko saada kai aina valittaa jostakin.

Muutenkin olen ollut aina ollut tyytyväinen itseeni, jopa nuorena murkkuiässäkin. Kai multa puuttuu aivoista joku osa joka naisilla kuuluisi olla =) En kuitenkaan ole mikään missi tai jokamiehen ihannenainen, vaan aika tavallinen nainen jota kestää katsella.

Nyt kuitenkin kun on salilla treenannut jo monta vuotta huomaan itsessäni sellaista että aina pitäisi saada lisää lihasmassaa, tulla vahvemmaksi jne. Eli tämä kuitenkin osin pyörtää edelliset väittämäni, koska kuitenkin tältä osin haluan tulla paremmaksi ja kehittyä ja saada siis ulkonäköänikin parempaan suuntaan. Mutta ei kai sitä muuten jaksaisi treenata ellei olisi tavoitteita joihin tuskaisesti pyrkiä.

#34
05.02.2003 13:32

Tepan tarina muistutti eniten omaani. Yleensä tunnen olevani ruma ja lihava. Tilanne ei ole ollenkaan parantunut iän myötä, päin vastoin.

Tuossa Kutrin mainitsemassa hypnoosissa voisi olla ideaa. Tietääkö joku, tarjoaako esim. kunnallinen terveydenhuolto minkäänlaista hoitoa (pään sisäistä) tällaiselle tapaukselle, joka on kuitenkin itse asiassa melko terve (=vain lievästi normaalipainon alapuolella, ymmärtää itsekin että ongelma johtuu heikosta itsetunnosta)?

#35
05.02.2003 19:21

Myrtti, minäkin näytän ikäistäni nuoremmalta, kasvot ovat ihan babyface. En kyllä koe sitä miksikään taakaksi! Teinityttömäisyys korostuu, jos on pukeutuu farkkuihin ja laittaa jotkut tennarityyppiset kengät jalkaan; aikuisemmin pukeutuneena (ja käyttäytyvänä ;) ) näyttääkin aikuiselta.

#36
05.02.2003 19:39

Theodora -- Kela korvaa osan hypnoosihoidsta, maksaa bruttona (ennen Kela-korvausta) 400-500 vanhaa rahaa. Nopeaa, tehokasta ja toimii valtaosalle (muttei kaikille) -- toimimattomuus voidaan todentaa "esikäynnillä", jossa vaan kokeillaan rentoutumista. Suosittelen esim. Anna Sandströmiä Kirkkonummen Alfa-Med (tms.) Lääkäriasemalla (hänen luonaan kävin itse) tai www.hypnoosi.net -luettelosta löytyvää Eeva Hälikkää Helsingissä (on myös suositeltu). Ja siis, muitakin, ihan yhtä hyviä voi olla, mutta vain näistä mä tiedän.

#37
05.02.2003 20:00

Kauneusihanteethan ovat vaihtuneet historian saatossa usein: aikoinaan oli tukeva vararengas vyötäisillä varakkuuden ja hedelmällisyyden merkki. Twiggy kuuskytluvulla taas toi sen toisen ääripään muotiin.

Se, että on hoikka ja treenattu ei takaa,että on myös kaunis.( Esimerkkinä tämä nykyisen levyraadin Raakel: kaunis nainen; jos se laihtuisi, se olisi sitten laiha ja kaunis nainen.)

Saattaa olla, että media pakkosyöttää naispuoleisille ihmisille tiettyä kehonkuvaa opiksi ja ojennukseksi, mutta sitä samaa se tekee miehille! Mutta kokeeko miehet tämmöistä kollektiivista huonommuudentunnetta ja alkaa joukolla kaivamaan dieettiopasta ja sixpackiä esiin?

#38
06.02.2003 08:29

Ja taas vaan vaahdotaan naisten ulkonäöstä ja 95% äijistä ei välitä pätkääkään ulkonööstään / terveydestään, mutta naisilta on silti pokkaa vaatia. -ja naiset tottelee.

#39
06.02.2003 08:40

Jep, mutta naisethan tässä vaahtovat naisten ulkonäöstä ;) Itse vaadin naiselta tiettyjä juttuja ja odotan että nainekin vaatii tiettyä tasoa. Ei siinä sen kummempaa makuja on monia ja turhaa tuijottaa kiloja ja BMI:tä, sekä tietenkin mediaa...se kun on vain osa totuutta.

#40
06.02.2003 11:26

Ei ole miehillä samanlaista joukkotunnetta ulkonäöstään, mutta sehän johtuukin siitä, että naisille miesten ulkonäkö ei ole niin tärkeää. Täsmennän hieman: miesten ulkonäössä korostuu kasvojen ja olemuksen merkitys; kunnolla tai solakkuudella ei ole juurikaan väliä.

Jos et usko, luepa tätä palstaa - täällä jos missä pitäisi olla atleettisuutta ja hyvää kroppaa arvostavia naisia. Silti miesihanteiksi on nostettu brucewilliksiä ja jaspereita. Keskivertonaisilla ilmiö on vielä korostuneempi. Kohtuukokoinen kaljamaha tai puuttuvat vatsalihakset ei haittaa, jos miehellä on kivat silmät.

