Keski-ikäisten terveyskuntotestistö

Uusi tutkimustieto osoittaa, että kohtuullisesti kuormittavan liikunnan lisäämisellä voidaan merkittävästi edistää väestön terveyttä. Terveyskunnon testauksen yksi tavoite on motivoida ihmisiä säännölliseen liikuntaan. Testituloksia voidaan myös hyödyntää liikuntaohjelmien suunnittelussa ja liikuntatottumusten muutosten vaikutusten arvioinnissa. Liikkumiskyvyn ja selän toimintakyvyn osalta tutkimustieto terveyttä edistävästä liikunnasta ja kunnosta on toistaiseksi puutteellista ja osin ristiriitaista. Keski-ikäiselle väestölle ei myöskään ole olemassa toistettavuudeltaan luotettaviksi ja sisällöltään päteviksi osoitettuja kenttätestausmenetelmiä tuki- ja liikuntaelimistön ja motorisen kunnon arviointiin. Uusia menetelmiä tarvitaankin sekä tutkimukseen että käytännön liikunnan edistämistyöhön.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kehittää luotettava, turvallinen, toteutuskelpoinen ja pätevä terveyskuntotestistö mittaamaan keski-ikäisen väestön tuki- ja liikuntaelimistön ja motorista kuntoa kenttäolosuhteissa. Poikkileikkaustutkimuksen koehenkilöt olivat edustava otos 37-57-vuotiaita tamperelaisia miehiä (n=246) ja naisia (n=254). Heistä 83 % osallistui myös 3-vuoden seurantatutkimukseen. Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus, itse arvioitu koettu terveydentila, liikkumiskyky (portaidennousu), selän toimintakyky ja selkäkipu selvitettiin kyselylomakkeella.

Terveyskuntoa mitattiin yhdeksällä kenttätestillä, joiden suoritustapa oli tarkoin vakioitu. Testistön luotettavuutta (mittaajien välinen, toistettu mittaus) tutkittiin 42 vapaaehtoisen henkilön ryhmässä. Testistön turvallisuus arvioitiin poikkileikkaustutkimuksessa kirjaamalla testauksen aiheuttamat akuutit terveydelliset ongelmat, rekisteröimällä sydämen syke kunkin testin jälkeen ja selvittämällä jälkeenpäin ilmenneen lihaskivun yleisyys ja aste. Testistön sopivuus aikuisille selvitettiin laskemalla kustakin testistä poissuljettujen osuus eri ikäryhmissä. Lisäksi 3 testaajaa arvioi testien toteuttamisen helppoutta ja niihin tarvittavaa aikaa. Testistön pätevyyttä terveyteen liittyvän kunnon mittarina selvitettiin tutkimalla kuntotulosten yhteyksiä itse arvioituun koettuun terveyteen, portaidennousukyyn, selän toimintakykyyn ja selkäkipuihin (poikkileikkaustutkimus) sekä näissä 3-vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin (seurantatutkimus). Lisäksi tutkittiin fyysisen aktiivisuuden ja terveyskunnon yhteyksiä poikkileikkausasetelmassa. Seuraavat testit todettiin luotettaviksi tuki- ja liikuntaelimistön ja motorisen kunnon mittausmenetelmiksi kenttä-olosuhteissa: askelkyykistys, ponnistushyppy, selän sivutaivutus ja yhdellä jalalla seisominen. Muunnellun punnerrustestin tulokset paranivat viikon jälkeen toistetussa mittauksessa. Lisätutkimusta tarvitaan varmentamaan punnerrustestin, vartalon ojentajien staattisen kestävyystestin ja reiden takaosan lihasten venyvyystestin luotettavuus.

Arvioitavina olleet testit osoittautuivat yleisesti turvallisiksi ja toteutuskelpoisiksi keski-ikäisten terveyskunnon mittaamiseen. Lisäksi ennalta laaditun terveydentilan seulontamallin käyttö osoitti, että terveyskunnon testaukset voidaan toteuttaa suurelle osalle väestöä turvallisesti ja tehokkaasti ilman lääkärintarkastusta. Valtaosa koehenkilöistä kaikissa ikäryhmissä pystyi osallistumaan useimpiin testeihin. Vanhimmissa ikäryhmissä sydän- ja verisuonisairaudet rajoittivat kuitenkin noin neljäsosan osallistumista punnerrus- ja vartalon ojentajien staattiseen kestävyystestiin, ja jossain määrin askelkyykistystestiin. Tuki- ja liikuntaelinvaivat rajoittivat osallistumista yksittäisiin testeihin. Lisäksi vähän liikuntaa harrastaneet naiset olivat alttiita askelkyykistystestin aiheuttamalle viivästyneelle lihaskivulle.

Ponnistushyppyä ja kehon painoindeksiä lukuun ottamatta kaikilla testeillä oli yhteyksiä itse arvioituun koettuun terveyteen, liikkumiskykyyn, ja selän toimintakykyyn ja selkäkipuihin (terveyteen liittyvä pätevyys). Askelkyykistys oli yhteydessä portaidennousukykyyn ja sen muutoksiin. Vartalon ojentajien staattinen kestävyys oli yhteydessä koettuun terveyteen, portaidennousukykyyn, selän toimintakykyyn ja selkäkipuihin. Muunneltu punnerrus, reiden takaosan lihasten venyvyys ja selän sivutaivutus olivat yhteydessä selän toimintakykyyn ja niiden muutoksiin sekä selkäkipuihin. Yhdellä jalalla seisominen oli yhteydessä huonoon selän toimintakykyyn ja toistuviin selkäkipuihin. Kävelytesti oli yhteydessä koettuun terveyteen, portaiden nousukykyyn ja selän toimintakykyyn sekä niiden muutoksiin.

Kävelytestin, vartalon ojentajien kestävyys- ja muunnellun punnerrustestin tulokset olivat yhteydessä vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen (liikunta-aktiivisuuteen liittyvä pätevyys) miehillä ja naisilla. Lisäksi yhdellä jalalla seisominen ja kehon suhteellinen paino olivat naisilla yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen.

Tässä tutkimuksessa arvioitu tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa mittaava testistö on lupaava menetelmä mitata keski-ikäisen väestön terveyskuntoa kenttäolosuhteissa. Testistön pätevyyden jatkoarviointi ja sisällön kehittäminen on tarpeen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi toisenlaisten terveydentilan indikaattoreiden käyttöä ja interventiotutkimusten tekemistä. Uusien terveydellä tärkeitä kuntotekijöitä mittaavien testien kehittäminen edellyttää tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykykyyn liittyvän uuden epidemiologisen, biomekaanisen ja kliinisen tutkimustietoa seuraamista ja soveltamista.

Jaana Suni,
kuntotestausvaliokunta

Health-related fitness test battery for middle-aged adults with emphasis on musculoskeletal and motor tests Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2000, 96 p. (Studies in Sports, Physical Education and Health ISSN 0356-1070;66) ISBN 951-39-0612-4 Diss.

Keho.net lähde: Liite ry.

Jaana Suni - 15.10.2001 16:16