Gladiaattoreista urheilijoiksi - ja takaisin

Gladiaattoreista urheilijoiksi - ja takaisin
Gladiaattorit taistelivat henkensä edestä, heillä ei ollut valinnanvapautta. Muutama vuosikymmen sitten huippu-urheilijat olivat yleensä kansallissankareita ilman suurempia varauksia. Nykyinen urheilun kaupallisuus on ohjannut urheiluun rahaa ja erilaisia yrittäjiä niin paljon, että urheilu on menettämässä hyvää vauhtia kaikkein tärkeimmän - omat sääntönsä, joista tärkein on rehti kilpailu. Ikävintä on kuitenkin jos urheilijalta vähänkin katoaa menestymispaineissa työpaikastaan kiinni pitävän taustajoukon keskellä valinnanvapautta kilpailla rehdein ja terveellisin keinoin. Ovatko 2000 luvun 'urheilijat' taas enemmän gladiaattoreita? Vauhdin huumaa, väkivaltaa - ja urheiluvammoja Rahaa ei voi kaikesta syyttää, mutta mielenkiintoista on havaita, että monet lajit, joissa rahaa liikkuu paljon, ovat nimenomaan urheilijan terveyden kannalta vaarallisimmasta päästä. Kun vauhti ja rajut kontaktit lisääntyvät, myös urheiluvammat lisääntyvät ja vaikeutuvat (Kujala ym. 1995). Ääriesimerkkinä on Formula 1 autoilu ja siinä sattuneet 54 kuolemantapausta pienelle ajajajoukolle. Rahan ja TV-yhtiöiden voimasta saimme muistutuksen seuratessamme Ramsaun kisojen mäkihyppyjä. Kierroksia ei keskeytetty ja parhaille ei taaskaan annettu mahdollisuutta hypätä niin pitkälle kuin turvallisesti pystyvät. Lopputuloksena oli "kuka kuiskaa koviten" kilpailuja, joihin liittyi turvallisuusriski. Liian moni huippuluokan mäkihyppääjä on loukkaantunut viimeisen vuosikymmenen aikana liian pitkien hyppyjen vuoksi. Kumma, että hyvin harjoitelleet mäkihyppääjät ja heidän valmentajansa alistuvat tähän. Paljon useampia koskettava on oma jääkiekkomme. Lajista on tullut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana yhä rajumpi kontaktilaji. Mölsä ym. (1998) totesi tutkimuksessaan, että liigakiekossa vammojen määrä on tuhatta pelaajatuntia kohden noussut 1970-luvun 55:stä 1990-luvun 83:een. Myös jääkiekossa sattuneiden kaularankavammojen määrä pelaajavuotta kohti kaksinkertaistui 1980-luvulta 1990-luvulle: Suomessa ja Ruotsissa todettiin 1980-1989 yhteensä 6 halvaantumiseen johtanutta kaularankavammaa ja vastaavia vammoja sattui 1990-1996 yhteensä 10 (Mölsä ym. 1999). Lähestymme Pohjois-Amerikan lukuja. Ikävää on myös se, että tässä seuratuimmassa talvilajissamme on sallittua iskeä nyrkillä vastustajaa kasvoihin ilman suurempia sanktioita. Ongelma olisi lähes täydellisesti poistettavissa joko kertaheitolla - riittävällä rangaistuksella - tai urheilun arvolle sopivalla keinolla - perusteellisella urheilijoiden kasvattamisella. Paitsi, että tappelu kaukalossa kuvastaa vamma-alttiin pelityylin sallimista, paljon suurempi on asian esikuvallinen merkitys: Miljoonat eri tasoisten vetäjien ja valmentajien urheilevan nuorison parissa ilmaiseksi tekemät kasvatustunnit muuttuvat arvelluttaviksi. Onneksi urheileva nuoriso kuitenkin edelleen on muita katunuoria turvatummassa asemassa kun puhutaan suurista terveysriskien aiheuttajista, tupakasta ja huumeista. Kilpaurheilijota kohtaavien pitää kuitenkin muistaa pitää kaikkein tärkein - nuoren urheilijan terveys - etusijalla. Kun näen urheilijan iskevän vastustajaa nyrkillä kasvoihin tunnen suurta häpeää tekijän puolesta (nyrkkeily -nimistä urheilulajia en seuraa). Ikävää on se, että ihan kaikki nyrkkejä tai kättä pidempiä urheiluvälineitä väärin käyttävät urheilijat eivät aina itse ymmärrä tuntea sitä samaa suunnatonta häpeää mitä itse kuvaruudun takana tunnen. Kielletyt hedelmät - ja raskaat sivuvaikutukset Nykyisin kansainvälinen huippu-urheilu ei enää sovi terveysliikuntapolitiikan veturiksi. Tulosten parantamiseksi kokeillan lähes lajista riippumatta erilaisia lääkkeitä ja menetelmiä, joista ei ole riittävää kokemusta. Mm. doping-kontrollin ulkopuolisista lajeista on tiedossa suuri joukko anabolisten steroidien aiheuttamia sydänperäisiä tai väkivaltakäyttäytymiseen liittyviä äkkikuolemia. Erityisesti "bodaussaleilla" runsaasti yliannoksina käytettyjen anabolisten steroidien sivuvaikutuksia ovat mm. seuraavat: 1. Erilaiset psyykkiset sivuvaikutukset: Mm. käytön alussa mielihyvän tunnetta, jatkossa käytön aikana mm. aggressiivisuus ja väkivaltaisuus. Käytön lopettamista taas usein seuraa masentuneisuus, jonka yhteydessä on kuvattu mm. itsemurhia. 2. Sydänmeen kohdistuvat sivuvaikutukset: Sydänlihas paksuuntuu ja sidekudoksen osuus sydänlihaksessa lisääntyy. Näin hengenvaarallisten rytmihäiriöiden riski kasvaa ja rytmihäiriöiden aiheuttamia äkkikuolemia on kuvattu. Muutokset veren rasvoissa (esim. HDL-kolesterolin lasku) voivat lisäksi altistaa sydäninfarktille. 3. Lihasrevähdykset ovat yleisiä. 4. Epästeriilit neulat voivat välittää infektioita. 5. Sukupuolielimiin kohdistuvat sivuvaikutukset. 6. Maksasoluvauriot ja syöpäriski kasvaa. 7. Eturauhassyöpäriski kasvaa. 8. Akne, naisilla liikakarvoitus ja äänen madaltuminen sekä rintojen supistuminen, miehillä rintojen liikakasvu. 9. Kilpirauhasen toimintahäiriöt. 10. Muut, kuten päänsärky, kaljuuntuminen, diabeteksen puhkeaminen jne. Keinotekoisen erytropoietiinin käyttöönoton jälkeinen (1987-1990) 19 Hollantilaisen ja Belgialaisen pyöräilijän äkkikuolemasuma puhutti aikanaan kovasti urheilumaailmaa. Viimeaikaiset tiedot mm. ammattipyöräilijöiden runsaasti käyttämistä rauta-injektioista kertovat, että oppirahoja maksetaan edelleen urheilijoiden terveyden kustannuksella. Kansainvälisen Olympiakomitean johdon vähättelevää ja peittelevää linjaa doping-kontrolliin on asiantuntijapiireissä kummasteltu pitkään. Onneksi nyt ko. taho on heräämässä huomaamaan, että Olympialiike on kohta vain ikävä muisto, ellei peittelystä siirrytä systemaattiseen kunnianhimoisten nuorten terveyden suojeluun. Onnistuminen tai sitten lopullinen rappio tulee vääjäämättä vastaan lähivuosina. Useimmat on sittenkin luotu liikkumaan Osa suurta yleisöä alkaa jo ajatella, voiko kilpaurheilu enää olla missään muodossa terveellistä. Tutkimukset intensiivisen liikunnan vaikutuksista kuitenkin osoittavat, että kyllä terve elimistö intensiivistäkin liikuntaa kestää ja elämänaikaisen jatkuvan intensiivisen liikuntaharrastuksen hyödyt ovat kiistattomat. Erityisesti ikänsä kestävyysliikuntaa harrastaneet kestävyysurheilijat tarvitsevat vanhuksina vähemmän sairaalahoitoja, sairastuvat harvemmin vanhuuden sokeritautiin tai koronaaritautiin ja elävät vanhemmiksi (Kujala ym. 1996). Pitää kuitenkin muistaa, että urheilijat ovat valikoitunutta joukkoa. Urheilija valitsee yleensä lajinsa sen mukaan mihin hänen luontaiset lahjansa sopivat. Jos lapset ajautuvat esim. yleisurheilun pariin, luokan nopeakinttuisimmasta tulee pikajuoksija, riskeimmästä kuulantyöntäjä ja kestävyysihmeestä pitkänmatkanjuoksija. Samoin on helppo arvata, että yleensä liikuntaa harrastavat runsaimmin ne, joille liikkuminen muutenkin on helppoa ja joille toisaalta tarjoutuu tähän mahdollisuus ja ympäristön tukea. Tämä johtaa siihen, että havainnoivien elämänaikaisen liikunnan terveysvaikutuksia selvittävien tutkimusten tuloksia on vaikea analysoida. Tämän liikuntatutkimuksia vaikeuttavan tosiasian joutuvat tunnustamaan niin kriittiset kuntoliikuntatutkijat