D-vitamiinisuositukset eivät ole riittäviä luustolle

Pari päivää sitten virallisia suomalaisia D-vitamiinisuosituksia tarkistettiin hieman. Uutuutena on lähinnä se, että 18-vuotiaiksi asti annettiin ohje käyttää pientä ympärivuotista D-vitamiinilisää. Sen sijaan aikuisten D-vitamiinisuositusta ei korjattu mitenkään lukuunottamatta raskaana olevia ja imettäviä.

 

Elimistön D-vitamiinitilaa kuvaa seerumin kalsidiolitaso, jonka optimaalisena arvona useimmat asiantuntijat pitävät 100 nanomoolia litrassa (nmol/l). Tämä taso vaikuttaa olevan hyödyllinen useilla terveyden osa-alueilla. Sen lisäksi hyvät D-vitamiinitasot yhdistyvät myös alempaan kuolleisuuteen. 100 nmol/l taso vaikuttaa olevan ihanteellinen luustollekin.

Tutkimukset osoittavat, että suomalaiset jäävät yleisesti tämän tavoitetason alapuolelle: suomalaisten keskimääräinen kalsidiolitaso lienee noin 55 nmol/l, mutta tasossa on paljon vuodenaikaista vaihtelua. Tavoitetason alapuolelle jäämisen pitäisi olla hyvä syy kohottaa reippaasti D-vitamiinisuosituksia, mutta niin ei jostain syystä tehdä.

Luustolle hyvät D-vitamiinin tasot ovat tärkeitä mm. näistä syistä:

  • Hyvät D-vitamiinitasot mahdollistavat kalsiumin aktiivisen imeytymisen suoliston seinämän läpi. Ilman hyviä D-vitamiinitasoja aktiivista imeytymista ei tapahdu ja kalsiumin imeytyminen on ratkaisevasti heikompaa.
  • Matalat D-vitamiinitasot johtavat lisäkilpirauhashormonipitoisuuden kohoamiseen. Se on luustolle haitallista, koska tämän hormonin jatkuvasti koholla olevat pitoisuudet johtavat luuston resorption (hajoamisen) lisääntymiseen. Pitkään jatkuessaan se heikentää luuntiheyttä ja altistaa osteoporoosille.
  • Korkeahkot D-vitamiinitasot ovat yhteydessä hyvään luuntiheyteen. Paras luuntiheys yli 50-vuotiailla valkoihoisilla on D-vitamiinitasojen ollessa noin 100 nmol/l.
  • Lonkkamurtumien riskin vähentämiseksi tarvitaan tutkimusten mukaan vähintään 75 nmol/l suuruista kalsidiolitasoa. Kuitenkin optimaalinen murtumariskiä vähentävä teho saavutetaan vasta, kun kalsidiolitaso on noin 100 nmol/l.

Olisi järkevää pitää huolta riittävästä D-vitamiinin saannista jo ennen kuin luuntiheys on heikentynyt niin paljon, että kärsitään osteoporoosista tai sen esiasteesta osteopeniasta. Nykyisin on kuitenkin vallalla jälkijättöinen suhtautuminen, jossa D-vitamiinitasojen ylläpitämisestä aletaan kiinnostua vasta sitten kun potilas on jo hoidossa osteoporoosin vuoksi. Silti myös osteoporoosin takia hoidossa olevien suomalaisten D-vitamiinitasot jäävät tutkimusten mukaan usein ehdottoman minimitavoitetason 75 nmol/l alapuolelle. Se kertoo siitä, että edes osteoporootikoille määrättävän D-vitamiinilisän suuruus ei useinkaan ole riittävä.

Potilaiden D-vitamiinitasoja ei myöskään seurata tarpeeksi. 100 nmol/l tavoitetason saavuttamiseksi ei riitä, että D-vitamiinia saadaan virallisesti suositeltu 7,5 mikrogrammaa päivässä. Edes yli 60-vuotiaille suositeltu 20 mikrogrammaa päivässä ei useimmilla riitä.

Paljonko sitten on riittävä määrä luustolle ja muullekin terveydelle? Sopiva annos on noin 90 mikrogrammaa päivässä syyskuun alusta toukokuun loppuun (jos aurinkoa vältellään, D-vitamiinilisää on syytä käyttää ympäri vuoden). Tarvittavaan annokseen vaikuttaa paljon henkilön koko ja paino, mutta lisäksi annosvasteessa on yksilöllistä vaihtelua. 50 mikrogrammaa päivässä on kuitenkin useimmille hyvin sopiva annos. Kun Yhdysvalloissa hiljattain vielä nostettiin aikuisen turvallisen saannin yläraja 100 mikrogrammaan päivässä, annosta voi pitää myös hyvin turvallisena.

Varsinkin osteoporoosin takia hoidossa olevien D-vitamiinitasojen riittävyyttä olisi hyvä mitata aika ajoin samaan tapaan kun kolesterolitasoja on totuttu seuraamaan. D-vitamiinitasoilla on todennäköisesti kolesterolitasojakin suurempi vaikutus terveyteen.

Viitteitä: