Artikkelit » » Ovatko karppaajat oikeassa?

Ovatko karppaajat oikeassa?

Mistä tässä on kyse? Oletko kuullut karppaajista? Siitä pienestä ja äänekkäästä porukasta, joka uskoo ihmisten terveyden löytyvän siitä, että vähentää enemmän tai vähemmän radikaalisti hiilihydraattien (erityisesti sokerin ja tärkkelyksen) saantia ja korvaa tämän energiavajeen runsaalla rasvalla ja proteiinilla. Kuluttaja -lehden toimittaja päätti ottaa selvää tästä porukasta. Hänen piti haastatella erästä ortopedia, mutta yhteistä säveltä ei löytynyt. Hän päätyi haastattelemaan alan muita asiantuntijoita. Lue, pohdi, reagoi! Minä olen aika varma siitä, että Atkins kummittelee monen mielessä vaarallisena dieettivaihtoehtona. Mitä jos tämä karppaaminen onkin ihan oivallinen tapa hoitaa terveyttään? Dieetti, joka ei olekaan mikään varsinainen dieetti, vaan terveellinen elämäntapa! Näin minä ainakin uskon ja halusin tuoda juuri tämän näkökohdan esille haastattelussa. Jokainen meistä voisi kääntää ajatuksensa hiilihydraattien poisjättämisestä ja rasvoilla ilakoimisesta paljon hedelmällisemmän tarkastelun suuntaan: Mitkä ovat ne hiilihydraattia sisältävät ruoka-aineet, joita kannattaa pitää ruokavaliossaan, jos päämääränä on terveyden ylläpito? Siitä minusta on pohjimmiltaan kyse esimerkiksi Atkinsin dieetissä. Kuluttaja-lehti päätti tutkia onko karppaamisessa jotain järkeä. Kuluttaja-lehti oli nimittäin saanut kuulla kunniansa karppaajien, eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien, keskustelupalstalla. "Käykö Kuluttaja-lehti jotain vhh-vastaista sotaa? Siltä se nimittäin tuntuu. Lehti painaa lähes joka numeroon peräteippien (ravitsemusterapeuttien) vähärasvaiset julistukset kuin muistutukseksi harhaoppisille. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Sulkevatko toimittajat tiukasti silmänsä vhh:n ja rasvan uusilta tutkimuksilta?", kirjoittaa nimimerkki Skimbaaja. Skimbaaja oli pahoittanut mielensä Kuluttajan taannoisesta leikkelejutusta, jossa neuvottiin rajoittamaan rasvaisten leikkeleiden käyttöä. Karppaajien mielestä rasva ei lihota, vaan hiilihydraatit ja sokeri. Siksi leikkeleiden syöntiä ei pidä rajoittaa, vaan päinvastoin lisätä. Sen sijaan pitäisi vähentää rajusti hiilihydraattien, kuten leivän ja perunan, kulutusta. Viralliset ravitsemussuositukset kuitenkin sanovat toista. Suositusten mukaan kovan, eläinperäisen rasvan käyttöä pitäisi vähentää ja täysjyväviljaa ja kasviksia lisätä. Tästä perusristiriidasta on syntynyt lihava riita. Niin lihava, että toimittaja Mervi Itkosella oli tähän juttuun vaikea löytää haastateltavia. Äärilaidan karppaajien, eli alakarppaajien suomalaisguru, kiistanalainen ortopedi Antti Heikkilä, kieltäytyi haastattelusta. Hän ei myöskään voinut suositella ketään muuta haastateltavaa. Heikkilä on aiheesta julkaissut kevyellä kädellä koostettuja kirjoja, joita ei kovin vakavasti ota muut kuin sisäpiiriläiset. Myös virallisen ravitsemustieteen edustajat asettelevat sanansa tarkkaan. He ovat tottuneet saamaan karppaajilta hirveät haukut aina, kun lausuvat asiasta mitä tahansa. "Tämä alakarppaajien heimo on varsin aktiivinen", sanoo terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. Heikkilä esimerkiksi siteeraa blogissaan Raamattua ja vertaa suomalaista ravitsemuspolitiikkaa toisinajattelijoiden vainoon Neuvostoliitossa. Mistä oikein on kyse? Kyse on erittäin suositusta laihdutusohjelmasta, vähähiilihydraattisesta dieetistä, jonka perusidea on, että hiilihydraatit eli hiilarit nostavat verensokeria, väsyttävät ja lihottavat. Sen vuoksi karppaajat välttävät hiilaripitoisia ruokia, kuten leipää, perunaa, pastaa ja sokeria. Ja Heikkilä voisi toki rauhoittua. Se edistäisi asiallisen informaation leviämistä molempiin ravitsemusleireihin. Nykyisten vähähiilihydraattisten dieettien isänä pidetään yhdysvaltalaista, edesmennyttä tohtori Robert Atkinsia, joka saarnasi oman Atkinsin dieettinsä puolesta jo 1970-luvulta alkaen. Hänen teoksiaan on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Miljoonat ihmiset ympäri maailman ovat myös kokeilleet Atkinsin laihdutusoppeja. Atkinsin dieettiä mainostetaan usein sillä, että rasvaista ruokaa saa syödä niin paljon kuin tahtoo, eikä nälkää tarvitse nähdä. Ja mainokset puhuvat ihan totta, sillä proteiini ja rasva pitää monilla ihmisillä hyvin näläntunteen loitolla, vahvistaa tämän terveysblogin ylläpitäjä rauhanomaiseen ja diplomaattiseen tyyliinsä. Dieetin alkuvaiheessa hiilihydraatteja saa syödä vain 20 grammaa päivässä, kun virallisten suositusten mukaan hiilareita pitäisi syödä 250-350 grammaa. Esimerkiksi Christer Sundqvistin soveltama Dukanin dieetti on yksi Atkinsin dieetin muunnelmista. Oli melkoinen muutos edessä Christerillä kun hänen hiilarinsa tippuivat vähän alle 300 grammasta alle 20 grammaan päivässä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkiksi puolikkaassa ruisleivän palassa tai yhdessä banaanissa on noin 20 grammaa hiilareita! Hiilihydraattien sijaan karppaajat ja dukanistit suosivat proteiini- eli valkuaispitoisia ruokia, kuten lihaa, kalaa, maitotuotteita ja kananmunia. Rasvaa syödään perus-Atkinsissa rajoituksetta. Dukanistit ovat varovaisempia rasvan suhteen. Ruokavaliota täydennetään vähähiilihydraattisilla kasviksilla, kuten kukkakaalilla ja salaatilla. Lisäksi osa karppaajista syö papuja ja linssejä, pähkinöitä ja monet myös ravintolisiä. Näin menetellen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta tulee hyvin ravinteikas kokonaisuus. Insinööri Sami Uusitalo on kunnostautunut laatimalla erityisen nokkelalla tavalla ravinteikkaita ja vähäenergisiä VHH-ateriakokonaisuuksia tässä terveysblogissa. Katso alla olevia lukuvihjeitä! Käytännössä toteutus vaihtelee, sanoo toimittaja Itkonen. Osa karppaajista välttää vain valkoista leipää ja sokeria, osa kaikkia viljatuotteita ja perunaa. Tiukimmat karppaajat välttävät jopa monia hedelmiä. Kuluttaja -lehdessä haastateltu ravintovalmentaja, biologi ja suosittu bloggaaja Christer Sundqvist suhtautuu karppaukseen myönteisesti. Moni kokee saaneensa siitä merkittäviä terveyshyötyjä. Paino on pudonnut ja olo virkistynyt. Myös tutkimustietoa dieetin hyvistä vaikutuksista on jo alkanut tulla. Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattinen dieetti sopii erityisen hyvin laihduttajille, mutta myös normaalipainoisille, jotka liikkuvat vähän. Sitä voi Sundqvistin mukaan noudattaa vaikka koko ikänsä. Kestävyysurheilijoille tai urheileville nuorille Sundqvist ei Atkinsia suosittele. Dieettiä ei pidä myöskään noudattaa, jos siitä tulee paha olo. "Laihtuminen on vaivatonta, ja varsinkin alussa paino lähes romahtaa. Tämä johtuu siitä, että elimistöstä poistuu rasvavarastoja ja hiilihydraattivarastoihin kerääntynyttä nestettä. Nopea tulos motivoi laihduttajaa", Sundqvist kertoo. Sundqvistin mukaan dieetillä laihtuminen perustuu siihen, että vähähiilihydraattinen, mutta rasva- ja proteiinipitoinen ruokavalio pitää hyvin nälkää ja nostaa verensokeria vain vähän. Näin välipalojen tarve vähenee ja energiaa kertyy päivän aikana vähemmän. Monet kitudieetillä laihduttaneet eivät tahdo uskoa todeksi, että syömällä hyvää ja maistuvaa ruokaa, voi laihtua. Virallisen ravitsemustieteen edustajat kritisoivat vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska se sisältää paljon lihaa ja kovaa rasvaa, mutta vähän kuitua. Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio on kuitenkin turvallinen. Monipuolisesti koostettuna siitä saa myös kaikkia tarvittavia vitamiineja ja hivenaineina. "Tutkimusten ja omien havaintojeni mukaan kolesterolitaso ei nouse. Jos lihankulutus pysyy kohtuullisena ja monipuolisena, syöpäkään ei muodostu riskitekijäksi", Sundqvist sanoo. Sundqvistin mukaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on liikkeellä paljon väärää tietoa. Ravitsemusterapeutit pelottelevat sen vaaroilla, vaikka eivät tunne asiaa kunnolla. Eläinrasvoja koskeva ahdistava tieto pitäisi saada loppumaan. Pitäisi tunnustaa, ettei eläinrasvojen rooli sydän- ja verisuonitaudeissa ole niin merkittävä kuin on annettu ymmärtää. Suurin osa innokkaista alakarppaajista on maallikoita, jotka ovat oppineet tietonsa netistä ja laihdutuskirjoista. Joukossa on myös muutamia lääkäreitä. Ravitsemustutkijat suhtautuvat Atkinsiin ja vastaaviin dieetteihin kriittisesti. "Tutkimusten mukaan Atkinsilla kyllä laihtuu, mutta paino tulee nopeasti takaisin. Pitkän aikavälin tutkimusta ei ole riittävästi, jotta tiedettäisiin onko ruokavalio turvallinen", loihtii ilmoille Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikönjohtaja Mikael Fogelholm. Esimerkiksi eräässä laajassa brittitutkimuksessa vertailtiin neljää kaupallista dieettiä: Atkinsia, Painonvartijoita, brittiläisen Rosemary Conleyn dieetti- ja liikuntaohjelmaa ja ateriankorvikkeisiin perustuvaa Slim Fast –ohjelmaa. Atkinsin dieetillä olleiden paino putosi ensimmäisen kuukauden aikana selvästi muita nopeammin. Kahden kuukauden kohdalla ero kuitenkin kapeni, ja kuuden kuukauden kohdalla mitään eroa ei enää ollut. Lopulta kaikki ryhmät laihtuivat yhtä paljon, keskimäärin 5,9 kiloa. Fogelholm on huolissaan erityisesti siitä, että karppaajat välttävät kokojyväviljaa. Kaikki olemassa oleva tieto puhuu hänen mukaansa sen puolesta, että kokojyvävilja vähentää sydän- ja verisuonitauteja. "Pitkäaikaista tutkimusta täysjyväviljan välttämisestä ei ole, mutta en ymmärrä, miten se edistäisi terveyttä. Se on oikeastaan biologian vastaista", Fogelholm sanoo. Sen sijaan Fogelholm on karppaajien ja tohtori Sundqvistin kanssa samaa mieltä siitä, että kova eläinrasva ei olekaan verisuonille aivan yhtä haitallista, kuin ennen on luultu. Näyttää siltä, että kova rasva ei itsessään lisää sydäntauteja, vaan ratkaisevaa on pehmeän rasvan määrä. "Karppaajat syövät paljon lihaa, mutta myös runsaasti kalaa, mikä tasapainottaa ruokavaliota. Sen sijaan jos punaista lihaa syö runsaasti, se lisää paksusuolensyövän riskiä. Ja runsas lihansyönti on myös ympäristöasia", tähdentää Fogelholm. "Hyvin lihapitoinen ruokavalio on ekologista haaskuuta. Ruuan ei pitäisi pyöriä vain oman navan ympärillä, vaan ekologiset ja eettiset kysymyksetkin pitää ottaa huomioon", Fogelholm täräyttää. Sundqvist katsoo samaan aikaan toiseen suuntaan ja huokaisee syvään. Mutta miksi suomalaiset sitten lihovat, vaikka maitotuotteet ovat rasvattomia, leipä täysjyvää ja leikkeleet vähärasvaisia? Alakarppaajat syyttävät tästä ravitsemussuosituksia, jotka korostavat liikaa hiilihydraatteja. He haluaisivat, että suosituksia muutetaan heidän toivomaansa suuntaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Marja-Leena Ovaskainen pysyy tiukasti siinä käsityksessä, että lihominen ei johdu hiilareista, vaan siitä, että syömme liikaa. Samaan aikaan fyysinen aktiivisuus työssä ja vapaa-ajalla on vähentynyt. "Lihomisen kannalta on aivan sama, tulevatko kalorit hiilihydraateista vai proteiineista. Ruuan tarjontatilanteita on liikaa, ja niitä käytetään hanakasti hyväksi, Ovaskainen sanoo. Sundqvistilla on taas syytä katsoa toiseen suuntaan ja päästää syviä huokauksia. Ovaskainen on vähähiilihydraattista dieettiä vaativien kanssa samaa mieltä siitä, että puhdistettua, valkoista viljaa ja sokeria on syytä välttää. Ne eivät tuo ruokavalioon paljon muuta kuin energiaa. "Sen sijaan en todellakaan neuvoisi ketään jättämään täysjyväleipää pois. Peruna, pasta ja riisi ovat sellaisia, joita voisi syödä nykyistä kohtuullisemmin. Sopiva määrä on 1-2 perunaa tai vastaava määrä viljatuotteita päivässä. Välillä perunan ja viljatuotteet voi korvata juureksilla ja kasviksilla", Ovaskainen kertoo. Ovaskaisen mukaan painonhallinnassa riittää, kun valitsee tavallista ruokaa, mutta harvemmin ja vähemmän. Miten ihmeessä tämä ruoan määrän vähentäminen onnistuu kajoamatta hiilihydraattimääriin, ei mahdu Sundqvistin kalloon. "Ruokaa kannattaa laittaa itse perusraaka-aineista. Niin voi parhaiten kontrolloida raaka-aineita ja rasvan laatua", Ovaskainen sanoo lopuksi. Muun muassa tässä Sundqvistin terveysblogissa on ollut esillä myös ekokarppaus laihdutusmenetelmänä. Karppaus on toki luonteeltaan lihansyöjän dieetti, mutta myös ekologisia vaihtoehtoja on kehitelty. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa vähähiilihydraattisella, runsasproteiinisella Eco Atkins -dieetillä olleet laihtuivat neljän viikon aikana yhtä paljon kuin tavallisella, vähäkalorisella maitoa, munaa ja viljaa sisältävällä kasvisruokadieetillä olleet. Lisäksi heidän verenkolesterolitasonsa paranivat enemmän kuin verrokeilla. Tutkijoiden mukaan vegaaninen Atkinsin dieetti voi sopia erityisesti sellaisille, joiden kolesteroliarvot ovat pielessä ja joilla on riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin. Eläinperäinen proteiini korvattiin kasvisproteiinilla, kuten tofulla ja seitanilla. Jutun pohjana on käytetty toimittaja Mervi Itkosen erinomaista artikkelia Kuluttaja -lehdessä numero 4/2010 "Ruokaympyrän kriitikot", jota sitten soveltuvin osin täydensin omalla sanailullani. Christer Sundqvist on filosofian tohtori, biologi, terveystoimittaja, ravintovalmentaja, kirjailija sekä Suomen suosituin terveys-, ravinto-, liikuntaluennoitsija. Christer kertoo totuudet ja valheet liikunnasta sekä ravinnosta suositussa blogissaan osoitteessa http://sundqvist.blogspot.com/
Tietoja kirjoittajasta
Tempaus 70a0729ccb3aad974a16b41d04c8b5414a338a0e116838d7b006aa78c730a85b