Artikkelit » » Metabolinen miljöö: vuodenajat

Metabolinen miljöö: vuodenajat

Kuva: About.com Tässä postauksessa perehdyn teoriaan ihmiskehon kausiluontoisesta metaboliasta. Vastaani on tullut viime aikoina monta varteenotettavaa tiedejulkaisua ja artikkelia, jotka haluan tuoda myös tässä blogissa esille. Metabolinen miljöö Paleoliittisen ihmisen elinympäristö oli alati muuttuvaa ekosysteemiä. Jokainen vuodenaika asetti omat vaatimuksensa ihmisen selvitymisen edellytykseksi. Vaihtuvat vuodenajat ovatkin evoluution myötä muodostaneet ihmisen biokemialle tiettyjä merkittäviä piirteitä ja ikään kuin kausittaisen luonteen. Ihmisen metabolian kausittainen luonne voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan: talvitilaan ja kesätilaan. Esitän seuraavaksi pari pointtia liittyen koko ihmisekehon kausiluonteisen metabolian toimintaan.
  • Kesäaika oli ihmiselle tankkauskautta ja rasvavarastojen rakentamisen aikaa. Kesäisin luonto kukoisti ja ruokaa oli tarjolla monessa muodossa aina marjoista ja hedelmistä pähkinöihin ja riistaan.
  • Talven tullen ravitsemuksellisen tarjonnan skaala kaventui ja pohjoisessa jäi mahdollisesti jopa pelkän riistan varaan. Evoluution myötä ihmiskeho onkin omaksunut vuodenaikojen vaihtelut uskomattoman hienolla tavalla.
Talvitila - paastoa ja rasvanpolttoa Talvi oli ravinnonhankinnan kannalta niukkaa aikaa. Kasvikunta oli vähissä ja kivikautisen ihmisen ravinto oli lähinnä kesällä lihoneen riistan varassa. Evoluution myötä ihmiskeho on kuitenkin adaptoitunut näihin kausittaisiin olosuhteiden muutoksiin. Nyky-yhteiskunnassa nämä vuodenaikojen mukana tulleet elämäntapojen muutokset, kuten paastot ovat historiaa, millä on taas oma (ei välttämättä kovinkaan positiivinen) vaikutuksensa kehon biokemiassa. Otetaanpa katsaus muutamaan enemmän tai vähemmän tuoreeseen tutkimukseen aiheeseen liittyen. Vuonna 2006 korealaiset tutkijat mittasivat 18 445 näennäisesti terveen korealaisen tulehdusarvoja (CRP) ja vertailivat muutoksia vuodenaikojen välillä. Tutkimus osoitti, että talvisin korealaisten tulehdusarvot olivat merkittävästi korkeammalla kuin kesäisin.[1] Tutkijat summasivat lopuksi: "Elevated plasma CRP levels can be related to an increased risk of cardiovascular events, which are more prominent during the winter months." Vuonna 2009 Wehr E. et al. tutkivat vuodenaikoihin liittyvien olosuhteiden muutoksien yhteyttä itävaltalaisten miesten testosteronitasoihin. Testosteronitasot korreloivat suoraan koehenkilöiden D-vitamiinitasojen, eli 25(OH)D -tasojen kanssa. Auringonvalon vaikutus nosti testosteronitasoja huomattavasti.[2] Symonds et al. tutkivat vuonna 2009 rasvakudoksen muutoksia koehenkilöillä verraten vuodenaikojen vaihtelua tuloksiin. Tulokset osoittivat, että talvisaikaan ihmisten rasvakudoksessa oli huomattavasti suurempi osuus "ruskeaa rasvakudosta" (BAT).[3] Ruskea rasvakudos on tyypillistä vastasyntyneillä, sekä lajityypillisesti talvihorrokseen taipuvaisilla nisäkkäillä. Ruskea rasvakudos eroaa tavallisesta "valkoisesta rasvakudoksesta" muun muassa parempien lämpöä tuottavien ominaisuuksiensa vuoksi. Kehon koostumuksen vaihtelulla ihmiskeho mukautuu ympäristön muuttuviin olosuhteisiin. Tällaiset sopeutumisominaisuudet ovat varmasti olleet elintärkeitä ihmiselämän jatkuvuuden kannalta. Lienee sanomattakin selvää, että D-vitamiinitasot vaihtelevat suuresti riippuen vallitsevasta vuodenajasta. 25(OH)D -arvot korreloivat usein myös käänteisesti kehon painoindeksin kanssa. Lihavuus siis joko laskee D-vitamiinitasoja tai alhaiset D-vitamiinitasot mahdollisesti edistävät taipumusta rasvan kertymiseen.[4] Pidän jälkimmäistä hyvin todennäköisenä - vähenevä auringonvalo on viesti keholle alkaa varastoida rasvaa. Myös talvea kohti nousevat tulehdusarvot ja laskevat testosteronitasot voidaa liittää suoraan vähäisen auringonvalon myötä laskeviin D-vitamiinitasoihin. D-vitamiini vaikuttaa muun muassa adiponektiini-nimisen hormonin määrään elimistössä.