Lentopallo

Artikkeli esittelee rantalentopallon historiaa, pehmis-pomppis pelin joka sopii pehmeän pallon takia lähes jokaiselle ja lentopallon sääntöuudistuksia.

nainen pelaamassa rantalentopalloa

Rantalentopallo - hiekkarantojen värikäs vauhtipeli

Rantalentis on aurinkoisia hiekkarantoja, ruskettuneita ihmisiä, värikkäitä asuja ja huippuluokan urheilijoita. Rantalentopallo ei ole lentopallon avuton pikkuveli vaan se on aivan oma, vauhdikkaasti kasvava urheilumuotonsa. Atlantan olympialaisista alkaen se on ollut täysin virallinen olympialaji.

Ensimmäisen kerran beach volleyta on pelattu Kalifornian rannikoilla jo 1920-luvulla, mutta se pysyi vuosikymmeniä melko pienen piirin pelinä. Varsinainen buumi alkoi 1980-luvun alussa USA:n rahakkaiden ammattilaiskiertueiden myötä.

Kansainvälisillä kentillä beach volley hyppäsi ison loikan eteenpäin, kun MM-sarja perustettiin 1989. Kansainvälinen lentopalloliitto FIVB on tehnyt muutenkin lujasti töitä lajin levittämiseksi ympäri maailman. Nyt sitä pelataan niin Indonesiassa kuin Fär-saarillakin.

Huippupelaajat ovat täysiä ammattilaisia, jotka voivat ansaita jopa satojatuhansia euroja vuodessa turnauksista ja sponsorisopimuksistaan. Myös EM- ja MM-tasolla palkinnot ovat puhdasta rahaa, eikä ihan pienistä summista ole kysymys silloinkaan.

Suomessakin beach volleyn suosio kasvaa vuosi vuodelta. Turnauksia pelataan kesäisin kymmeniä ja jopa sisäturnauksia on järjestetty. Suomen mestaruudesta on taisteltu jo useiden vuosien ajan maamme huippupelaajien kesken. Beach volley poikkeaa luonteeltaan hyvin paljon perinteisestä lentopallosta.

Sitä pelataan hiekalla ja ilman vaihtomiehiä. Pelaajan kestävyys, tekniikka ja henkinen kantti joutuvat kovalle koetukselle. Lepohetkiä ei juuri ole. Ottelu on lyhyestä poikki, jos pelaajan keskittymiskyky ei riitä toistuviin, teknisesti ja fyysisesti vaativiin suorituksiin. Beach volleyssa huippumiehen tai -naisen pitää olla hyvä yleispelaaja eikä vain yhden erikoistaidon mestari.

Lajissa menestyvätkin hiukan erilaiset tyypit kuin perinteisessä lentopallossa. Pitkä keskitorjuja ja nopean hyökkäyksen iskijä ei välttämättä ole parhaimmillaan pehmeän hiekan monitaitopelissä. Beach volley on kova kilpailulaji, mutta se on myös tehokas, hauska ja turvallinen harjoitusmuoto kaikille lentopalloilijoille. Se sopii eritasoisille pelaajille ja yhtä hyvin miehille kuin naisillekin.

rantalentopallon historiaa

Ensimmäisiä beach volley -otteluita pelailtiin jo vuosisadan alkupuolella. Kaksikymmenluvun alkupuolella perheet kisailivat lentopallossa sisäpelin säännöin pehmeällä hiekalla kuusihenkisin joukkuein ja muutamaa vuotta myöhemmin beach volley oli huippusuosittua ranskalaisten nudistien keskuudessa. Euroopassa beach volleyta pelattiin jo 1930-luvulla Bulgarian, Tsekkoslovakian ja Latvian upeilla rannoilla.

Täyttä joukkuetta oli usein vaikea saada kokoon ja nelihenkiset joukkueet vakiintuivat rantalentopallossa. Nykyään parhaiten tunnettu beach volleyn pelimuoto eli 2 vastaan 2 -pelaaminen sai ensimmäisen virallisen turnauksensa 1947. Suosio oli heti taattua ja 1950-luvulla jo sadat pelaajat osallistuivat Kalifornian turnauskiertueeseen. Beach volleyn suosio on kasvanut räjähdysmäisesti parin viimeisen vuosikymmenen aikana, mitattiinpa suosiota sitten turnausten, pelaajien, katsojien tai palkintorahojen määrällä.

Ensimmäistä kaupallisesti sponsoroitua beach volley -turnausta 1974 San Diegossa oli katsomassa 250 ihmistä palkintorahojen ollessa 1500 dollaria. 1980-luvulla turnausten, pelaajien, katsojien ja mediasuosion määrä kasvoi beach volleyssa nopeammin kuin missään muussa lajissa. Suuren edistysaskeleen beach volley harppasi 1989, jolloin käynnistyi kansainvälisen lentopalloliiton järjestämä MM-sarja.

Palkintorahojen lisäksi lajissa liikkuvat suuret sponsorirahat. Huipputason beach volley -ottelut pelataan täpötäysien stadioneiden edessä, jossa televisiointi on helppoa ja lajin ja tukijoiden näkyvyys taattua sekä paikan päällä että mediassa. Beach volleyn suosio ei ole jäänyt huomiotta olympialaisissakaan. Barcelonan olympialaisissa beach volley oli mukana näytöslajina ja 1996 Atlantassa pelattiin jo lajin olympiakullasta.

Rantalentopallon harrastus suomessa

Suomeen beach volley saapui 1980-luvulla ja on sittemmin saavuttanut vankan suosion lajin harrastajien keskuudessa. Virallisia Suomen mestaruuksia on ratkottu vuodesta 1989 lähtien ja viime vuosina on saatu selville myös junioreiden SM-mitalistit. Lyhyt ja epävakaa kesämme ei ole paras mahdollinen beach volleyn pelaamiseen, mutta sään suosiessa ovat rannat täynnä beach volleyn pelaajia. Ja lajin luonteeseenhan kuuluu vaihtelevien sääolosuhteiden huomioon ottaminen. Jos sää muuttuu ylivoimaisen hankalaksi, voi beach volleyta pelata Suomessakin sisällä. Suosion kasvaessa tulevat hallit beach volleyn pelaamiseen yleistymään. Suomessa beach volleyhin erikoistuneita pelaajia ei vielä ole, vaan pelaajat ovat pitkälti samoja kuin talven sisäsarjoissa. Aika näyttää, onko myös Suomen beach volleyssa pakko erikoistua pärjätäkseen. Selvää kuitenkin on, että kansainvälinen menestyminen edellyttää ehdottomasti erikoistumista beach volleyhin. Monilla paikkakunnilla pelataan Suomessa kesäisin kymmeniä virallisia turnauksia ja epävirallisia aina, kun pelaajia rannalta löytyy.

Pehmis-Pomppis - peli, johon ihastut

Pehmis-Pomppiksen pallo on pehmeä, herkillekin sormille ystävällinen Volley Special -pallo. Palloa ei tarvitse todellakaan pelätä, vaan sillä voi pelata pelkäämättä sormien tai ranteiden kipeytymistä. Peli on muutenkin harrastajalle turvallista; siinä vastustaja pysyy turvallisesti verkon toisella puolella eikä ryntää selän takaa taklaamaan.

Pehmis-Pomppis-lentis kehitettiin lentopallon pehmeäksi vaihtoehdoksi, jota kuka tahansa palloilusta vähänkin kiinnostunut voi pelata. Pehmis-Pomppiksen juoni suunniteltiin niin, että sitä voi lähteä harrastamaan, vaikka ei olisi nähnyt lentopalloa edes unissaan.

Taitojen karttuessa pelin luonne muuttuu ja pidemmälle ehtineet voivat pelata sitä jo aivan tavallisen lentopallon tapaan. Pehmis-Pomppis sopii erinomaisesti yhteiseksi liikuntaharrastukseksi esimerkiksi sellaisiin yrityksiin, joiden henkilökunnassa on monen ikäisiä ja palloilutaidoiltaan hyvinkin erilaisia työntekijöitä.

Sitä pelaamaan voi lähteä aivan hyvin myös ryhmä, jossa ei ole yhtään palloilutaituria joukossa. Pelin säännöissä otettiin huomioon myös se, että liikuntaa harrastavien ryhmien koko ei ole aina vakio, vaan se vaihtelee hyvinkin suuresti. Peli suunniteltiin siten, että jo neljällä henkilöllä siitä voi nauttia täysillä. Pelaajajoukko voi kuitenkin kasvaa jopa 20 ihmiseen, ja silti peli on tehokas kuntoilumuoto. Säännöt ovat hyvin joustavat ja niitä voi soveltaa tilanteen, taitojen, ryhmän koon ja omien ideoiden mukaisiksi. Pääasia on, että kaikilla osallistujilla on hauskaa.

Sääntöuudistukset mullistavat lentopalloa

Jokaisesta pallosta tulee piste. Libero-pelaaja on otettu käyttöön. Aloitussyöttöyrityksiä on vain yksi. Valmentaja voi liikkua ja huutaa. Keltaisesta kortista tulee pistehäviö ja punaisesta poistaminen erästä. Uusi värillinen pallo on tullut jäädäkseen. Lentopallon sääntöuudistukset ovat mullistaneet lajia ympäri maailman Kajaanista Kiinaan.

Pistelaskun osalta Suomessa (ja maailmallakin) ollaan vielä kahden vaiheilla. Kansainvälisen liiton, FIVB:n päättämä uusi pistelaskujärjestelmä ei ole täysin vakuuttanut kaikkia. Suomalaisten mielestä meillä käytettävä jaksopelijärjestelmä on parempi kuin FIVB:n määräämä kolmen voittoerän systeemi.

FIVB:n pistelaskujärjestelmällä erät pelataan 25 pisteeseen paitsi viides erä 15 pisteeseen. Pistekattoa ei ole ja kahden pisteen ero vaaditaan erävoittoon. Ottelun voittamiseen vaaditaan kolme voittoerää kuten ennenkin. Jaksopelijärjestelmässä puolestaan otteluvoittoon vaaditaan kaksi jaksovoittoa (joko 2-0, 2-1, 1-2 tai 0-2). Ensimmäisen ja toisen jakson erät pelataan 25 pisteeseen, paitsi mahdollinen kolmas erä 7 pisteeseen.

Mahdollisen 3. jakson ainoa erä pelataan 15 pisteeseen. Jokaiseen erävoittoon vaaditaan vähintään kahden pisteen ero, eikä pistekattoa ole. Olipa järjestelmä mikä tahansa, niin selvää ainakin on, että jokaisesta pallosta tulee aina piste.

Libero on erikoismies

Merkittävä sääntömuutos on myös libero-pelaajan tulo lentopalloon. Liberon rooli on takakentän puolustus ja aloitussyöttöjen vastaanotto. Libero ei saa iskeä palloa verkon yläpuolella, hän ei saa myöskään torjua verkolla eikä syöttää aloituksia. Hänet erottaa kentällä erivärisestä paidasta.

Libero voidaan vaihtaa takakentälle ja sieltä pois niin monta kertaa kuin joukkue haluaa, eikä niitä lasketa mukaan tavallisiin vaihtoihin. Liberon jokaisen vaihdon välillä pitää kuitenkin pelata vähintään yksi pallo. Liberoa on käytetty jo aiemmin mm. maailmanliigassa ja MM-kisoissa sekä SM-liigassa.

Uudet säännöt antavat myös valmentajalle uusia vapauksia. Valmentaja saa seistä tai kävellä kentän vierustalla ja huutaa siitä ohjeitaan, mikä on aiemmin ollut kiellettyä. Valmentaja ei saa kuitenkaan häiritä tai viivyttää peliä.

Rangaistussäännöt ovat entisestä tiukentuneet ja selkiytyneet. Keltaisellakin kortilla on nyt jotain käytännön merkitystä, sillä se merkitsee aina pistehäviötä. Punainen kortti tietää poistamista erästä ja molemmat kortit yhdessä poistamista koko ottelusta. Viivytysrikkeistä voi edelleen saada ensimmäisellä kerralla varoituksen, josta ei tule pistehäviötä, mutta toinen kerta tuo jo viivytysrangaistuksen ja pistehäviön. Välinepuolella on luovuttu valkoisen pallon ylivallasta ja lajiin on hyväksytty myös uudenlainen, kolmivärinen pallo.

Lisää tietoa lentopallosta harrastuksena lentopalloliiton sivuilta