Geenimanipulointi elintarvikkeissa

Yleistä

Kasvien ja eläinten jalostamista on harrastettu ja antiikin ajoista lähtien. Eläimen tai kasvin ulkonäköä, laatua, säilyvyyttä tai siitä saatavaa hyötyä on pyritty parantamaan. Nykypäivänä tämä voidaan tehdä tehokkaammin geenitekniikan avulla.

Jokaisessa elollisessa olennossa on geenejä. Geenit, eli perintötekijät, on koodattu jokaisesta elävästä solusta löytyvään perintöainekseen, DNA-ketjuun (Deoxiribo Nucleic Acid). Joten, DNA:ta muokkaamalla voidaan muokata perintötekijöitä. Kyse on siis pohjimmiltaan vain kemiasta. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa - DNAta ei voi mennä muokkaamaan miten sattuu, lopputulos ei tällöin ole elinkelpoinen.

Geenimanipulointia tehdään pääsääntöisesti joko kasvin tai eläimen tuottavuuden parantamiseksi (satoisuus, liha-%, kasvunopeus, kasvu epäsuotuisissa olosuhteissa), tautien sieto- tai vastustuskyvyn parantamiseksi, torjunta-aineiden sietokyvyn parantamiseksi tai elintarvikeomaisuuksien parantamisesksi. Geenitekniikan avulla nämä muutokset voidaan tehdä erittäin nopeasti, kun normaalin jalostuksen avulla prosessi veisi vuosikymmeniä tai olisi mahdotonta.

Esimerkkejä geenimanipulaatiosta:

1. Geenitomaatit

Ehkä ensimmäisiä geenimanipuloituja elintarvikkeita olivat niin kutsutut geenitomaatit. Geenitekniikan avulla tomaattien geenejä muokattiin siten, että poimittu tomaatti kesti tuoreena ja hyvän makuisena pidempään. Toisin sanoen, tomaatin "self life" pidentyi merkittävästi. Tästä on hyötyä sekä tavaraketjulle että kuluttajalle, koska tomaatti kestää paremmin sekä kuljetukset että varastoinnin ja toisaalta säilytyksen kotona.

2.Geenisoija

Suurinta kohua viime aikoina on herättänyt niin kutsuttu geenisoija. Soijaa käytetään Suomessa n. 160 000 tonnia vuosittain eläinrehun seassa, koska se on oiva proteiinin lähde. Geenimanipuloidun soijan erona tavalliseen nähden on sen suurempi torjunta-aineiden sietokyky, erityisesti round-up -tuholaismyrkyn sietokyky. Toisin sanoen, geenimanipuloitua soijaa viljeltäessä voidaan käyttää enemmän tuhoilaismyrkkyä, jolloin tuholaisten aiheuttamat menetykset pienenevät ja tuottavuus ja sitäkautta kannattavuus paranee.

3. Sikanauta

Muutamia vuosia sitten Yhdysvaltalainen Beltsvillen maataloustutkimuskeskuksessa Marylandin osavaltiossa pääsi julkisuuteen niin kutsutulla Beltsvillen sikanaudalla. Siellä tutkitaan geenitekniikan mahdollisuuksia sian liha-%, eli lihan osuuden eläimen masssasta, parantamiseen. Osana tutkimusta he kokeilevat naudan kasvutekijöiden siirtämistä sikaan geenitekniikan avulla. Aikaan saadun siirtogeenisen sian liha-% oli tavanomaista sikaa huomattavasti suurempi ja lihasmassa kehittyi huomattavasti nopeammin. Takaiskuna oli, että eläimen luusto ei kestänyt lihasmassaa. Lisäksi eläimen kärsimyksistä vuoti julkisuuteen kuvamateriaalia, joka ei juuri parantanut geenitekniikan mainetta.

Puolesta ja vastaan

Geenimanipulaatiolla voidaan vaikuttaa eläimiin ja kasveihin monin tavoin. Perusideana on siirtää kasviin tai eläimeen toisen kasvin tai eläimen geenejä tavoitteen ollessa, että siirtogeeninen eliö olisi aikaisempaa parempi tai muokkaamaan perintötekijöitä vastaavasti. Kasvin tai eläimen sairauksien sietokykyä nostetaan tai sairauksia eliminoidaan. Torjunta-aineiden sietokykyä nostetaan. Kasvi saadaan kasvamaan ankeammissa kasvuolosuhteissa, joko ravinteiden niukkuuden tai kilpailevien eliöiden (kuten rikkakasvien) suhteen. Eläimen lihasmassaa ja kasvunopeutta parannetaan. Kasvin tai eläimen prosessoitavuutta elintarviketeollisuudessa parannetaan. Valmiin elintarvikkeen ominaisuuksiin pyritään vaikuttamaan jo alusta lähtien. Kaikkiin näihin voidan vaikuttaa geenitekniikalla.

Geenimanipulaatio tuo mukanaan joitain ongelmia, niin eettisiä kuin käytännöllisempiä. Onko oikein, että geenejä ylipäänsä korjaillaan? Mitä tapahtuu, jos (tai kun) geneettisesti muunneltu eliö pääsee vapaaksi luontoon? Mitä jos geenejä muokkaamalla hukataan ominaisuuksia, joita juuri nyt ei osata kaivata, mutta joista voisi tulevaisuudessa olla apua? Onko geenimanipuloidulla elintarvikkeella terveysvaikuksia?

Toisaalta, geenimanipulaatiolla voidaan ratkaista monia ongelmia. Elintarvikkeita voidaan tuottaa edullisemmin, joten kustannukset ja sitäkautta (toivottavasti) hinnat laskevat. Kolmannessa maailmassa voidaan tuottaa elintarvikkeita hankalissa olosuhteissa entistä enemmän. Elintarvikkeiden ravintoarvot ja tuotantomäärät paranevat. Kyse on siis etujen ja haittojen punnitsemisesta, aivan kuten kaikessa muussakin.

Sami Kallio - 12.05.2001 15:04