Seikkailu-urheilu

Seikkailu-urheilu on kestävyysurheilulaji, jossa edetään erilaisia moottoroimattomia liikkumistapoja käyttäen.

meloja meloo vuoriston lähettyvillä

Kilpailut käydään yleensä maastossa, ja reitti pyritään viemään kilpailualueen luontoa parhaiten edustaviin paikkoihin ja maisemallisesti kauniisiin kohteisiin.

Viime aikoina on järjestetty kilpailuja myös suurkaupunkien keskustoissa. Lajeina kilpailuissa on mm. juoksua, maastopyöräilyä, uintia, melontaa, köysiteknisiä kiipeilyosuuksia, ratsastusta hevosilla ja kameleilla, canyoneeringia ja luolasuunnistusta. Rajoituksena on ainoastaan kilpailujärjestäjän mielikuvitus; eksoottisimpia lajeja ovat toistaiseksi olleet laitesukellus ja laskuvarjohyppy.

Joukkueen koko voi vaihdella yhdestä viiteen henkeen. Useimmissa pitkissä kansainvälisissä kilpailuissa joukkueessa on oltava molempien sukupuolten edustajia, eli kilpailut käydään sekajoukkueilla.

Kilpailuja moneen makuun

Kilpailut kestävät muutamista tunneista jopa kahteen viikkoon kilpailumatkan vaihdellessa kymmenistä kilometreistä aina useisiin satoihin kilometreihin. Esimerkiksi Elf Authentic Aventure -kilpailun voittoaika vuoden 2000 kilpailussa Brasiliassa oli 11 vuorokautta 8 tuntia ja 40 minuuttia.

Keväällä 2000 Himalajalla järjestetty Raid Gauloises oli 827 kilometriä pitkä, mutta pitkien maastopyöräosuuksien ansiosta nopeimmat suoriutuivat reitistä alle kuudessa vuorokaudessa.Kilpailut jaetaan seikkailu-urheilussa karkeasti kahteen päätyyppiin, nonstop-kilpailuihin ja etappikilpailuihin.

nonstop-kilpailu

Nonstop-kilpailuissa kilpailuaika käynnistyy lähtölaukauksesta ja pysähtyy, kun joukkue ylittää maalilinjan. Kaikki joukkueen matkalla käyttämä aika, lajinvaihdot ja lepotauot mukaan lukien, lasketaan kilpailuaikaan. 

Maailman tunnetuimmat ja arvostetuimmat kilpailut ovat ranskalaisten järjestämä Raid Gauloises ja amerikkalaisvetoinen Eco-Challenge. Parhaat suomalaissaavutukset näissä kilpailuissa ovat keväältä 2000, jolloin Nokia Adventure voitti Himalajan Raid Gauloises'n Team Salomonin (nyk. X-Act) ollessa 12. Argentiinan Eco-Challengessa 1999 Team Halti oli viides.

etappikilpailu

Etappikilpailuissa kilpailureitti on jaettu etappeihin, joilta kultakin aika otetaan erikseen. Etappien välinen aika ei ole kilpailuaikaa. Useimmiten kilpailuissa suoritetaan yksi 6-12 tunnin etappi päivässä ja kilpailut kestävät 2-7 päivää. Joissakin kilpailuissa on saman päivän aikana useampia lyhyitä etappeja.

Maailman arvostetuin etappikilpailu on Kiinassa vuosittain järjestettävä Mild Seven Outdoor Quest. Tähän nelipäiväiseen kilpailuun kutsutaan 24 joukkuetta maailman huipulta ottamaan mittaa toisistaan. Suomalaiset urheilijat ovat voittaneet kilpailun kolmesti peräkkäin. Vuonna 1998 pokaalin toi Suomeen Polar Spirit, vuonna 1999 Team Halti ja vuonna 2000 Nokia Adventure.

Suomessa paljon julkisuutta mm. TV:n kautta saanut Salomon X-Adventure -sarja on etappi- ja nonstop-kilpailujen välimuoto. Kaksipäiväisen kilpailun etapeilta otetaan aika erikseen, mutta etappien välinen vaihtoaika on määrätty 15 minuutiksi. Tämän lisäksi kilpailuissa on useiden tuntien mittainen yötauko.

Yhteenlaskettu kilpailuaika X-Adventure -kilpailuissa vaihtelee nopeimpien osalta kahdenkymmenen tunnin molemmin puolin. Tässä erittäin suositussa kilpailusarjassa on vuosittain 6-8 kilpailua eri puolilla maailmaa.

Suomalaisjoukkueet ovat menestyneet X-Adventure -sarjassa loistavasti. Vuoden 1999 kokonaiskilpailun voitti Team Halti, ja vuoden 2000 cupissa toiseksi sijoittui Suomen X-Act. Lapin Kulta Challenge on X-Adventure -kilpailujen tapaan 2-päiväinen etappikilpailu, mutta lajien välinen vaihtoaika kuuluu suoritukseen. Kello pysähtyy siis vain yötauon ajaksi. Lapin Kulta Challenge on suunnattu säännöllisesti kuntoliikuntaa harrastaville opiskelijoille ja on siten fyysisiltä vaatimuksiltaan hieman esikuvaansa helpompi.

