Sain vihdoin fillarin kuntoon sunnuntaina - ihan itte kunnostin kun sain tarvittavat työkalut lainaan. Kävin samantien ajelemassa pikkulenkin todetakseni, että kaikki on pyörässä ok ja etupyörän kummallinen naksunta oli häipynyt. No, sykkelihän hyrräsi kuin pikku kissimirri. Tästä innostuneena painelin eilen maanantaina myös pienelle lenkille, vaikka väsytti kyllä ihan törkynä duunin jälkeen. Alkumatkasta oli vähän tuskaa istua fillarin selässä, pitkästä aikaa kun pyöräili oikealla pyörällä, niin takamushan siinä oli hellänä edellispäivän ajon jäljiltä.. Ajelin kohti entistä työpaikkani ihan vaan sen takia, että ennen kuljin sitä matkaa pyörällä. Oli kiva huomata, että kunto oli noussut ja jaksoin ne samat mäet polkea läkähtymättä kesken matkan.

Takasin tullessa melkein sitten kävikin huonosti. Pyöräilin Pikku-Huopalahden rantaa aika hiljaisella vauhdilla, koska se tie on sattumia täynnä. Menin ihan liikennesääntöjen mukaan ja ajelin oikeata reuna... kunnes rannassa olevasta puskasta (vasemmalta puolelta tieltä) juoksi sellanen metrin mittanen pikkunassikka suoraan eteen. Ei muuta kun etupyörä oikealle kohti toista puskaa ja jarrua perään. Ei sille pojalle mitään onneksi sattunut, pelästyi vaan ja parkui. Pojan äitiä/isää/muuta huoltajaa ei vaan näkynyt missään. Aikani siinä ihmettelin että mitä sille lapselle ois pitäny tehdä, kun jostain summonoitui (ilmeisesti) äiti. Tais olla kännissä. Vähän sääliks kävi lasta, aika edesvastuutonta touhua päästää lapsi veden ääressä juoksentelemaan miten sattuu.

Noh, kotiin selvisin ilman enempiä kommelluksia. Unohdin vaan taas venytellä, ja se kyllä kostautui. Heräsin yöllä aivan tajuttomaan kipuun vasemmassa pohkeessa. Löysin sellasen muhkuran (mikä lie kudosnestekeräytymä) pohkeesta. Siinä aikani hieroskelin sitä ja venyttelin, niin se lähti pois ja kipu hellitti. Mutta on kyllä aika kankea olo, varsinkin kun tuossa meni myös yöunet. Ei tosin ole eka kerta, että unohdan venytellä ja lihakset kipuilee sen takia... Varsinkin pyörällä ajo tuntuu niin normitoiminnalta, ettei tuollaista edes muista. Ei se venyttely varmaan olisi niin kriittistä, jos ei tosiaan olisi ekoja kertoja oikean fillarin selässä tänä vuonna. Plah, sama pää kesät talvet, millonkohan sitä oppisi... Nyt on pakko pitää päivä pari taukoa muitten menojen takia, ehkä se on ihan hyväkin juttu.