Huvittavimmat uskomukset ravitsemuksesta

113697
3. maaliskuuta 2006 15:29

Päätin aloittaa tälläisen ketjun, koska niin usein tulee mielessään hihiteltyä ihmisten mitä kummallisimmille uskomuksille ravitsemuksesta, ja jaettu ilohan on kaksinkertainen ilo... Että kaikki vaan tänne kertomaan hauskoja tarinoita, joita olette kuulleet esimerkiksi työkavereiden suusta. Meidän työpaikalla ainakin on aina joku, joka kahvipullaa mutustellessaan esittää "tieteellisiä" näkemyksiään ravitsemuksesta, ja pian kaloreista ja rasvasta ynnä muusta kehittyy innokas keskutelu koko kahviporukan kesken. Itse pidän suuni kiinni, koska en halua liiemmin puhua asioista, joista en juuri mitään tiedä, ja keskityn vain naureskelemaan itsekseni muiden hauskoille uskomuksille.

Tänään aamupalaverin alkua odotellessa eräs naispuolininen kolleegani kertoi aloittaneensa painonvartijoissa laihduttamisen ja kehui laihtuneensa viikossa kaksi kiloa, kun oli yhdistänyt painonpudotusohjelmaansa päivittäiset kävelylenkit. "Siis ajatelkaa kuinka paljon puolen tunnin käveleminen polttaa rasvaa! Laihduin tällä viikolla kaksi kiloa, koska aloin tekemään kävelylenkkejä! Viime viikolla lähti vaan kilo, kun en liikkunut yhtään."

Tässä nyt ensimmäinen vitsi. Jatkakaa ketjua, jos kiinnostaa.

Vastaukset: 252

#1
04.03.2006 17:39

Proteiini on=hormoni
Lihominen on geeneistä kiinni. sillä ei ole väliä miten paljon syö.

Sekä viimeaikainen ihmisten paniikki kanan suhteen, tänäänkin kaupassa melkein joka paketissa oli -30% tarra päällä. Kuitenkin voitas muistaa että se virus tuhoutuu 70 asteen jälkeen, sekä se että suomalaisessa kanassa ei vielä ainakaan mitään ole.

#2
05.03.2006 19:54

No, yksi klassikko mitä itse olen joutunut kyllästymiseen asti kuulemaan: "Eihän ihminen elä ilman lihaa!" Jostain minulle avautumattomasta syystä tämäntyylisiä kommentteja laukovia lihauskovaisia tuntuu hämmästyttävästi häiritsevän tai ärsyttävän, että osa kanssaihmisistä vieläpä ihan vapaaehtoisesti noudattaa lihatonta ruokavaliota. Mikähän siinäkin on?

Laajasti ottaen samaan kategoriaan mutta suvaitsevampaan alalajiin kuuluvat sitten ne lihansyöjät, joiden perusargumentti menee tyyliin "kasvisruoka on sinänsä ihan ok, mutta kun sillä ei lähde nälkä". Joillakin sama uskomus pätee myös kalaan, eli ainoa tae aterian täyttävyydestä heille on, että siinä on lihaa.

Surkuhupaisimpia ovat tietysti tyypit, jotka hekotellen nimittävät kaikkea vihreää kaninruuaksi, mainitsevat omaksi lempivihanneksekseen lenkkimakkaran ja luulevat, että kasvissyöjän ruokavalio koostuu suunnilleen salaatinlehdistä, kurkusta ja tomaatista.

#3
05.03.2006 21:50

No yks tämmöinen uskomus,ihan konkreettisesti on se muslimien uskomus että sika on saastainen eläin.Saksassa koulutuksessa ollessani ryhmän muutama muslimi katsoi kauhistellen kun levitettiin leiville sitä suolattua sianihraa jota Saksassa pidetään ihan parhaana leivän levitteenä.

#4
05.03.2006 21:54

Mutta jokainen tietenki saa uskoa ja uskookin mihin haluaa.Jos joku on sitä mieltä että sika ei kelpaa syötäväksi tai että ilman lihaa ei voi elää niin hänen kohdallaan niin myös on.Ja nauru pois..

#5
Eos
06.03.2006 10:54

http://www.tohtori.fi/?page=1958859

#6
06.03.2006 11:16

Meidän työpaikan ruokalassa ja pukkarissa kuulee viikottain näitä naisten juttuja, tyyliin:

"Mä en syö tällä viikolla ollenkaan lihaa, että elimistö puhdistuu."

"Mulla on nyt meneillään sellainen kuuri, etten syö iltaviiden ja aamukymmenen välillä mitään muuta kuin hedelmiä."

"Liikunnan jälkeen ei pitäisi syödä mitään ainakaan kahteen tuntiin, että rasva palaa"
(Tsiisus!!!)

"Kerran viikossa pitäisi pitää sellainen päivä, että söisi vain hedelmiä ja vihanneksia."


#7
06.03.2006 13:32

Uutinen, jonka mukaan Australian munantuottajat syyttävät Atkinsia muninen menekin romahtamisesta. Suurin osa ausseista uskoo munien sisältävän hiilihydraattia.

Hesarin tiedesivu uutisoi, että folaattia on runsaasti hedelmissä.

#8
06.03.2006 13:33

KTL pääjohtaja ihmetteli viime vuonna Hesarissa pähkinöiden terveellisyyttä, kun niissä on runsaasti kovaa rasvaa. No, onhan se kovaa juu.

#9
06.03.2006 16:29

Eos:n linkistä poimittuja helmiä:

"Ravintokuitua on vain kasvikunnan tuotteissa?

Kyllä. Kuituja on ainoastaan kasvikunnan tuotteissa. Paras kuidun lähde on leipä ja ennenkaikkea täysjyväleipä."

"Peruna ja leipä ovat lihottavia ruoka-aineita?

Ei. Peruna ei lihota. Eri asia on, missä muodossa kukin perunansa nauttii. Esimerkiksi paistetut perunat tai perunasalaatti voivat sisältää runsaasti kaloreita verrattuna keitettyyn perunaan. Myöskään leipä ei lihota. Sen sijaan kannattaa tarkkailla mitä rasvaa ja kuinka paljon leivän päälle laittaa. Myös leikkeleiden määrällä ja laadulla on suuri merkitys eli kuinka paljon ne voivat sisältää energiaa. "

#10
06.03.2006 17:21

Kun on niin tärkeä aihe! :)

Olin aikanani töissä hampurilaispaikassa, johon asiakkaaksi tuli keski-ikäinen, nyrpeäilmeinen nainen. Hän tilasi hampurilaisaterian kokiksella ja ranskalaisilla ja tiuskaisi tilauksen päälle, että "se hampurilainen pitää sitten EHDOTTAMASTI olla ilman juustoa!!" Minä hyvänä asiakaspalvelijana lupailin juustottoman hampurilaisen, jonka jälkeen nainen hieman ystävällisempään sävyyn totesi, että " kun se juustohan on se mikä siinä hampurilaisessa lihottaa!!"

Täytyy myöntää, että vastaukseksi pääsi lipsahtamaan että "Niin, tai sitten hampurilaisessa lihottaa se majoneesi..."

#11
06.03.2006 17:57

"Terveellinen ei ole hyvää" - viimeeksi bongattu väliotsikkona tuolla: http://www.iltalehti.fi/2006/03/06/200603064183026_uu.shtml

Tosin tuo ei minusta ole enää edes huvittavaa vaan yksinkertaisesti TYHMÄÄ otsikointia. Sääli, koska itse juttu murojen järkyttävistä sokeripitoisuuksista on ihan asiallinen.

#12
07.03.2006 09:53

No mutta, eihän se majoneesi ole hampurilaisaterian ongelma, vaan ne ranskalaiset, kokis ja sämpylä. Majoneesi on lähes puhdasta rypsiöljyä.

#13
07.03.2006 09:59

"Terveellinen ei ole hyvää" onkin yksi loistava teesi tähän ketjuun. Alan olla yhä vakavammin sillä kannalla, että terveellinen on oikeasti hyvää, ja ongelma onkin siinä, että meille ravitsemusvalistus yrittää syöttää turhanaikaisia, mauttomia tärkkelyksiä väittäen niitä terveellisiksi. Ja sitten ne pitää maustaa sokerilla että ne saisi edes nieltyä.

#14
08.03.2006 13:37

Että vettä kannattaisi juoda, koska kaloreita palaa!

Ja sitten kaikki nämä, että leipä, peruna jne. lihottavat. Ihmiset eivät ymmärrä että se ratkaisee, jos syö yli kulutuksensa.

#15
08.03.2006 15:04

"Ihmiset eivät ymmärrä että se ratkaisee, jos syö yli kulutuksensa."

Kuka täysjärkinen ei tätä ymmärtäisi?

Leipä, peruna jne lihottavat, koska ne nostavat insuliinia, joka estää rasvanpolttoa, lisää ruokahalua ja siten saa monet syömään enemmän kuin olisi tarpeen. Nälkää vastaan on ikävää taistella vaikka vararengasta olisikin.

#16
08.03.2006 15:49

Se uskomus että kunhan syö vaan yhtä ruoka-ainetta, niin laihtuu ja terveys paranee

Eli ihmiset jotka vetää esim. PELKKÄÄ porkkanaraastetta eikä vaihtele ruokavalionsa sisältöä päivästä riippumatta..

Laihtuihan se Ruonansuun Jopekin syömällä vaan yhden näkkärin päivässä, mutta mahtoi olla miehen mieli ja kroppa tulisessa kunnossa kuurin aikana/jälkeen. Sittemmin Jope lienee kerännyt menetetyt kilot takaisin..

#17
08.03.2006 16:05

Joo, ihan uskomattomia nämä kaalikeitto- ja näkkileipäkuurit, mutta huvittavuus niistä on kyllä kaukana. Mikko Kivinenkin laihdutti pelkällä näkkärillä ja kertoi myöhemmin että terveys meni. Monet ovat niin epätoivoisia.

#18
08.03.2006 20:28

"Kuka täysjärkinen ei tätä ymmärtäisi?"

Monet ystäväni.

Mutta anyway, vaikka peruna jne. nostaa insuliinia, jos syö kuitenkin kulutuksensa verran (ihan sama jos on nälkä vai ei) niin ei siinä lihota. Pointti oli se , että jos ei syödä sitten enemmän, vaikka huvittaisi, vaan jättää sen määrän kohtuulliseen, ei liho.

#19
09.03.2006 02:07

"No mutta, eihän se majoneesi ole hampurilaisaterian ongelma, vaan ne ranskalaiset, kokis ja sämpylä. Majoneesi on lähes puhdasta rypsiöljyä."

hesburger.fi:

Megahampurilainen 1058 kcal
Ranskalaiset perunat 220 kcal
Coca-cola 0,4 l 168 kcal

"Leipä, peruna jne lihottavat, koska ne nostavat insuliinia, joka estää rasvanpolttoa, lisää ruokahalua ja siten saa monet syömään enemmän kuin olisi tarpeen."

Kun syön vatsani täyteen, sanotaan vaikka 600g keitettyjä perunoita, saan siitä energiaa huimat 408 kcal. Aika veikeä juttu tämä insuliini, jos tuon satsin jälkeen alkaa vasta nälkä tullakin.

Koska kukaan ei syö pelkkiä perunoita, niin plöräytän 100g hampurilaiskastiketta niiden päälle (545 kcal). Majoneesi ei siis lihota, joten mahdollinen ylipainoni on pakko olla seurausta perunoista.

Johtopäätös: Perunat lihottavat vain mikäli niiden kanssa tarjoillaan jotain rasvaista.

#20
09.03.2006 09:08

Niinpä. Mutta rasva on välttämätöntä, perunat eivät ellei vallitse nälänhätä.

Eipä siinä mitään, saahan perunaa syödä, jos ei ole ongelmia painonhallinnan kanssa. Sokeriherkälle niiden päivittäinen syöminen on älytöntä. (Toki puikulat tai uudet perunat ovat herkullisia, mutta insuliiniherkälle ne aiheuttavat kuitenkin sen ahmimiskohtauksen muutaman tunnin päästä.)

#21
09.03.2006 09:25

Myös insuliiniresistentin kannattaa miettiä:

.http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/83/2/284

#22
09.03.2006 15:38

Tämä ei ole niinkään uskomus vaan tunne. Juuri tällä hetkellä minun tekis ihan kamalasti mieli rynnätä ostamaan iso säkki karkkia ja oksentaa sen jälkeen. Koska - ja nyt tulee tämä typerän typerä tunne - minulla on sellainen olo, etten hallitse syömisiäni ja "samapa se on antaa kaikkien patojen murtua, kun oon jo sortunut". "Sortuminen" on tällä kertaa ylimääräinen välipala, jonka söin ties mistä tunneperäisestä syystä tai ehkä pelkästä impulsiivisuudesta. Ja söin vain 100 grammaa raejuustoa ja 2 porkkanaa! Olen täysin tietoinen siitä, että tällä pienellä välipalalla ei ole yhtään mitään vaikutusta painooni, mutta sairas mieli käskee oksentamaan sen. Tällä tavoin minun bulimiakohatukseni yleensä alkavat. Tämä olisi aika huvittavaa ellei se olisi minulle ja monelle muulle täysin totta ja helvetillisen vaikeaa.

#23
09.03.2006 16:33

Entäs jos takana ei ollutkaan mikään tunnesyy vaan esim. kirpeän pakkasen aiheuttama ylimääräinen energiantarve, tai jotain muuta mitä kroppasi tietää sinua paremmin? Karkkia ja oksentamista et taatusti tarvitse, mutta ylimääräinen välipala järkevää ruokaa... kuinka voit olla varma että kroppasi on väärässä?

#24
09.03.2006 17:28

Luumu: En voikaan, eikä siitä välipalasta ollut todennäköisesti mitään haittaa, vaikka ei olisi ollut hyötyäkään. Tämä sairas kontrolloimisvimma vaan ei anna periksi, ja tunnen itseni helposti epäonnistuneeksi, jos olen syönyt jotain, jota en koe olevani oikeutettu syömään. Mitä ikinä tämä sitten tarkoittaakin, sitä en osaa selittää, ja rajat vaihtelevat paljon mielialan mukaan.

Yleensä söisin mielelläni vain aamiaisen, lounaan ja päivällisen, mutta harvoin menee montaa päivää peräkkäin ilman yhtä tai kahta päivittäistä välipalaa. Yleensä syön välipalat vasta siinä vaiheessa, kun olen oikeasti nälkäinen, ja silloinkin omatunto kolkuttaa vähän. Ja tänään kun ei ollut nälästä tietoakaan, niin voit kuvitella millaiset tunnontuskat sain. (Itse asiassa varmaankin todella vaikea kuvitella...) Ahmimatta olen selvinnyt järjen voimalla, mutta tämä henkinen taistelu on todella rankkaa.

Ikuinen ristiriita syntyy myös siitä, että toisaalta haluaisin syödä melko vapaasti ja ilman, että ruokailu asettaa liian suuria rajoituksia sosiaaliselle elämälle. Bulimian kannalta taas on pakko asettaa jotain rajoja itselleen, ettei vahingossa tulisi syötyä vähän liikaa (tai "liikaa") ja sitä myötä ahmimittua. Jonkinlainen selkeä, itselle sopiva ateriarytmi pitäisi ehdottomasti löytää, mutta samalla siitä pitäisi pystyä joustamaan sopivissa määrin. Todella vaikeaa. :(

#25
09.03.2006 17:31

Mutta kuten tuolla aiemmassa ketjussa olen kirjoittanut, tämä taistelu on alkaa kuitenkin olla voiton puolella. Mitään en uskalla luvata, en itselleni enkä muille, mutta yritystä ainakin löytyy.

#26
09.03.2006 17:53

Mary, olen joskus aiemmin lukenut viestejäsi, ja nyt voin ainakin todeta että tarvitset apua. Vai saatko sitä jo?
Tuo ei ole ihan normaalia, ja senhän sinä itsekkin ymmärrät!?

#27
10.03.2006 10:29

Eiköhän mm ole jo aika kuivilla.

#28
10.03.2006 13:57

Luumu: Kiitos. :) Tuo oli tosi mukava kuulla sinulta. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se, ettö koko ajan saa kuulla olevansa sairas - varsinkin silloin kun alkaa olla jo tervehtymään päin.

Päätin muuten tänään, että minun aamupäivääni kuuluu tästä lähtien täysin sallittu välipala. Kroppa tuntuu kaipaavan eniten ravintoa juuri aamulla. (Ja kun aamupalan ja lounaan välille jäisi muuten seitsemän tunnin tauko, niin on ihan järjenmukaista, että siinä välillä syökin jotain.) Lounaalla taas pärjään vallan mainiosti ihan ilta kuuteen tai seitsemään asti.

Nyt täytyy rientää takaisin töiden pariin, mutta kirjoittelen illemmalla lisää ainakin muutamasta syömishäiriöihin ja ravitsemukseen liittyvästä asiasta, joita olisi ihan aiheellista pohtia.

#29
10.03.2006 18:58

www.syomishairioistentuki.fi sivuilta poimittu esimerkkiruokalista. Tätä käytetään käsittääkseni ainakin Lapinlahden sairaalassa.

Start

Aamiainen:
2dl puuroa
1 viipale leipää
2dl maitoa/piimää/viiliä/jogurttia
3g margariinia
kasviksia

Lounas:
2perunaa/2dl sosetta/2dl riisiä/2dl makaronia
½dl lisäkekastiketta
4 jauhelihapyörykkää/2 pihviä/2kasvispihviä/100g kalaa/3 nakkia/100g broileria/2dl lihakastiketta/3dl kasviskastiketta
kasviksia
salaattia+10g salaattikastiketta
2dl maito/piimää
1 viipale leipää
3g margariinia

Välipala:
jäätelöpikari/makuviili/rahkavaahto/leivonnainen/vanukas

Päivällinen:
3dl keittoa tai 2dl laatikkoa
kasviksia
keiton kanssa 2 viipaletta leipää, laatikon kanssa 1 viipale leipää
6g margariinia
2dl maitoa/piimää
1½dl rahakaa tai vispipuuroa/2dl kiisseliä/jäätelöpikari/4 lettua+hilloa

Iltapala:
2 viipaletta leipää
1 viipale juustoa tai leikkelettä
6g margariinia
2dl maito/piimää/jogurttia/viiliä
kasviksia

lisäksi 3 hedelmää


Tätä pitäisi esimerkiksi reilusti normaalipainoisen bulimikon noudattaa. Voin kokemuksesta todeta, että kun hoitosuunnitelmaan kuuluu tuollainen ruokavalio, niin ahmimisvimma ei ainakaan vähene. Tämä Start-nimellä kulkeva ateriasuunnitelma on nimimi, ja seuraavissa Advanced, Professional ja President, on samaa kamaa, mutta enemmän.

#30
10.03.2006 18:59

Advanced puolestaan näyttää tältä.

Aamiainen:
2dl puuroa
2 viipaletta leipää
2 viipaletta juustoa tai leikkelettä
2dl maitoa/piimää/viiliä/jogurttia
6g margariinia
kasviksia
1dl mehua

Lounas:
2perunaa/2dl sosetta/2dl riisiä/2dl makaronia
1dl lisäkekastiketta
7 jauhelihapyörykkää/3 pihviä/3kasvispihviä/150g kalaa/5 nakkia/150g broileria/3dl lihakastiketta/4dl kasviskastiketta
kasviksia
salaattia+10g salaattikastiketta
2dl maito/piimää
1 viipale leipää
6g margariinia

Välipala:
jäätelöpikari/makuviili/rahkavaahto/leivonnainen/vanukas

Päivällinen:
3,5dl keittoa tai 2,5dl laatikkoa
kasviksia
keiton kanssa 2 viipaletta leipää, laatikon kanssa 1 viipale leipää
6g margariinia
2dl maitoa/piimää
1½dl rahakaa tai vispipuuroa/2dl kiisseliä/jäätelöpikari/5 lettua+hilloa

Iltapala:
3 viipaletta leipää
2 viipaletta juustoa tai leikkelettä
12g margariinia
2dl maito/piimää/jogurttia/viiliä
kasviksia

lisäksi 3 hedelmää

#31
10.03.2006 19:03

Tämä on yksi syy minkä takia syömishäiriöni hoito on vaikeutunut. Hiilareiden laadun tarkkaileminen - saati määrän vähentäminen - tulkitaan syömishäiriökäyttäytymiseksi. Jos ei halua noudattaa jotain noista listoista, niin sillon ei voi parantua. Sellainen se filosofia vähän tuntuu olevan.

#32
10.03.2006 20:17

Mary, anteeksi jos jotenkin loukkasin, ei ollut tarkoitus, päinvastoin.

Olen itsekkin lukenut noita ruokalistoja, ja en mielestäni niissä on juuri liikaa hiilareita. Leipää sa puputtaa aivan hirveästi mielestäni.
Ja tuo välipala (esim. leivonnainen) pistää kyllä verensokerin heittelehtimään. Ja sitten kun siihen on tututtu että aina välipalaksi on joku herkku, on siitä vaikeaa luopua.

Jos kävisitkin ravitsemusterapeutilla teettämässä itsellesi juuri sinulle sopivan ruokalistan jossa voisit painottaa enemmän protskuihin? Saattaa olla että oletkin jo käynyt, en tiedä!?

#33
10.03.2006 20:23

"Eiköhän mm ole jo aika kuivilla."

Aivan, Luumu (ja Mary itse) - eiköhän jokainen tarpeeksi pitkältä ajalta Maryn kirjoituksia seurannut kuitenkin ole voinut havaita merkittävää eteenpäinmenoa ja pysty toteamaan, että vähintäänkin tervehtymään päin on vaikka prosessi vielä keskeneräinen olisikin. Kuitenkin jokainen syömishäiriöiden luonteen oikeasti tunteva - omakohtaisesta kokemuksesta, tai sitten erityisen perehtymisen ja esim. läheisen sivustaseuraamisen vuoksi - tietää ja ymmärtää kivuliaankin hyvin juuri sen tyypillisen piirteen, että niiden takana olevat ajatusvinoumat ovat pahimmillaan äärimmäisen sitkeitä ja salakavalia, todella vaikeita kitkeä täysin ja lopullisesti pois. Useimmiten saattaa olla jopa järkevämpi ratkaisu vain hyväksyä, ettei suhde ruokaan tule ehkä ikinä muuttumaan täydellisen mutkattomaksi, ja entiset häiriöajatusmallit saattavat vaikka loppuiän välillä palailla kummittelemaan vaikka käytännössä kuinka kuivilla olisikin. Tärkeää onkin tietää miten selviytyä niistä ennen kuin uudelleen uppoaa sairauden syövereihin.

"tunnen itseni helposti epäonnistuneeksi, jos olen syönyt jotain, jota en koe olevani oikeutettu syömään"

Erittäin tuttu tunne. Minulla tämä on juuri semmoinen syy-seuraus -suhde, etten sitä varmasti ikinä saa päästäni deletoitua. Sanoisin silti osaavani nykyään aika kivasti elää sen kanssa tai siitä huolimatta - koska olen oman rajallisen järjenkäyttöni maksimoiden sisäistänyt ravintotietoudesta oleellisen (no, sanotaan varmuuden vuoksi että ainakin omasta näkökulmastani, oman järkeni mukaan olennaisen); saanut paukutettua päähäni mitä kaikkea minä todellakin olen paitsi oikeutettu niin hengissä ja terveenä pysyäkseni tavallaan myös velvoitettu syömään! Tai mieluummin: mitä kaikkea minä SAAN syödä ja siitä nauttia! Mitä kaikkea minun kehoni ja mieleni oikeasti välttämättä tarvitsee päivittäin, mitä lisäksi vähintään viikoittain/ silloin tällöin. Mitä tarvitsevat aivoni, tärkein kaikesta.

"tekis ihan kamalasti mieli rynnätä ostamaan iso säkki karkkia ja oksentaa sen jälkeen. Koska -- on sellainen olo, etten hallitse syömisiäni ja "samapa se on antaa kaikkien patojen murtua, kun oon jo sortunut". "Sortuminen" on tällä kertaa ylimääräinen välipala, -- Ja söin vain 100 grammaa raejuustoa ja 2 porkkanaa!"

Tämä oli minulle silti hätkähdyttävä esimerkki - kertoo kyllä valitettavasti siitä, että taistelua täytyy jatkaa. Tuollaisesta EI SAA kellekään syyllisyydentunnetta tulla! Ei kertakaikkiaan... Siis HALOO - puoli purkki raejuustoa ja 2 porkkanaa! Usko minua, kyllä sinä saat syödä vaikka ihan "ylimääräistä" jopa kokonaisen raejuustorasian ja 20 porkkanaa ilman että omatuntollasi on mitään, yhtään, pienintäkään, vähintäkään syytä kolkuttaa! Ja jopa lorauttaa sinne raejuuston sekaan vaikka saksanpähkinäöljyä tai mistä tykkäätkin. (Jos tällä "ylimääräisellä" mielestäsi menevät päivän kalorit uhkaavasti yli, voithan hyvin tasapainottaa sen syömällä seuraavalla aterialla pikkuisen vähemmän.)

Karkit yms. ovatkin sitten toinen juttu. Kuten Luumu sanoi, karkkia kehosi ei tarvitse. Mieli voi joskus TUNTUA tarvitsevan, mutta sekin voi olla vain ohimenevää harhaa... Karkinsyönnistä myös minulle tulee tosi helposti syyllisyys ja tunne, etten ole siihen oikeutettu. Mutta senkin kanssa olen oppinut elämään. Ihan käytännön neuvo: älä koskaan osta (yksin itsellesi, eri juttu jos tarkoitettu heti jaettavaksi useamman ihmisen kesken) karkkia "isoa säkkiä". Minä olen onnistunut tolkuttamaan itselleni, että pieni rasia tai kork. 100g pussi joskus on täysin sallittu, sellaiseen määrään minulla ON oikeus jos kerran oikein kovasti mieli tekee. Harvoin tätä nykyään tapahtuukaan. Ja jos sellaisesta tulee morkkis, se on vain pieni ja siedettävä. Mutta koska niin hyvin kokemuksesta tiedän, että isommasta määrästä on kamalan vaikea tyytyä syömään kerralla vain osa, ja että morkkiksen voimakkuus kasvaa karkkipussin kokoon nähden eksponentiaalisesti, olen yksinkertaisesti lakannut ostamasta 100g isompia. Sama pätee esim. jäätelöön, ei litran paketteja ellei ole kaveria jakamassa. Toimii!

#34
10.03.2006 23:26

Vielä tuohon karkkiasiaan, että jokainen (joka siihen nyt ylipäänsä rajoja tarvitsee) voi tietysti asettaa rajansa mihin itse parhaaksi katsoo. Minä nyt olen itselleni päättänyt sen 100g. Tuonkin sanelee valmiiden pussien normaali minimikoko, ja niitäkään ostan todella harvoin. Suosin irtokarkkeja, ja vaikka rajana pidän periaatteessa samaa, yleensä tyydyn selvästi vähempään. Käytännössä jo n. 50g tai vähän lajikkeesta riippuen jopa vielä vähemmän riittää aivan täysin tuottamaan saman makean mielihyvän kuin isompi määrä - joten miksi turhaan syödä enempää?!

Toistettakoon tässäkin, että sen sijaan tummaa suklaata nautin jopa päivittäin, 100g levyn ostan kerran viikossa vähintään ja siitä tosiaan muutamaksi päiväksi riittää. Suklaan suhteen olen siis todella hyvin onnistunut ajatteluani muuttamaan, pääsemään eroon syyllisyydentunteesta - koska tiedän, että toisin kuin melkein pelkkää sokeria olevat karkit, reilusti kaakaopitoinen suklaa on (kohtuullisissa määrin) oikeasti vain hyväksi terveydelle. Uskon myös, että tämä vaikuttaa paljonkin siihen, miten usein =harvoin kokee karkinhimoa: se väistyy, tumma suklaa tyydyttää kyllä makeannälän. Suosittelen muillekin!

Jos taas tekee mieli jotain vaan mussuttaa mahdollisimman pitkän aikaa ja mahan täydeltä, ostaa sitten vaikka niitä porkkanoita ja raejuustoa... Minähän siis rakastan molempia, ja joskus saatan sen raejuusto- tai rahkapurkillisen lisäksi vetäistä vaikka kilon porkkanoita (tai omenoita, tai appelsiineja/mandariineja, tai hevi-osastoa melkein mitä vaan) yhtä soittoa. Enkä IKINÄ näitä minään "sortumisena" pidä, ei tulisi mieleenkään! No, avokadoja en tietenkään moista määrää kerralla... Jollakin toisella saattaa toimia jopa kurkku tai keräkaali.

Sitten ruokailurytmistä:

"Päätin muuten tänään, että minun aamupäivääni kuuluu tästä lähtien täysin sallittu välipala. Kroppa tuntuu kaipaavan eniten ravintoa juuri aamulla. (Ja kun aamupalan ja lounaan välille jäisi muuten seitsemän tunnin tauko, niin on ihan järjenmukaista, että siinä välillä syökin jotain.)"

Hyvä! Erinomainen päätös! 7h väli kuulostaakin varmaan useimpien keholaisten korvaan tosi pitkältä - luulenpa että valtaosa on omaksunut pikemminkin 3-4h välein syömisen eli mieluummin useampi pienempi ateria/ välipala päivän mittaan. Syömishäiriöisten parissa käsittääkseni nimenomaan tällaisesta rytmistä on monella ollut apua ahmimisongelmaan. Mutta yksilöllistä tietysti, joillekin sopii myös kolmen (jopa kahden) aterian malli ilman välipaloja. Esim. Luumu taitaa edustaa tätä suuntausta. Itselläni vaihtelee, mutta käytännössä harvoin tulee oltua neljää tai ainakaan viittä tuntia kauemmin syömättä mitään.

Mitä noihin lainaamiisi ruokaohjeistuksiin tulee, samaa mieltä että kovin on hiilaripitoista... Itse en todellakaan suostuisi noudattamaan. Hyvänä noissa näen lähinnä juuri sen, ettei aterioiden väli veny kovin pitkäksi.

"Voin kokemuksesta todeta, että kun hoitosuunnitelmaan kuuluu tuollainen ruokavalio, niin ahmimisvimma ei ainakaan vähene."

Varmaan juuri liiallisten hiilarien ja sokeristen vanukas- tms. välipalojen vuoksi...? Vai koetko, että myös rytmi olisi liian tiheä sinulle, ja senkin vuoksi tuntisit syöväsi liikaa, ja sitten sortuisit ahmimaan "kun ei sillä (muka) enää olisi väliä"?

"Hiilareiden laadun tarkkaileminen - saati määrän vähentäminen - tulkitaan syömishäiriökäyttäytymiseksi. Jos ei halua noudattaa jotain noista listoista, niin sillon ei voi parantua. Sellainen se filosofia vähän tuntuu olevan."

ARGH!! Ihan suututtaa moinen! Kukahan näillekin ihmisille opettaisi vähän ravitsemustietoa... Siis ei sillä, tuontyyppinenkin ruokavalio varmaan voi joillekin olla ihan ok, ja hyvähän se jos edes joku noiden ohjelmien avulla toipuu, mutta mutta... suvaitsevuutta kaivataan! Vaihtoehtoja. Kun eivät kaikki vaan ole samasta muotista, ymmärrettäisiinpä se.

#35
11.03.2006 17:03

Karmee lista tosiaan. Periaatteessa kannatan kolmen aterian mallia, mutta yli kuuden tunnin välit eivät ole välttämättä mielekkäitä. Joillakin toimii viisi pientä ateriaa, sitten taas Paikkarinen on mieltä että syödään vain kerran päivässä ja loput mennään rasvoilla. Kukin tyylillään, kunhan ei jatkuvasti napostele vaan pysyy jossakin rytmissä.

#36
11.03.2006 17:17

Minulla on aika syömishäiriöklinikalle, jonne varailin aikaa ensimmäistä kertaa jo marraskuussa. TK-lääkärin lähetteellä sain ajan tammikuun loppuun (ihanat jonot...), mutta jouduin perumaan sen ja sitä seuraava aika, joka olisi ollut kaksi viikkoa sitten peruuntui myös klinikan oman ajanvaraamissekaannuksen takia. Varasin sitten uuden ajan, ja tällä kertaa se meni huhtikuulle (aikaisemminkin olisi ollut, mutta ei aamuaikoja), mikä on sinänsä ihan ok, kun eihän tässä hengenhätää ole.

Apua olen siis hakenut ja olin marraskuussa valmis vaikka sairaalahoitoon, jos ei muuta mahdollisuutta ollut. Nyt kuitenkin näyttää sen verran hyvältä, että ihan avohoito riittää. Keholaisten kanssa juttelen sen takia, kun en täysin luota hoitohenkilökunnan ammattitaitoon juuri ravitsemusneuvonnan osalta. En itse asiassa aio ottaa vastaan mitään ruokavalioehdotuksia heiltä; he saavat keskittyä pelkästään psyykkiseen puoleen ja ruokavalioasioista juttelen vain sellaisten kanssa, jotka niistä oikeasti jotain tietävät. Jos rupean puhumaan mistään GI:stä tai transrasvoista siellä klinikalla, niin saan heti ortorektikon leiman otsaan, että parempi näin.

#37
11.03.2006 17:40

Tuosta niukanpuoleisesta energiansaannistani haluaisin sanoa ainakin vielä sen verran, että minulla on tapana pyöristellä kalorimääriä enemminkin alas- kuin ylöspäin. Ateria, jonka arvioin sisältävän 300 kilokaloria saattaakin todellisuudessa olla lähempänä 400 kcal:ia. Silmämääräisesti olen aina arvioinut kalorini enkä koskaan taulukoinut tai laskenut mitenkään turhan tarkasti. Kunhan suunnilleen tietää missä lukemissa liikutaan, niin se riittää, ja niin saa olla jatkossakin.

Luulen, että mitä lähemmäs viime kesäistä rentoa asennettani pääseen, sitä suurpiirteisemmäksi kalorimäärien arvioiminen ja syömisten tarkkaileminen muuttuu. Arvioisin, että tuon reilun puolen vuoden ajan kestäneen terveen kauteni aikana söin keskimäärin 1400 - 1500 kcal päivässä, mutta todellisuudessa saattoi energiasaantini olla lähempänä 2000:ta! Ravintolassa tuli syötyä aika tiheään, ja ne salaattiannokset ja pihvit plus rasvaiset kastikkeet olivat todennäköisesti huomattavasti energiapitoisempia kuin arvioin. Lisäksi muutamaa suklaapalaa tai muuta "mitätöntä" en edes koskaan laskenut...

Minua ei myöskään pelota syödä enempää, jos paino alkaa vaikkapa 1300 kilokalorilla (plus viikonloppumätöillä) laskea. Jos laihdun liikaa, niin tiedän kyllä pystyväni syömään enemmän jo esteettisistäkin syistä; vartaloni ei nimittäin ole mielestäni kauneimmillaan silloin kun painan alle 45 kiloa, vaan nimen omaan silloin kun elopainoa on turvallisesti sen yli, mutta samalla myös alle 50 kg. Tuolla välillä kun pysyn, käytännössä 47-49 kg, tunnen oloni kaikin puolin mitä parhaaksi ja olen mielestäni myös kauneimmillani.

#38
11.03.2006 20:13

Päätin nyt istuutua alas ja kirjoittaa kerrankin ihan rauhassa ja ajan kanssa. Noihin Puzzlerin kahteen viimeiseen kirjoitukseen en ole nimittäin ehtinyt vastaamaan vielä ollenkaan. ;-)

"Aivan, Luumu (ja Mary itse) - eiköhän jokainen tarpeeksi pitkältä ajalta Maryn kirjoituksia seurannut kuitenkin ole voinut havaita merkittävää eteenpäinmenoa ja pysty toteamaan, että vähintäänkin tervehtymään päin on vaikka prosessi vielä keskeneräinen olisikin."

Juu, näin on näppylät! Vuosi sitten olin tosiaan aika pahassa jamassa syömishäiriön suhteen ja laihduttelin cappuccinolla ja proteiinipatukoilla, kun en uskaltanut syödä mitään täyttävämpää. Todella sairasta! Sen jälkeen on tultu pitkälle, ja elelin puolisen vuotta ihan terveenä ja onnellisena, kunnes suuri elämänmuutos laukaisi taas rajun bulimian. Paranemisprosessi on edelleen kesken, mutta tällä kertaa olen päättänyt parantua lopullisesti. Jos en syömishäiriöklinikan avohoidon, teidän neuvojenne sekä hyvien ystävien tuen avulla selviä tästä, niin sitten on aika nostaa säästötili tyhjäksi ja etsiä joku hyvä yksityinen syömishäiriöklinikka. En todellakaan halua antaa syömishäiriöiden kroonistua tämän enempää.

Seuraavan kerran kun elämä menee mullilleen ja olen pyörällä päästäni, haluan selvitä siitä ilman, että se saa syömiseni suistumaan raiteiltaan. Haluan suhtautua ruokaan ennen kaikkea ravintona, polttoaineena, jota tarvitsen tarvitsen elääkseeni. Tunteita minun kerta kaikkiaan täytyy oppia käsittelemään muilla tavoin.

Tärkeimpinä tavoitteina ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi ja pysyvän tasapainon löytäminen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että pysyn ihannepainossani ja sisäistän terveellisen sekä juuri minulle itselleni sopivan tavan syödä ja suhtautua ruokaan. Haluan tästäedes pystyä kohtaamaan vastoinkäymiset ja merkittävät elämänmuutokset ilman itsetuhoista syömiskäyttäytymistä. Tähän tarvitaan paljon itsensä psyykkaamista ja itsetutkiskelua, mutta myös oikean ruokavalion noudattamista. En usko, että voin syvällisestä psykologisesta ja filosofisesta pohdiskelusta huolimatta parantua kunnolla, jos sekoitan hormoonitoimintani ja aineenvaihduntani noilla syömishäiriöisille suunnitelluilla ruokavalioilla. Terve sielu terveessä ruumissa, niinhän se menee.

Nyt loppuu pienten lasten äitipuolelta aika. Ehdinpä sentään jotain kirjoittamaan. :) Pakko muuten vielä mainita viimeisenä sellainen positiivinen - ja erittäin yllättävä - asia kuin että mies kertoi tänään miettineensä ruokavaliotaan ja tulleensa siihen lopputulokseen, että syö nykyiseen liikuntamääräänsä nähden aivan liikaa hiilihydraatteja. Että silläkin saralla alkaa pikkuhiljaa mennä paremmin. :)

#39
12.03.2006 10:23

"Tärkeimpinä tavoitteina ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi ja pysyvän tasapainon löytäminen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että pysyn ihannepainossani ja sisäistän terveellisen sekä juuri minulle itselleni sopivan tavan syödä ja suhtautua ruokaan. Haluan tästäedes pystyä kohtaamaan vastoinkäymiset ja merkittävät elämänmuutokset ilman itsetuhoista syömiskäyttäytymistä. Tähän tarvitaan paljon itsensä psyykkaamista ja itsetutkiskelua, mutta myös oikean ruokavalion noudattamista. En usko, että voin syvällisestä psykologisesta ja filosofisesta pohdiskelusta huolimatta parantua kunnolla, jos sekoitan hormoonitoimintani ja aineenvaihduntani noilla syömishäiriöisille suunnitelluilla ruokavalioilla. Terve sielu terveessä ruumissa, niinhän se menee."

Mary,

Olen itsekin yrittänyt lähestyä syömishäiriöni hoitoa ruokavalion kautta - etsinyt ja hakenut sitä minulle sopivinta tapaa ruokailla, koittanut erilaisia ruokavalioita (joista matkan varrella on jäänyt tietyt tavat elämään ja tietyt möröt myös... esim. rahkaa tulee syötyä aika paljon, mutta valkoiset jutut, sokerit, jauhot jne ovat jääneet pois, syön paljon kasviksia ja panostan hyviin rasvoihin jne.) Olen voinut hyvin ja huonosti erilaisilla ruokavaliopainotuksilla ja olen lihonut ja laihtunut myös erilaisilla. Mitään yhtä totuutta en ole löytänyt. Ruokavaliolla voi rajoittaa itseään ja tekemisiään ja ehkä myös niitä oireita, joita syömishäiriö teettää, mutta valitettavasti ainakin minun kohdallani ongelma ei ole itse ruokavaliossa. Jospa olisikin, helppoa olisi sairauden hoito näillä konsteilla! Me häiriöiset osaamme kyllä lukea ja suodattaa tietoa, siitähän ei ole kysymys... Ja kaikki ravitsemusjatina kun vielä sattuu niin kovasti kiinnostamaan (ja usein myös erilaiset laskelmat.)
Usein ei ole syytä siinä, että söisimme jotenkin väärin - päinvastoin, voisimme olla malliesimerkkejä siitä, miten pitää syödä (jos nyt unohdetaan se, että joku oksentaa kaiken syömänsä ja joku saattaa olla niiden terveellisten aterioiden välissä vaikkapa usemamman vuorokauden syömättä...)

Silti. Jostakin syystä en voi hyvin. Se syy on henkinen ja sille ei mikään ruokavalio mitään voi. Se on selittämätön juttu, joka onneksi on helpottanut vuosien varrella (nykyisin minulla ei ole ajanjaksoja, jolloin jättäisin kokonaan syömättä) mutta ei hellitä otettaan kokonaan. Tunnen jatkuvasti itsevihaa syömisistäni, oli ne sitten minkälaisia tahansa, ja tunnen tarvetta laihduttaa tuon tuostakin. Ei, en ole elänyt mitään traumaattista lapsuutta, ja itseasiassa olen henkisesti ilmeisen vahva - psykologi ei minua pystynyt auttamaan, koska pärjään kuulemma mainiosti itsekin (apua hakiessani en näyttänyt luurangolta = syömishäiriötä ei ole.)

Olen tässä vanhetessani pyrkinyt aktiivisesti olemaan itselleni armollisempi ja olen yrittänyt itseäni rakastaa tai ainakin puutteeni hyväksyä. Se on vaikeaa. Olen myös hyväksynyt sen tosiasia, että mikä tahansa ruokavaliomalli voi olla hyvä tai huono, eikä syömishäiriötäni selitä yksin hormonit. On täysin turhaa etsiä helppoa selitystä asialle, joka on kiusannut yli kymmenen vuotta.

Mä haaveilen sellaisesta elämästä, että voisin syödä tunteetta. Tai että ne syömiseen liittyvät tunteet olisivat edes positiivisia, ilman jälkiseuraamuksia.

Huh, tulipas taas pitkä sepustus :D

#40
12.03.2006 20:32

Lyyti, ihan totta, että syömishäiriöissä ei ole kysymys pelkästään huonosta ruokavaliosta, vaan syyt ovat paljon syvemmällä. Omalla kohdallani rankin psyykkinen työ on oikeastaan jo tehty, ja tällä hetkellä suurin ongelma tuntuu olevan oikean ruokavalion käytönnön toteutus ja automatisoiminen. Ajatukset ovat pääosin terveellä pohjalla, enkä esimerkiksi haaveile enää äärimmäisestä laihuudesta tai arvioi itseäni ihmisenä ainoastaan painoni perusteella. Tekemistä löytyy tälläkin saralla, mutta keskeisin tavoite on saada itse syöminen toimimaan.

Tarvin jonkinlaisia sääntöjä, mutta minun on pystyttävä myös joustamaan niistä sopivissa määrin. Kukaan ei voi minulla niitä sääntöjä sanella, vaan minun on löydettävä ne itse, mutta ruokavaliosta keskusteleminen auttaa todella paljon. Tarvin vahvistusta sille, että teen "oikein" (vertaa "Minulla on hyvä 500 kalorin päivättäisellä energiansaannilla, ja niin pitää tehdä kuin itsestä hyvältä tuntuu"). En halua vain kuvittella eläväni kohtuullisen terveellisesti ja syöväni suht normaalisti, kunnes joku kaunis päivä katkaisenkin jalkani osteoporoosin haurastuttamien luiden takia tai huomaa rauta-arvojeni tippuneen vaarallisen alhalle yksipuolisen ruokavalion takia. On todella tärkeää, että saan kuulla myös muilta ruokavalioni kuulostavan ihan mahdolliselta. Lisäksi kuulen erittäin mielelläni muiden kokemuksia ja otan parannusehdotuksia vastaan.

Tänään huomasin sellaisen asian, etten välttämättä tarvitsekaan sallittua karkkipäivää kerran viikossa. Söin nimittäin melkein 400 grammaa karkkia (hävettää tunnustaa!), ja olo oli sen mukainen. Olin luvannut itselleni, että tänään saan herkutella hyvällä omatunnolla, mutta jälkeenpäin mietin, että mitähän järkeä tässä olikaan. Tästä lähtien voisi olla hyvä panostaa enemminkin oikein tuhteihin lihapihveihin ja kermakastikkeisiin ja vaikka Fazerin siniseen tai ehkä yhteen isoon, tuoreeseen sämpylään tai kroisanttiin. Lihapihvi ja kermakastike nyt on vaan ainoastaan hyväksi, eikä noista muistakaan yhtä ällöttävä olo tule kuin useasta sadasta grammasta puhdasta sokeria. Ajattelin tutkiskella vähän tarkemmin mitä minun oikeastaan tekekään mieli enkä vaan mättää suurta karkkiläjää sen takia, kun se kerrankin on sallittua. Toisaalta ei se karkkikaan niin pahasta ole, jos sen syöminen rajoittuu vain yhteen viikkokertaan eikä johda oksemiseen.

Tärkeintä on syödä sopivan terveellisesti ja painonhallintaa tukevasti viikolla ja antaa sitten yhtenä viikonloppupäivänä itselleen syödä luvan mitä vaan mieli tekee. Tänään vaan heräsi epäilys, että tekeekö minulla todellakin oikeasti mieli karkkia ja pitääkö sitä syödä noin paljon?

#41
12.03.2006 21:04

Ensi viikon herkkupäivä voisi näyttää vaikka tältä:

Aamupala: jogurttia ja vadelmia + keitetty kananmuna, eli ihan tavanomainen aamiainen

Lounas: pihvi ja salaattia kastikkeita säästelemättä ja ah-niin-ihanaa valkosipulileipää

Välipala (yleensä jossain kahvilassa viikonloppuisin): pieni suklaaleivos ja cappuccino

Päivällinen: Samaan tapaan kuin lounas leivän kanssa tai ilman mieliteoista riippuen

Illalla esim. TV:n ääressä: Fazerin Sinistä

Ei ehkä olisi niin kamala olo kuin tämänpäiväisen karkkiläjän jäljiltä, mutta samalla tuntisin syöväni todella ruhtinaallisesti.

Luumu (muutkin saa toki vastata), voisitko kertoa mitä 400 grammaa karkkia tekee kropalle? Verensokeri ainakin nousee. (Hi hii) Jos vaikka onnistuisit säikäyttämään mut pois karkin syönnistä... Söitkö muuten itse paljon karkkia ennen kuin aloitit vähähiilihyraattisen dieetin?

#42
13.03.2006 02:56

Mary: "Haluan suhtautua ruokaan ennen kaikkea ravintona, polttoaineena, jota tarvitsen tarvitsen elääkseeni. Tunteita minun kerta kaikkiaan täytyy oppia käsittelemään muilla tavoin."

Lyyti: "Mä haaveilen sellaisesta elämästä, että voisin syödä tunteetta. Tai että ne syömiseen liittyvät tunteet olisivat edes positiivisia, ilman jälkiseuraamuksia."

Minä taas olen, ehkä ennen muuta ranskalaisen kulttuurin ansiosta, omaksunut sen ajattelutavan, että ruoka on (=sen kuuluu olla) myös päivittäinen nautinnon lähde. Ei missään nimessä pelkkää polttoainetta, minä sitä suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti pidetty ja taidetaan pitkälti edelleenkin pitää. Kliseistä, mutta pitää tosiaan paikkansa, että nautintoihin yleensäkin ranskalaisilla on ihan oma suhtautumistapansa. Nautinnot eivät ole syntiä, päinvastoin olisi tyhmää ja ikävää jättää käyttämättä mahdollisuutensa tehdä elämästään mahdollisimman nautinnollista - luonnollisesti ruoka on siinä yksi tärkeimmistä tekijöistä. Viisautta on kohtuus, ei kieltäytyminen. (Tietenkään kaikki ranskalaisetkaan eivät osaa kohtuudessa pysyä, mutta se on asia erikseen...)

Se, minkä kukin sitten nautinnolliseksi kokee, on tietysti yksilöllistä. Edellä mainitsin uskomuksen, ettei muka terveellinen ole hyvää - näin uskovat eivät varmaan osaakaan ajatella esimerkiksi pelkistä vihanneksista ja sienistä koostuvaa lämmintä ruokaa nautittavana, mutta itselleni se sitä todella on. Keitetään/ höyrytetään iso kasa (esim. puolisen kiloa) sekalaisia kasviksia (parsa- ja/tai kukkakaalia, herneitä, pitkiä vihreitä papuja, porkkanaa... tuoreina tai pakasteina tai sekä että) ja herkkusieniä, ehkä vielä valmiiksi keitettyjä kik-herneitä (suoraan säilykepurkista jos niikseen tulee), sekaan reilusti oliiviöljyä ja mausteita (yrttisuolaa, basilikaa, currya, valkopippuria... mitä milloinkin), tuoreita yrttejä jos sattuu olemaan => supermaukas, runsas (muttei raskas) ja terveellinen lämmin ateria, joka täydennetään periranskalaiseen tapaan viimeiseksi nautituilla juustoilla... Minulle tuontapainen siis on näitä arkisia nautintojani.

Ylipäätään panostan siihen, että voin nauttia kaikesta mitä syön ja juon. Energiankulutukseni sen verran pieni, etten voi syödä hirveän paljon, joten miksi ihmeessä tuhlaisin kovin rajallista kalorikiintiötäni mihinkään sellaiseen, mistä en suuremmin välitä?! Koskee erityisesti ylimääräisiä hiilareita: ei minunkokoiseni ihmisen todellakaan TARVITSE tankata perunaa, pastaa ja riisiä saadakseen tarpeeksi energiaa! Kun huolehdin siitä, että saan riittävästi (voisi sanoa ehkä jopa reilusti) proteiineja ja rasvaa, ei siinä hiilareille niin paljon tilaa jää, etteivätkö riittäisi ne mitä kertyy lähinnä kasviksista, hedelmistä, pähkinöistä ja suklaasta.

Jos voisin syödä enemmän, nauttisin toki useammin esim. jäätelöä ja leipää, mutta nuo taas kuuluvat itselleni herkkuihin, joita on lupa syödä silloin tällöin (esim. kerran viikossa) ja silloinkin mielellään kohtuudella. Pääasia on kuitenkin se, että ilman noitakin ihan päivittäinen ravintoni jokaista suupalaa myöten on minusta oikeasti herkullista.

Omalla kohdallani en näin ollen haluakaan karkottaa syömisestä tunteita - nehän sen nauttimisen mahdollistavat. Huonona puolena tässä tietysti on se, etten silloin voi täysin karkottaa syyllisyydentunnettakaan - se tulee kuin Manulle illallinen jos vähänkään sallituista rajoistani sorrun (mitä toki aika ajoin tapahtuu). Mutta kuten aiemmin kerroin, tämän olen hyväksynyt ja valintani tehnyt - se on nautinnollisuuden korostus terveellisyydestä tinkimättä.

#43
13.03.2006 08:12

Kyllä juu, periaatteessa samoilla linjoilla, mutta käytännössä... tiedätkös Puzzler, joskus minä rankaisen itseäni nauttimisestakin. Se on kumma juttu, mutta aina kun on jotenkin liian tyytyväinen/onnellinen/nauttii, se pitää pilata sitten huonolla omatunnolla tai itsevihalla...

Mä ajan takaa tunteettomuudella ruokaa kohtaan sitä, että ruoka olisi todellakin vain ruokaa (toki mieluusti maistuvaa ja ravitsevaa ja tarpeeksi, mutta ei liikaa) eikä sitä tarvisi syödä tunteisiin tai että se ei herättäisi niitä tunteita, joka ajaa itsevihakierteeseen. Onneksi tämä itseviha ruoan vuoksi herää nykyisin enää äärimmäisen harvoin.

#44
13.03.2006 08:40

Minun taas olisi pitänyt painottaa enemmän tuota "ennen kaikkea" -fraasia. Nautin nimittäin ruuasta varmasti keskivertosuomalaista tai -ruotsalaista enemmän enkä haluaisi syödä yhtään mitään, jota en koe suureksi herkuksi. Tuon kohtuuden kanssa minulla on ongelmia, ja jos kykenisin suhtautumaan ruokaan hieman neutraalimmin ja näin ollen ajattelemaan ruokaa nykyistä vähemmän, pystyisin ehkä helpommin unohtamaan kaiken ahmimisenkin.

#45
13.03.2006 11:41

Minun asenteeni on, että ruoka ei ole tunnekysmys siinä mielessä, että syödäänkö vai ei, perus ateriarytmi on ja siitä ei lipsuta. Joka aterialla pitää olla vähintään prodea ja rasvaa.(poikkeuksia joskus liikenteessä)

Mutta sitten siinä, mitä prodea, mitä rasvaa, mitä kasviksia valitaan, miten ne valmistetaan, maustetaan, se menee puhtaasti nautinnonmetsästykseen, vaihtelunetsintään ja muuhun fiilistelyyn. Puzzlerin teksti edellä kuulostaa hyvin omaltani.

Karkin syömisen lopetin käytännössä kokonaan jo 22 vuotta sitten, kun lääkärini totesi heikon sokerinsiedon. Sitä ennen ongelmani olivat makeat levionnaiset, joita piti syödä joka välitunti, muuten nukahdin tunnille verensokerin romahtaessa.

Muuten olen sillä kannalla, että karkki kuuluu lasten synttärijuhliin -lapsille. En pidä myöskään riemunkirjavia tötteröhattuja päässäni. ;-)

#46
13.03.2006 12:58

Luumu: Etkö? Minä kyllä pidän!

#47
Eos
13.03.2006 13:18

Niin minäkin. Olen jopa askarrellut itselleni sellaisen vaaleanpunaisen linnanneitotyyppisen tötteröhatun vaaleanpunaisine nauhoineen.

Ja ruoka kuuluu ehdottomasti myös minun nautintolistalleni. Olen itseasiassa ylpeä siitä, että osaan jo nauttia ruoasta, sillä aina niin ei ole ollut.

#48
13.03.2006 19:36

Mulla on prinsessan kruunu! Ja maha täynnä kanaa ja salaattia.

#49
13.03.2006 21:15

Haa, hyviä vastineita! Joo, en teidän muiden näkemyksiänne omaani verraten toki mitenkään vastakkaisina pitänytkään, taka-ajatukseni oli keskustelun syventäminen yhden oman painotukseni kautta ja sehän tässä onnistuikin.

Täytyypä sanoa että minusta on kyllä jotenkin hirveän sympaattista, että tässä aina vaan jaamme ja saamme ravitsemuksesta näkemyksiä, kokemuksia, neuvoja, tukea - hyvässä sovussa vaikka painotuksemme aika erilaiset ovatkin. Esim. Maryn kannalta pidän ehdottomasti tosi hyvänä, etteivät kaikki hänelle vastailevat ole kaikesta samaa mieltä ja noudata jotain yhtä ainutta samanlaista ruokavaliota; tämä luonee terveellä tavalla perspektiiviä siihen, että hyvin ja terveellisestikin voi syödä monella tavalla. Pitää "vain" (heh, olisikin niin yksinkertaista...) etsimällä ja kokeilemalla kokoilla eri vaikutteista omansa - liikuntatapansa ja mahdolliset allergiansa ym. rajoitteensa huomioiden juuri itselleen sopivin ruokavalio (tai tasapainoilla parhaansa mukaan kuten Lyyti).

Meitä aktiivisimpia ei ole monta, mutta siltipä vain joukostamme on toipuvan syömishäiriöisen tueksi löytynyt niin syömisen kuin liikunnankin suhteen jännä läpileikkaus tavalla tai toisella (tai usealla) ongelmallisen ruokasuhteen omaavia ihmisiä. Alakarppaaja-luumu ei ainakaan tunnusta liikuntaa harrastavansa mutta ruuan kanssa oma juttu on löytynyt, ikuinen etsijä Lyyti taitaa olla ennen muuta punttimimmi (tarkenna jos tarpeen mutta näin olen käsittänyt), minä puolestani voisin määritellä itseäni lähinnä aerobista liikuntaa painottavaksi, paradoksaalisesti nautintohakuisuudestaan huolimatta ortorektian rajoilla taiteilevaksi hiilareita rajoittavaksi lakto-ovo-pesco-vegetaristiksi... (tulikohan varmasti tarpeeksi monimutkaisesti ilmaistuksi...) ;-)

Niin ja Eos, jos suinkin viitsit, kerro toki sinäkin enemmän omasta taustastasi: miksi et aiemmin osannut ruuasta nauttia mutta nyt osaat, millaista tietä olet nykyiseen ruokavalioosi päätynyt? Varmaan kaikki mielellämme kuulisimme. Samoin kuin muiltakin jotka näitä vuodatuksia lukevat.

P.S. Mitä hassuihin päähineisiin tulee, lastenkutsut eivät kuulu menolistalleni ja harvemmin naamiaisetkaan, mutta mm. hatuista minut kyllä yleensäkin kaupung(e)illa tunnistetaan... En ilman päähinettä osaa ulos lähteäkään. Tötteröhatun taas näin viimeeksi niinkin arvovaltaisen herran kuin Pierre Corneillen (1606 -1684) päässä, kun iltalenkilläni huomasin Panthéonin sivustalla jonkun neropatin nostaneen semmoisen liikenteen ohjailuun tarkoitetun oranssin varoitustötterön Corneillen patsaan päähän... Vähänkö nauratti! :-D

#50
14.03.2006 10:31

Jes Puzzler, aika oikeaan osuit. Tosin, punttimimmeyden lisäksi olen esittäytynyt milloin kestävyysjuoksijana, milloin rullaluistelijana, potkunyrkkeilijänä... ;D Etsijä ehkä silläkin saralla. Tosin punttimimmi olen aina ollut ja sitä varmaan eniten olenkin, vaikka juuri nyt tahkoankin eniten potkunyrkkeilyn puolella ja maratonhaaveet takovat taka-raivossa... Mutta, ehdottomasti aktiiviliikkuja :)

Anoreksiani akuutista ajasta on kymmenisen vuotta, mutta suhteeni syömiseen ei edelleenkään ole täysin normaali. Silti suht hyvin hallinnassa, enää en leiki terveydelläni eikä paino heittele kymmenien kilojen säteellä (viisi riittää.) Myös suhtautumiseni urheilemiseen on totaalisesti muuttunut - nykyisin teen sitä puhtaasta omasta nautinnonhalustani (vs. entisaikainen pakkopulla kalorien kuluttamiseksi.)

Ruokavalioni on pääasiassa hiilaritietoinen ja kalorirajoitteinen ;) Allergian vuoksi pyrin viljattomuuteen, mikä ei todellakaan ole mulle helppoa (joku ehkä muistanee, että olen ruisleipäaddikti ja rakastan kaurapuuroa...)

Semmosia. :D

t.Lyyti, jolta justiinsa leikattiin viisaudenhampaat :(

#51
14.03.2006 11:09

Ennen lapsia liikuin, lähinnä hyötyliikuin aika paljon, pääasiassa rintauintia, sauvakävelyä, pyöräilyä, syksyisin sienestystä, peruskävelyä 5-10 km päivässä. Vielä esikoisen kanssa onnistui kärrykävely, mutta nyt kahden kanssa on mennyt vaikeaksi. Kahdenlapsen rattaatkin toiveikkaana hankin, mutta ne ovat niin raskaat työntää, että tenniskyynärpää vihloo tuotapikaa, eikä se ole hauskaakaan. Esikoinen jalan, kuopus kärryissä liikutaan jonkin verran, mutta se on toivottoman hidasta maleskelua aikuisen näkökulmasta. Kun mies on töistä vapaana kotona, hän käyttää suurimman osan ajasta talon laajennusprojektiin, joten en pääse lapsista eroon silloinkaan. Uimalassa voi varastaa itselleen korkeintaan 15-20 min, sinä aikana ehtii sammakoida suunnilleen kilometrin.

Hankala elämäntilanne tämä.

#52
14.03.2006 16:07

Eiliseen pienenä tarkennuksena, että meinasin tietenkin "ongelmallisen ruokasuhdeHISTORIAN omaavia ihmisiä". Ikuisiksihan ongelmien ei näissäkään asioissa onneksi tarvitse jäädä, vaikka joskus voi (tai on voinut) siltä tuntuakin.

Marylle: Hyvä kuulla että ammattiapuakin on luvassa, vaikkei sieltä nyt liikoja tai varsinkaan mitään ehdotonta totuutta pidäkään odottaa, kuten aiemmista ruokalistoista näimme... Mutta kun itse osaat sinulle sanottua sopivasti suodattaa, varmasti tukena toimii sitten hoitokin.

Jatkaisin edelleen syömishäiriöistä omakohtaisen kokemukseni pohjalta. Vaikka siis itse olenkin jo aikaa sitten löytänyt mielestäni vähintäänkin kohtalaisen tasapainon syömiseen, huomaan tänne kirjoitellessani, että minulla selvästi edelleenkin on myös itseni takia tarvetta näitä asioita vatvoa. Muistella ja analysoida, vaikka varsinainen työ oireilun syiden poistamiseksi onkin onnistuneesti tehty, niin valmiiksi kuin sen nyt tehdä voi. Niin että, tuota, jos Mary luulit minun ihan hyvää hyvyyttäni sinulle vastailevan, ei se nyt ihan niinkään... kyllä minä samalla koen itsellenikin aina vaan jotain epämääräistä hyväksyntää tai ylipäänsä vastakaikua hakevani, ja uusia oivalluksia - mitä kaikkea on tullutkin.

(Varoitus: nyt seuraa kohtalaisen kuvottavaa tekstiä...)

Olen jälkikäteen asioita pohdittuani tullut siihen tulokseen, että minut pelasti bulimialta ainoastaan se, etten koskaan oppinut oksentamaan. Kauhistuttaa kuvitellakin, mihin kurimukseen olisinkaan päätynyt, elleivät yli vuosikymmen sitten tapahtuneet muutamat surkeat oksennusyritykset ahminnan jälkeen olisi tyssänneet nöyryyttäviin epäonnistumisiin ja kahta kamalampiin olotiloihin: ensinnä tietysti kamala ähky ja syyllisyys ahminnasta, ja sitten vielä hirveämpi olo, kun silmät vuotaen ja oksennuksen maku kurkussa vapisee vessanpöntön yllä saamatta halkeamispisteessä olevasta mahastaan ylös silti juurikaan muuta kuin nestettä ja joutuu myöntämään, ettei kertakaikkiaan osaa eikä kestä oksentamista... Minulle se vain oli liian vaikeaa ja ällöttävää. Ja ONNEKSI oli, sillä jos olisin oppinut oksentamaan siististi ja helposti kuten bulimikoilla kai kyseenalaisena taitona on, kuka tietää miten monta seuraavaa vuotta olisin sitten siitä taudista kärsinyt - saattaapa olla että vielä tänäkin päivänä sitä sairastaisin!

Bulimikoksi minusta ei siis ollut, mutta ahmiminen jäi, valitettavan pitkäksi aikaa. Aluksi lihoinkin tosi paljon yhden talven aikana, mutta sain sen jälkeen kohtaukset jotenkin kuriin, lievenemään ja harvenemaan, ja sentään osan kiloista pian karistettua - ihan siitä itseinhosta, minkä lihonut olemukseni minulle aiheutti. Silloin en vielä edes ollenkaan ajatellut asiaa terveyden kannalta - aika sairasta, mutta vuosikaudet siitä pitäen syömishäiriöni pitivät joten kuten aisoissa/ lievänä puhtaasti ulkonäölliset motiivit. Oireilu jatkui kuitenkin monta, monta vuotta milloin mitenkin tiheään toistuvina ahmimiskohtauksia ja niistä seuranneina paastoamisina (itse langetettu rangaistus). Kaikkihan oli alkanut aikakaudella ennen internettiä (!), ja meni tosi pitkään, ennen kuin edes ymmärsin oireiluni oikeaksi syömishäiriöksi (BED), johon ehkä hoitoakin kannattaisi hakea. Niinpä en sen vuoksi koskaan tullut missään terapiassa käyneeksi (vaikka jälkiviisaasti todeten aihetta olisi ollutkin).

Sen sijaan jouduin eli PÄÄSIN myöhemmin terapiaan depression takia. Siihen yli vuoden kestänyt terapia olikin yhdessä lääkityksen kanssa todella olennainen apu, avain omaan mieleen. Mutta samalla oli jännä huomata, miten siinä tuli aineksia ja johtolankoja MYÖS syömishäiriön syiden analysointiin - jälkikäteen, mutta hyvä niinkin! Olen oppinut itsestäni valtavasti, ja uskon että se auttaa paljon vaikeuksista selviämisessä tulevaisuudessakin.

Kyllä itsetuntemus ja itsetunnon vahvistus, terveen itsetunnon rakentaminen on syömisen kanssa kipuilevalle kaiken a ja o.

#53
14.03.2006 20:10

Puzzler, tekstisi oli kuin omasta suustani, sitä lukuun ottamatta, etten ole vielä löytänyt pysyvää tasapainoa syömisteni kanssa. Ennen viimeisintä bulimiakauttani - jonka en vielä uskalla luvata olevan ohi - sain kuitenkin elää niin terveenä ja tasapainoisena kuin tällä taustalla voi kuvitella eläväni, ja siihen harmoniseen olotilaan pyrin nytkin palaamaan. Myös minä olen harrastanut hyvin paljon itsetutkiskelua ja pyrkinyt tutustumaan itseeni lähemmin. Olen vuosien varrella oppinut itsestäni yhä enemmän ja enemmän ja muun muassa luopunut vihdoin toiveesta olla täysin terve (mitä ikinä se tarkoittakaan). Oma suhtautumiseni syömiseen tulee aina olemaan enemmän tai vähemmän mutkallinen, enkä todennäköisesti tule koskaan hyväksymään itselläni nykyistä suurempaa painoa. Nämä asiat ovat raastaneet minua suunnattomasti, sillä olen kaikin tavoin halunnut pyristellä irti syömishäiriöisen leimasta. Lopulta olen kuitenkin joutunyt myöntämään, että minun on opittava elämään syömishäiriöideni kanssa, sillä ne eivät tule koskaan poistumaan kokonaan.

#54
14.03.2006 20:14

Niin ja Puzzler, olen vain ja ainoastaan iloinen, että kirjoituksesi, jotka ovat olleet minulle niin suureksi avuksi, auttavat myös sinua oman syömishäiriösi käsittelemisessä.

