Urheilijoiden käyttämät hormonivalmisteet

Urheilijoiden käyttämät hormonivalmisteet
Tämän lyhyen artikkelin tarkoituksena on antaa lukijalle perustiedot urheilijoiden käyttämistä hormonivalmisteista vahvasti yksinkertaistettuna ilman sarvia ja hampaita. Lisätietoa aiheesta lukija voi etsiä artikkelin lopussa mainituista teoksista. Umpieritysjärjestelmä pääpiirteittäin Umpieritysjärjestelmään kuuluvat kaikki hormoneja tuottavat solut ja kudokset. Umpirauhasia ovat mm. kilpirauhanen, kivekset, munuaiset, haima, hypotalamus ja käpylisäke. Niissä ei ole ulos johtuvaa tiehyettä, vaan umpirauhasten tuotteet (hormonit) kulkevat kaikkialle elimistöön veren välityksellä. Umpirauhasten lisäksi hormeja tuottavia soluja on useimmissa kudoksissa ja elimissä. Hormonin saapuessa soluun se sitoutuu solun pinnalla tai sisällä sijaitsevaan vastaanottajamolekyyliin, reseptoriin. Hormonin sitoutuminen reseptoriin laukaisee vaikutuksen kohdesolussa. Hormonit vaikuttavat vain soluihin, joissa on niiden omia reseptoreja. Reseptorit ovat spesifisiä ja sitovat yleensä vain yhtä hormonia. Soluja, joilla on tietyn hormonin reseptoreja, kutsutaan tämän hormonin kohdesoluksi. Yhdessä solussa on yleensä reseptoreja useille eri hormoneille. Mitä ovat hormonit? Hormonit ovat kemiallisia viestiaineita, jotka kuljettavat tietoa umpirauhasista kohdesoluihinsa. Nimi hormoni tulee kreikankielestä ja tarkoittaa "herättää", mikä kuvaakin hyvin hormonien vaikutusta. Vaikutus perustuu solunsisäisen toiminnan stimuloimiseen, ja sen voimakkuus riippuu mm. hormonipitoisuudesta. Hormonit voidaan jakaa kemiallisesti kolmeen ryhmään: (1) aminohappo- ja rasvahappohormonit, (2) peptidi- ja proteiinihormonit ja (3) steroidit. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu lähinnä tyrosiinista (aminohappo) ja arakidonihaposta (rasvahappo) muodostuneista hormoneja. Toisen ryhmän hormoneja ovat esimerkiksi insuliini ja kasvuhormoni. Steroidihormonit muodostuvat kolesterolista. Niitä tuottavat lisämunuaiskuori, sukupuolirauhaset ja istukka. Testosteroni Kivesten välisolut tuottavat useita hormoneja, joita kutsutaan yhteisellä nimellä mieshormoneiksi eli androgeeneiksi. Tärkein androgeeni on testosteroni, joka stimuloi proteiinien muodostumista sekä luuston ja lihasten kasvua. Tästä syystä miehillä on yleensä suurempi luu- ja lihasmassa ja enemmän lihasvoimaa kuin naisilla. Testosteronilisän (supplementaation) on raportoitu nopeuttavan lihasmassan- ja voiman kasvua (Bhasin ym. 1996), mutta suurin osa lisäyksestä menetetään kuurin jälkeen. Lisäksi testosteronisupplementaatiolla on lukuisia haittavaikutuksia, joita käsitellään seuraavassa kappaleessa. Anaboliset steroidit Androgeenien rakennetta muutamalla on mahdollista lisätä niiden anabolisia vaikutuksia ja vähentää androgeenisia vaikutuksia. Tällaisia yhdisteitä ovat mm. metandienoni, nandroloni, stanotsoloni ja oksimetoloni. On tärkeää ymmärtää, että yksikään anabolinen steroidi ei ole pelkästään anabolinen. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet anabolisten steroidien lisäävän lihasmassaa ja voimaa (esim. Yesalis 2000), mutta suurin osa lisäyksestä menetetään kuurin jälkeen. Tyypillisiä anabolisten steroidien haittavaikutuksia ovat mm. kasvojen turvotus, päänsärky, unihäiriöt ja ihomuutokset. Naisilla käyttö voi aiheuttaa mm. äänen madaltumista, kuukautiskierron häiriöitä ja klitoriksen kasvua. Kasvuhormoni Kasvuhormonia tuottavat aivolisäkkeen etulohkon solut. Kasvuhormonia ei voida annostella suun kautta (oraalisesti), sillä proteiini/peptidihormonit pilkkoutuvat tehottomiksi ruoansulatuselimistössä. Kasvuhormoni kiihdyttää proteiinisynteesiä (anabolinen vaikutus). Se vaikuttaa myös rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan. Kasvuhormoni stimuloi rasvojen pilkkoutumista rasvakudoksessa ja lisää näin rasvahappojen ja glyserolin vapautumista vereen. Maksassa tapahtuva glukoosin uudismuodostus (glukoneogeneesi) glyserolista kiihtyy, ja solujen glukoosin tarve vähenee, koska ne polttavat yhä enemmän rasvahappoja energiantarpeensa tyydyttämiseen. Kasvuhormonin puutoksesta kärsivillä henkilöillä kasvuhormonisupplementaatio lisää lihasmassaa ja vähentää kehon rasvan määrää, mutta terveillä urheilijoilla tehdyissä tutkimuksissa kasvuhormonisupplementaatio ei ole lisännyt lihasvoimaa (ks. Jenkins ym. 1998). Katukaupasta ostettujen kasvuhormonivalmisteiden käyttäjillä on vaara saada vakava virusinfektio, Creutzfeldt-Jakobin tauti. Tämä voi johtaa keskushermostosairauteen, joka pysyy noin 15 vuotta piilevänä. Tämä aiheuttaa sitten äkkiä nopeasti etenevän dementian, joka johtaa kuolemaan muutamassa kuukaudessa. Kilpirauhashormonit Kilpirauhasen follikkelisolut tuottavat kahta hormonia, tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Trijodityroniinin biologinen teho on tyroksiiniin verrattuna noin viisinkertainen. Tyroksiini muuttuukin viimeistään kohdesoluissa tehokkaammaksi trijodityroniiniksi, joka vastaa ensisijassa kilpirauhashormonien biologisesta vaikutuksesta. Kilpirauhashormonit vilkastuttavat aineenvaihduntaa, jolloin lämmöntuotanto lisääntyy ja hapenkulutus kasvaa kaikissa kudoksissa, aivoja ja sukupuolirauhasia lukuunottamatta. Tämän vuoksi urheilijat ovat käyttäneet kilpirauhashormoneja erityisesti painonpudotuskaudella. Myös kilpirauhashormonien väärinkäyttö voi aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia. Melatoniini Käpylisäke tuottaa melatoniinia, jolla on tärkeä merkitys unen ja elimistön biorytmien säätelyssä. Suurelle yleisölle melatoniinia on markkinoitu mm. luonnon unilääkkeenä. Melatoniinilla on yhtä paljon anabolisia vaikutuksia kuin mummon marjapiirakalla. Katukaupan kamat Laittomassa katukaupassa myytävät hormonivalmisteet ovat harvoin puhtaita, sillä valmistuksen aikana niihin on sekoittunut tai sekoitettu muita aineita ja epäpuhtauksia. Voi myös olla mahdollista, että katukaupassa myytävä hormonivalmiste ei sisällä lainkaan pakkausmerkinnöissä mainittua ainetta. Kirjallisuutta Bhasin, S., Storer, T., Berman, N., Callegari, C., Clevenger, B., Phillips, J., Bunnell, T., Tricker, R., Shirazi, A. ja Casaburi, R. (1996). The effects of supraphysiological doses of testosterone on muscle size and strength in normal men. New England Journal of Medicine, 335, 1-7. Covan, D. (1998). Drug abuse. Kirjassa: Oxford Textbook of Sports Medicine (toim. M. Harries, C. Williams, W. Stanish ja L. Micheli), s. 339-353. Oxford: Oxford University Press. Guyton, A. ja Hall, J. (2000). Textbook of Medical Physiology. Philadelphia: W. B. Saunders Company. Jenkins, P., Trevor, A. ja Grossman, A. (1998). The endocrinology of exercise. Kirjassa: Oxford Textbook of Sports Medicine (toim. M. Harries, C. Williams, W. Stanish ja L. Micheli), s. 378-388. Oxford: Oxford University Press. Yesalis, C. toim. (2000). Anabolic Steroids in Sport and Exercise. Champaign, IL: Human Kinetics.