Painonhallinta ja kunnon parantaminen sekä treenaus ovat kuitenkin hyviä konsteja kaikille, sillä niihin on helpointa vaikuttaa. Kirurgilla käynti on toiseksi helpointa, mutta maksaa enemmän.

#41
06.02.2003 16:48

Huh, mitä puhutkaan! Vai ei miesten ulkonäkö ole tärkeää!
En ikinä, ikinä, ikinä haluaisi itselleni rapakuntoista miestä, jolla on kaljamaha, huono ryhti, kalpea naama ja krooniset mustat silimänalukset. Yäk!

#42
06.02.2003 16:49

Hilma: no kyllä noita raakellignellejä katsellessa tulee mieleen, että voi miten olisikaan kaunis nainen, jos muutaman kilon viitsisi pudottaa...

#43
06.02.2003 17:02

Mulle tulee Raakel Lignellin haastatteluja lukiessa mieleen, että mikä hinku medialla on tehdä siitä "virallinen valtakunnan pullukka" kun se selvästikään ei nauti osastaan (mm. muistaa joka haastattelussa mainita, että haluaisi olla laihempi, mutta että haluaa syödä hyvin) -- ts. on Painonvartijoiden aivopesemänä siinä luulossa että vain kitumalla voi laihtua. (= on laihduttanut Paikkareilla, mutta paino tuli takas)

#44
07.02.2003 08:02

Jos Raakel kärsii painostaan, se lienee yksin hänen oma itsetunto-ongelmansa. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen viis veisaa jostain iltäpäivälehtitoimittajien lätinöistä. Mä en tajuu mitä ihmettä sitä pitää selitellä jollekin toimittajalle syömisiään tai syömättä olemistaan. Ei niille haaskalinnuille mikään kelpaa kuitenkaan. Milloin oot liian laiha, milloin liian lihava.
Ja jos tuntuu että painosta tai ulkonäöstä on ongelmia tv-työssä, niin semmoiset duunit kannattaa jättää väliin. Ammatinvalintakysymys.

Raakel on mielestäni ihan mukavan näköinen pakkaus (muistuttaa aikalailla omaa vaimoa), oma vaimo osaa kyllä pukeutua tyylikkäämmin. Ei ihan se tissivako loista naapurikylään asti...
Näennäisesti solakammaksi tulee jo pelkästää oikean kokoisilla ja tyylisillä vaatteilla.

#45
07.02.2003 09:52

Ei kun mua lähinnä huvittaa nimenomaan toimittajien tarve saada yksi virallinen iloinen pullukka todistamaan, että naiset voivat olla lihavanakin kauniita ja onnellisia -- samaa tehtiin mm. Anneli Saaristolle ja sille nykyään saarijärvellä asuvalle kokille, jonka nimeä on muista. Sitten kun ko. naiset laihduttivat, niin vooooi, miten kovasti sitä lehdissä hehkutettiin -- ihan niin kuin Raakel Lignellinkin laihtumista aikoinaan.

Eli ehkä tällä kaikella ajan takaa jotain sellaista havaintoa, että median etupäässä tarjoama naisihanne on hyvin hoikka ellei suorastaan laiha (= vähän rasvaa, vähän lihaksia), sitten medialla (= naisten- ja iltapäivälehdet) on pari lihavaa tyyppiä, jotka ne nostavat jalustalle todistaakseen, että "kyllä lihavakin voi olla komea (lihavat ovat yleensä komeita, eivät kauniita) ja tyytyväinen itseensä" ("vaikka me lehdissä koko ajan palvotaan vain hoikkia, nuoria ja kauniita"). Kaksijakoisuus (vaiko -naamaisuus?) paljastuu sitten kun tämä virallinen pullukka onnistuu laihtumaan -- voi sitä iloa ja riemua ja hehkutuksen määrää.

Juu, olisipa todella hienoa, jos kukaan nainen ei välittäisi naisten- ja iltapäivälehtien tuputtamista naiskuvista. Hyvän itsetunnon omaavat (usein ne "ilman ponnisteluja hoikat") pystyvät niille haistattamaan pitkät, mutta ikävä kyllä ylipainoon liittyy usein heikko tai heikentynyt naisellinen itsetunto -- ts. ko. nainella voi olla esim. työnsä suhteen erittäin kova itsetunto, mutta silti hänen naisellinen itsetuntonsa voi olla todella matala.

Kuinka moni todella ylipainoinen oikeasti kehtaa myöntää muille että a) hänellä on heikko itsetunto, b) hän vihaa vartaloaan. Jos hän myöntää vihaavansa vartaloaan, hän saa välittömästi kuulla, kuinka hänen tulisi siinä tapauksessa laihduttaa. Monelle laihduttamisen aloittamiskynnys mm. aikaisempien kitukuurien ja syvään iskostuneiden uskomusten, joiden mukaan laihtua voi vain kieltäytymällä kaikesta vähänkin hyvästä, takia on todella korkea ja väärin (= kituuttamalla) aloitetut kuurit loppuvat lyhyeen, jolloin ylipainoinen ajattelee mielessään: "äää, en mä kuitenkaan onnistu, mä olen luuser". Tämän takia itsetunto tietysti entisestään huononee...

