Erityisruokavaliovalmisteet

Mitä ovat erityisruokavaliovalmisteet?

Erityisruokavaliovalmisteita ovat koostumukseltaan tai valmistusmenetelmältään tavanomaisesta poikkeavat elintarvikkeet. Niitä käyttävät henkilöt, joilla on imeytymishäiriöitä, tai henkilöt, jotka muuten (esim. fysiologisen tilansa vuoksi) hyötyvät tiettyjen aineiden saannista. Erityisruokavaliovalmisteisiin kuuluvat myös kliiniset ravintovalmisteet, jotka ovat ravitsevia ja helposti sulavia valmisteita. Urheilijoille markkinoiduissa erityisruokavaliovalmisteissa käytetään monia samoja ainesosia kuin kliinisissä ravintovalmisteissa. Valmisteet sisältävät yleensä proteiinijauhetta, maltodekstriinia (glukoosipolymeeria) sekä vitamiineja ja kivennäisaineita. Käytetyimpiä proteiinilähteitä lienevät maitopohjaiset proteiinit (hera, maitoproteiini, kaseiini), soija ja munanvalkuainen. Hiilihydraattilähteinä käytetään maltodekstriinin ohella fruktoosia eli hedelmäsokeria, glukoosia eli rypälesokeri ja sakkaroosia eli ruokosokeria.

Urheilijoille suunnatut valmisteet sisältävät usein myös yksittäisiä aminohappoja (esim. glutamiini, arginiini, leusiini) ja kvasivitamiineja (esim. karnitiini, ubikinonit, lipoiinihappo [ALA]). Joidenkin tuotteiden ainesosina on käytetty lisäksi rohdoskasveja (esim. ginsengjuuri, efedrayrtti) ja aminohappojohdannaisia (esim. kreatiini, beeta-hydroksi-beeta-metyylibutyraatti [HMB], alfa-ketoisokaproaatti [KIC]).

Mitä ovat erityisvalmisteet?

Erityisvalmisteet ovat elintarvikelain alaisia valmisteita, jotka ovat tarkoitettu ihmisten nautittavaksi, mutta jotka eivät ole tavanomaisia elintarvikkeita. Näille valmisteille ei ilmoiteta käyttötarkoitusta. Erityisvalmisteita ovat myös ravintoainevalmisteet, jotka on tarkoitettu myytäviksi ravintoainepitoisten valmistusaineidensa vuoksi. (esim. vitamiinit, kivennäisaineet) täydentämään ruokavaliota näillä ravintoaineilla ja josta saadulla energialla ei ole merkitystä ruokavalion kannalta.

Vitamiini- ja/tai kivennäisainevalmiste luokitellaan lääkkeeksi, jos vuorokausiannokseen sisältyvän vitamiinin tai kivennäisaineen määrä ylittää seuraavassa luettelossa esitetyt arvot: A-vitamiini 800 mcg, D-vitamiini 5 mcg, E-vitamiini 10 mg, K-vitamiini 70 mcg, tiamiini (B1) 1,4 mg, riboflaviini (B2) 1,6 mg, niasiini 18 mg, B6-vitamiini 2,2 mg, foolihappo 180 mcg, B12-vitamiini 3 mcg, pantoteenihappo 4 mg, C-vitamiini 60 mg, beetakaroteeni 6 mg, kalsium 800 mg, fosfori 800 mg, magnesium 350 mg, rauta 18 mg, sinkki 15 mg, jodi 150 mcg, kupari 2 mg, mangaani 2,5 mg, kromi 50 mcg, seleeni 50 mcg ja kalium 1900 mg.

Urheilijoille markkinoidut erityisvalmisteet sisältävät vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi mm. aminohappoja, aminohappojohdannaisia, rohdoksia, kvasivitamiineja, flavonoideja, rasvahappoja (esim. konjugoitunut linolihappo [CLA], omega-3 rasvahapot, keskipitkäketjuiset triglyseridit [MCT]) ja prohormoneja (esim. dehydroepiandrosteroni [DHEA], androsteenidioni ["andro"]).

Suosittuja ovat myös ns. mega pack -valmisteet, jotka sisältävät suurten vitamiini- ja kivennäisaineannosten lisäksi entsyymejä (esim. papaiini, bromelaiini), eksoottisia antioksidantteja (esim. lipoiinihappo, flavoinoidit) ja ainesosia, joiden väitetään parantavan vitamiinien ja kivennäisaineiden hyväksikäyttöä (esim. sitrusflavonoidit). Nämä tuotteet sisältävät usein myös eräitä kasvien steroleja eli fytosteroleja, joita lääketeollisuus käyttää raaka-aineina steroidihormonien puolisynteettisessä tuotannossa.

Urheilijoille markkinoidaan lisäksi valmisteita, joiden väitetään "huoltavan" elimistöä (esim. ternimaito, maarianohdake) sekä edistävän laihtumista tai estävän lihomista (esim. efedra, guarana, pyruvaatti, kromi , karnitiini, glukomannaani, guarkumi, kitosaani).

Mitä ovat funktionaaliset uuselintarvikkeet?

Käsitteelle funktionaalinen elintarvike ei ole toistaiseksi määritelmää Euroopan unionin lainsäädännössä. Japanin sosiaali- ja terveysministeriö määritteli vuonna 1991 funktionaaliset elintarvikkeet elintarvikkeiksi, joilla on ravitsemuksellisten ominaisuuksien lisäksi myönteisiä vaikutuksia terveyteen, fyysiseen suorituskykyyn tai mielentilaan (foods for specified health use eli FOSHU). FOSHU-tuotteet on valmistettava luonnollisista raaka-aineista, eivätkä ne saa olla kapseleita, tabletteja tai jauheita. Ne nautitaan osana tavanomaista ruokavaliota eikä vain satunnaisesti, ja niiden turvallisuus päivittäisessä käytössä on taattava.

Mitä ovat rohdokset ja homeopaattiset- ja antroposofiset valmisteet?

Rohdoksella tarkoitetaan yleensä kuivattua lääkkeelliseen käyttöön kerättyä kasvia tai eläintä, niiden osia (varsinaiset rohdokset) tai niistä saatuja tuotteita. Laajemmassa mielessä rohdos voi olla myös tuore kasvi tai kasvinosa. Modernissa lääkinnässä usein tuore kasvi muodostaa lääkeainetuotannon raaka-aineen. Myös mikro-organismien, kasvisolujen tuottamat tai entsyymeillä tuotetut tuotteet voidaan lukea rohdoksiin. Rohdos ja siitä saadut tuotteet ovat aina biogeenistä alkuperää. Kasvia, josta rohdos saadaan, kutsutaan rohdoskasviksi eli lääkekasviksi. Vastaavasti eläintä, josta rohdos saadaan, kutsutaan rohdoseläimeksi.

Kasvi- ja eläinrohdosten sekä niistä saatavien tuotteiden ja valmisteiden myyntiä tai muutoin kulutukseen luovuttamista säädellään lääkelailla, sen perusteella annetuilla asetuksilla, lääkeluettelolla sekä lääkelaitoksen yleiskirjeillä. Lääkeluettelossa mainittuja rohdoksia myydään yleensä vain apteekissa. Lääkeluetteloon kuuluvista rohdoksista mainittakoon efedrayrtti, ginsengjuuri, maarianohdake, neidonhiuspuunlehti, kuismat ja johimbenkuori. Voimakkaasti vaikuttavia rohdoksia saadaan luovuttaa asiakkaalle pääsääntöisesti vain lääkärin määräyksellä. Lääkeluettelossa mainituista rohdoksista ja rohdostuotteista tehdyt valmisteet ovat yleensä lääkevalmisteita. Ennen kuin niitä saadaan myydä tai muuten luovuttaa kulutukseen on lääkelaitokselta haettava myyntilupa. Menettelyä kutsutaan rekisteröinniksi ja tässä yhteydessä tulee valmistajan myyntilupahakemuksessaan esittää mm. seikkaperäiset tiedot kyseisen valmisteen ja sen sisältämän lääkeaineen farmaseuttis-kemiallisista, toksikologisista, farmakologisista ja kliinistä ominaisuuksista.

