Rasvaprosentti - valitse omasi

Rasvaprosentti on jatkuvasti paljon käytössä oleva "hoikkuuden" ja "kunnon" mittari. Rasvaprosentin -mittausmenetelmään kuuluu tietty määrä satunnaisvaihtelua, jonka vuoksi seurannassa käytetyn mittausmenetelmän tulee olla aina sama.

Mikä on kunkin kehon rasvaprosentti oikeasti? Jos yksi mittari antaa tulokseksi 13 %, toinen 18 % ja kolmas 22 %, niin mikä on oikea? Luonnollisesti ihminen uskoo eniten siihen tulokseen, joka antaa matalimman tuloksen, ja kahta muuta pidetään epäluotettavana. Tosiasiassa ei ole mitään käsitystä siitä, mikä tulos vastaa parhaiten todellista kehon rasvaprosenttia. Se voi olla mikä hyvänsä kolmesta tuloksesta.

ihopoimumittaus rasvaprosenttimittarilla

Jotta voitaisiin oikein arvioida mikä rasvaprosentin mittaustapa (esim. ihopoimumittaus, sähkönjohtavuusmenetelmät) antaa oikeimman tuloksen, niin mittaus tulisi tehdä kuoleman kielissä oleville ja pian kuoleman jälkeen kehon oikea rasvaprosentti tulisi mitata uuttamalla tai pommikalorimetrillä. Ja tähän tarvittaisiin vielä joitakin satoja koehenkilöitä. Kuulostaa roisilta ja tällainen tutkimus olisikin niin roisi, ettei sitä koskaan tehdä. Lisäksi kyseisessä asetelmassa otos ei olisi kovinkaan edustava suhteessa terveisiin ihmisiin, joten tutkimuksessa ei olisi muutenkaan järkeä.

Ennen kuin kehon rasvamäärää arvioivat säteilyyn perustuvat mittaustekniikat kehittyvät, niin meidän on tyydyttävä epämääräisiin rasvaprosentti -arvioihin. Ihopoimumittaukset ja bioimpedanssiin (sähkönjohtavuuteen) perustuvat menetelmät ovat ylivoimaisesti eniten käytössä olevat rasvaprosentti -mittausmenetelmät niiden helppokäyttöisyyden vuoksi.

On kuitenkin fakta, että nämä molemmat menetelmät antavat erittäin alhaisia rasvaprosentti tuloksia verrattuna muihin, tieteellisessä käytössä oleviin menetelmiin (vedenalaispunnitus, DEXA). Onkin helposti havaittavissa, että monilla on epätodellinen käsitys matalasta rasvaprosenttista.

Ihopoimumittauksilla hyväkuntoinen mies saa helposti rasvaprosentikseen alle 10 %, tai nainen alle 20 %. Kun samojen henkilöiden rasva% mitataan vaikka vedenalaispunnituksessa, jota pidetään ehkä luotettavimpana kehon koostumuksen arviointimenetelmänä, niin tuskin on saman miehen rasvaprosentti alle 10 tai naisen alle 20 %. Tämä siitä syystä, että ihopoimumittaus näyttää usein antavan 5-10 % alhaisemman lukeman kuin "paremmat" menetelmät.

Harva kuitenkaan pääsee koskaan tieteellisessä käytössä oleviin rasvaprosentti -mittauksiin, joten mitä käytännön merkitystä tällä on. Käytännön merkitys on siinä, että rasvaprosentin arviointiin on olemassa arviointiyhtälöitä, joiden sopivuus on mitattu suhteessa tieteellisiin menetelmiin. Siksi myös arviointiyhtälöt antavat 5-10 % korkeampia arvoja kuin esim. ihopoimumittaukset.

Tyypillisesti ihopoimumittauksiin tottuneet ihmiset pitävät tällaisten yhtälöiden tuloksia itselleen aivan liian korkeina ja yhtälöä surkeana metodina. Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on internet sivuilla olevat rasvaprosentin arviointiyhtälöt, ja yleinen tyytymättömyys niiden tuloksiin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että yhtälön tulos olisi päin honkia - kyse on enemmänkin siitä, että monilla on epärealistinen käsitys sopivista rasvaprosenttien tasoista ihopoimumittausten jäljiltä. Lisäksi kyseessähän on aivan eri metodi. Luultavasti yhtälön tulos on kuitenkin monen kohdalla oikeampi kuin ihopoimumittauksen tulos.

Lopputuloksena rasvaprosentin arviointiin voidaan taas kerran todeta, että menetelmää voidaan käyttää yksilön kehon koostumuksen muutosten seurantaan, mutta yksittäisistä tuloksista ei voi päätellä juuri mitään kehon koostumuksesta. Jos eri mittaukset antavat erilaisia tuloksia, niin luvuista voi valita itselleen mieleisimmän, mutta ei pidä luulla, että luvulla olisi jotain kiinnekohtaa todelliseen "hoikkuuteen" tai "kuntoon". Se mitä silmä näkee, on edelleenkin hyvä käytännön työkalu.