Juoksijan vaivoja

Juoksijan jalat joutuvat koetukselle toistuvan kuormituksen vuoksi. Mikäli kudosten paikallinen sietokyky ylitetään, on seurauksena rasitusvamma.

Näillä sivuilla esitellään tavallisimpia juoksijan rasitusvammoja; niiden syitä, oireita ja hoitoa. Lisäksi sivuilla on Megasportin
kysymyspalstalle vuosina 2001-2003 tulleista kysymyksistä koottu aihepiireittäin " tyyppikysymyksiä" ja vastauksia. Näillä pyritään esimerkein selvittämään juoksijoiden tyypillisiä vaivoja.

Juoksijan saadessa rasitusvamman on aina hyvä pysähtyä miettimään sen syytä. Useimmiten on löydettävissä yksi tai useampia tekijöitä, jotka altistivat tai peräti aiheuttivat kyseisen vaivan. Näihin syihin on syytä puuttua jo varhaisessa vaiheessa jottei vamma kroonistuisi tai uusiutuisi.

Urheilu ( rasitus) vamman ilmetessä on usein hyvä kysyä neuvoa joko urheiluvammojen hoitoon paneutuneelta lääkäriltä tai fysioterapeutilta tai molemmilta. Vaivojen selvittelyssä ja hoidossa tarvitaan usein lääkärin ja fysioterapeutin yhteistyötä. Toisaalta vaivasta kärsivän oma aktiivisuus on välttämätöntä .

Lisätietoa saa lukemalla alan kirjallisuutta, esim. Tyypilliset Urheiluvammat I- II ( Pekka Peltokallio v.2003) sekä Urheiluvammat,hoito ja ehkäisy (Peterson- Renström). Myös monista juoksuun ja kestävyysliikuntaan paneutuneista lehdistä (esim. Juoksija, Runners World) saa runsaastikin tietoa juoksijan terveyteen liittyvistä asioista.

Ilkka Räsänen
kirurgi, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri

Orto-Lääkärit lääkäriasema, Yrjönkatu 36 A
00100 HELSINKI, puh 09-6866020

1 ) AKILLESJÄNNE

Akillesjänne on elimistön paksuin ja suurin jänne. Se muodostuu kahdesta vahvasta pohjelihaksesta. Juoksun aikana se joutuu suurelle rasitukselle. Mikäli rasitus on jänteen sietokykyyn nähden liian suuri, on seurauksena rasitusvamma akillesjänteessä. Akillesvaivat ovat varsin yleisiä juoksijoilla ja niiden esiintyvyys lisääntyy jossain määrin iän myötä johtuen kudosten elastisuuden vähenemisestä. Akillesjänteen vaivat voivat johtua monestakin eri syystä; usein mukana on useamman tekijän yhteisvaikutus.
Tavallisia syitä ovat:

liian nopea harjoitusmäärän/ intensiteetin lisäys

liian kovat yksittäiset harjoitukset

kova tai liian pehmeä juoksualusta

huonot jalkineet

kylmä

ylipronaatio

väsymys

infektiot, flunssan aikana tai heti sen jälkeen on lisääntynyt riski saada akillesvaivoja

Akillesjännevaivoista puhuttaessa voidaan erottaa jänteen ympäryskudoksen tulehdukset sekä itse jänteen tulehdukset/vauriot. Näitä on usein vaikea erottaa täysin tarkasti toisistaan. Samoin käsitteet äkillinen(akuutti)- pitkittynyt (krooninen) ovat liukuvia ja tulkinnanvaraisia.

Akillesjänne voi ruveta oireilemaan äkisti tai hiljalleen salakavalasti.
Tyypillisiä oireita ovat:

kipu juostessa

jäykkyys jänteen seudussa harjoituksen jälkeen tai aamuisin.

paineluarkuutta jänteessä

turvotus jänteen seudussa

jänteen ympäryskudoksen äkillisessä tulehduksessa voi jännettä liikuteltaessa tuntua narinaa

Akillesjännevamma kannattaa hoitaa huolella heti alussa. Kroonistuessaan akillesjännevaiva on selvästi hankalampi hoidettava.

