Unohdettaisiinko koko "toiminnallinen harjoittelu"?

Oikolukiessani jälleen yhtä toiminnallisesta harjoittelusta kertovaa artikkelia, alkoi takaraivossa jäytämään entistä enemmän. Tai Markon tavoin voisin kysyä: Mitä on toiminnallinen harjoittelu, mistä tiedät tekeväsi toiminnallista harjoittelua? Argh.

Alunperinhän toiminnallinen harjoittelu oli Mike Boylen käsialaa: Functional Training For Sports (2004) tuli ja esitteli meille toiminnallisen harjoittelun. Boylen sanoin: "lukikohan sitä kukaan kunnolla?" Boyle on myös sarkastisesti todennut, että jos voisi, hän vaihtaisi kirjan muotoon "Training for sports". Nyt on kuulema ikuisesti se "functional guy".

Sinällään Boyle ei eroa siitä monilukuisesta fyysisten valmentajien parvesta, joka levittäytynyt Pohjois-Amerikassa (ja maailmalla muutenkin) ammattiliigojen ja -joukkuiden sekaan.

Siis: Mitä on toiminnallinen harjoittelu? Onko penkkipunnerrus toiminnallinen liike? Onko etunojapunnerrus toiminnallisempi liike? Miksi? Riippuu keneltä kysyy. Suomessa termi on todellakin lähtenyt jo aikaa sitten hanskasta, ja etunojapunnerrus siis todellakin on penkkiä toiminnallisempi liike! Mutta entä perustelut? Missä menee raja, miten pitkälle voidaan perustella OTTAMATTA huomioon liikkujan tavoitteet ja tarpeet?

Hauiskääntöhän ei ole toiminnallinen liike? Kehonrakentajalle on, jos katsotaan tavoitteita. Tavalliselle ihmiselle ei, jos katsotaan liikkeen siirtymistä arkielämään. Mitä mieltä Boyle oli asiasta? Kukaan ei muista/ketään ei kiinnosta (minä muistan).

Mitä kirja Functional Training For Sports sisälsi tai miten Boyle perusteli "toiminnallisen harjoittelun"? Toteamalla, että tieteen keinoin todistettiin toimivaksi se, mitä on tiedetty jos vuosikymmenet: Tee maastavetoa ja kyykkyä. Tärkeä motiivi Boylelle tuli myös luonnollisesti ammatiiurheilun puolelta: Vammojen ennaltaehkäisy ja minimoiminen. 50 000 000 dollarin koristykki ei voi olla puolet kaudesta loukkaantuneena. Eli liikkeet ja liikeparit valittiin pitkälti egon minimoimilla liikkeillä, pienempien painojen käytöllä ja lihasepätasapainojen minimoimisella.

Ammattiurheilijatkin tekisivät kuulema pelkkää penkkiä ja hauista jos saisivat...

Okei, kirjassa Boyle suosittelee etukyykkyä takakyykyn sijaan. Toiminnallisempi liike? Minulle? Sinulle? Kenelle? Ei kenellekkään. Etukyykky vaatii ja tarjoaa tosin:

- Vähemmän painoa, vähemmän riskiä
- Minimoi egoa
- Ei tarvitse varmistajia, helppo tiputtaa
- Lisää olkapäiden liikkeuvuutta, selkeä pluspuoli
- Vaatii täydellistä asentoa
- Vähemmän painetta alaselälle

Kyse oli siis Boylen omista mieltymyksistä ja kokemuksista, ei siitä että etukyykky olisi jotenkin "toiminnallisempi" kuin takakyykkykään, ainakaan siinä mielessä miten nykyään käsite ymmärretään. Boyle ei verrannut mitenkään liikkeiden toiminnallisuutta. Toinen esimerkki voisi olla yhdenjalan maastaveto vs. kahdenjalan maastaveto. Boyle perusteli yhdenjalan mavea seuraavasti:

- Vähemmän painoa, vähemmän riskiä
- Minimoi egoa

Ja on nykyään ottanut vissiin kahdenjalan maastavedonkin ohjelmiinsa.

