Rullaluisteluvammat ja niiden ehkäisy

Rullaluisteluvammat ja niiden ehkäisy
Rullaluistelu on viime vuodet ollut yksi maailman nopeimmin kasvavista liikunta- ja urheilulajeista. Suomessa arvioidaan harrastajia olevan noin 300 000-350 000. Rullaluistelu on juoksun ja pyöräilyn veroinen kuntoilumuoto ja monet tekevät koulu- ja työmatkansa rullaluistellen. Nuorison keskuudessa on suosittua myös ns.aggressive-luistelu. Rullaluistimet jalassa pelataan myös eri joukkuepelejä, kuten rullakiekkoa, maailmalla myös -jalkapalloa ja -koripalloa. Rullaluistimilla liikuttaessa on normaali matkanopeus 20-30 km/h ja alamäissä huomattavasti kovempikin. Rullaluistelua harrastetaan yleensä ulkona moottoriajoneuvojen, pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja lemmikkieläinten joukossa. Vaarana ovat törmäykset muihin liikkujiin tai kiinteisiin esteisiin sekä alustojen epätasaisuudet, kuopat ja hiekkaisuus. Tehtyjen tutkimusten perusteella suurin osa rullaluistelussa sattuneista vammoista on lieviä eivätkä vaadi lääkärin hoitoa. Suurin osa harrastajista kokeekin ainakin jonkinasteisen vamman. USA:ssa tehtyjen laskelmien mukaan sairaalahoitoa vaativan vamman kokee noin neljä rullaluistelijaa tuhatta harrastajaa kohti vuosittain. Yleensä loukkaantumiseen ei ole löydettävissä mitään selvästi osoitettavaa syytä, vaan tyypillisesti rullaluistelija menettää tasapainonsa ilman ulkoista syytä. Usein syynä ovat kuitenkin tieolosuhteet eli lähinnä kuoppa, hiekkaa asfaltilla tms. Törmäykset muihin rullaluistelijoihin eivät ole kovin yleisiä. Tyypillinen rullaluisteluvamma on rannemurtuma, niitä on neljännes kaikista sairaalahoitoa vaativista vammoista. Yläraajavammojen osuus on kokonaisuudessaan yli puolet kaikista vammoista. Polvi- ja nilkkavammoja on yhteensä 10-15 % ja kallo- ja kasvovammoja noin 10 %. Murtumat ovat vammatyyppinä yleisimpiä, seuraavina ovat venähdykset ja nyrjähdykset sekä ruhjeet ja haavat. Näin nimenomaan sairaaloissa hoidettujen vammojen osalta, ruhjeet ja haavat toki oletettavasti ovat kotona hoidetuista vammoista yleisimpiä. Vammojen ehkäisyssä tärkeimmät pääkohdat ovat: 1. riittävät taidot ja taitojen mukainen luisteluympäristö 2. suojavarusteiden käyttö 3. rullaluisteluympäristöjen kunnossa- ja puhtaanapito Rullaluistelukursseja järjestetään useilla paikkakunnilla ainakin maahantuojien, rullaluistelu- ja luisteluseurojen, urheiluopistojen ja Suomen Luisteluliiton toimesta. Aloittelevan harrastajan olisi hyvä käydä tällainen kurssi. Eritoten jarrutus- ja kaatumistekniikoiden opettelu on tärkeää. Mikäli kurssin käymiseen ei ole mahdollisuutta, olisi hyvä edes pyytää vinkkejä joltain kokeneemmalta rullaluistelijalta. Merkittävä osa vammoista sattuu ensimmäisellä kerralla luistimia kokeiltaessa. Toisaalta vaarassa ovat myös kokeneet, itseään taitavana pitävät harrastajat. Tällöin vammautumisen syy on yleensä selvä varomattomuus ja omien taitojen yliarviointi. Rullaluistelija on Suomen lakien mukaan jalankulkija, joten jalankulkijoita koskevat liikennesäännöt koskevat myös rullaluistelijaa. Aloittelijan olisi syytä pysytellä rauhallisessa ympäristössä, jossa on riittävästi tilaa ja siirtyä vasta kokemuksen myötä vilkkaammille kevyen liikenteen väylille. Rullaluistelussa käytettäviä suojavarusteita ovat kypärä sekä ranne-, kyynärpää- ja polvisuojat. Eri tutkimusten mukaan niiden käyttö on kuitenkin melko vähäistä. Vuonna 1998 Suomessa haastatelluista rullaluistelijoista 60 % käytti rannesuojia, mutta kypärää käytti vain 14 %. Ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia: rannesuojien käyttö on yleisintä, mutta noin joka kolmas ei käytä suojia. Käyttämättömyyden syiksi mainittiin yleensä tarpeettomuus, epämukavuus, epäkäytännöllisyys, lisäkustannukset ja tietämättömyys vaaroista. Nuorten mielestä suojat olivat lisäksi "tyhmän näköisiä" eivätkä kaverit hyväksyneet niiden käyttöä. Tutkimuksilla on kuitenkin osoitettu suojavarusteiden tehokkuus vammojen ehkäisijöinä. Rannesuojia käyttämättömillä on noin 10-kertainen riski saada rannevamma ja arviolta lähes 90 % rannevammoista voitaisiin estää tehokkaita suojia käyttämällä. Suojat myös yleensä vähentävät rannevammojen vaikeusastetta. Kypärän teho on osoitettu toistuvasti pyöräilijöillä tehdyillä tutkimuksilla. Päävammoja sattuu rullaluistelijoille melko vähän, mutta niiden seuraukset ovat yleensä vakavia. Kansainvälisessä selvityksessä löydetyistä 46:sta rullaluisteluonnettomuuden kuolonuhrista yhdelläkään ei ollut kypärää. Myös kyynär- ja polvisuojat vähentävät selvästi vammautumisriskiä, kyynärsuojat yhtä tehokkaasti kuin rannesuojat ja polvisuojien käyttökin estäisi arviolta kolmanneksen polvivammoista. Yhteiskunnan osuus rullaluisteluvammojen ehkäisijänä olisi luoda sopivat verkostot sen harrastamiselle ja etenkin pitää nykyiset väylät turvallisessa kunnossa. Erilaisten putki- ym. töiden jäljiltä ei saisi jättää asfaltittomia kohtia kevyen liikenteen väylille tai ainakin tällaisista pitäisi varoittaa asianmukaisesti. Lisäksi talven jäljiltä tulisi hiekoitushiekat puhdistaa kohtuuajassa myös kevyen liikenteen väyliltä eikä vain ajokaistojen puolelta. Tällaiset toimet palvelevat yhtä hyvin jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kuin rullaluistelijoitakin, mutta epätasaiset ja hiekkaiset väylät ovat rullaluistelijoille selvästi suurempi turvallisuusriski. Rullaluistelu on siis turvallinen ja erittäin suositeltava kuntoilu- ja hyötyliikuntamuoto, kunhan edellämainitut turvallisuusasiat huomioidaan Mika Salonen, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti Alkuperäinen lähde: Suomen Lääkärilehti 19/2000; Mika Salonen, Jari Parkkari, Pekka Kannus: Rullaluisteluvammat ja niiden ehkäisy. Keho.netin lähde: Liite Ry