Näyttäkää mulle se ylipainoinen henkilö, joka on oikeasti niin tyytyväinen kokoonsa ja oloonsa, että jos hänellä olisi yhden pillerin ottamalla mahdollisuus menettää yhdessä yössä kaikki ylipainokilonsa ilman vaivaa ja mitään terveydellisiä sivuvaikutuksia, hän EI ottaisi ko. pilleriä.

Ai niin ja oikeasti, silloin kun on huono itsetunto ei auta yhtään että muut selittävät kuinka: "sun pitää vaan oppia rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet". Pikemminkin päinvastoin. Vähän sama kuin alkoholistille sanoo, että "senkun lopetat nyt vaan juomisen". Edes rakastava kumppani ei välttämättä riitä -- jos itsetunto on liian heikko, kumppanin vakuuttelut siitä kuinka "sä olet kaunein, sä olet ihanin" menevät kuuroille korville.

#46
07.02.2003 10:40

Mulla on kotona yks sellanen ihmenainen, joka ei pahemmin valittele, muuta kuin liian suuria rintojaan... Välillä se on ollut tuhdimmassa kunnossa ja tällähetkellä taas vähän laihempi, mut koskaan se ei ole valittanut kohtaloaan. Se on semmonen likka, että sit jos ollaan lihavia niin ollaan kans, mut kannetaan nekin ylimääräiset ryhdikkäästi.

Nykyinen painonpudotus oli lähinnä vahinko, koska itse pudotin parisenkymmentä kiloa. Mä kun laitan ruoat ja siinä sivussa "kärsii" sit muukin perhe ne vaikutukset. Eikä muuten söisi ikinä mitään ihmepillereitä, vaikka ilmaiseksi saisi.

Vaimo työskentelee mainosalalla, jossa ulkonäköpaineet on erittäin kovat. Kaikesta huolimatta hän on työyhteisönsä yksi arvostetuimpia tyyppejä, niin ammatillisesti kuin persoonanakin. Samassa toimistossa löytyy kyllä niitä tyypillisiä ex anorektikkoja ja muitakin vaatepuita.

Kaikki lähtee omasta itsestäsi. Ole mitä haluat, lihava, normaali tai laiha. Vain itse voit siihen vaikuttaa ja vain itsellesi sillä on loppupeleissä merkitystä. Ja siks toiseks, elämässä on paljon muutakin sisältöä (toivottavasti) kuin ulkoiset puitteet. Jos ei ole, niin kannattaa miettiä arvomailmansa uudelleen.

#47
07.02.2003 11:09

Kaikki sitä mulle tolkuttavat että ole iloinen kun näytät ikäistäs nuoremmalta, mutta en mä osaa siitä niin hirveän iloinen olla. Tosin ei se mulle mikään taakkakaan ole, mutta hiukan alkaa kyllästyttää kun jokaisen baarin ovella kysytään henkkareita, ja lähikaupasta ei voi ostaa yhtä siideriä ellei ole ajokorttia mukana. Ja kun pikkusiskoa luullaan mun isosiskokseni.

Työelämässäkin mä olen monta kertaa törmännyt siihen kun olen tavannut uusia asiakkaita, että mua on katsottu pitkään ja luultu varmaan joksikin työharjoittelijaksi. Kerran eräs tyyppi kysyi että "koska sun isäsi tulee?" !!! Ei ihan tosissaan kuitenkaan :)
Välillä tuollainen ottaa vaan päähän, kun olen kuitenkin esimiesasemassa oleva, ja haluaisin respektii ;)

#48
07.02.2003 11:18

"elämässä on paljon muutakin sisältöä (toivottavasti) kuin ulkoiset puitteet."

Totta, mutta valitettavasti vain todellisessa maailmassa arvostetaan kauneutta ja laihuutta. Näin on ollut aina, vaikka kauneusihanteet ovat vuosituhansien saatossa muuttuneet.

#49
07.02.2003 11:33

Minusta Buustin vaimo kuulostaa tervejärkiseltä pakkaukselta. Jos pystyy luottamaan itseensä niin vahvasti, ettei "todellisen maailman" kauneusihanteilla ole väliä, niin siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista.

#50
07.02.2003 11:43

Varmasti näin on. Mutta onneksi tosielämässä kaikella muulla kuin noilla kahdella on merkitystä.
Mallivartaloisia on tässä maailmassa häviävän pieni määrä ja kauneus on aika kulttuurisidoinnainen asia.
Ja jos esim.työelämästä puhutaan, niin kyllä varteenotettavat ja asialliset työnantajat hakevat työntekijöistään jotain ihan muuta kuin kauneutta ja laihuutta. Elämä ei ole Cosmon tai muidenkaan ämmättenlehtien kansien välissä, vaikka ne sitä harhaa kovasti tuputtavatkin.
Toi on taas tota naisten huonoa itsetuntoa jota media ruokkii oikein olan takaa. Ja löytyy sitä miehiltäkin samaa vaivaa... ;)

#51
07.02.2003 11:49

Arvostus ja asema täytyy ansaita. Valitettavasti...

#52
07.02.2003 11:59

Pitää minunkin nyt liittyä keskusteluun. Olen mies pituus paino 185/77 elikkä paino indeksi noin 22,5. Olen siis ihan normaali painon rajoissa. Näihin mittoihin olen päässyt kovalla työllä. Lukioaikaan painoin jotain 66 - 68. Vaikken olekaan kroppaani täysin tyytyväinen niin kuitenkin tyytyväisempi kuin ennen Nyt olisi tavoitteena saada paino jonnekin 85:n tienoille. Suunta on siis vastakkainen kuin yleensä.

Se mikä minua on aina ihmetyttänyt on se, että ihmiset monesti katsovat oikeudekseen arvostella muiden vartaloita. Omassa päässään saa ajatella mitä tahansa, mutta päin naamaa sanominen on todella epäkohteliasta.

Esimerkiksi itse sain joskus lukio aikoinani kuulla kauhisteluja omasta laihuudestani tyyliin "miten se voit olla noin laiha? Sun pitäis syödä enemmän" nämä arvostelijat olivat usein juuri sellaisia naishenkilöitä joiden olisi vastaavasti pitänyt syödä vähemmän, mikä tulikin usein sanottua takaisin vähemmän kohteliaasti.

#53
07.02.2003 12:13

jakkupuku päälle ja hiukset nutturalle :-)
Vaatteilla on todella suuri merkitys ikäkysymyksissä ja siinä, miten toiset suhtautuu suhun.
Yksi hyvä puoli tuossa tuossa näytät ikäistäsi nuoremmalta -ongelmassa on: se vähenee/poistuu vuosien myötä.

Ja älä sitten mene mukaan noihin isi-vitseihin. Ystävällisen asiallista käytöstä, ja kokemuksen myötä se arvostus ja asema sitten todellakin ansaitaan niin kuin Boost sanoi.

#54
07.02.2003 12:21

Sehän jännää onkin että laihalle ihmiselle voidaan "hyvällä" omallatunnolla sanoa suoraan ,että miten sä olet niin kamalan laiha!
Mä en sellaiseta kärsi vaan eräs ystäväni ,jolla ei todellakaan ole mitään syömishäiriöita tms.On vaan luonnostaan laiha ja entä jos sanoisi lihavalle ,miten sä olet noin läski? Johan sota syttyisi.
Itse olen 20 kg laihduttanut ja tällä hetkellä 168 cm/57 kg ja tyytyväinen ítseeni,uskon että ikäkin tekee sen ettei enää jaksa vouhkata niin paljon.
Ja jos olet sinut itsesi kanssa niin näytät hyvältä myös ulospäin.

#55
07.02.2003 12:44

Nyt tiedät.

#56
07.02.2003 12:53

Kuten sanottu, makunsa kullakin. Itse en ole vielä törmännyt yhteenkään siedettävään "laihaan" naisihmiseen.
Kyllä niillä mukavimmilla on vähään lihaakin ollut luiden päällä... ;)

#57
07.02.2003 13:28

Ai sekö on vain naisten huonoa itsetuntoa että kauneutta ja hoikkuuta arvostetaan? Vai mitä sä tarkoitit? Äläkä yleistä, mulla ei ainakaan ole huono itsetunto :)

Mitä tulee tuohon aseman ja arvostuksen ansaitsemiseen, mä olen kyllä mielestäni molemmat ansainnut. Vaikka näytänkin 16-vuotiaalta, niin en todellakaan käyttäydy siten! Mulla on korkeakoulututkinto ja työssäni olen kivenkova ammattilainen. Toivoisinkin hiukan kunnioitusta varsinkin niiltä vanhemmilta miespuolisilta asiakkailta, joilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää että mä olen ihan aikuinen nainen vaikka en siltä näytäkään.

#58
07.02.2003 13:45

Huh, mä en ole kyllä ollenkaan jakkupuku- tai nutturatyyppiä! En myöskään pukeudu teinivaatteisiin, vaan mielestäni ihan ikäiselleni sopivasti. Henkka ja Maukka ei kuulu niihin liikkeisiin joista vaatteeni ostan.

Ei tämä mulle sen suurempi ongelma ole, itseäni ja tyyliäni en ala muuttaa vain sen takia että näyttäisin vanhemmalta. Kaikki iästäni vitsailleet ovat saaneet huomata että se ei todellakaan kannata. Onneksi mulla on hyvä itsetunto, eivätkä sellaiset kommentit vaikuta muhun mitenkään.

Ulkonäön perusteella kuitenkin saadaan ensivaikutelma ihmisestä, ja musta tuntuu että monesti mut sen perusteella luokitellaan nuoreksi typykäksi joka ei tiedä mistään mitään. Saavatpa kuitenkin epäilijät hyvin nopeasti huomata että mun kohdallani ulkonäkö todellakin pettää ;)

#59
07.02.2003 13:52

Tollainen todistelu kielii just siitä huonosta itsetunnosta. Ainakin ammatillisesti. Näytän mäkin ikäistäni nuoremmalta, mutta en ota siitä mitään ihme kompleksia.

Uskon että olet varmaan ihan fiksu nainen, mutta ei se korkeakoulututkinto ole mikään oikotie onneen tai ihmisarvon mittari.
Tiedän monta erittäin korkeasti koulutettua yksilöä, jotka ovat henkisesti täysin taantuneita ja käyttävät vain asemaansa keppihevosena tavoitteidensa saavuttamiseen. Säälittävää.
Tosin onneksi on niitä fiksujakin yksilöitä. Mutta en mä ainakaan koulutuksen mukaan ketään arvosta, vaan sen miten se kohtelee ihmisiä yleensä.

#60
07.02.2003 13:53

Olen pitänyt uskottelua/selittelyä itsetunnon puutteena.

#61
07.02.2003 14:01

Mikään ei oo sen antoisampaa, kuin tyhjänpäiväinen kinastelu perjantai-iltapäivänä... ;)

#62
07.02.2003 15:03

Boost, sulla on loistava taito lukea rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
Mielestäni mä olen viesteissäni tuonut esille, että tämä ei ole mulle mikään kompleksi. Mua ainoastaan toisinaan HARMITTAA että pitää sitä ajokorttia joka baarin ovella vilauttaa, vaikka olen täysi-ikäisyyden saavuttanut jo 8 vuotta sitten.

Mielestäni mä en ole yrittänyt todistella mitään, vastannut vain tämän viestiketjun mulle osoitettuihin viesteihin. Kuten siihen, kun sä totesit että: "Arvostus ja asema täytyy ansaita. Valitettavasti..."

Sä nyt takerruit siihen kun mä mainitsin että mulla on korkeakoulututkinto. Mainitsin asian vain sen takia että mä todellakin osaan hommani ja olen asemani ansainnut. Se ei todellakaan ollut mun viestini tärkein pointti, en edes ymmärrä miten sä saitkin sen nostettua esille. Ehkä sä olet se jolla on huono itsetunto?

No totuus kuitenkin on että sä et tunne mua irl, etkä näiden viestien perusteella todellakaan voi sanoa millainen ihminen mä olen ja millainen itsetunto mulla on. Ja loppujen lopuksi, mulle on aivan sama mitä sä musta ajattelet :)


#63
07.02.2003 15:04

...mä en jaksa enää tästä aiheesta, mä lähen shoppailemaan :)

#64
07.02.2003 15:09

No hei, ei nyt aleta tappelemaan kuiteskaan. Pyydän anteeksi provosoivaa käytöstäni, koko sydämestäni.
Mutta kuten sanoin, pikku kina pistää kivasti veren kiertämään, näköjään sullakin... ;)

Jokainen itsensä ammattiin kouluttanut on arvostuksensa ansainnut.

Me ei toisiamme tunneta, eikä varmaan koskaan tulla tuntemaankaan. Joten se siitä...

#65
07.02.2003 15:28

Pakko kuitenkin vielä vastata ennen lähtöä. Joo, mustakin on kivaa 'kinastella', se oikeasti piristää tylsää työpäivää :) Enkä mä tällaisista vetele mitään herneitä nenuuni, toivottavasti et säkään. Ja on mullakin on tapana käyttäytyä provosoivasti, sorry :)

Mä tykkään keskustella ja väitellä, välillä kiivaastikin. Susta näköjään saa siihen hyvän kaverin :D

#66
07.02.2003 16:15

Joo, totta kai kaikki lähtee omien korvien välistä.

Uteliaisuudesta kysyn, kun vaimosi on kaikkein lihavimmillaan, paljonko hän painaa ja kuinka pitkä hän on -- tai mikä on hänen painoindeksilukemansa.

Kysyn tätä siksi, että useampia miehiä asiasta "haastateltuani" on tosiaan käynyt ilmi, että kun he sanovat pitävänsä hieman pyöreämmistä, he tarkoittavat korkeintaan L-koon vaatteita käyttäviä, painoindeksiluvultaan normaalipainon ylärajoilla tai korkeintaan hieman sen yli olevia ja "lihava" heidän kielenkäytössään saattaa olla jo painoindeksin perusteella vain lievästi ylipainoinen.

Toisekseen olisi hauska tietää, kun rakastuit vaimoosi, oliko hän silloin hoikka vai oikeasti lihava ja rakastuitko häneen ensi silmäyksellä vai vasta ajan kanssa hänen persoonaansa paremmin tutustuttuasi?

Kysyn tätä siksi, että havaintojeni mukaan ihastumishetkellä ulkonäöllä on huomattavasti enemmän väliä kuin enää myöhemmin parisuhteessa (ts. vaikka toinen lihoo parisuhteen aikana, se ei näytä enää haittaavan, mutta jos toinen olisi ollut ihastumishetkellä yhtä lihava kuin myöhemmin parisuhteen aikana, ihastuminen olisi ollut epätodennäköisempää).