#55
15.03.2006 07:45

Ajattelen samalla tavalla kuin Mary, että oma sairaus on hyväksyttävä samaan tapaan elämää rajoittavaksi tai haittaavaksi jutuksi, jonka kanssa täytyy vain oppia elämään, kuten esim. allergiat. (Sori, huono rinnastus, mutta kuitenkin...) Jos oireet saa pysyvästi hallintaan, niin eipä sitä tiedä, vaikka ne henkisen puolenkin solmut alkaisivat aukeamaan. Ja ehkä niiden käsittelyyn jää enempi voimavaroja, jos ei koko ajan tarvitse kantaa paineita syömisestä - siinä tapauksessa, että on löytänyt syömiselle oman, toimivan käytännön.

Mä olen käsitellyt tätä aihealuetta viime vuosien aikana kirjoittamalla ja lukemalla niin paljon, että en ehkä enää koe vertaistukea kovinkaan terapeuttisena itselleni, mutta eipähän sairautenikaan ole niin akuutti, että sen kummemmin apua tarvisin. On mukavaa kuitenkin, jos voi olla apuna taikka tukena tai ihan vaikka vaan nettikamuna jollekin, jolla on edelleen vaikeampaa. :)

#56
Eos
15.03.2006 10:28

Kun kaikki muutkin ovat avautuneet...
Syy kyvyttömyyteeni nauttia ruoasta johtuu niinikään syömishäiriöstä. Olen sairastanut sitä vaihtelevalla "menestyksellä" kohta 13 vuotta.
Pahimmillaan se oli ensimmäisen lapseni ollessa pari vuotias ja odottaessani toista poikaani. Siitä on aikaa nyt vuosia ja 12kg. Silloin nautin "ilmavasta" (suom. hutera)tunteesta ja siitä että söin vähemmän kuin 2v poikani. Elin päivttäin alle 1000kcal:lla ja pannullisella kahvia. Myös raskausaikana. Jos jouduin kohteliaisuussyistä syömään kylässä tms kakkua, pullaa tai vastaavaa, yrjörefleksi tuli ihan itsestään. Tässä yksi harhaluulo muuten bulimiasta. Ei todellakaan enää vuosien sairastelun jälkeen tarvitse työntää sormia kurkkuun, vaan oksennus tulee ihan itsestään ja tahdosta riippumatta.

Liikunta muuttui koko ajan tärkeämmäksi osaksi elämääni ja liikuin joka päivä. Kun kroppa ei yllätys yllätys kestänyt kyseistä rääkkiä, voisi sanoa, että "paranin" ortoreksia tasolle.

Tämän takia olen todella onnellinen ja ylpeä siitä, että voin jo syödä herkkuja pääsääntöisesti hyvillä mielin. Olen ajatellut, että jos liikun paljon, ruokavalioni on enemmän kuin terveellinen, sen on riitettävä. Ja tällöin minulla on oikeus myös nauttia ruoasta (ja viinistä)

Edelleen parin kuukauden välein, alan pitää itseäni lihavana ja takapuoleni kasvaa yhdessä yössä utopistisiin mittoihin, mutta onneksi tietyt tahot muistuttavat minua silloin totuudesta. Kiitos siitä :)

#57
15.03.2006 12:47

Tietyksi tahoksi minusta sopii farkut. Jos samat farkut mahtuvat kuin ennenkin, lihominen ei voi olla huomattavaa. Jos ne alkavat pyöriä jaloissa, on syönyt liian vähän.

#58
15.03.2006 20:39

Eos: Haluaisitko avautua vielä sen verran, että kertoisit nykyisestä tilanteestasi?

#59
16.03.2006 20:11

Lyyti: "Ajattelen samalla tavalla kuin Mary, että oma sairaus on hyväksyttävä samaan tapaan elämää rajoittavaksi tai haittaavaksi jutuksi, jonka kanssa täytyy vain oppia elämään, kuten esim. allergiat. (Sori, huono rinnastus, mutta kuitenkin...) Jos oireet saa pysyvästi hallintaan, niin eipä sitä tiedä, vaikka ne henkisen puolenkin solmut alkaisivat aukeamaan. Ja ehkä niiden käsittelyyn jää enempi voimavaroja, jos ei koko ajan tarvitse kantaa paineita syömisestä - siinä tapauksessa, että on löytänyt syömiselle oman, toimivan käytännön."

Aivan. Ja itse asiassa tuo allergiarinnastus ei minusta ole yhtään huono. Itselläni ei ole ollenkaan mitään allergioita, siitä olen tosi tyytyväinen. Nekinhän ovat yleistyneet niin, että taitaa nuoremmissa sukupolvissa kohta melkein jokaisella ainakin joku rajoite olevan, jollei allergioita niin laktoosi- tai vilja"vammaa" tai mitä kelläkin, puhumattakaan diabeteksen yleistymisestä. Sitä ajatellen minun on ollut helpompi hyväksy itsessäni oma ainut rajoitteeni: se henkisen puolen juttu, että syömishäiriötausta tulee jossain määrin aina syömiseeni/ ruokavalintoihini vaikuttamaan.

"Mä olen käsitellyt tätä aihealuetta viime vuosien aikana kirjoittamalla ja lukemalla niin paljon, että en ehkä enää koe vertaistukea kovinkaan terapeuttisena itselleni, mutta eipähän sairautenikaan ole niin akuutti, että sen kummemmin apua tarvisin."

Joo, ihan luonnollista. Mutta aika jännä juttu, siis olenhan minäkin kohdallani tätä tosi paljon ja kauan käsitellyt, enkä sinänsä enää apua tarvitse - katson tosiaan olevani nykyään niin kuivilla ja terveellä pohjalla kuin tämän kanssa voi olla - mutta SILTIkin vaan, edelleen, koen jollain tapaa terapeuttiseksi näitä vastineitani kirjoitella.

Toivottavasti muuten selvisit Lyyti pahemmitta traumoitta tuosta kauhumaineisesta hammashommasta...

Eosille aplodit avautumisesta - sinunkin tarinasi on kyllä ilahduttava esimerkki syömishäiriöstä toipumisesta.

Mary: Kiitos!

Luumu: Farkkutesti on epäilemättä aika rehellinen ja normaali-ihmiselle riittävä. Meillä hoikkuuspakkomielteisillä tahtoo vaan se vaakariippuvuus olla niin sitkeä, ettei linjojen tarkkailu pelkästään vaatteiden avulla tunnu riittävän... Jotenkin sitä vaan haluaa varmuuden varmistukseksi nähdä sen painolukemankin. Vähän hölmöä, mutta minkäs teet. Eikä se nyt minusta pahakaan tapa ole käydä joka aamu vaa'alla, jos tavoitteena on vaan samoissa terveissä mitoissa pysyminen eikä ainainen laihdutus. (Vai mitä Mary?)

#60
17.03.2006 08:38

Hammasleikkauksen jälkeen poski edelleen kuin hamsterilla, mutta kipua ei sanottavammin ole - hyvät mömmöt! - ja suukin aukeaa jo niin, että voi syödä ja puhua. Varmuuden vuoksi vetelen murutonta ruokaa, että ei vaan mitään kokkareita pääsisi tuonne tikkien väliin ujuttautumaan, kuten viime kerralla, jolloin ikenet tulehtuivat pahasti.

Eli elossa yhä! :D

Miten teillä muuten peiliin katsominen sujuu? Mä joudun yhä edelleen toteamaan, että peilikuvani on vääristynyt. :( Vaakalla en ole käynyt nyt ainakaan kuukauteen /tuuletus/

#61
Eos
17.03.2006 10:13

Kuten tuossa kerroinkin, aina aika-ajoin koen itseni järjettömän lihavaksi. Toisinaan myös nälkiinnytän itseäni pari päivää jos elämässä on muita murheita. Syömättömyys ja oksentelu ovat edelleen minulle keino tuntea, että hallitsen elämääni ja itseäni. Järkiinnyn kuitenkin nopeasti yleensä siinä vaiheessa, kun alan nauttia "ilmavuudesta"ja pakotan itseni syömään.

Peiliin katsoessani näen ensimmäisenä lantionseudun ja vasta sen jälkeen pakotan itseni katsomaan kokonaisuutta.

Voisi siis sanoa, että olen toipunut sikäli, että en enää ole itselleni hengenvaarallinen, mutta henkisesti kärsin edelleen aika lailla. Yhä vähemmän koko ajan kuitenkin ja se on positiivista.

Oksennusrefleksi toimii omatoimisesti silloin kun on henkisesti todella paha olla. Sen kanssa olen opetellut elämään.

Aineenvaihdunnallani ei ole enää mitään tekemistä normaalin ihmisen aineenvaihdunnan kanssa. Vatsan toiminta on pysyvästi vialla, syömättömyyden, oksentelun ja laksatiivien suurkulutuksen vuoksi. Nämä ovat asioita, joita en saa enää korjatuksi. Ja ne ovat myös asioita, joita toivoisin, että kukaan ei joutuisi kokemaan.

Arvostan todella paljon esimerkiksi Doven kampanjaa lasten itsetunnon lisäämiseksi. On upeaa , että taho, jolla on valtaa muokata mielikuvia, käyttää valtaansa oikein. Sillä omalla kohdallani merkittävä tekijä sairastumiseeni aikoinaan oli median luoma naiskuva. Sen vuoksi on upeaa nähdä Dove mainoksissa OIKEITA naisia. Meitä on kuitenkin niin moneen lähtöön.

#62
Eos
17.03.2006 10:52

Huomatkaa viestieni lukumäärä...

#63
Eos
17.03.2006 10:55

Höh, nyt menin tyhmänä pilaamaan the number of the beast :in

#64
17.03.2006 23:11

Eos, kiitos, että saimme lukea myös sinun kokemuksistasi ja nykytilanteestasi. Olen vaihtanut kokemuksia yhden jos toisenkin syömishäiriöisen kanssa niin verkkoklinikan kuin syli:nkin sivuilla, mutta keskustelu on rajoittunut lähinnä sairauden tuskasta keskustelemiseen ja hukkaan valuvan elävän murehtimiseen. Syömishäiriöidensä kanssa elämään oppineita sen sijaan olen tavannut harmillisen vähän enkä näin ollen ole saanut juurikaan vertaistukea juuri siinä muodossa kuin sitä kaikkein kipeimmin kaipaisin (eli kuinka tämän sairauden kanssa selviää).

Olen siis enemmän kuin kiitollinen siitä, että olet pystynyt avautumaan näinkin aroista ja henkilökohtaisista asioista. (Sama koskee tietysti myös teitä, Lyyti ja Puzzler :) On helpottavaa tietää, ettei ole ainoa, joka kantaa ikuisia arpia, ja joka joutuu hyväksymään oman "poikkeavuutensa" ja tulemaan sen kanssa toimeen.

Olen samaa mieltä Puzzlerin kanssa, että tuo allergiavertaus oli varsin osuva; syömishäiriöt kuten allergiat ja yliherkkyydetkin rajoittavat omalla tavallaan, mutta eivät hallinnassa ollessaan estä elämästä onnellista ja täysipainoista elämää. Kuten jo usempaan kertaan olen todennut en ole valitettavasti päässyt parantumisprosessissani niin pitkälle, että voisin sanoa häiriön olevan kontrolloitavissa. Tiedän kuitenkin, että kun itselle sopivan ruokavalion noudattaminen - ja siitä tarvittaessa joustaminen - automatisoituu, niin olen päässyt aika lailla niihin tavoitteisiin, jotka olen itselleni asettanutkin.

Omalla kohdallani terve tarkoittaa ainakin kolmea asiaa: oksentamisen täydellistä eliminoimista, muutenkin kaikin puolin hyvää fyysistä terveyttä sekä tunnetta siitä, ettei syöminen hallitse elämää. Näistä tavoitteista taitaa tuo ensinnä mainittu olla vaikeiten toteutettavissa, sillä kun oksentamisesta tulee tapa, on sitä hyvin vaikea kitkeä pois. (Mainittakoon vielä, että itselläni ei ole tätä Eosin mainitsemaa, bulimiaa kauan sairastaneille tyypillistä oksennusrefleksiä, mutta että oksentamisen lopettaminen on siitä huolimatta erittäin vaikeaa.) Fyysisesti olen jumissa olevia hartioita (johtunee istumatyöstä, ei syömishäiriöstä! ;) lukuun ottamatta täysin terve, joten toinen itselleni asettamista tavoitteista on tällä hetkellä hyvin saavutettu.

Kolmannen tavoitteen kanssa minulla on vielä tekemistä, mutta tunnen olevani koko ajan lähempänä ja lähempänä olotilaa, jossa voin tuntea itseni vapaaksi enkä syömishäiriön uhriksi. Tietyn määrä hallinnan tunnetta minun on kuitenkin kerta kaikkiaan saatava pitää, mutta haluan tuntea hallitsevani ruokaa - ei päinvastoin. Tästä pääsenkin tuohon Puzzlerin esille ottamaan vaaka-asiaan. Tunnustaudun nimittäin itsekin todelliseksi vaaka-addiktiksi.

#65
Eos
18.03.2006 22:46

Siinä vaiheessa kun syöminen ei enää hallitse elämää on jo tooooodella pitkällä. Sitä ennen on käsittääkseni tuon oksentelun eliminointivaihe suoritettaava loppuun.

Nyt kun päästään asiaan...silloin kun oksentelu vielä on itseaiheutettua, kannattaa kokeilla vaikka jonkun oheistavan käyttöön ottoa. Tupakoitsijat käyttävät lopettaessaan röökaamisen purkkaa korvaamaan tupakoinnin josta on tullut myös tapa (eikä vain nikotiiniriippuvuus).
Samalla tavalla voisi koittaa omaksua jonkun, tyhmänkin tavan, jota suorittaisi ennen kuin löytää itsensä lavuaarin tai pöntön yltä. Tiedän "mikkoja" jotka lakaisevat keittiön lattian tai käyvät postilaatikolla ko tilanteessa.

Ja vielä muutama sana vertaistuesta. Aivan samassa tilanteessa olevien vertaistuki saattaa joskus tehdä hallaakin. Esim ryhmäterapiassa oppii todella kaikki salat ja niksit syömishäiriön oireiden peittelyyn, sekä monenmoiset kikat vaikkapa näläntunteen ehkäisyyn. Lisäksi, kun ei koe oloaan samanlaisten seurassa friikiksi, saattaa kaikki mikä sairauteen liittyy, tuntua jopa jokapäiväiseltä ja normaalilta. Oikeastaan todella hyvää terapiaa on olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden syömiskäyttäytyminen on normaalia. Silloin joutuu kohtaamaan kerta toisensa jälkeen ongelmansa sellaisina ongelmina, jotka eivät ole normaaleja ja joista olisi hyvä päästä eroon.

#66
Eos
18.03.2006 22:48

Pahoittelen yhdys_sana -virheitä...

#67
21.03.2006 09:10

Hyvä pointti eosilta tuo hakeutuminen normaaliin seuraan. Joutuu konkreettisesti näkemään, mitä on normaali.

#68
21.03.2006 13:47

Luumu: Siihen liittyy kuitenkin sellainen "pieni" ongelma, että hiilihydraattitietoisuus kunnon alakarpista puhumattakaan katsotaan epänormaaliksi. Normaalia sen sijaan on syödä pastaa, perunaa ja vaaleaa leipää. Valitettavasti.

#69
Eos
22.03.2006 09:34

No normaalin piikkiin menee minusta lähinnä se, että syö säännöllisesti, ei vaivu masennukseen jos on syönyt herkkuja, eikä oksenna syötyään.

#70
22.03.2006 12:04

Eos sen sanoikin. Ja mikä on tolkullinen määrä ruokaa aterialla.

#71
23.03.2006 16:44

Toisaalta tällä länsimaisella yhteiskunnalla on itselläänkin jonkin asteinen syömishäiriö eikä kovinkaan monen syömiskäyttäytyminen vastaa normaalia. Kuten kaikki tiedämme on laihduttaminen nuorten naisten - ja nykyään yhä usemmin myös miesten - keskuudessa ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Valitettavan harvoin saa nauttia sellaisten ihmisten seurasta, joiden syömiskäyttäytymistä voi todella pitää normaalina ja ihailtavana. Ainakin oman tuttavapiirini joukossa on paljon sellaisia "normaaleja" joiden seura saa oloni ennemmin huonommaksi kuin paremmaksi.

#72
23.03.2006 20:38

"länsimaisella yhteiskunnalla on itselläänkin jonkin asteinen syömishäiriö"

Pelottavan osuvasti sanottu.

Kun miettii, mikä on normaalia syömistä nykyajan länsimaisessa yhteiskunnassa ja vertaa sitä perinteisempiin ruokavalioihin, kyllähän nykyiseen normaaliuteen aika sairaita piirteitä liittyy. Totta kai monetkin yksittäiset asiat ravitsemuksessa ovat nykyään paremmin, ihan jo yleisen vaurastumisen ansiosta, kun kaikkialta saa kaikkea ja ihmisillä on yleensä varaa kaikkea ostaakin. Kuitenkin Suomessakin vanhemmat ihmiset muistavat yhä ajan, jolloin esim. appelsiinit olivat niin harvinaista herkkua, että niitä tuli maahan lähinnä joulun aikaan ja sitten sai yhden (!) jos oli ollut kiltti lapsi... Tätä on nuoremman aika outoa ajatella, kun on itse kasvanut Suomessa, jossa appelsiineja (ja suunnilleen mitä tahansa eksoottisempiakin, toiselta puolelta palloa tuotuja hedelmiä) saa mielin määrin ympäri vuoden syrjäisimmästäkin kyläkaupasta.

Varjopuolena on, että kohtuus tahtoo yltäkylläisyyden keskellä unohtua. Ihmisistä tuntuu olevan normaalia mättää jättiannoksia usein juuri jotain helposti ja nopeasti syötävää roskaruokaa - esim. niskakarvani nostattavissa "syö niin paljon kuin jaksat" -syöttölöissä käymistä pidetään ihan normaalina, puhumattakaan muista pikaruokapaikoista. Kokiksen tmv. juomisesta ruokajuomana ja muutenkin ylenmäärin on tullut normaalia. Varsinkin nuoremmissa ikäluokissa on täysin normaalia mässyttää myös kaiken maailman sipsejä, naksuja ja tietenkin karkkia älyttömiä määriä, sekä useammin että varsinkin kerralla jopa monin verroin enemmän kuin vielä joskus sanotaanko 1980-luvulla. Täälläkin on jo puhuttu näistä 300-400g kerralla karkkimätöistä - normaalia. Ja niin pois päin, loputtomiin.

Eikä kuitenkaan tarvitse kovinkaan kauas menneisyyteen muistella, kun kaikki nuo luettelemani normaaliudet olivat vielä epänormaalia tai niitä ei edes tunnettu...
Kohtuuden opetuksen saisi kyllä integroida yleisen ravintovalistuksen yhdeksi kulmakiveksi. En ole sanomassa, että pitäisi tai kannattaisi kaikkien palata mahdollisimman perinteisiin ruokavalioihin - ennemminkin kannatan sellaista, että omaksuttaisiin sieltä parhaat ja kestävimmät perusideat ja sovelletaan omien mieltymysten mukaan nykypäivään - mutta tervehdin kyllä ilolla esim. kirjoja, joissa palautetaan mieliin, mikä onkaan ollut normaalia ja terveellistä ennen kuin normaaliksi laajeni myös monin tavoin epänormaali ja epäterveellinen. (Kommentoikaapa ihmeessä myös ketjuun "ranskattaret eivät liho".)

#73
23.03.2006 20:39

Olin ovela ja rekisteröidyin myös Ruotsin nutriksen käyttäjäksi. Eli toinen ilmainen viikko menossa. :) Tuota nutriksen pylväsdiagrammia tutkaillessani olen huomannut, että raudan saantini jää reiluun 50 % prosenttiin suosituksesta (joka ohjelman mukaan on 15 mg vuorokaudessa). Samoin D-vitamiinin kanssa on vähän sinnepäin. Kaikkea muuta näyttää tulevan oikein kivasti ja suurinta osaa jopa reilusti yli tarpeen. Mietinkin, että tarviiko rasvaliukoisia vitamiineja edes saada joka päivä vai riittääkö pari uunilohiateriaa viikossa esimerkiksi juuri tuon D-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseen, jos sitä muuten tulee päivittäin vain kolmannes suositellusta määrästä? Vesiliukoisia kai pitäisi kuitenkin saada tarpeeksi joka päivä. Luumu, jos vielä lueskelet tätä ketjua, niin käy kiltti valaisemassa. :)

#74
23.03.2006 20:52

"Toisaalta tällä länsimaisella yhteiskunnalla on itselläänkin jonkin asteinen syömishäiriö eikä kovinkaan monen syömiskäyttäytyminen vastaa normaalia."

Ehkä sulla on liian korkeat vaatimukset siitä mikä on normaalia. Ihminen tulee loppujen lopuksi hyvin toimeen ties millaisella ruokavaliolla, vaikka terveellisyyteen pyrkimisessä on toki tiettykä etuja.

Ihmisten syömiskäyttäytyminen on hyvin paljon peräisin ajalta, jolloin ihmiset liikkuivat enemmän. Väittäisin jopa, että ihminen on luotu liikkumaan enemmän kuin nyt. Kun liikutaan paljon, syödään paljon ja saadaan tarvittavat ravintoaineet ruoan mukana. Nyt kun ei liikuta, jää pienellä kulutuksella ravinto köyhäksi tai sitten lihotaan kun syödään liikaa kulutukseen nähden.

Järkevällä ravintosuunnittelulla voi tietenkin nämä ongelmat ratkaista, mutta kyllä se yhä tänäpäivänäkin epänormaalimpaa laskea kaloreita ja hivenainemääriä kuin syödä kaikki mikä eteen kannetaan. Jos liikkuu enemmän, ei tarvitse ruoan kanssa kikkailla niin paljon ja suhde syömiseen ja eri ruoka-aineisiin pysyy sopivan etäisenä.

#75
23.03.2006 21:02

Hei Puzzler! Satuttiin näköjään paikalle tismalleen samaan aikaan. Kuten tavallista sinun tekstisi herätti minussa paljon ajatuksia, ja taidankin juuttua tähän tietokoneelle vielä hetkeksi, että pääsen kommentoimaan taas kerran niin osuvaa kirjoitustasi.

Olen aika lailla kanssasi samoilla linjoilla mitä vanhan ajan ruokailutottumuksiin tulee; en ole sillä kannalta, että meidän tulisi täysin palata perinteisiin, mutta parhaat palat ja juuri tuon kohtuullisuuden minäkin sieltä poimisin. Esimerkiksi säännöllinen syöminen on nykyään monelle aika vieras käsite. Tiedätte varmaan näitä tapauksia, jotka jättävät kiireessä aamupalan, lounaan ja mahdolliset välipalat väliin ja päivän ainoaksi ateriaksi jää illalla ahmittu grillihampuilainen. Myös niin sanottu napostelu on todella yleistä ja "normaalia", eikä esimerkiksi keksipaketilla puolen tunnin välein käyntiä pidetä mitenkään tavattomana.

Säännöllistä ja suhteellisen tiheää ruokarytmiä olen sen sijaan huomannut joissan piireissä oudoksuttavan. Eräs aktiivisesti liikkuva työkaverini syö töissä aamiaisen ja lounaan lisäksi myös yhdestä kahteen välipalaa. Ateriaväliksi muodostuu noin 3 tuntia, mikä taitaa olla aika tyypillinen esimerkiksi monelle keholaiselle. Tämä ei kuitenkaan ole "mellansvensoneiden" (tai tavallisten mattimeikäläisten) keskuudessa normaalia, vaan moni ihmettelee kuinka työkaverini pysyy hoikkana kun syö "koko ajan". Ja tämä liikunnallinen työkaverini saattaa syödä välipalaksi esimerkiksi pari raejuustolla ja avokadolla päällystettyä leipää. Karkkeihin ja pulliin hän ei juuri koske. Omistuista, että tällainen on epänormaalia!

#76
23.03.2006 21:07

Tommie, pitää varmasti täysin paikkansa, että vaatimukseni ovat liian korkealla. Mitä sillä oikeastaan on väliä saanko rautaa tarpeeksi joka päivä, kun se puuttuva määrä tulee kuitenkin multitabsin mukana. Rasvoista ja proteiineista sen sijaan aion jatkossakin pitää huolta, koska niiden puutokset eivät olekaan pillereillä korvattavissa. (Vaikka toisaalta onhan proteiinijauheetkin keksitty...)

#77
23.03.2006 21:42

Positiivista puhetta proteiinista eräältä norjalaiselta "lihatiedotusnettisivustolta".

http://www.matprat.no/BulletListArticle.aspx?artid=10480&mnu1=&mnu2=5027&mnu3=

Proteindietter
En del dietter anbefaler at du spiser lite karbohydrater og mer protein. Proteiner metter mer en fett og bedrer appetittkontrollen slik at kalori- og matinntaket reduseres. Magert kjøtt og annen proteinrik mat gjør at du spiser mindre og dermed oppnår en vektnedgang. Ved å erstatte noe av karbohydratene med protein kan du altså lettere gå ned i vekt.

Ja vapaa suomennos:
Tietyt dieetit edellyttävät, että syöt vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän proteiinia. Proteiinit tuovat paremman kylläisyyden tunteen kuin rasva ja helpottavat ruokahalunsäätelyä minkä johdosta syöty ruokamäärä sekä energiansaanti pienenevät. Vähärasvainen liha sekä muu proteiinipitoinen ruoka saavat aikaan sen, että syöt vähemmän, ja auttavat täten saavuttamaan tavoitepainon. Vaihtamalla osan hiilihydraateista proteiineihin voit siis pudottaa painoa helpommin.

Okei, tuo oli lihatiedotussivulta, mutta kiva joka tapauksessa huomata, että yhä useampi taho uskaltaa nykyään jo varovaisesti myöntää, etteivät hiilihydraatit ehkä olekaan mitään mannaa taivaasta...

#78
24.03.2006 15:54

Rasvaliukoisia vitamiineja ei tarvitse saada joka päivä. Itse syön kalaa sen pari kertaa viikossa ja lisäksi pari kalanmaksöljykapselia päivässä talviaikaan.

Eivät ne metsästäjäkeräislijät niin kauheasti liikkuneet, jos oli hyvä aika. Pari tuntia päivässä saattoi hyvinkin riittää.

#79
24.03.2006 16:17

Tommie: "Ihmisten syömiskäyttäytyminen on hyvin paljon peräisin ajalta, jolloin ihmiset liikkuivat enemmän. Väittäisin jopa, että ihminen on luotu liikkumaan enemmän kuin nyt."

Näin on.

Mutta edelleen, voiko sitä oikeastaan objektiivisesti määritelläkään, mikä on normaalia syömistä? Ei ainakaan absoluuttisesti. Käsitys normaalista on varmaan aina pitkälti kulttuuri-, sukupolvi- ja - kyllä, halusimme tai emme - myös sukupuolikysymys. Erittäin hyviä perustotuuksia toki saatiin jo Eosilta + Luumulta: "että syö säännöllisesti, ei vaivu masennukseen jos on syönyt herkkuja, eikä oksenna syötyään", ja "mikä on tolkullinen määrä ruokaa aterialla".

Tommie puolestaan esitti, että "kyllä se yhä tänäpäivänäkin epänormaalimpaa laskea kaloreita ja hivenainemääriä kuin syödä kaikki mikä eteen kannetaan."
Tästä minulle tuli mielikuva, että voimmekin ajatella normaaliutta liukuvana käsitteenä, niin että janan toisessa päässä on "normaali", toisessa "epänormaali", ja käytännössä kukin sitten sijoittaa omat käsityksensä siihen välille mihin kohtaan katsoo minkäkin kuuluvan. Niin, miksei. Sittenpä päästäänkin kiistelemään juuri siitä mistä aina kannattaa kiistellä eli makuasioista... ;-)

Hmm... ehkä tosiaan keskimäärin voi vielä olla, että esimerkiksi jatkuva laihduttaminen/ laihduttamisen yritys/ laihduttamisen ajattelu (kaloreita laskien tai laskematta) on sentään epänormaaliMPAA kuin jätkämäinen "syön juuri niin kuin huvittaa ja lihon jos lihon, sou not" -asenne tai Tommien tyylinen terve suhtautuminen, jossa liikunta kuuluu ilman muuta kuvaan ja osataan syödä terveellisesti mutta kuitenkin melko huolettomasti tekemättä ruuasta liian suurta numeroa. Mutta riippuu kunkin lähipiiristä, millainen käsitys itselle muodostuu. Kuten Marykin aiemmin mainitsi, etenkin naisilla juuri tuollainen jatkuva laihdutus (joka ilmenee käytännössä jojoiluna) todellakin tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Valitettavasti. Jos on töissä naisvaltaisella työpaikalla ja muutenkin sattuu tuttavapiiri koostumaan enimmäkseen vartaloonsa tyytymättömistä ihmisistä, ei mikään ihme mikäli alkaa huolettomilla syömistavoilla vaikuttaa omituiselta, ihan painosta riippumatta.

Toinen puoli asiaa on sitten se, miten kukin normaaliuteen tai varsinkin epänormaaliuteen suhtautuu. Ihmisethän eroavat valtavasti siinä, miten paljon epänomaaliutta sietävät (a) itsessään (b) muissa, ja minkä verran antavat toisten näkemysten itseensä, omiin valintoihinsa vaikuttaa. Monille on tosi vaikea pala, jos muut pitävät jotenkin epänormaalina. Se on inhimillistä, ihan ymmärrättävää. Henkinen kantti ratkaisee, uskaltaako lauman tavoista poiketa. Ja jos poikkeaa, mitkä ovat seuraukset - siihenkin vähintään osittain voinee itse vaikuttaa.

Joka tapauksessa kannattaa minusta välillä itse kunkin näkemyksiään tuulettaa ja avartaa kuuntelemalla mahdollisimman monenlaisten ihmisten monenlaisia käsityksiä.

#80
24.03.2006 17:41

"Jos on töissä naisvaltaisella työpaikalla ja muutenkin sattuu tuttavapiiri koostumaan enimmäkseen vartaloonsa tyytymättömistä ihmisistä, ei mikään ihme mikäli alkaa huolettomilla syömistavoilla vaikuttaa omituiselta, ihan painosta riippumatta."

Äärettömän hyvä pointti. Kun työpaikallaan seuraa naisten vertailevan jogurttipurkkeja, joista toisessa on 0,1 % rasvaa ja toisessa 0,2 % ja päätyvän tuohon ensimmäiseen "terveyssyistä" (minkä jälkeen kahvitunnilla ostetaan sokerinen hillomunkki tai donitsi), niin saa nopeasti uhkarohkean ja terveydestään välinpitämättömän leiman kaivaessaan sen oman bulgarianjogurttinsa jääkaapin uumenista. Lisäksi esim. tuorepuuroni, salaattini, rahkani ym. ovat useammankin kerran leimattu "omituisiksi syömisiksi" ja yleinen hauskutus on toisinaan katsella, että mitäs kummallista YaYa tänään syökään! Että näin helpolla voi saada eksentrisen leiman. Asia ei sinänsä olemistani vaivaa, mutta kylläkin hauskuttaa. Kuinka normaali olisinkaan, jos söisin pitsaa, makaronilaatikkoa tai kinkkusämpylän. Ja sen rasvattoman jogurtin.

Sekin, että minulle ei ole koskaan leipä eikä peruna kauheasti vaan maistunut, vaikken niitä millään muotoa vastusta, on aiheuttanut suuren suurta kummastuneisuutta. "Miten joku voi olla syömättä leipää ja perunaa säännöllisesti! Eihän sellaista voi olla. Mitä sä sitten syöt?" Kun vastaan syöväni ihan leivänpäällisiä ja mm. erilaisia puuroja ja lesejuttuja, on se ihan hullua. Ja tähän tietysti päälle ne osuvat kommentit, että etkö ole kuullut, että leipä ei lihota vaan ne päälliset *MUAH*

Kerran söin ruoan ohella pienen juustonpalasen jämän (varmaan maksimissaan 50 g ja todennäköisesti paljonkin alle) ja sain kokonaisen joukkion ääreeni taivastelemaan tilannetta. "Ei voi olla totta!? Syötkö sä sitä juustoa paljaaltaan? Mikset laita leivän päälle!!???Miten joku voi syödä pelkkää juustoa. " No, eihän tässä kohtaa tietenkään voi muuta todeta, kuin että paras komiikka syntyy arkipäivässä ja että on hienoa, että neljääkymmentä lähentelevät ihmiset näkevät vielä tehtävän tällaisia perin erikoisia ihan uusia asioita, joita eivät ole kenenkään nähneet ennen tekevän. Oppia ikä kaikki, mutta onneksi eivät ole nähneet minun syövän kokonaista avokadoa lusikalla. Siitä voisi silmä jos toinenkin pullahtaa päästä ja ehkä myös kärpänen lentää suuaukosta sisään.

#81
24.03.2006 18:23

:-D

Mitä tästä näemme: YaYa on työpaikallaan epänormaali, koska normaalia on olla YoYo...


#82
24.03.2006 18:34

Nythän tämä ketju muuten palasikin vakavampien syömishäiriöaiheiden syövereistä alkuperäiseen eli huvittavimpiin uskomuksiin. Naisvaltaiset työpaikat taitavat tässä suhteessa ollakin ehtymättömin runsaudensarvi... Hauska että YaYalla on siellä itselläänkin hauskaa!

#83
26.03.2006 12:42

Ai että olisi hauska vierailla Yayan työpaikalla, ai että...

Ämpärillinen turkkilaista jugurttia pöytään, punaiseen maitoon tehty latte, lounaaksi pippurimakrillia tai majoneesisalaattia... Kato kun mulla ei ole paino-ongelmaa...

#84
26.03.2006 20:53

"Jos liikkuu enemmän, ei tarvitse ruoan kanssa kikkailla niin paljon ja suhde syömiseen ja eri ruoka-aineisiin pysyy sopivan etäisenä."

:( Voi että, jos se olisikin noin helppoa. Mä en toivois mitään niin paljon kuin sitä, et homma menis juuri näin. Liikunnan vähyydestähän meikäläistä ei voi syyttää...

#85
26.03.2006 21:51

..että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka luulevat, että on ihan tervettä laihduttaa juomalla pelkkää Juissi-mehua. Olla Juissi-mehupaastolla! Eikä kuulemma tarvitse mitään suolihuuhteluja tehdä, silloin juodaan vaan suolavettä. Ihan totta, tällainen henkilö on olemassa.

#86
28.03.2006 14:03

Anskuli: Noitahan riittää...

#87
29.03.2006 13:15

Söin juuri lounasta muutaman hoikan, naispuolisen työkaverin kanssa, ja täytyy myöntää, että melkein vihaksi pisti niiden ainaisten laihdutusjuttujen kuunteleminen. En vaan kerta kaikkiaan enää jaksa noita normaalipainon alarajoilla kieppuvia ikuisuuslaihduttajia. No, onneksi oma kroppa ja asenteet alkaa olla sillä mallilla, että voi useimmiten vain viitata kinttaalle noille jutuille.

#88
29.03.2006 14:24

Kannattaa tehdä töitä ypösen yksin, niinkuin minä teen - eipähän tarvi huolehtia muiden kuin omien laihdutusjuttujen sietämisestä :D

nimimerkillä "voi vittu mikä läski"

#89
29.03.2006 15:48

:D Hmm...tuossa voisi olla ideaa.

#90
29.03.2006 18:27

Lyyti, naulan kantaan! Sama valinta minulla.

Mary, kokeilitkos muuten sentyyppistä herkkupäivää jota 3. sivun alussa hahmottelit? Tuntuuko toimivan vai himottaako karkki aina vaan?

Molemmille: jos suinkin joudatte ja jaksaa kiinnostaa eivätkä ylipitkät hiustenhalkomiseni liikaa kyllästytä, olisi tosi kiva lukea näkemyksiänne myös aloittamani Mainonta ja mielikuvat -ketjun aiheista... Luulen että teiltä kahdelta löytyisi paljonkin mielipiteitä niistä. Ja ihan pienetkin yksittäiset kommentit käyvät, ei tarvitse välttämättä kaikkeen ajan kanssa perehtyä. Marylta kuulisin mielelläni ainakin huomioita Ruotsista, kun tuo kulttuurivertailu aina kiehtoo. Dove-kammpanja on varmasti sielläkin pyörinyt...

#91
29.03.2006 18:48

Puzzler, mitä teet työksesi? Entä sinä, Lyyti?

Juu, olen kokeillut tuota herkkupäivää vähän terveellisemmillä eväillä, ja hyvin toimi. Eikä tullut krapulaa. :)

#92
30.03.2006 18:08

Haa, haistan oivallisen tilaisuuden kiristykseen: enpäs muuten kerrokaan ennen kuin osallistut siihen toiseenkin keskusteluun ;-D

#93
01.04.2006 18:06

A vot, kiristys tehoaa aina... :-) Kyseisessä paatossäikeessä tulin jossain välissä sanoneeksi, että sanojen pyörittely on intohimoni. Nyt vastauksena Maryn kysymykseen lisättäköön täällä, että on siitä eräiltä osin päätyöksikin. Pieninä murusina maailmalla se on humanistifreelancerin leipä mutta kun vapaus on kaikki kaikessa niin tämä on valinta jota en kadu, oikeastaan luonnetyypilleni ainoa mahdollinen. Ja eipähän tosiaan tarvitse töissä toisten ihmisten ihmettelyjä kuunnella. Tämän tarkemmin en nyt katso aiheelliseksi asiaa valottaa, mutta käyntikorttini mailiosoite on toki voimassa mikäli joku esimerkiksi haluaa puolestaan paljastaa privaatisti Puzzlerille salaisuuksiaan... omalla vastuulla, tietenkin. ;-)

Mutta palataanpa asiaan.

"En vaan kerta kaikkiaan enää jaksa noita normaalipainon alarajoilla kieppuvia ikuisuuslaihduttajia."

Hmm, tuo voi sentään olla aavistuksen helpompi tilanne kuin joutua hoikkana kestämään esimerkiksi normaalipainon YLÄrajoilla kieppuvista tai ehkä oikeastikin enemmän tai vähemmän ylipainoisista pullanmussuttajakollegoista ainakin peitellysti huokuvaa kateellisuutta ja seläntakanapuhumista... Ehkä. Happamuutta tyyliin "luuleeko tuo olevansa jotenkin parempi kun ei sille viinerit kelpaa". Niiden kesken, jotka ovat kaikki suunnilleen yhtä sutjakoita, ei ehkä esiinny sellaista. Kateuden sijaan silloin voi tosin vallalla olla jokin ääneenlausumaton kilpailumentaliteetti... kuka on hoikin, kellä on itsekuria eniten... ja vielä vahingoniloa, jos sitten joku "sortuu" ja pääsee silminnähden lihomaan.

No, tämä nyt ulkopuolisen kenties liiankin kyynisenä spekulointina, ei minulla (onnekseni) näistä henkilökohtaisesti paljonkaan kokemusta ole. Toivottavasti mahdollisimman harvoilla työpaikoilla kuitenkaan ihan noin myrkyttynyt ilmapiiri on. Eräänlainen kilpailuhenkihän voi olla tosi hyväkin juttu, jos ihmiset jakavat edes suurinpiirtein terveelliset ruokatavat ja ideaalitapauksessa vielä kannustavat toisiaan kuntoiluunkin.

#94
01.04.2006 20:07

Puzzler, ehkä se on vaan sitten hyväksyttävä, että kaikki muutkin haluavat olla laihoja, en vain minä. Mutta tarviiko siitä koko ajan puhua?! Entiselle syömishäriöiselle ei todellakaan olis pahitteeksi vähän terveempi seura, ja mielellään sitä keskustelisi joskus jostain muustakin kuin niistä kaloreista ja olemattomista vatsamakkaroista...

Tässä muuten yksi huvittava uskomus lisää.
"Ihan sama paljonko ruuassa on hiilihydraatteja, kunhan ne eivät ole sokeria. Sokeri aiheuttaa sokeririippuvuutta, kun se nostaa verensokeria niin paljon. Muut hiilarit pitää ei nosta niin paljon." Ja tämän sokeririippuvaisen lounas on appelsiinimehu (sokeroimaton) ja sämpylä kevyt-päällysteillä. Jälkkäriksi banaani ja riisikakkuja.

#95
02.04.2006 21:06

Lupasin tänään itselleni, että saan pitää herkkupäivän ja syödä mitä ikinä mieli tekee - terveellisyydestä välittämättä. Tämä oli tulos.

Aamupala: puuro kaura- ja venhäleseistä, keitetty kevytmaitoon, puolikas banaani

Välipala: kasviksia, juustoa (10% rasvoilla)

Lounas: järkyttävän iso läjä voissa paistettuja kasviksia, lisää juustoa

Välipala: 1 banaani, 2 omenaa (kunnon sokeripommi, mutta olin tosiaan luvannut itselleni, että saan syödä juuri sitä mitä mieli tekee... Ja kyllä tuosta huomattavasti vähemmän sokeria kertyi kuin isosta pussillisesta karkkia!)

Päivällinen (jonka aikaan olin jo ihan ähkyssä): lisää voissa paistettuja kasviksia ja juustoa

Lisäksi olen juonut Pepsi Maxia enemmän kuin laki sallii. ;-) Enkä sitä paitsi ole juuri sohvalta liikahtanut koko päivänä (hyvä kirja kesken, tiedättehän...). Päivän syömiset eivät todellakaan ole kovin monipuoliset, ja noita välipaloja tuli napsittua ihan muista syistä kuin nälästä. Olen joka tapauksessa varsin tyytyväinen siihen, etten ole koskenut karkkeihin koko viikonloppuna! Ja silti olen saanut herkutella koko päivän. Vieläkin on masu melkoisen täysi... Hi hii

#96
03.04.2006 10:00

Mielenkiintoista testailua eri hiilareilla:

.http://www.nutritionandmetabolism.com/content/pdf/1743-7075-3-16.pdf

Tuolla päädyttiin siihen, että nimeomaan tärkkelys on ongelma, ei niinkään elintarvikkeiden luontaiset sokerit. Jopa pöytäsokeri eli sakkaroosi on puoliksi fruktoosia ja siten tärkkelystä helpompi. (Tosin kovin runsas fruktoosikaan ei sitten ole hyväksi.)

#97
12.04.2006 13:19

Eräs tuttavani on kasvissyöjä, mutta syö kyllä ohuen ohuita leikkeleitä... :DDD

#98
13.04.2006 12:56

Heh, onpas Copperheadin tuttava tosiaan aiii-ka pitkälle venyttänyt kasvissyönnin käsitettä... Tosin määritelmiä termille taitaa löytyä vielä enemmän kuin kasvissyöjiksi itseään kutsuvia. Mikseipä sen sitten voisi niinkin ymmärtää, että kasvissyöjän ruokavalion PERUSTANA ovat kasvikset, mutta kaikkea muutakin voi täydennyksenä syödä.

YaYan työpaikkajutuista edelleen:

"Kerran söin ruoan ohella pienen juustonpalasen jämän (varmaan maksimissaan 50 g ja todennäköisesti paljonkin alle) ja sain kokonaisen joukkion ääreeni taivastelemaan tilannetta. "Ei voi olla totta!? Syötkö sä sitä juustoa paljaaltaan? Mikset laita leivän päälle!!???Miten joku voi syödä pelkkää juustoa.""

Niin, vissiin mennyt jotenkin ohi noilta tädeiltä, että pelkästään Ranskassa sattuu olemaan kuutisenkymmentä miljoonaa juustonsyöjää, jotka useinkin nauttivat niitä paljaaltaan... Äsken bongasin taas uuden mainoksen: suikaleiksi leikattua tahkojuustoa, sopivina valmiina suupaloina siis, pakattuna erityisesti lapsiin vetoavaan kääreeseen. Upposivat mainoksessa alle 10-v. tenavien suihin, ilman leivän murustakaan näköpiirissä. Täällä tosiaan opitaan juustoja syömään pienestä pitäen.

Mutta itse kun Suomen tapoja muistelen, niin täytyy punastuen myöntää, että tosi pitkälti minäkin joskus muinoin mielsin juuston nimenomaan leivänpäälliseksi. Ei sitä oikeastaan tullut edes kyseenalaistaneeksi, se oli jotenkin vaan selviö - niin kuin koko leivänsyöntikin. Juustohöylää pidin niihin aikoihin yhtenä välttämättömimmistä keittiövälineistä. Muistuu mieleen, miten hämilläni olin, kun erään sukulaisen luona kyläillessä paljastui, ettei hänellä ollut juustohöylää - en meinannut ollenkaan käsittää, miten joku voi ilman pärjätä! Siis apua, jollain veitsellä pitäisi viipaleet leikata, eihän niistä saa millään semmoisia ohuita ja tasaisia niin kuin olla pitää! - No, sittemmin näkemykseni ovat onneksi aika huomattavasti avartuneet, ja tulen paikalliseen tapaan mainiosti toimeen juustohöylittäkin - juustonsyönnistä tinkimättä! :-)

Arvelisin kyllä, että Suomessa on (ollut, ehkä vieläkin) erittäin yleistä juuri sentyyppinen ajattelu, että "juusto = leivänpäällinen". Mutta ehkäpä tuonkin suhteen ollaan kuitenkin vähitellen eurooppalaistumassa...?

#99
13.04.2006 23:22

Maryn herkkupäivään liittyen piti vielä tätä kommentoimani:

"Enkä sitä paitsi ole juuri sohvalta liikahtanut koko päivänä"

Tuossakin on puolensa - ehkä paras puoli, ettei käy ainakaan näin:
http://www.hs.fi/viivijawagner/1135219407463

:-D

#100
15.04.2006 19:33

Ja oudointa minun juustonnakertamiseni kummastelussa kuitenkin on se, että Suomessakin on pitkään myyty kaupoissa valmiita eri merkkisiä napostelujuustoja. Siis sopivina suupaloina maisteluun, esim. samassa pakkauksessa useaa erilaista. Itsekin olen ollut lukuisissa ei-juhlavissa illanistujaisissa, jossa isäntäväki on tarjonnut juustoa syötäväksi paloina.

Mutta kyllä kai silti on ihmisiä, jotka ovat eläneet vuosikymmeniä kaupungissa törmäämättä niihin. Tietysti pienissä lähikaupoissa ei törmää kuin ns. voileipäjuustoihin. (Tottahan mitä tahansa juustoa voi syödä paljaaltaan, mutta ehkä toisilla juustoilla on enemmän leivänpäällisen risti otsassaan kuin toisilla).

Toisaalta, kun muistelen omaa lapsuuttani ihan työläisperheessä, joka siis missään nimessä ei ollut mikään sofistikoitunut, kansainvälisiä ruokia kokeileva "gastronomiperhe", niin meillä kyllä syötiin juustonhimoon ihan kunnon paloja juustoa. Ainakin äiti ja minä käytiin leikkaamassa ns. voileipäjuustosta ihan kunnon lohkareita syötäväksi.

Mutta kenties meillä kaikilla on omat fiksaatiomme sen kanssa, mitä voi syödä milläkin tavalla. Itse tunnustan, etten ole vielä tähän mennessä tottunut hedelmien käyttöön liharuoissa, niin muodikasta kuin se nykyään onkin. Tai ylipäänsä suolaisen ja makean sekoittamiseen en ole tottunut, ja hedelmien laitto muihin kuin makeisiin jälkiruokiin tai sellaisenaan on sitä pahimmillaan. Minun rajani menee jo siinä, että minusta ananaksen laittaminen pitsaan on syntiä ;-) Mutta toisaalta en kyllä kummastele hedelmien käyttöä ruoissa, makuja on erilaisia. Juustokeissin outous oli kai siinä, että hämmästelijät ei vät kai koskaan ole kuulleet kenenkään syövän juustoa muuten kuin leivän päällä.

#101
17.04.2006 13:38

YaYa, arvaapa miten mua katsotaan kun vedän kalkkunaleikkeleeseen käärittyjä kurkkuja välipalaksi. :D Ja tää on muuten kotona lapsena opittu tottumus.

#102
19.04.2006 12:33

Miksi katsotaan? Eihän siinä ole edes IIK-rasvaa?

Minun lapsuudessani juustoa syötiin useinkin palasina, isäni väsäili niistä koktailtikkujen kanssa "terveystikkareita". Herkutteluun taas meetvurstiviipaleita käärittiin rullaksi lehtisalaatin sisään. Sitä teen vieläkin, parasta side- eli roomansalaatti.

#103
19.04.2006 17:28

Niin mutta kun se leipä puuttuu ja eihän ilman leipää elä. Eikä moni sitä paitsi tiedä, että kalkkunaleikkeet on todella vähärasvaisia...

#104
19.04.2006 19:47

Vielä yksi viesti ketjun varsinaiseen otsikkoon vastaten:

Saksalainen siippani luuli koko pienen elämänsä kohtaamiseemme saakka, että kalan liha on luonnostaan suolaista, koska ne kalathan uivat suolavedessä. Puolukoita hän taas oli syönyt vain purkista hillona, niin onhan ne makeita juu.

Baijeri kun on tunnettu tuoreista elintarvikkeistaan (kala säilykkeenä, kalapuikkoina tai kapakalana, marjat hillona tms. jälkiruokina). Kesti kauan, ennen kuin sain totuuden taottua meikkosen päähän...

#105
21.04.2006 20:43

Kasvispitsa on ns. laihdutusruokaa. "Ootko sä laihiksella kun syöt vaan kasvispitsan?" Sama koskee kasvispastoja sun muita lihattomia ravintolaruokia.

Muita "laihdutusruokia" ovat muun muassa näkkileipä (ikuinen klassikko?), kaikki hedelmät (rajattomina määrinä), kevyt-tuotteet, puurot, kaikki salaatit (nekin, joissa on mukana työmiehen annos pastaa), appelsiinimehu (mielelletään jotenkin todella terveelliseksi, mistä lie johtuu).

#106
22.04.2006 09:06

Ah ja voih. Mä lihotan itseni säännölliseti syömällä kaurapuuroa, ruisleipää ja näkkäriä...

#107
22.04.2006 11:02

Kaurapuuro, näkkäri ja appelsiinituoremehu olivat päivittäinen osa minunkin ravintoani silloin kun painoin liikaa.

#108
22.04.2006 11:10

Mutta Luumu, eihän se leipä lihota vaan se mitä siihen päälle laittaa! ;-)

#109
22.04.2006 14:59

Jepjep, tuttuja juttuja... Minäkin pääsin ihannelinjoihini ja paranin syömishäiriöstä vasta opiskeltuani kertakaikkiaan pois noista luetelluista "laihdutusruoka"uskomuksista. Pulskimmillani olin nimenomaan leipäaddikti kasvissyöjä. Lihaa en halua ruokavaliooni koskaan palauttaa, mutta tähänkin syyt on ihan muut kuin vanhat harhaluulot siitä, mikä lihottaa ja mikä ei. Esim. Maryn kurkkua kalkkunaleikkeleessä paljastuisi mitä todennäköisimmin kevyimmäksi valinnaksi, jos työpaikan naisten välipaloja vertailemaan lähdettäisiin... (Eri asia, kuinka moni sen siellä sitten uskoisi.)

#110
22.04.2006 16:11

Mary, harvoin laitoin sen näkkileivän päälle muuta kuin ylähuulen. :-D -Katsos kun sen rasvan piti palaa hiilihydraatin tulessa, ja kun sen rasvan jätti pois, niin sen levitteen piti tulla vyötäröltä. Jostakin syystä se vyötärö vain kasvoi ja kasvoi. Olin jo heittänyt hanskat tiskiin ja päättänyt, että elämä nyt on vaan elettävä kilojen kanssa, kun kaiken olen tehnyt oikein eikä tulosta tule.

#111
22.04.2006 20:21

Luumu, kuulostaa kamalalta. Varmaan hirveää lihoa sellaisesta, josta ei edes tykkää (näkkileipä paljaltaan ei varmaan ollut sun lempiruokaa silloinkaan?), vaan syö sitä ainoastaan, koska luulee sen olevan terveellistä. Kauanko sulla muuten kesti ennen kuin sokerinhimo alkoi helpottaa? Tai kauanko kesti ennen kun ei edes tehnyt mieli leipää? Entä Puzzler?

#112
23.04.2006 00:01

Puzzler, kannattaisi vaan alkaa syömään lihaa, se on hyvää. Ja yleisen elämänkokemuksen mukaan naisesta tulee kärttyinen, ellei saa säännöllisesti lihaa. Mutta joka tapauksessa, lisää tutkimusta aiheesta kaivataan. /kippis/

#113
23.04.2006 07:52

Luumu: jep, kyllä mä nämä karppausjutut tiedät ;) Tosin... Samanlainen pallo olen karppiruokavaliollakin. Mä vaan syön liikaa.

Mutta kätevin keino on kyllä hankkia läskiä leipää puputtamalla (päällisillä tai ilman.) Ihan vaan vinkiksi niille, jotka rasvaa tarvisivat enempikin luittensa päälle.

t.läski-Lyyti

#114
23.04.2006 08:28

Voi lihottaa, margariini ei. Mies suuttui, kun voitelin lasten leivät voilla enkä 60-prosenttisella margariinilla. Lihovat kuulema hirveästi, jos syövät tuollaista. Mies väitti lisäksi, että luomuvoi on vähärasvaisempaa kuin tavallinen, ja että näin ollen tavallisessa voissa on yli 80 grammaa rasvaa sataa grammaa kohti.

#115
23.04.2006 10:12

Lowering of HDL2-cholesterol and lipoprotein A-I particle levels by increasing the ratio of polyunsaturated to saturated fatty acids
F Fumeron, L Brigant, HJ Parra, JM Bard, JC Fruchart and M Apfelbaum
INSERM U286, Faculte X Bichat, Paris, France.

The protective role of high-density lipoproteins (HDLs) has been attributed to the subfractions HDL2 (according to the density) and lipoprotein A-I (LpA-I) (according to the composition in apolipoproteins). We investigated the effect of a high ratio of polyunsaturated to saturated fatty acids (P:S) on these subfractions in a homogeneous group of young adult males. Two prescribed diets were consumed successively at the subjects' homes for 3 wk each in a random order; one diet contained 70 g butter (P:S 0.2, diet B), the other contained 70 g sunflower margarine (P:S 1.1, diet M). Total calorie, fat, and cholesterol intakes were similar for the two diets. Cholesterol and apolipoprotein B in serum and in low-density lipoproteins (LDLs) were lower with diet M than with diet B. However, significant decreases in protective subfractions of HDL, HDL2, and LpA- I were observed. This undesirable effect of the diet with a high P:S could cancel the benefits of lowering the LDL-cholesterol concentrations.

Lähde: http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/53/3/655maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=butter&searchid=1&FIRSTINDEX=70&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT

En oikein ymmärrä mihin lopputulokseen tässä on tultu. Voisko joku valaista?

#116
23.04.2006 14:34

"Paha" LDL-kolesteroli margariinia syöneillä oli alempi kuin voinsyöjillä, mutta kaikki muut arvot suosivat voita niin että kokeen perusteella margariinia ei voi pitää parempana.

(Varsinkin kun nämä muut muutokset ovat paljon parempia sydäntaudin indikattoreita kuin pelkkä LDL-arvo, joka vaatisi partikkelimuotoanalyysin kertoakseen yhtään mitään. Veikkaan että partikkelimuotoanalyysi olisi osoittanut, että voin syöjien partikkelimuoto oli edullisempi kuin margariininsyöjillä, jolloin suuremmasta lukuarvosta huolimatta LDL olisi loppupeleissä voinsyöjillä parempi. Toki tämä on vain veikkaus.)

#117
23.04.2006 14:42

Ainakin suunnilleen noin. Nämä A/B -suhteet näyttää modernissa tutkimuksessa ohittavan kolesteroliarvot sydäntaudin ennustajina. LDL-arvon ongelma erityisesti on se, että sen partikkelimuoto voi olla täysin harmitonta tai verisuonitukosta aiheuttavaa, lukuarvosta riippumatta. Pelkkä LDL ei siis kerro terveydentilasta yhtään mitään, HDL ja tirglyt paljon enemmän.

Eli siis vanha asia, että jos tyydyyttyneen rasvan karsimisella saavutettu kolesteroliarvojen lasku tapahtuu HDL:stä, terveyttä ei välttämättä suinkaan ole edistetty vaan jopa heikennetty.

#118
23.04.2006 14:52

Sokerinhimo minulla loppui kolmessa päivässä jo 22 vuotta sitten, kun sokerirasituksen käppyröitä katsellut lääkäri kehotti välttämään sokeria, vaaleaa leipää ja perunaa, ja syömään reilusti lihaa. Verensokerini kun romahti sokeriliuoksella paastotasoa alemmas, ja oloni oli hirveä.

Melkoinen varhaiskarppi lääkäri siis. Vähähiilihydraattinen ruokavalio kolme ja puoli vuotta sitten oli siis oikeastaan vain vanhan ohjeen tiukentamista.

#119
23.04.2006 14:55

Leipää aika monet karpit syövät esim. täysjyväruista yhden palan päivässä, toiset viikossa erikoisherkkuna. Minun on viljavammaisena tyydyttävä muistoihin. Sen kanssa oppii elämään, eihän kukaan saa kaikkea.

#120
23.04.2006 18:21

Mary, kyllä minulla leipää tekisi edelleenkin välillä mieli nykyistä enemmän mussuttaa (pieniä määriä siis silloin tällöin syön, enkä totaalikieltäytyjäksi aiokaan ryhtyä), mutta ainainen pakottava himo on onneksi muuttunut suht helposti hallittavissa olevaksi mielihaluksi. En oikein osaa sanoa, miten kauan tässä meni; vähitellenhän se ruokavalion muutoksen myötä käy, ja joskus sitä sitten vaan havahtuu huomaamaan, ettei enää olekaan samalla tapaa koukussa kuin ennen.

MC Aropupulle tiedoksi, etten minä ainakaan itseäni oikeastaan koskaan kärttyiseksi koe, pikemmin liiankin säyseäksi. Ehkä sitten "pitäisi" syödä lihaa tullakseen aggressiivise(mma)ksi...? Mutta tässä asiassa en ole ylipuhuttavissa. Melkein yhtä hyvin minulle voisi sitten ehdottaa ihmissyöntiä, ei vaan sovi aatemaailmaani.

Mitä tulee kärttyisyyttä aiheuttavaan tai pahentavaan ruokavalioon, esim. Anthony "The Omnivore" Colpo kertoo sivuillaan kiintoisasta tutkimuksesta, jossa vähä- vs. runsasrasvaisten ruokavalioiden välillä todettiin muiden vaikutusten ohella selvä ero juuri ärtyneisyydessä/ pinnankireydessä. Ei varmaan tarvitse kertoa kummassa ryhmässä oli kärttyisempää porukkaa... En tosin purematta niele kaikkea mitä Colpo väittää, mutta luulen, että tuossa voi hyvinkin olla perää. Ja mikäli kärttyisyyttä pidetään eritoten naisille tyypillisenä ominaisuutena, voidaan hyvällä syyllä pohtia, johtuisiko se kenties laajemminkin liian vähärasvaisesta ruokavaliosta. Naisissahan on tunnetusti paljon enemmän rasvakammoisia yksilöitä kuin miehissä.

Laitanpa tähän samaisen linkin, jonka luumu antoi kalaöljy-ketjussa (em. tutkimusselostekin juuri tässä tekstissä): http://www.theomnivore.com/Low_Fat_Diet_Is_Stupid_And_Dangerous.html

Jollei kiinnosta tai jaksa lukea kokonaan, kannattaa muuten silti huvin vuoksi selata sivua niin pitkälle alaspäin, että tulee eka kuva vastaan... Siellä näytetään "A research monkey after discovering he was going to be placed on a low-fat diet for almost 2 years." :-D :-D :-D Voi herttileijaa, vähemmästäkin repeää! X-D

#121
23.04.2006 19:28

Olin juuri päivällisellä tuttavien luona, ja söin puoli lautasellista pastaa (eli aika paljon) ja arviolta noin 150:n gramman painoisen jauhelihapihvin. Kasviksia aterialla ei tarjottu. Hävettää tunnustaa, että vatsassa tuntuu vähän tyhjältä, vaikka samalla tuntuu täydeltä. Tuntuu, että jotain jäi puuttumaan, ja nyt tekisi mieli hotkaista vaikka pari leipäpalaa. Pelkän jauhelihapihvin jälkeen tällaista oloa ei varmasti olisi tullut.

Lisäksi olen kumman väsynyt. Yleensä tällainen olo seuraa 300 gramman karkkiannoksien jälkeen. Olenkohan insuliiniresistentti, kun tuon pasta-annoksen jälkeen on melkein yhtä vetämätön olo kuin karkkienkin? Voiko olla, että bulimia on heikentänyt insuliiniherkkyyttä, ja etten nykyään siedä edes sitä määrää hiilihydraatteja kuin ennen?

#122
23.04.2006 20:00

Duoda, vehnäjauhossa on runsaasti tärkkelystä. Tärkkelys on elimistössä 100 % glukoosia, tavissokeri vain 50 %. Jos on hiilariherkkä, ei ole mitään väliä syökö pastaa tai karkkia, nälkä tulee ja väsy.

#123
23.04.2006 20:40

Puuroa (1/2 dl kauraleseitä, 1/2 dl venhäleseitä, 2 dl täysmaitoa ja päällä vadelmia) minä kyllä kestän paremmin, vaikka sekään ei pidä kauan nälkää. Aamulla tuntuu muutenkin sietävän hiilareita paremmin. Mistähän se voisi johtua?

#124
23.04.2006 20:51

Väittävät, että noin tosiaan olisi, syytä en tiedä. Tuossa aamiaisessasi ei kyllä ole kaloreitakaan, oikeastaan kaikki vähissä, joten ei ihme ettei pidä nälkää.

#125
23.04.2006 21:28

Niin, eihän niitä paljoa tulekaan. Mutta jos vertaa esimerkiksi munakkaaseen, jossa on samat kalorit, niin ero on iso.

#126
26.04.2006 21:23

Rasvan lihottavuus taitaa olla vielä nykyäänkin yksi yleisimmistä dieettiuskomuksista. Vähä- ja hyvähiilihydraattiset dieetit ovat olleet aika paljon pinnalla (ainakin Ruotissa), mutta silti porukka välttää rasvaa kuin ruttoa. Johtunee osaksi siitä, että lehdistä saa aina silloin tällöin lukea "GI-dieetin" (Ruotsissa puhutaan paljon GI-dieetistä/GI-kuurista, joka on toisin sanoen vähähiilihydraattinen dieetti, mutta on ilmeisesti muodikkaampaa ja mielenkiintoisempaa puhua GI-dieetistä kuin Atkinsista...) vaarallisuudesta. Saavatkohan ihmiset siitä sen kuvan, että rasva on kamalan vaarallista eikä sitä saa syödä ollenkaan?

Ajatuksenjuoksu näyttää menevän suunnilleen näin:
GI-kuurilla ei syödä hiilihydraatteja vaan paljon rasvaa --> lehdessä sanotaan, että GI-kuuri on vaarallinen --> lehdessä neuvotaan syömään normaalin, järkevän ruokavalion mukaisesti --> normaali, järkevä ruokavalio on periaatteella rasvat ja "herkut" pois, mutta kuitenkin reilusti hiilareita GI:stä välittämättä, koska GI-dieetti on vaarallinen ja ihminen tarvitsee hiilareita

Laihduttavan, arvatenkin rasvakammoisen työkaverinini lounas on yleensä seuraavanlainen: kaksi isoa sämpylää, päällä omenaviipaleita (ei MITÄÄN muuta), juomana puolisen litraa appelsiinimehua ja jälkkäriksi banaani. Huh huh...

#127
27.04.2006 07:06

Aftonbladetin sivuilla voi esittää kysymyksiä ravitsemusterapeutille. Tässä rotweiler nimimerkillä oleva tyyppi ihmettelee mikä Atkinsin dieetissä on vikana, kun hän laihtui 30 kg 4 kuukaudessa ja voi paremmin kuin koskaan.

"rottweiler säger: Hej. Det pratas mycket om Atkins i media och hur farligt det är. Jag körde ganska frenetiskt på denna metod och gick ner 30kg på 4 månader. Jag har aldrig mått så bra som jag gjorde då och jag var av med sockersuget och jag var alltid mätt. Jag funderar på att köra igång nu igen, fast lite mer långsiktigt... Så jag undrar bara helt enkelt. Vad är det som skall vara så farligt med atkins??"


Ja sitten ravitsemusterapeutti teilaa dieetin....

"Josefine Jonasson säger: Hej, Du säger att Du funderar på at köra igång igen fast mer långsiktigt. Det får mig att anta att Du har gått upp i vikt igen och då har Du ett av svaren redan där, att det inte löser något långsiktigt. En annan anledning till att vi inte rekommenderar Atkins är att man inte har tillräckligt med långtidsuppföljning på dieten. Eftersom det är en extrem diet där man i princip tar bort ett näringsämne skulle långsiktiga forskningsresultat vara önskvärda. Vi vet inte vilka effekter det har på njurarna t ex. Ta det försiktigt och var rädd om Dig!"

#128
27.04.2006 10:39

Joo "lihominen on geeneistä kiinni", on tutkittu ja päätelty että jollain ihmisillä on rasvasoluja luonnostaan enemmän ja insuliini herkkyys toki lisää ruoanhimoa ja siten lihomista mutta en täysin allekirjoittaisi sitä, ruokatottumukset ovat opittuja suurimmaksi osaksi. Ja sitten "peruna ja leipä lihottavat", mikään ruoka-aine yksistään ei lihota ravitsemuksessa, kyse on siitä missä suhteessa sitä syö. Jos esimerkiksi diabeetikko jättää kaikki hiilarit pois niin huonosti käy, varsinkin jos on jo vanhempi ja ylipainoinen ja rykäsemällä muuttaa ravitsemustaan. Itse olen pysynyt hyvässä painoindeksissä perunoilla.

#129
27.04.2006 10:44

"peruna ja leipä lihottaa", no joo mikään yksittäinen ruoka-aine sinällään ei lihota kyse on yleisestä ruokavaliosta ja ravintoaineiden suhteesta keskenään ja tietenkin määrästä! Jos ylipainoinen iäkkäämpi diabeetikko kertarykäisyllä jättää hiilarit pois ja siirtyy proteiinidiettiin niin ei hyvin käy. Itse olen kaikki mahdolliset dieetit koittanut mutta normaalipainossa pysyn BMI20 kun syön perunoita ja muutenkin monipuolisesti. Jos on tarkoituksena pitää rasvaprosentti pienenä ja lihaskudos timminä ja paino alhaalla niin ymmärrän toki hiilihydraattien välttämisen, toki yleistys perunan lihottavuudesta on silti älytön, ei niitä tarvi vetämällä vetää nassuun. Niistä saa C:tä ja vähän energiaa jos ei vedä liikaa.

#130
27.04.2006 11:15

Nojoo, ei sitä perunaa nyt ehkä C-vitamiinin takia kuitenkaan kannata syödä. Suositusten mukaisen päivittäisen C-vitamiinin tarpeen saa 600 grammasta perunaa. Kätevämpi vaihtoehto voisi olla vaikkapa 30 grammaa paprikaa. Toki jos nopeita hiilareita haluaa ruokavalioonsa lisää, niin perunastahan niitä saa helposti.


