Long time no see. Olin vallan unohtanut, että mullahan oli täällä oikein oma blogi. :-D

Heinäkuu, St.Louis
Kuten aikaisemmissa postauksissa kerroin, kesä vierähti vahvasti lajin merkeissä. Heinäkuussa vietin aikaa Catherine Imesin - valmentajani luona ja hänen autotallissaan ja pihalla treenaten. Huikeaa, hienoa, opin paljon ja kaikkea. Ehkä yksi parhaista viikoista elämässäni (ja nyt mitään lapsi-, perhejuttuja ei lasketa) .. sain hifistellä täysin palkein lajini parissa. Parhautta. Reittini oli Chicago-St.Louis-NY - voiko tylsistynyt turkulaismutsi muuta vaatia?

Elokuu, Ventspils Latvia
Sen jälkeen oli edessä Latvian kisat, ne joita varten treenasin naama soikeana ja kämmenet verillä kevään ja kesän. No, luonnollisesti en rokannut Latviassa. Yksi syy oli Catherinen kanssa tehdyt tekniikkamuutokset. Olin aika sekaisin kisalavalle mennessäni, enkä sitten enää osanutkaan koko tempausta kunnolla. Mutta riski oli tietoinen: koska en Americassa ihan joka päivä käy, päätimme tehdä tekniikkamuutokset juuri ennen kisoja. Tarvitsin oppia, jo ihan siksi että tavoitteenani on nostaa myös tempauksessa 20 ja 24 kg kuulaa, ja vanhalla tekniikallani se ei olisi onnistunut. Nyt osaan. En pärjännyt Latviassa, mutta hauskaa oli!

Hämeenlinna, SM-kisat
Sen sijaan elokuun lopussa voitin kahvakuulaurheilun ensimmäisissä virallisissa SM-kisoissa kultaa.

Sekin tragedian kautta, sillä tempaussetin puolivälissä pudotin kuulan (vasemmalla 70 toistoa - olisi pitänyt vaihtaa aiemmin, nyt käsi kramppasi auki ja kuula putosi maahan: setti loppu).

Järkyttävä moka ja laski tulosta huimasti. Onneksi ei vaikuttanut sijoitukseen, koska olin tehnyt pohjalle 1 käden työntöjä 168 toistoa. 16 kg mestaruussarjassa kilpaili kolme naista, sekin oli erittäin hyvä juttu. Kaikkiaan nostajia oli 24, eli laji kasvaa!

The dark side of the moon
Viimeisen kuukauden ajan en ole voinut treenata omaa lajiani juurikaan. Rikoin ranteeni kun halusin väkisin työntää yhdellä kädellä 36-kiloista kuulaa -- painohan ei ole mikään pieni. :-P

Onnistuin, mutta samalla raskas paino rasitti rannetta liikaa. Täyttä lepoa en ole kisojen yms takia voinut pitää, enkä vieläkään malttaisi olla nostamatta. En kuitenkaan voi nyt tehdä lajiani juuri ollenkaan, koska ranne ei kestä painoa päällään. 12 kg ehkä, mutta mitä suotta. Lepoa, sillä se menee.

Tallinnan MM-kisat
Loka-marraskuun vaihteessa on MM-kisat Tallinnassa. Tähtäin on sinne, aikaa 8 viikkoa. Hui. Pakko päästä taas treeniin kiinni mahdollisimman pian!

Catherine tulee suomeen!
Sellainenkin huikeus on edessä, että Catherine tulee Suomeen ja pitää CF Helsinki -salilla lajileirin.

Tässä linkki:
Catherine Imesin kahvakuulaurheiluleiri

PS. Avasin blogin toisaallekin, mutta en ole muistanut päivittää sitäkään. Laiska!

Tässä kuitenkin osoite siltä varalta, että joskus maailmassa taas aktivoidun: The Chalker