Kuntotestien lääketieteellinen turvallisuus

Samalla, kun vuosittain huippu-urheilijoille ja kuntoliikkujille suoritettujen kuntotestien määrä lisääntyy, nousee keskusteluihin näkökohdat kuntotestien turvallisuudesta. Miten kuntotestien turvallisuutta on tähän mennessä tutkittu? Entä mitkä ovat kuntotestauksen turvallisuuteen vaikuttavat itse testiin liittyvät tekijät?

Kuntotestien aikaisemmasta tutkimuksesta

Kuntotestien turvallisuutta on yleensä arvioitu tieteellisessä kirjallisuudessa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntotestaukseen liittyen. Lihaskuntotestien turvallisuudesta on vähemmän tietoa. Yleensä ottaen kuntotestit ovat turvallisia. Maksimaalisissa testeissä kuolemien sattumisfrekvenssi on 0.5 kuolemaa 10 000 testiä kohden. Sairaalahoitoa vaativan sydäntapahtuman riski on maksimaalisissa testeissä 1 tapahtuma 1000 testiä kohden. Edellämainitut luvut perustuvat vaihtelevilla aineistoilla tehtyihin tutkimuksiin, mukana on myös huomattava joukko vakavia sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia potevia henkilöitä, joiden kohdalla komplikaatio-riski on suurempi kuin terveillä. Sydän- ja verenkiertoelimistöltään terveille tehdyissä submaksimaalissa testeissä komplikaatiot ja kuolemantapaukset ovat erittäin harvinaisia. Suuressa kanadalaisessa aineistossa (noin miljoona testiä) ei havaittu yhtään kuolemantapausta eikä vakavaa komplikaatiota submaksimaalisissa testeissä. Myös aktiiviurheilijoilla ja -kuntoilijoilla komplikaatiot kuntotestien yhteydessä ovat harvinaisia.

Kuntotestiin lääkärintarkastuksen kautta?

Kuntotestauksen turvallisuuteen vaikuttavat itse testiin liittyvät tekijät (rasittavuus), testattavan ominaisuudet (terveydentila, ikä, liikunta-aktiivisuus), testaajan ammattitaito ja testin aikana vallitsevat olosuhteet (yksilötestaus/ryhmätestaus, lämpötila). Yli 30-vuotiailla merkittävimpänä syynä kuormituksenaikaisiin vakaviin sydämen toimintahäiriöihin on testattavan sydän- ja verenkiertoelinten sairaus (sepelvaltimotauti). Nuoremmilla (alle 30-vuotiailla) yleisimpänä syynä näihin on hypertrofinen kardiomyopatia, sydämen rakennepoikkeamat sekä myokardiitti. Sepelvaltimotaudin pahenemiseen fyysisen kuormituksen seurauksena vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpänä ovat veren hyytymistä lisäävät tekijät. Lisäksi mekaaninen verisuonten kuormitus saattaa aiheuttaa verenvuodon suonen seinämään ja verisuonen tukkeutumisen.

Ennen kuntotestiä riskihenkilöt tulisi pyrkiä tunnistamaan. Esikyselyjen avulla testattavan riskiä saada komplikaatio voidaan etukäteen ennakoida ja muuttaa tarvittaessa testaustapaa. Kyselyn tulisi sisältää kysymyksiä terveydentilasta ja mahdollista oireista (rintakipu, huimaus, tajunnanmenetys) rasitukseen liittyen. Sepelvaltimotaudin riskitekijäkartoitus, fyysisen aktiivisuuden kysely ja sukuanamneesi on syytä liittää tällaiseen riskiarvioon. Lääkärinvalvonta on suositeltavaa maksimaalisissa testeissä yli 40-vuotiailla miehillä ja yli 50-vuotiailla naisilla terveydentilasta riippumatta. Sen sijaan submaksimaalisia testejä voidaan tehdä ilman lääkärinvalvontaa kliinisesti terveille ja oireettomille nuoremmille miehille (< 40-vuotta) ja naisille (< 50-vuotta).

Kuntotestiin vain terveenä

Suositusten mukaisia kuntotestien vasta-aiheita on syytä noudattaa. Testattava, jolla on rintakipua ei ole syytä testata. Myös kuumeiset infektiot estävät testin tekemisen. Epäselvissä tapauksissa on syytä konsultoida lääkäriä. Sydämen toiminnan monitorointia (EKG) sekä verenpaineseurantaa on syytä käyttää maksimaalisissa testeissä. Testattavan vointia on myös seurattava säännöllisesti testin aikana. Testin keskeyttämisen indikaatiot on syytä huomioida.

Maksimaalisissa testeissä ensiaputaitoinen henkilöstö tulisi olla nopeasti saatavilla. Maksimaalisia testejä tekevissä yksiköissä tulisi olla defibrillaattori, asianmukainen muu ensiapuvälineistö sekä ensiapuun liittyvät lääkkeet. Lääkäri olisi hyvä myös olla välittömästi konsultoitavissa, jos ongelmia testin aikana ilmenee. Testin valvojana olisi suositeltavaa olla testien tekemiseen koulutettu terveydenhuollon tai liikuntatieteen ammattilainen. Testattavan tulisi täyttää informatiivinen suostumuskaavake ennen testiä, jossa testattavaa informoidaan kirjallisesta testin suorittamistavasta ja testiin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista..

Mauri Kallinen,
Fysiatrian ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Kuntoutumis- ja liikuntakeskus Peurunka

Kirjallisuutta:

ACSM's Guidelines for exercise testing and prescription. 5th edition. American college of Sports Medicine. Williams & Wilkins, Baltimore, 1995.

LIITE ry. Kuntotestauksen perusteet. LIITE ry, Helsinki 1998.

Hephard RJ: Can we identify those whom exercise is hazardous? Sports Med 1: 75-86, 1984.

Gibbons LW, Blair SN, Kohl HW and Cooper KH: The safety of maximal exercise testing. Circulation 80: 846-852, 1989.

Vuori I, Taimela S. Liikuntalääketiede, 2. Uudistettu painos, Duodecim, Vammalan Kirjapaino Oy, 1999.

Keho.net lähde: Liite ry.

Mauri Kallinen - 21.10.2001 16:20