"Aamulla tuntuu muutenkin sietävän hiilareita paremmin. Mistähän se voisi johtua?"
Voiskohan se johtua siitä, että aamulla maksan hiilarivarastot on vajaat ja osaa syödyistä hiilareista menee niiden täyttämiseen? Vai ehtiikö ne hiilarit silti yhtä lailla nostaa insuliinin ennen maksaan kulkeutumistaan?

#131
29.04.2006 14:54

...kuten luumu jo totesikin, on aamiaisesi tosiaan aika heppoinen, ainakin, jos koetat sinnitellä lounaaseen saakka ilman välipalaa. Mä en kyllä tajua, mikset syö välipalaa, mikäli et jaksa aamiaisen turvin lounaaseen saakka. Mun mielestä 5-6 ateriaa päivässä ois ihan ok. Mä ainakin tykkään syödä kohtuuison aamiaisen ja sitten välipalan tunti pari ennen lounasta.

Aterioiden rytmitys on tietysti yksilöllistä, mutta
loogiselta kuitenkin kuulostais, että pitämällä ateriavälisi tasaisena ei nälkäsi kasvaisi niin suureksi, että se aiheuttaisi kontrolloimatonta nälkää. Välipalan täytyy vain olla laadukas (ts. ei nosta liikaa verensokeria). Tää ainakin toimii mulla, ja virtaa riittää.

Mites ois, jos kokeilisit lisätä aamiaispuuroosi öljyä ja/tai siemeniä tai pähkinöitä? Niistä saisit hyvää rasvaa ja energiaa. Jos välipalaa kaippat, syö vaikka joku rahka-raejuustosysteemi, jos hedelmät tuntuu liian sokerisilta tai uuvuttaa. Mulla toimii välipalana vaikka pirtelö piimästä, hasselpähkinöistä, hunajasta ja puolukoista.

Mä oon ainakin huomannu, et jos ateria on liian kevyt (ts. liian vähän prodea ja rasvaa) nälkä tulee nopeesti uudelleen. En oikein jaksa uskoa näihin perinteisiin "kuitupitoista vaan napaan, niin nälkä pysyy loitolla" -teeseihin, tyyliin painonvartijat ja naistenlehdet...

#132
30.04.2006 08:02

Mari3: Minun postaukseni jostain tuolta ketjun puolivälistä.

"Päätin muuten tänään, että minun aamupäivääni kuuluu tästä lähtien täysin sallittu välipala. Kroppa tuntuu kaipaavan eniten ravintoa juuri aamulla. (Ja kun aamupalan ja lounaan välille jäisi muuten seitsemän tunnin tauko, niin on ihan järjenmukaista, että siinä välillä syökin jotain.)"

#133
01.05.2006 16:45

...sori, en ollut huomannut lisäystäsi. Toivottavasti jaksat nyt paremmin. Silti voisit aamiaistasi vähän energiapitoisempaan suuntaan rukata...

#134
01.05.2006 17:29

Mari3, ei sitä aina kaikkea voi huomata. :)

#135
01.05.2006 18:52

Mary, yhdyn mari3:n ehdotukseen lisätä aamupuuroon öljyä (esim. rypsi- tai pellava-). Itse kun muutama vuosi sitten siihen tapaan opin (mikä kävi yllättävän nopeasti, vaikka pelkkä ajatuskin ruokaöljystä puurossa oli ennestään tuntunut tosi oudolta, ihan aluksi jopa vähän vastenmieliseltä), enpä ole sen koommin öljytöntä puuroa syönytkään! Paitsi kerran kun jotenkin hajamielisenä öljyn unohdin, niin aika mauttomaksi totesin. En ole suuri menneiden harmittelija, mutta sillä hetkellä kieltämättä kävi myös mielessä, että kyllä olinkin tyhmä kaikki ne menneet vuodet, jolloin rasvakammoisena mätin kitusiini kattilakaupalla mautonta rasvatonta puuroa rasvattomalla maidolla (luullen, ettei sillä ainakaan voi lihoa, kun ei siinä ole rasvaa)...

Minusta öljy tekee puurosta suorastaan herkkua - eikä tietenkään siinä pikku paheisiin viittaavassa merkityksessä, että sillä saisi herkutella vain sunnuntaisin tjsp., vaan siten, että aamupuuronsa kokee aina jonkinlaisena "arjen luksuksena". Eli jos kerran puuroa syö, miksi ihmeessä söisi sen melko mauttomana viljamössönä, kun siitä saa helposti todella maukastakin - terveellistä herkkua, PALJON tasapainoisempaa ja ravitsevampaa kuin ilman öljyä?! Siemenet ja pähkinärouhe samoin mainioita lisäkkeitä, ja pellavarouhe, kannattaa kokeilla.

Saathan tosin täysmaidon ansiosta sentään hieman rasvaa tuossa nykyisessäkin aamiaisessasi, mutta lisä ei olisi yhtään pahitteeksi. Öljyistä saisit myös omegoita ja mm. mukavan lisän E-vitamiinia, tuota kullankallista antioksidanttia.

...Mmm, alkoikin tässä tehdä mieli puuroa! :-D

#136
02.05.2006 13:56

Miksei vanha kunnon voisilmä?

#137
02.05.2006 15:00

No mikseipä juu; olinkin aikeissa lisätä, että kelpo vaihtoehto toki voisilmäkin - ja voitahan Mary on kertonut muutenkin käyttävänsä, ettei ainakaan sen vierastamisen pitäisi esteenä olla. Itselläni aina vaan vähän tökkii voin, ja useimpien muidenkin eläinrasvojen käyttö, vaikka rasva-asioihin paremmin tutustuttuani olenkin ymmärtänyt kammonneeni myös niitä varsin turhaan. Minun ykkösvalintanani pysyvät varmasti silti jatkossakin öljyt. Kookosrasvan käyttöä yritän tässä vielä pikkuhiljaa lisätä tyydyttyneen rasvan lähteeksi.

Maryn aiemmista postauksista vielä:

"Mies väitti lisäksi, että luomuvoi on vähärasvaisempaa kuin tavallinen, ja että näin ollen tavallisessa voissa on yli 80 grammaa rasvaa sataa grammaa kohti."

Miehen logiikkaa?! (Ettei vain blondi...) :-D Eipä sillä, taitaa tuommoisia ikävä kyllä yhtä lailla (ellei enemmän) naisetkin luulla. No, tietysti jos ihan kirjaimellisiksi heittäydytään, niin onhan 100 grammaa rasvaa sataa grammaa kohti toki YLI 80 grammaa... ;-) Mutta ettäkö sitten luomuvoissa olisi esim. ALLE 80g - mistä voi ihmisellä tämmöinen käsitys syntyä?! Olisiko tämäkin tulos jostain ihme päättelyketjuista erilaisten uskomusten ja mutun pohjalta? Ehkä sanalla "rasva" on joillekin NIIN huono kaiku, että siitä on tullut melkein synonyymi kaikelle ruuassa haitalliselle, lihottavalle ja kartettavalle...? Sana "luomu" taas koettaneen automaattisesti positiivisena - näin ollen myös "luomuvoi". Ja päättely etenee, että koska luomuvoi on hyvää ja terveellistä, siinähän on sitten pakko olla tavallista voita vähemmän sitä kaiken pahan alkua ja juurta = rasvaa... just. :-)

Mites muuten Ruotsissa näkyi (vai näkyikö ollenkaan) se uusi EU-määräys, joka Suomessa muutti ainakin Voimariinin Oivariiniksi ja Voilevin miksi lie Kevytleviksi jne.? Tuon ideahan on siinä, että voi-sanaa saa käyttää vain 100% voista, ei edes osana rasvaseosten nimissä. En tiedä, mutta olisin taipuvainen ajattelemaan, että tuon sisäistettyään ihmisillä voisikin jo olla selkeämpi käsitys voi-nimisen aineen rasvapitoisuudesta... Sittenpä ei enää tarvittaisikaan kuin oikeaa kansantajuista tietoa, onko se niinku hyvää vai pahaa rasvaa, elikkä pitääkö syödä salaa huonolla omallatunnolla vai ihanko kursailematta kelpaa kunnon VOIleipää voidella... :-)

"Rasvan lihottavuus taitaa olla vielä nykyäänkin yksi yleisimmistä dieettiuskomuksista."

M.O.T. tässäkin ketjussa!


"[INSERM U286, Faculte X Bichat, Paris, France.] -- En oikein ymmärrä mihin lopputulokseen tässä on tultu."

Puuttumatta itse asiaan, jota Luumu varmaankin ihan oikein valaisi, pakko näin huumorimielessä "lohduttaa": älä välitä, ei ymmärrä moni muukaan kun ranskalaiset englanninkieltä käyttävät... ;-)

#138
02.05.2006 15:57

100 g voita ei oile sama asia kuin 100 g rasvaa. Voissa taitaa olla öbaut 85 % rasvaa ja loput on jotain muuta mössöä.

#139
02.05.2006 17:04

Hetkinen... Ainakin minä puhuin siis energiasisällöistä.

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=500&lang=fi
Voi. Energiasisältö: rasva 99%, proteiini 1%. (Myönnetään, sen verran väärässä olin, ettei sitten näköjään IHAN sataprosenttista tuossakaan suhteessa. Margariineissa käytännössä samoin, 98-100% energiasisällöstä rasvaa.)

Tietysti jos katsotaan ravintotekijöitä, niin niistä Fineli kertoo rasvan osuuden olevan voissa 81,3g/ 100g. Siitä "muusta mössöstä" kannattanee huomioida lähinnä suola.

#140
02.05.2006 17:09

Mä oon laskeskellut kaloreitani keho.netin laskurilla, (saadakseni niitä päivittäin lisää) ja tuntuu, että päivittäinen rasvansaantini nousee - vasinkin pääaterioilla - miltei aina yli 40 % kok.energiasta. Pääosin tosin ns. terveellistä rasvaa
(öljy, siemenet, pähkinät ja avokado), mutta silti kummastuttaa, koska verratessani omaa syömistäni esim mieheni mättöön (tyyliin 200 g täysjyväleipää ja päälle 50 grammaa Nutellaa ja lisäksi Snickerssi = palautumisateria...) tai perus koti- tai ravintolaruokaan, on omani erittäin vähärasvainen.

Siis onko vaan tosiaan niin, että pääosa kansasta syö tosi runsasrasvaisesti, sillä suositus on kai jotain 20-30 % kokonaisenergiasta.

Haluaisin lisäksi nostaa proteiinien määrää, (niitä saan keskimäärin 20%), mut se tuntuu tosi vaikeelta, sillä lihaa syön vähän, ja muukin protsku täyttää niin hemmetin nopeesti!

Mun tänhetkisessä tilanteessa toki lisäenergia on vain hyvästä, samantekevää mistä se tulee, mutta haluaisin pyrkiä tasapainoiseen ruokavalioon.

Onko hyviä vinkkejä?

#141
03.05.2006 09:01

Duoda. Rasvan energiaprosentti nousee, koska syöt sekä hiilaria että prodea vähänlaisesti. NE PROSENTIT EI KERRO MÄÄRISTÄ MITÄÄN, VAIN KOLMEN MAKRORAVINTEEN KESKINÄISISTÄ SUHTEISTA! Eli jos lisäisit vaikkapa 100 g lihaa päiväannokseesi, rasvan suhteellinen osuus laskee, vaikka grammasaanti hintsusti nousee. Eli siis makroravinteiden summa on aina 100 %. Jos vaikka syöt yhden mantelin ja olet muuten vesipaastolla, rasvan prosenttiosuus on tällöinkin korkea, eikä se silti kerro että söisit runsasrasvaisesti. Tai jos syöt megapussin irtokarkkeja, rasvaprosentti laskee jälleen iloisesti.

Olisi paljon parempi miettiä niitä grammamääriä kuin energiaprosentteja, ne johtavat maallikot ja näköjään ihmeen usein ammattilaisetkin aivan metsään.

#142
03.05.2006 09:05

Suomalaiset muuten syövät länsimaista vähiten rasvaa.

#143
03.05.2006 14:03

Loistava kommentti Luumulta! Tuo on minustakin oikea asenne, oli sitten karppi tai kasvissyöjä tai mitä hyvänsä. Esimerkit yhdestä mantelista vesipaastolla vs. megapussista karkkia havainnollistavat idean erityisen hyvin.

"Suomalaiset muuten syövät länsimaista vähiten rasvaa."

Kiintoisaa, en tiennytkään. Siiskö tuokin ihan grammoissa/ kiloissa mitattuna...? Johtuisiko esim. suuresta leivän- ja perunankulutuksesta ja siitä, ettei perinteisesti olla totuttu paljon öljyjä käyttämään, kun ei öljykasveja kauheasti edes (välttämättä voikaan) viljellä?

Heitäpä muuten tilastolla, jos sattuu joku käsillä olemaan. Kiinnostaa tietysti myös, missä sitten eniten rasvaa syödään.

Mari3:lle: En nyt muista mistä ja miltä vuosikymmeneltä Nutella on alun alkaen kotoisin, mutta erittäin tuttua tavaraa Ranskassakin. Taitavatpa olla suunnilleen koko keskisen, läntisen ja eteläisen Euroopan lapset jo ainakin toisessa sukupolvessa Nutellalla kasvaneet.

#144
03.05.2006 15:54

Kiitos luumu! Nyt alkaa humanistillekin selviämään tämä prosenttiviidakko! On näes vähän toi logiikka kateissa mitä lukuihin sun muihin koukeroihin tulee...

Hei, mun ruokavalio ei siis ookkaan ihan syvältä! Kivaa! Eikun kinkkuleikettä ja silakkaa napaan!

Mut mä luulen, et mun on pakko korvata joku muu elementti protskulla, lisää ei ainakaan tällä hetkellä napa vedä. Eli mikähän mahtais toimia? Riisi- tai perunaannoksen pienentäminen, ehkä? Tai leippalan jättäminen pois aterialta? Hmmm, tarttee fundeerata tota, koska haluan pitää hiilaritkin melko korkeella.

Puzzler: luumulla ois varmaan oikein tilastotietookin, mut ainakin kasvirasvan käyttö on huipussaan Välimerellä, missä ennenkaikkea Kreetalla asuu sairaan tervettä kansaa. Niitten ruokavalio on huippuluokkaa! Kandee tutustua, mikäli et oo vielä kokeillu.

Nutella on tosiaan huipputuote, siinä kun on tervellistä pähkinää ja maitoakin, vähän niinkuin Kinder-yllätysmunissa... Sitä vaan valkosen sämpylän väliin, niin ei sen niin väliä, vaikkei koulu lapselle ateriaa tarjoakaan...

#145
03.05.2006 15:57

...on muinaissuomea ja tarkoittaa leipÄpalaa.

#146
03.05.2006 16:23

.http://www.heartstats.org

Erityisen kiinnostavia sivuja mielestäni 62, 64 ja 65. Näitä kun vertaa sydäntautikarttaan, voi miettiä näitä korrelaatioita ja pohjoiskarjaloita.

Sinne oli tullut uudet luvut ja uusia maita mukaan, nyt Suomi ei ollut rasvankulutuksessa enää ihan pohjalla vaan sinne oli tullut Azerbaizdan, Ukraina ym. vanhaa Neukkulaa. Huipulla on Saksa, Belgia, Itävalta, Ranska, ylipäätään maita joissa sydäntautitilastot ovat hyvät tai kohtuulliset.

Minun silmääni minkäänlaista korrelaatiota ei syntynyt rasvan ja sydäntaudin välille, ainakaan myönteistä. synkimmät luvut ovat maissa joissa rasvan saanti on vähäisintä. Ehkä myös hoito heikompaa, suurempi köyshyys jne. Sen sijaan kasvisten kulutuskartta korreloi aika mukavasti. Kertooko se kasvisten suojaavista ominaisuuksista (sydäntaudin takana oksidatiivinen stressi - kasvisten antioksidantit?) , vai korkeasta arki-elintasosta, rahaa ja harrastusta riittää myös vähäkalorisiin ruokatarvikkeisiin. Yhtä kaikki sydäntarveimmiltä näyttävät maat joissa sekä kasvisten että rasvan kulutus on suurta.

Välimerellä muuten ei ole käytetty mitä tahansa teollista kasvirasvaa, vaan kylmäpuristettua oliiviöljyä, täysrasvaisia juustoja ja täysrasvaisia jugurtteja. Rypsiöljymargariinien mainostamiseen ne eivät sovi. Eli rasva on ollut mufaa ja safaa, ei niinkään puhfaa tai se on tullut manteleista ym. luonnonpakkauksissa.

#147
04.05.2006 13:44

ihan potaskaa on etsiä mitään yhtäläisyyksiä eri maiden syödyn kokonaisrasvanmäärän ja sydäntautien välillä ja vetää niistä se johtopäätös että runsas rasvansyönti suojaa sydäntä.
Tarkoitan että edelleen on rasvaa ja rasvaa ja öljyn muodossa se on hyväksi.
Sitä paitsi Saksan ja Belgian sydäntautitilastot eivät ole "hyvät tai kohtuulliset" vaan välttävät tai kohtuulliset.Itäeuroopan maissa sekä rasvansyönti on vähän että sydäreitä paljon,mutta kun se vähäkin rasva on elukasta niin pumput tukkeutuu.

#148
04.05.2006 16:13

Belgian ja Sakulan perinnesafkat on tosiaan aika hurjia: ranskalaiset perunat kun ei oo oikeastaan alunperin ranskalaisia vaan belgialaisia, samoin Saksassa esim. Baijerin (teollista) rasvaa (ja, myönnetään - huonoja hiilareita) tihkuva perinnekeittiö on mielestäni lähinnä luotaantyöntävä.

Paikallinen väestö on myös vähitellen sairastumassa ja pulskistumassa, mutta syynä on epäterveellisen ruoan lisäksi myös runsas alkoholin (lähinnä oluen) käyttö ja varmasti myös liikunnan puute. Eli samaa vikaa kuin perussuomalaisessa tallaajassa...

Toisaalta suomalaiset voisivat ottaa oppia perinteisestä baijerilaisesta perunasalaatista, joka upotetaan majoneesin sijaan rypsiöljyyn ja viinietikkaan.

Luumu nyt tosin varmaan jättäis ne potut syömättä ja tyytyis pelkkään majoon tai öljyyn... (;))

#149
05.05.2006 08:02

Meille Suomalaisille jaksetaan joka yhteydessä kyllä muistuttaa ja suositella niiden terveellisten rasvojen tarpeelllisuudesta.Mutta elintarvike teollisuus ei kyllä täysin ole vastannut tuohon huutoon,todennäköisesti me itse emme ole luoneet kysyntää sellaisille tuotteille vaan makkarahyllyt vetää puoleensa yhä uudelleen.

Kun menen hyvänä ruokakauppana pidettyyn paikalliseen citymarkettiin aikomuksena valmistaa terveellinen kalaruoka niin rasvaisista kaloista on tarjolla aina vain ne kaksi vaihtoehtoa(merilohi,kirjolohi).Toki viitseliäs tekee niistäkin monenlaista mutta missä kalatiskiltä ovat sellaiset kalat kuin makrilli,tonnikala,silli? En tarkoita että kotoiset järvikalat olis epäterveellistä mutta ne ei ole merikaloja joiden rasvat on terveellisiä ja runsaita.Sitten on myös tämä öljynkäyttö.Kun töölön kokkiohjelmissakin eväisiin työnnetään etupäässä voita niin mene siinä sitten sen jälkeen kaatamaan aamupuurosi öljyä!

#150
05.05.2006 13:42

"ihan potaskaa on etsiä mitään yhtäläisyyksiä eri maiden syödyn kokonaisrasvanmäärän ja sydäntautien välillä ja vetää niistä se johtopäätös että runsas rasvansyönti suojaa sydäntä.
Tarkoitan että edelleen on rasvaa ja rasvaa ja öljyn muodossa se on hyväksi.
Sitä paitsi Saksan ja Belgian sydäntautitilastot eivät ole "hyvät tai kohtuulliset" vaan välttävät tai kohtuulliset.Itäeuroopan maissa sekä rasvansyönti on vähän että sydäreitä paljon,mutta kun se vähäkin rasva on elukasta niin pumput tukkeutuu."

Juuri tuolla samalla vertailumetodillahan tyydyttyneen rasvan haitallisuus on "todistettu". Toki samalla tavalla maat sopivasti valikoiden. Ehkäpä Hullu luumun tarkoituksena olikin myös kyseenalaistaa tuollaisia tutkimuksia? Tyydyttyneen rasvan haitallisuudesta ei vaan löydy oikein mitään kunnollisia todisteita. Noiden eri maiden välisten vertailujen lisäksi vedotaan siihen, että tyydyttynyt rasva nostaa LDL:ää ja kokonaiskolesterolia, mutta tutkimusten valossa noillakaan ei välttämättä ole paljon merkitystä.

#151
05.05.2006 14:14

Niinpä. Joke ei näköjään viitsinyt avata linkkiä näihin Euroopan tautitilaostoihin ja mm. tyydyttyneen rasvan käyttöön.

Mutta mikäs majoneesissa on vikana verrattuna öjykastikkeeseen? Majoneesi on 80 % samaa rypsiöljyä kuin meille virallisterveellisenä suositellaan, lisänä hiukan etikkaa ja munankeltuaista, se keltuainenko tässä taas kummittelee?

Toki öljykastikkeen voi tehdä oliiviöljyyn, jolloin helposti oksidoituvan pufan osuus puolittuu.

Entäs ne makkarahyllyt? Virallisen suosituksen mukaan rasvoista 2 /3 tulisi olla tyydyttymättömiä, 1/3 tyydyttynyttä. Tämmöinen suhde on mm. oliiviöljyllä ja sian rasvalla, jota makkaroiden rasva pääasiassa on.

#152
05.05.2006 14:28

Belgia kylläkin kuuluu Ranskan ja Italian, Espanajan tavoin Euroopan terveimpään kärkeen, Saksa keskikastiin. Erittäin runsaasti rasvaa käyttävä Liettua pärjää muita itäblokin maita paremmin.

Huvittava suorastaan on taulukko liikuntaa harrastamattomista aikuisista. Suurin prosenttiosuus oli Ranskalla, Italialla jne mailla, joissa taas se sydäntaerveys oli parasta tasoa.

Eli mitään järkevää korrelaatiota ei saada rasvaan eikä liikuntaan. Vain kasviksiin.

#153
05.05.2006 17:45

Näyttääpä tosi mielenkiintoiselta sivustolta kaikkiaan tuo Heartstats, kiitos taas Luumu! Varsinkin nuo koko Euroopan laajuiset vertailut kiinnostavat minua kovasti, ja pelkästään tuossa satasivuisessa pdf-tiedostossa riittääkin tutkimista pitkäksi aikaa. Hieno homma, kun siinä on samassa paketissa noin monipuolisesti mukana karttaa ja käppyrää paitsi sydän- ja verisuonitaudeista, myös diabeteksestä, ravinnosta, tupakoinnista, alkoholinkäytöstä, liikunnan harrastamisesta, ylipainoisten osuudesta, jne., jopa terveydenhuollon kustannuksista eri maissa. Toistaiseksi silmäilin läpi päällisin puolin ja vähän tarkemmin sitä ravinto-osaa.

Sen jokainen normaalijärkinen ihminen varmasti tiedostaa, ettei mitään suoria johtopäätöksiä ja "absoluuttisia totuuksia" kannata eri tilastojen mahdollisten vastaavuuksien pohjalta julistaa, mutta hyviä hypoteesejä keskustelunaiheiksi niistä tosiaan saa...

Luulenpa, että esim. rasvojen roolista (safa, mufa, pufa & niiden keskinäiset suhteet, eläin- vs. kasvirasvat, rasvan kokonaismäärä ruokavaliossa, jne.jne.) tullaan maailmassa kättä vääntämään vielä pitkään ja hartaasti - aina eri ihmiset, alan tutkijatkin, kumminkin tulkitsevat tutkimustuloksia ja tilastoja eri näkökulmista.

Toistaiseksi kaikkein varmin fakta ruokavaliosta ja terveydestä lieneekin se, että kasviksia kannattaa kaikkien runsaasti syödä.

#154
05.05.2006 20:09

Eikä sekään edes ole aivan varmaa, kun on alkuperäiskansoja hyvin vähäisellä kasvisten käytöllä ja vanhukset ovat vailla meidän elintasosairauksiamme.

Hoikimmat eurooppalaiset ovat ranskalaiset naiset ja alankomaalaiset miehet. Ylipainoisin kansa on kreikkalaiset. Italialaiset taas johtavat lasten ylipainotilastoa.

#155
05.05.2006 22:30

Ei,en avannut sitä linkkiä koska se ei ole tarpeen.Ei ole tarpeen etsiä vertailukohtia erilaisten kansojen ruokatottumuksista ja vertailla niitä sitten keskenään sairauksien määrään.

Me ollaan suomalainen kansa ja me ollaan kyllä täällä tutkittu mikä meidän terveyteemme vaikuttaa haitallisesti ja mikä positiivisesti.

Mä olen sitäpaitsii kokenut,havainnut ja testannut omakohtaisesti sen että jos elukanrasvat saa ylivallan siinä kolmeen jaetussa rasvatyyppi graafissa niin tulee väsy..

#156
06.05.2006 06:32

"Entäs ne makkarahyllyt? Virallisen suosituksen mukaan rasvoista 2 /3 tulisi olla tyydyttymättömiä, 1/3 tyydyttynyttä. Tämmöinen suhde on mm. oliiviöljyllä ja sian rasvalla, jota makkaroiden rasva pääasiassa on."

Niin on mutta makkaran rasvajakauma on huonompi kuin possunlihan,makkara kun on vaan lihavalmiste.Esim.lauantaimakkaran 17g rasvamäärästä tyydyttynyttä on 7g.Sitäpaitsi makkarat pitävät sisällään haitallista nitriittiä jota ainakin minä välttäisin syöttämästä lapsilleni päivittäin.

#157
06.05.2006 10:15

Nitriitin vuoksi meilläkään ei makkaraa syödä päivittäin, vaan suosimme tuoretta, marinoimatonta lihaa.

Muuten asenteesi vaikuttaa uskovaiselta. Jos on vahvat ennaokkokäsitykset jostakin ravintoaineesta, voi hyvin käydä niin että sen syöminen "väsyttää".

Meillä nämä puskat yhä viittaavat Keysin seitsemän maan tutkimukseen, tuossa Eurooppa-linkissä maita ja taustatekijöitä on piiiikkuisen enemmän. Metodi on täsmälleen sama, paitsi että euromateriaaliin ei ole kerätty muutamaa valikoitua maata vaan tilastoitu lähes jokainen Europpan maa, valikoimatta. Jos se ei anna tukea Keysille, niin kuin ei anna, Keysin voi nähdäkseni heittää romukoppaan.

Varsinkin kun mm. Japanin elinikätilastot kaunistuivat vasta sotien jälkeisen vaurastumisen myötä, aikana jolloin tyydyttyneen rasvan kulutus nimenomaan nousi, ei laskenut.

Paras tämänhetkinen veikkaukseni onkin, että sydäntaudilta suojaa parhaiten elintaso. Semmoinen käytännön arkielämään eli ostovoimaan liittyvä elintaso, jossa me suomalaiset yhä olemme läntisestä Euroopasta jäljessä, vaikka taloudella ja osinkoporukalla hyvin meneekin. Se sopisi sekä Suomen sosiaalisiin tilastoihin (korkeasti koulutetut/hyvätuloiset terveimpiä) että Suomen sisäisiin eroihin (sairastavuus noudattaa alueellisesti edelleenkin Pähkinäsaaren rauhan rajaa) että noihin Euroopan karttoihin että Japaniin. Rasvan käyttö viis, liikunta viis, tupakointi viis, kunnollinen elämäntapa viis. Parasta olla arkivarakas, ja mahdollisesti syödä runsaasti kasviksia (ellei tämä ole vain arkivaurauden indikaattori.)

Mielenkiintoinen tilastotieto: Japanin pitkäikäisyys verrattuna USA:han johtuu Japanin erittääin alhaisesta lapsikuolleisuudesta ja USA:n melko korkeasta (syrjäytyneitä paljon). Jos lapsikuolleisuuserot eliminoidaan, jenkkimiehet ja japsimiehet elävät yhtä vanhoiksi, ja jenkkinaiset japsinaisia vanhemmiksi.

Taidan syödä pihvini rauhassa edelleenkin.

#158
06.05.2006 10:23

Suomessahan on semmoinen melko yleinen piirre, että melko korkeista nimellistuloista huolimatta ravinto on aika heikoilla. Rahat käytetään kalliisiin asuntoihin, ykkös- ja kakkosautoihin, etelänmatkoihin, ja sitten se arjen perusruokalasku pyritään saamaan mahdollisimman alas eli säästetään liha/kala- ja vihannestiskeillä, syödään puuroa, perunaa ja makaronilaatikkoa, ja tästä aiheutuva tylsyys karkotetaan sitten karkilla ja muulla roskalla.

#159
06.05.2006 13:42

"Mä olen sitäpaitsii kokenut,havainnut ja testannut omakohtaisesti sen että jos elukanrasvat saa ylivallan siinä kolmeen jaetussa rasvatyyppi graafissa niin tulee väsy.."

Tämähän sopikin hyvin ketjun alkuperäiseen aiheeseen. :)

#160
06.05.2006 15:55

Hmmm... kieltämättä ihmeen nurkkakuntainen näkemys Jokella. Vaikkei eri maiden vertailu olisikaan tarpeen yksilön kannalta, itse näen sen ilman muuta hyödylliseksi koko kansan kannalta, minkä kansan keskuudessa sitten ollaankaan, koska vähintäänkin se pakottaa miettimään ja kyseenalaistamaan vanhoja, osin mahdollisesti luultua huonompiakin tottumuksia. Puhumattakaan siitä miten mielenkiintoista monikansallinen vertailu aina on! Ja ainakin minulle jonkin asian kiinnostavuus on jo sinänsä parempi peruste sen tutkimiseen ja pohtimiseen kuin kiistämätön tarpeellisuus.

Toisaalta Jokella on minusta ihan painava pointti tuossa, että on "kokenut,havainnut ja testannut omakohtaisesti" ja sen ansiosta tietää, mikä itselle sopii. Näinhän sitä kannattaa itse kunkin toimia, testaillen ja kehoaan kuunnellen. Yleisesti ottaen voisivatkin käsittääkseni perusterveet ihmiset aika pitkälti luottaa ravinto-asioissa nimenomaan omiin tuntemuksiinsa, pikemmin kuin ties mistä kuultuihin/ luettuihin "totuuksiin" ja uskomuksiin.

Luumulta silti kiintoisa heitto tämäkin: "Jos on vahvat ennaokkokäsitykset jostakin ravintoaineesta, voi hyvin käydä niin että sen syöminen "väsyttää"."

Ehkäpä hyvinkin. Uskon itse, että monissakin asioissa vahvoilla ennakkoluuloilla saattaa olla tiettyä vaikutusta siihen, millaisena asian reaalitilanteessa kokee. Mutta jos esim. Joke on kerran erilaiset rasvat omalla kohdallaan kokeillut (kuten ymmärsin), eihän silloin kyse ole enää pelkistä ennakkokäsityksistä vaan todellisista tuntemuksista.

#161
06.05.2006 16:07

Aineenvaihdunnalliset yksilöllisyydet ovat tietysti mahdollisia, mutta kun elän käsityksessä, että nimenomaan voin ja kookosrasvan lyhytketjuiset tyydyttynyeet rasvahapot elimistö käyttäisi erittäin vikkelästi juuri energiantuotantoon. Toisaalta yksilölliset testaamiset vaativat paljon aikaa ja muistiinpanoja, ettei käy esim. niin että tyydyttynyttä rasvaa on tullut syödyksi juhla-aterioilla tms. vertailua sotkevaa. Ja pienikin morkkis/huoli terveydestä ilmenee helposti väsymyksenä.

Itsellänikin on takaraivossa pieni vanhoillinen voihuoli. En karta sitä, mutta pääpaino rasvankäytössä on silti ollut oliiviöljyssä, voi on enemmänkin mauste kuin energianlähde. Jos oksidatiivinen stressi osoittautuu vahvaksi selittäjäksi, ja pufat sen suhteen ongelmaksi kuten Enig esittää, sitten on mietittävä uudelleen.

Vaikka itseasiassa kosko rasvakeskustelu voi olla mennen talven lumia. Väärä osoite kaiken kaikkiaan. Jospa todellinen tausta on sittenkin glukoosikuorma/oksidativinen stressi ja runsas antioksidanttien saanti. Sekin selitysmalli istuisi noihin eurotilastoihin melko mukavasti, elintasohypoteesin ohella/selventäjänä.

Toisallata transrasvan saanti voi yhä pelittää selittäjänä, vanhan itäblokin margariineista en menisi vannomaan. Ja siellä lienee paljon porukkaa, joilla ei ole varaa voihin/oliiviöljyyn.

Mutta Suomen huikeaa sukupuolieroa sydäntaudeissa ei selitä näistä hypoteeseista yksikään, ellei sitten usko johonkin hormonijuttuun.

#162
06.05.2006 17:08

Uskon ja tiedänkin sen että ihmisen elintapa ja elinympäristö antaa kyllä tarpeen syödä tai olla syömättä jotain ravintoa.
Extreme lajeja harrastavat naparetkeilijät ovat kertoneet että voin himo kasvaa niissä olosuhteissa.Sitä syödään kuin leipää.Kun samat retkeilijät palaavaat kotiin he eivät voi sietää voin näkemistäkään.