Seikkailu-urheilun vaatimukset

Menestyäkseen seikkailu-urheilukilpailuissa kilpailijan tulee olla fyysisesti huippukunnossa sekä hallita eri osalajien tekniset hienoudet. Vielä näitäkin ominaisuuksia tärkeämpiä ovat kuitenkin joukkueen yhteistyökyky ja henkiset voimavarat. Mitä pidemmästä kilpailusta on kyse, sitä enemmän korostuvat myös kilpailutaktiikka ja -rutiini.

Lajiin tutustuminen kannattaa aloittaa kotimaisista yhden päivän mittaisista kisoista. Näissäkin kisoissa kärki menee kovaa, mutta kisat on mahdollista mennä läpi myös hieman rauhallisemmalla tempolla luonnosta, fyysisestä rasituksesta ja joukkuehengestä nauttien.

Suunnistus on seikkailu-urheilukilpailuissa kaiken aikaa joukkueen omalla vastuulla, joten hyvä suunnistustaito on välttämätön menestymisen kannalta. Karttojen taso maailmalla vaihtelee suuresti, ja joskus suunnistaminen tapahtuukin enemmän tuntemuksien kuin kartasta saadun informaation perusteella. Joissakin kilpailuissa osa reitistä on viitoitettu, kun joukkueiden halutaan kulkevan tiettyä reittiä maaston vaarallisuuden tai maanomistuskysymysten takia. Eräs syy suomalaisjoukkueiden hyvään menestykseen maailmalla onkin vahva suunnistustausta.

Varusteet

Kilpailuissa tarvitaan lajivalikoimasta ja kilpailun pituudesta riippuen vaihteleva määrä erilaisia varusteita. Lyhyissä kilpailuissa selviää melko edullisella perusvarustuksella, kun taas pitkiin kilpailuihin joutuu usein hankkimaan kalliita erikoisvarusteita.

Perushyveitä seikkailukilpailuissa tarvittaville varusteille ovat toimivuus ja keveys. Turvallisuusvarusteita on yleensä aina mukana vähintään kompassit, avaruushuovat, otsalamput, pillit, puukot, juomapullot tai - pussit ja usein myös jonkinlainen majoite. Välttämättömiä varusteita ovat luonnollisesti myös kovavauhtiseen luontoliikuntaan sopiva vaatetus, jalkineet ja reppu.

Vesillä liikuttaessa ovat kelluntaliivit välttämättömät, koskissa käytetään aina kypärää ja kylmissä vesissä märkäpukua. Joissakin kilpailuissa kilpailijat käyttävät omia melojaan. Teknisin ja kallein kilpailijan tarvitsema yksittäinen väline on maastopyörä.

Ravinto

Pitkäkestoiset ja erittäin rasittavat kilpailut asettavat urheilijoiden juoma- ja ruokahuollolle kovia vaatimuksia. Juomaa täytyy kilpailuissa nauttia jatkuvasti, sillä etenkin lämpimissä maissa käytävissä kilpailuissa dehydraation vaara on suuri.

Juoman yhteydessä on hyvä saada myös hikoillessa menetettyjä mineraaleja, jotta lihaskrampit eivät pääse yllättämään. Lyhyissä ja kovavauhtisissa kilpailuissa on kiinteän ruuan syöminen vaikeaa, joten yleensä ravintona käytetään juomaan sekoitettuja maltodekstriinipohjaisia valmisteita ja energiageelejä.

Pitkissä kilpailuissa on nautittava myös tuhdimpaa purtavaa, kuten energiapatukoita, pakastekuivattua retkimuonaa sekä vaihtopaikoilla ihan tavallista hiilihydraatti- ja proteiinipitoista ruokaa. Pitkissä kilpailuissa ruokavalio sisältää yleensä myös runsaasti rasvaa.

Kilpailutoiminta Suomessa

Kasvava kiinnostus seikkailu-urheiluun on poikinut Suomeenkin joukon kilpailuja. Pisin ja raskain kotimaan kilpailuista on heinäkuussa Pohjois-Karjalassa järjestettävä Karelian Odyssey, joka kilpailtiin ensimmäistä kertaa kesällä 2000.

370 kilometriä pitkä reitti käytiin läpi kolmena päiväetappina nopeimman joukkueen käyttäessä aikaa yhteensä reilut 32 tuntia. Hyvän vastaanoton saanut kilpailu järjestetään tulevana kesänä 4.-8.7.

Kaudella 2002 järjestetään runsaasti myös lyhyempiä sekä fyysisiltä että teknisiltä vaatimuksiltaan helpompia kilpailuja ympäri Suomea. Lisäksi tarjolla on kaksi seikkailu-urheilun valmennusleiriä, joilla annetaan opastusta lajitekniikoihin, vinkkejä harjoitteluun sekä arvokasta tietoa kilpailurutiineista ja -taktiikasta.

Kilpailuja ja leirejä kotimaassa: