Artikkelit » » Energiaravintoaineet ja ravitsemuspolitiikka

Energiaravintoaineet ja ravitsemuspolitiikka

Energiaravintoaineet ja ravitsemuspolitiikka

"I literally called up my editor and said, "I just got off the phone with so-and-so, and he's [taken] credit for getting Americans to eat less eggs and less fat. This guy's one of the worst scientists I've ever talked to, and if he was involved in this, then there's a story there." -Gary Taubes
Science -lehden toimittaja

Varoitus: Tämä artikkeli sisältää ravitsemuspolitiisesti epäkorrektia (mutta tieteellisesti korrektia) informaatiota, joten sen lukeminen saattaa nostaa sekä systolista että diastolista verenpainetta vanhakantaisten ravitsemustietelijöiden keskuudessa.

Luin juuri mielenkiinnolla dos. Essi Sarkkisen erinomaisen katsausartikkelin pähkinöistä uusimasta Lääkärilehdestä (1). Sarkkinen mainitsee katsauksessaan, että runsaasti rasvaa sisältävät pähkinät ovat vaikuttaneet edullisesti mm. painonhallintaan ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Tästä huolimatta Sarkkisen artikkeli päättyy ravitsemuspoliittisesti korrektiin (mutta tieteellisesti kestämättömään) varoitukseen, jonka mukaan pähkinöitä ei kannata syödä ylenpalttisesti niiden runsaan rasvapitoisuuden vuoksi. Mitään yksittäistä elintarviketta ei tietenkään pidä syödä ylenpalttisesti, mutta em. tokaisu oli selvästi ristiriidassa artikkelin sisällön kanssa. Tiedekirjoittajien pitäisikin yrittää laittaa kaikki ennakkokäsitykset romukoppaan kirjoitusprosessin ajaksi ja puhua asioista vain ja ainostaan tieteellisten meriittien pohjalta. Valitettavasti monet ravitsemustutkijat yrittävät väkisellä saada kaikki artikkelit sopimaan ravitsemuspolittisesti korrektiin muottiin ("rasvat on pahasta, hiilarit on hyvästä, proteiinit..mitä ne on?").

Ravitsemuspolitiikka ovat tunnetusti pohjautunut rasvojen demonisoitiin ja hiilihydraattien kritiikittömään ihannointiin. Toisin kuin näyttöön perustuva lääketiede, perinteiset ravitsemuspoliitikot eivät lieemmin tarvinneet kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia suositustensa tueksi. "Näytöksi" riitti se, että joku arvovaltainen asiantuntijataho päätti mikä oli hyvästä ja mikä pahasta. Tämä johti surullisen kuuluisaan ruokapyramidiin, jonka pohjalla seisoo mm. pullat ja ranskanleipä. Onneksi perinteisen ravitsemustieteen oppikirjan uusin painos "uskaltaa" vihdoin myöntää, että nopeasti imeyvät hiilihydraatit lisäävät riskiä sairastua mm. kakkostyypin diabetekseen (2), mutta samaisen teoksen ravitsemuspolitiikkaa käsittelevässä osiossa on edelleen sama ruokapyramidi täynnä nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja. Esimerkiksi perunan runsasta käyttöä perustellaan sillä, että sen sisältämä tärkkelys imeytyy "nopeasti ja tehokkaasti", mutta fysiologisesti olisi tietysti edullista, että tärkkelys imeytyisi hitaasti ja tehottomasti. Ja ihmisen elimistö ei ylipäätänsä tarvi tärkkelystä yhtikäs mihinkään. Niinpä uskallan väittää, että ravitsemuspoltiikalla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Ravitsemuspolitiikka on nimensä mukaisesti pelkkää politiikka.

Mutta takaisin pääaiheeseen. Pähkinät siis sisältävät runsaasti rasvaa mutta siitä huolimatta auttavat painonhallinnassa. Miten tämä on mahdollista? Vanhan koulukunnan mukaan rasvan vähentäminen on keskeisintä lihavuuden hoidossa ja ehkäisyssä. Uskallan vihjaista, että tämä väite on hölynpölyä (3,4). Vähärasvaisen dieetin tueksi ei löydy mitään näyttöä epidemiologisista tai kliinista tutkimuksista, joten vanhakantaiset lihavuusasiantuntijat siteeraavat suositustensa tueksi ns. National Weight Control Registry –aineistoa (NWCR), jonka mukaan painonhallinta onnistuu parhaiten vähärasvaisella (ja runsashiilihydraattisella) dieetillä. NWCR:llä ei ole kuitenkaan mitään tieteellistä arvoa, sillä se on täysin kontrolloimaton ja kuka tahansa voi ilmoittaa sinne mitä tahansa tietoja. Lisäksi NWCR:n nettisivuilla on linkki vähärasvaisiin ravitsemusohjeisiin, joten NWCR kärsiin myös pahanlaatuisesta informaatioharhasta. Niinpä vähärasvaiset dieetit oleskelevat tieteellisesti kestämättömällä maaperällä. Sen sijaan vähähiilihydraattisten ja korkeaproteiinisten dieettien edullista vaikutuksista tulee jatkuvasti lisää näyttöä. Vähähiilihydraattinen/korkeaproteiinien dieetti pudottaa painoa selvästi nopeammin kuin runsashiilihydraattinen dieetti (5). Myös kehon koostumuksen muutokset ovat edullisempia, eli lihasmassa säästyy ja rasva tirisee (5). Pähkinät ovat muuten vähähiilihydraattisia.

Anssi Manninen
Senior Science Editor
Advanced Research Press, Inc.
sportsnutrition@luukku.com

Kirjallisuutta

1.Sarkkinen E. Ravitsemuspähkinä purtavaksi. Suom Lääkäril 2005;60:2802-2803.
2.Aro A ym. Ravitsemustiede. Helsinki: Duodecim, 2005.
3.Willett WC, Leibel RL. Dietary fat is not a major determinant of body fat. Am J Med 2002;113:47S-59S.
4.Pirozzo S ym. Advice on low-fat diets for obesity. Cochrane Database Syst Rev 2002;(2):CD003640.
5.Manninen AH. Is a calorie a calorie? Metabolic advantage of low-carbohydrate diets. J Int Soc Sports Nutr 2004;1(2):21-26.

Tietoja kirjoittajasta
Tempaus 70a0729ccb3aad974a16b41d04c8b5414a338a0e116838d7b006aa78c730a85b