Euroopan unionin direktiiveihin perustuvan lääkelain mukaan Lääkelaitos voi kuitenkin rekisteröidä valmisteen, jolle esitetään lääkkeellistä käyttötarkoitusta, rohdosvalmisteeksi kevennetyllä menettelyllä, jos kyseessä on perinteisessä ja vakiintuneessa käytössä oleva rohdos. Valmisteiden turvallisuus ohjeannoksilla käytettynä on voitava todistaa, mutta siihen ei yleensä vaadita yhtä perusteellisia todisteita kuin lääkkeiltä. Oleellista lääkelain vaatimuksissa on se, että toisin kuin varsinaisilta lääkkeiltä, rohdosvalmisteilta ei vaadita potilastutkimuksista näyttöä kyseisen valmisteen terveyttä edistävästä, oireita lievittävästä tai sairautta parantavasta vaikutuksesta. Tehotonkin tuote voi näin ollen saada myyntiluvan, kunhan sitä käytetään perinteiseen tarkoitukseen. Rohdosvalmisteiden käyttötarkoituksiksi hyväksytään perinteisiä, lähinnä kansanomaisia indikaatioita. Vakaviin sairauksiin niitä ei saa käyttää, eikä niitä suositeta pitkäkestoiseen käyttöön.

Lisäksi lääkelaissa annetaan mahdollisuus rekisteröidä lääkkeiksi antroposofiset ja homeopaattiset valmisteet. Rohdosvalmisteen kaltaista myyntilupaa ei vaadita lääkelaitoksen rekisteröimälle Euroopan farmakopeassa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion virallisessa farmakopeassa kuvatun valmistusmenetelmän mukaan valmistetulle homeopaattiselle tai antroposofiselle valmisteelle, joka on tarkoitettu otettavaksi suun kautta tai käytettäväksi ulkoisesti ja jolle ei ilmoiteta mitään erityistä terapeuttista käyttötarkoitusta ja joka ei sisällä enempää kuin yhden kymmenestuhannesosan kantaliuosta tai enempää kuin yhden sadasosan pienimmästä tavanomaisessa lääkehoidossa käytetystä, lääkemääräystä edellyttävän lääkeaineen annoksesta. Tämän pykälän säännöksistä poiketen apteekissa valmistetuista homeopaattisesta ja antroposofisista valmisteesta tulee tehdä ennakkoilmoitus lääkelaitokselle.

Antroposofiset ja homeopaattiset valmisteet rekisteröidään ilman mitään näyttöä hoidollisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Myöskään tuotteiden tasalaatuisuutta ei varmisteta pitoisuusmittauksilla. Näitä tuotteita käytetään opillisin perustein, ei kliinisillä tutkimuksilla osoitettuun näyttöön perustuen. Siksi käyttötarkoituksetkin vaihtelevat suuresti maan, terapeutin, potilaan yms. mukaan, joten viranomaisten hyväksymään käyttötarkoitusta ei antroposofisten eikä homeopaattisten valmisteiden myyntilupaan liity.

Yleistä on usko luonnonlääkkeiden haitattomuuteen, vaikka - osin holtittoman annostuksen vuoksi - haittavaikutuksiakin on ilmennyt. Amygdaliinista (esim. aprikoosin ja persikan siemenissä) muodostuu suolessa syanidia. Valmiste tunnettiin B17-vitamiinin ja Laetrilen nimillä, ja se oli USA:n käytyin luonnonlääke syöpään, mutta myynti kiellettiin. Eukalyptusöljy on tappava jo alle 20 millilitran annoksina. Sitä käytetään USA:ssa flunssaa lievittämään. Chaparraluute on uusimpien tutkimusten maksa- ja munuaistoksinen ja Food and Drug Administration (USA) on kieltänyt sen käytön heidän alaisissaan tuotteissa.

Kirjallisuutta

Aro, A., Mutanen, M. ja Uustupa, M. toim. (1999). Ravitsemustiede. Helsinki: Duodecim.

Bucci, L. (1994). Nutrition Applied to Injury Rehabilitation and Sports Medicine. Boca Raton, FL: CRC Press.

Bucci, L. (1993). Nutrients as Ergogenics Aids for Sports and Exercise. Boca Raton, FL: CRC Press.

Hiltunen, R. ja Holm, Y. toim. (2000). Farmakognosia: Farmaseuttinen biologia. Helsinki: Helsinki University Press.

Wolinsky, I ja Driskell, L. (1999). Energy-Yielding Macronutrients and Energy Metabolism in Sports Nutrition. Boca Raton, FL: CRC Press.

Anssi Manninen - 15.10.2001 16:18