Mä luulen että nykyihmisen passiivinen elämäntapa on sekoittamassa meidän luonnollisia tarpeitamme ravinnon suhteen.Suomalainen työmies kulutti energiaa 60-luvun rakennustyömaalla tuplasti sen mitä kollegansa tänään.Siitä huolimatta rakennustyömies tänään menee lounasbaariin ja tilaa annoksen joka on tuplasti energiapitoisempi kuin 60-luvun miehen voilla ja berliinimakkaralla päällystetyt limppusiivut ja kossupullossa ollut kulutusmaito.

#163
06.05.2006 18:17

"Varsinkin kun mm. Japanin elinikätilastot kaunistuivat vasta sotien jälkeisen vaurastumisen myötä, aikana jolloin tyydyttyneen rasvan kulutus nimenomaan nousi, ei laskenut. "

Mikä kumma saa sinut olettamaan tai toivomaan että Japanilaisten elinikä sodan jälkeen olis kytköksissä tyydyttyneeseen rasvaan?
Sen kysymyksen vastaus kun on jo kirjoittamassassi viestissä(vaurastuminen).

Ennen toista maailmansaotaa Japanilaisen elämäntehtävä oli palvella keisaria.Se miten tämä yhteiskuntajärjestelmä kohteli tai huomioonotti yksilön voi jokainen kuvitella.Kun työaika putoaa 13h 10h/pv niin sillä kyllä on vaikutuksia ihmisen elinikään.

#164
06.05.2006 19:02

Vallitseva ravitsemuspolitiikka esittää, että tyydyttynyt rasva on keskeinen syy sydäntauteihin. Jo yhden poikkeuksen pitäisi teoriassa kaataa tämä hypoteesi.

En ole esittänyt, että tyydyttynyt rasva suojaisi sydäntaudilta, vaan että se ei näytä olevan syyllinen. (Vaikka niinkin saattaa jopa olla, mutta siitä ei ole toistaiseksi selvää näyttöä. Joskin sydämen pääasiallinen energia on juuri tyydyttynyt rasva, siksi sitä on sydämen ympärilläkin hätävaraksi. Lisäksi ateroskleroosin kehitykselle se näyttäisi olevan täysin viaton, olen antanut muistaakseni linkin joskus. Eli niinkin saattaa periaatteessa olla, mutta se ei nyt tässä ole pointti.)

En ole varma tuosta japanilaisten työajan putoamisesta sotien jälkeen. Eiköhän se keisari ollut melko etäinen tavalliselle tallaajalle verrattuna päätaloon, daimyoon.

Sen sijaan tuo putoava työaika sopisi suomalaisiin miehiin sotien jälkeisinä jälleenrakennusvuosina, kun töitä painettiin kahdessa vuorossa ja kolmannessa rakennettiin rintamamiestaloa perheelle. Noin niinkuin kevennykseksi 7 rintamavuoden jälkeen.

#165
06.05.2006 20:38

Todennäköisesti melkoinen aarreaitta Japanin pitkän ajan tilastotietoja englanniksi:
http://www.stat.go.jp/english/data/chouki/index.htm

Valitettavasti omassa koneessani ei ole ohjelmaa, jolla taulukot saisi auki (pakko varmaan hankkia, kiinnostaa nimittäin siinä määrin), mutta jos vaikka Luumu haluat kokeilla, niin jotain tuolta näyttäisi löytyvän myös työajoista per viikko, ainakin luvussa 19 (Labour and Wages) kohta 18 - joskin sekin alkaa harmittavasti vasta vuodesta 1970. Wages-kohdassa vähän pitempi aikajänne, erilaisten ryhmien palkkatietoja 50-luvulta lähtien. Niistä voinee ainakin sen vaurastumisen todeta.

Siitä olen täysin samoilla linjoilla, että yleinen vaurastuminen/ elintason nousu selittää kaikkialla paljon. Niin hyvässä kuin pahassa.

"Ennen toista maailmansaotaa Japanilaisen elämäntehtävä oli palvella keisaria.Se miten tämä yhteiskuntajärjestelmä kohteli tai huomioonotti yksilön voi jokainen kuvitella."

Jaa, no epäsuorasti kenties. Sanoisin ennemmin, että naisen elämäntehtävä oli palvella miestään, ja miehen sitä, joka oman ammattikunnan hierarkiassa oli hänen yläpuolellaan. Mutta ei yksilön asemaa japanilaisessa yhteiskunnassa sodan jälkeenkään voi minusta sen kummoisempana pitää - työntekijän elämäntehtävä palvella firmaa. Vasta aivan viime vuosina alkanut ilmetä lähinnä nuorten taholta huomattavissa määrin tämän systeemin kyseenalaistamista.

#166
06.05.2006 21:49

"Meillä nämä puskat yhä viittaavat Keysin seitsemän maan tutkimukseen, tuossa Eurooppa-linkissä maita ja taustatekijöitä on piiiikkuisen enemmän. Metodi on täsmälleen sama, paitsi että euromateriaaliin ei ole kerätty muutamaa valikoitua maata vaan tilastoitu lähes jokainen Europpan maa, valikoimatta."

En tunne tuota Keysin tutkimusta, mutta kuulostaa siltä, että tässä tuli taas erittäin huomionarvoinen pointti. Niinhän se ikävä kyllä taitaa on, että sopivasti valikoimalla jotakuinkin mistä hyvänsä tutkimusmateriaalista saa vedettyä johtopäätökset juuri ennalta haluttuun suuntaan (muka) tukemaan omia teesejä. Onko muuten esim. Puskalta julkisuudessa kyselty näkemyksiä näistä heartstats-linkin Eurooppa-tilastoista? Vai kieltäytyykö edes kommentoimasta, kun ei oikein menekään kaikilta osin yksiin omien teesiensä kanssa...?

"Suomessahan on semmoinen melko yleinen piirre, että melko korkeista nimellistuloista huolimatta ravinto on aika heikoilla. Rahat käytetään kalliisiin asuntoihin, ykkös- ja kakkosautoihin, etelänmatkoihin, ja sitten se arjen perusruokalasku pyritään saamaan mahdollisimman alas eli säästetään liha/kala- ja vihannestiskeillä, syödään puuroa, perunaa ja makaronilaatikkoa, ja tästä aiheutuva tylsyys karkotetaan sitten karkilla ja muulla roskalla."

Aivan! Tärkeä huomio tämäkin. Tässä olisi varmasti monella mietinnän paikka. Tietysti säästäminen ja pihistely on hyvin paljon tulotasosta kiinni, mutta jos tosiaan sellaista keskivertosuomalaista ajattelee, jolla kuitenkin on varaa vähän kaikenlaista ostaa ja kuluttaa, ihmeen usein sitä juuri ruuassa pihistellään. Tunnustan itsekin olleeni tällainen, onneksi en enää.

#167
07.05.2006 01:39

Tuolta löytyy lyhyt yhteenveto Interheart Studysta, jossa kartoitettiin sydäninfarktien riskitekijöitä:
http://fanaticcook.blogspot.com/2006/02/heart-attack-choice-interheart-study.html

Kolesteroliarvot olivat merkittävin riskitekijä ja tarkemmin sanottuna Apob/ApoA1 -suhde. Millä tavalla Joke mielestäsi tyydyttyneet rasvat tuon pohjalta ovat haitallisia?

#168
07.05.2006 03:24

mc Aropupu on minua 14 vuotta nuorempi.Minä olin 14 vuotta sitten 30 vuotias.Tuolloin ei ollut netin palstoja joissa voisi keskustella.

Jes,mä olen 44v voin siitä huolimatta Aropupu vetää 15 puhdasta leukaa ja punnertaa omalla painollani(76) 20 toistoa penkkiä.Kukaan työtovereistani ei kykene siihen,ei edes lähellekään.

#169
07.05.2006 03:38

revi siitä pipopää:)

#170
07.05.2006 10:25

ApoB/ApoA1C on pikkuisen eri asia kuin vanha tuijottaminen totaalikolesteroliin tai LDL:ään. Sitäkin on jo Ruotsin lääkärilehdessä hiukan kyseenalaistettu (löytyy ruotsiksi ja englanniksi):

.http://www.lakartidningen.se/engine.php?articleId=3873

#171
07.05.2006 18:51

"Suomessahan on semmoinen melko yleinen piirre, että melko korkeista nimellistuloista huolimatta ravinto on aika heikoilla. Rahat käytetään kalliisiin asuntoihin, ykkös- ja kakkosautoihin, etelänmatkoihin, ja sitten se arjen perusruokalasku pyritään saamaan mahdollisimman alas eli säästetään liha/kala- ja vihannestiskeillä, syödään puuroa, perunaa ja makaronilaatikkoa, ja tästä aiheutuva tylsyys karkotetaan sitten karkilla ja muulla roskalla."

Etsikää mulle se korkean nimellistulon mies, joka suostuu korvaamaan lihan puurolla. Uskon kun näen. Sitä en epäile etteikö vihannesten poisjättäminen voisi onnistua...

Nimimerkillä viitoskassan karmotar, tuo puurolla ja makaroonilla nuukailu lihojen kustannuksella ei kyllä siihen hihnan toiselle puolelle hahmotu. Vihanneksiksi riittää kyllä ihan hyvin se einessalaatti ja ehkä kurkku jos on halpaa.


#172
08.05.2006 09:23

Ikuiseen rasvavääntöön en pureudu, siihen kun löytyy innokkaampia ja asiat ovat aika lailla muutosvaiheessa - aika radikaaleja heittoja täälläkin on vuosien varrella kuultu, suuntaan jos toiseen toki, ottaen huomioon todistustaakan ja sen vähäisyyden tietyiltä osa-alueilta.

Mutta mitä ruoan kulutukseen Suomessa tulee, niin:

Suomi erottautuu selkeästi lähinnä perinteisenä maito- ja meijerituotekansana. Viljatuotteiden ja perunan pupellus ei missään määrin mukaile näitä toisinaan esiintyviä heittoja - varsin maltillisia nämä määrät ovat - riippuu tietysti mistä näkövinkkelistä katsoo. Useat näissä keskusteluissa pyörineet varmasti muistavat myös KTL:n tilastoja, täälläkin käsiteltyjä, esimerkiksi rasvan pääsaantilähteistä ja ravintoainejakaumista. Näitä kun vielä tarkentaa tutkailemalla, minkälaista se hiilihydraattien ja rasvojen saanti ja näiden ryhmien koostumus olikaan, alkaa muodostua jo hieman toisenlainen kuva. Täytyy tietysti taas korostaa, että tilastojen "miellyttävyys" riippunee taas siitä näkökulmasta. :D
Vihannestilastossa olemme melko häpeällisillä sijoilla. :D Kalaa sen sijaan kuluu varsin kiitettävä määrä - se ei siis jää tiskille pilaantumaan. Lihankulutus on tuosta 67 kg henkeä kohti noussut jo 72.8kg/hlö /vuosi. Lihankulutus tosin kasvaa ja on kasvanut maailmanlaajuisestikin aika hurjasti. Näitä eri elintarvikeryhmien kulutuksia voi sitten tarkastella tiedotustensa omilta kotisivuilta, kuten tuo tieto lihankulutuksen kasvusta.
http://www.etl.fi/tilastot/pdf/muut/elintarv_kulutus.pdf


http://www.finfood.fi/finfood/liha.nsf/ws/4125CF55BEFDA5A8C2256CDB004F078C

Näihin kun yhdistää vielä em. kotimaisia kulutustottumus- yms. -tilastoja, alkaa jo kuva muodostua, mitä todella syömme. Mutta kyllähän tuo meidän Vitoskassan Helmen arvio oikeansuuntainen oli.

#173
08.05.2006 10:25

"mc Aropupu on minua 14 vuotta nuorempi.Minä olin 14 vuotta sitten 30 vuotias.Tuolloin ei ollut netin palstoja joissa voisi keskustella.

Jes,mä olen 44v voin siitä huolimatta Aropupu vetää 15 puhdasta leukaa ja punnertaa omalla painollani(76) 20 toistoa penkkiä.Kukaan työtovereistani ei kykene siihen,ei edes lähellekään."

Tosi kiva, että jaoit tämän tiedon kanssamme. Oikein mukavaa. :-)

14 vuotta sitten muuten oli kyllä netin keskustelupalstoja olemassa. Tosin ne olivat hiukan erilaisia ja käyttäjämäärät olivat jonkun verran pienempiä.

#174
08.05.2006 14:38

Rasvan saanitmäärä KTL:n papereissa on pysynyt vuosikymmenet ennallaan, mutta laatu on muuttunut tyydyttymättömiä kohti. Tätähän Puska toitottaa parantuneen sydäntautitilaston selitykseksi. Samaan aikaan viljan & perunan osuus on vähentynyt huomattavasti, ja kasvisten ja hedelmien sekä lihan osuus noussut, eli käppyrät tukisivat oivallisesti myös karppitulkintaa. Tämä karppitulkinta pelittää paremmin muiden maiden käppyröihin kuin tämä Keysin/Puskan tulkinta, joka tuottaa jatkuvia paradokseja Ranskassa, Sveitsissä, Italiassa, Venäjällä, ... joissa tyydyttyneen rasvan käyttömäärän muutokset eivät korreloi sydäntilastoihin. Kasvikset korreloivat.

#175
08.05.2006 14:46

Aika huikea tuo Jasonin linkki muuten lihan kulutukseen, vilkaiskaapa! Runsaasti lihaa syödään juurikin sydänterveissä maissa, Suomi häpeilee paitsi kasviksissa myös lihan kulutuksessa niin että takana on ainoastaan vanhoja itäblokin maita. Ja niiden sydäntilastot ovat Euroopan mustimmat.

Onko se siis se elintaso, vai runsaat kasvikset vai runsas liha vai näistä seuraava karpihko ruokavalio?
Mielenkiintoista.

#176
08.05.2006 14:55

Siitä aiemmasta tilastosta, sydänterveessä Ranskassa syödään Suomea vähemmän perunaa mutta enemmän viljaa, sokerinkulutus pyörii samoilla tasoilla, joten hiilari itsessään ei anna korrelaatiota.

#177
08.05.2006 14:57

Ah ihanaa, lisää tilastoja! :-)

Luumu kenties vielä selventää itse tuota omaa lausuntoaan ("Suomessahan on semmoinen melko yleinen piirre..."), mutta omassa kommentissani siihen myönnän syyllistyneeni jopa tavallista hatarammalla pohjalla olevaan mutuiluun. Varsinkaan tälläisen jo vuosikaudet poissa Suomesta asuneen ei ehkä kannattaisi kauheasti sikäläisistä keskivertokulutustottumuksista puhua, ainakaan ilman oikeita tilastotietoja, kuten tuossa nyt edellisessä postauksessani erehdyin tekemään.

Kuitenkin, en ainakaan itse tarkoittanut, enkä Luumun väitettä ihan sillä tavalla tulkinnut, ettäkö (monet) suht hyvin/ normaalisti toimeentulevat ihmisetkin puputtaisivat noita halpoja hiilarilähteitä lihan ja kalan SIJASTA. Omasta (mitään lihaa syömättömän ihmisen) mutu-näkökulmastani suomalaiset, ja yleensäkin länsimaalaiset, tuntuvat päinvastoin syövän lihaa varsin paljon - jos kaikki lihatuotteet mukaan lasketaan. Ymmärsinkin Luumun kritiikin kohdistuvan lähinnä LAATUVALINTOIHIN. Vaikka voisi olla (ainakin jostain muusta säästämällä) varaa liha- ja kalatiskien laadukkaampiinkin vaihtoehtoihin, moni saattaa silti useimmiten tyytyä johonkin halpaan lenkkimakkaraan, nakkeihin, kalapuikkoihin jne., puhumattakaan maksalaatikosta, einespitsoista yms. suosikkiruuista.

Muistan myös henkilökohtaisesti havainneeni tämäntyylistä arjen ruokalaskussa pihistelyä eli laadusta tinkimistä useammassa kuin yhdessä käsittääkseni ihan keskiverrosti toimeentulevassa perheessä - siitä se mutu, tuota noin, viime vuosisadalta. Voihan toki olla, että nuokin samaiset ihmiset ovat sittemmin tottumuksiaan muuttaneet. En tiedä, eikä asia tietenkään itseäni kosketakaan.

Toteamalla olleeni ennen myös itse tuollainen tarkoitin siis juuri laatuaspektia, kaikessa siinä mitä nyt ylipäänsä ruokavaliooni on milloinkin kuulunut. Voisin yhtenä hyvänä esimerkkinä mainita vaikka kahvin: aikoinaan vielä Suomessa eläessä ostin sen kummemmin kyseenalaistamatta aina sen kaikkein halvimman tarjouskahvipaketin ja kittasin sitä ei-juuri-minkäänmakuista tai korkeintaan tavallisen keskivertoa suodatinkahvia turhankin suuria määriä. Kunnes tajusin miten valtavasti onkaan makueroa halpiskahvilla ja todella laadukkaalla arabicalla. Sen jälkeen olen juonut kahvia määrällisesti vähemmän, mutta joka kahvihetkestä monin verroin enemmän nauttien, kotona reilun kaupan laatukahvini ihanalla perinteisellä italialaispannulla valmistaen.

Pihistelen kyllä monissa muissa menoissani, mutta ruuan suhteen tingin enää korkeintaan siitä, kuinka usein syön ulkona. En arkiruuan laadusta.

#178
08.05.2006 15:29

No, tilastotietojen valossa tingimme liha- ja hevitiskillä, ei siinä sen kummempaa mutuilua ole. Kalaa onneksi syömme hyvin.

Lapsettomat perheet mutuni mukaan usein vielä panostavat ruoan laatuun, mutta sitten kun tulevat lapset ja pitää saada se omakotitalo ja kakkosauto, homma menee makaroniksi. Tuttavapiirissäni varakas pariskunta hakee jopa köyhäinavustusjauhoja leipoakseen niistä, jotta ruokalasku saadaan mahdollisimman alas.

Puzzlerin tavoin, mekin olemme tinkineet ulkonasyömisen hyvin vähiin. Sillä hinnalla kun ostaa tarjousjauhelihaa tai broileria melkoisen määrän siihen arkisyömiseen.

#179
08.05.2006 16:01

"Vaikka voisi olla (ainakin jostain muusta säästämällä) varaa liha- ja kalatiskien laadukkaampiinkin vaihtoehtoihin, moni saattaa silti useimmiten tyytyä johonkin halpaan lenkkimakkaraan, nakkeihin, kalapuikkoihin jne., puhumattakaan maksalaatikosta, einespitsoista yms. suosikkiruuista."
No mutta nuohan juuri ovat pääosin viljatuotteita, eikä lihaa. /miettii/

#180
08.05.2006 18:00

Ei se laatu ole aina edes hinnasta kiinni. Esim. maksalaatikko on ihan kunnon kamaa, jos ei vedä hiilareita kovin tiukalle. Syöttäisin mielelläni pojille kerran viikossa mutta valitettavasti ei mene. (Mutta maksapihvit sentään onneksi menevät.) Samoin edulliset ruhonosat pitkään haudutettuna, munuaiskeitto, tarjousjauheliha murekkeena, veriletut, broileri, silakkapihvit silloin tällöin, ...

#181
08.05.2006 19:00

Toisaalta - eikös se ole vähän harhaanjohtavaa vertailla tämän päivän syömisiä ja nykyisiä (sydän)tautitilastoja? Tänään syödyt tai syömättä jätetyt silavat ja puurot tuskin vielä ehtoolla näkyvät pumpun kunnossa, noin kärjistäen. Eikö ole todennäköisempää, että nykyiset kansantautiset ovat itsensä uhranneet elintason alttarille jo edellisen pressan kaudella?

Tarjousjauhis ja broikku (ja lohi jos on tarjouksessa) on aikalailla suomalaisten kansallisravintoa, jos lihasta tinkimisellä tarkoitettiin niiden ostamista, yhdyn kyllä näkemykseen. Myönnettäköön etten minäkään ihan eilen ole ollut niin sanotusti kentällä...

Mitenkäs muuten tämä kasvissyönnin yleistyminen ja lihansyönnin kasvu korreloi? Urhea suomalainen mies syö sen lehmän per vuosi jokaista vegeä kohden?

#182
08.05.2006 21:58

No kyllä minä ainakin olen valmis vaikka vähän urakoimaan, ettei kaikenlaiset ituhipit pääse pilaamaan suomalaisten mainetta kunnon lihansyöjinä. Juuri äsken paistelin kilon possun ulkofilettä. /sweet/

Mistä tässä keskustelussa muuten juuri hetkellä mennään? Kaikki, jopa itse margariiniguru, vaan mutuilevat kuinka paljon missäkin syödään mitä ja miten se voisi vaikuttaa. Kukaan ei oikein sano mitään täsmällistä, eikä omaa mielipidettään asiaan. Joistakin kirjoittajista ei oikein tiedä, että yrittävätkö he väittää lihansyönnin olevan epäterveellistä vai mitä. Sanokaa ihan suoraan vaan mitä ajattelette, niin ei tarvi arvailla ja onkia rivien välistä. Ja tämä koskee myös Jasoa!

Minusta liha on oikein hyvää ja ravitsevaa ruokaa. _o/

#183
09.05.2006 01:50

Maksalaatikosta puheen ollen: minulle on ikuinen mysteeri, miten KUKAAN voi vapaaehtoisesti moista syödä... (No, onhan toisaalta monelle muulle vaikkapa mämmi vähintään yhtä iso mysteeri... siitä itse jopa tykkään, ehkä siksi kun niin kovin harvoin on mahdollisuuttakaan maistaa.)

Aropupu mietti edellisen sivun lopussa tietenkin ihan oikeansuuntaisesti, että mainitsemani maksalaatikot, lenkkimakkarat yms. ovat enemmälti ihan muuta kuin lihaa. Henk.koht. hahmotan asian näin: liharuoka = mikä tahansa mikä sisältää hiukankin lihaa = en syö. Yksinkertaista, eikö olekin? Helpottaa elämää. :-) Että tämä tarkennuksena, kun kerran suoria, täsmällisiä kannanottoja peräänkuulutettiin.

"Joistakin kirjoittajista ei oikein tiedä, että yrittävätkö he väittää lihansyönnin olevan epäterveellistä vai mitä."

Ei väitä ainakaan tämä "ituhippi" - tuon vaiheen jätin itse viime vuosisadalle, enkä koe millään muotoa omaksi kutsumuksekseni muiden ihmisten eläinten syöntiä eettisistäkään syistä tuomita.

Paitsi joissakin tapauksissa, kuten tämän ranskalaisten suurimpiin perinneherkkuihin kuuluvan "rasvamaksan" (foie gras'n kirjaimellinen käännös) kohdalla. Suomeksi puhutaan useimmiten hanhenmaksasta, yleisempää on kuitenkin ankanmaksa. En vain VOI ymmärtää, miten kukaan, joka tietää miten noiden lintuparkojen maksat niin rasvaisiksi saadaan, pystyy moista syömään! Ei muuten tarvitse olla eläinoikeusaktivisti (en itsekään ole), että alkaa karmia ja yököttää.

Esim. tuon lihatuotteen kohdalla onkin minusta täysin turhaa edes miettiä, onko se mahdollisesti epäterveellistä vai ei ja miten sen mittava rasvasisältö eri laatuihin jakautuu. Sen syöminen osoittaa joko naiivia tietämättömyyttä tai hirveää välinpitämättömyyttä, piste. Tiedän, että on aivan utopistista toivoa ranskalaisten lihantuottajien suostuvan perinteestä luopumaan ainakaan ilman vuosikymmenten mittaista järjestäytynyttä taistelua ja painostusta, mutta... vetoomukseni täältä edes teille arvoisat kanssakansalaiseni, joilla kyseessä ei täkäläisten tapaan ole kansallinen ylpeys: älkää ikinä ostako ankan/hanhenmaksaa. Kiitos. Muita ranskalaistuotteita saa ostaa, kaikin mokomin. Ovat yleensä hyvin laadukkaita.

Mitä taas tulee Luumun luettelemiin "edullisempiin ruhonosiin", ottamatta kantaa niidenkään ravintoarvoihin, ymmärrän paremmin kuin hyvin että esim. munuaisten ym. sisäelinten ostaminen ja valmistaminen ruuaksi tökkii monella sellaisellakin, joka kyllä muuten lihaa syö - saattaapi tuommoisissa tulla nykyihmiselle äkkiä vastaan se kuulu "yuck factor"... Mutua taas, mutta enpä siis todellakaan usko, että sisäelinten kysyntä tulee ainakaan kasvamaan vaikka lihankulutus kokonaisuudessaan kasvuaan jatkaisikin.

#184
09.05.2006 02:57

Siteeraanpa vielä itseäni, ennen kuin kukaan muu ehtii huomauttamaan: "älkää ikinä ostako ankan/hanhenmaksaa. Kiitos. Muita ranskalaistuotteita saa ostaa". Niin, tiedostan itsekin, että tuossa on ristiriitaista, ehkä hölmöäkin epäloogisuutta. Periaatteessa tavoitetta varmaan tukisi enemmän, jos kaikki alkaisivat systemaattisesti boikotoida KAIKKIA ranskalaistuotteita kunnes julma ja häpeällinen linnunmaksantuotanto lopetetaan. Eri asia olisiko siitäkään sitten käytännössä mitään hyötyä. Mutta en minä laajempaan boikottiin pystyisikään ketään kannustamaan - rakastan Ranskaa liikaa. Foie gras on niitä harvoja juttuja joita en tässä kulttuurissa lainkaan sulata.

Melko ällöttävä näky minusta ovat muuten myös toreilla ja paremmissa kalakaupoissa yleisesti kaupiteltavat elävät hummerit... Taatusti tuoretta tavaraa juu, mutta sekö sitten todella lihansyöjillä ruokahalun herättää, kun otukset vielä myyntilaatikossa jäseniään heiluttelevat kunnes kuoliaaksi keitetään...?

#185
09.05.2006 09:17

No minä voin kysyä sen kysymyksen, jonka haluat sinulta kysyttävän. Kerropa nyt sitten miten niitä hanhenmaksapalleroita tuotetaan? ;-)

#186
09.05.2006 11:55

Käisttääkseni niitä pakkosyötetään. Mutta onko tavallisen häkkikanan elämä sen parempaa?

Hanhenmaksaa olen maistanut kerran, ja olihan se tajuttoman hyvää.

UmppaLumpalta ihan hyvä huomautus, mutta siis pointti on, että suomalaisten lihan kulutus on YHÄ lähes neuvostoliittolaista tasoa, vaikka se on kasvanut HUOMATTAVASTI niistä ajoista kun sydäntautibuumi miehiämme kaatoi. Eli vähäinen lihan ja kasvisten kulutus näyttää edelleenkin korreloivan sydäntautiin, syystä tai toisesta.

Tuo sisäelinkysymys on mielenkiintoinen juttu. Niitä koskevat keiteliset asenteet lienevät amerikanisaatiota, sillä Euroopassa niitä on aina arvostettu, eikä minun lapsuudessani 1970-luvulla kukaan inhonnut koulun maksakastiketta. Maksalaatikko oli yksi pidetyimmistä ruoista, siihen luonnollisesti laitettiin sulamaan napillinen oikeaa voita.

Kiinassa sisäelimet ovat perinteisesti ruhon kallein osa, opiskeluaikoina kun siellä matkustelin, katselin haikeana munuaisruokia, kun niihin ei ollut varaa. Hinta oli vähintään nelinkertainen sisäfileeseen verrattuna. No, koti-Suomessa otin vahingon takaisin, hain kissanruokatiskiltä possun munuaisia viidellä mummulla kilo, ja tein aaah ihania kiinalaisia herkkuja. Ja ihmettelin, miten kummallinen maa Suomi on.

#187
09.05.2006 12:07

Tämä nyt menee itse threadin aiheen suhteen osittain sivuraiteille, mutta menköön.

"Minusta liha on oikein hyvää ja ravitsevaa ruokaa"

Kyllä, oikein käytettynä, monipuolisuutta unohtamatta, kuten mikä tahansa muukin ruoka-aineryhmä. :D

Kuten Luumu sanoi, "tilastotietojen valossa tingimme liha- ja hevitiskillä, ei siinä sen kummempaa mutuilua ole. Kalaa onneksi syömme hyvin"

Ymmärtääkseni yritin tuota, myös sinulle MC, tarkentaa tuossa aiemmin, sortumatta mutuiluun. Korostin, etten puutu itse rasvadebattiin ja se oikeus ja vapaus minullekin suotakoon. Rivien välistä sinun ei tarvitse lukea yhtään mitään, kuten sanoin, valotin kulutustottumuksiamme tilastojen valossa Vitoskassan näppituntuman(joka tässä tapauksessa oli oikea) sijaan ja vielä tärkeämpänä, sen tueksi. Mitä kalan kulutukseen vielä tulee, on se Suomessa varsin hyvällä tasolla. Olemme EU:n kolmanneksi eniten kalaa syövä kansa. Tosin, kotimainen kala on paljolti vaihtunut tuontikalaksi ja kalatuotteiksi. Ts. kalafileiden riittävän syönnin olennaisuutta ei kai koskaan voi korostaa liiaksi.

Mitä lihan terveellisyyteen tulee, lihavalmisteiden ja mm. tiettyjen syöpien riskeissä punaisen ns. lean meat:n sijaan prosessoidut lihatuotteet voisivat olla keskeisimpiä riskitekijöitä, valmistustavoilla lienee myös vaikutusta. Tarkennetaan nyt kuitenkin, että eipä tuo todistustaakka vielä anna sijaa muodostaa mitään yleispäteviä keinoja ehkäisyyn tai edistämiseen valmistustapojenkaan suhteen. Tuolla prosessoinnilla sitä paitsi tarkoitetaan useimmiten jotakin tavallisesta poikkeavaa valmistustapaa, esimerkiksi liiallista kuumennusta tai grillaamista - ei suoranaisesti esimerkiksi perinteisiä teollisia lihavalmisteita.

Tätä suhteellisen ristiriitaista todistustaakkaa lienee usein tulkittu lihaa vastustavalta rintamalta turhankin kärkkäästi. On myös esitetty näkemyksiä siitä, että korkean lihapitoisuuden ruokavalio ja sen yhteys syöpäriskiin olisi yhteydessä näiden ryhmien muihin elintapa- ja ruokailutekijöihin, kuten suhteellisen vähäiseen aktiivisuustasoon, tupakointiin, alkoholinkäyttöön, kasvisten ja hedelmien kulutukseen, energiansaantiin ja ruoan laatukriteereihin ylipäätään. Kun paksusuolensyöpäkin on multifaktorinen riskitekijöidensä suhteen, kääntyy todistustaakka helpoiten siihen suuntaan, että (runsas)lihansyönti saattaa toisinaan toimia yleismittarina muille epäedullisille elämäntapatekijöille, aivan kuten aiemmin täälläkin puhuttu kuitu helppona tutkimusparametrinä kasvikunnan tuotteiden suotuisille vaikutuksille. Lyhyesti, kohtuullisilla lihansyöntimäärillä lienee vähäinen tai olematon yhteys riskiin.

Tämänhetkinen data näyttää siltä, että ruokavalio, jossa keskeiset ruokavalion laatukriteerit eivät täyty, yhdistettynä ylipainoon keskivartalolihavuuteen, vähäiseen aktiivisuustasoon ja muihin elämäntapatekijöihin, on omiaan edistämään tämänkin sairauden riskiä. Siis, monella eri elintapatekijöillä on oma merkityksensä, perimää unohtamatta. Näiden tekijöiden yksittäis- ja yhteisvaikutusten selvittämisessä riittäneekin syöpätutkijoilla työtä vielä pitkäksi aikaa.
Tuloksia odotellessa lienee viisainta pyrkiä monipuolisen ruokavalion koostamiseen, yksittäisten ruoka-aineiden käyttömäärien tuijottamisen, kuten esim. mainitun lihan, sijaan.

Eli, liikumme jälleen laatukriteeriajattelun puolella absoluuttisten määrien tai vastakkainasettelujen sijaan. Näin kahvifanaatikkona Puzzlerin sulosoinnut laatuajattelusta myös nautinnollisten kahvihetkien osalta lämmittää erityisesti. ;)

Mikäli MC tartuit vihjailukorttiin tuon lihan syöntimääristä turistessani, voisin tarkentaa sen verran, että niin käyttökelpoinen ja suotuisa ruoka-aine kun tuo liha kaikessa laajassa tuoteskaalassaan onkin, on minulla henkilökohtainen oikeus pohtia lihan kulutuksen maailmanlaajuista kasvua eettisestä näkökulmasta(ottamatta kantaa silloin mitenkään sen ravitsemukselliseen arvoon). Sen enempää sinun leimaavan minua silloin, tai ketään muutakaan ituhipiksi saati miksikään muuksikaan.

Yleisellä tasolla täytyy todeta, että on mielestäni varsin hatunnoston arvoista, että samat ahertajat jaksavat täälläkin pohtia vuodesta toiseen ravitsemusaiheita, usein jopa niitä toistuvia. Mä en kuitenkaan usko, MC, että esimerkiksi tuon suuntainen ituhippi-asenteesi nostaa tätäkään palstaa yhtään sieltä syvästä suosta, jossa ollaan mielestäni oltu jo vähintäänkin toista vuotta. Siinä kohtaa olet oikeassa, jota itsekin olen täällä useasti painottanut, vaikka sitten rivien välistä, että mikäli ei itse aiheesta ole rakentavaa sanottavaa, lienee parempi olla sanomatta mitään. Tässä voin nyt sitten pienessä päässäni miettiä, olisiko esim. itse ollut parempi olla sanomatta mitään.