Missä vaiheessa tulee ne hassut yhdenjalan kyykyt bosupallojen päällä? Nehän ovat ne toiminnallisen harjoittelun ilmentymät. Boylehän teettää etukyykkyäkin bosupallon päällä.
Jos lähdetään asialinjalle, niin niitähän kritisoidaan nykyään paljon. Eli tutkimusten mukaan hyöty hienomotoriikalle tai "corelle" on hyvin pieni verrattuna lattialla tehtyihin kyykkyihin: Harjoitus epävakaalla alustalla ei aktivoi enempää pääliikuttajia. Boyle harjoituttaakin niillä stabilisoijia ja synergistejä, ja on sitä mieltä, että liikkeet vievät pois painetta agonisteilta ja harjoituttavatkin näiden antagonisteja. Boyle on myös tarkka siitä, missä vaiheessa bosupallon päälle könytään: Mikään aloittelijaliike se ei ole.

Entä ne hauiskäännöt samalla kroppaa kiertäen toinen jalka bosulla?

...

Eli: Toiminnallinen harjoittelu lienee originaalissa kontekstissaan pikemminkin ideologia kuin systeemi. Samoja kyykkyjä, maveja ja tempauksia ne tekevät kuin on aina tehty, eivät ne ole joten sen "toiminnallisempia" liikkeitä kuin muutkaan. Koko termi on täysin futile.

Sitten on erikseen SE "toiminnallinen harjoittelu" josta nykyään puhutaan, mutta se ei mielestäni johda minnekkään. Yksittäisiä liikkeitä voi perustella toiminnallisemmiksi kuin muita, mutta Markon sanoin: Mistä tiedät tekeväsi toiminnallista harjoittelua?

PS. Haluaisin joskus käydä bulkkisalien "toiminnallisilla" tunneilla. Kertokaas joku, tekevätkö ihmiset siellä raskaita etukyykkyjä voimanostosyvyyteen? Leuanvetoja lisäpainoilla? Anyone?

PPS. Kirjoitin taas kiireessä, korjailen kirjoitus- ja asiavirheitä/lisäilen juttuja jos tulee tarvetta..

En osaa oikein vastata tuohon mitään mutta sattumalta törmäsin juuri tänään blogiin, jossa samaa aihetta sivutaan:

http://www.toiminnallinenharjoittelu.com/2008/09/osaatko-arvioida-liikkeen.html

http://www.toiminnallinenharjoittelu.com/2008/09/matrix-elokuva-neo-oppii-uutta.html

Kai tuossakin loppujen lopuksi idea on sen asiakkaan tai urheilijan suorituskyvyn parantaminen mahdollisimman järkevästi ja sille yksilölle sopivasti? Ehkä se on vain näkökulmaero?

Tuskimpa noita mainitsemiasi liikkeitä tehdään ikinä missään ryhmätunneilla. Niissä on aina se vastassa, että uuta porukkaa voi tulla sisään milloin tahansa, ja tekniikkaa ei ole aikaa neuvoa. Lisäksi porukan pitää viihtyä ja mahdollisimman monen tuntea saavansa tunnista jotain irti. Vaikeaa.

Mun puolesta voidaan unohtaa. Termi sinällään on ihan hyvä, mutta eiköhän se ole jo loppuun käytetty. Kova hype alkaa olla ohi, ja mitä siitä on jäljellä?

--> Suursaleilla on viikossa yksi ryhmäliikuntatunti jonka nimi on "Functional training" - ja jossa heilutaan kuulan kanssa, tehdään hauiskääntöjä bosupallon päällä (LOL) ja ollaan toiminnallisia.

Kukaan perusjamppa ei vieläkään tiedä mitä toiminnallinen harjoittelu oikeasti tarkoittaa (minäkään en tiedä) - joten ainakin hehkutuksen voi jättää. Terminä se varmaan jää elämään jollain tasolla, sisällöstä ei niinkään tiedä.

Hyvää tekstiä. Loppujen lopuksihan kyse on harjoittelijan tavoitteista onko harjoittelu toiminnallista vai ei. Eli jos harjoittelun päätavoite on kehittää fyysisiä ominaisuuksia kuten voimaa, nopeutta tai kestävyyttä, jne... voidaan kait puhua toiminnallisesta harjoittelusta. Jos päätavoite on kehonkoostumuksen muokkaus, ei yleensä puhuta toiminnallisesta harjoittelusta.

Kummassakin tapauksessa voidaan kuitenkin tehdä aivan samoja harjoitteita, esim. juuri kyykkyjä tai maastavetoa. Myös eristävät liikkeet voivat kuulua toiminnalliseen harjoitteluun, koska huoltavina liikkeinä niillä voidaan ehkäistä vammoja ja tukea lihastasapainoa. Yleensä toiminnallisen harjoittelun piireissä disautetaan kehonrakentajia, mutta totuus on että kehonrakentajat perustavat harjoittelunsa pääösin raskaisiin "toiminnallisiin" :) liikkeisiin, eivät todellakaan pelkkiin eristäviin liikkeisiin tai laiteharjoitteluun, mikä on yleinen harhaluulo.

Eli välttämättä itse liikkeet tai harjoitusvälineet eivät tee harjoittelusta toiminnallista vaan enemmänkin se miten harjoitellaan ja miten liikkeitä painotetaan.

Toiminnallinen ja ei-toiminnallinen harjoittelu ovat vieläpä yleensä keskenään tiukemmin naimisissa kuin ajatellaan, eikä niin mustavalkoista jaottelua kannata tehdä. Esim. kehonrakentajat sisällyttävät harjoitteluunsa usein jaksoja, joissa tarkoituksena on lisätä voimaa (eli täysin funktionaalista harjoittelua), koska lisääntynyt voima tukee jatkossa lihasmassan kasvatukseen tähtäävää treeniä. Samoin, mutta vain toisin päin toimivat voimannostajat, painonnostajat yms. voimaurheilijat.

Hyvin sanottu.

Jos mietin omalla kohdalla tuntemuksiani toiminnallisesta harjoittelusta, niin voisiko se pikemminkin olla vastareaktio vallalla olevalle (ulkonäkökeskeiselle) bodauskulttuurille? Ei kukaan pystynyt varsinaisesti linkkaamaan yhteen koko toiminnallista harjoittelua siinä mielessä miten se nykyään käsitetään, haluttiin vaan tehdä pesäero pelkästään ulkonäköä varten harjoitteleviin.

Itsellähän tie toiminnallisuuteen alkoi tietysti Pavelin yhdenkäden-yhdenjalan punnerruksella silmiä avaavan hämmennyksen saattelemana. Pavel vielä sopivasti nälvi nykyajan bodareita, joten se oli sillä selvä.

Sehän oli sitä toiminnallista harjoittelua!

Huomaan ainakin oman aurani kärsivän todellisesta toiminnallisen harjoittelun krapulasta; Markokin on vissiin kaivellut YouTubesta viimeisetkin functional training-huumoripätkät :)

Ross Enamaitkin on ilmeisesti jollain tasolla täynnä toiminnallisen harjoittelun uhoa:

Here is a common scenario. One member expresses an interest in bodybuilding. He will then be chastised by someone who believes his training lacks functionality. Both members may have desk jobs, yet one believes the bodybuilder will not be prepared for his daily elevator ride to the office. Perhaps the anti-bodybuilder also believes the other man will not be prepared to encounter aliens from outer space? Even if this were the case, does it really matter? Why waste time griping over such trivial topics? If aliens invade my neighborhood, I will reach for my shotgun, not my weighted vest and jump rope.

Hehee.

Jos jatkankin spammaamista ja ääneen ajattelemista:

Jos kyse onkin harjoittelun yleisestä toimivuudesta eli salin ulkopuolelle siirtyvistä voimista, esimerkiksi jalkaprässin ja kyykyn vertailu? Jos nyt pikkuhiljaa päästään siihen, että todella hyväksytään laitteiden originaali tarkoitus eli kuntoutus, ja unohdetaan niiden merkitys kuntoilussa, niin sittenhän kaikki harjoittelu on "toiminnallista". Vai?

Hauska kuulla, että oli mukavia hetkiä lukiessa ;-)

mukkelis kirjoitti: Hauska kuulla, että oli mukavia hetkiä lukiessa ;-)

Ja mistä me saadaan se oikoluettu (heh, ja ilmeisen paljon ajatuksia herättänyt) versio lukea? :-D

Ei, ei, artikkelihan oli siis aivan mainio :)

Se onnistui herättämään ajatuksia HYVINKIN syvältä, joten se olikin ilmeisen onnistunut..

Väinö sanoi

Siis: Mitä on toiminnallinen harjoittelu? Onko penkkipunnerrus toiminnallinen liike? Onko etunojapunnerrus toiminnallisempi liike? Miksi?

Olen antanut itse käsittää ja määritellä toiminnallinen harjoittelu niin, että se on tai tavoittelee kehon kokonaisvaltaista harjoittamista luonnollisesti. Toisin sanoen, useat lihasryhmät tekevät YHDESSÄ töitä ja koko vartalo tavoittelee sen tietyn päämäärän saavuttamista. Päämäärä voi olla puun kaato, roskiksen vieminen roskalaatikkoon tai kaverin auttaminen muuttamisessa.

Tuolla perusteella etunojapunnerrus on sen takia toiminnallisempi, koska siinä lihakset tekevät yhdessä töitä, kun taas penkkipunnerruksessa tavoite on harjoittaa rintalihaksia ja ehkä vähän myös olkapäitäkin (kyllä penkissä on mukana muitakin lihaksia, mutta se tavoite määrittelee).

Etu- ja takakyykyn vertailuun käyttäisin taas tätä tavoiteasetelmaa eli etukyykky olisi toiminnallisempi sen takia, että normaalielämässä ihminen harvemmin kantaa mitään selässään, vaan nostaminen ja kantaminen tapahtuu siellä missä kädet ovat vahvimmillaan, eli lähellä kroppaa ja edessä. Kantaahan ihminen reppua selässä ja se saattaa olla painava, mutta siinä taas kädet on vapaana ja tämän osalta olisi toiminnallista harjoitella painoliivin kanssa tai jopa sen painorepun kanssa.

Luonnollisuus tarkoitti siis myös sitä, että harjoitellaan sellaisissa asennoissa, ettei ole loukkaantumisvaaraa tai raajat ja vartalo ovat luonnollisissa asennoissa.

Tällaisia ajatuksia toiminnallisuudesta.

Eli vahvistetaan kehon luonnollisia liikeratoja? Kuulostaa hyvältä.

Mutta onko esimerkiksi käsilläseisontapunnerrus seinää vasten toiminnallisempi kuin pystypunnerrus tangolla seisten? Siinä lihakset tekevät vielä enemmän töitä kehonhallinnan vuoksi.

Jos on, niin kenelle? Hyötyisikö koripalloilija enemmän käsilläseisontapunnerrusten vai pystypunnerrusten tekemisestä?

Etunojapunnerrusesimerkin ymmärrän hyvin, mutta tietyllä tavalla penkkiä ja etunojapunnerrusta ei voi kuitenkaan verrata, koska penkkiä pystyy tekemään puhtaana voimaliikkeenä, ja sitä kautta mitata kehitystä.

Kuten MVH kirjoitti, kehonrakentajistakin löytyy monenlaista kuppikuntaa. Jos bodari on treenannut pelkästään vapailla painoilla (mave, kyykky, penkki, leuanveto, pystypunnerrus), pitänyt lihastasapainostaan huolta (toisin sanoen treenannut tasapuolisesti) ja vielä tehnyt jotain hengästyttävääkin sen lisäksi, niin eikö hän silloin ole treenannut toiminnallisesti?

Onko köysikiipeily toiminnallista? Jos olet ammattisotilas, niin voisin kuvitella. Entä jos olet eläkeläismummo?

Etu- ja takakyykyn vertailuun käyttäisin taas tätä tavoiteasetelmaa eli etukyykky olisi toiminnallisempi sen takia, että normaalielämässä ihminen harvemmin kantaa mitään selässään, vaan nostaminen ja kantaminen tapahtuu siellä missä kädet ovat vahvimmillaan, eli lähellä kroppaa ja edessä.

Mutta eikö tämäkin riipu tavoitteista? Määritelläänkö toiminnallinen harjoittelu ns. tosielämän kautta, vai sen, mitä yksilö tarvitsee tavoitteisiinsa päästäkseen? Voimanostaja tarvitsee kyllä takakyykkyä, voisin kuvitella.

Päämäärä voi olla puun kaato, roskiksen vieminen roskalaatikkoon tai kaverin auttaminen muuttamisessa.

Eli 'toiminnallinen harjoittelu' voi olla hyvin subjektiivista. Mutta missä vedetään raja? Toki mummelikin hyötyy jollain tapaa köysikiipeilystä tai edes sen harjoittelusta, mutta onko se toiminnallista harjoittelua vaiko pelkästään harjoittelua..? Ymmärrän kyllä, että esimerkki-mummelimme saattaa tarvita köysikiipeilytaitoa päivittäisellä siwakäynnillään, mutta entä jos ei sittenkään...

Eikö termi toiminnallinen harjoittelu ole nimenomaan melkoisen laakea termi, jokainen tuntuu määrittelevän sen itselleen sopivaksi.

Kaikki tämähän on vähän saivartelua, mutta mielestäni kuitenkin hyvin oleellista, kun kukaan ei tunnu osaavan määritellä toiminnallista harjoittelua tyhjentävästi.

Oikeassa olet, että jokainen käyttää termiä niin, että se sopii itselle.

Eli vahvistetaan kehon luonnollisia liikeratoja?

Kyllä

Mutta eikö tämäkin riipu tavoitteista? Määritelläänkö toiminnallinen harjoittelu ns. tosielämän kautta, vai sen, mitä yksilö tarvitsee tavoitteisiinsa päästäkseen?

Jos olet ammattisotilas, niin voisin kuvitella. Entä jos olet eläkeläismummo?

Itse en ajattele niinkään sen mukaan millainen ihminen on tai onko henkilö bodari vai kuntoilija. Määrittelisin tuon toiminnallisuuden enemmänkin periaatetasolla, joten ei tarvisisi ottaa kantaa henkilöiden ominaisuuksiin tai yksilöllisiin tavoitteisiin.

Kuntoilijan tosielämä on erilaista kuin kilpabodarin, joten luonnollisesti tavoitteet ovat erilaiset.

Päämäärä voi olla puun kaato, roskiksen vieminen roskalaatikkoon tai kaverin auttaminen muuttamisessa

Nämä olivat vähän huonoja ehdotuksia päämääristä, mutta ehkä kuntoilijalle relevantteja tavoitteita.

ja vielä tehnyt jotain hengästyttävääkin sen lisäksi, niin eikö hän silloin ole treenannut toiminnallisesti?

Tuo hengästyminen toi uuden ulottuvuuden, koska itse ajattelen niin, että harjoituksen pitää saada hiki pintaan ja hengästyttääkin vielä.

Eli lisäisin tuon toiminnallisuuden periaatteen vaatimuksien selvennykseen :)