Treeniaddiktio

"A common addiction is exercise. It powerfully stimulates the adrenal glands causing a cortisone high. It also stimulates respiration and circulation, causing euphoric feelings related to these. It also produces lactic acid which can have a euphoric effect. "

http://www.drlwilson.com/articles/addiction.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Riippuvuus

Kuka on ollut tai on nyt liikunnasta tai maitohaposta riippuvainen? Mä olen ollut, tosin en siihen aikaan itse sitä ymmärtänyt/tunnustanut. Koin suunnatonta tuskaa kun en päässyt treenaamaan, ja treenimäärät olivat järjettömiä :)

Tehokkaan liikunnan aikana erittyy endorfiineja, joita voitaisiin myös nimittää elimistön opiaateiksi, jotka vähentävät kipuja ja antavat hieman huumaavan olotilan.

Monien lopettaneiden ammattilaisurheilijoiden huumesekoiluihin ja alkoholisoitumisiin on erääksi syiksi juuri mainittu nuo endorfiinit. Kun niitä ei urheilun tuoman rasituksen takia enää tule, pitää ne hakea muualta.

Olen itse harjoitellut melko säännöllisesti, runsaasti ja monipuolisesti jo 1960-luvun lopulta lähtien. Kehoni on niin tottunut päivittäiseen liikuntaan, että olo on todella raihnainen jos joudun jostain syystä olemaan vailla harjoittelua useita päiviä. Kuten eräässä muussa paikassa pitää lausua ääneen : "Nimeni on Arthuro, olen (liikunta)holisti".

Joo,tunnustan.. samanlaisia on kokemuksia.
Nykyään ainakin luulee olevansa viisaampi.Silti välillä on aikamoista kädenvääntöä itsensä kanssa.
Treeniaddiktiokin vaihtelee kai kausittain.

Kyllä minullakin on jonkin sortin liikunta-addiktio. Voin huonosti ja olo on tukkoinen, jos liikkumattomuutta jatkuu pitkää. Kuitenkin voin ihan täysillä nauttia vaikka viikon lomasta jossakin ilman, että minun olisi pakko päästä treenaamaan. Ihan niin pahaksi tämä tauti ei ole päässyt :D. Liikunta on keskeinen osa elämääni, mutta se ole tärkeintä kuitenkaan. Liikunta ei mene kaiken edelle vaan yritän sovittaa sen muun elämän mukaan. Ihan hyvin sekin on onnistunut.

Ilmeisesti mulla on pakko aina olla joku addiktio meneillään; kakarana dokasin, sitten söin itteni 115kiloiseksi ja nyt liikunta. Olo ei ole tukkoinen mutta olen kuin perseelle ammuttu karhu jos en saa purkaa ylimääräistä energiaa johonkin!
Suunta on kuitenkin oikea, enkä ota tästä pulttia. Tärkeetä on että tiedostaa ja hallitsee, eikä anna valtaa pakkomielteilleen.

Tarttee vastata tähän, koska olen aika nisti, enkä toivo tätä kohtaloa kenellekään. Vaikka mulla on riippuvuudestani tällä hetkellä niskalenkki, elämä ilman liikunta tuntuisi tyhjältä. Koska en käytä lainkaan alkoholia, enkä muita huumeita, enkä ole nymfomaani, tarvitsen vissinkin päivittäiset kiksini urheilun kautta. En saa mistään niin hyvää oloa kuin kovasta urheilusta mieluiten ulkoilmassa, kauniissa luonnossa.

Jossain vaiheessa addiktioni äityi niin pahaksi, että ihmissuhteeni kärsivät siitä, eikä kroppani meinannut jaksaa. Olen vieläkin riippuvainen, ja tulen sitä varmasti aina olemaan, mutta olen järjestänyt elämäni niin, ettei päivittäinen urheiluni haittaa muuta eloani eikä uhkaa enää terveyttäni. Näinkin voi elää, mutta mukavampaa olisi olla täysin vapaa valitsemaan. Mun päiväni on pilalla, ellen saa päivittäistä "piikkiäni". Ja se ei aina ole kivaa.

Liikkumisen tärkeyttä hyvinvoinnille ei voi koskaan korostaa mutta se mihin sen energian kuluttaa, se o jokaisen oma päätös.. imurit esiin tai moppi heilumaan ni vaimo/mies pysyy hyvällä päällä! Balanssia kulutukseen ja lepoon ni itsekkin voi hyvin :) - tehoimurointi kunniaan!! - ;))

lisään viel(osin huumoril):
Asialla lienee myös psykologinen puoli.. 10v viettäny treenates about 3h/vrk aikaa itsensä/treenikamujen kaa ja kun lopettaa ja joutuu oleen himas muijan kaa ni ei ihme jos viina alkaa maittaa =D