[5] Adiponektiini taas toimii mukana monessa kehon metabolisessa toiminnossa ja suojaa muun muassa tulehdustekijöiltä. Alhainen 25(OH)D -taso ja kohonnut rasvaprosentti ovat alentuneen adiponektiinin osoittimia. Kesätila - aurinkoa ja energiatankkausta Kesäaika oli paleoliittisen ihmisen bulkkikautta. Kesällä aurinko (mm. D-vitamiini, adiponektiini) edesauttoi kehoa pysymään tasapainossa runsaamman sokeritankkauksen yhteydessä. Talvi oli menty läpi hyvinkin niukalla energiasaannilla ja minimaalisella hiilihydraattikuormalla, joten oma rasvakudoskin oli luultavasti poltettu minimiin. Kesä oli uuden kukoistamisen aikaa - aikaa jolloin rakennettiin tulevaa talvea varten taas uutta rasvapeittoa. Auringonvalo oli varmasti tärkein merkki keholle, että kesä on tullut. Auringonvalolla en tarkoita nyt pelkästään D-vitamiinia. Auringonvalon holistinen vaikutus kattaa varmasti paljon muutakin sisälleen enkä usko, että esimerkiksi pelkkä D-vitamiinisuplementaatio tuo mukanaan kaikkia auringon tuomia ominaisuuksia.[6] Runsas auringossa loikoilu on yhdistetty myös riskitekijöihin, kuten ihosyöpään. Tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että kasvikunnan polyfenolit ja erinäiset fytokemikaalit suojaavat ihoa myös näiltä UV-säteiden haittavaikutuksilta.[7] Kasvikset, marjat ja hedelmät kuuluivat taatusti kivikautisen ihmisen kesäajan ruokavalioon. Kasvisten suojaravinteet toimivat myös tulehduksenvastaisena agenttina ihmiskehossa.[8] Edellä mainitut tekijät mahdollisesti edesauttoivat kehoa omaksumaan kesätilan, jolloin rasvakudosta pystyttiin rakentamaan hyvin ilman metabolisia ongelmia. Yhteenveto Koko järjestelmä toimii hämmästyttävän hienossa harmoniassa. Kesäaikaan auringonvalo ja kasvisten suojaravinteet suojasivat ihmiskehon metaboliaa kaloribulkkauksen haittavaikutuksilta. Syksyn tullen auringonvalon väheneminen taas oli mahdollisesti merkki keholle alkaa säilöä enemmän rasvaa. Tällöin keho alkoi muodostaa myös suuremman määrän ruskeaa rasvakudosta. Talvisaika, jolloin aurinko ja kasvikset olivat niukassa elettiin kehon palautumisvaihetta jaksottaisen paaston ja niukan energiansaannin merkeissä. Myös kesän aikana rakennettu rasvavarasto poltettiin kehon energiaksi talvella. Kesän hedelmien ja marjojen napostelu vaihtuivat talveksi rasvapainotteisempaan ravintoon ja harvempaan ateriaväliin. Talvisaikaan riista toimi pohjoisessa ihmisen pääasiallisena ravinnonlähteenä. Alla näet tekemäni taulukon villipeuran kehonkoostumuksesta vuodenaikojen välillä.* Ota huomioon, että peuran rasvaprosentti on ympäri vuoden melko alhainen (talvisinkin alle 20%). Vaihtelut syötävän osuuden kokonaisenergiajakaumasta ovat kuitenkin huomattavat. Syys-talvella peurasta saadusta energiamäärästä yli puolet tuli puhtaasti rasvasta. Lähde: The Paleo Diet, Loren Cordain Nykyään olemme juuttuneet tankkauskauteen eikä suojaavia kasviravinteita ja auringonvaloa nautita tarpeeksi. Keho odottaa jatkuvasti talvimetaboliaa - paastoa ja palautumista, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Tästä seurauksena kehon tulehdusarvot kasvavat, hormonaalinen toiminta kärsii ja jatkuva bulkkaus johtaa tuttuihin länkkäreiden kansantauteihin. Lähteet: 1.) "Seasonal variation of C-reactive protein in apparently healthy Koreans" Sung KC. Int J Cardiol. 2006 Mar 8;107(3):338-42. 2.) "Association of vitamin D status with serum androgen levels in men" Wehr E. et al. Clin Endocrinol (Oxf). 2009 Dec 29. 3.) "Brown Adipose Tissue and Seasonal Variation in Humans" Symonds et al. Diabetes. 2009 Nov;58(11):2583-7. Epub 2009 Aug 20. (koko teksti) 4.) "The dependency of vitamin D status on body mass index, gender, age and season" Lagunova Z. et al. Anticancer Res. 2009 Sep;29(9):3713-20. 5.) "The association between vitamin D status and circulating adiponectin independent of adiposity in subjects with abnormal glucose tolerance" Nimitphong H. et al. Endocrine. 2009 Oct;36(2):205-10. Epub 2009 Jul 12. 6.) "Considering the potential benefits as well as adverse effects of sun exposure: can all the potential benefits be provided by oral vitamin D supplementation?" Lucas RM, Ponsonby AL. Prog Biophys Mol Biol. 2006 Sep;92(1):140-9. Epub 2006 Feb 28. 7.) "Skin photoprotection by natural polyphenols: anti-inflammatory, antioxidant and DNA repair mechanisms" Nichols JA, Katiyar SK. Arch Dermatol Res. 2010 Mar;302(2):71-83. Epub 2009 Nov 7. 8.) "Mechanism of action of flavonoids as anti-inflammatory agents: a review" Rathee P. et al. Inflamm Allergy Drug Targets. 2009 Jul;8(3):229-35. *SaFa = tyydyttynyt rasva, PuFa = monityydyttymätön rasva, MuFa = kertatyydyttymätön rasva. Jussi Riekki on kamppailu-urheiluharrastaja ja ravitsemusta primitiivisestä aspektista pohtiva blogaaja. Voit seurata Jussin kirjoituksia hänen blogissaan.
Tietoja kirjoittajasta
Tempaus 70a0729ccb3aad974a16b41d04c8b5414a338a0e116838d7b006aa78c730a85b