#188
09.05.2006 13:42

Täällähän on ihan mieletön keskustelu käynnissä!

Hyvä Jason, mustakin tuntuu välillä, että "puhuminen on hopeeta, vaikeneminen kultaa"...

Mä totean vaan lyhyesti näin ulkosuomalaisena: suomalaiset elintarvikkeet kunniaan! Maitohyllyn tai lihatiskin ääressä Suomessa vieraillessani oon kuin lapsi karkkikaupassa!

Mikä valinnanmahdollisuus! Mikä hygieniataso! Mikä raikkaus ja monipuolisuus! Noh, oma maa mansikka vaiko sittenkin mustikka... onhan toki huonojakin esimerkkejä.

Perinneruoista vielä: Jos ja kun mulle tulee vieraita Suomesta, on tuliaispussissa aina veri- ja pinaattilettuja, MAKSALAATIKKOA, erilaisia hiutaleita, karjalanpiirakoita, juustoleipää, jälkiuunileipää...

En mäkään näitä tuotteita ehkä Suomessa muinoin niin himoinnu, mutta täällä maailmalla niitä kaipaa. Kuten myös mämmiä (mulla on sitä pari tuokkosta pakkasessa...)

Ja myönnetään: ex-vegenä ja ikuisena ituhippinä (ainakin aatteellisesti) kyllä lihan syönti(ni) välillä kaduttaa.

#189
09.05.2006 14:16

Oma maa mansikka, muu maa mango!

Lihan tuottamisen eettiset näkökulmat ovat Suomessa melko ongelmattomat, tai olisivat jos niin haluttaisiin. Pelkästään pajukkoa pukkaa niin paljon, että lampaanlihaksi muutettuna sillä ruokkisi tätä väestöä pitkään.

Laitoskeittiöiden jätteet pitäsi syöttää sioille kuten ennen tehtiin, näin sianlihan rasvahappoprofiilikin palutuisi vanhalle hyvälle tasolleen. Viljapossu on älytön.

Naudan taas kuuluu syödä heinää, ei viljaa. Sitäkin meillä riittää ja lisätä voisi.

Järviemme särkiä kutsutaan roskakalaksi, sitäkin riittäisi miljoonia tonneja. Väittävät särkisäilykkeitä jopa herkullisiksi.

Hirviä on metsissääme tällä hetkellä liikaa, aiheuttavat kuolonkolareita ja vammautumisia maanteillä. Kaatoa voisi lisätä.

Lihan ja ylipäättään proteiinin lähteitä pitäisi monipuolistaa. Kunnollista tofua (nykyinen suomalainen on hapanta ja törkeän hintaista), muitakin lintuja kuin iänikuista broileria, kanamunat yleiseen tietoisuuteen terveellisenä elintarvikkeena. Rahkat ja raejuustot osaamme jo, mutta äyriäisissä ja nilviäisissä olisi parantamisen varaa. (Esim. eteläsuomalaisia puutarhoja kiusaava lehtokotilo olisi syötävä. )

Ruokkisimme helposti tuplaväestön nykyiseen nähden.

Ja kaiken lisäksi globaalilla tasolla maailmassa ei ole nytkään pulaa elintarvikkeista. Nälkä johtuu köyhyydestä, ei elintarvikepulasta tai viljelymaan riittämättömyydestä, vaikka päinvastaista vieläkin näkee väitettävän.

Sitä viljelymaata sitä paitsi voisi ohjata elintarviketuotantoon muullakin tavoin kuin kasvissyönnillä, koska viljelymaasta melko pieni osa menee elintarviketuotantoon. Ennenmuuta tupakoimattomuudella (tupakan kasvatus ja kuivatus), turhien muotivaatteiden ostoboikotilla (puuvilla ja väriaineet vievät erittäin paljon viljelymaata), sillä että juodaan yksi kuppi sitä hyvää kahvia kymmenen halpiskahvikupin sijaan, vältetään olutta ja huumeita, jne. (Suomenkin peltopinta-alasta oluentuotantoon menevä ohra kattaa yllättävän suuren osan.) Kaikki nämä ovat vähintään yhtä "turhia" kuin liha!


-----

Yksi naurettavimmista uskomuksista ravitsemuksessa on, että lihan ja kasvisten syöminen olisivat jotenkin toisensa poissulkevia.

terveisin lihaa mutta myös kunnollista, tuoretta tofua rakastava ituhippi.

#190
09.05.2006 14:27

Ptruu, Jasukka, Ptruu. Tarkoitus oli vain tökkiä ja kutitella sen verran sormella kylkiluiden välistä, että saadaan irti vähän perusteellisempaa kommenttia.

Noista tilastoista nyt ei näytetä pääsevän sen pidemmälle. Tilastot sanovat, että suomessa syödään melko vähän lihaa ja kasviksia ja paljon maitotuotteita. Miten tuo sitten vaikuttaa terveyteen on aika lailla hämärän peitossa. Ainakaan minä en tuolta löydä todisteita sille, että eläinrasva tai tyydyttynyt rasva olisi elimistölle haitallista.

Mitenkäs muuten tuo maitotuotteiden kulutus mitataan? Kilo rasvatonta maitoa ja kilo juustoa on aika lailla eri asia. Ja kun Suomessa käsittääkseni juodaan maitoa varsin paljon verrattuna muihin Euroopan maihin, niin ehkäpä tuo meidän maitotuotteiden kulutuksemme ravintosisältöä ajatellen ei loppujen lopuksi olekaan niin kovin suurta?


Ituhippi-juttua ei muuten sitten ollut tarkoitettu tosikoille. Itse kyllä tykkään syödä ituja ja kuunnella hippimusaa. ;-) En välttämättä kuitenkaan samanaikaisesti. /miettii/

#191
09.05.2006 16:28

"Järviemme särkiä kutsutaan roskakalaksi, sitäkin riittäisi miljoonia tonneja."

Tuossa nyt on taitaa olla nollia "hiukan" liikaa. Suomen järvissä on wikipedian mukaan vettä 230*10^9 m^3. Jos jokaisessa metrin korkuisessa ja hehtaarin kokoisessa vesiviipaleessa olisi yksi särki (~100 g) niin niitä olisi siis yhteensä Suomen järvissä 230*10^5 kpl eli 2 300 000 kg eli 2 300 tonnia. Ja tuo yksi särki 100x100x1 m alueellakin on uskoakseni yläkanttiin aika paljon.

Joku kellä on laskin lähettyvillä korjannee mikäli laskin päässäni väärin.

Eihän tämä kauheesti liity aiheeseen, mutta tuntui vain niin uskomattomalta tuo "miljoonia tonneja", että täytyi hetki miettiä :D

#192
09.05.2006 17:14

OT; tähän minulla on toki hatara näppituntuma, mutta yhdestä pikkuisesta rehevöityneestä pruntista niitä vesistön hoidon yhteydessä nostettiin Vihdissä käsittämättömiä määriä, joten metrin korkeuiseen hehtaariin vettä särkiä mahtuu muutama nolla lisää.

#193
09.05.2006 17:39

Niin, tuota ranskalaisten rakastamaa rasvamaksaa tuotetaan siis pakkosyöttämällä ankkoja (n. 96% linnuista) ja hanhia (loput) niiden kurkkuihin työnnetyillä metalliputkilla, niin usein ja suurilla määrillä (lähinnä maissia), että niiden maksat laajenevat luonnottoman suuriksi ja rasvoittuvat järkyttävään kuntoon. (Ihmisellä rasvamaksa voi kehittyä paitsi ylipainon myötä, myös mm. liiallisesta alkoholista, ja johtaa helposti vakavampiin maksasairauksiin kuten kirroosiin).

"Mutta onko tavallisen häkkikanan elämä sen parempaa?" (kysyi Luumu)

Jaaha. Juuri tällaisilla pää pensaaseen -kysymyksillähän linnunmaksayrittäjät sitä yrittävät puolustella. Että jos sen tuotanto kielletään, sittenhän pitäisi kieltää kaikki muukin eläimille kärsimystä aiheuttava lihantuotanto. Ettei se sen julmempaa ole kuin vaikka nyt juuri kanojen kasvatus häkeissä. Että mitä te meitä syytätte, samanlaisia kaikki muutkin, ja mitä siitä muka tulee jos lähdetään kaikki kieltämään?! Ynnä muuta pateettista.

Ei toki pidä vähätellä häkkikanojen ja muidenkaan tuotantoeläinten kärsimyksiä (itse en tietenkään koskaan osta muita kuin vapaiden kanojen munia, ja toivon totta kai, että myös kanojen häkkikasvatus lopetetaan kokonaan), mutta kyllä tuo ankan/hanhenmaksan tuotanto on NIIN törkeää kidutusta, että siitä jos mistä pitäisi aloittaa.

Monissa maissa se onneksi onkin laitonta - mm. Suomessa ja lähes kaikissa muissakin EU-maissa. Kaliforniassa jopa ankan/hanhenmaksan hallussapito on rikos, ja viikko sitten oli täällä uutisissa, että Chicagon kaupunki kielsi sen myynnin kaikissa ravintoloissa ja myymälöissä 500$ sakon uhalla.

Kyllähän Ranskassakin paljon vastustusta on, ja muiden paitsi julmuuden vähättelijöiden mielestä jo olemassaolevien, sekä kansallisten että EU:n yhteisten eläinsuojelulakien vastaista, mutta asia on samantapainen hankala kiistakapula kuin espanjalaisten härkätaisteluperinne.

Lisätietoa (tässä tapauksessa peittelemättömän puolueellista ;-)) esim. tuolta, myös englanniksi: http://stopgavage.com/

#194
09.05.2006 17:50

"Lihan tuottamisen eettiset näkökulmat ovat Suomessa melko ongelmattomat, tai olisivat jos niin haluttaisiin."

Suomessa tosiaan noin lienee, painotus sanalla melko. Parantamisen varaa toki kaikkialla. Juuri äsken sattui sopivasti silmääni uutisjuttu:

HS.fi 9.5.06: Lihatiloja tarkastetaan vähän resurssien puutteessa

"Eläinsuojelun säännösten noudattamista valvotaan tiloilla rutiinitarkastuksissa harvakseltaan. Vuosittain pistokokeisiin osuu vain kaksi prosenttia vasikka- ja sikatiloista. Munatiloista ja turkistarhoista joka kymmenes syynätään. Kohteeksi joutuvat tilat arvotaan. Lampaitten, lehmien, kalkkunoiden ja broilereiden oloja ei valvota toistaiseksi. Valvonnan harvatahtisuus johtuu tarkastuksia tekevien eläinlääkärien vähyydestä.

Vuonna 2004 epäkohtia huomattiin rutiinitarkastuksissa 32 prosentilla tarkastetuista vasikkatiloista ja 17 prosentilla sikatiloista. Yhdessäkään tapauksessa eläimiä ei tarvinnut ottaa huostaan tai lopettaa. Vasikat elivät kytkettyinä tai liian ahtaasti. Vettä ei ollut aina tarjolla. Sikatilojen ongelmat liittyivät puhtauteen, ahtauteen ja virikkeiden puutteeseen. Tiloilla käydään rutiinitarkastusten lisäksi aina, kun joku epäilee eläinsuojelurikkomusta."

(Hinta & Laatu -sivut kertovat keskiviikkona, kuinka hyvän elämän lautasellemme päätynyt liha on viettänyt.)

Lukekaahan siis Hesarinne huomennakin!

#195
09.05.2006 19:28

"OT; tähän minulla on toki hatara näppituntuma, mutta yhdestä pikkuisesta rehevöityneestä pruntista niitä vesistön hoidon yhteydessä nostettiin Vihdissä käsittämättömiä määriä, joten metrin korkeuiseen hehtaariin vettä särkiä mahtuu muutama nolla lisää."

Jotta päästäisiin "miljooniin tonneihin" pitäisi 100x100x1 m viipaleessa olla tuhansia särkiä (100 g/kpl). Tämä nyt on jo mielestäni aivan selkeästi paikkansa pitämätöntä. Pienissä lammissa toki voidaan päästä suhteellisen lähelle, mutta isommissa järvissä ei varmasti lähellekään. Metrin korkea hehtaari on kuitenkin mitätön siivu järvellä...

Jos sinulla on jokin jäätävä linkki heittää Suomen särkikannasta niin tutustun asiaan mielelläni lisää :D

NON-OT: Kananmunat on hyviä! Nimim. Pari päivässä...

#196
10.05.2006 11:58

Ihan tavallinen broilerin maksa on myöskin erinomaista.

#197
10.05.2006 12:14

Koko Suomen särkikantaa en äkkiseltään löytänyt, mutta tyypillisissä Etelä-Suomen järvissä se näyttäisi pyörivän siinä 20-40 000 kpl/ha.

http://www.mvtt.fi/Vesitalous/arkisto/2002/062002/jukkruuh.pdf

#198
10.05.2006 12:20

Mutta sen verran pikkuinen kala se on, että hehtaarilla painoa kertyy tyypillisesti muutamasta kymmenestä vajaaseen pariin sataan kiloon.

#199
10.05.2006 13:05

Kiitos linkistä! Tuosta pikaisesi katsomalla keskiarvo särkitiheydelle voisi olla ~80 kg/ha, eli sen mukaan koko Suomen särkikanta olisi ~1,9 miljoonaa tonnia. Eli kyllä sinä yllättävän lähellä olit - myönnetään.

Joskin tuossa tutkimuksessa mukana olleet järvet olivat suht pieniä (16-2910 ha) ja rehevöityneitä, joten tuo luku lienee varmasti yläkanttiin aika paljon, sillä tuskin missään isoilla järvillä tuollaisiin tiheyksiin päästään...

#200
10.05.2006 13:48

Juu, happamoituvissa vesistöissä tilanne on toinen. Mutta pääpointti tässä siis oli, että eläinproteiinia riittää eri muodoissa vaikka muille jakaa, ja lisääkin sitä saisi samalla jopa ympäristökuormaa vähentämällä. Vielä eettisyyttä eläinten kohteluun, niin argumentit proteiinin eettisyydestä alkavat olla siinä.

Mitenkään kasviperäistä proteiinia väheksymättä, siksi tuo tofukin kulkee mukana.

#201
10.05.2006 16:45

Tuli mieleeni, kun luumu totesi, että ruokalistalla sais olla muutakin kuin "sitä iänikuista broileria", että uutisoitiinko Suomessa jossain vaiheessa talvea vissiin enlantilaisesta seniorista, joka on julkaissut ns. roadkill keittokirjan?

Tyyppi harrastaa eläimien täyttämistä ja käyttää tähän tienvarsilta löytämiään raatoja. Ennen täyttöä hän tietysti nylkee elukat, mutta pistelee myös poskeensa niitten lihat! En löytänyt linkkiä, mutta wikipedia tietää jotain yleistä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Roadkill

Äijän ruokalistalta löytyy myös kulinaristsia elämyksiä kuten metsäkaurista ja villisikaa, mutta myös eksoottisempaa kamaa kuten näätää, hilleriä ja vaikka mitä vesirottaa.

Eettisesti ja hygienisesti epäilyttävää(kö)? Enpä tiedä, häkkikanoilla on varmasti kurjemmat oltavat kuin vapaalla riistalla, ja ukko kertoi käyttävänsä vain "vastakaatunutta" riistaa. Miksi heittää hyvää lihaa poiskaan?

Mut hlö. koht. tarvis kyllä varmaan olla melko nälässä, että moiseen ryhtyisin...

Mitäs meinaatte?

#202
10.05.2006 17:25

Ajatus hiukan tökkii fiilistasolla, vaikka hommahan on täysin rationaalista. Jos saisi kokeiltua, ehkä sitä pääsisi ennakkoluuloistaan yli, mene ja tiedä. Toistaiseksi ei ole tullut montaa raatoa vastaan, eikä moottoritiellä oikein passaa pysähtyäkään.

Onhan itseasiassa hygieenisempää korjata talteen käsiteltäväksi kuin jättää pilaantumaan.

Itseasiassa isäni kerran otti matkaan hyväkuntoisen jäniksenraadon, sitkeää oli, ehkä se olisi pitänyt riiputtaa ennen kypsennystä. Ehkäpä keittokirjastoni kaipaa sittenkin täydennystä! :-D

#203
10.05.2006 18:17

Niin no joo. Jos raato häiritsee esteettistä silmää, sen voi (ja pitää!!11 Mopoilijat kualee niihin!) siirtää tien sivuun, jossa varikset, leopardit, mäyrät ja muut piiperöt huolehtivat loppukäsittelystä.

Aika hapiaan kuitenkin tuppaapi tuollainen ruho pilaantumaan, kun verta ei ole laskettu pihalle eikä sisuskaluillekaan tehty mitään yliajoa kummempaa. Eipä silti, en söisi tieltä löytämääni sisäfilettäkään. Olen nirso. Ruuansulatukselleni paikalliset etniset ruokalat ovat jo ihan tarpeeksi suuri hygieeninen haaste.

#204
11.05.2006 00:59

Ranskassa en ole huomannut roadkill-ruuasta puhuttavan, enkä oikein usko, että ajatuksesta innostuisivat kuin korkeintaan humoristit irvailutarkoituksessa... varsinkin kun mainitsemasi teoksen takana on juuri englantilainen heppu. Brittien ns. ruokakulttuurihan on täkäläisille ehtymätön kestovitsi. :-) Saksasta taas uutisiin on päässyt täällä viimeeksi se kannibaalimies...

"Mä totean vaan lyhyesti näin ulkosuomalaisena: suomalaiset elintarvikkeet kunniaan! Maitohyllyn tai lihatiskin ääressä Suomessa vieraillessani oon kuin lapsi karkkikaupassa!"

Minuakin ihastuttavat suomalaiset maitotuotevalikoimat, joskaan valittamista ei ole ranskalaisissakaan. Ainoa mitä joskus kaipaan on suomalaistyyppinen rasvaton tai hyvin vähärasvainen, ihanan tiivisrakeinen raejuusto. Täältä olen löytänyt vain sellaista kermaisempaa, rahkamaisempaa raejuustomössöä. Mites muuten Saksassa?

Suomesta roudattavien ruokatarvikkeiden listassasi mainitsit myös erilaiset hiutaleet. Minäkin "tilasin" joskus vieraiden mukana salmiakin lisäksi mm. ruishiutaleita - ennen kuin löysin oikeat erikoiskaupat, joista niitä saa Pariisissakin. Turkinpippurit ihan aitona tuontitavarana (ruotsalaisputiikeista!), hiutaleet ja leseet täkäläistä luomuviljaa (tietyistä luomutuoteliikkeistä). Tavallisista marketeista täällä ei saa kuin korkeintaan kaurahiutaleita, nekin siellä myslihyllyn kauimmaisessa nurkassa vähän kuin erikoisuutena. Suomessa tulee sitten aina oikein hämmästeltyä sitä erilaisten hiutale-, lese-, jauho-, talkkuna-, pikapuuroainessekoitus- ym. pakettien määrää pienimmässäkin kyläkaupassa...
Samoin kuin karkkihyllyjen laajuutta: ei kyllä voi kuin päivitellä, miten valtavat määrät makeisia nykysuomalaiset ilmeisesti kuluttavatkaan. :-o Täällä on laajat suklaavalikoimat, mutta muita varsinkaan teollisia karkkeja tarjolla huomattavasti vähemmän. Eivät useimmat ranskalaiset vanhemmat halua lapsilleenkaan moista roskaa syöttää. Perinteisiä käsintehtyjä sokeriherkkuja kyllä arvostetaan ja konditorioista ostetaan, ja sitä Nutellaa tietenkin. :-)

Pellavaöljyn myynti taas on Ranskassa peräti kielletty, määriteltynä liian herkästi härskiintyväksi, joten olen tuonut Suomesta tai Belgiasta.

#205
11.05.2006 08:49

Mainitsit broilerinmaksan.
Lapsuudestani muistan taviskaupoissa myydyn broilerinmaksamakkaran jota olen nyt huonolla menestyksellä koittanut metsästää.
Onko vinkkejä?

#206
11.05.2006 09:54

Broilerinmaksamakkarasta en tiedä, mutta Antti Heikkilän 'Köyhän miehen hanhenmaksa' on lyömätön:

Silputtua salottisipulia kuullotetaan voissa, perään kokonaiset tai maun mukaan paloitellut broilerinmaksat, ruskistetaan maun mukaan joko sisältä rosaksi tai läpikypsäksi, maustetaan hyvällä merisuolalla (esim. Maldon) ja vastajauhetulla valkopippurilla.

Yksinkertaista ja niin hyvää!

Mielenkiintoinen tuo Ranskan kanta pellavaöljyyn. Se todellakin hapettuu helposti, siksipä juuri se on ollut vuosituhannet keskeinen maalin raaka-aine. Sitä voisi aidosti kutsua kovaksi rasvaksi! Venäjällä sitä on käytetty paastoaikana, kun voi oli kielletty, mutta sen maku oli aivan mieto toisin kuin Suomessa myytävän. Mahdollisesti se oli ensin kypsennetty ja sitten tuorepuristettu hapettumisen välttämiseksi.

Suomessa myytävää pullotettua pellavaöljyä en pidä elintarvikkeena minäkään. Leikkuulautojen pintakäsittelyyn sopinee.

#207
11.05.2006 10:18

"Ainoa mitä joskus kaipaan on suomalaistyyppinen rasvaton tai hyvin vähärasvainen, ihanan tiivisrakeinen raejuusto. Täältä olen löytänyt vain sellaista kermaisempaa, rahkamaisempaa raejuustomössöä."

Hah, mun mielestä juuri tuo on se mikä tuppaa puuttmaan suomalaisista valikoimista, hyllyt kun pullottavat mauttomia kumiraikkuja. Ingmanilla on se hyvänmakuinen cottage cheese ja nykyään saa myös lidlistä sellaista rasvaisempaa, juurikin rahkamaista ja ehkä vähän normaali voimakkaammin hapatettua raejuustoa.

Ja kun nyt marisemaan päästiin, niin tilittäisinpä vielä maitotuotteisiin liittyen juustovalikoimasta. Vain harvat suomalaiset normijuustot (leivänpäällisistä jo aiemmin puhuttiinkin) oikeasti ovat niin maukkaita että niistä olisi paljon muuhun kuin hukutettavaksi rehukerroksen alle leivän päälle. Jo esim. ruotsalaisista löytyy paljon maukkaampia juustoja, jotka menevät hyvin myös sellaisenaan. Eipä silti, esim. aurajuustoa pidän yhtenä parhaista suomalaisjuustoista, ja onhan noissa höyläjuustoissakin pari ihan kelvollista tapausta.

Ja liha-aiheeseen vielä sen verran, että on todellakin suorastaan huvittavaa millaisena teurasjätteenä esim. sisäelimiä myydään. Ei silti, ihan kiva että esim. paistetulla maksalla voi herkutella huokeasti. Suurelle osalle esim. juuri maksa tuntuu uppoavan lähinnä muodoissa joissa se näyttää mahdollisimman vähän siltä itseltään. Tosin onhan maksamakkara hyvää (jos se on HK:n herkkua) ja maksalaatikkokin uppoaa, mutta välillä ihmettelen miksi sisäelinressukat joutuva huutelemaan hyllyssä ostajaansa. Tai ehkä hintalappuun pitäisi lätkäistä suoraan 30 €/kg, tämä kun tuntuu toimivan muunlaisessakin markkinoinnnissa menekinedistäjänä...

#208
11.05.2006 10:19

Ainiin, valitettavasti se hanhenmaksa vaan ON niin uskomattoman hyvää, ei mahda mitään. Juu, ei tule usein lähikaupasta osteltua.

#209
11.05.2006 10:44

Onko se väkisinsyöttäminen sitten niin tarpeellista? Vaikuttaako se oikeasti siihen maksan koostumukseen niin paljon ja eikö niitä sorsia saa muuten syömään tarpeeksi? Syöttäis niille perunaa ja leipää, sillähän nyt ainakin lihoo... /miettii/

#210
11.05.2006 10:48

Täytyy muuten vielä tuon Aurajuuston lisäksi mainita suomalaisista juustoista Valion Musta leima. Siinä on varsin maukas ja vertailukelpoinen juusto. Niitä harvoja suomalaisia juustoja, joita kehtaisi ulkomaisille vieraillekin tarjota.

"Silvio ja Francoise, ottakaa maukasta suomalaista edamia, mjitaah?" /kulmat/

#211
11.05.2006 11:14

Mustaleimaa meilläkin. Huoneenlämpöisenä maukasta jopa. Lidlin halpisedamit hakkaavat suomalaiset mennen tullen, noin lasten arkijuustona.

Suomalaisesta maitohyllystä puuttuu luomu täysmaito.

#212
11.05.2006 11:28

Mustaleimalle ääni! Uuh! Toinen! Kuinka saatoin unohtaa. Ja luomutäysmaito on vähän outo juttu myös, olen kuvitellut että lähimpänä luomua olisi loogisesti se mahdollisimman rasvainen maito. Rasvattomalta maidolta voisi minun puolelstani viedä luomu-sanan käyttöoikeuden pois.

Onneksi sentään turkkilaisia ja kreikkalaisia versioita kunnon jugurteista jo saa, Suomessa niitä ei ikinä ole tajuttu valmistaa.

#213
11.05.2006 11:28

"Ingmanilla on se hyvänmakuinen cottage cheese ja nykyään saa myös lidlistä sellaista rasvaisempaa, juurikin rahkamaista ja ehkä vähän normaali voimakkaammin hapatettua raejuustoa."

Mutta oi miksi, oi miksi sitä Ingmannin IHANAA cottage cheese'ä ei ole vähälaktoosisena /nyyh/! Jos olisi en varmaan muuta viitsisi syödäkään :P.

Jotenkin kuvittelisi, että sellaiset tuotteet, joissa laktoosin pilkkominen ei aiheuta mainittavia makumuutoksia olisi kaikkein järkevintä tehdä suosiolla vähälaktoosisina. Jostain nimittäin luin, että Suomessa on 1,3 miljoonaa laktoosi-intolerantikkoa... Eli en ole yksin.

#214
11.05.2006 11:29

Heh, sehän se vasta vekkulia onkin, että Suomi on SEKÄ mahtavan maidonkulutuksen ETTÄ laktoosi-intoleranssin maa...

#215
11.05.2006 11:37

Ja kummallisen moni alkaa sietää laktoosia, jos jättää viljan pois.

#216
11.05.2006 11:52

Ilmankos.

#217
11.05.2006 13:39

"Jotenkin kuvittelisi, että sellaiset tuotteet, joissa laktoosin pilkkominen ei aiheuta mainittavia makumuutoksia olisi kaikkein järkevintä tehdä suosiolla vähälaktoosisina."
Eri. Itse ainakin haluan nauttia maitotuotteeni mahdollisimman käsittelemättöminä. Lähes kaikki Hyla-tuotteet vaan maistuu pahemmalta kuin normaalituotteet.

#218
11.05.2006 14:45

Suomalaiset vaan poikkeavat geneettisesti muiden pohjoisten maitomaiden asukeista jostain syystä. Laktoosi-intoleranssihan on virallisesti sitä, että synnynnäisestä l. geneettisestä syystä laktaasientsyymi (eli se joka pilkkoo laktoosin glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka sitten imeytyvät verenkiertoon) vaan katoaa suolistosta about teini-iässä. Siis toki on olemassa muunlaistakin "maidon sietämättömyyttä", jonka syyt ovat sitten muualla, mutta yleensä laktoosi-intoleranssi tarkoittaa juuri tätä laktaasientsyymin katoamista aikuisiän kynnyksellä, mikä btw on biologinen normi ihmiskunnassa.

Pohjoisilla karjatalouskansoille (Skandinavian maat, Saksa, Englanti, Hollanti ja niin eespäin) on rikastunut geneettinen poikkeama, jossa laktaasientsyymin tuotanto ei katoakaan aikuistuessa. Tämä rikastuminen johtunee siitä, että parhaiten maitotaloustuotteita hyödyntäneet yksilöt ovat selviytyneet paremmin kylmistä ja ravintoköyhistä talvista ja ovat lopulta muodostuneet vallitsevaksi väestönosaksi. Esim. Ruotsissa ja Tanskassa laktoosi-intoleranttien osuus on noin 1-4 % ja osuudet lisääntyvät eteläänpäin mennessä, kunnes esim. Italiassa luku on keskimäärin 50 % ja todellisuudessa Sisilian ja pohjoisimman Italian välillä on jo huima ero. Ja esimerkiksi jossain Thaimaassa tai vastaavassa Aasian maassa luku on jopa 95-100%.

Suomalaisten perimä poikkeaa muuten skandinaavien perimästä siten, että meikäläinen intoleranttiluku on niinkin korkea kuin 17%, mutta huomatkaa että saamelaisten keskuudessa se on noin 30% ja suomenruotsalaisten keskuudessa noin 9%. Ehkä meissä sittenkin on "vierasta verta", vaikka nykyään yritetään toisin väittää tai sitten ollaan vaan tultu hyvinkin jälkijunassa karjatalousasiassa. Enpäs tiedä.

Sitä vielä, että tämä mutaatiogeeni, joka pitää laktaasitoiminnan vireänä aikuisiälläkin, on vallitseva, eli laktoosi-intoleranttius on se peittyvä. Toisin sanoen, tullakseen intolerantiksi on lapsen saatava molemmilta vanhemmiltaan se normigeeni, ettei laktoosi enää pilkkoudu aikuisena.

Ja vielä sekin täytyy sanoa, että oireet ja entsyymin puute eivät aina ole synkassa. Itselläni on täydellinen laktaasin puutos, mutta oireilu siihen nähden aika vähäistä ja käytän paljon maitotuotteita, tosin hylaa enimmäkseen. Joillakin on jäljellä jonkin verran laktaasiaktiviteettia ja oireet hirveät vähäisestäkin laktoosista. Joten suoraan ei laktaasin puute korreloi oireisiin. Ja kuten alussa todettu, oireita voi saada vaikka laktaasi pelittäisikin. Ja happamat maitotuotteet pelittävät lähes kaikilla paremmin kuin tuoreet, koska maitohappobakteerit jo hajottavat laktoosia valmiiksi tuotteessa.

Sekavaa jorinaa, mutta koittakaa ymmärtää.

#219
11.05.2006 14:50

"Suomessa myytävää pullotettua pellavaöljyä en pidä elintarvikkeena minäkään. Leikkuulautojen pintakäsittelyyn sopinee."

No mutta Luumu, pellavansiemenöljyhän on tiettävästi kaikista kasviöljyistä paras omega-3:sen lähde. Maku on toki voimakkaampi ja erikoisempi kuin vaikka rypsin, mutta esim. puuroon sopii minusta mainiosti. Belgiasta olen ostanut sitä kalaöljyn tapaan kapseleissa, ehkäpä se niin säilyykin paremmin. (Kokonaisia pellavansiemeniä myydään toki Ranskassakin.)

Suomalaisista juustoista: yksi omia suosikkejani on myös leipäjuusto, sitäkään harvemmin ulkomailta löytää. Parhaimmillaan tietysti tuoreen lakkahillon kanssa eksoottisen kertakesäisen suorämmintäreissun palkintona... :-D
Ja Mustaleimalle ääni vielä täältäkin!

""Silvio ja Francoise, ottakaa maukasta suomalaista edamia, mjitaah?" /kulmat/"

Heh, no onneksi nyt siitä Italian pellestä ollaan viimein pääsemässä, tai joutuu ainakin väliaikaisesti taaemmaksi. François'n arvovalta taas on viimeisen vuoden aikana rapissut sellaista vauhtia, että saa nyt nähdä, pysyykö virassaan edes kautensa loppuun - tasan vuoden kuluttua viimeistään on joka tapauksessa eläkkeellä. Saapi sitten rauhassa keskittyä kiertämään maatalousnäyttelyitä yksityishenkilönä, niitä omia maailman parhaita juustoja ja lihatuotteita maistelemassa. Juuri tuossa hommassa hän on kyllä pressanvirassa kunnostautunut.

Sisäelimistä yhdyn AnnaMannan ja Luumun näkemyksiin sikäli, että onhan se tosiaan aika huvittavaa, miten monet ihmiset syövät kyllä vaikka maksamakkaraa yms. mutta nyrpistelevät kokonaisille maksapaloille. Siis ymmärrän, että sisäelimet ällöttävät (maksa nyt taitaa niistä helpoiten upota, mutta pidän hyvinkin luonnollisena reaktiona, jos maksankin kelpuuttavalla sydämen tai aivojen popsinta tekeekin tenän) - mutta olisihan se loogisempaa, että JOS kerran lihaa syö, niin miksei sitten niitäkin. Kun kerran eläimiä kuitenkin ruuaksi teurastetaan, niin käytettäköön sitten kaikki osat. (Minä puolestani kartan liivatettakin, tuota todellista teurasjätettä.)

"keiteliset asenteet lienevät amerikanisaatiota, sillä Euroopassa niitä on aina arvostettu -- Kiinassa sisäelimet ovat perinteisesti ruhon kallein osa"

(Tulkitsin tässä puhutun ihan vaan kielteisistä asenteista, vai lieneekö joku Keitele-niminen henkilö asiassa vaikuttanut...?) Amerikanisaatio, kiintoisa ajatus... mutta tuo on kyllä totta, että vanhan mantereen perinneruuissa ovat suuressa roolissa. Ja Kiinassa tosiaan osataan hyödyntää keittiössä ihan kaikki. Viimeeksi näkemässäni kiinalais-ranskalaisessa elokuvassa syötiin suurena herkkuna ankanräpylöitä. Kyllä kuvotti katsoa... :-p

#220
11.05.2006 14:58

...Siis tietenkin Jacquesin, ai hyvänen aika että voi minullakin huomiokyky lipsua! :-D Voinen kuitenkin panna tämän nyt sen piikkiin, että yöpöydälläni on juuri edellisen pressan François Mitterrandin aviottoman tyttären lapsuusmuistelmat. ;-)

#221
11.05.2006 15:04

Luultavasti kyseessä on nykymenon steriiliys, kuolevat ja sairaat vanhukset viedään pois silmistä, samoin eläinten kuolleet ruhot, joita entisaikaan roikkui lihakauppiaan putiikissa. Eläimistä tehdyt ruoat naamioidaan niin, että niistä katoaa se kuoleman fiilis, joka kenties sisäelimissä olisi enemmän läsnä kuin nuijitussa jauhelihapihvissä. Ehkä se on amerikanisaatiota sitten, sillä kyllä Suomessa perinteisesti on syöty arvostaen sisäelimiä. Mm. lehmän kieli oli yksi parhaimpia herkkuja, hyvin kiinteää ja napakkaa lihaa.

Ja monesti kyse on juuri totunnaisuudesta. Jostain meihin iskostuu se kulttuurinen traditio, että mitä voi syödä ja miten voi syödä. Kauhistelemme sitä, että jossain syödään koiria. Yhtä lailla jossain kauhistellaan sitä, että meillä syödään nautoja ja jopa hevosia. Sikakin on hyvin älykäs eläin, kelpaisi opetettavaksi lemmikiksi. Miksi hyönteissyönti on ällöä, kun äyriäisiä ja nilviäisiäkin syödään. Miksi katkaravun pyrstön voi siemaista suuhunsa, mutta ei vastaavaa toukkaa? Kaikki on aika suhteellista.

#222
11.05.2006 15:22

Niinpä.

Laktoosi-intoleranssista: Hapattaminen, homogenoimattomuus ja täysrasvaisuus näyttävät helpottavan maidon imeytymistä.

Huhu: Jostakin syystä Virossa l-intoleranssi oli lähes tuntematonta, kunnes Viro itsenäistyi. Itsenäistymisen jälkeen Valio möi vanhan meijerikalustonsa sinne. Nyt intoleranssi yleistyy nopeasti.

Miksi Ruotissa on vähemmän? Ruotsissa lapset juovat koulussa täysmaitoa.

Sitten on sekundaarinen laktoori-intoleranssi, jonka takana on suoliston heikko kunto jota maitosokeri rasittaa, pikemmin kuin laktaasin puutos. Hyvin yleinen diagnosoimattomilla keliaakikoilla, taisi olla 50 %.

Suurin osa aasialaisista intolerantteja? Jenkkilässä opiskelevista säännöllisimmin maitoa juovat aasialaistaustaiset. Arvostavat sitä, koska maito on Aasiassa kallista.

#223
11.05.2006 15:26

Kasviperäisiä omegoita öljymuodossa rasvafriikit nimenomaan välttävät, monityydyttymättömät tulee nauttia kokonaisina pähkinöinä ja siemeninä sekä kalasta, ei teollisesta pulloöljystä (puhumattakaan keinolevitteistä), joka lisää oksidatiivista stressiä ja altistaa sydäntaudeille. Oikein tai väärin, tiedä sitten.

#224
11.05.2006 15:44

Ihan vaan selvyyden vuoksi. Syön toki "oikeaa" maksaa. Pannulla paistettuna ehdoton.
Tosin ostan aina naudan, tai siis en ole koskaan tajunnut edes etsiä kaupasta broilerin maksaa ja siksi siitä maksamakkarasta olen niin kovin haaveillut.
Ei mennyt hukkaan tämäkään päivä vaan seuraavalla kauppareisuulla osaan katsella lihastiskiä uusin silmin.

#225
11.05.2006 16:40

Etelä-Suomessa broilerinmaksaa löytyy lähinnä pakastettuna, mikä ei ole tuoreen veroista. Helsingissä Hakaniemen hallissa on kuitenkin yksi lihatiski, joka on erikoistunut mm. broilerin maksoihin, sydämiin ja kivipiiroihin, perin kohtuullisella hinnalla.

#226
12.05.2006 00:39

YaYalta hyvä postaus, tuo "nykymenon steriiliys" jne. kuulostaa minunkin korvaani todennäköiseltä osasyyltä pohdittuun aiheeseen.

"monesti kyse on juuri totunnaisuudesta. Jostain meihin iskostuu se kulttuurinen traditio, että mitä voi syödä ja miten voi syödä."

Joo. Jännää, että vaikka monet kulttuuriset traditiot ja niistä seuraavat ennakkoluulot itselle vierasta ruokaa kohtaan voivat olla hirveän sitkeät, samalla silti toiset hyvinkin vanhat tavat ja käsitykset saatetaan nähdä jo seuraavassa sukupolvessa ihan toisessa valossa kuin edellisessä, kuten sisäelinkysymyksessä tuntuu länsimaissa käyneen.

Aika posketon tuo Luumun heittämä Viro-huhu. Vihjaillaanko siinä siis, että maan äkillinen laktoosinsietokyvyn romahdus olisi yhteydessä vanhaan suomalaiseen meijerikalustoon (suomalaisten itsenäisyyslahja sukukansalle: tartutimme laktoosi-intoleranssin!) - vai paremminkin vanhaan neuvostoliittolaiseen meijerikalustoon, joka sitä ennen suojeli myös Viron pientä neuvostokansaa äiti-Venäjän hellässä syleilyssä kaikelta pahalta länsimaiselta hapatukselta, mukaan lukien laktoosivammalta...? ;-D
"Kasviperäisiä omegoita öljymuodossa rasvafriikit nimenomaan välttävät -- Oikein tai väärin, tiedä sitten."

Huoh... niinpä, ota näistä sitten selvää...

#227
12.05.2006 09:01

"Suurin osa aasialaisista intolerantteja?"

Kyllä. Tai suurin osa maailman väestöstä. Harvoihin kulttuureihin maidon käyttö jatkuvasti aikuisiällä kuuluu.

Minua kiinnostaa kyllä tuo oireiden ja laktaasin puutteen epäsuhta. Jostain luin, että osalla laktaasinpuutteisista suolisto oppii sietämään maitoa siten, että laktoosi toimii ikäänkuin kuidun tavoin. Kyllähän kuitukin itseasiassa aiheuttaa aikamoisia mahavaivoja, jos sitä aletaan kovasti lisätä ruokavalioon, josta se on aiemmin puuttunut. Itse koen, että mullakin laktoosi toimii ikäänkuin kuituna, mahan toiminta on aina maitotuotteita käyttäen harvinaisen ongelmatonta, vaikka oikeaa kuitua tulee syötyä tällä hetkellä suosituksia huomattavasti vähemmän. Tietysti itselläkin on tietty raja, jonka ylittyessä menee maha sekaisin, mutta normaalisti pystyn kyllä syömään varsin paljon jopa ei-hylattuja tuotteita. Perusmaidon pitää olla hylaa, mutta jogurtit, kermat ja sen sellaiset, jopa jäätelö, menevät ongelmitta.

Olet varmaan oikeassa siinä, että rasvaisuus helpottaa oireita, sillä sehän hidastaa ruoan kulkua suolistossa ja oireet ovat sitä pahemmat mitä nopeammin laktoosipommi suolistoon päätyy. Ts. raskaamman ateriankin yhteydessä ei laktoosipommijälkiruokakaan tunnu missään. Itsellä on pahin vaikutus sillä, jos suht' tyhjään mahaan juo vaikka kahvit tavallisella maidolla, mutta hylana ei vaikuta.

Sitä en sitten kyllä tosiaan tiedä, että miksi jonkun suolisto tottuu laktoosiin suhtautuen siihen kuin kuituun ja toisten ei. Varmaan on suoliston bakteerikannalla joku syy tähän, sillä se pöhötys ja ilmavaivat mistä monet kärsivät johtunee kai etupäässä siitä, että mikrobit käyttävät hajoamatonta sokeria ravinnokseen ja kaasuja muodostuu. Itsestäni tiedän sen, että minulla tämä sieto pysyy hyvänä ja yllä siten, että käytän päivittäin maitotuotteita. Kerran tein jonkun lääkärin ehdotuksesta sen virheen, että jätin maitotuotteet kokonaan muutamaksi viikoksi ja ei meinannut elämästä tulla mitään sen jälkeen. Käsittämättömän pienikin rippunen laktoosia, jopa hylana, teki järkyttävät oireet. Kaikki klassiset intoleranttikaameudet iskivät päälle. Meni pitkään ennen kuin sain itseni siedätettyä takaisin ruotuun ja nyt on mennyt hyvin jo melkein kymmenen vuotta tuon jälkeen.

#228
12.05.2006 13:44

Sakulankin maitotiski on laajentunut viime vuosina, siitä kiitos kai jollekin fitness-aallolle. Perinteinen raejuusto on kermaisempaa, (kai 4% rasvaa) mutta nykyisin saa 0,8%:sta kamaa myös (Exquisa). Kovin rakeista / kumista sekään ei tosin ole...

Suurta herkkua täällä on mielestäni maustamaton maitorahka, jota saa myös runsasrasvaisena (4 ja 10 %). Mä kun en välitä kermasta, maistuu tuo rasvainen rahka tosi nannalle. En tiedä, onko se sitten sitä suomen kermaviiliä, maistuu kyllä vähän erille ja on protskupitoisempaa. Tavallista viiliä täällä ei tunneta, sitä kaipaan kovasti!

Hiutaleita toki saa jos jonkinlaisia Reformhausista, mutta apteekkihintaan! Luomuvalikoimat onneksi lisääntyvät vähitellen supermarketeissakin, mutta parhaat leipomotuotteet kyllä löytyy yhä Reformhauseissa toimivista leipomoliikkeistä - kaikki niin vollwertig että! Täysjyvää ja ilman liivatteita sun muita.

Snellmannin vähärasvaista maksapasteijaa on välillä ikävä!

#229
12.05.2006 17:07

Tämä Viron-huhu oli äitini kuuntelema ja minulle referoima radioesitelmä.

Maito ei kuulu paleoruokavalioon, mutta kuitenkin se lienee vähintään yhtä vanha ravinnon muoto kuin vilja ellei vanhempi, erilaisissa paimentolaiskulttuureissa pitkin Euraasiaa ja Afrikkaa, muistelen joidenkin amerikkalaispopulaatioidenkin käyttäneen laaman maitoa. Itä-Aasia lienee harvoja alueita maailmassa, jossa sitä ei ole käytetty säännöllisesti, sielläkin Tang-dynastian aikana Kiinassa sitä käytettiin, mutta myöhemmin sen käyttö hävisi / korvautui tofulla.

#230
14.05.2006 13:09

Hei Yaya, uskomatonta, mutta tottta, ainakin mun kohdalla tuo, mitä kirjoitit maidosta ja sen sietokyvystä.

Jos teen sen virheen, että siemaisen mieheni kupista aamulla maitokahvia tyhjään vatsaan, olen tuskissani takuulla koko aamupäivän.

Mennäviikolla taas söin ravintolassa salamipitsaa ja kermaperunonoita ja niiden päälle vielä pähkinäjäätelöä, eikä tuntunut missään.
Pelkäsin, että kuolen vatsanväänteisiin, mutta pelkoni olikin turha.

Jos olisin syönyt vielä vaikka ruisleipää, olisi tulos ehkä ollut toinen. Tiettyjen ruoka-aineiden yhdistelyä taitaa tosiaan kannattaa välttää.

Ja muuten, vuohen maito ja siitä tehty jogurtti ovat paremmin sulavia kuin perus lehmänmaito, maku tosin hiukka, noh, sanotaan nyt vaikka gewöhnungsbedürftig.

#231
16.05.2006 12:03

Luinpas jänskää lehteä lekurin odotushuoneessa, allekirjoittaneen referointi:

Laktoosi-intoleranssi, maitoallergia vai laktoosimalabsorptio? Kolmen täysin erilaisen oireyhtymän ainoa yhteinen nimittäjä on jonkinasteinen reagointi joillekin maitotuotteiden ainesosalle.

Useat suomalaiset kärsivät koko elämänsä laktoosimalabsorptiosta sitä koskaan edes huomaamatta.

[Ja miksi se oli jänskää:]

Laktoosimalabsorptio, toisin kuin laktoosi-intoleranssi, liittyy suomalaistutkimuksessa havaittuun geenimuutokseen. Suomalaisista 83 prosentilla laktaasientsyymi on aktiivinen, kun taas esimerkiksi italialaisista se on aktiivinen vain 33 prosentilla. Ruotsalaisilla aktiivisuusluku on peräti 99 prosenttia.

Luvut ovat selvästi korkeampia pohjoisessa elävällä, vaaleaihoisella väestöllä kuin esimerkiksi Euroopan eteläisemmissä osissa tai muualla maailman eteläisissä osissa. Poikkeuksen muodostavat eräät afrikkalaiset karjaa kasvattavat heimot.

Nykytutkimuksen valossa laktaasientsyymin korkeampi aktiivisuus liittyy juuri karjanhoitoon, jolla pohjoismaalaiset kansat alunperin lähes yksinomaan itsensä elättivät. Laktaasientsyymi antoi - ja antaa -niukoissa oloissa eläville kansoille lisääntymisedun, sillä maito on arvokas energian ja nesteen lähde. Lisäksi maidosta saatava kalsium vahvistaa luuston rakennetta ja vähentää luunmurtumia.

Laktaasientsyymin pysyvyys periytyy vallitsevana ominaisuutena.

Sen sijaan kysymys aikuistyypin hankitun laktaasipuutteen (jolloin laktaasiaktiviteetti on korkeampi kuin synnynnäisessä puutostilassa) ja laktoosi-intoleranssin liittymisestä toisiinsa on hyvin laaja ja monitahoinen asia. Siinä riittää edelleen paljon tutkittavaa. (/kippis/)

Laktoosimalabsorbtion havaitsemiseen liittyvä laktaasientsyymipitoisuus on voitu mitata suolen kudosnäytteistä jo vuodesta 1963 lähtien.

[Artikkelissa asiantuntijana dosentti (ja erikoislääkäri) Erkki Savilahti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.]

Herttilei, vastahan tässä oppi tavaamaan in-to-re-lan-ns-sin, pitääkö tässä vielä opetella mal-asp-optio?

#232
16.05.2006 16:22

Umppa-Lumppa,

Where´s the News Flash? :)

#233
16.05.2006 21:01

Anssi,

ketä yllättää ettet yllättynyt?

(Ihan välttis et ollut kohdeyleisö)

#234
18.05.2006 18:33

Tuo kuvattu malabsorptio eli imeytymättömyyshän on just sitä mitä yleensä ajatellaan laktoosi-intoleranssina. Sitähän niissä labrakokeissa testataan eli laktaasientsyymin aktiivisuutta ja jos sitä aktiivisuutta ei löydy, niin lekuri kertoo, että "sinulla on laktoosi-intoleranssi", mikä kyllä joskus hämmästyttää niitä, jotka ovat oireettomia/lähes oireettomia. Intoleranssihan on oireeseen viittaava sana eikä kuvaa mistä syystä maito ei sovi, jos tarkkoja ollaan, mutta jota on aika laajasti käytetty kuvaamaan juuri tuota malabsorptiota, jota myös alaktasiaksi on kutsuttu.

Ja tuo synnynnäinen laktaasin puute on harvinaisuus ja ihan oikeasti tauti. Ja usein laktaasin puute napsahtaa jonkinlaisena sekundäärijutskana esim. keliakiassa...

Laktoosi-intoleranssi tai sanotaan nyt laktoosimalabsorptio mahavaivoineen kaikkineen ei ole missään mielessä tauti vaan ominaisuus. Sehän suomalaisissa onkin aika hassua, että "laktoosi-intoleranssia" pidetään jonain sairautena, kun se kuitenkin on aika suuressa määrin vaan biologinen ominaisuus, jopa ihan normiksi asti ja laktoosia onnistuneesti aikuisena pilkkovat lipittelijät on niitä mutantteja :-P

"hyvin laaja ja monitahoinen asia. Siinä riittää edelleen paljon tutkittavaa."

Moniko nyt miettii "enkö mä siedä vai eikö mulla apsorppaa.../miettii/", mikä voi olla siinä mielessä ihan asiallinen kysymys, että ehkä asian tiedostaminen lopettaisi ne miljuunat luomumaidon tyrkytykset, kun laktoosi on kuitenkin se juttu 17%:lla suomalaisista. Kertakaikkisen riitatilanteen olen meidän äidinkin kanssa saanut aikaiseksi koittaessani selittää, että "vaikka Kukka-Maaria on sentään ihan perushoitajatasoinen ihminen ja varmasti tajuaa kaikki ravitsemuskuviot siksi todella hyvin, niin Kukka-Maarian kaikille laktoosi-interanteille suosittelema luomumaito saa minut riplaamaan ihan yhtä lailla kuin tavismaitokin, koska päläpälä", mikä tietysti tekee minut ikäväksi ihmiseksi, koska näin kyseenalaistan Kukka-Maarian aukottoman ammattitaidon ja turhanaikaisesti haastan riitaa asiasta, jossa olen väärässä.

Bravo ja kippis!


#235
18.05.2006 18:42

Palatakseni ketjun alkuperäiseen otsikkoon, eilen kuulin taas tämän legendaarisen "leipä ei lihota vaan ne päälliset" ja diabeetikon sanomana.

Siis hänen pointtinsa oli, että kandee syödä vain pelkkää leipää ja jättää kaikki päälliset pois, kun leipä vie nälänkin tosi hyvin ja ettei sitten liho niistä päällisistä.

Ihan hissukseen mainitsin, että yhdestä esim. neliönmallisesta hieman paahtoleipää isommasta täysjyväleivästä saat pienen aterian verran energiaa ja itselläni olisi sen jälkeen aika pian jo uusi hirmunälkä oven takana. Jos on päällisenä vaikka rehua, kinkkua ja juustoa, niiden kalorikkaus on alle sen leivän energian ja se nälkäkin pysyy pitempään otteessa.

Vastasi: "Niin no jos laittaa vaan pelkkiä kasviksia päälle niin on leipää kevyempää." Eikä suostunut uskomaan että pari kinkku ja/tai juustoziipaletta eivät olisi järkyttäviä energiapommeja /miettii/

Elämä on.

#236
19.05.2006 08:30

No niin, tässä teille huvittava uskomus ravinnosta, pistäkää paremmaksi:

Gummiboy kieltäytyy syömästä ranskiksia, koska ne on tehty ranskalaisista. Kyllä, siis niistä ihmisistä. Isot pojat tarhassa kerto.

#237
19.05.2006 08:36

Jaa juu, luin Yayan jutun vasta nyt. Tarkentava kommentti herra Savilahdelta: "Laktoosimalabsorbtiolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä maitoallergian tai edes laktoosi-intoleranssin kanssa. Kolmen täysin erilaisen oireyhtymän ainoa yhteinen nimittäjä on jonkinasteinen reagointi jollekin maitotuotteen ainesosalle."

#238
19.05.2006 09:02

No mitä herra Savilahden mukaan on sitten laktoosi-intoleranssi ja mistä se johtuu?

#239
19.05.2006 18:41

"pistäkää paremmaksi: Gummiboy kieltäytyy syömästä ranskiksia, koska ne on tehty ranskalaisista. Kyllä, siis niistä ihmisistä. Isot pojat tarhassa kerto."

Eeeeeh-heh-heh-hhen-pä taida pystyä... x-D Hulvatonta!!

Mutta tässä taas juttua leivästä, ns. valkoisen kokojyväleivän markkinoinnista Jenkeissä:
http://www.crisscross.com/us/news/25551/all

Tuossakin jutussa tuodaan minusta hyvin esiin juuri tottumuksen voima. Kun valtaosa amerikkalaisista on kasvanut aikuisiksi täysin kuiduttomalla valkoisella leivällä (tunnetuin merkki vielä nimeltään "Wonder Bread", kuinka ironista...), siitä ei haluttaisi sitten millään luopua. Useimmat kokevat kuulemma kokojyväleivän outona, jopa vastenmielisenä. Tähän pulmaan tarjotaan siis ratkaisuna "valkoista kokojyvävehnää". Leipää, joka näyttää, tuntuu ja ilmeisesti maistuukin perinteiseltä pullamössöleivältä, mutta on silti (erityisen hienoksi jauhettua) kokojyvää. Salaisuutena on eri vehnälajike: jutun mukaan perinteisesti on viljelty ns. punaista vehnää, jonka kuoressa oleva parkkihappo (tannic acid) antaa siitä tehdylle kokojyväleivälle kokojyväleivän maun - jota siis useimmat jenkit vierastavat. Uudemmassa ns. valkoisessa vehnässä taas parkkihappoa on vähemmän, joten jyvät voidaan jauhaa kuorineen maun juurikaan muuttumatta.

Kuulostaa toisaalta ihan positiiviselta, toisaalta taas jotenkin... huijaukselta, vaikkakin sinänsä hyvään tähtäävältä. Eräänlaista "tarkoitus pyhittää keinot" -toimintaa, jossa usutetaan ihmiset huijaamaan tietoisesti itse itseään ja makunystyröitään. Eikö kuitenkin parempi olisi, että yritettäisiin vaan sitkeästi totuttaa ihmiset ihan rehelliseen, kaikin puolin valkoisesta hötöstä erottuvaan kunnon kokojyväviljaan (jos sitä viljaa kerran on pakko syödä)? Tuossahan voi olla sellainenkin riski, että epärehelliset tyypit alkavat myydä tavallista valkeaa pullaleipää mukamas valkeasta kokojyvävehnästä tehtynä... jäkimmäisestä kun voi pyytää kaksinkertaisen hinnan, eivätkä tavalliset pulliaiset eroa kumminkaan huomaisi. Että mitenköhän tuotakin voidaan valvoa...?

Mutuilisin myös, että KUN sitä on kerran tottunut/totuttautunut kokojyväleipiin ja niiden makuun päässyt, tuskin kukaan haluaa enää valkoiseen höttöön palata. Rukiilla ja muutenkin kaikenlaisilla muilla paitsi vehnäleivällä kasvaneena kävisi noita jenkkiparkoja melkein sääliksi jos ollenkaan säälittelyyn taipuvainen olisin... Tottumushan asian selittää puolin ja toisin, mutta ihmetellä pitää silti: miten sitä voivatkin ihmisten makumieltymykset olla niin erilaiset!

#240
19.05.2006 21:30

"Mutuilisin myös, että KUN sitä on kerran tottunut/totuttautunut kokojyväleipiin ja niiden makuun päässyt, tuskin kukaan haluaa enää valkoiseen höttöön palata."

Ethän nyt vaan elä siinä luulossa että kokojyväleipä=kokojyväruisleipä.Eli kyllä sekaleipäkin voi olla kokjyväleipä.

Mä itse aina välillä kyllästyn rukiin makuun mutta onneksi hyvin varustetusta kaupasta löytyy kokojyvää sämpylästä lähtien.Jotkut pitävät leivän ostamisen ehtona että sen pitää sisältää kuitua esim.10%.Mä kuitenkin syön tarvitsemani kuidut tarvittessa muusta kuin leivästä.

#241
21.05.2006 11:48

Mielenkiintoista juttua Hesarissa. Brittitutkija oli lähtenyt etsimään sydäntaudin OIKEAA syytä...

#242
21.05.2006 15:20

Mulla on muutamia ranskalaisia kavereita, jotka eivät voi kuvittellakaan syövänsä täysjyväleipää, "kun se on niin raskasta". Ne ei meinanneet uskoa, kun mä varovaisesti sanoin, että energiaa taitaa olla patongissa yhtä lailla kuin jälkiuunileivässä. Ja croisantissa tuplasti. Ne totes mulle, että "Siis sä et oo varmaan koskaan syöny hyvää ranskalaiseta patonkia!" Hei Puzzler, onko se patonki niin hyvää kuin kaverini mainostavat?

Tottahan on, että täysjyvä, ja ennen kaikkea ruis täyttää, ja se on toki tottumattomalle vatsalle outoa ja epämiellyttävää. Mutta kun vatsa tottuu, on olo ihan ok ja mukavan kylläinen, ellei sitten oo keliaakikko.

Mun mies on myös tottunut jo lapsena syömään vain joko täysin valkoista tai hienoksi jauhettua (seka)leipää (syystä, sillä koko perhe on crohnin tautisia ja muita koliikkipotilaita), eikä voi ymmärtää mun himoa esim. Ylhäisten näkkileipään...

#243
21.05.2006 16:55

Hyvät eteläeuroppalaiset perinneleivät leivotaan valkoisista jauhoista taikinajuurella, ei hiivalla kuten suomalainen ranskanpulla. Myös parhaat pizzat Italiassa nostatetaan juurella. Silloin niihin saadaan todellakin taivaallinen maku.

#244
21.05.2006 21:50

"Ethän nyt vaan elä siinä luulossa että kokojyväleipä=kokojyväruisleipä.Eli kyllä sekaleipäkin voi olla kokjyväleipä."

:-D Jokepas osaa joskus olla nimensä veroinen vitsiniekka! Hyvä niin, aina kiva törmätä yksilöihin, jotka uskaltavat vaarantaa jopa oman fiksuustasonsa toisten silmissä... sellainen kysyy itsetuntoa. Tosin ei muuten ole omakaan nimimerkkini sattuman satoa, joten jääköön vaan edelleen arvoitukseksi, onko se Puzzler todella ihan naurettavan tyhmä vai muuten vaan naurettava, ja mikä sen tärähtäneisyysaste loppujen lopuksi on kun ei siitä selvää saa... Että koittakaa kestää, sinä myös joke.

Mari3: Kyllä HYVÄ patonki ON hyvää, ei voi kiistää. Laaja skaalahan laadussa valmistajasta riippuen on, mutta kyllä täällä onneksi varsin yleisesti halutaan todella pitää kiinni laadusta, TUOREUDESTA, ja samalla siitä hyvän ranskalaisen patongin ansaitusta maineesta.

Mitä parhaaseen patonkiin sitten vaaditaan? Vastaus: laadukkaiden raaka-aineiden ja juuri tuon Luumun mainitseman taikinajuuren ohella ennen muuta kärsivällisyyttä eli aikaa, rakkautta ja tervettä ammattiylpeyttä. Hyvää perinteistä leipätaikinaa vaivataan todella pitkään, millä on lopputulokseen isompi vaikutus kuin nopeutta korostavan nykykultuurin keskellä äkkiseltään uskoisikaan. Uunilla on tietenkin myös oma vaikutuksensa; maineikkaimpien leipureiden vanhat, ehkä isoisoisiltä perityt leivinuunit ovat syystäkin arvossaan. Ja silläkin uhalla, että menee hehkutukseni kohta huvittavankin imeläksi, täytyy sanoa että itse suorastaan herkistyn aina lukiessani tai nähdessäni tv:ssä henkilökuvia näistä ammattiaan rakastavista, isiensä perintöä vaalivista leipureista, jotka puhuvat leivästä ja sen valmistuksesta ja omasta leipäfilosofiastaan ah niin ihmeen kauniisti, ettei tulisi enää mieleenkään purnata hinnoistaan, olivat ne sitten kaksin- tai kolminkertaiset johonkin teolliseen liukuhihnaleipään verraten...

Niin, ja tokihan hyvää ranskalaista patonkia saa sen yleisimmän vehnäversion lisäksi moniviljaisena (jopa 7 viljan patonki) ja vaikka sitten millä sekoituksilla, seesaminsiemenillä tai ilman. "Wieniläispatongin" taikinassa taas on voita melkein kuin croissanteissa, mutta se nyt käsittääkseni lienee ranskalaisille lähinnä sunnuntaiherkkua, kuten ne voisarvetkin. Ja mitä niihin tulee, sama laatujuttu kuin leivissä, paitsi ehkä vielä suurempana: ero leipomon käsintehtyjen uunituoreiden croissantien ja marketin pahimmillaan muovipusseissa (!) myytävien halpojen teollisten croissantin irvikuvien välillä on, puuh, tähtitieteellinen!

Että näin. Tulihan varmasti tarpeeksi paatoksella tämäkin...? :-)

#245
21.05.2006 23:12

Erityisesti mari3:lle vielä linkkivinkki, jollet seurannut palstaa alkuvuodesta:
http://www.keho.net/keho?&m=keskustelu&part=read&cat=26&id=113183&start=0

Tuo oli keho.nettiä parhaimmillaan (kuten toki tämäkin ketju), keskustelu polveili aiheesta toiseen ja taas takaisin, ja infoa jaeteltiin kiitettävän paljon - itse opin sekä toisten postauksista että oma-aloitteisesti lisää tietoja etsiskelemällä yhtä sun toista. Nyt kun tässäkin tultiin taas leipiin, kannattaa vaikka kertauksen vuoksi lukea tuolta ainakin sivu 3, joka alkaa Jasonin tekstillä. Sivulla 4 taas puhuttiin enimmäkseen antioksidanteista, paljon kiinnostavia linkkejä.

#246
22.05.2006 00:48

...tosiaan mielenkiitosta jorinaa tuolla linkissäsi, Puzzler! Ja luumu: varmaan se kunnon taikinajuureen tehty leipä ois paremmin sulavaakin, vai? Mulle kun toi hiiva tuntuu tuottavan onkelmia...

#247
22.05.2006 13:27

Hidas nostattaminen juurella pilkkoo viljan haitta-aineita, joten varmasti suoraleivottua leipää terveellisempää ja suolistolle vähemmän ongelmallista.

#248
22.05.2006 13:41

Keskeinen laatutekijä on myös jauhojen tuoreus. Appiukkoni kotitalossa jauhettiin vain parin päivän leipomuksiin, nelipäiväiset jauhot syötettiin sioille, kun maku heikkeni olennaisesti.

#249
23.05.2006 09:15

Eli tämä koko viljasikajuttu onkin vain nirsojen maanviljelijöiden salajuoni! Lööppiainesta.

#250
23.05.2006 23:23

Miten niin maanviljelijöiden? Myös Sinäkin voit jauhaa itse omat jauhosi.
http://www.viljamylly.fi/osttiroler/index.html

#251
24.05.2006 02:53

Olipa hyvät jutut tuossa MC Aropupun linkissä! Tyylikin mukavan terävä, osuvasti esim. puhuttiin "puhdistetuista" elintarvikkeista kuolintarvikkeina...

Nippelitiedon ystävänä ilahduin myös mm. tästä infosta:
"Ravinteiden hävikki valkojauhoa tehtäessä: B1 vitamiinista (tiamiini) poistuu 97 %, B6-vitamiinista (pyridoksiini) 94 % ja B3 vitamiinista 88 %, kivennäis- ja hivenaineista pii poistuu 98 prosenttisesti, kromi vähenee 87 - 90 %, rauta ja sinkki 87 - 90 %, magnesium 80 - 90 %, mangaani lähes 90 %, kalium 77 - 80 %, kalsium 60 - 70 %, fosfori 75 - 80 % ja kuidut 70 - 80 %. Alkion poistamisen myötä E-vitamiini poistuu kokonaan."

Arvokkaalta kuulostavaa tietoa myös seuraavassa lainauksessa (väkisin hieman myyntipuheeltakin haiskahtaa, kun takana kerran on myllyjä kauppaava yritys, mutta silti - hätkähdytti):
"Varastoidut täysjyväjauhot ovat lähes arvottomia terveydelliseltä kannalta katsoen, koska luonnollinen E-vitamiini menetetään jauhatuspäivänä kokonaan, B-ryhmän vitamiinienkin määrä puoliintuu 2 - 3 viikossa."

Heräsi tuosta myös jatkokysymys, että mitenkäs sitten vehnänalkiot, pienentyykö niissäkin vitamiinien määrä noin äkkiä? Tarkistin omasta vehnänalkiopaketistani parasta ennen -päiväyksen, näytti olevan vuoden päässä pakkauspäivästä (niin kuin kai yleensä jauho- ja hiutalepaketeissakin, ellen väärin muista). Olen pitkään käyttänyt päivittäin joko niitä tai joskus vehnänalkioöljyä varsinkin E-vitamiinin takia, eikä minulla nyt koskaan yhdestä paketista ainakaan kovin moneksi kuukaudeksi riitä, mutta ovatko havittelemani vitamiinit siis joka tapauksessa mennyttä jo ennen kuin on paketti puolivälissäkään...?! Kumpaa muuten pidätte parempana valintana, venhänalkioita sellaisenaan vai öljynä?

#252
24.05.2006 03:26

Vielä yksi hieno sitaatti:
"-- se valkoinen mössö, jota virheellisesti kutsutaan vehnäjauhoksi. Alkuperäisen -- vehnänjyvän kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä ja muutamat lisäaineet, jotka siihen lisätään, tekevät siitä pikemmin maalin sideaineeksi kuin vatsaan sopivan tuotteen."

...Ja vaikken haluakaan esiintyä valkoisen vehnäleivän puolestapuhujana yhtään sen enempää kuin tämän sivun aiemmissa postauksissa kunnollisista perinneleivistä, jotka ovat se säännön vahvistava poikkeus, pakko mainita tuon maalin sideaineen ohella toinen käyttö, jossa höttöleipääkin voi arvostaa: vanhojen tummentuneiden maalausten puhdistamisessa! Suomessakin kuulemma esim. Tampereen tuomiokirkossa oleva Enckellin fresko on loistavin tuloksin puhdistettu ranskanleivällä. Tai kun ajattelee, millainen määrä pelkästään Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa on maalaustaiteen aarteita vuosisatojen ajalta, voisi ehkä noiden maiden valkoisen leivän kulutuksenkin nähdä pikkuisen entistä laajemmassa valossa... :-)

kirjaudu sisään jos haluat vastata