No, havaintoni EIVÄT ole tieteellisin metodein tehtyjä, eli voi olla että olen tavannut vain tietynlaisia miehiä. Ja pakko myöntää, valtaosa "haastattelemistani" miehistä on ollut sellaisia, joilla yleensä käy tai kävisi suh hyvä flaksi -- ts. joilla on tai ollut ennen nykyistä parisuhdettaan valinnanvaraa.

#67
07.02.2003 17:07

Totta on, että ihmisiä arvostellaan aivan liikaa ulkonäön perusteella. Itse olen hoikka ja vaaleahiuksinen. En tiedä johtuuko siitä, vaiko mistä, mutta melkein aina kun jotain kurssiani opettaa minulle ennestään tuntematon ope, hän luokassa kierrellessään käy jatkuvasti kyselemässä juuri minulta "onko ongelmia jne.". Tätä tapahtuu siis toistuvasti, ja harvemmin muut ryhmän oppilaat joutuvat kokemaan samaa. Sitten kun alussa ylihuolehtivainen ope korjaa ensimmäiset kokeet, tuo käytös loppuu. Keskiarvoni kun sattuu olemaan yhä lukiossakin 9,5..:)

#68
10.02.2003 08:23

Myrtti: Hehe heh... joo kun haluut kunnon matsia niin otapa yhteyttä... ;)

Je sitten Kutri...
Itseasiassa en tiedä pitkäkö vaimo on mutta arviolta n. 165 cm. Painoi tossa pari vuotta sitten n 100 kg. Nyt taitaa painaa suunnilleen saman kuin minä eli n. 80 kg. Kuten jo taisin aiemmin mainita, vaimoa ei yhtään kiinnosta nää painoindeksit sun muut. Eikä se edes pudottanut painoaan tietoisesti.
Vaimolla on ehkä se etu puolellaan, että ylipaino ei näy kasvoista. Kun hän vielä osaa pukeutua niin, että näyttää hoikemmalta kuin onkaan, niin asiat on kaikilta osin varmaan ihan ok.

Tavatessamme vuonna 89 vaimo oli tosiaan hieman hoikemmassa kunnossa kuin nykyisin, mutta ei mikään laiheliini silloinkaan. Aluksi emme pitäneet toisistamme ollenkaan (tunne oli siis molemminpuolinen). En oikastaan rekisteröinyt hänestä mitään erityisiä fyysisiä ominaisuuksia, mulle merkkaa naisessa aina käytös ja luonne enemmän. Ympärillä on pörrännyt "fyysisestikin kauniita" naisia, mutta kun ei ole sitä substanssia niin ei voi mitään kun ei sytytä. Meidän rakkaus oikeastaan syttyi ajan kanssa, kun tutustuttiin paremmin. Oli vähän pakko kun oltiin samalla luokalla ja samoissa porukoissa liikuttiin. Tänä vuonna tulee yhteistä matkaa täyteen 14 vuotta.
Enpä usko että monikaan toinen nainen olisi kestänyt kyydissä näin kauan.

#69
10.02.2003 08:27

Niin se juttu joka vaimossa muuten ärsytti silloin alussa, oli lopulta se johon hänessä sitten rakastunkin. Se on ihan hillitön puhekone... tosin ei mikään paskanjauhaja.

#70
10.02.2003 08:31

"Tänä vuonna tulee yhteistä matkaa täyteen 14 vuotta. Enpä usko että monikaan toinen nainen olisi kestänyt kyydissä näin kauan."

Keep it up! Onnea.

#71
10.02.2003 08:37

Nuori/vanha, laiha/lihava, pitkä/lyhyt, vilkas/harkitseva... Jos oikein tarkkaan ajattelee niin kyllä monenlaisia pareja tulee vastaan ja luulen että pitkässä juoksussa vain ja ainoastaan luonne ratkaisee. Onko esimerkiksi pyörätuoliin joutuneilla ihmisillä automaattisesti muita huonompi flaksi, tuskinpa vaan. Luonne ratkaisee!

#72
10.02.2003 08:37

Joo kiitti! Täytyy kyllä sanoa että pitkää pinnaa on vaadittu puolin ja toisin, kun kahden näinkin tempperamenttisen yksilön särmiä on hiottu.

#73
10.02.2003 08:44

Sen verran vielä, että helpottaa muuten huomattavasti (ainakin meillä), kun puolisot on samalla alalla. Toinen ymmärtää toisen työpaineet, menemiset ja tulemiset paremmin. On paljon mukavampi jutella työasioistakin, kun molemmat puhuu "samaa kieltä" ja pystyvät auttamaan toista esim. ongelmatilanteissa.

#74
10.02.2003 08:57

Joo, kyllä varmasti synkkaa paremmin jos molemmat on esimerkiksi kaupallisella alalla töissä. Onkohan missään tehty tutkimusta siitä miten usein ihmiset löytää elämänkumppanin samalta työpaikalta? Kaikenlaisia seksitutkimuksia on jo liiankin kanssa ;)

#75
10.02.2003 08:59

Mä olen tehnyt oman henk.koht. tutkimuksen tuosta protskun mainitsemasta asiasta ja tullut siihen tulokseen, että erittäin usein. Ainakin meidän firmassa on "työpaikkaromansseja" aika monta!

