Terveysuutisia, ihmedieettejä ja tulevaisuuden ravitsemustiedettä

Selailin vanhoja tekstejäni ja niiden jatkoksi kertyneitä keskusteluja. Eräs kommentti pysäytti minut pohtimaan nykypäivän ravitsemuskeskustelun luonnetta. Internet täyttyy huimaa vauhtia ihmedieeteistä, terveysguruista, “uudesta tutkimustiedosta” ja klikkauksia kerjäävistä uutisotsikoista. Räiskyvä informaatio kasvattaa kovaäänistä nettisukupolvea, joka vaatii ravitsemusopin uudelleenkirjoittamista ja vanhoille asiantuntijoille potkut virasta. Taianomaisista superruoista ja vippaskonsteista huolimatta ihminen lihoo kuitenkin edelleen syömällä enemmän kuin kuluttaa. Vuosikymmenet ja villitykset vaihtuvat, mutta fysiologia säilyy. Pöyristyttävää terveystietoa – katso kuvat! Lukija nimeltä Elisa kommentoi pätkäpaastoartikkeliani seuraavasti: "Hmm.. En nyt ensilukemalta ole ihan vakuuttunut. Itse olen tietämättäni 16/8-paastonnut vuosia enkä ole sen laihempi." Jatkoksi henkilö kertoi hiukan rutiineistaan ja siitä, kuinka paastoaminen johtaa hänen kohdallaan mässäilyyn. Lopuksi Elisa toisti vielä: "Ihan mielenkiintoista siis, mutta ei oikein vakuuttanut minua." Tuplapakit. Toisia treffejä tuskin tulee. Jäin pohtimaan kommenttia: Olisiko tekstini pitänyt jotenkin vakuuttaa hänet? Ja ennen kaikkea mistä hänet olisi pitänyt vakuuttaa? Kyseisen artikkelini tarkoitus on esitellä dieettimenetelmä, joka on omalla kohdallani toiminut hyvin – ja samalla rikkoa aiheeseen liittyviä harhaluuloja. Ei muuta. Elisan kommentti havainnollistaa hyvin, mitä nykypäivän terveysinformaation kuluttaja kaipaa: jotain uutta, maagista ja mullistavaa. “Ei taas tätä vanhaa tylsää kaloriteoriaa!” Ja terveysmarkkinointi vastaa kysyntään puskemalla ulos uutta hypeä. Näin terveysinformaation tuottajan näkökulmasta voin todeta, että raflaavien otsikoiden ja kärkkäiden mikrotietoiskujen kanssa on vaikea kilpailla. Yritä siinä sitten käsitellä monimutkaisia kokonaisuuksia, kun nettisurffailijan keskittymiskyky riittää hädin tuskin lukemaan Twitter-päivityksiä. Tulevaisuuden terveysblogi muistuttaa huoltoaseman vessan seinää. Mike Adams on soveltanut kirjoituksissaan vessanseinätyyliä jo vuosia Natural News -sivustollaan. Terveysinformaatiota tuotetaan vaikka väkisin Polttavat keskustelunaiheet ovat jo pitkälti käsitelty: ketoosi ei tuonut aineenvaihdunnallista etulyöntiasemaa, luomu ei ollutkaan superterveellistä, lihomisen syntipukki ei ollutkaan se paljon puhuttu insuliini ja mikään yksittäinen ruoka-aine ei ollutkaan kuolemaksi – ei edes tyydyttynyt rasva! Ehkä mitään taianomaista ratkaisua ei ollutkaan? Kansa huutaa jälleen: “Ei taas tätä vanhaa tylsää kaloriteoriaa!” Ja rumba alkaa alusta: Keltaisen lehdistön toimittajat kaivavat mitä hullunkurisimmat seurantatutkimukset esiin, joita tutkijat tekevät ajankuluksi silloin, kun mitään oikeasti järkevää ei ole työn alla. Tutkimusmaailma on kuin Robert De Niron näyttelijäura: loistavien vetojen välillä tyhjyys täytetään kevytmielisellä komedialla. Muut terveysinformaation tuottajat ja blogaajat taas tarttuvat siihen, mistä kiinni saavat. Me nörtit käymme keskustelua mikrotasolla: alfa-2-reseptorit, FOXO3-transkriptiotekijät ja mTOR ovat toki kiinnostavia aiheita, mutta onko tästä tiedosta tavalliselle tallaajalle mitään hyötyä? Ruokahipsterit taas pyrkivät säväyttämään uudennälkäistä kansaa syömällä vaikka savea, mikä kertonee jo riittävästi epätoivon tasosta. Suuntaa voidaan onneksi vielä muuttaa. Mihin olemme (toivottavasti) menossa? Tuoreessa kirjassaan "Nnnghhh" Gary Taubes kumoaa 60 vuoden tutkimusnäytön hokemalla 400 sivua putkeen sanaa "insuliini". Gurut ovat niin nähty. Yksilöllisyys on aikakautemme avainsana. Teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja tuo terveyskeskusteluun uusia piirteitä: edullisia geenitestejä, unen ja suorituskyvyn mittauksia, ihon alle asennettavia verensokerimittareita ja jopa palveluita, joissa itse käyttäjät voivat lanseerata omia tutkimuksiaan. Samalla lääketieteellisten testien hinnat putoavat ja sairauksien hoito yhteisöllistyy. Nämä ovat mielestäni positiivisia ilmiöitä. Miksi odottaa tutkimuksia jostain aiheesta, jota voit tutkia itse itselläsi? Monta virhettä tullaan varmasti vielä tekemään, mutta ns. henkilökohtaiselle tieteelle ja itsetutkimukselle on paikkansa. Tämä ei tietenkään sulje pois millään tapaa akateemista tutkimusta. Toivon myös, ettei tulevaisuudessa terveystiedon tarjoajalta odoteta jatkuvasti uusia mullistavia löytöjä. Mielenkiintoisten huomioiden tai vinkkien ei tarvitse murtaa fysiologian peruspilareita tai vakuuttaa lukijaa jostain uudesta ja mahtavasta ilmiöstä. Lopuksi Hypoteeseja nousee ja kaatuu tasaiseen tahtiin. Mullistavia läpimurtoja ei ravitsemustieteessä kuitenkaan ole tapahtunut vuosiin. Laihdutusmenetelmistä ja liikuntamuodoista parhaita tuloksia tuottavat ne, joista yksilö vain jaksaa pitää kiinni. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mihin suuntaan terveyskeskustelu etenee vuosien kuluessa. Ainiin, vastasin Elisan kommenttiin näin: "Laihduttaminen tapahtuu energiansaantia rajoittamalla. Ateriarytmillä ei ole merkitystä, jos syöt lopulta yli energiatarpeesi. Paastoaminen on menetelmä – ei taikakeino. Samat menetelmät eivät toimi kaikille. Mikäli paastoaminen johtaa kohdallasi mässäilyyn, niin sillon se tuskin on sinulle hyväksi. Jonkun toisen kohdalla tilanne voi olla toinen." Kuva: d o l f i Jussi Riekki on kamppailu-urheiluharrastaja ja ravitsemusta primitiivisestä aspektista pohtiva blogaaja. Voit seurata Jussin kirjoituksia hänen blogissaan.