TV2:n Ruokaillasta ja ravitsemustrendeistä

Epäterveellistä vain sen vuoksi, että ei lähiruokaa? Katsoin eilen TV2:n Ruokailta-ohjelman. Ajanhengen vaikutus näkyi siinä, miten voimakkaasti luomu-, karppaus- ja erityisesti lähiruokateemat nousivat esille. Ajanhengellä tarkoitan sitä, että kunakin aikana ihmisillä on kollektiivisesti taipumus asettua jonkin ajattelutavan tai mieltymyksen taakse. Ajanhengen ilmentymää oli esimerkiksi 60- ja 70-lukujen vaihteen läpipolitisoituminen. Viime keväänä sitä oli ns. arabikevät arabimaissa. Suomessa ajanhenkeä on ollut muun muassa vahva kiinnostus ruokaan ja ravitsemukseen sekä samanaikainen tiettyjen ruoka- ja ravitsemustrendien nousu. Ajassa on liikkunut lisäaineiden vastaisia asenteita, vastakkaisuutta virallisia auktoriteetteja, kuten THL:ää, kohtaan, karppauksen nousua trendiksi, ekologisuutta, luomuinnostusta ja halua suosia lähiruokaa. Ajanhengessä liikkuvissa ilmiöissä on hyvää se, että usein ne ovat syntyneet vastareaktiona jollekin yhteiskunnassa olevalle puutteelle. Lisäaineiden vastainen sekä lähi- ja luomuruokaa suosiva trendi on syntynyt vastareaktioksi ja korjausliikkeeksi sille, että syömämme ruoka on vähitellen muuttunut liian prosessoiduksi ja liikaa lisäaineita sisältäväksi. Karppaus on vastaavasti syntynyt korjausliikkeenä huonolaatuisten hiilihydraattien liialliselle syömiselle ja siitä aiheutuneille ongelmille. Ajanhengessä liikkuvat ilmiöt ja trendit tuovat siis yleensä mukanaan jotain hyvää. Niillä on sanoma. Luomu- ja lähiruokatrendin ytimessä on sanoma, että meidän on tarpeen syödä entistä luonnollisempaa ruokaa. Karppauksen ytimessä on sanoma, että huonolaatuisten hiilihydraattien haitat on syytä nähdä. Vaikka ajanhengessä liikkuvien ilmiöiden pääsanoma on hyvä, niihin liittyy usein ylilyöntejä ja fanaattisuutta. Yhden ulottuvuuden merkitystä saatetaan liioitella liikaa niin, että pahimmillaan ajanhengessä liikkuvan trendin seuraajat marssivat sopuleina järveen. Vain harva osaa ottaa ajan hengessä liikkuviin trendeihin etäisyyttä ja tarkastella niitä ikään kuin ulkopuolisena. Trendin kyseenalaistajaa ei myöskään trendin huumassa arvosteta. Nykyisissä ruoka- ja ravitsemustrendeissäkin on liioittelua. Samalla kun yhdellä sektorilla ratkaistaan jokin ongelma, saatetaan luoda ongelma ravitsemuksen toisella alueella. Esimerkiksi lähiruokainnostus on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että ruokavalion muut aspektit ovat silloin tällöin unohtuneet. Jos vaikkapa kouluissa aletaan käyttää pelkästään suomalaista lähiruokaa, se merkitsee vääjäämättä koululaisille tarjottavan ruoan ravitsemuksellista kaventumista. Koululaiset saavat tietysti vatsansa täyteen suomalaisestakin ruoasta myös keskitalvella, mutta jos aikuisten lähiruokaideologian vuoksi lapsille ei anneta vaikkapa tuoretta salaattia, tomaattia, paprikaa ja parsakaalia, se kaventaa ruoan ravitsemuksellista laatua. Jos lapset jäävät vaille näitä ruoka-aineita, he saavat vähemmän esimerkiksi monia tärkeitä karotenoideja (luteiinia, zeaksantiinia, lykopeenia, beetakryptoksantiinia) ja K-vitamiinia. Niin aikuiset kuin lapsetkin tarvitsevat näitä ravintoaineita. Lapset eivät saisi jäädä niitä ilman vain sen vuoksi, että aikuisille on sillä hetkellä tärkeää noudattaa jotain ideologista periaatettaan. Kannatan lähellä tuotetun ruoan suosimista, mutta tämän periaatteen noudattamista ei pitäisi viedä niin pitkälle, että se johtaa ruokavalion ravitsemukselliseen kaventumiseen. Ruokailta YLE Areenassa: A2 Teema: Ruokailta (1. osa) (katsottavissa n. 15.12. 2011 saakka) Juhana Harju on koulutettu ravintoasiantuntija. Voit seurata Juhanan kirjoituksia Aamiainen Ruohikolla -blogissa. Juhanalta on myös ilmestynyt Luusto lujaksi elämäntavoilla -kirja