Nimim. Itsekin ukkonsa töistä löytänyt :)

#76
10.02.2003 09:02

Me oltiin kaks vuotta samassa työpaikassa. Silloin menetteli ok, mutta nyt en enää tiedä haluaisinko nähdä kumppania 24 tuntia vuorokaudessa. Täytyy sentään olla työyhteisö ja kotijoukot erikseen. Liika on aina liikaa tässäkin... ;)

#77
10.02.2003 09:10

Joo, löytyy niitä romansseja tässäkin talossa. Harmi vaan että useimmiten ovat molemma tai ainakin toinen jo varattuja. Multa ei kyllä oikein semmoinen peli luonnistu. Kerran multa tais joku muija kysyäkin, että mikäs mussa on vikana kun ei vehtaaminen työpaikkapippaloissa kiinnosta. Sanoin, että taitaa olla vika nimeltä ennestään toimiva parisuhde...

#78
10.02.2003 14:01

"Sen verran vielä, että helpottaa muuten huomattavasti (ainakin meillä), kun puolisot on samalla alalla. Toinen ymmärtää toisen työpaineet, menemiset ja tulemiset paremmin. On paljon mukavampi jutella työasioistakin, kun molemmat puhuu "samaa kieltä" ja pystyvät auttamaan toista esim. ongelmatilanteissa."

Puhut asiaa kuomaseni! Tuo miehenpuolikas on ollut mulle monta kertaa korvaamaton apu duunijutuissa. Samaan työpaikkaan en kyllä haluais.

#79
10.02.2003 14:05

Löytyihän se yhteinen sävel sentään jostain... ;)

#80
10.02.2003 14:23

Jepsjuu, ja asutaanhan me molemmat Åbossakin :)

#81
10.02.2003 14:25

Totta, ei me sit voida olla muuta kuin ylimmät ystävykset. ;)
Missäs Myrtti treenailee muuten?

#82
10.02.2003 14:49

Myrtti treenailee tällä hetkellä Elixiassa, on tossa lähes kivenheiton päässä.

#83
10.02.2003 14:52

Voi, voi. vähän tyyris mulle...

#84
10.02.2003 15:07

Missä sä sit treenailet ja mitä maksat? mulla maksaa ~ 50 eur/kk.

#85
11.02.2003 08:05

Vaihdoin just Motivukselle keskustaan. Mitähän toi nyt maksoi about 25 eur/kk. Siis vuoden kuntosalikortti. Mulla ei oikeen ollut käyttöä niille jumpille edellisessä paikassa, jossa ne kuului kaikki samaan pakettiin...

Yks tuttu kyllä käy siellä Elixiassa. Taitaa muutenkin olla siellä vähän turhan "fiiniä" meininkiä meikäläiselle. Mä kun en oikein noista koneista ja paineilma tsydeemeistä niin perusta... ;)

#86
11.02.2003 09:03

Työnantajat voisivat kustantaa alaisilleen seksiloman kerran vuodessa niin johan alkais työteho paranemaan!

#87
11.02.2003 09:06

Mitä... eikä protskun seksielämä oikein luista? ;)

#88
11.02.2003 12:08

Mäkin olen käynyt Elixiassa vasta vuoden alusta, ja ihan hyvin olen viihtynyt. Noista jumpista mäkään en kauheesti perusta, kunhan nyt kerran viikossa käyn spinningissä tms.

Motivusta olen kyllä kuullut kovasti kehuttavan ja aika edulliset hinnatkin siellä näyttää olevan. Ehkäpä se on sit mun seuraava salini :)

#89
11.02.2003 12:12

Tää Centrum on kyllä aika ahdas mun mielestä. Ja vapaita painoja liian vähän. Tai no, sekin riippuu tietty mihin aikaan käy salilla, onko laitteita riittävästi. aamuisin on varmaan tilaa kaikille ja joka paikassa.
Muuten kyllä ihan asiallinen paikka. Ihan hintansa väärti sanoisin.

#90
12.02.2003 12:15

Onnea Boostille ja kaikille muillekin omansa löytäneille!

Eriävä mielipide: En huolisi samalla alalla olevaa miestä. Oman kultani tapauksessa erilaisuus on se juttu, josta kipinä syntyy. Mulla on korkeakoulututkinto, mieheni on amiksesta valmistunut urheilija. Suurin piirtein kaikki muutkin ominaisuutemme ovat vastakkaisia. Toimii. Viisi vuotta takana ja rakastun päivä päivältä enemmän.

#91
12.02.2003 12:25

Juu, nää pariutumiskiemurat on niin mutkikkaita. Mikä sopii, mikä ei.
Täytyy kyllä sanoa, että vaikkei aina oo ollukaan helppoa, niin mukavaa on silti ollut aina. Enkä mä kiellä etteikö olis erokin ollut pari kertaa tosi lähellä, mutta puhumalla ne asiat on aina selvinneet ja rakastettu on entistäkin enemmän kun pöytä on putsattu välillä.
Ja ihmiset muuttuu iänkin myötä sen verran, että toisesta paljastuu ihan uusia puolia vuosien saatossa. Eikös sitä sanota, että pariskunnat alkaa vanhemmiten muistuttaa toisiaan.

#92
12.02.2003 12:56

Olen katsellut itseäni viime aikoina peilistä ja yrittänyt hyväksyä itseni. olen jopa kehunut itseäni ääneen poikaystävälleni. Minulle on kovin tärkeää, että hän kehuu ulkonäköäni haen kai hyväksyntää. Olen yrittänyt parantaa korvieni väliä, sanoa itselleni olet hoikka jopa liiankin laiha. Välillä se tepsii. Mietin kaikkia niitä kommentteja joita olen ulkonäöstäni saanut. Esimerkiksi yksikerta eräs nainen tuli salilla mulle sanomaan, että älä laihduta enään vyötärösi on jo liian hoikka, samoin sanoo äitini ja kaverit.Kehumisesta tulee hyvämieli, mutta ei se paranna oloa kokonaan koska se on itsestä kiinni. Mutta olen huomannut, että ikä tuo itsevarmuutta.Toivottavasti jonain päivänä hyväksyn itseni kokonaan.

#93
12.02.2003 18:17

Tepa -- kandeisko miettiä, mikä ton sun heikon naisellisen itsetuntos takana on. Syyt voivat löytyä yllättävän kaukaa lapsuudesta. Koska on eka kerta, kun ajattelit olevasi lihava? Mikä on varhaisin muisto hetkestä, jolloin ajattelit olevasi kaunis? jne. Myös terapia auttaa (itse suosittelen tietysti hypnoosia).

#94
12.02.2003 18:44

Tepa -- kandeisko miettiä, mikä ton sun heikon naisellisen itsetuntos takana on. Syyt voivat löytyä yllättävän kaukaa lapsuudesta. Koska on eka kerta, kun ajattelit olevasi lihava? Mikä on varhaisin muisto hetkestä, jolloin ajattelit olevasi kaunis? jne. Myös terapia auttaa (itse suosittelen tietysti hypnoosia).

#95
12.02.2003 19:14

Kuka halusi tietää pariutumisesta ammatin mukaan, Protskuko?

Insinööriliitto on ainakin tutkinut omia jäseniään tuolta kannalta: Miesinsinööri avoituu todennäköisemmin sairaanhoitajan kanssa. Naisinsinööri avioituu todennäköisimmin miesinsinöörin kanssa.

Pätee ainakin meikäläisen ja lähipiirin kohdalla. Allekirjoittanut (inssi) seurustelee inssin kanssa. Useat työ- ja opiskelukaverit (=insinöörismiehiä) ovat sairaanhoitajan kanssa aviossa.

#96
12.02.2003 19:49

"Miesinsinööri avoituu todennäköisemmin sairaanhoitajan kanssa. Naisinsinööri avioituu todennäköisimmin miesinsinöörin kanssa."

Voiko tästä vetää sellaisen johtopäätöksen että naiset hakevat saman ammattialan miehestä omaa peilikuvaansa, miehet taas ovat herkemmin valmiita valitsemaan oman vastakohdan; vrt. teknomies ja hoiva-alan nainen?

#97
12.02.2003 23:09

Enemmän olettaisin olevan kysymys todennäköisyydestä, sillä insinööri lienee about yleisin miesten ammatti ja sairaanhoitaja naisten.

Well, itse kun olen pitkään ollut sellaisessa seurassa, missä on vähän naisia ja paaaaljon miehiä, niin on ainakin ollut valinnanvaraa, hehhehhee... !

#98
16.02.2003 10:58

Mä olen TÄYSIN samaa mieltä kanssasi Tepa82.. mä oon vielä "teini" mutta jo aika järkevä sellanen. Laihdutin isestäni 20 kiloa pois pari vuotta sitten, vaikken ollut kuin normaalipainon yläkantissa.. Lapsen pyöreyttä.. Anoreksiaa siis olen sairastanut. Anyway, urheilu on jäänyt niistä ajoista mulle jotenkin tosi tärkeeks ja rakkaaksi harrastukseksi. Nykyisin syönkin ihan hyvin.. toki pakko myöntää, että en ole vieläkään tyytyväinen ulkonäkööni, kroppaani.. Silti mä en pysty kuvittelemaan elämää, pizzalaatikko sylissä, sohvalla lojuten!!!

#99
19.02.2003 13:25

Mulla on jotenkin ollut sen verran järkeä ettei se ole anoreksian puolelle mennyt. Mutta olen samaa mieltä alyssaA en voi kuvitella vain lojuvani kotona ja syöden. Joskus sorrun herkutteluun mutta sitten karsin muusta ruuasta ja liikun enemmän. Olen kyllä alkanut oppia pitämään itsestäni. Mutta lihoaminen on kamala sana en koskaan tahdo painaa enempää kuin nyt. En halveksi lihavia en vain itse tahdo olla sellainen.

kirjaudu sisään jos haluat vastata