Artikkelit » » Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty – tavoitteellisen treenaamisen 101

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty – tavoitteellisen treenaamisen 101

Kontekstista irrallinen, hävyttömällä tavalla lukijoiden kalasteluun tarkoitettu kuva. Hajoa siihen ja jatka lukemista. Reilu pari vuotta takaperin aloin treenaamaan vapaaottelua, lukkopainia ja brassijujutsua. Sitä ennen olin urheilun osalta harrastanut lähinnä kestävyysjuoksua. Voimaominaisuuksien kehittäminen on aina jäänyt hiukan taka-alalle, joten tämän talven vietin tiiviisti punttisalilla voimaharjoitelun parissa. Samalla tuli lueskeltua reilusti treenaamiseen liittyvää materiaalia ja jelpattua kavereita näiden treenikuvioiden saralla. Tulin myös havainneeksi erään melko yleisesti esiintyvän kompastuskiven treenaamisessa, mitä voisi leikkisästi kutsua "Dr. Phil -ilmiöksi". Tämä teksti on kohdistettu ennen kaikkea niille henkilöille, joilta löytyy runsaasti kirjatietoa urheilusta, mutta tämän tiedon soveltaminen käytännössä omalle kohdalleen tökkii. Dr. Phil -ilmiö Tämä ilmiö esiintyy varmaankin jokaisella elämän osa-alueella: jokainen meistä tarvitsee joskus ulkopuolisen henkilön kertomaan meille sen, minkä jo tiedämme. Toisinaan emme yksinkertaisesti itse kykene näkemään metsää puilta. Oma teoreettinen tietopohjani on melko laaja, mitä tulee treenaamiseen, mutta silti olen joutunut kohtaamaan tämän samaisen ilmiön omallakin kohdallani. Teoreettisen tiedon pohjalta kykenen kyllä tarjoamaan vinkkejä ja ohjeita muille, mutta kaikesta tästä huolimatta olen itse päätynyt treenaamaan mitä urpoimmilla tavoilla, vastoin kaikkea sitä, mitä neuvoisin toiselle henkilölle. Omat kokemukseni Aikoinaan vasta-alkanut kamppailu-urheiluharrastukseni otti ikävästi takapakkia, kun mursin kylkiluuni harjoituksissa (tai siis joku muu mursi, hah). Tiesin hyvin, että paras ja nopein keino päästä takaisin sorvin ääreen olisi kunnon lepo. Miten sovelsin tätä itsestäänselvää tietoa käytännössä? Otin kyllä taukoa lajiharjoituksista, mutta väänsin silti hampaat irvessä kuntopiirejä ja muuta lihaskuntoharjoittelua. Tällä hölmöilyllä onnistuin luultavasti vain pitkittämään paranemisprosessia. Myöhemmin aloitin lajitreenien ohella voimaharjoittelun, tavoitteenani kasvattaa lihasmassaa. Samalla minua kiinnosti kuitenkin kiristellä myös rasvaprosenttia, mikä ei tietenkään ollut mikään paras yhdistelmä edellämainitun tavoitteen kanssa. Treenasin kovalla teholla lähes päivittäin, mikä johti siihen, että paukut loppuivat totaalisesti kesken. Kroppa ei ehtinyt palautua, kärsin käsivarsien puutumisoireista ja treenit tuli vedettyä lopulta pääosin puoliteholla. Ruokavalioni puolesta vuorottelin lähinnä ahmimispäivien ja paastopäivien välillä. Jos tämä sekoileminen tuotti jotain tuloksia, olivat ne varmasti miinuksen puolella. Taas kerran tiesin kyllä teoriassa, miten olisi ollut järkevintä menetellä, mutta en saanut sovellettua tätä tietoa käytäntöön. Mitä ihmettä?! Nämä eivät ole läheskään ainoita esimerkkejä, milloin olen ryssinyt treenaamisen saralla. Olen myös varma, etten ole ainoa itsepäinen hölmö, mitä tulee kovien treenien toteuttamiseen. Aina tuntuu siltä, että voisi tehdä vielä hiukan enemmän! Kivut ja ongelmat tuntuvat haasteilta, jotka kuuluu ylittää sillä, millä ne tulivatkin. Eli ei muuta kuin lisää pökköä pesään! Näissä tilanteissa olisin luultavasti tarvinnut vain jonkun ulkopuolisen henkilön kertomaan minulle sen, mitä jo valmiiksi tiesin, mutta jonka olin jollain tapaa tietoisesti poistanut mielestäni. Kuinka toimia? Omat esimerkkini eivät ole ainoita ilmiön ilmenemismuotoja. Moni meistä tietää teoriassa kuinka toimia, mutta toimii silti täysin päinvastoin, oli kyseessä sitten lihasmassan kasvattaminen tai laihduttaminen. Näitä ongelmia varten löytyy kuitenkin muutamia käytännön työkaluja ja malleja, joiden tiimoin on hyvä edetä.