juoksutauko 2-8 viikkoa ( vaivan laadusta riippuen)

pohkeen ja akillesjänteen venytykset

tulehduskipulääkkeet kuureina ( kysy lääkäriltä)

joskus äkillisissä tulehdustiloissa voidaan käyttää hepariinin kaltaisia lääkeaineita, joilla estetään kiinnikkeiden synty jänteen ympärille.

fysikaalinen hoito

jalkineen , juoksualustan tarkistus sekä askelluksen tarkistus

harjoitusohjelman tarkistus

(kortisoni-pistokset. Itse suhtaudun kortisoni-pistoksiin kriittisesti, mutta tietyissä tilanteissa niitä voidaan harkita )

Pitkittyneissä tapauksissa voidaan harkita leikkaus hoitoa. Usein kannattaa kuitenkin hoitaa vaivaa useamman kuukauden muilla keinoilla ennen leikkauspäätöstä. Ennen leikkausta voidaan tarvita lisätutkimuksia jänteestä ,esimerkiksi magneettikuvaus tai ultraäänitutkimus. Mahdollisesta leikkauksesta toipuminen vie normaalisti n. 6- 12 viikkoa riippuen vamman laadusta. Leikkauksen jälkeen on oleellista huolellinen jälkihoito , joka toteutetaan yhdessä fysioterapeutin kanssa.

2) SÄÄREN ALUEEN KIPUTILAT

Juoksijoilla esiintyy usein säären alueen kiputiloja. Usein puhutaan
"penikkataudista" tai englannin kielisessä kirjallisuudessa puhutaan "shin splints"-vaivasta. Kyseiset termit ovat kovin epätarkkoja ja nykyisin ammattikirjallisuudessa suositellaankin käytettäväksi termiä "medial tibial stress syndrome "( MTSS). Tämä voidaan luokitella kolmeen alaluokkaan oireiden ja vaurioalueen mukaan. Tämä luokitus huomioi mahdollisen väsymismurtuman, todellisen lihasaitio-oireyhtymän sekä varsinaisen "penikkataudin" eli sääriluun sisäsyrjän lihaskalvon tulehduksen.

Tyypillisiä oireita ovat erityisesti harjoituksen alussa tuntuva kipu. Kipu voi alkuun hävitä harjoituksen edetessä, mutta palaa taas
harjoituksen jälkeen. Mitä pidempään oireita sen hankalammaksi ne usein käyvät. Säären sisäsyrjä on usein kovin aristava erityisesti ala- ja keskikolmanneksen alueella. Joskus voi olla turvotusta. Mikäli mukana on ahtaan lihaskalvon aiheuttamia oireita voi esiintyä myös puutumista säären ja jalkaterän alueella. Väsymismurtuman ollessa kyseessä on kipu ja särky usein kovempaa kuin em. tapauksissa.

Syitä "penikkatautiin":

liian kova harjoitusmäärä

huonot jalkineet

ylipronaatio

kireät lihakset

epäedullinen juoksualusta (liian pehmeä, liian kova, kalteva tie, liukkaus jne)

Hoitona on harjoitusohjelman tarkistus ja alkuvaiheessa juoksutauko 10-14 vrk ajan. Juoksujalkineiden kunto ja sopivuus kannattaa tarkistaa. Säännöllinen venyttely ja lihasten hieronta voivat helpottaa oireita huomattavasti. Selvä liikehäiriö, esim. ylipronaatio, on syytä korjata yksilöllisillä tukipohjallisilla. Pitkittyneissä tilanteissa voidaan harkita myös leikkaushoitoa, jolloin avataan säären alueen lihaskalvot. Tämä toimenpide on erityisen tehokas, jos mukana on myös oikean lihasaitio-oireyhtymän piirteitä.

3) JUOKSIJAN POLVI

Juoksijan polvi on vaiva, joka tuntuu polven ulkosyrjällä. Kyse on vahvan jännerakenteen ( tractus iliotibialis) hankauksesta reisiluun nivelnastan yli polven ojennus-koukistusliikkeen aikana. Kipu pahenee juoksun aikana ja voi olla niin kovaa että juoksu on pakko lopettaa.
Arkuutta tuntuu reisiluun ulommaisen nivelnastan kohdalla ja siitä hieman alaspäin. Vaivalle altistavia tekijöitä on runsas harjoitusmäärä sekä nilkan tai jalkaterän liikehäiriö ( esim. ylipronaatio).

Hoito:
1) rasituksen keventäminen joksikin aikaa ( korvaavia harjoitteita saa tehdä)
2) lihasten venytysharjoitukset sekä hieronta, erityisesti reisilihasten ulkosyrjät.
3) tulehduskipulääkitys vaivan alkuvaiheessa sekä sitkeässä tapauksessa kortisoni-injektio.
4) erittäin tärkeää on hoitaa mahdollinen liikehäiriö nilkan ja jalkaterän alueella.
5) leikkaushoitoa tarvitaan erittäin harvoin

4) PLANTAARI FASKIITTI

Kantapään alueella esiintyy juoksijoilla useinkin kipuja. Näistä ehkä tyypillisin on jalkapohjan kalvojänteen tulehdus. Jalkapohjan kalvojänne on voimakas kalvoinen rakenne jalkapohjassa, jolla on tärkeä tehtävä jalkaterän normaalille toiminnalle askeleen aikana. Se kiinnittyy kantaluun etunurkkaan ja jatkuu eteenpäin jalkapöydän luiden kärkeen asti.

Useat eri tekijät voivat altistaa kalvon jänteen tulehdukselle ( plantaari faskiitille). Puhekielessä on maallikoiden keskuudessä yleisessä käytössä termi "luupiikki" (joka kylläkin usein löytyy kantapäästä muttei ole vaivan syynä!!!!) Lisäksi on syytä muistaa että myös muut vaivat kuin plantaari faskiitti voi olla kantapääkivun syynä. Näitä ovat mm. väsymismurtuma sekä hermon puristus eli pinnetila.

Tavallisimpia syitä plantaari faskiittiin ovat:

liika rasitus

puutteelliset tai huonot varusteet

ylipronaatio, korkea jalkaholvi, säären ulkokierto asento

lihasten huono kunto jalkaterässä ja sääressä tai niiden puutteellinen joustavuus

iän myötä tuleva kudosten huonompi elastisuus ja mukautumiskyky

sairaudet kuten reuma tai muut tulehdukselliset tilat

Tyypillisessä tapauksessa kipua tuntuu kantapään etuosassa sisäsivulla. Kipu on pahinta yleensä aamuisin ja helpottuu sitten päivän myötä. Samoin juostessa kipua tuntuu aluksi, mutta voi lievemmissä tapauksissa vaimentua harjoituksen ajaksi . Vaivan pahentuessa saattaa kipu tuntua jo tavallisessakin elämässä.
Kantapää on kalvojänteen kiinnitysalueelta aristava ja joskus kipua tuntuu myös varpaisiin päin. Ko. rakenne on usein paksu ja voi joskus olla pahkuraisen tuntuinen.

Kantakipu ja plantaari faskiitti on lähes aina hoidettavissa ilman leikkausta. Oleellista on alkuun vähentää juoksukuormitusta; erityisesti voimakkaasti rasittavia harjoituksia ( mäkijuoksu, hyppelyharjoitteet, pikajuoksu ) on hyvä välttää. Korvaavia harjoituksia kannattaa tehdä; uinnilla,vesijuoksulla ja pyöräilyllä voi ylläpitää kuntoa.
Fysioterapiaa voidaan kokeilla, lisäksi on syytä aloittaa tehostettu säären ja jalkaterien lihashuolto ( lihaskunnon parantaminen sekä venytykset akillesjänteeseen sekä itse jalkapohjaan). Kantapäätä tukevia pehmikkeitä voidaan käyttää. Yölasta, joka tukee jalkaterää ja venyttää plantaari faskiaa, on myös tehokkaaksi osoitettu hoito.

Myös kortisonipistosta voidaan harkita , jos em. menetelmät eivät tuo tulosta 6-8 viikon kuluessa.

Viime vuosina on saatu varsin lupaavia tuloksia ns. iskuaaltohoidosta (ESWT), tätäkin kannattaa kokeilla ennen leikkaushoitoa.

Ennen leikkauspäätöstä kannattaa useinkin lisätutkimuksilla selvittää onko vaivassa mukana esim. hermon pinnetila . Leikkaushoidon tulokset ovat yleensä varsin hyvät, mutta juoksukuntoon toipuminen voi viedä useamman kuukauden.