kuin urheilututkijatkin. Liikuntaan valikoitumisen yhteyttä jo perittyyn riskitekijäprofiiliin havainnollistaa seuraava esimerkki (Tikkanen ym. 1998): Urheilijoita on useammanlaisia. Kestävyysliikuntaan ja -urheiluun valikoituneilla on yleensä synnynnäinen hitaiden lihassolujen osuus korkea. Tähän liittyy korkea hyvän (HDL) kolesterolin osuus, alentunut riski verenpainetaudille, hyvä sokerinsieto ja muita sydän- ja verisuonisairauksien kannalta edullisia aineenvaihdunnallisia tekijöitä. Kestävyysurheilijat elävätkin pidempään kuin voimaurheilijat ja tavallinen kansa. Ilman hyviä elämäntapoja entiset voimaurheilijat olisivat ehkä perimältään olleet keskivertoväestöä huonommassa asemassa, koska heillä hitaiden lihassolujen osuus on alhainen. Ympäristövaikutuksista johtuen taas ne, jotka alkavat harrastaa liikuntaa, valitsevat yleensä myös muita terveellisiä elämäntapoja, kuten tupakoimattomuus ja hyvä dieetti. Nykyisin tehtyjen tutkimusten perusteella liikuntaa ja terveyttä koskevista tutkimuksista on edelleen vaikeaa erottaa valikoitumisharhan (perintötekijät), muiden terveystottumusten ja liikunnan itsensä vaikutusta. On kuitenkin selvää, että kaikilla on vaikutusta (Kujala et al. 1998). Koska rasittavakin liikunta oikein toteutettuna edelleen on terveellistä, kannattaa oikeaan ja terveelliseen toteutustapaan kiinnittää huomiota. Tässä voi auttaa seuraavat vinkit: 1. Valitse urheilumuoto, jossa yleensä ei satu vakavia tapaturmia. 2. Käy tarvittaessa lääkärintarkastuksessa, etenkin jos sinulla on sairauksia tai rasitukseen liittyviä oireita. Hoida myös vanhat vammasi kuntoon. 3. Noudata monipuolista ruokavaliota ja muuten terveellisiä elämäntapoja. Älä väärinkäytä lääkkeitä. 4. Aloita harjoittelu maltillisesti, lisää harjoitusmääriä nousujohteisesti ja hitaasti. Aloita uudet harjoitusmuodot asteittain ja nousujohteisesti, jotta vältyt rasitusvammoilta. 5. Hanki lajin vaatima peruskunto, perustaidot ja opettele oikea suoritustekniikka. 6. Muista palautuminen, verryttelyt ja venyttelyt. 7. Käytä säänmukaisia ja muuten asianmukaisia varusteita ja suojuksia. 8. Noudata sääntöjä ja hillitse hermosi pelin tuoksinassa. Keskity suoritukseen äläkä ylitä taitojesi tai suorituskykysi rajoja. 9. Älä urheile sairaana. Aloita flunssan jälkeen harjoittelu ensin kevyesti ja asteittain. Mikäli jotain on pielessä hakeudu lääkäriin. 10. Muista, että matka suorituspaikalle normaalissa liikenteessä sisältää lähes kaikissa lajeissa suuremman vakavien tapaturmien riskin kuin itse liikuntasuoritus. Urho Kujala, ylilääkäri, liikuntalääketieteen dosentti, Helsingin urheilulääkäriasema (Liikunta ja Tiede 1999;(2):48-50.) Viiteluettelo: • Kujala UM, Taimela S, Antti-Poika I, ym. Acute injuries in soccer, ice hockey volleyball, basketball, judo, and karate: analysis of national registry data. BMJ 1995;311: 1465-1468. • Mölsä J, Airaksinen O, Kujala U, ym. Injury profile in ice hockey from the 1970s to the 1990s in Finland. Scand J Med Sci Sports 1998;8:363. • Mölsä J, Tegner Y, Alaranta H, ym. Spinal cord injuries in ice hockey in Finland and Sweden from 1980 to 1996. Int J Sports Med 1999;20:64-67. • Kujala UM, Sarna S, Kaprio J, Koskenvuo M. Hospital care in later life among former world-class Finnish athletes. JAMA 276:216-220, 1996. • Tikkanen H. Benefits from life-long vigorous activity - training effects or selection bias? Scand J Med Sci Sports 1998;8:384. • Kujala UM, Kaprio J, Sarna S, Koskenvuo M. Relationship of leisure-time physical activity and mortality. The Finnish Twin Cohort. JAMA 1998;279:440-444. Lähde: Liite ry