  • Keskity yksittäiseen tavoitteeseen - Mikä on pääasiallinen tavoitteesi? Kiristää rasvaprosenttia? Kasvattaa lihasmassaa? Kehittää tiettyjä lajiominaisuuksia? Kirjoita tavoitteesi ylös ja keskity tämän yksittäisen tavoitteen seuraamiseen. Yksinkertaista asioita ja pidä selkeästä tavoitteesta kiinni.
  • Luo selkeä toimintamalli - Kartoita tavoitettasi ajatellen tärkeimmät toimintamallit. Minkälainen ruokavalio palvelee tavoitettasi? Montako treenikertaa viikossa ja millaisia treenejä? Mikäli sinulta puuttuu vastauksiin liittyvä tietotaito, siirry suoraan seuraavaan kohtaa.
  • Pyydä apua asiantuntijalta - Kun kehitys jumittuu tai treeni tökkii muulla tavoin, kysy apua asiantuntevalta henkilöltä. Toisen henkilön perspektiivi laajentaa aina omaa ymmärrystäsi siitä, missä mennään. Vastaus on usein jotain sellaista, minkä ehkä tiesit jo, mutta odotit vain ulkopuolisen henkilön vahvistusta.
  • Kärsivällisyyttä - Haluamme nähdä välittömiä tuloksia, mikä ajaa helposti turhautumiseen ja hölmöihin ratkaisuihin. Anna kehitykselle aikaa ja keskity toimimaan tavoitteesi eteen. Vältä sohimista ja treenaa niillä metodeilla, joilla on tavoitettasi ajatellen merkitystä.
  • Kuuntele kehoasi - Kliseinen ohje, jota ei voi kuitenkaan koskaan korostaa liikaa. Jos jäseniä kolottaa ja koko kroppa kärsii, älä treenaa. Mitä ikinä se vaatiikin: lepää. Kehitä jokin uusi innostus oman kehityksesi tarkkailun ja treenaamisen rinnalle. Nauti urheilun ulkopuolisesta ajasta ja unohda tulokset ja kehitys kun lähdet salilta.
Lopuksi Meillä on useita häiriötekijöitä, jotka eksyttävät meidät helposti oleellisten ja toimivien perusasioiden ääreltä. Seuraamme huippu-urheilijoita ja pyrimme omaksumaan näiden treenimetodeja, mikä on jo lähtökohtaisesti järjetöntä. Ammattiurheilijan peruskunto ja treenihistoria ovat perusjumppailijoihin verrattuna täysin eri maailmasta. Myös media vääristää omalta osaltaan kuvaa toimivasta harjoittelusta, hyvänä esimerkkinä Ultimate Fighter TV-sarja, jossa vapaaottelijat treenaavat mitä hulluimmilla tavoilla (mm. juoksevat juoksumatolla snorkkeli päässä). Samalla luodaan kuvaa, että urheilija kehittyy sillä, että elimistö saa kunnolla ruoskaa jokaisissa treeneissä. Itsensä jatkuva piiskaaminen harvoin kuitenkaan tuottaa pitkällä aikavälillä toivottuja tuloksia. Omalla kohdallani treenimäärien vähentäminen ja tavoitteiden yksinkertaistaminen on tuottanut parhaimmat tulokset. Nautin vapaa-ajasta enemmän ja silloin kun treenaan, teen sen täydellä temmolla ja innostuksella. Treenissä keskityn vain siihen, mikä on sen hetkistä päätavoitettani ajatellen oleellista. Lisäksi siirtämällä omat treenitulokseni intressejäni ajatellen toissijaisiksi, olen myös oppinut nauttimaan urheilusta entistä enemmän. Tässä tekstissä olen havainnollistanut toki vain niitä keinoja, jotka ovat itselläni toimineet. Uskon kuitenkin, että moni meistä kohtaa vastaavia haasteita, eikä osaa useinkaan toimia sillä itsestäänselvällä tavalla, millä nämä haasteet myös ylitetään. Nappaa siis kynä ja paperi kauniiseen kätöseesi ja kirjaa tavoitteesi ylös! Kuva: haycon Jussi Riekki on kamppailu-urheiluharrastaja ja ravitsemusta primitiivisestä aspektista pohtiva blogaaja. Voit seurata Jussin kirjoituksia hänen blogissaan.
Tietoja kirjoittajasta
Tempaus 70a0729ccb3aad974a16b41d04c8b5414a338a0e116838d7b006aa78c730a85b