Luontouinti

Uiminen sopii kaikille. Vauvat voivat pulahtaa kesällä luonnonvesiin siinä missä vaaritkin. Erityisryhmille vesiliikunnan edut on tunnustettu.

ihminen uimassa auringonlasku

Uinnista terveyttä ja kuntoa

Päivässä puolikin tuntia liikuntaa on hyödyllistä terveydelle. Tämän puolituntisen voi "kerätä" vaikka näin: kävely järven rannalle 5 min, lekottelua 20 min, uintia 10 min, lekottelua 20 min, järvijumppaa 10 min ja kävely kotiin 5 min.

Uinti soveltuu myös ylipainoisten liikunnaksi. Se kiinteyttää kehoa rasittamatta niveliä. Ihminen painaa vedessä vain 0-4 kiloa. Liike-energian lisäksi uimari kuluttaa energiaa ympäröivän veden lämmittämiseen.

Laihduttava uinti on pitkäkestoista, harjoittelukerran tulisi olla ainakin tunnin pituinen. Lisäksi tunnin harjoittelun jälkeen rasvoja alkaa palaa huomattavasti enemmän kuin ensimmäisen tunnin aikana.

Sykkeen tulee kuitenkin olla riittävää. Syke tulee olla tällöin 50-60 % maksimisykkeestä. Pelkkä käsiliikkeillä avustettu kelluminen järven tai meren selällä ei laihduta, vaan uinnissa pitää olla rasituksen tuntuakin. Rasitusta ei saa kuitenkaan olla niin paljoa, että ei jaksa uida pitkää aikaa.

Välineet 

Uidessa tarvitaan vain vähän välineitä. Kuntouimarin välineet ovat: uimapuku, uimalasit, pyyhe ja kassi. Halutessaan voi liikkumisessaan käyttää apuna uimapatjaa ja vesivyötä järvijumpassa.

vesijuoksuvyö

Vesijuoksuvyötä käyttäen voit hölkätä kuntopolun sijasta vedessä. Vaikka pidät pään veden pinnan yläpuolella, niska ei kipeydy kuten kenoasennossa uidessa. Vesivyö kantaa vedessä niin, että hölkkääjä voi olla pystyasennossa vedessä ja näkee ympärilleen. Jalkojen hölkkäliikkeillä ja erilaisilla käsivedoilla pääsee eteenpäin.

Uintitekniikat

Jokainen voi uida miten parhaiten taitaa ja haluaa. Kilpauintilajeiksi ovat vakiintuneet rinta-, selkä-, vapaa- ja perhosuinnit. Hengenpelastusuinneissa käytetään myös uhrin kuljetuksessa kylkiuintia ja pelastusselkäuintia. 

Uimakouluissa opetetaan nykyään lisäksi myyräuinti, joka on korvannut koirauinnin. Myyräuinnista aloittelijan on helppo jatkaa vapaauinnin opettelua. Hyvin harvat ihmiset käyttävät perhosuintia. Harvat sitä osaavatkaan.

Perhosuinti on lähinnä kilpauimarien uintitapa. Luonnonvesissä perhosuintia on kuitenkin helppo harjoitella tilan paljouden takia. Uimahallissa perhosuinnin harjoittelu menee lähinnä muiden ihmisten väistelemiseen. 

Rintauinti niin, että pää on veden pinnan yläpuolella on silloin käytetyin uintitapa. Jos on ongelmia tuki- ja liikuntaelimistössä, tämä uintitapa aiheuttaa helposti oireita. Pitkään tätä niin kutsuttua joutsenkaulauintia uidessa tulee TULE-oireita vaikkei niitä ennen olisi ollutkaan. Lisäksi uiminen on näin hitaampaa kuin "oikein" rintauintia uidessa, eli puhaltaessa uloshengityksen veteen.

Selkäuinti on hyvä luontouintitapa silloin, jos ei halua painaa kasvojaan veteen. Samalla voi ihailla vuorokauden ajasta riippuen pilviä tai tähtitaivasta ja kuutamoa. Kasvot voivat ruskettua ja uiminen on rentoa, mutta rantamaisemia siinä ei näe.

Kylkiuinti on myös sellainen uintitapa, missä ei tarvitse painaa kasvoja veteen. Lisäksi kylkiuintia uidessa voi tasapainottaa kehon kuormitusta ja vaihdella maisemia kätevästi vaihtaen välillä kylkeä. Kylkiuinti ansaitsisikin paljon käytetymmän aseman kuntouimareiden keskuudessa.

Vapaauinti on "letkein" kuntouintitapa myös luonnonvesissä silloin, kun on viitsinyt nähdä vaivan sen tekniikan opettelemisessa. Aallokossa uidessa sisäänhengitysvaiheessa voi suuhun mennä vettä mutta veden ulospurskauttamisenkin oppii. Vapaauinti on nopein uintitapa.

Uimataitoon tarvittavia valmiuksia

Uimataidottoman ei kannata ensimmäiseksi miettiä mitä tekniikkaa aloittaisi opettelemaan vaan alussa kannattaa hankkia uimataitoon tarvittavat valmiudet. Näiden oppimisen jälkeen eri uintitekniikoiden opetteleminen on joutuisampaa ja hauskempaa.

Hengityksen oppiminen on monille uintiharrastusta alottaville vaikea asia. Hengityksen pidättäminen, kasvojen veteen painaminen ja ulospuhaltaminen veteen ovat uimisen kannalta hyödyllisiä taitoja. Tulevan harjoittelun kannalta on aiheellista, että hengityksen opettelemiseen käytetään reilusti aikaa.

Jos uimarilla on epävarma olo tai hänellä on veteen liittyviä pelkoja, hän ei pysty keskittymään harjoiteltavaan asiaan. Kaikille uintitavoille on eduksi, jos vartalo on virtaviivaisessa asennossa uidessa. Tällöin vesi vastustaa etenemistä mahdollisimman vähän. Tätä asentoa kutsutaan liukuasennoksi.

Liukua harjoiteltaessa opitaan tuntemaan veden virtaus keholla ja opitaan hallitsemaan vartaloa liikkeessä. Erilaisia liukuharjoituksia ovat: päinliuku, selinliuku, kyljellään liuku, liuku kokonaan veden pinnan, selinliusta vatsalleen kääntyminen ja päinvastoin sekä liukuun yhdistettynä muut liikkeet kuten kuperkeikka ja pyörähdys pituusakselin ympäri.